Maantiepyörä aloittelijalle

[ttiit]

Terve!

Olen nyt muutamien kilometrien työmatkat pari vuotta pyöräillyt perus halvalla hybridillä, ja nauttinut siitä. Mieleni tekisi lähteä maantielle kuntoa kohottamaan jollain asiaan paremmin kuuluvalla laitteella.

Halvalla tietysti haluaisin päästä, kun en tiedä tuleeko tästä nyt se pysyvä harrastus vai jääkö pyörä eteisestä tilaa viemään.

Tämän hetken säästöt riittäisivät tällaiseen Serious Valparolaan: http://www.bikester.fi/serious-valparola-maantiepyora-musta-366030.html Onko laitoksesta kellään mitään käsitystä? Pari hassua foorumikeskustelua saksaksi löysin eikä ne paljoa kerro. Kuinka surkean onnettomat nuo shimanon sorat ovat ja kuinka pakollinen hiilikuituhaarukka on? Voiko kyseisellä pyörällä loppukesän hakea tuntumaa maantiepyöräilyyn tympiintymättä edellämainittuihin? Onko tuon pyörän osia kannattavaa mahdollisesti päivittää? Esimerkiksi lukkopolkimet tuohon varmaan tulisi hommattua.

Vai olisiko lopulta kannattavampaa odotella ensi kuun palkkoja ja ostaa vähän parempi? Tai kenties jostain syysalennuksesta sitten?

Kiitos avusta jo etukäteen!

[pepper]

Soran kanssa pärjää mutten ottaisi ilman kuituhaarukkaa, melko painavakin maantiepyöräksihän tuo on.
Jos ei pakko ole tuota ostaa niin älä osta vaan katsele joku käytetty kuituhaarukalla tai säästä vähän lisää ☺

[Ledipaa]

Mitäs tästä sanottaisiin? Sivuutan ketjua törkeästi, kun aloittelija itsekin... Samanmoiset lähtökohdatkin kun on. Käytöstä ei tiedä kaikkea, mutta varmaankin se 500-1000km tulisi ajoa vuodessa, ja varmaan paljon enemmänkin jos pyörä on mieluisa pitemmillekkin matkoille :) Töihin, frisbeeradoille, kaupunkiajoa yleisesti, ei käytännössä ollenkaan maastoajoa.

http://www.xxl.fi/pyoraily/polkupyorat/maantiepyorat-cyclocross-pyorat/white-rr-pro-eu-maantiepyora-15/p/1108155_1_style (http://www.xxl.fi/pyoraily/polkupyorat/maantiepyorat-cyclocross-pyorat/white-rr-pro-eu-maantiepyora-15/p/1108155_1_style)

Ultegraa mainittu, joka on ilmeisesti jo laatua? Tässä vaan paukkuu kipurajat aika reippaasti, jos enimmillään 800e peliä mietin. Eikä tuossa ole edes

[JiiÄm]

Tämän hetken säästöt riittäisivät tällaiseen Serious Valparolaan: http://www.bikester.fi/serious-valparola-maantiepyora-musta-366030.html Onko laitoksesta kellään mitään käsitystä? Pari hassua foorumikeskustelua saksaksi löysin eikä ne paljoa kerro. Kuinka surkean onnettomat nuo shimanon sorat ovat ja kuinka pakollinen hiilikuituhaarukka on?

Omassa cx-pyörässä on täydellinen Soran vaihteisto (2x9), eli kammet/rattaat, pakka, vaihtajat ja kahvat. Kokemuksen perusteella voin sanoa että asianmukaisessa käyttökunnossa ja säädöissä ollessaan vaihteet toimii ja vaihtaa täsmällisesti ylös että alas. Tekevät siis mitä pitääkin. Jos jotain "huomautettavaa" pitää keksiä, niin se että vaihdevaijerit lähtee noissa vanhaa tekniikkaa olevissa kahvoissa suoraan sivusta ja siten saattavat olla otteen tiellä ylhäältä ajaessa. Toisaalta ovat huollon kannalta helpompi kuin grippien alla kulkevat, eivätkä mene yhtä tiukoilla mutkilla. Lisäksi takaa pienemmälle vaihteelle vaihtessa on kahvassa omaan makuun (=lyhyet sormet/pieni kämmen) ehkä hieman pitkä liikerata ja sen takia pidän enemmän 105:n kahvoista.
Tuossa linkittämässäsi pyörässä ei ole Soraa kuin takavaihtaja ja jarrut. Clarisin toimintaan tai laatuun en osaa ottaa kantaa, mutta tuo kolmas eturatas tuntuu vähän turhalta maantiepyörään.

[timppa_234]

Paino on tietty se asia jonka aloittelevan fillaristin kannattaa ensiksi huomioida.

Jos vertaat tuota 11 kilon pyörää vähän hienompaan 7 kilon mankeliin niin häviät vauhdissa oikein jyrkässä seinänousussa 4 % tai 0,5 km/h. Koko lenkin aikana eroa on < 0,01 km/h.

[Jake_Kona]

Mielestäni paras neuvo on, että hommaa sellaisen mihin on varaa ja pysyy tyytyväisenä pitemmän aikaa. Sellaisen kun hommaa ettei tarvitse paremmasta heti vuoden päästä haikailla.

[MacKonte]

Ostin ensimmäisen rautapyöräkauden jälkeisen maantiepyörän alumiinirungolla ja -haarukalla sekä Tiagran vaihteilla. Pelasi hienosti ja oikean kokoinen, mutta alumiinihaarukka toi kaiken tienpinnasta suoraan käsille. Katkoasfaltti oli tuskaisaa ajettavaa. Sitten löysin käytetyn alumiinirunkoisen ja hiilikuituhaarukkaisen Ultegran vaihteilla. Ajaminen on ollut niin paljon miellyttävää, että vanhemmat rautaiset ranskattaret ovat jääneet epävakaiden kelien ajokeiksi.

Oikean kokoinen ja säädetty, alumiinirunko, hiilikuituhaarukka, toimiva tekniikka ja hyvät renkaat. Uusi tai käytetty, niin harrastus jatkuu ja kilometrit kasvaa suunnitellusta huomattavasti.

[malinuaa]

No ei se kuituhaarukka nyt mikään pakollinen ole. Mun mielestä aika hauskaa, kun porukka selittää tällä foorumilla aina suunnilleen niin, että aluhaarukalla ei voi ollenkaan ajaa. :)

[MacKonte]

Kyllä aluhaarukalla ajaa voi ja ajosta nauttiminenhan on subjektiivinen kokemus. Päijät-Hämeen pikkuteiden asfaltin kunto löi aluhaarukalla sen verran paljon käsille, että ajaminen ei ollut nautinto ja lenkit poljettiin enimmäkseen rautarunkoisilla ennen hiilikuituhaarukkaan tutustumista.

Makuasia, ajetaanhan aluhaarukoillakin :)

[pepper]

No ei se kuituhaarukka nyt mikään pakollinen ole. Mun mielestä aika hauskaa, kun porukka selittää tällä foorumilla aina suunnilleen niin, että aluhaarukalla ei voi ollenkaan ajaa. :)

Voi toki,jos vihaa itseään...
Kyllä se vain semmoinen mukavuustekijä on
että kannattaa panostaa.

[malinuaa]

Voi toki,jos vihaa itseään...
Kyllä se vain semmoinen mukavuustekijä on
että kannattaa panostaa.

Ymmärtäisin, jos puhe olis vaikka cyclosta, mutta maantiepyörä :rolleyes: Miten voi olla paino niin paljon käsillä, että tuolla on mitään merkitystä?

[pepper]

^Mitähän vitt... sä selität?
Maantiepyörässä se vasta tuntuukin...

[Munarello]

Nojaa kun nykyisin alkaa olemaan kuitukeuloja lähes jokaisessa entrylevel-pyörässä niin miksi ei sellaista pyörää valitsisi? Vai onko pykälää parempi osasarja muka parempi valinta? Ja kuten tuolla ylempänä jo spekuloidaankin pyörän painon merkityksestä, niin eihän sellainen 'vähemmän pyöräilijän näköinen' jantteri pääse mitään seinäjyrkkää ylös painoi pyörä mitä tahansa. :) Sitä mukaa kun alkaa olemaan pyöräilijän mitoissa ja enemmän stroganoffia reisissä niin sitä myöten muutaman kilon painoero pyörässäkin vaikuttaa suhteessa enemmän. Luulisi olevan selvää kaikille..

[makimies]

Ymmärtäisin, jos puhe olis vaikka cyclosta, mutta maantiepyörä :rolleyes: Miten voi olla paino niin paljon käsillä, että tuolla on mitään merkitystä?

Suosittelen jotain canyonia kuiturungolla ja mielellään ei sora.

[Munarello]

Suosittelen jotain canyonia kuiturungolla ja mielellään ei sora.

On varmasti sisäisen sulovilenin mieleen hintalaatu-suhteen puolesta, mutta jos nyt tilaa niin ehtisiköhän enäää näillä sulilla ajamaan? :)

[malinuaa]

^Mitähän vitt... sä selität?
Maantiepyörässä se vasta tuntuukin...

Cyclolla ajetaan oikeasti epätasaista alustaa, juurakkopolkua yms. Maantiepyörällä asfaltoitua tietä. Ei siitä ohjaustangosta ole tarkoitus puristaa hampaat irvessä. Tehot kannattaa säästää kampien kääntöön.

[kuovipolku]

Eikä cyclollakaan ole tarkoitus ajaa kyynärpäät lukossa...

IMHO maantiellä ja cyclolle sopivammassa maastossa on pyörän siinä päässä jossa käsiä pidetään kyse kahdesta erityyppisestä kiusasta:

(a) Maantiellä se on pienestä, yhtäjaksoisesta tai tiheästi toistuvasta tärinästä johtuvaa. 25-milliset renkaatkaan eivät sitä suhteellisen korkean rengaspaineen takia täysin pehmennä eikä paksunkaan tankoteipin apu tunnu kuin ehkä kämmenissä. Tärinä on sellaista laatua että lyhyellä lenkillä siitä voi vähän liioitellen jopa oppia pitämään "suorana yhteytenä tienpintaan", mutta joskus sadan kilometrin jälkeen se voi olla lähes yhtä ilkeä kuin hieman väärässä asennossa oleva satula tms. Toisaalta isompia epätasaisuuksia tai muuta rynkytystä aiheuttavaa ei maantieltä kovin usein löydy ja nekin voi kiertää tai hypätä yli tai keventää tms.

(b) Oikeasti epätasaisella alustalla, juurakkopolulla yms kiusana ei juurikaan ole tärinä, koska renkaat ovat leveämmät, niissä on alemmat paineet ja itse alustakin on yleensä asfalttiin verrattuna pehmeä. Ongelmana ovat rynkytys ja suorat iskut. Ajotekniikka on ehkä tärkein tekijä ja keulan geometriallallakin on myös vaikutusta siihen miten kovina iskut tuntuvat ja esim. miten hyvin pyörän ohjattavuus säilyy, mutta alumiininen etuhaarukka ei tässäkään pääsääntöisesti vedä vertoja hiilikuituiselle.


PS Olen samaa mieltä kuin ne jotka ovat jo ehtineet suositella käytetyn hankkimista. Jos maantiekärpänen puree - ja se puree varmemmin silloin jos pyörä on riittävän hyvä - tulee yleensä edullisemmaksi että vaihtaa aikanaan uudet kulutusosat tai jopa vaihtaa parempiin silloin kun siinä on mieltä. Ja jos ei, pyörän voi myydä edelleen eikä kokemuksen hinnaksi välttämättä tule edes sen halvan pyörän hintaa.

PPS Jos haluaa nimenomaan uuden pyörän, kannattaa ehkä tutustua Decathlonin talonmerkkiin B'Twinin, jonka halvemman hintaluokan pyöriä on ulkomailla pidetty asiallisen hyvinä.

[pepper]

Cyclolla ajetaan oikeasti epätasaista alustaa, juurakkopolkua yms. Maantiepyörällä asfaltoitua tietä. Ei siitä ohjaustangosta ole tarkoitus puristaa hampaat irvessä. Tehot kannattaa säästää kampien kääntöön.

Kyllä sen haarukan tehtävä on suodatttaa noita tärinöitä, siitä mitään hyötyä juurakkopoluissa ole 😁
Cc:ssä ottaa leveämmät renkaat vähän noita tärinöitä pois...
Rupee kädet puutumaan pisemmän päälle aluhaarukan kanssa...
Lyhyissä ajeluissa aivan sama vaikka ois valurautaa koko pyörä.

[Frosty]

Eikä cyclollakaan ole tarkoitus ajaa kyynärpäät lukossa...

IMHO maantiellä ja cyclolle sopivammassa maastossa on pyörän siinä päässä jossa käsiä pidetään kyse kahdesta erityyppisestä kiusasta:

(a) Maantiellä se on pienestä, yhtäjaksoisesta tai tiheästi toistuvasta tärinästä johtuvaa. 25-milliset renkaatkaan eivät sitä suhteellisen korkean rengaspaineen takia täysin pehmennä eikä paksunkaan tankoteipin apu tunnu kuin ehkä kämmenissä. Tärinä on sellaista laatua että lyhyellä lenkillä siitä voi vähän liioitellen jopa oppia pitämään "suorana yhteytenä tienpintaan", mutta joskus sadan kilometrin jälkeen se voi olla lähes yhtä ilkeä kuin hieman väärässä asennossa oleva satula tms. Toisaalta isompia epätasaisuuksia tai muuta rynkytystä aiheuttavaa ei maantieltä kovin usein löydy ja nekin voi kiertää tai hypätä yli tai keventää tms.

(b) Oikeasti epätasaisella alustalla, juurakkopolulla yms kiusana ei juurikaan ole tärinä, koska renkaat ovat leveämmät, niissä on alemmat paineet ja itse alustakin on yleensä asfalttiin verrattuna pehmeä. Ongelmana ovat rynkytys ja suorat iskut. Ajotekniikka on ehkä tärkein tekijä ja keulan geometriallallakin on myös vaikutusta siihen miten kovina iskut tuntuvat ja esim. miten hyvin pyörän ohjattavuus säilyy, mutta alumiininen etuhaarukka ei tässäkään pääsääntöisesti vedä vertoja hiilikuituiselle.


PS Olen samaa mieltä kuin ne jotka ovat jo ehtineet suositella käytetyn hankkimista. Jos maantiekärpänen puree - ja se puree varmemmin silloin jos pyörä on riittävän hyvä - tulee yleensä edullisemmaksi että vaihtaa aikanaan uudet kulutusosat tai jopa vaihtaa parempiin silloin kun siinä on mieltä. Ja jos ei, pyörän voi myydä edelleen eikä kokemuksen hinnaksi välttämättä tule edes sen halvan pyörän hintaa.

PPS Jos haluaa nimenomaan uuden pyörän, kannattaa ehkä tutustua Decathlonin talonmerkkiin B'Twinin, jonka halvemman hintaluokan pyöriä on ulkomailla pidetty asiallisen hyvinä.
Kompataan.

Sitten Don Frostyn prinsiipit aloittelijalle, perustuvat absoluuttiseen totuuteen.

1) Osta pyörä tunnetulta merkiltä, jolla on hyvät jälkimarkkinat, vaikkapa Spessu, Cannari tai Bianchi.
2) Osta kohtuullisen hintainen, toimivalla perustason osasarjalla varustettu pyörä. Uusi Sora on jo ihan kelpaava.
3) Älä päivitä osia, ainakaan suurella rahalla. Pidä kunnossa.
4) Aja kilsoja. Tämän jälkeen aja lisää kilsoja. Samalla voit miettiä, mistä pyörässä pidät, ja mitä muuttaisit seuraavaan. Vinkkinä, monet juttelevat mielellään pyöristä rennommilla ryhmälenkeillä.
5) a) Jos koet tarvetta päivittää, pistä kiertoon, kts. kohta 1.
b) Vaihtoehtoisesti voit pitää pyörän kakkoslenkkipyöränä tai työmatkapyöränä. Tässä tapauksessa kannattanee varmistaa että 28 mm rengas mahtuu. 28-millisissä alkaa olla jo rengasta useimpiin käyttötarkoituksiin.

[vauhtikorjaavirheet]

Mieleni tekisi lähteä maantielle kuntoa kohottamaan jollain asiaan paremmin kuuluvalla laitteella.

Halvalla tietysti haluaisin päästä, kun en tiedä tuleeko tästä nyt se pysyvä harrastus vai jääkö pyörä eteisestä tilaa viemään.

Ehkä hölmöjä höpisen, mut mitäs jos ensin lähtisit sillä nykyisellä kyntämään maantietä? Jos idea sen jälkeen tuntuu mukavalta, hanki käppyräsarvipyörä.

Lähetetty minun D5503 laitteesta Tapatalkilla

[malinuaa]

Kyllä sen haarukan tehtävä on suodatttaa noita tärinöitä, siitä mitään hyötyä juurakkopoluissa ole 😁
Cc:ssä ottaa leveämmät renkaat vähän noita tärinöitä pois...
Rupee kädet puutumaan pisemmän päälle aluhaarukan kanssa...
Lyhyissä ajeluissa aivan sama vaikka ois valurautaa koko pyörä.

Voi olla, että oon niin läski, että aluhaarukkakin joustaa mun alla. En nimittäin ole huomannut mitään eroa alu- ja kuituhaarukan välillä. Tottakai itsekin otan ennemmin kuitua, mutta pointti mulla oli se, että ilmankin pystyy ajamaan ihan tyytyväisenä.

[MacKonte]

Jos mulla ei jo olisi Cannondale R1000 Ultegran osilla, ostaisin tämän ja nauttisin ajamisesta (jos siis koko on aloittajalle sopiva):

http://www.tori.fi/pohjois-pohjanmaa/Cannondale_Caad_5_20238739.htm?ca=12&w=3

Tuo oli itseasiassa melkein mulle tulossa, mutta vaimo varoitti lisäämästä tallissa olevien, ajettavien pyörien määrää yli kymmeneen...

[Krabba]

Mitä jos vaan kävisi muutamassa pyöräliikkeessä kokeilemassa ja tarkastelemassa vaihtoehtoja? Ostaa lopuksi sen mikä miellyttää itseä eniten. Tärkein asia on kuitenkin että pyörä on sopivan kokoinen.

Lähetetty minun D5503 laitteesta Tapatalkilla