Näytä tavallinen näkymä : Salla-Savukoski
Morjenttes,
On suunnitelmissa suunnistaa kesäkuun alussa Itä-Lappiin fillaroimaan. Matkan on tarkoitus suuntautua Kemijärveltä Sallan kautta Naruskantietä Tuntsan suuntaan ja sieltä metsäautoteitä Tulppioon, Pistäytyminen kemihaarassa ja sieltä Lokan altaalle. Täältä reittisuunnitelma johtaa alas Savukoskelle, Pelkosenniemelle ja pyhätunturin kautta takaisin Kemijärvelle. Matkaa kertynee 600-800km riippuen lopullisesta reitistä ja säästä.
Matka on tarkoitus tehdä perinteisin menoin teltta ja trangia varustuksella.
Majoitusliikkeitä löytyy matkalta sekä jokunen autiotupa.
Kauppoja ei taida Sallan jälkeen olla kovin pian, joten ruokaa pitää kantaa mukana riittävästi.
Onko kellään kokemuksiä paikallisista teistä, majoituksista, kaupoista kalastus mahdollisuuksista yms.
Olen tehnyt pidempiäkin fillarimatkoja mutta tämä olisi ensimmäinen retkipyöräily tälle seudulle.
Kare_Eskola
28.04.2015, 15.22
Kemihaaran metsätiet ovat karkeapintaisia ja paikoin todella tylsiä - suoria ja hakattuja. Järeää kumia alle. Lokan tekojärven reunustat ovat myös melko eksoottisia rumuudessaan, jos rantaan asti pääset.
Tulppion ravintola ja majoitus kannattaa hyödyntää, ja Kemihaarassa on ainakin ennen saanut hyvää, henkilökohtaista palvelua. Soita molempiin etukäteen, saat samalla maasto- ja tievinkkejä. Tiskin alta voit ehkä täydentää ruokavarastojasikin.
Puhelin tuolla kuuluu paikoin olemattomasti ja liikennettä on vähän. Huollon suhteen olet omillasi.
Markku Liitiä
28.04.2015, 17.04
Kemihaarasta (siis sieltä entiseltä rajavartioasemalta tms.) jokivartta alajuoksun suuntaan menee oikein idyllinen pieni metsäautotie, joka tulee isommalle tielle Kuttusvaarojen kohdalla. Löytyy esim. retkikartta.fi:stä.
Myös Tuntsalle menevän tien loppupään vasen haara, joka päättyy Papuoivan eteläpuolella rajavyöhykkeelle, on kiva. Jos kääntyy ennen Papuoivaa vasemmalle pikkutielle, Papuoivan lounaisrinteeltä löytyy komea leiripaikka vallan avarilla maisemilla.
Etelästä Tuntsantietä tultaessa Saihoselän eteläpuoleltä kääntyy itään ajoura, joka menee Kuskoivan pohjoispuolelta (laavu ja hyvä leiripaikka tieuran varressa). Samaa ajouraa pitkin voi heittää rundin Tuntsan tien loppupään itäiselle haaralle, jos varautuu kahlaamaan Tuntsajoen poikki (aika syvää). Hyviä maisemia! Samaisen uran toinen haara menee aika pitkän matkaa etelän suuntaan pitkin rajavyöhykettä.
Tuolla ei sitten kännykkä ainakaan kymmenisen vuotta sitten juuri toiminut, mikä kannattaa ottaa huomioon. Ei siellä juuri ihmisiäkään liiku. Tuon Kare jo totesikin.
Tuntsan Palo
28.04.2015, 19.47
Tuo Markun mainitsema Kuskoivan lenkki, majoittuminen Nuoluskurun kodalla ja kahlaus Nuolusojan yli kannattaa tehdä, muuten kun reitti on kohtalaisen puuduttavaa metsäautotietä.
Kauppoja ei ole Sallan jälkeen. Naruskan koululla ja Naruskan vanhalla vartioasemalla on majoitusliikkeet joista saanee jotain hätävaraa ( lue kaljaa ja makkaraa).
Puhelin ja mobiilidata tuolla kuuluu nykyään liiankin hyvin. Viimeksi pari viikkoa sitten hankihiihdolla Sorsatunturissa onnistuin vahingossa päivittämään työmailit..
Tuntsajoen tammukat ovat perinteisesti arkoja, Naruskajoen yläjuoksulta voi tulla saalista paremmin.
Kiitokset tähän mennessä kirjoitetuista hyvistä vinkeistä. Pitää ottaa ne suunnielmissa huomioon.
Markku Liitiä
29.04.2015, 09.56
Tuo Markun mainitsema Kuskoivan lenkki, majoittuminen Nuoluskurun kodalla ja kahlaus Nuolusojan yli kannattaa tehdä, ...
Kahlasimme kyllä Nuolusojankin poikki, mutta myös Tuntsajoen yli. Vettä oli Tuntsajoessa sillä kohtaa liki napaan asti, hiekkapohja. Rantaan ei mennyt meidän käyttämästämme kohdasta tietä, jonkinlainen ajokelpoinen poluntapainen muistaakseni kyllä. Noilla paikkeilla osa tieurista menee rajavyöhykkeen puolelle, mikä vähän haittaa operointia. Heti Tuntsajoen pohjoispuolellahan menee Tuntsan tien loppupään itäinen haara, jota pitkin pääsee kiertämään takaisin.
Avaria maisemia tuolla kyllä riittää. Esimerkiksi Kuskoivan huipulta ja Papuoivan rinteeltä avautuu komeat näkymät niin Suomen kuin etenkin Venäjän puolelle, missä on vähän korkeampiakin tuntureita.
Edit: Mainittakoon, että olimme Tuntsalla ja Kemihaaran tienoilla/Tulppiossa pakettiautolla. Nukuimme autossa ja ajelimme maastofillareilla päiväretkiä. Nuoluskurun kodalle pääsi muuten 10 vuotta sitten autolla (henkilöautolla en yrittäisi). Päätien ja kodan välillä oli yksi hiukan arveluttavan näköinen lankusta kyhätty silta ja yksi puronylitys.
Pari yötä olimme Kairijoen eräkeskuksessa Kairijoen varrella. Ihan ok paikka, paitsi että siellä oli silloin julmetun kokoinen ja ääninen, haiseva dieselgeneraattori. Lienee päässyt jo eläkkeelle.
Tulppiosta takaisin tullessa on hiekkatiellä pitkä ja suora alamäki, jossa onnistuin kirjaamaan ravakalla vauhdinotolla maasturin mittariin muistaakseni 73 km/h.
Salla – Savukoski lyhyt matkakertomus Yleistä Pyöräily joukkueemme oli kaksi aikuista ja lukion ensimmäisen vuoden juuri suorittanut nuori.
Päätimme tehdä pyörämatkan heti kesäkuun alussa, koska emme ole hyttysten ystäviä. Pohjoiseen sääsket heräilevät säästä riippuen yleensä juhannukselta tai viikkoa ennen. Tällä retkellä eivät itikat meitä juurikaan vaivanneet.
Pyöräilyreitti Kemijärvi – Salla – Naruska – Tuntsa – Naruskajärvi – Tulppio – Kemihaara – Kutusoja – Lattuna – Martti – Savukoski – Pelkosenniemi – Pyhätunturi – Kemijärvi.
Suunnitelmissa oli myös käydä Lokan tekojärvellä, mutta teiden pehmeyden takia jätimme sen toiseen kertaan.
Päiväkirja Päivä 1. (71km) Varsinainen matkamme alkoi Sunnuntaiaamuna Kemijärven rautatieasemalta, jonne VR:n rautahepo meidät kiskoi Helsingin rautatie asemalta.
Ensimmäinen pyöräilypäivä oli hyvää kestopäälysteistä tietä Sallaan. Tosin kokopäivän oli navakka vastatuuli. Matkalla oli muutama sodan aikainen betonibunkkeri ja muistomerkki.
Päivä 2. (45km) Salla – Naruskan retkeilymaja (Naruskantie 147, 98960 Naruska)
Naruskan retkeilymaja on vanha lämmin henkinen koulu jonka ystävällinen pariskunta tarjoaa hyvää majoitus ja ruoka palvelua edulliseen hintaan. Saimme myös hyviä ohjeita ja vinkkejä matkallemme. Suosittelen.
Päivä 3. (62km) Naruskan retkailymaja – Tuntsa, (Nuoluskurun kota)
Matkalla tuli nautittua maukas lounas (paistettu lohi) Tuntsan Pubissa.
Nuoluskurulta menee merkitty polku (UKK reitti) Kuskoivan päälle josta on kauniit näkymät joka suuntaan. Kuskoivalla oli vielä paikoin jonkin lunta. Suosittelen.
Päivä 4. (78km) Nuoluskurun kota – Naruskajärvi – Hirvikaltion autiotupa.
Tämä päivä piti suunnitelman mukaan viettää lepäillen ja patikoiden Nuoluskurun ympäristössä koska oli luvattu sadetta koko päiväksi. Mutta suunnitelmat ovat tehty muutettaviksi. Koska tuuli oli täysin tyyntynyt ja sade oli varsin heikkoa. Päätimme pohdinnan jälkeen jatkaa matkaa seuraavaan etappiin. Lähdimme matkaan vasta myöhemmin iltapäivällä ja tiesimme saapuvamme seuraavaan kohteeseen Hirvikaltion autiotuvalle myöhään.
Palasimme tuloreittiämme Naruskajärvelle, jonka etelä puolelta käännyimme luoteeseen johtavaa metsäautotietä.
Jo alkumatkasta sade yltyi ja Naruskajoen Tammella teimme tulet, kuivattelimme varusteitamme ja napostelimme eväitä. Sade jatkui koko matkan.
Hirvikaltion autiotuvalle saavuimme yöllä puoli kolmen aikaan. Tulet kaminaan, peseytyminen, ruokailu ja nukkumaan.
Päivä 5. Patikointia lähimaastossa.
Päivä 6. (50km) Hirvikaltion autiotupa – Tulppio – Kemihaara (Korvatunturintie 1062, 98800 Savukoski).
Päivän pyöräily lähti hieman apealla mielellä käyntiin, sillä tie oli juuri aamulla lanattu eikä yhtään autoa ollut kulkenut pehmeää hiekkaa tasoittamassa. Päivän ensimmäiset 15km sotkimme pehmeässä sorassa jossa isot irtokivet tekivät etenemisen vielä haasteellisemmaksi. Tuli mieleen että ”läskipyörä” olisi tälle ”kelille” sopivampi.
Tulppiossa kävimme syömässä maukkaat poronkäristykset. Myös Samperin veturi tuli tarkastettua ja kuvattua.
Matka jatkui Kemihaaraan jossa yövyimme Kemihaaran Loma:ssa.
Kemihaaran Loma sijaitsee aivan UKK kansallispuiston rajalla ja sitä isännöi ystävällinen pariskunta josta saa hyvää majoitus palvelua ja hyvää ruokaa edulliseen hintaan. Jokirannan puulämmitteinen sauna kuuluu majoituksen hintaan. Suosittelen.
Kemihaara on Suomen syrjäisin/etäisin paikka palveluista, jossa on vakituista asutusta. Lähimpään kauppaan 108km! Saman matkan päässä on pankki, joka on auki 3 tuntia kerran viikossa maanantai aamuisin.
Päivä 7. (20km) Kemihaara – Kutusojan laavu
Päätimme jatkaa matkaa aivan jokivartta kulkevaa vanhaa tietä. Tie on kuulemma ensimmäinen kemihaaraan johtava tie joka on tehty vuosikymmeniä sitten mies, lapio ja hevonen menetelmällä. Tie on jossakin vaiheessa ollut osana pyöräilyreittiä No:80. Kylttejä näkyy vielä maastossa. Nyt tie ei enää ole käytössä ja myös jokia ylittävät sillat on poistettu jotta tietä ei käytettäisi moottoriliikenteeseen. Tie on aikanaan rakennettu tienvarsista kaivetusta hienosta hiekasta joten tie oli vielä tähän aikaan märkä ja siksi paikoin kovin pehmeä ja upottava. Mutta maasto oli tasaista kangasmetsää. Matkalla oli muutama katettu tulentekopaikka aivan joen varressa joissa taukoilimme.
Uurasojassa oli reilusti vettä ja kova virta. Matkatavarat ja pyörät siirsimme ketjussa joen toiselle puolelle. Kutusojalla tilanne oli samanlainen mutta täällä rakensimme sillan ja talutimme fillarit pakattuina joen toiselle puolelle.
Yövyimme kutusojan laavulla. Teltanaluspressulla peitimme puolet laavun avoimesta etuosasta. Näin olimme tuulesta suojassa. Uni maistui hyvin.
Päivä 8. (76km) Kutusoja – Savukoski (Hotelli Samperin Savotta)
Lattunaan saakka tiet olivat vasta lanattuja eli pehmeitä ja kivisiä, joita yöllinen sade oli edelleen pehmittänyt. Lattunassa oli laavu hiljattain palanut tai poltettu.
Yöpyminen Hotelli Samperin Savotan mökissä.
Päivä 9. (15km) Savukoski sight seen.
Päivä 10. (65km) Savukoski – Pelkosenniemi – Pyhätunturi.
Pelkosenniemellä lounas ja tutustuminen idolini Andy McCoy:n patsaaseen sekä paikalliseen sotahistoriaan.
Päivä 11. (15km) Pyhä sight seen.
Päivä 12. (45km) Pyhä – Suvanto – Pyhä
Päiväretki Suvannon kylään.
Päivä 13. (20km) Pyhä sight seen.
Päivä 14. (61km) Pyhä – Kemijärvi
Matkaa kertyi yhteensä 670 km kaikkine mutkineen.
Reitillämme tiet olivat alku ja loppumatkan pääteitä lukuun ottamatta sorateitä, maisemat tieltä suurelta osin tylsää pusikkoa tai metsää. Toisaalta luonnon läheisyys ja rauha teki pyöräilystä leppoisaa ja mieltä rauhoittavaa. Korkeammilta puuttomilta kohdilta avautui huikeita näkymiä.
Patikoimalla vaaroilla tai tuntureilla maisemat avautuvat aivan eritavalla kuin teiden varsilta.
Hintoja Junamatkan kokonaishinta oli 67€ / suunta (52€ Perhelippu, istumapaikat + 15€ 3 fillaria) liput ennakkoon ostettuna olivat niin edulliset että autolla ei kannattanut lähteä pohjoiseen jurruuttamaan.
Huomioitavia asioita
Varmista aina majoitus-, ravintola- ja muita palveluita tarjoavien liikkeiden aukioloajat ja ruuan saatavuus etukäteen.
Älä luota opastetauluihin varmistamatta että liike on toiminnassa / avoinna. Monesti tienvarsilla on sini-valkoisia opaste tauluja joissa kerrotaan kahvilasta, ravintolasta tai majoituksesta. Mutta kun saavut paikalle näyttää siltä että liiketoiminta on päättynyt vuosia sitten tai liike on avoinna vain tietyn ajan vuodesta. Kerran pyöräilimme 9km Suvantoon ison kahvipannun kuvan innoittamana, turhaan. Ties milloin kaffepannu on viimeksi ollut kuumana.
Soratiet lanataan loppukeväällä – alkukesällä. Isommat tiet lanataan yleensä toukokuussa tai kesäkuun alussa ja metsäautotiet kesäkuun alussa. Lanauksen jälkeen erityisesti metsäautotiet ovat erittäin pehmeät ja irtokiviä on ikävästi seassa. Eli leveät renkaat matalilla paineilla toimivat paremmin.
Kauppoja ei kaupunkien (Kemijärvi, Salla, Savukoski…) ulkopuolella ole eli ruoka pitää kantaa mukana. Jotkut majoitus- ja ravitsemusliikkeet myyvät mukaan pientä purtavaa.
Meetvursti osoittautui oivaksi voimaevääksi, jota on säilyvää ja helppoka taa mukana ja napostella päivän kuluessa.
Juomakelpoista vettä löytyy hyvin. Herkkävatsaisten kannattaa kuljettaa vedenpuhdistinta mukana. Meillä on Katadyn combi, joka soittautui toimivaksi.
Pyörämatkailija voi matkan suunnitella niin että voi aina yöpyä katon alla, mutta teltta kannattanee kuljettaa mukana. Me emme teltassa yöpyneet vaikka se mukana kulkikin.
Pyörän rengasvarustus kannattaa miettiä huolella. Vaikka vaihdoinkin 32mm marathon plussat alle, niin ne olivat pehmeillä teillä aivan liian kapeat. Kovilla sorateillä ne olivat OK.
Retkisuihku osoittautui toimivaksi peliksi. Esim. trangialla lämmitetään vettä, pussi ripustetaan puuhun tai muuhun sopivaan paikkaan ja näin suihku on valmis.
Onkohan kukaan foorumilaisista mennyt (edes jalkaisin) Tuntsan suunnasta UKK-reittiä Tulppioon?
Kiinnostaisi tietää onko mitään toivoa kulkea sitä väliä retkihenkisesti fillarin kera, ilman että taluttaa koko matkan :)
Lienee ihan kinttupolkua eikä mönkijäuraa?
N. 5 vuotta sitten käppäilin Tulppiosta UKK-reittiä Kuskoivalle, oikaisin tosin Räntselmäoivan yli jättäen Tuntsan tiepatikan väliin. Silloin en maastopyöräilyä niinkään harrastanut ja ei tullut polkuja katseltua ajomielessä eli vähän hataraa on tietoni fillarointia koskien. Mitään ihan mitätöntä kinttupolkua urat muistaakseni eivät olleet, selkeitä hyvin merkittyjä polkuja, mutta kaukana kuitenkin esim. Karhunkierroksen tai Kiilopään lähiympäristön kuluneista valtaväylistä. Pätkiä taisi olla mönkkäriuriakin, mutta pääasiassa kuitenkin ihan kapeita metsäpolkuja. Kivistä on monin paikoin, märkiä soisia pätkiä ja pitkoksia muistaakseni vähänlaisesti ja tietysti suht pitkiä nousuja ja laskuja, paikoin jyrkkiä töppyröitä joissa varmasti joutuu tunkkaamaan. Ympäristö suurimmilta osin metsäistä kuusikkoa ja hintsusti avonaisempaa paljakkaa, eli jos avotunturimaastosta tykkää eniten, tuolla reitillä tulee pettymään. Härkätunturin tupa saunoineen on hieno, eikä Murhahaarassakaan mitään vikaa ole.
Juha Jokila
11.01.2017, 20.07
^^Edelliskesänä tutkin myös kovasti UKK-reitin ajokelpoisuutta koko matkalta Rukalta ylöspäin aina UKK-puiston rajalle ja tulostin kartatkin valmiiksi. En kuitenkaan ehtinyt/jaksanut niin pohjoiseen mennä, kun tuli aloitettua loma-ajelut etelämpää takuuvarmoilta reiteiltä ja pohjoisimpana kohteena kävin ajelemassa Karhunkierrosta Hautajärvelle. Tuntsa-Tulppio väliltä löysin googlaamalla jotain vanhoja valokuvia yms., joiden perusteella syntyi tuntuma, että reittiä kannattaisi yrittää ajaa. Mitään varmaa maastopyöräilijän näkemystä reitistä en löytänyt.
Tuolla yksin ajellessa tulee haasteeksi hitaat ja pitkät paluureitit autolle.
Selvitysmies
12.01.2017, 10.04
UKK-reitti Hautajärveltä Sallaan on hieno. Tosin Hautajärven päässä huonompaa ja vähän kuljettua, paljon kaatuneita puita reitillä, hakkuuaukkoakin. Poropuistolta hyvä lähteä, jos tekee päiväreissuja.
Vesa Jakosuo patikoi koko ukk-reitin. Joskus soittelin kaverille, ei ollut gps-jälkeä...
http://retkipaikka.fi/vapaa/kekkosen-reitti-kolilta-kiilopaalle-haastattelussa-vesa-jakosuo/ (http://retkipaikka.fi/vapaa/kekkosen-reitti-kolilta-kiilopaalle-haastattelussa-vesa-jakosuo/)
...Mitään ihan mitätöntä kinttupolkua urat muistaakseni eivät olleet, selkeitä hyvin merkittyjä polkuja, mutta kaukana kuitenkin esim. Karhunkierroksen tai Kiilopään lähiympäristön kuluneista valtaväylistä. Pätkiä taisi olla mönkkäriuriakin, mutta pääasiassa kuitenkin ihan kapeita metsäpolkuja....
Ahaa joo. Sais olla melkeipä mönkijäuraa, että viitsis leiritavaroiden kanssa ajella.
...Mitään varmaa maastopyöräilijän näkemystä reitistä en löytänyt.
Kortin alla tuntuvat olevan kokemukset. Itäraja-topicissa joskus myös kyselin eikä kommentteja tullut.
Tuolla yksin ajellessa tulee haasteeksi hitaat ja pitkät paluureitit autolle.
Joo... itsellä ehkä enempi sellainen soratieseikkailu mielessä, ainakin toistaiseksi. Tuo Tuntsa - Tulppio/Ainijärvi -oikaisu olisi mielenkiintoinen vaihtoehto sille, että joutuu ajelemaan takaisin Naruskajärvelle.
Tässä (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?share=customMarker&n=7495358.5832711235&e=608879.6445014081&title=Oikopolku&desc=&zoom=9&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D %2C%7B%22id%22%3A186%2C%22opacity%22%3A50%7D%5D) tietty olis edes hieman oikaisua länteen pienellä tunkkausvaivalla.
Muuten, foorumin rajavartijat, kannataisikohan tälläiselle koukauselle (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?share=customMarker&n=7492916.711645019&e=621835.1662324126&title=Koukkaus%20rajavy%C3%B6hykkeelle&desc=&zoom=10&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D %2C%7B%22id%22%3A186%2C%22opacity%22%3A50%7D%5D) jo hakea varmuuden vuoksi rajavyöhykelupa, kyllä vissiin olis syytä? Ihan hetkihän tuolla väärällä puolella vaan oltaisiin.
Luvanhan tosin sais kätevästi sähköisesti suomi.fi -palvelussa, eli ei sikäli iso vaivakaan.
Viime kesänä sivusin muuten Kekkosreittiä tuolla etelämpänä, Suomussalmi-Kuusamo -välillä paikoin ja kattelin, että on kyllä surkeaa pusikkoa eikä varsinaisen houkuttelevaa.
---
EDIT: tuli tuosta rajavyöhykeluvasta ajatelma, oliskohan minkäänlaista mahdollisuutta saada vyöhykelupaa kulkea joku pätkä rajavartijoiden uria. Siellä rajanpinnassa kulkee (mönkijä)uraa ja polkua ja pitkoksia koko rajan pituudelta. Ei kai kuitenkaan "hupikäyttöön" vaikka olisi joku tapahtumakin kyseessä, mtbSeikkailu tjsp.
^ En usko, että saat rajavyöhykelupaa tolla perusteella. Hain itse lupaa viime syyskuussa helpottaakseni Nuorttijoen Kolsalta kanootin poiskuskausta kanoottikärryä jalkaisin vetäen, tarkoituksena hyödyntää parin kilsan matkan juurikin vyöhykkeellä kulkevia ajouria, mutta ei riittänyt noin heppoinen syy perusteluksi luvan myöntämiselle. Sinänsä ihan ystävällisesti viranomainen perusteli epäyksen syyksi: "yhdelle kun myöntää ns. hupikäyttöön, kohta joku muukin vetoaa saatuun lupaan", eli ei epäillyt kuitenkaan minun loikkaavan Venäjän puolelle. Ilman lupaa ei kyllä kantsi edes rajavyöhykkeelle mennä, kiinni jäädessä tulee rapsut melko varmasti.
Juha Jokila
12.01.2017, 18.24
Muuten, foorumin rajavartijat, kannataisikohan tälläiselle koukauselle (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?share=customMarker&n=7492916.711645019&e=621835.1662324126&title=Koukkaus%20rajavy%C3%B6hykkeelle&desc=&zoom=10&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D %2C%7B%22id%22%3A186%2C%22opacity%22%3A50%7D%5D) jo hakea varmuuden vuoksi rajavyöhykelupa, kyllä vissiin olis syytä? Ihan hetkihän tuolla väärällä puolella vaan oltaisiin.
Luvanhan tosin sais kätevästi sähköisesti suomi.fi -palvelussa, eli ei sikäli iso vaivakaan.
Tuossa voi olla jo kartassa heittoa sen verran, ettei rajavyöhyke välttämättä leikkaa polkua. Riippuu miten kyltit on maastossa, että aika vaikea tietää etukäteen. Toisaalta jos tuossa ajaa vyöhykkeen rajaa pitkin polun sivussa, niin ehkä joku muukin on mennyt ja siinä on jo heikko polku.
Tuolla alueella oli Tunturisuunnistus vuonna 2002. Silloin loikittiin tuolla rajavyöhykkeen reunalla. Ei sitä nyt ihan joka metrillä ollut maastoon merkitty. Uskoisin, että tuota kartan polkua voi kyllä huoleti mennä.
Muuten, foorumin rajavartijat, kannataisikohan tälläiselle koukauselle (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?share=customMarker&n=7492916.711645019&e=621835.1662324126&title=Koukkaus%20rajavy%C3%B6hykkeelle&desc=&zoom=10&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D %2C%7B%22id%22%3A186%2C%22opacity%22%3A50%7D%5D) jo hakea varmuuden vuoksi rajavyöhykelupa, kyllä vissiin olis syytä? Ihan hetkihän tuolla väärällä puolella vaan oltaisiin.
En usko että tarvitsee. Oon jonkin verran tehnyt päivälenkkejä tuolla Tuntsan alueella (Vaarinkehuma, Pirunkirkko, Takkaselkä, Kuskoiva, Tuntsajoki, Tuulenkaatomaa) ja tuosta kohtaa poljin muutama vuosi sitten syysretkellä: http://www.sports-tracker.com/workout/ratine/51f15655e4b01ab3adb23120. Rajavyöhyke myötäilee tietä tuossa.
Rajavyöhyke on joihinkin karttoihin piirretty osittain väärin, ostin kesällä uuden Salla-Savukoski ulkoilukartan, ja siihen on painettu osittain vanhentunutta tietoa, esimerkiksi tuosta vähän pohjoisempana oleva Luuntaittumaoja, sielläkin rajavyöhyke myötäilee tietä ja lenkin päsee kiertämään.
Mainittu oikopolku Kuusivaarassa, oletan että siitä pääsee, mutta taluttamaankin joutunee. Polku Pirunkirkolta Kuusivaaraan käy välillä lähes huomaamattomaksi, poljin UKK-reittiä Tuulenkaatomaalle ja sieltä Pirunkirkolle tuosta vierestä muistaakseni 2010. Pitää olla tarkkana suunnistuksen kanssa.
Ja jos reitti menee Naruskajärven vierestä, niin kantsii käydä kurkkaamassa Kullaojan putous: https://www.suomenvesiputoukset.fi/vesiputoukset/suomen-vesiputoukset-luettelossa/kullaojan-putous/, vesimäärältään sinänsä vaatimaton, mutta ihan komea paikka.
Itse asiassa olin yhteydessä rajavartiostoon tuosta aiheesta. Minua ohjeistettiin, että vyöhykkeen takarajaa ei saa ylittää eikä lupia sellaiseen irtoa. Alueen tuntija oli kuitenkin sitä mieltä, että maastossa vyöhykeraja kulkee polku-uran itäreunassa. Ja jos kulku vaikuttaa ongelmalliselta voi soittaa vartiostoon ja pyytää suullinen lupa tuollaiseen pikku koukaukseen.
Tuntsan Palo
24.01.2017, 22.32
Onkohan kukaan foorumilaisista mennyt (edes jalkaisin) Tuntsan suunnasta UKK-reittiä Tulppioon?
Kiinnostaisi tietää onko mitään toivoa kulkea sitä väliä retkihenkisesti fillarin kera, ilman että taluttaa koko matkan :)
Lienee ihan kinttupolkua eikä mönkijäuraa?
On mennyt, puoliväliin Härkätunturin autiotuvalle fillarilla ja siitä eteenpäin jalan (eri kerrat).
Retkihenkisesti sitä voi ajella, eikä ainakaan läskillä tarvitse välttämättä paljoakaan tunkata. Mutta johtuen uran vähästä käytöstä, pääosin tuoreesta kuusimetsästä, tiheästä korkeuskäyrästä ja aluelle tyypillisestä terävästä kivikosta ei kovinkaan kummoista flowta tarvitse odottaa. Sekä perustäysjoustolla ja läskillä väliä ajaneena henkilökohtainen ääneni menee läskille.
Hieno erämaa alue on edelleen, mutta fillaroinnin suhteen parhaimmillaan huhtikuussa hangilla ja kovilla kelkanjäljillä. Kohtuullisen upea kokemus ajaa läskilenkki ja teräshankienskaa koskemattomassa metsässä huhtikuisena aamuna klo 5-9 välillä.
Siitä rajavyöhykkeen reunasta menee polku-ura sallitulla puolella, niinkuin joku jo mainitsi.
Ihan mielenkiinnosta, tietäiskö joku mikä "julkinen" rakennus tämä (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?share=customMarker&n=7482425.402610408&e=586681.7409643343&title=%3F&desc=&zoom=11&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D %2C%7B%22id%22%3A186%2C%22opacity%22%3A50%7D%5D) olisi, Jauratsiselän kupeessa?
Tuntsan Palo
05.02.2017, 21.08
Ihan mielenkiinnosta, tietäiskö joku mikä "julkinen" rakennus tämä (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?share=customMarker&n=7482425.402610408&e=586681.7409643343&title=%3F&desc=&zoom=11&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D %2C%7B%22id%22%3A186%2C%22opacity%22%3A50%7D%5D) olisi, Jauratsiselän kupeessa?
Kartassa lienee vanha, nyt jo purettu Liesjoen yhteismetsän savottakämppä.
Tilallee on vastikään rakennettu uusi kämppä
http://www.liesijoenyhteismetsa.fi/kamppa
^ookoo, hyvä tietää. Väärällä värillä se rakennus siis on kartassa. Melko arvokas vuokrattava, vaikka hyvähän näitä tietoja on olla takataskussa.
Naapuriyhteimetsällä (Värriön yhm.) näyttäisi olevan pari edullista mettäkämpää tarjolla.
Tuo Liesijoen yhteismetsän uusi kämppä on kysymästäsi rakennuksesta 1,5 kilometriä luoteeseen tietä pitkin. Kysymäsi rakennus ei voine olla yhteismetsän vanha kämppäkään, joka nettisivun tietojen mukaan on purettu. Mysteeriksi taitaa tuo kysymäsi rakennus edelleen jäädä.
http://www.patikka.net/Tupaluettelot/tuntsa/tuvat/Liesijoen-pirtti-036.htm
Voipa se tosiaan olla, että on jo purettu pois.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.