Kroatia (etenkin Dalmatia) pyöräilykohteena

[Markku Liitiä]

Oltiin rouvan kanssa viikon reissulla Kroatiassa Splitin ja Zadarin välisellä alueella. Emme pyöräilleet, mutta ajoimme vuokrakärryllä liki 800 km. Katselin maisemia ja teitä maantiepyöräilijän silmin, tässä muutama huomio:

Huhtikuu on mainiota pyöräilyaikaa Kroatiassa. Turistisesonki ei ole vielä alkanut, hinnat ovat edullisia (kolmen tähden majoitus kahdelle hengelle 35-60 euroa/vrk, jälkimmäiseen kuului erinomainen aamiainen, automaattivaihteinen Suzuki Swift nollaomavastuulla 25 euroa/vrk, ravintolahinnat halpoja, kalja etenkin), eikä ole liian kuuma. Lento Helsinki-Split-Helsinki maksoi Norwegianilla muhkeat 110 euroa per henki.

Rannikon kaupunkeja yhdistävillä teillä ja läpiajoteillä muuallakin liikenne oli aika vilkasta. Sen sijaan heti sisämaan puolella ja etenkin syrjäteillä oli jokseenkin autiota. Valtaosa teistä on päällystettyjä ja kohtuullisen hyväkuntoisia. Parhaimmillaan taisi tulla ajettua päällystettyä tietä liki 30 km ilman, että ketään tuli vastaan. Korkeuserot Splitin ja Zadarin välillä ovat maltillisia, julmin ”vuoristoserpentiini” oli 500 metrin luokkaa.

Sisämaassa ei ole taukokuppiloita ihan joka kylässä eikä kyliäkään aina kovin tiheässä, joten juotavaa kannattaa olla reilusti. Merenrannan kylissä kahviloita on runsaasti, mutta siellä liikennekin on vilkkaampaa.

Kroatialainen ajokulttuuri on reippaanlaista, mutta kuitenkin aika hyvin muita huomioon ottavaa. Maantiepyöräilijöitä näkyi jonkin verran, muttei toki alppimaiden malliin. Villisioista varoitettiin liikennemerkeillä, ei kyllä näkynyt ainuttakaan.

Splitissä näkyy netin mukaan olevan ainakin pari pyörävuokraamoa ja Zadarissa yksi. Maantiefillareita ei niissä ole tarjolla, vaan peruspyöriä ja maastureita.

Erityisen mainio majapaikka oli Guest House Ankora (Mesarska 5a, 22222 Skradin, Kroatia) Skradinin pikkukaupungissa upeista vesiputouksistaan tunnetun Krkan kansallispuiston laidalla. Hyvää englantia puhuva nuori ja avulias isäntäpariskunta, siistit uudet huoneet ja sivurakennuksessa keittiö asiakkaille.

[Jouko_T]

Minulla on jo muutaman vuoden ollut Kroatia "listalla". Lentäen Splitiin, oma fillari matkassa.
Siitä saaria myöten etelään, ja jotain kautta sompaillen takaisin lentokentälle.

Muutama seikka tökkii. Tärkeinpänä teiden turvallisuus. Taitavat olla aika kapeita, ja miten lie pientareen kanssa?
Toinen huomioitava seikka ovat Jugoslavian hajoamissotien aikaiset maamiinat. Teiltä ei parane poiketa edes pusikkoon miinakylttien alueella.

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_minefields_in_Croatia

Kolmas rajoite (arktisiin lämpötiloihin tottuneelle) on lämpötilat. Vaan sen voi eliminoida juuri varhaiskeväisellä matkustusajalla.
Mutta kun just silloin täällä on paras aika vuodesta (itse asiassa "parasta aikaa" on koko vuosi).

[Markku Liitiä]

Muutama seikka tökkii. Tärkeinpänä teiden turvallisuus. Taitavat olla aika kapeita, ja miten lie pientareen kanssa?

Tie ovat tosiaan aika kapeita, mutteivat olennaisesti kapeampia kuin useimmat suomalaiset päällystetyt maalaistietkään. Joissain paikoissa oli heti asfaltin reunassa jyrkkä oja. Ja kuten sanoin, monet Kroatian pikkutiet ovat hyvin vähän liikennöityjä. Eivätkä paikalliset autoilijat mitään reikäpäitä ole, vaikka suhtautuvatkin vähän suurpiirteisesti nopeusrajoituksiin.



Toinen huomioitava seikka ovat Jugoslavian hajoamissotien aikaiset maamiinat. Teiltä ei parane poiketa edes pusikkoon miinakylttien alueella.

En itse havainnut ensimmäistäkään miinakenttäkylttiä, mutta toki niitä siellä on. Ei tuosta varmaan ongelmaa saa itselleen syntymään, jollei välttämättä halua.


Kolmas rajoite (arktisiin lämpötiloihin tottuneelle) on lämpötilat. Vaan sen voi eliminoida juuri varhaiskeväisellä matkustusajalla.
Mutta kun just silloin täällä on paras aika vuodesta (itse asiassa "parasta aikaa" on koko vuosi).

Lintujen paluumuutto- ja pesintäaika on tosiaan parasta aikaa Suomessa. Mene Kroatiaan syksyllä, kun pahin turistiaika on ohi, mutta lämmintä riittää vielä. Itse olen käynyt usein esimerkiksi Kreikassa marraskuussa, mikä on oikein hyvää matkailuaikaa siellä.

Kroatian rannikkokaupungit ovat muuten historiallisessa mielessä hyvin kiinnostavia. Hyvin monessa on upeita vanhoja keskustoja pikkukujineen, kirkkoja ja katedraaleja eri aikakausilta. Myös Kornati-saarten kansallispuisto Zadarin rannikolla on hieno (9 tunnin vene/laivaretki noin 40 euroa safkoineen).

[Hääppönen]

Jos on mahdollisuus katsoa Eurosport2:sta nyt, voi nähdä Kroatian pyöräilymahdollisuuksista dokumenttia (Tour of Croatia). Aivan upeat maisemat, menee omalle mahdolliset lomakohteet -listalle. :)

[jakkok]

Viikon päästä ollaan tuolla Splitin seudulla viikko... Tarkoitus ainakin parina päivänä pyöräillä... Joitain blogeja kroatiasta lukenu http://matkafillari.blogspot.fi/2010/06/kroatia-aivan-jotain-muuta-mita-odotin.html?m=1

[Päiviö Pollari]

Lähdin su iltapäivällä Grazista etelään, nyt olen Banja Lukassa. Sää on perin kesäinen, liikenteen kanssa pärjää. Hostel maksoi 15 e. Nousuhirmuille löytyy sisämaasta mäkiä, itse yritän välttää niitä ja ajelen mieluummin sellaisia teitä joilla on myös rekkoja.

[perttime]

Kroatialainen ajokulttuuri on reippaanlaista, mutta kuitenkin aika hyvin muita huomioon ottavaa.
Aika monen vuoden takaisella autoilukokemuksella: juuri näin.
Joistain säännöistä voidaan kyllä lipsua, mutta pidetään "maalaisjärjellä" huolta, että kaikki pysyy hengissä.

Olin alueella sellaiseen aikaan, että kulkemista voi silloin suositella vain paikkoihin, joissa selvästi oli lähiaikoina kulkenut muitakin. Teitä ja tallattuja polkuja pitkin tulee enimmäkseen kotonakin kuljettua.

[okahkonen]

Aika monen vuoden takaisella autoilukokemuksella: juuri näin.
Joistain säännöistä voidaan kyllä lipsua, mutta pidetään "maalaisjärjellä" huolta, että kaikki pysyy hengissä.


Heh, sorry OT, mut onko kukaan koskaan missään muualla kuin härmässä törmännyt tähän asenteeseen "ei sillä väliä jos joku kuolee, noudatettiin kuitenkin sääntöjä"? Anteeksi.

[Markku Liitiä]

Lisää OT:tä:

Olen joko ajanut autolla tai ollut kyydissä 25-30 maassa, mutta Suomi on tosiaan niiden joukossa ykkönen joustamattomissa asenteissa. Ihmiset joskus taivastelevat, että miten siellä ulkomailla oikein pystyy autolla ajamaan. Jos pystyy autoilemaan Suomessa, pystyy autoilemaan missä vain.

[a-o]

Aikanaan lomailimme Bracin saarella Splitin edustalla. Saarella oli ainakin maastopyöriä vuokrattavana ja iltaisin, kun keli vähän jäähtyi, näkyi porukka lähtevän ajamaan. Maasto näytti mielenkiintoiselta ja varmaan polkuja löytyy ajettavaksi.

http://www.takeadventure.com/index.php?option=com_content&view=article&id=189&Itemid=30

[LauriMan]

Kolmas rajoite (arktisiin lämpötiloihin tottuneelle) on lämpötilat. Vaan sen voi eliminoida juuri varhaiskeväisellä matkustusajalla.
Mutta kun just silloin täällä on paras aika vuodesta (itse asiassa "parasta aikaa" on koko vuosi).

Toinen hyvä matkustusaika on koulujen syyslomien aikaan, lokakuun lopussa. Lämpötilat ovat tällöin tyypillisesti 20 ja 30 välillä, mutta usein yli 25, eli vastaa melko lailla lämmintä suomalaista kesäpäivää. Huomioitavaa toki on, että syksyllä sataa ja tuulee enemmän kuin kesällä.

Loppuyhteenvetona sanottakoon, että paras aika matkustaa on turistikauden ulkopuolella. Tällöin on tarpeeksi lämmin, muttei paahtavan kuuma. :)

[Mainosmies]

Tehtiin viimekesänä pienimuotoinen Tour de Adria ja käytiin myös Kroatiassa, tuolla enemmän tarinaa...http://mainosmiesmaastossa.blogspot.com/search/label/Kroatia

[Kare_Eskola]

Fillaroitiin puolison kanssa joku vuosi sitten kotiovelta Kroatiaan (mm. Sarajevon kautta) ja sitten rannikkoa ja saaria pitkin ylös. Maantieretki siis.

Mieleen on jäänyt, että tiet olivat hyviä ja ajokulttuuri oikein asiallista. Oltiin liikkeellä elokuussa, joten väkeä oli paljon ja lomakylät tukossa, mutta rauhallisia nurkkia löytyi kyllä syrjemmästä. Ilma ei ollut ylettömän kuuma, koska mistraali puhaltaa mukavasti rannikolla. Metsäpoluilla ja hitaissa nousuissa voisi toki olla tukalaa.

Maisemat tuolla ovat vertaansa vailla. Suosittelen.

[Juha Varila]

Dalmatiaa on Kroatian rajoista eteläänkin. Olen kolmesti taittanut Dubrovnikista Albanian rajalle. Montenegro on mukava ja edullinen maa. Rannikon tie on melko ajettu. Vaaraa ei mielestäni liikenteestä synny ellei itse toilaile. Liikennettä on sen verran runsaasti, että joutuu metsästämään hetkeä, jolloin ei edestä tai takaa kuuluisi auton ääntä. Kotorin lahti on näkemisen arvoinen paikka, muistaakseni maailmanperintökohde.

Noin kuukauden mittaiselle pyöräreissulle Kroatia-Serbia-Makedonia-Bulgaria maastojen maisemissa todella koettavaa. Eikä tarvitse toisia fillarituristeja toljotella, heitä on vähän. Rohkeasti vain pienille teille, vuoristoon. Itse olen siellä, laskutavasta riippuen, kolmesta kuuteen kertaan vääntänyt.

Tänä kesänä taas myös Dalmatiaan. Miltei täällä jo täristetään lähtötunnelmissa. Toukokuussa kolmeksi viikoksi Kaukasukselle ja Kaspialle, sieltä lento Istanbuliin ja sitten Kroatian Dubrovnikiin. Sieltä sitten kohden kotia, toki edelleen fillarilla. Varsovassa päivitän että koneellako kotiin vai tuleeko pikataipaleena loppumatka. Balkanin maat, noin laajemmin Kroatian ohella, ovat todella kiinnostava kohde pyörämatkailijalle.

[Jenkka]

Kiva lukea näitä näitä Kroatian / Balkanin lankoja ja erityisesti siellä ajaneiden arvioita, että ei ole hirvittänyt.

Asuin sodan jälkeen liki kaksi vuotta Sarajevossa ja autolla tuli ajettua ympäri Bosniaa ja Kroatiaa arviolta tuona aikana n. 40 tkm edestä. Samoin on tullut oltua Balkanilla töissä Makedonissa myöhemmin. Olen varmaan jäävi sanomaan, mutta omat kokemukset (ainakin tuonaikaisesta) liikennekulttuurista ovat sellaiset, että ei kiitos.

Perään anekdootti vaikka tulevan vapun kunniaksi: Fastest thing on earth? = Balkan driver on BMW....

[Juha Varila]

Luulen, että autoilun tavat poikkeavat kotimaisesta. Mutta, mutta: se ei aina tarkoita pyöräilykulttuurin kauheutta. Olen paljon pohtinut tuota pyöräily-kulttuuria. Ja kokenut sitä noin 40 maassa.

Mutta pysytään Balkanilla ja Mustan meren ympäristössä. Kaikkialla olen todellakin kokenut pyöräilijään suhtautumisen asialliseksi. Sanoisin että liikennekäyttäytyminen pyöräilijää kohtaan on vähintään Suomen 1980 -luvun tasoa.

Joskus on hirvittänyt. Mutta silloin on mennyt ajamaan tietä, joka vastaa Hesan kehä-ykköstä. Albaniassa on kammottava auto-kulttuuri. Jostain syystä hekin antavat hyvin tilaa pyöräilijälle. Tallinnasta Mustalle merelle/Istanbuliin/Dalmatiaan -syntyvässä kolmiossa liikkuminen on pyöräilijälle suunnilleen yhtä turvallista autoilun kannalta kuin oli Suomessa 1980 -luvulla.

Mutta, mutta: tarkoitan pikkuteitä. Ja pikkutiellä tarkoitan tietä, jolla ei ole enempää liikennettä kuin Porvoon vanhalla tiellä. Vaarojai syntyy jos tie on a) pikatie, b) runsaasti liikennöity sekä c) siinä ei ole isoa reunakaistaa vaan joutuu ajamaan kapeahkoa autokaistaa ja rekat jyräävät. Suomessa ennen Turun moottoritietä tuo turuntie oli monista kohdin tällainen tie.
- Useasti ajattelin sitä ajaessani että tämä on kyllä autoilijalle, mutta ennen kaikkea pyöräilijälle vaarallinen väylä näillä liikennetiheyksillä.

Avainsana turvallisuuteen on siis koko Itäisessä Euroopassa reitin valinta. Älä aja pääteitä, ajele rauhallisempia sivuteitä. Matka ei taitu aivan yhtä nopeasti kaupungista toiseen. Ja todella ihastuttava on tunne "nämä ovat vähän tallattuja polkuja, ei täällä liiku kuin lammaspaimen, maanviljelijä ja minä.. kylässä on sentään kauppa, sieltä saa leipää ja salamia, piimää."

[Päiviö Pollari]

Reissu on edennyt Thessalonikiin, katselen pari päivää kaupunkia ja mietin sen jälkeen että jaksanko vielä ajella. Makedoniassa ajoin pariin otteeseen huonokuntoista soratietä, kun en rohjennut mennä moottoritielle ja muutakaan tietä en löytänyt. Pistosuojatut renkaat kestivät ilman rengasrikkoa. Lopussa oli muutama hellepäivä, liikenteen suhteen ei edelleenkään valittamista. Eurot kelpasivat ongelmitta pikku kaupoissakin.

[jakkok]

Erittäin hyvä oli pyöräillä nuissa kroatian saarissa. Brac ja Hvar oli meillä päiväkohteita ja niissä pikku pyrähdykset tehtiin vuokrapyörillä. Ihan ok maastopyörät löytyi ja kivoja polkuja/teitä viinitarhojen läpi. Maantiepyöriäkin näkyi välillä. Ainakin Hollannista ja Saksasta tuolla oli jotain bike&sail ryhmiä jotka kiersivät saaresta toiseen pyöräilemässä. Voin suositella! Ihan kivat maisemat kun pyöräilee nuita rantareittejä😊http://images.tapatalk-cdn.com/15/05/08/6e8330c84468c1cb2618e195fba385ff.jpg

[Tupakkarulla]

Minä olen 2 kertaa pyöräillyt Kroatian saaristossa. Matkat varasin Itävaltalaisen matkatoimiston kautta: Rad und Reisen. Matkan hintaan kuului opastus (loistavat oppaat!), he tunsivat reitit ja muut olosuhteet hyvin, lisäksi täysihoito, laivalla yöpyminen ja siellä ruokailut. Pyöräilyn lomassa seilasimme pikkuisella lavalla Adrianmerellä, uimme välillä...nautimme kansainvälisen porukan kanssa jutustelusta ("pölkkyenglannilla" pärjäsi). Nautin suunnattomasti noista reissuista...nyt ne ovat muistoissa, toki haaveena olisi uusia retket myös Kroatiaan. Kokemusta on myös Mallorcalta, Tonavalta ja Tsekistä.

[mpesu]

Ensi viikolla lähtö Splittiin ja Sibenikiin. Maantiepyörä lähtee vuokralle Splitin Meridien Ten vuokraamosta.

[jakkok]

^Marianin tai Marjanin kukkuloilla näkyi paljon maantiepyöräilijöitä😉 Kannattaa käyä kiertään sitä niemeä ja kukkuloita...

[MJH]

Miten mahtaisi onnistua, jos Splitiin suuntautuvalla kauounkilomalla haluaisi vuokrata maantiefillarin ja ajaa parina päivänä lenkit, jotka alkaa ja päättyy kaupungin keskustaan?
Aiemmin esim. Nizzassa onnistui tosi helposti, mutta onko tuolta Splitistä ulos sellaisia reittejä, joita voi ja haluaa ajella?

[Hippo04]

Lautalla Bracin saarelle (45min) ja siellä lenkki. Hyvää mäkitreeniä, hiljaisempi liikenne ja matkakumppanit voivat viettää aikaa saarella. Pyörän vuokrauksesta ei hajuakaan.

[mpesu]

Viime kesäisen reissun perusteella sanoisin että ainakin 8-tie Splitistä länteen ja 1-tie pohjoiseen on suuntina epämiellyttäviä. Pohjoiseen kun menoa rajoittaa vuoret ja vähät tiet on liikennemääriltä isoja. Länteen taas tie on kokoajan kaupunkia ja lentokentälle asti tosi vilkasta. Mutta miten olisi Žrnovnican suuntaan? En käynyt tuolla mutta kartan perusteella sinne voisi mennä rauhallisempaa baanaa.

[mpesu]

En muuten ollut mitenkään kovin tyytyväinen Meridien tenin maantiepyörään. Säätöstemmiä ja kaikkea joutavaa korvaketta löytyi ja varattu yksilökin oli liian iso.

Ajelin Sibenikin ympäristössä muutaman lenkin ja niistäkin jäi vähän toffeenmaku suuhun: maantiepyöräilyyn sopivat lenkkivaihtoehdot oli aika vähissä ja autoilijoiden suhtautuminen maantiepyöräilijään oli lähempänä suomea kuin sitä mitä olen sen kuullut olevan vaikka epsanjassa tai "pyöräilymaissa". Yksi kummallinen rattiraivotapauskin osui kohdalle, en osannut ollenkaan ymmärtää mikä sen autoilijassa esiin provosoi.

[Human Traffic]

Viime elokuussa tuli käytyä Kroatissa ensimmäistä kertaa. Ei voi kuin suositella. Luonto aivan upeaa ja vesi ihanan kirkasta. Hintatasokin mielestäni aika halpa.

Tuli oltua kolme päivää Bracin saarella. Siellä oli maasturi kaksi päivää lainassa. Terävistä kivistä johtuen, ei siellä oikein muita pyöriä näkynytkään kuin maastureita. Hyvää rantapolkua löytyi, mutta avokki oli mukana joten ei kauhean hurjia paikkoja voinut ajaa. Bracin saari oli aivan ihana. Menisin uudestaan.

Neljää päivää vietettiin Splitissä. Yhtenä päivänä oli täpäri lainassa ja tällä kertaa avokki ei ollut mukana. Suuntasin kohti Marjan kukkulaa ja puistoa. Tämä paikkahan on täynnä polkua ja erittäin hyvää polkua onkin. Ja aika rauhassa saa polkea. 30 asteen lämpö ja korkeuserot välillä hidastavat etenemistä, mutta sitten voi käydä virkistäytymässä vedessä. Rauhallisia poukamia riittää.

Tämä Marjan alue on kyllä mtb-miehen mieleen. Jos olet Splitissä lomalla, uhraa yksi päivä mtb touhuihin Marjassa. Aamen.

[MJH]

^Mistä vuokrasit fillarin Splitissä?


Sent from my iPhone using Tapatalk

[Human Traffic]

Rent a bicycle split.

[Kukkis74]

Vuosi sitten keväällä vuokrasin fillarin Cavtatista ja ajelin Konavlen laaksossa, rinteillä ja rannikolla päivän. Hyvät oli tiet ja liikeneessä pyöräilijä huomioitiin hyvin. Siitä innostuneena lennän perjantaina Splittiin. Sieltä rannikkoa ylös, sisämaahan kohti Plitvicen kansallispuistoa, sieltä Bosnian puolelle Bihaciin, sieltä alas Mostariin, Mostarista Montenegroon ja sieltä sitten rannikkoa pitkin takaisin Splittiin. Matkan kokonaiskesto kolme viikkoa.. Kun naputtelet kukkiksenkurvailut.blogspot.fi niin pääset seuraamaan matkaani..

[VPN]

Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta Kroatiassa Vodicen kaupungin pyörävuokraamoista tai mahdollisuuksista maantiepyöräilyyn? Olen ensi kesänä menossa ko. kaupunkiin ja mieli tekisi pyhittää muutama päivä maantiepyöräilyyn. Itseasiassa, jos ei maantiepyöräilyä, niin sitten maastoon..

[Jouko_T]

Kun naputtelet kukkiksenkurvailut.blogspot.fi niin pääset seuraamaan matkaani..

Jess. Kiitokset hyvästä ja kiinnostavasta blogista. Nyt oma lähtökynnykseni tuonne madaltui melkoisesti.

[PekkaL]

Onko kenelläkään tietoa tai kokemusta Kroatiassa Vodicen kaupungin pyörävuokraamoista tai mahdollisuuksista maantiepyöräilyyn? Olen ensi kesänä menossa ko. kaupunkiin ja mieli tekisi pyhittää muutama päivä maantiepyöräilyyn. Itseasiassa, jos ei maantiepyöräilyä, niin sitten maastoon..

Pyöräilimme viime kesänä omilla pyörillä Vodicen kautta ja kyllä sieltä mahdollisuuksia maantiepyöräilyyn löytyy, tosin valtaväylä siitä kaupungin vierestä on aika rasittava liikenteen määrän puolesta. Mutta maantiepyörän vuokrausmahdollisuutta en tiedä ja epäilen vahvasti sellaisen oloa siellä. Vaatimattomia maastopyöriä Vodicesta voi saada mutta entä maantiepyörän vuokraus Splitistä (vain 80km Vodicesta)? Ehkä tulette sen kautta, joten siellä on täälläkin mainittu Meridien Ten. Me olemme vuokranneet sieltä kerran vaimon kanssa Cannondalen maantiepyörät ja toisen kerran vuokrasimme kymmenen hengen porukalle sieltä pyörät. Olemme palveluun kohtuullisen tyytyväisiä ja muita maantiepyörävuokraamoita en tiedä siellä. Jos vuokraat Splitistä niin bussit kuljettavat pyöriä Vodiceen ja busseja menee jopa useita tunnissa ja hinta on edullinen (menimme bussilla omien pyörien kera Vodicen kautta Zadariin).

Kaikkiaan muutaman Dalmatian pyöräreissun kokemuksella suosittelen saaria, jos vain mahdollista. Siellä on rauhallista ja joskus voi ajaa jopa vartin ilman auton näkemistä, pyöräilijöihin suhtaudutaan ystävällisesti ja päällyste on hyvä. Saaret ovat isoja ja uutta pyöräiltävää riittää jokaisella isommalla saarella muutamaksi päiväksi. Yksi asia on vain otettava huomioon: siirtyminen saarelta toiselle on yleensä tehtävä Splitin kautta, koska saarten välillä kulkevat kantosiipialukset eivät ota kyytiin pakkaamattomia pyöriä. Rannikon pääteillä liikennettä tuppaa olemaan paljon ja se vie ainakin minulta nautintoa hiukan.