PDA

Näytä tavallinen näkymä : Styrkeprøven 2015



PatilZ
15.10.2014, 13.25
Giant 67 insipiroimana aloitan hyvissä ajoin tämän kunniakkaan Skandinavialoppet -sarjaan kuuluvan tapahtuman vuoden 2015 editionia koskevan keskustelun. Olemme aikaisempina vuosina saaneet seurata paitsi Giant 67:n myös monen muun foorumifillaristin kunniakasta tuskien taivalta tässä sarjan pisimmässä "yhden päivän kilpailussa". Etenkin olen ollut vaikuttunut tavasta, jolla Sensei Giant 67 selätti viime kesänä unenpuutteen, väsymyksen ja hallusinaatiot saavuttaen sen, mikä edellisvuonna oli jäänyt kesken. Tokihan kaikkien kertomukset eivät noudata tällaista eeppistä sankaritarinaa - esim. Mikko (Mäkipää) muistaakseni totesi reitin olleen helpon ja lyhyen. Subjektiivinen juttu siis.

Olen itse ajanut sarjasta Pirkan, Routen ja Vätternin. Pari kertaa olen vetänyt Route+Jättimylly -tuplan. Nyt sepelvaltimotautiin sairastumisen ja pallolaajennuksen myötä tarvitsen selvän ja entistä kovemman tavoitteen. Vättern on nähty eli tässä se on. Ilmoittautuminen on isketty sisään, osallistumismaksut (varsinaisen maksun lisäksi lisenssi ja peruutusturva) maksettu ja lähtö on lauantaina 20.6.2015 klo 6:33 ja tavoiteaika 20-24h. Kardiologin mielestä mitään estettä ei ole harrastuksen jatkamiseen entisellä mallilla - tätähän se tarkoitti.

http://styrkeproven.no/en/frontpage
Näillä näkymin olen osallistumassa tapahtumaan samojen kanuunatoverien (Eduardo, Pyörä imaami) kanssa, joiden kanssa on reissattu mm. Motalassa. Tovereille jo tässä vaiheessa kiitos. Olemme niin mukavia ihmisiä, että meistä riittää muillekin. Joten jos tunnet palavaa halua kuulla rivoja lauluja, nauraa (tai jättää nauramatta) huonoille vitseille, keskustella elämän tarkoituksesta ja naisten asemasta siinä, ihmetellä kultuurisia eroja, tavata sketsihahmoja (siis ei me vaan.. tai siis ne vaan jotenkin törmää meihin) ... tai vain saada seuraa, niin tervetuloa mukaan 6:33 starttiin. Emme siis syrji sketsihahmojakaan.

Itse tulen tähän säikeeseen kirjoittamaan valmistautumisestani Styrkeen, linkkaamaan hyödyllisiä linkkejä ja etenkin kontrollifriikkinä haluan kerätä norjalaisen juhannuksen kokeneiden tovereiden kaikki mahdolliset kokemukset ja vinkit. Avautukaa, kertokaa ja osallistukaa.

Laitanpa tähän muutaman kysymyksen alkajaisiksi:

1. Miten siirtymät Oslon ja Trondheimin välillä? Jos oma auto matkassa, niin autolla ensin Trondheimiin ja sitten Oslosta lähdetään noutamaan autoa ... vai juurikin päinvastoin. Juna? Entä huoltoauto? Onko se nyt sitten sallittua ja onko sitä aivan nössö vellihousu, jos sellaiseen turvautuu?

2. Mitä varusteita olette kuljettaneet mukana? Missä tai miten?

3. Majoitusideoita?

4. Välineistö? Pyörä on tietenkin hyvä olla olemassa, mutta ... esim. onko syytä jättää kuitutuubikiekot kotiin?

5. Harjoittelu? Vaatiiko 300+ matkalta siirtyminen 540 mittaan jotain erityistä? Tokihan ihan perusstaminaa eli kestävyyttä on hyvä olla enemmän. Entä vaatiiko enemmän lihashuoltoa (coretreenaus, venyttelyt)? Mäkiähän tuolla on, mutta vain muutamat nousut näyttävät haasteellisilta (http://www.strava.com/routes/496952). Huomioisitko sinä harjoittelussa nuo mäet? Suosittelisitko kevään brevettisarjaa osaksi harjoittelua - miksi?

6. Tankkaus ja ravinto suorituksen aikana? Ajallisesti olen tuplaamassa suorituksen keston. Huonoissa olosuhteissa ongelmanani on ollut energian ja nesteiden huono imeytyvyys, vinkkejä? Miten olet kokenut "depåt" ja niiden palvelut, onko tämä kuvaus edelleen kurantti: http://540km.wordpress.com/2006/08/03/full-report-from-the-race/

7. Reitti. Mitä erityisiä kohtia muistat reitistä? ks. myös yllä oleva raportti.

8. Elämä. Onko Norjassa linnoja, joissa on syytä käydä paluumatkalla? Mitä Ruotsin puolella olevia linnoja suosittelet? Käyttävätkö norjalaiset todellakin villapaitoja myös keskellä kesää? Kannattaako dieseliä tankata Ruotsissa vai Norjassa? Mitä musiikkia kannattaa soittaa siirtymätaipaleilla, jotta kaikki autossa olijat olisivat tyytyväisiä? Ruijanpallasta vai turskaa?

JiiH
15.10.2014, 13.36
Styrkeprøvenin osallistujamäärät ovat laskeneet jatkuvasti vuosikausia, ja ensi vuodelle on ilmeisesti tulossa monenlaisia muutoksia. Muun muassa maalialue siirretään Ekebergiin. Infoa tästä ja muista muutoksista tippuilee varmaan hiljaksiin tuonne nettisivuille.

Itsellä tämä myös harkinnassa... joko Styrke, Jotunheimen Rundt tai sitten Tahko 180 asettunee tavoitteeksi, kunhan muut kesäsuunnitelmat aikanaan selviää. Sen verran lähekkäin nämä kolme tapahtumaa, että enempää kuin yhtä ei oikein voi harkita.

8. Ei. En mitään. Kyllä. Ruotsissa. Tom Waitsiä ja Huu Haa Innasta. Turskaa.

PatilZ
15.10.2014, 13.54
Styrkeprøvenin osallistujamäärät ovat laskeneet jatkuvasti vuosikausia, ja ensi vuodelle on ilmeisesti tulossa monenlaisia muutoksia. Muun muassa maalialue siirretään Ekebergiin. Infoa tästä ja muista muutoksista tippuilee varmaan hiljaksiin tuonne nettisivuille..

Kun avaa tuon etusivun (http://styrkeproven.no/en/frontpage) ja skrollaa näyttöä alas, niin siellä on linkit muutamiin uudistuksia / muutoksia koskeviin artikkeleihin. Maalialue todellakin siirtyy ja siitä on tehty sosiaalinen tapahtuma. Lisäksi kisaajille yhteislähtö ja rahapalkinnot (naisille yhteislähtö Dombåsista rahapalkintoineen), joukkueaikajo Lillehammerista.


Turskaa.

Rohkea veto, ks. http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288676399214.html

JiiH
15.10.2014, 13.59
Vastaillaan nyt vähän noihin toissijaisiinkin kysymyksiin.

1. Huoltoautot eivät enää ole sallittu.

2. Sen kerran kun tuon ajoin (2011), huoltoautoja sai vielä käyttää. Jotunheimen Rundtissa (jossa haasteet on aika samantapaiset vaikka matka on runsaan satkun lyhyempi) olen pärjännyt tunkemalla ajopaidan taskut tupaten täyteen ja pienellä patukkakotelolla joka menee vaakaputkeen kiinni.

3. Trondheimista löytyy hotelleja (kalliita mutta lähellä lähtöä) ja yksi retkeilymaja (halvempi mutta kauempana).

4. Pyörä, joo. En niistä muista sitten oikein tiedä. Muille kuin alppikauriille voi kompaktikammet olla ihan paikallaan, vaikkei mitään hurjia nousuja olekaan.

5. Ei minusta vaadi sen kummempaa kuin Vätternit ja muut. Tuota vain joutuu ajamaan pidempään. Pidempiä mäkiä on vain ensimmäisen vajaan 200km aikana, kun jalat (kai) ovat vielä aika tuoreet. Loppumatkasta eli ihan Osloon tullessa on muutama lyhyt mutta ilkeän jyrkkä töppäre. Tuottavat kärsimystä mutta eivät katkaise.

6. Perinteinen tarjonta on kai ollut aika yksipuolista leipää ja banaania. Näin muistelen ainakin 2011 olleen. Tähän on ilmeisesti tulossa uudistuksia ensi vuodeksi. Syöminen kannattaa aloittaa suunnilleen heti lähdössä, eli jotain omaa ruokaa pitää olla mukana, koska ensimmäiselle depålle on matkaa.

7. Oppdalin ja Dombåsin välinen osuus on ihan hieno, mutta kyllä Styrke maisemissa jää aika kauas jälkeen esim Jotunheimen Rundtista. E6-tietä painetaan ilman suurempaa vaihtelua.

Eduardo
16.10.2014, 12.25
Ilmoittautuminen hoidettu, listoilla ollaan (startti 06.33). Tällä hetkellä arvelen, että sonnustaudun matkaan työmatkoillakin selässä kulkeneen repun kera ja pakkaan sinne sopivasti vaihtovaatetta ja evästä. Noihin muihin hyviin PatilZin kysymyksiin aletaan perehtyä huolella. JiiH:n komppaama Huu Haa Innanen matkamusiikkina sopii teemaamme turenkilaisittain hienosti; Innaseltahan löytyy klassikko Yö Turengissa.

PatilZ
16.10.2014, 14.14
JiiH:n komppaama Huu Haa Innanen matkamusiikkina sopii teemaamme turenkilaisittain hienosti; Innaseltahan löytyy klassikko Yö Turengissa.

https://www.youtube.com/watch?v=GR8iv41AiuI

Taidetta.

Joo. Näyttäisi siltä, että huoltoautot on kiellettyjä, mutta kuitenkin moni käyttää. Noin ajasta 1:20 eteenpäin näkyy viimeisen päälle järjestettyä omatoimista huoltoa: https://www.youtube.com/watch?v=K-Yq748zaHk (vuodelta 2013). Eduardo ehdotti reppua, joka on miehekäs tapa kuljettaa vaihtovaatteita yms. Varsinkin jos sitä ei malta heittää selästä missään vaiheessa. Mut sitten on meitä neitejä, joiden mielestä reppu painaa hartioita ja ei meinaa jaksaa ylämäkeä ja .. ja voi voi. Joten, jos ottaisi kevyen vaihtoehdon ja jättäisi repun pois ja yrittäisi ottaa lähtökohdaksi itsensä pitämisen kohtalaisen kuivana (vedenpitävää ja samalla hengittävää).

Vedenpitävät sukat (SealSkinz), kengänpäälliset, bibsit (Sportful Fiandre ehkä?), hanskat (pitääkö alkaa katsoa työkäsineiden puolelta?), kypäränsuoja sekä irtohihat ja –lahkeet voisivat olla hyviä lähtökohtia tuolla varustepuolella. Jos tuohon lisää tavallisen pyöräilyaluspaidan lisäksi tarvittaessa käyttöön tulevan merinovillaisen, niin olisko se varustepuoli sillä kuitattu. Vai onko vaihtovermeet tosiaankin moste?

Onko ihan utopiaa pitää itsensä kuivana? Tähän mennessä mä olen aina sateella kastunut ja 2012 Vattenrundanilla tuli vieläpä kylmä. Ei ole mun keli ei. Siis se, että sekä kylmä että märkä.

Eduardo
16.10.2014, 18.37
...jos ei omaa huoltoautoa matkassa, niin auto Osloon, maaliin odottamaan (motivaatio, mielikuva, auto maalissa vastassa), ja julkisilla kulkupeleillä starttipaikalle - vähän kuin Pirkan hiihdossa. Hitaasti kiiruhtavalle vaihtovermeet repussa voi olla konsti pitää itsensä lämpimänä mutta totta tuokin, reppu selässä maantiepyöräilyä, onko kiva.....Jokos siitä on varmaa tietoa, mihin aikaan se maali sunnuntaina takuulla sulkeutuu?

Hebe
16.10.2014, 19.17
Maantiepyöriin saa isompiakin "satulalaukkuja". Hiilikuitu on kestänyt täyteen pakatun Carradice Barley:n (n.9l), bagman2 supporttin kanssa, painon jo muutaman tuhannen km verran. Muitakin vastaavia on, mm. Topeak dynapeak (4l), kiinnitys ei vaan ole niin tukeva.

JiiH
16.10.2014, 20.13
Huoltoautot olivat kielletty ensimmäistä kertaa tänä vuonna, kiellosta tuli hyvät kokemukset, ja kielto jatkuu myös ensi vuonna: http://styrkeproven.no/nyheter/styrkeproven-uttalelse-om-folgebiler

Varusteista: viime vuoden Jotunheimissa minulla oli lyhythihainen ajopaita, irtohihat, tuuliliivi, ohut sadetakki, 3/4 pitkät bibsit, ohuet villaiset ajosukat, ajokengät, ajohanskat, ohuet sormikkaat ja buffi. Kengänsuojat piti ottaa mutta unohdin autoon enkä ehtinyt enää hakea. Aamuyöllä oli kylmää (+2) ja kaikki tekstiilit oli päällä. Kylmä tuli mutta pärjäsin. Maaliin tullessa oli yli 20 astetta ja kaikki ylimääräinen oli paidan taskuissa. Jos olisi ollut märkää niin ainakin alaruumiiseen olisi tarvinnut yhden kerroksen lisää. Reppujen ja vedenpitävien sukkien kanssa en lähtisi touhuamaan, omat kokemukset ainakin on huonoja, mutta kukin tyylillään tietysti.

okahkonen
16.10.2014, 22.03
Ei hemmetti, kyllä mä keksin taas monta syytä olla lähtemättä mukaan.. hattu pois herroille!

PatilZ
17.10.2014, 10.05
Maantiepyöriin saa isompiakin "satulalaukkuja". Hiilikuitu on kestänyt täyteen pakatun Carradice Barley:n (n.9l), bagman2 supporttin kanssa, painon jo muutaman tuhannen km verran. Muitakin vastaavia on, mm. Topeak dynapeak (4l), kiinnitys ei vaan ole niin tukeva.


Jep. Olen joskus törmännyt aikaisemmin tähän suositukseesi tai lukenut blogiasi tai jotain. Caradicen systeemi voisi olla hyvä investointi noin muutenkin. Saatavuus vaan taitaa olla heikko.


Ei hemmetti, kyllä mä keksin taas monta syytä olla lähtemättä mukaan.. hattu pois herroille!

No hei, jos vasta ollaan ilmoittautumisvaiheessa, suunnitellaan ja treenataan, niin on se vielä aika kaukana toteutuksesta. Mä otan kypärän ja buffin päästä jo urakan ajaneille ja sitten tälle randonneur/brevetti -miehille ja naisille. Oikeasti - siis ihan oikeasti - sensei Giant 67:n selviytymistarina tämän kesän Styrkestä oli koskettavaa luettavaa - ja inspiroivaa. Että kiitos vielä kerran innostuksesta.

JiiH: mulla ei ole mitään kokemusta vedenpitävistä sukista, mutta sulla on. Ja siis huonoja sellaisia. Mitä ikävää tai huonoa niissä on?

Hebe
17.10.2014, 10.13
[QUOTE=PatilZ;2279664]Jep. Olen joskus törmännyt aikaisemmin tähän suositukseesi tai lukenut blogiasi tai jotain. Caradicen systeemi voisi olla hyvä investointi noin muutenkin. Saatavuus vaan taitaa olla heikko.

Carradicen tuotteet saa helposti suoraan carradicen verkkokaupasta (http://www.carradice.co.uk/)ja Pelagolla on nettisivujen mukaan jotain valikoimissaan. Varastotilanteesta en tietty tiedä.

JiiH
17.10.2014, 10.16
JiiH: mulla ei ole mitään kokemusta vedenpitävistä sukista, mutta sulla on. Ja siis huonoja sellaisia. Mitä ikävää tai huonoa niissä on?

Muutaman lenkin verran käytin SealSkinzin sukkia jokunen vuosi sitten. Jos säärien suojana on muuta kun vedenpitävää kangasta, niin vettä valuu ihoa myöten sukan sisään, ja kun sukat on vedenpitävät, aika pian alkaa litinä ja lotina. Tauolla sai ihan oikeasti kaataa sukista vettä pois. Nollakelin maastolenkeillä toimivat kohtuullisesti, kun oli jotkut kevyet gore-housut jalassa, mutta pidemmillä lenkeillä tuli sukkien sisään kosteutta sisältä päin, ja sukat alkoivat hiertää aika pahasti

Voi toki olla että tuote on kehittynyt - tuosta kun tosiaan on ainakin viisi vuotta aikaa. Mutta minusta ohut villainen ajosukka toimii ihan riittävän hyvin, lämmittää jossain määrin märkänäkin eikä hiosta helteellä. Mukana myös peesaajia motivoiva teksti. (https://dl.dropboxusercontent.com/u/4294727/IMG_0235.resized.JPG)

okahkonen
17.10.2014, 11.23
JiiH: mulla ei ole mitään kokemusta vedenpitävistä sukista, mutta sulla on. Ja siis huonoja sellaisia. Mitä ikävää tai huonoa niissä on?

Vaikkei multa kysyttykään niin vastaan silti: Homma menee juuri kuten JiiH totesi, eli Sealskinzit edellyttää ettei varresta pääse vettä sisään. Ovat loistavat esim juurikin nyt lokakuun kylmässä kelissä muutaman tunnin lenkeillä kun trikoot tai irtolahkeet varren päällä. Mutta jos vuorokausi pitää vaihtelevissa oloissa ajaa, jossain kohtaa varmasti on sääri paljaana tai trikoo kastuu, jolloin vettä menee sukan sisään => ja pysyy siellä.

Noin pitkään reissuun kuin Styrkeproven laittaisin mieluummin merinovillasukat jalkaan (esim Castellilla hyviä, ei maksa paljoa), ja kengän päälle sitten tarpeen mukaan suojia, joita voi helposti ottaa pois ja lisäillä matkan kuluessa. Sealskinzin "belgian booties" toimii muuten mainiosti.

Mitä reppuihin tulee: älä. Hartiat jumiutuu tolla matkalla varmasti vaikka ois vain parin kilon reppu selässä. Ajopaidan taskuihin ja paidan alle mahtuu yllättävän paljon tavaraa säilöön (bruukkaan pakata extra takin paidan alle lapojen väliin kun en käytä jos taskut täynnä; paidan tulee toki olla kireä ja sen alla aluspaita). Jos kovin pitää extra kamaa kuljettaa, Ortliebin isoin satulatolppaan menevä laukku (http://www.ortlieb.de/_prod.php?lang=en&produkt=seatpostbag&biketoy=saddle =1,5L) riittää varmasti, ja jos ei riitä niin sitten lisäksi pieni kuivapussi irtohihnoilla ohjaustankoon (http://www.blackburndesign.com/bags/handlebar-bags/outpost-hb-roll.html#.VEDf9b7wUqg).

PatilZ
17.10.2014, 12.52
^ "Belgian bootiesit" on mullakin toimineet kivasti ... kylmissä keleissä. Hyvä muistutus. Ja siis lukitaan merinovillasukkavaihtoehto.

Noin periaatteessa uskon aika pitkälti harjoittelun spesifisyyteen. Aikaisemminkin olen näihin pitempiin kuntoajoihin (Route, Vätternrundan, Pirkka) harjoitellut sovittelemalla yhteen sekä pitkää pk-lenkkiä että anaerobisen kynnyksen tuntumassa (about FTP tai "sweet spot") intervalleja. Intervalleja olen vedellyt läpi talven (trainerilla ja spinningtunneilla). Pitkät harjoituslenkit ovat olleet pisimmillään n. 2/3 varsinaisesta kisamatkasta eli 200 km. Uskoisin, että edelleen on syytä pitää ohjelmassa vk-treeniä, jolla pyritään nimenomaan nostamaan suorituskykyä. Mutta entäpä tämä pk-lenkkien pituuksien kasvattaminen. No, tietenkin progressiivisesti lisätään harjoituksen kestoa, mutta mihin asti? 2/3 Styrkestä on noin 360 km. Onko tämä suhde edelleen näissä tavoitteissa ihan kurantti? Oliskos siis oikeasti asiallista vedellä kevään brevetti-sarjaa aina 400 km asti? Mä en siis ollenkaan miellä itseäni sellaiseksi kilometrinnielijäksi, mitä nää arvostamani brevetti-heebot on.

Vaikka mulla on kellarissa peruskuntosalivälineet, niin tosi vähäiseksi on jäänyt raudan kolistelu. Core-harjoituksia en ole käytännössä tehnyt ... ööh ... olisko kolmeen vuoteen ollenkaan. Pari viimeistä syksyä-talvea on mennyt enemmän tai vähemmän pipariksi sairastelujen takia. Se viimeinen ehjä harjoittelukausi sisälsi myös kuntosalia ja myös tukirankaa stabiloivia ja vahvistavia harjoituksia. Pyörähän kulki erittäinkin mallikkaasti sitten keväällä ja kesällä. Kun plärään harjoituspäiväkirjan merkintöjä viime vuosilta, löytyy yksi yhteinen pulma: niska-hartiaseudun ongelmat n. 200 kilometristä eteenpäin. Ajoittain myös alaselkäongelmaa (löytyy myös tämän puolen eli M-alkuisia diagnooseja). Olisiko siis syytä lisätä tämän puolen harjoittelu ohjelmaan? Onko pitkän matkan kulkijoiden ohjelmassa noin yleensä punttia?

StantheMan
17.10.2014, 13.08
Onko pitkän matkan kulkijoiden ohjelmassa noin yleensä punttia?

Minä nyt en "harjoittele" juurikaan. Mutta onnettoman ja pitkä selän takia olen pilateksessa käynyt kuutisen vuotta. Veemäistä hommaa joka minuutti, mutta tunti viikossa on riittänyt pitämään selän kunnossa. Selkään ja niskaan ei meikäläisen ajot kaadu. Ennen pilatesta ei kestänyt 40 km tempoa ajaa, kuin 20 km, kun jo piti muutama kilometri venytellä ja putkelta ajaa. Nyt ei niitä ongelmia ole.

Sealskinz-idea ei meikäläiselle ole ns. kuivat jalat vaan, että ne märkänä pitävät jalat suhteellisen lämpimänä. Kastuuhan ne jonkin ajan kuluessa hitaasti mutta varmasti, mutta jalat eivät niissä jäädy, kuten normisukissa tapahtuu.

JiiH
17.10.2014, 13.11
Minä en näistä harjoitusasioista oikeasti tiedä mitään, paitsi sen mikä itsellä on toiminut. Mutta luulen että näissä pitkissä vedoissa mentaalipuoli on todella tärkeä: jos esim. tuo 2/3 kisamatkasta pitkänä lenkkinä on se, millä itselle tulee sellainen olo, että on valmistautunut riittävästi, niin se varmaan kannattaa tehdä (kunhan myös palautuu). Lähtöviivalla ainakin minua pelottaa joka tapauksessa, mutta jos on sellainen olo, että on tehnyt sen mitä pitikin, niin ehkä epäilykset ei saa liikaa valtaa pääkopassa. Minä en juurikaan ole yli 200km lenkkejä tehnyt, mutta Styrkeprøven ja 2xJotunheimen Rundt ovat menneet ihan kunnialla läpi. Spesifisyyden nimissä kannattaisi ehkä, jos vain mahdollista, ajaa jonkun verran mäkivetoja, varsinkin jos on taipumusta alaselkäongelmiin. Jos Styrkessä saa selkänsä jumiin niissä ensimmäisen n. 150km nousuissa, niin loppumatka Osloon voi tuntua vielä pidemmältä mitä se on.

Punttia ja muuta lihaskuntoa on suunnitelmissa aina joka syksy, toteutus on ollut heikompaa. Nyt olisi taas tarkoitus alkaa käyttää työpaikan kuntosalia heti kun räntäsateet alkaa, mutta saa nähdä. Uhkaavasti näyttää kirkkaat kelit jatkuvan.

Hebe
17.10.2014, 13.15
Kohtahan tuo punttikausi alkaa, kun saa tän lepokuukauden kulutettua. Marras-huhtikuun käyn salilla 3-4krt/vko treenaamassa pääasiassa yläkropan lihaksia ja myöhemmin talvella lisään harjoitteluun spinningin ja/tai hiihdon. Lisäksi ajelen läpitalven arkimatkoja ja 1-2krt/vko pk-lenkin ulkona. Huhtikuussa teitten sulettua, aloitan brevetti-sarjan ajamisen ja koitan käydä välillä repimässä vakiotempopätkän.

Em. tavalla onnistuin 2013 ajamaan 1000km Lapin kierroksen, mutta 1400km päämatka jäi lähinnä olosuhteiden takia kesken (en saannut nukuttua ennen ajoa liian korkean lämpötilan takia). Viime talvena olosuhteiden vuoksi jäi hiihto ja spinninki vähemmälle ja tilalle tuli ulkona pyöräilyä. Mäet kulki kesällä huonommin ja 1000km matkakin jäi kesken, tosin hellejaksolla oli omat vaikutuksensa keskeyttämiseen. 600km sain kuitenkin ajettua osin mäkisessäkin maastossa.

okahkonen
17.10.2014, 13.44
Sealskinz-idea ei meikäläiselle ole ns. kuivat jalat vaan, että ne märkänä pitävät jalat suhteellisen lämpimänä. Kastuuhan ne jonkin ajan kuluessa hitaasti mutta varmasti, mutta jalat eivät niissä jäädy, kuten normisukissa tapahtuu.

Jos päivällä on 20 astetta lämmintä, ne Sealskinzit on ihan pirun kuumat. Muutenkin noin pitkässä suorituksessa olisi hyvä käyttää alussukkaa Sealskinzin alla jottei jalka hikoa liiaksi. Eikö siis olisi helpompi pistää normi merinosukka ihoa vasten, (villaa = lämmittää märkänäkin), ja pistää Sealskinz kengän päälle pitämään vettä?

En tätä väittäessäni ole ihan omimmalla mukavuusalueellani, kun omat yli 20 tunnin Sealskinz kokemukset on avomeripurjehduksesta, mutta kylmää ja kuumaa sielläkin on vuorotellen.

okahkonen
17.10.2014, 13.46
Pari viimeistä syksyä-talvea on mennyt enemmän tai vähemmän pipariksi sairastelujen takia. Se viimeinen ehjä harjoittelukausi sisälsi myös kuntosalia ja myös tukirankaa stabiloivia ja vahvistavia harjoituksia.

Terveenä pysyminen on tärkein osa harjoittelua: Enemmän värikkäitä kasviksia ja d-vitamiinia; vähemmän vehnää ja punaista lihaa?

PatilZ
17.10.2014, 14.03
^ Kylläpä se näin taitaa olla. Vaikka syönkin erittäin paljon kasviksia, niin ainahan tuota ravintopuolta voisi paremmaksi jengata. Omat sairastamiset aikaisempina vuosina olleet kylläkin muusta kiinni. Ensin 2012 Vattenrundanilla sain järkyttävän infektiokierteen, jota kesti reilu puoli vuotta ja viime vuonna tärisin sairaalassa munuaiskivitaudissa. Nyt siis tästä eteenpäin sepelvaltimotaudin kanssa mennään. Mulla vaan on niin rankka tuo sukurasitus, että terveetkään elämäntavat ei sitten riittäneet estämään sairautta. Siksi kai pitää tulkita tämä ravinto ennemminkin osaksi terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kroonisesta sairaudesta huolimatta.

Mutta ravintopuoli aasinsiltana asiaan: miten ravitsemuksellisesti Styrkeä pitää lähestyä ja hyväillä. Olen nyt monena iltana lukenut netistä blogeja ja foorumikirjoituksia styrkestä. Moni valittaa ongelmista, jotka liittyvät tähän ravintopuoleen. Lievemmillään näyttäisi ongelmia olevan siinä, että se sama mössö, mitä depåilla tarjotaan, alkaa tökkimään pahasti. Imeytymisongelmia vesisateessa ja kylmässä on myös esiintynyt. Kimmo Yliniemen kirjoitus Pyöräily +triathlon -lehdessä (4/2014) kuvaa myös ongelmaa aika karusti. Onko tähän vinkkejä? Auttaisiko kiinteän sapuskan osuuden lisääminen?

Pyörä imaami
20.10.2014, 13.20
https://www.youtube.com/watch?v=FbS4fW3GVgw

Eduardo
20.10.2014, 15.53
Hienoa, Pyörä Imaamin peräpukamahenkinen mukaantulo ei joskaan vastaa kiinteän sapuskan lisäämisdilemmaan mutta tuo osaltaan retkikuntaan juurikin sen tarvitseman psykofyysisen pelotteen, jos vaikka joku alkaisi lähtöviivoilla näyttämään fennomaaneille ns. pahaa silmää. Mutta kumpaan päätyyn auto; lähtöön vaiko maaliin?

Steely
22.10.2014, 20.26
Toista kertaa lähdössä pienessä porukassa.
Pe iltana startti olisi kiva siten, että voisi La iltana juhlia tuolla
uudella ilmeisen tasokkaalla maalialueella Ekebergissä.
Reitti on hieno alkuosaltaan ja upeaa on n. 100 km yhtämittainen lasku
200 km loivan nousun jälkeen.
Kaikenlaiseen keliin pitää varautua mm. viime vuonna pe-la
välisenä yönä oli pakkasta.

PatilZ
23.10.2014, 11.00
Steelyn tavoiteaika siis on noin 24h?

Kun tässä vähän kattelin kuvia reitin varrelta, niin tuli tunne siitä, että alkumatkasta eli jotakuinkin ensimmäiset 250 kilometriä ovat maisemallisesti antoisimmat. Onko näin?

Sitten toinen juttu. Alkupätkästä ollaan kaikkein korkeimmalla ja jos yötä vasten lähtee, niin yhdistyy yön ja korkeuden vaikutukset lämpötilaan. Taidan olla näillä perusteilla tyytyväinen siihen, että valitsimme lauantai aamun lähtöajaksi.

JiiH
23.10.2014, 14.39
Steelyn tavoiteaika siis on noin 24h?

Kun tässä vähän kattelin kuvia reitin varrelta, niin tuli tunne siitä, että alkumatkasta eli jotakuinkin ensimmäiset 250 kilometriä ovat maisemallisesti antoisimmat. Onko näin?

Sitten toinen juttu. Alkupätkästä ollaan kaikkein korkeimmalla ja jos yötä vasten lähtee, niin yhdistyy yön ja korkeuden vaikutukset lämpötilaan. Taidan olla näillä perusteilla tyytyväinen siihen, että valitsimme lauantai aamun lähtöajaksi.

Joo, ensimmäiset 200km on ne maisemallisesti hienoimmat. Sen jälkeen (Dombåsista eteenpäin) mennään sinänsä viehättävää mutta aika monotonista jokilaaksoa.

Aamulähtöön tähtään minäkin jos tähän koitokseen lähden.

Steely
25.10.2014, 10.51
Tavoitellaan 18-20 h aikaa.
Joka tapauksessa yhden yön joutuu ajamaan ainakin puolilleöin asti, tosin kylmyyttä
on helpompi sietää jos sitä on vasta lopussa La aamulla lähdöissä.

Wilier
28.10.2014, 20.34
Mäkiähän tuolla on, mutta vain muutamat nousut näyttävät haasteellisilta (http://www.strava.com/routes/496952). Huomioisitko sinä harjoittelussa nuo mäet?


Minkäslaisia nämä mäet oikeasti ovat? Tuossa linkin takana näyttäisi olevan esim. yksi E6 climb, jonka nousuprosentti 5 km matkalla on 13,5 %. Pitääkö paikkaansa? Steelyn mukaan alun 100 km on loivaa nousua. Ja jos 100 km matkalla päästään noin kilometrin korkeuteen, niin se ei tuntuisi kovin huimalta.

plr
28.10.2014, 21.07
Tuo täytyy olla lyhyempi tiukka nousu. 5 km 13,5 %:n nousua tekee 675 metriä nousua eikä profiilissa ole sellaista.

JiiH
28.10.2014, 21.43
Joo, jotain häikkää tuossa on, ei siellä tuollaista ole. 10-15% välillä olevia pätkiä on, mutta ne ovat muutaman sadan metrin mittaisia. Pitkää ja junnaavaa 4-6% nousua on paljon.

Yhden haasteen matkaan tekevät myös alkumatkan tieviitat, jotka yrittävät levittää epätoivoa ja tappiomielialaa.

https://dl.dropboxusercontent.com/u/4294727/2014-10-25%2013.10.34.jpg

Esa S
30.10.2014, 17.16
Tuo täytyy olla lyhyempi tiukka nousu. 5 km 13,5 %:n nousua tekee 675 metriä nousua eikä profiilissa ole sellaista.

Tuo nousu on ajettu parhaimmillaan 32 keskarilla Styrken yhteydessä, joten karttadata pielessä. (Yli 4000 nousumetriä tunnissa ei onnistu).

http://www.strava.com/activities/937432#13918731

tosin pitää olla kirjautuneena, jotta näkee tarkemmin.

Giant 67
01.11.2014, 12.20
Meillä toimi mielestämme hyvin auton jättäminen Osloon ja järjestäjän kyydillä meno Trondheimiin. Varasimme hotellin aivan maalialueen naapurista koko reissun ajaksi mikä oli luksusta maaliin saapumisen jälkeen. Ei tarvinnut pahemmin miettiä mitään vaan suunnata suoraan hotellille. Lähtö junalle hotellilta noin 5 km päähän oli aikaisin, taisi olla jo klo 6:00 tai 7:00. Lätkävarustekassi-tyyppisen raskaan ja huonosti selkään sopivan kassin kanssa fillaroimme Oslon päärautatieasemalle alamäkeen mistä sitten juna kulki leppoisesti Trondheimiin. Junassa oli oma vaunu Styrkeläisille mikä oli mukava lisä. Aamulähtijöiden kannattaa luonnollisesti ottaa hotelli yöksi niin on aamulla levännyt jos saa vaan nukuttua. Hotelli Trondheimissa kannattaa ottaa läheltä starttia kun varustekassi pitää vielä roudata starttipaikalle, mistä se kuskataan Osloon.


Huoltoauto ei ole sallittu kuten on jo todettukin mutta ei sen käytössä oli mielestäni mitään vikaa jos ei tule ongelmia järjestäjien kanssa. Huoltoautoja monet käyttivät aika paljon tänä vuonna mutta järjestäjien autoja partioi paljon reitillä joten kai se on jonkinlainen riski kuitenkin. Jos käyttää huoltoautoa kannattaa sopia suurin piirtein missä stopataan eikä ainakaan ajeluta autoa polkijoiden perässä sillä siitä seuraa varmasti ongelmia "virkavallan" kanssa. Joukkuekisaan osallistujathan saavat käyttää huoltoautoja edelleen.


Reppu selässä mentiin molemmat ilman mitään ongelmia. Vaatteet kannattaa valita sääennusteen mukaan mikä meni meiltä kuitenkin pieleen kun oli luvattu kuusi astetta ja olikin -2 astetta alimmillaan. Vaatteita varaisin kuitenkin reilusti mukaan että on valinnan varaa ja voi vaihtaa kuivaa päälle jos kastuu. Jos kengät kastuvat hedelmäpussit toimivat hyvin sukan ja kengän välissä jos haluaa että jalka tuntuu kuivalta. Kaikista saumoista vesi menee kuitenkin kenkiin mihin voi hakea apua teippaamalla saumat esim. maalarinteipillä ihoon kiinni.


Geelejä tai muuta ravintoa kannattaa ottaa alkumatkalle varsinkin kun huollot ovat harvassa verrattuna loppuosaan. Meillä oli lisäksi mukana ibuprofeenia, kofeiinipillereitä sekä magnesiumia ja suolatabuja ehkäisemään kramppeja.


Sitten luonnollisesti pitää olla sisäkumeja ja jotain perustyökaluja millä selviää seuraavalle huoltopaikalle jos jotain ikävää sattuu. Huoltopisteillähän on tarjolla mekaanista apua pientä korvausta vastaan. Jotain ensiapuvälineitäkin kannattaisi varmaan olla mukana.


Kiekoilla ei varmaan ole väliä mutta fillari kannattaa olla hyvin huollettu että ei tule turhia teknisiä ongelmia. Fillarissa ja kaikessa muussakaan ei kannata lähteä testaamaan mitään uutta tonne vaan kaikki pitää olla tuttua. Hyviä valoja suosittelisin eteen yölähtijöille, aamuihmisille en osaa sanoa onko niin tärkeää.


Varmaan samanlainen harjoittelu sopii kuin Vätternille. Toiseksi vikaa mäkeä lukuunottamatta mennään aikaa loivaa nousua silloin kun sitä on eli aika helpolla pääsee jos ei pidä liikaa vauhtia yllä. Varmaan olisi hyvä heittää pidempääkin lenkkiä mutta mielestäni esim Pirkan kaltaiset treenit riittävät hyvin. Pääpaino voisi olla mielestäni pk-lenkeissä mutta jonkin verran kannattaisi treenata myös muita osa-alueita koska monipuolisuus kunnossa on aina hyväksi. Brevetitkin ovat varmaan hyvää treeniä alkukaudesta mutta ei kannata vetää varmaan yli 300km kun palautuminen kestää sen verran kauan että hyöty menee treeniajan väliin jättämisen takia hukkaan.


Tarjoilut ovat Styrkessä aivan eri luokkaa kuin Suomessa vastaavissa tapahtumissa. Olen vasta lähdössä ekaa kertaa Motalaan ensi kesänä joten en osaa verrata siihen. Hyvää ja monipuolista ravintoa saa syötyä paikan päällä huolloissa tarpeeksi ja voi ottaa evästä mukaan matkalle. Mitään tankkausta emme tehneet semi-tukevaa ruokailua poislukien pari tuntia ennen lähtöä. Tästähän asiasta on monta mielipidettä mutta me pärjäsimme tällä.


Itse menin eteenpäin sen verran fillarointiin keskittyneesti että ei ole paljon meilikuvia matkalta. Tuntiriylängön ylitys oli toki hienoa ja jossain vaiheessa oli mahtava kanjoni tien vasemmalla puolella. Kuten jo täällä sanottiin niin toki ne hienoimmat maisemat ovat ennen Dåmbosia. Dåmbosin lasku oli kanssa ihan hulppea, 60 - 80 km/h tuntivauhtia mentiin alas. Lasku ei kuitenkaan ole kovinkaan tekninen lukuunottamatta viimeisiä mutkia ennen huoltoa.


Yleisenä mielipiteenä sanoisin että ei kannata stressata liikaa vaan antaa ajon mennä omalla painollaan ja miettiä positiivisia asioita. Itse olin lukenut että jos pitkillä ajoilla missään vaiheessa tulee sellainen ole että ei ehkä pääse maaliin niin on jo hävinnyt. Sillä periaatteella minä lähdin liikkeelle sillä olin satsannut omaa aikaa, rahaa ja ihmissuhteita paljon yhteen kisaan. Treeniä oli tullut ajettua puolentoista vuoden aikana melkein 20000 km, tehtyä kolme yht 7 vk:n leirimatkaa Mallorcalle ja oltua paljon erossa Vaimosta. Ei siis ollut varaa epäonnistumiseen kun em. lisäksi kymmenet tutut seurasivat kisaa. Niillä eväillä sitten mentiin ja päästin maaliin lopulta kun oli pakko.


Minusta on myös tärkeätä miettiä mitä kaikkea voi mennä pieleen matkalla ja etukäteen suunnitella miten ongelmiin suhtaudutaan kun ne tulevat eteen. Mahdollisia ongelmia on kaikkea teknisistä ongelmista ravinnon imeytymisongelmiin, nivelvaivoihin ja noin kymmeneen muuhun. Meillä oli kaikkeen varauduttu paitsi pieleen menneen sääennustukseen. Kannattaa varautua kaikkeen mahdolliseen!


Norjalaiset ihmiset ovat hienoja ja kaikki huoltopisteiden ihmisistä, liikenteen ohjaajista ja tien varrella seisovista maallikoista kannustavat täysillä kaikkia. Kaikkien kärsimysten jälkeen kun on viimeisillä kymmenillä kilsoilla polkijan valtaa suuri euforia mikä tekee kaikesta koetusta sen arvoista. Maaliintulo on hienointa mitä olen kokenut kun ei ole jälkikasvua siunaantunut ja vieläkin tulee tippa linssiin kun sitä ajattelee.


Suuri kunnoitus kaikille ketkä lähtevät polkemaan Styrkeä, kovia kavereita ovat kaikki sinne suuntaavat. Kannustusta täältä suunnalta tulee kaikille osallistujille.

Giant 67
01.11.2014, 12.21
Tuo nousu on ajettu parhaimmillaan 32 keskarilla Styrken yhteydessä, joten karttadata pielessä. (Yli 4000 nousumetriä tunnissa ei onnistu).

http://www.strava.com/activities/937432#13918731

tosin pitää olla kirjautuneena, jotta näkee tarkemmin.

Yli kuutta prosenttia ei ole missään kohtaan reittiä.

PatilZ
30.12.2014, 13.46
Siis Suomesta ilmoittautuneita ovat tähän mennessä seuraavat:

Heikki Hapuil, HELSINKI (Heikin sukunimi lienee väärin järjestäjien taulukossa ja pitäisi olla Hapuli)
Hannu Sainio, ESPOO
Assi Sainio, ESPOO
Patrik Tötterman, TURENKI
Petteri Aalto, TURENKI
Miika Koivurinne, KANGASALA
Matti Ropponen, ESPOO
Kari-Pekka Taivainen, VANTAA
Juhani Vähätalo, VANTAA
Sakari Isoniemi, KYLMÄLÄ
Markku Luokkala, VANTAA

Harjoittelu sujuu lähes suunnitelman mukaan. Pitkät pk-lenkit tosin saisivat olla pitempiä, mutta perse ei kestä. Tehoharjoitukset sen sijaan ovat menneet jopa yllättävänkin hyvin. Voimaharjoitukset sen sijaan jääneet kokonaan pois, vaikka kellarissa olisi oma pieni sali. Laiskuutta, joka pitää saada kuriin hetimiten.

Matkasuunnitelmakin alkaa olla jo hahmossaan. Reissuun lähdetään pienellä matkailuautolla – vai onko retkeilyauto se oikea nimitys tällaiselle pakuun värkätylle kulkijalle. Sen avulla saadaan hoidettua oma lisähuolto, jolloin voidaan kuljettaa mukana vähemmän vaihtovaatteita. Eli tarvittaessa omasta autosta kuivaa vaatetta. Myös huoltoasiat helpottuvat. Mullahan jäi tämän vuoden Vätternrundan kiertämättä pyörän hajottua 80 kilometrin kohdalla (pieni ylämäki, ketju solmuun ja veto päällä -> takavaihtajan korvake solmuun). Kuski vaan pitäisi saada. Yksi entuudestaan outo kaveri on jättänyt hakemuksensa tähän paikkaan, mutta lisää kaivataan. Matkakuluihin ei kuskin tarvitse osallistua.

Muistaako kukaan tarkempia huoltopisteiden sijainteja, esim. oliko kaupan tai huoltoaseman (minkä?) pihalla? Ettei sovi samaan kohtaan oman auton kohtaamista. Nämähän ne ovat: Soknedal (65 km), Oppdalporten (107 km), Dombås (199 km), Kvam (264 km), Kvitfjell (307 km), Biri (383 km), Gjøvik (411 km), Totenvika (453 km), Stensby sykehus (472 km), Kløfta (504km). Ensi suven reitti on ilmeisesti sitten pituudeltaan 548 kilometriä.

Mites tuo Lillehammerin ohitus? Ei vissiin mennä enää kaupungin läpi vaan ….? Mistä kohtaa siirrytään joen/ Mjösa-järven länsipuolelle?

Kal Pedal
02.01.2015, 09.04
Oslosta Trondheimiin matkatessa on juna hyvä vaihtoehto. Jos ajoissa varaa niin se oli vielä suhteellisen halpa.

Ja aivan oikein: kylmä siellä tulee yöllä, ainakin niin että kannattaa varautua mielellään kuivalla ajopaidalla jonka voi sitten heittää ylle.

Kauneimmat maisemat oli noustessa Dovre fjälliä mutta paljon kaunista on senkin jälkeen- Norja on hyvin kaunis maa.

JiiH
02.01.2015, 12.48
Muistaako kukaan tarkempia huoltopisteiden sijainteja, esim. oliko kaupan tai huoltoaseman (minkä?) pihalla? Ettei sovi samaan kohtaan oman auton kohtaamista. Nämähän ne ovat: Soknedal (65 km), Oppdalporten (107 km), Dombås (199 km), Kvam (264 km), Kvitfjell (307 km), Biri (383 km), Gjøvik (411 km), Totenvika (453 km), Stensby sykehus (472 km), Kløfta (504km). Ensi suven reitti on ilmeisesti sitten pituudeltaan 548 kilometriä.

Mites tuo Lillehammerin ohitus? Ei vissiin mennä enää kaupungin läpi vaan ….? Mistä kohtaa siirrytään joen/ Mjösa-järven länsipuolelle?

Valitettavan hämäriä ovat muistikuvat vuodelta 2011, mutta kolmesta ensimmäisestä on jotain hajua. Ensimmäinen taukopaikka oli muistaakseni valtatien taukopaikalla tien poskessa, silloin nimenä oli kyllä Berkåk eikä Soknedal, eli voi olla että depå on vaihtanut paikkaa. Oppdalsportenin parkkipaikka/piha on sen verran iso että depå ei viene koko aluetta. Dombåsin tauko oli pian liikenneympyröiden jälkeen oikealla, huoltiksen pihassa, mutta en ole varma oliko heti ensimmäinen (Statoil) vai vähän myöhemmin tuleva Shell.

Toivottavasti näistä tulee lisäinfoa tuonne nettisivuille, joita ovat uudistaneet. Nyt ei näkynyt löytyvän yhtään mitään reitti-infoa (!?).

Giant 67
02.01.2015, 13.16
Miten on aamulähdön kanssa, onko homma hoidettava 24h:ssa vai paljon voi käyttää aikaa? Itse en lähtenyt aamulla kun luulin homman olevan noin, voin toki olla väärässä. 24h on jo aika kova aika mielestäni.

Eduardo
02.01.2015, 17.48
PatilZ (http://www.fillarifoorumi.fi/forum/member.php?30365-PatilZ)in tiedote nostaa minulla siis todennäköisyyttä jättää ottamasta reppua selkään, jos kerran vaihtovaatteita voisi todellakin luxus-tyyliin keräillä matkailuautosta. Ylihuominen RR antaa henkilökohtaisesti lisäinfoa siitä, missä kunnon osalta mennään. Hiihtokausi vaan saisi petraantua huomattavasti, toisi kaivattua lisävaihtelua satulassa hinkaamiseen, mutta meneehän se talvi toki näinkin. Kiitos myös Patille aiempien tapahtumavuosien kuvalinkeistä yms.

PatilZ
03.01.2015, 17.49
Miten on aamulähdön kanssa, onko homma hoidettava 24h:ssa vai paljon voi käyttää aikaa? Itse en lähtenyt aamulla kun luulin homman olevan noin, voin toki olla väärässä. 24h on jo aika kova aika mielestäni.

Eikös aamulähdössäkin ole aikaa ihan maalin sulkeutumiseen asti.

Jos lähdet matkaan pe klo 22, jolloin tähtäin on alle 36 tuntia, niin olet maalissa sunnuntai ap klo 10. Lauantai aamuna klo 6:30 matkaan lähtevä ja su klo 10 maaliin tullut käyttää tässä tapauksessa aikaa 27:30. Voi olla hankalaa järjestäjien valikoida pois reitiltä la aamulähtijät.


Time is an illusion. Exercise time doubly so.

PatilZ
19.01.2015, 09.56
Treenit etenevät kutakuinkin suunnitellusti. On ollut mukava huomata, että syksyisestä sydänjutusta ja pallolaajennuksesta on selvitty ja kuntoutuminenkin on lähtenyt mukavasti liikkeelle. Noin kahden kuukauden huono harjoittelu ja psyykkinen epävarmuus johtivat painon ikävään nousuun. Nousu on pysähtynyt, mutta tuo painonpudotus on haasteellista.

Treeneissä olen mennyt vanhalla kaavalla. Ensi sisäänajovaihe 4 viikkoa, jossa pääpaino on totuttaa kroppaa traineriin ja harjoitteluun ylipäätänsä. Sitten pk1-kausi, jossa pääpaino pk-harjoituksissa. Tällöin harjoitusviikkoa maustetaan kahdella vk-treenillä (vk1, tai vk1-2) ja yhdellä ”voima-osiolla”. Lisäksi olen käynyt kerran viikossa hölkkäämässä. Punttitreenit on taas jääneet jostain syystä kokonaan pois. Ei vaan ole huvittanut.

Nyt pk2-kausi menossa (kaksi viikkoa takana) ja totutusti olen laittanut vk-treeneille entistä enemmän painoa. Ohjelmassa on viikossa ollut yksi v1-2 (ns. ”sweet spot”) kestoharjoituksena (viimeksi jo 45 min), sitten yksi perus 2x20min FTP (vk2) –treeni. Kolmas vk-treeni on ollut joko spinning-tunti tai trainerilla tehty vaihtuvatehoinen eli vauhtileikittelytyyppinen treeni. Peruskuntolenkkien pituuksia vasta kasvatetaan ja pisin nyt on ollut kolme tuntia. Ajatuksena on, että pisimmät traineri-pk-rykäisyt sijoittuvat juuri ennen ulos siirtymistä, joka riippuu keleistä. Aikaisempina vuosina sunnuntain pitkä on ollut pisimmillään 5 tuntia.

Treeni on myös vienyt kuntoa selvästi ylöspäin – vaikkakin hitaasti. FTP on noussut 10 %. On toki edelleen 50W viime kesäkuuta pienempi. Ja mulle aina se ”the” juttu on ollut, että pystyy tekemään työtä pitempään siellä anaerobisen kynnyksen tuntumassa (joka siis on vähän alle FTP:n, joka määritelmänsä mukaisesti on maksimi keskiteho tunnin suoritukselle). Yleensä mulle varma merkki riittävästä aerobisesta pohjasta on ollut se, että pystyy vetämään tällä tasolla 90 minuuttia. Joskus kloppina pystyi vetämään pitempäänkin. Toki itse kynnystä pyrin tietenkin hinaamaan mahdollisimman korkealle, koska tällöin myös pk-eteneminen tapahtuu suuremmalla voimantuotolla.

Olen aina ollut treenauksessa ja valmistautumisessa ”kontrollifriikki”. Olen ottanut etukäteen selvää kaikesta mahdollisesta: reitistä, säästä ja aikoinaan kilpaurheilun aikaan pyrin jopa piirikunnallisissa ottamaan selvää kilpakumppaneista ja heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Kiitos modernin tietotekniikan, alan foorumien ja Youtuben on tiedon saanti tullut helpommaksi. Uutena juttuna harjoittelussa olen ottanut ”ajovideot” käyttöön ja olen rakentanut muutamia Youtube-soittolistoja ihmisten lataamista Styrke-videoista. Näiden avulla olen samalla opetellut reittiä ja analysoinut sen asettamia vaatimuksia.

Toinen esimerkki kontrollintarpeestani on, että olen värkkäillyt Excel-hässäkkää, johon voi syöttää tavoiteajan, lähtöajan, suunnitellut pysähdysajat huolloissa ja tällöin saa ajoajat ja kellonajat eri reittipisteisiin erilliseen taulukkoon ja lisäksi karttaan, joka tosin on epätarkka. Tämän hetken kehitysversiossa on taulukkolaskennassa myös joitakin nousuja reitin varrelta ja syöttämällä oman ja kaluston painon sekä ajoasennon (ylä-, kahvoilta, ala-asento) ja muita tietoja, sovellus laskee tarvittavan keskitehon tasaisen taulukon keskinopeudelle sekä vaihtoehtoiselle etenemisnopeudelle sekä nousuun käytettävän ajan + VAMit ja muut sellaiset. Haaveena olisi värkätä tästä vielä toisinpäin etenevä taulukko, jossa syöttämällä keskiwatit, sovellus laskee approksimaation etenemisestä reitin varrella (tosin oletettuna, että muka oltaisiin koko ajan merenpinnan tasolla sekä kuivassa ja tuulettomassa +20 asteen lämpötilassa). Tiedän, menee vähän jo yli. Tähän taulukko-hässäkkään olen härskisti käyttänyt hyväksi muita eli kopioinut ideoita ja kaavoja.

Ja olenhan minä toki tehnyt jo kavereille ”info-julkaisun” Styrkestä, sen historiasta ja reitistä. Joku ilta tai viikonloppu voisin kerätä suomalais-suoritukset kautta aikojen – tai sitten ei. Privalla voi anella linkkejä soittolistoihin ja noita matskuja, joita olen värkännyt. Edelleen kaipaan tietoa siitä, missä eksaktisti nuo huoltopisteet ovat olleet.

JiiH
26.01.2015, 11.44
Styrkeprøvenin järjestäjät ja paikallinen kuorma-autoilijoiden liitto ovat sopineet, että Styrken aikaan reitillä ajetaan vain välttämättömät raskaan liikenteen ajot. (lähde (http://www.nrk.no/ho/na-blir-det-tryggere-a-sykle-styrkeproven-1.12171691))

tapsalme
27.01.2015, 21.20
Minkäslaisia nämä mäet oikeasti ovat? Tuossa linkin takana näyttäisi olevan esim. yksi E6 climb, jonka nousuprosentti 5 km matkalla on 13,5 %. Pitääkö paikkaansa? Steelyn mukaan alun 100 km on loivaa nousua. Ja jos 100 km matkalla päästään noin kilometrin korkeuteen, niin se ei tuntuisi kovin huimalta.

Kävin ajamassa myös tuon pari vuotta sitten ja aika kevyesti se meni. Kunhan vaan tankkaa hyvin ja pitää taukoja tarpeeksi usein väsymyksen ja unenpuutteen vuoksi.

Ja koko matkalla ei ollut kunnon mäkiä. Alkumatkassa todella loivaa ylämäkeä ja loppu 200km saa sitten körötellä alamäkeä.

Jos vättern menee mukavasti niin tuonkaan kanssa mitään ongelmia ole.

Steely
26.02.2015, 10.05
Matkustamisesta Trondheimiin:

18.6: Klo 11:05 Lento Hki - Tukholma (12:05), Klo 12:30 Lento Tukholma - Värnes (13:40)

Siis vajaa 3 h matkustamisella pääsee 60 km päähän Trondheimistä.

Tässä vaiheessa ao. koneet lienevät jo täynnä, mutta jatkossa tiedoksi tällainen vaihtoehto.

PatilZ
27.04.2015, 14.11
Treenit sujuu edelleen lähes suunnitelman mukaan - osin jopa paremmin. Nyt helmikuulle on saanut kasaan neljä sadan kilometrin lenkkiä. Pisimmät sisälyöräilyt jäi noin kolmeen ja puoleen tuntiin maaliskuussa. Yksi reilu satanen tuli vedettyä tammikuussa röörissä. FTP on ehkä 25W vähemmän kuin aikaisemmin tähän aikaan. Coret ja puntit jääneet haaveeksi. Painonpudotus jämähti.

Varusteita on tullut testailtua. Campan vedenpitävät eivät lähde reissuun, ehtaa kuraa -tuubit taas ovat jatkossa. 39/53 13-25 pakalla näyttäisi riittävän. Jalkaterät ovat ongelmat, kun paleltuvat herkästi. Kuivassa kelissä merinovillasukka, Belgian booties + vuorellinen kengänsuoja riittävät. Kastuessaan kombo ei riitä. Hylkeennahat ovat vakavassa harkinnassa.

Reissun kokoonpanokin elää: Imaamilla perhevapaata ja tri-mies tilalle + kuski vaihtoon. Kuskin tunnen ja sen huumori kestää. Alun innostuksen jälkeen triathlonistimme äänensävyihin on sen sijaan hiipimässä tappiomielialaa. Lähtökohtaisesti näillä kymmenillä ja treenimäärillä psyykkinen kunto pitää olla fyysistä kovempi, jos haluaa päästä fillaria ajamalla Osloon.


Sent from my iPhone using Tapatalk

JiiH
31.05.2015, 17.50
Mitenkäs PatilZ:n ja muiden treenit ja suunnitelmat sujuu?

Minä en ole tänä vuonna lähdössä Styrkeä ajamaan, vaan päätin mennä kahta viikoa myöhemmin taas kiertämään Jotunheimin. Tänään olin kuitenkin pitkällä lenkillä Styrkeen valmistautuvan porukan kanssa, ajettiin mm Trondheim-Berkåk väli, eli Trondheim-Oslosta ensimmäiset n. 85km. Tuli samalla katseltua Garminista nousuprosentteja. Yksi parin-kolmen kilometrin nousu, missä jyrkkyys vaihtelee 5-7% välillä tuolla välillä on, muuten on hyvin loivaa.

Sää oli perinteinen norjalainen juhannussää, +4 ja sadetta.

PatilZ
08.06.2015, 14.10
Mitenkäs PatilZ:n ja muiden treenit ja suunnitelmat sujuu?

Minä en ole tänä vuonna lähdössä Styrkeä ajamaan, vaan päätin mennä kahta viikoa myöhemmin taas kiertämään Jotunheimin. Tänään olin kuitenkin pitkällä lenkillä Styrkeen valmistautuvan porukan kanssa, ajettiin mm Trondheim-Berkåk väli, eli Trondheim-Oslosta ensimmäiset n. 85km. Tuli samalla katseltua Garminista nousuprosentteja. Yksi parin-kolmen kilometrin nousu, missä jyrkkyys vaihtelee 5-7% välillä tuolla välillä on, muuten on hyvin loivaa.

Sää oli perinteinen norjalainen juhannussää, +4 ja sadetta.

Treenit alkaa olla kohta treenattu eli sillä kunnolla mennään mitä ollaan saatu kehitettyä. Yö-Pirkka vielä pe-la, jossa testataan yövälineet eli valot ja kropan toimivuus unideprivaatiossa.

Pirkka tuli heitettyä nyt sunnuntaina. Jalat ei nyt ihan tuoreimmat olleet, kun isoja harjoituksia oli sillä viikolla jo muutama tehtynä. Mutta iso Pelko tässä hiipii puseroon. 30,1 ajoaikaisella keskarilla oli maalissa aivan poikki. Kaverin kanssa pyöriteltiin siinä päitä ajatellen, että tässä olisi sitten Styrkessä vielä 340 km matkaa jäljellä. Toisaalta astmalääkkeet oli jäänyt kotiin (hengitys rähisi ja yskitti koko ajan), persrasvat unohtui sipaista (hiertymiä yli jonniin verran) ja juomapuoli jäi tempoilevassa kyydissä vähän vajaaksi.

Tuuli oli kova ja teho siis tempoileva. Tämä todettiin kaverin kanssa jo matkalla, mutta päätettiin ottaa se harjoituksena. Näin 217 km matkalla tuli hyvin vähän varsinaista pk-tehoa. Kampi oli suorana 90 kilometriä, mutta mk-alueella tehot oli jo reilun puolen tunnin ajan. Vk1 noin tunti ja vk2 noin 45 min. Tällä tehojaolla Oslo jää näkemättä.

Pirkka tuli ajettua aika lämpimissä varusteissa (merinovillaista aluspaitaa ja sukkaa, paksummat kengänsuojat, paksummat irtolahkeet ja -hihat jne.) ja silti varpaita paleli. Ja siksi tämä norjalainen juhannussää Pelottaa. Mulla on siis pari kertaa varpaat paleltuneet ihan kunnolla ja ovat sen jäljiltä todella arat kylmälle. Niska ja selkä on myös huonossa jamassa, oikean polven nivelrikko vihottelee, oikean käden rannekanavan ahtauma laittaa hermon pinteeseen aiheuttaen sormien puutumista ja tunnottomuutta. Eli pikkuhiljaa tässä alkaa olla optimi-iskussa. [emoji13]

Retkeilyauto on varattu viikoksi, kuski on hankittu ja matkamusiikki valittu. Nii ja lauttamatkat on maksettu. Siis valmistautuminen on tehty niin hyvin kun on kerenny työn, kuolevan äidin ja parisuhteen puitteissa tekemään. Silti vähän hirvittää, että tuli valittua Styrke tutun, turvallisen ja helpon Vätternrundanin sijaan.


Time is an illusion. Exercise time doubly so.

JiiH
08.06.2015, 15.54
Niska ja selkä on myös huonossa jamassa, oikean polven nivelrikko vihottelee, oikean käden rannekanavan ahtauma laittaa hermon pinteeseen aiheuttaen sormien puutumista ja tunnottomuutta. Eli pikkuhiljaa tässä alkaa olla optimi-iskussa. [emoji13]

Nonii, nyt alkaa kuulostaa hyvältä!


Silti vähän hirvittää, että tuli valittua Styrke tutun, turvallisen ja helpon Vätternrundanin sijaan.

Tuttu tunne, mutta tuota hirvitystähän näistä haetaan. Jos ei lähtöviivalla ole kauhusta kankea, niin tavoite on laitettu liian alas. Mulla tähän riitti vielä kymmenen vuotta sitten pitkä Pirkka, sitten vähän myöhemmin tarvittiin Vättern, mutta ei nuo enää riitä.

Jos yhtään lohduttaa, niin täällä kelit lämpeävät ihan huikeasti. Eilen oli Trondheimsfjorden rundt -kuntoajo (200km), ja nyt lämpöä oli jo 6 astetta (ja vettä tuli, tietysti).

Giant 67
08.06.2015, 18.25
Treenit alkaa olla kohta treenattu eli sillä kunnolla mennään mitä ollaan saatu kehitettyä. Yö-Pirkka vielä pe-la, jossa testataan yövälineet eli valot ja kropan toimivuus unideprivaatiossa.

Pirkka tuli heitettyä nyt sunnuntaina. Jalat ei nyt ihan tuoreimmat olleet, kun isoja harjoituksia oli sillä viikolla jo muutama tehtynä. Mutta iso Pelko tässä hiipii puseroon. 30,1 ajoaikaisella keskarilla oli maalissa aivan poikki. Kaverin kanssa pyöriteltiin siinä päitä ajatellen, että tässä olisi sitten Styrkessä vielä 340 km matkaa jäljellä. Toisaalta astmalääkkeet oli jäänyt kotiin (hengitys rähisi ja yskitti koko ajan), persrasvat unohtui sipaista (hiertymiä yli jonniin verran) ja juomapuoli jäi tempoilevassa kyydissä vähän vajaaksi.

Tuuli oli kova ja teho siis tempoileva. Tämä todettiin kaverin kanssa jo matkalla, mutta päätettiin ottaa se harjoituksena. Näin 217 km matkalla tuli hyvin vähän varsinaista pk-tehoa. Kampi oli suorana 90 kilometriä, mutta mk-alueella tehot oli jo reilun puolen tunnin ajan. Vk1 noin tunti ja vk2 noin 45 min. Tällä tehojaolla Oslo jää näkemättä.

Pirkka tuli ajettua aika lämpimissä varusteissa (merinovillaista aluspaitaa ja sukkaa, paksummat kengänsuojat, paksummat irtolahkeet ja -hihat jne.) ja silti varpaita paleli. Ja siksi tämä norjalainen juhannussää Pelottaa. Mulla on siis pari kertaa varpaat paleltuneet ihan kunnolla ja ovat sen jäljiltä todella arat kylmälle. Niska ja selkä on myös huonossa jamassa, oikean polven nivelrikko vihottelee, oikean käden rannekanavan ahtauma laittaa hermon pinteeseen aiheuttaen sormien puutumista ja tunnottomuutta. Eli pikkuhiljaa tässä alkaa olla optimi-iskussa. [emoji13]

Retkeilyauto on varattu viikoksi, kuski on hankittu ja matkamusiikki valittu. Nii ja lauttamatkat on maksettu. Siis valmistautuminen on tehty niin hyvin kun on kerenny työn, kuolevan äidin ja parisuhteen puitteissa tekemään. Silti vähän hirvittää, että tuli valittua Styrke tutun, turvallisen ja helpon Vätternrundanin sijaan.


Time is an illusion. Exercise time doubly so.

PatilZ, on tullut poljettua sun kanssa Pirkassa ja Turussa muutaman kerran. Kunto riittää varmasti mutta nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja hoitaa myös pää kuntoon. Tiedän varmuudella että pystyt polkemaan Styrken. Koita iskostaa se päähän niin pääsette Eduardon kanssa varmasti maaliin. Mulla on vahva usko teihin :)

Steely
08.06.2015, 19.56
Sääennuste lupaa nyt ajopäivälle 20.6 sadetta. Siis normaali Styrke keli.
Viime vuonna olikin liian hyvä keli. Ei ollut sitä haastetta mitä täältä ollaan hakemassa :-)

PatilZ
09.06.2015, 09.06
PatilZ, on tullut poljettua sun kanssa Pirkassa ja Turussa muutaman kerran. Kunto riittää varmasti mutta nyt pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja hoitaa myös pää kuntoon. Tiedän varmuudella että pystyt polkemaan Styrken. Koita iskostaa se päähän niin pääsette Eduardon kanssa varmasti maaliin. Mulla on vahva usko teihin :)




Tuttu tunne, mutta tuota hirvitystähän näistä haetaan. Jos ei lähtöviivalla ole kauhusta kankea, niin tavoite on laitettu liian alas. Mulla tähän riitti vielä kymmenen vuotta sitten pitkä Pirkka, sitten vähän myöhemmin tarvittiin Vättern, mutta ei nuo enää riitä.


Kiitoksia näistä rohkaisun sanoista. Reissuunhan lähdetään olettamalla, että maaliin päästään. Mutta ei terveyden kustannuksella. Jos on pakko, niin on pakko. Mutta ei muuten.

Treeneistä vielä. Operaatio Styrkessä takana nyt 36 viikkoa harjoittelua. Ulkopyöräilyä (sis. yhden lauantaitreenin röörissä) 105 tuntia eli 2850 kilometriä. Sisäpyöräilyä (traineri / spinning/ 132 tuntia, juoksua 11 tuntia, kuntosaliharjoittelua 2 tuntia (!). Yhteensä 252 tuntia eli keskimäärin tunti päivässä. Joukkoon mahtuu pari viikkoa sairastelua ja luonnollisesti kevyempiä ja kovempia viikkoja.

Periodisaatio on ollut osin perinteinen ja osin käännetty ja kuin huomaamatta samalla (lähes) polarisoitunutta jakoa noudattava. Volyymia on kasvatettu ulos siirryttäessä pyrkien jättämään lähes saman tehoharjoittelumäärän eli 1-3 vk-harjoitusta viikkoon. MK-harjoituksia ei varsinaisesti tai suunnitelmallisesti ole tullut tehtyä. Peruskuntoalueen osuus eri jaksoilla on pysynyt aika tarkkaan 65-70 % osuuksissa, vk1 ja vk1-2 osuus pk1 kaudella noin 30 ja sen jälkeen alle 10%. Vastaavasti vk2 eli FTP/ AnK treenien osuus kokonaisvolyymista on noussut lähelle noin 25 %:iin. On huomattava, että volyymien ollessa kuitenkin kohtuullisen maltillisia aina ulkokauden aloitukseen asti ei rasitus ole päässyt kohoamaan liiaksi. TSS/ päivä on nostettu tasaisesti ja on nyt viimeiset kuusi viikkoa olleet keskimäärin 85/ päivä, kun sisäkaudella vielä noin 40-50 oli normina. Nyt lähtee viimeistelykausi liikkeelle ja seuraavien kahden viikon aikana TSB:tä pudotetaan nykytilasta (eilen Pirkan jälkeen -52) tähtäimenä noin 0-taso Styrken startissa.

100 km tai yli lenkkejä harjoituksissa on yhteensä 10 kappaletta. Harjoituspäiväkirja kertoo,että touko-kesäkuussa oli 15 päivää, jolloin harjoituksia oli kaksi päivässä (ehkä joku on bongannutkin kanuunapaidan pääkaupunkiseudun työmatkatempossa). Aamuharjoituksilla on haettu pientä väsymystä alle iltapäivän varsinaiseen harjoitukseen. Lähes kaikki harjoitukset on tehty varsinaisella "tapahtuma-pyörällä" (Bianchi Infinito), joskus ulkoilutukseen on päätynyt uskollinen sotaratsu Detto (80-luvun teräskilpuri moderneilla sielukkailla palikoilla) ja tempokilpuri Isaac. Tempopyörällä kerää edelleen kauppatorilla katseita - eli sillä nostetaan pääasiallisesti vain tätä egoa.

FTP oli Route-JättiMylly tuplan sydänoireilun seurauksena tulleen liikuntarajoituksen ja lokakuun pallolaajennuksen jälkeen vaatimaton 200W. Samalla painoa tuli lähes 10kg lisää (josta pois saatu vasta 4 kiloa). Nyt FTP edelleen edellisiin vuosiin nähden vaatimaton, mutta sentään 250W. Sykemaksimi edelleen 195 eikä oireita ole tullut. noin 90% tuosta FTP:stä pystyy pitämään maksimissaan lähes 90 minuuttia, mikä on hyvä signaali. Sen sijaan kroppa ei kestä Pirkan perusteella kovinkaan hyvin FTP:n ylittäviä vetoja, eli tikkuaski on vain puolittain täysi. Styrkeä ajatellen on myöhäistä tehdä tälle asialle mitään. On vain lähdettävä liikkeelle tasaisemmalla tehojakaumalla.

Harjoituspäiväkirja kertoo myös koruttomasti, että sade+kylmyys on paha yhdistelmä. Silloin kroppa näyttäisi lamautuvan aika tavalla ja suoritusvalmiudesta putoaa pois jopa 20%. Osaltaan ongelmat voivat johtua siitä, että en pysty jostain syystä kylmässä juomaan yhtään mitään ja samalla energiatasot laskee. Ainakaan isotoninen liuos ei putoa - saati hypertoninen. Ainoa toivo löytyy siis hypotonisesta liuoksesta, mutta .... Kahvi putoaa muuten kylmässä aika kivuttomasti, mutta saatavuus voi olla vähän niin ja näin. Eli tieto kelien lämpenemisestä otetaan kiitollisuudella vastaan. Sade taitaa olla asia, jota ei voi välttää.

Tuki- ja liikuntaelimistön kunto on arvoitus. Venyttelyä on harjoiteltu ajaessa edelleen ja se lykkää nh-seudun ongelmien alkamista. Nyt yö-Pirkkassa kokeilen lämpölaastareita. Tulehduskipulääkkeet ovat out veren hyytymistekijöihin vaikuttamisen takia (pallolaajennuksen jälkeen vuosi on lääkityksenä veren hyytymistä ehkäisevä lääke ja siksi ibuprofeiini, ketoprofeiini, diklofenaakki yms. tulehduskipulääkkeet ovat kiellettyjä), paracetamolia voi sen sijaan käyttää. Paracetamoli noin muutenkin on nivelrikon hoidon ensisijainen valmiste.

Että tällä tavalla. Vieläkään en ihan varmasti tiedä, missä matstasjonit noin tarkkaan ottaen sijaitsevat. Myös useampi vasemman käden pyöräilyhanska on kateissa.

Näihin tunnelmiin: https://www.youtube.com/watch?v=AyptK8EV27I

PatilZ
13.06.2015, 23.02
Yhdestoista sata tai enemmän tuli heitettyä Pirkan yö-pyöräilyn merkeissä. Tämä toimi samalla valaistuksen sekä unideprivaation testinä.

Hyvin meni. Eduardon ja kolmannen kanuunatoverin kanssa startattiin vissiin kolmannesta lähtöryhmästä. Lähdettiin hakemaan tuntumaa omaan vauhtiin ja vedettiin jonkin matkaa pientä porukkaa. Sain tällä tavalla hakemani ensimmäisen Sweet spot intervallin. Sitten kusitauko ja jatkettiin kolmistaan niin, että Eduardon kanssa vedettiin vuorotellen. Muroleessa otettiin mäkikiri. Laulukirja oli käyty jo tässä vaiheessa yhden kerran läpi.

Muroleessa nopea ruokailu ja edelleen kolmistaan yön selkään. Snadisti liian pitkä tauko, koska jalkoja piti herätellä. Ennen terälahtea multa putos ketjut ja ja heti perään uudestaan. Siinä joku pieni porukka ohitti meidät. Porukka kiinni Terälahden jälkeen ja vedettiin Eduardon kanssa porukka maaliin asti. Siinä saatiin puuttuvat intervallit vedettyä. Ajonaikainen keskari 29,4 ja olo maalissa että menisihän tuo vaikka toinenkin kierros. Syke pysyi keskimäärin (ja suurimman osaa aikaa) pk-alueella ja tehotkin noin .... ehkä. Noi muutamat kovemmat vedot ja mäkikirit pitää kuitenkin Styrkessä jättää pois. La päivällä jalat ei mitenkään epänormaalin väsyneet.

Laitoin tarkoituksella kevyemmät varusteet testatakseni voisiko keventää. Ei voi. Etenkin vasen jalka otti kylmyydestä hittiä. Juominen muuttui taas ongelmaksi lämpötilan laskiessa. Terälahden jälkeen ei mennyt yhtään nestettä. Kaiken kaikkiaan Muroleen sopan lisäksi putosi kaksi geeliä ja ihan vähän yli kaksi 0.75 pulloa urkkajuomaa. Ei siis tuntunut maalissa yhtään miltään, mutta oliko se vain tuntemus vailla realiteettia.

Joo ja Eduardon kanssa J. Vainion " Puttepossun nimipäivät" sanoja ei meinattu millään muistaa. Pitää tää puoli hoitaa kuntoon www.youtube.com/watch?v=5s-W1OLwtC4

Moni muu hyvä ralli menee jo mallikkaasti.


Time is an illusion. Exercise time doubly so.

JiiH
14.06.2015, 16.16
Ehkä olette jo huomanneetkin, mutta sääennuste (http://www.yr.no/sted/Norge/S%C3%B8r-Tr%C3%B8ndelag/Trondheim/Trondheim/langtidsvarsel.html) alkaa (http://www.yr.no/place/Norway/S%C3%B8r-Tr%C3%B8ndelag/Oppdal/Oppdal/long.html) näyttää (http://www.yr.no/place/Norway/Oppland/Dovre/Domb%C3%A5s/long.html) aika (http://www.yr.no/place/Norway/Oppland/Lillehammer/Lillehammer/long.html) hyvältä (http://www.yr.no/sted/Norge/Oslo/Oslo/Oslo/langtidsvarsel.html). Lämpenevää, kuivaa, ja jopa hennolla myötätuulella uhkailee. Tähän asti onkin ollut totaalisen kamala alkukesä, Trondheimissa kylmin kesäkuun alku yli 50 vuoteen.

sledgehammer
14.06.2015, 21.47
Laitoin tarkoituksella kevyemmät varusteet testatakseni voisiko keventää. Ei voi. Etenkin vasen jalka otti kylmyydestä hittiä. Juominen muuttui taas ongelmaksi lämpötilan laskiessa. Terälahden jälkeen ei mennyt yhtään nestettä. Kaiken kaikkiaan Muroleen sopan lisäksi putosi kaksi geeliä ja ihan vähän yli kaksi 0.75 pulloa urkkajuomaa. Ei siis tuntunut maalissa yhtään miltään, mutta oliko se vain tuntemus vailla realiteettia.*

Mulla gatorade ja maxim tökkää pahiten. Enervit menee ihan mukavasti. Voihan sen tehdä niinkin, että painaa geelejä huiviin ja juo vettä. Kannattaa vaan katsoa semmoset geelit, että niistä saa suolatkin. Viimeks pidemmässä reissussa oli kahden pullon systeemi. Toisessa vettä geelejä varten ja toisessa urkkajuomaa. Toimi aika kivasti. Vätternissä neljän pullon jälkeen tökkäs urheilujuoma kuin seinään. Ei vaan kertakaikkiaan pystynyt vetämään. Vesi meni hyvin, niin tyydyin syömään kaiken saatavilla olevan depoilta ja join vettä. Hitto että vesi maistu hyvältä niiden neljän pullon jälkeen.

PatilZ
15.06.2015, 10.59
Ehkä olette jo huomanneetkin, mutta sääennuste (http://www.yr.no/sted/Norge/S%C3%B8r-Tr%C3%B8ndelag/Trondheim/Trondheim/langtidsvarsel.html) alkaa (http://www.yr.no/place/Norway/S%C3%B8r-Tr%C3%B8ndelag/Oppdal/Oppdal/long.html) näyttää (http://www.yr.no/place/Norway/Oppland/Dovre/Domb%C3%A5s/long.html) aika (http://www.yr.no/place/Norway/Oppland/Lillehammer/Lillehammer/long.html) hyvältä (http://www.yr.no/sted/Norge/Oslo/Oslo/Oslo/langtidsvarsel.html). Lämpenevää, kuivaa, ja jopa hennolla myötätuulella uhkailee. Tähän asti onkin ollut totaalisen kamala alkukesä, Trondheimissa kylmin kesäkuun alku yli 50 vuoteen.

Jep. Noteerattu on. Etenkin la aamun lähtijöille tilanne näyttä hyvältä. Jos +6 ja kuivaa on pahin keli, mitä tulee vastaan, niin tyytyväinen saa olla. Iltalähdöissä vähän koleampaa: http://www.yr.no/sted/Norge/Oppland/Dovre/Hjerkinn/langtidsvarsel.html
Toi loppua kohti lämpenevä on erityisen hyvä.

PatilZ
15.06.2015, 11.10
Mulla gatorade ja maxim tökkää pahiten. Enervit menee ihan mukavasti. Voihan sen tehdä niinkin, että painaa geelejä huiviin ja juo vettä. Kannattaa vaan katsoa semmoset geelit, että niistä saa suolatkin. Viimeks pidemmässä reissussa oli kahden pullon systeemi. Toisessa vettä geelejä varten ja toisessa urkkajuomaa. Toimi aika kivasti. Vätternissä neljän pullon jälkeen tökkäs urheilujuoma kuin seinään. Ei vaan kertakaikkiaan pystynyt vetämään. Vesi meni hyvin, niin tyydyin syömään kaiken saatavilla olevan depoilta ja join vettä. Hitto että vesi maistu hyvältä niiden neljän pullon jälkeen.

Mulla oli Vätternissä 2011 neljän pullon taktiikka ja pidin ensimmäisen stopin jossain 230 kilometrin kohdalla. Hyvin putosi urkkajuomat - oli kohtalaisen lämmintä. Nyt varmaan sillä neljän pullon taktiikalla liikkeelle vaikka taukoja useammin tulisikin. Gatorade ei sovi myöskään mulle yhtään, maxim jotenkuten, Enervit on jo ok, mutta parhaiten olen klaarannut näillä:
http://www.high5.fi/

Zerot on kätevä ottaa mukaan ja sekoittaa depåilla veteen. Elektrolyytit on tässä se the juttu. 2:1 juomat imeytyy hyvin, +-tuotteiden kofeiini antaa taas mukavasti buustia. Maut ovat mun makuuni ja aivan yksin en ole tämän arvion kanssa: http://www.aika-ajo.com/testit/high5/

Mun ongelmat liittyvät selvästi lämpötilaan. Tai siis jos on koleeta, niin ei putoo - vaikka olisi pakkokin.

sledgehammer
15.06.2015, 19.40
Ihan sama täällä. Kylmällä ei uppoa mikään.

Sent from my SM-T315 using Tapatalk

PatilZ
16.06.2015, 09.21
Ja sääennuste on muuttunut vielä inasen paremmaksi. Vielä ennusteessa on aika paljon epävarmuutta, joten emme nuolaise vielä. Huomenna olisi tarkoitus lähteä matkaan


Time is an illusion. Exercise time doubly so.

Giant 67
18.06.2015, 17.30
Tsemppiä kaikille ja älkää aloittako liian kovaa vauhtia! Kannustusta tulee täältä koko matkalle!

JiiH
20.06.2015, 06.31
http://images.tapatalk-cdn.com/15/06/19/46dc47e330696cc6a48d3bbdf6186774.jpg

Herrat 5min ennen lähtöä, pelonsekaisin tuntein.

Giant 67
20.06.2015, 13.55
Aika jännä Styrkessä on toi joukkuekisa. Kun itse poljin Styrkessä mahtavimpia hetkiä oli kun Atea ja Rye Xpress menivät ohi hurjalla vauhdilla.
@Lillehammer 358 km
Atea 8:34:32 41,75 km/t
Rye Xpress 8:35:55 41,64 km/t

Jännäks menee, eroa 358 km kohdalla 1:24. Sympatiat Ryen puolella kun Atea on hallinnut menoa muutaman vuoden.

Giant 67
20.06.2015, 14.25
Kovia aikoja suomalaisilta, 21,5 h on aika hyvä maaliintuloaika. :)

JiiH
20.06.2015, 14.28
Hurjaa on vauhti kärjessä, jopa reittiennätykseen taitaa nyt olla mahdollisuuksia.

Kävin tosiaan aamulla fiilistelemässä lähtöpaikalla. PatilZ, Eduardo ja nimimerkittömäksi jäänyt kolmas vaihtoehtojuhannuksen viettäjä lähtivät hyvillä mielin matkaan. Saivat kyllä niin hyvät kelit kuin ylipäänsä uskaltaa toivoa. Lähdössä oli pilvipouta, tyyntä ja n 7 astetta. Lähdin itse omalle lenkille (mukamas pitkis mutta pituus vain neljännes-Styrke) ja aurinko tuli aika pian esiin, lämpötila nousi vähän toiselle kymmenelle, ja nousi kevyehkö pohjoistuuli. Etelämmässä näkyy olevan lämpimämpää. Kyllä tuossa kelissä kelpaa Osloon pyöritellä.

Hieno tunnelma oli lähdössä. Ensi vuonna varmaan minäkin taas. Ehkä.

PatilZ:n porukka näköjään mennyt Dombåsin läpi ajassa 7:44. Hyvältä näyttää.

Giant 67
20.06.2015, 14.48
Hienosti painaa PatilZin porukka eteenpäin, tsemppiä täältä.

Eidsvollissa 476km kohdalla Rye XP 51 sekkaa jäljessä Ateaa. Heja Rye!!!

JiiH
20.06.2015, 15.06
Ei sentään Eidsvollissa vielä :), mutta Gjøvikissä. Keskari edelleen yli 41 kärkiryhmillä.

Giant 67
20.06.2015, 15.09
My bad, oot oikeassa. Keskari hyvä enivei.

JiiH
20.06.2015, 15.48
Nyt kun muistan - jos joku lukee tätä ketjua myöhempinä vuosina ja suunnittelee reissua. Ajelin omalla lenkilläni tietä 65 Orkangerista etelään, ja minut ohitti aika monta kovasti Styrke-porukoiden huoltoautolta näyttävää autoa, suunnitelmana varmasti ajaa Berkåkiin tien 700 kautta. Ei olisi itselle tullut mieleen, mutta varmaan hyvä idea, kun E6-tiellä joutuisi ajamaan pitkiä pätkiä pyöräilijöiden vauhtia.

JiiH
20.06.2015, 16.46
Eidsvollissa Rye johtaa, Atea n 7,5min jäljessä. Kummassakin ryhmässä alkaa kuskeja tippua, ja keskarit putoaa. Ei taida tulla reittiennätystä.

Giant 67
20.06.2015, 19.26
Hyvältä näyttää, Rye 6:53 edellä Ateaa. Mikäköhän toi reittienkka on?

Giant 67
20.06.2015, 19.28
Ja nyt jo målissa Rye 3:20 edellä Ateaa. YES!

Giant 67
20.06.2015, 19.29
Hyvin karsiutu Atea 8:aan polkijaan loppupeleissä.

JiiH
20.06.2015, 19.50
Hyvältä näyttää, Rye 6:53 edellä Ateaa. Mikäköhän toi reittienkka on?

12.53 on enkka, tosin muutaman kilometrin lyhyemmällä reitillä.

Giant 67
21.06.2015, 00.26
PatilZin jengi, miten meni??? Heja Rye Xpress!!!

JiiH
21.06.2015, 08.48
Patilzit maalissa ajassa 24.49. Mahtavaa!

Giant 67
21.06.2015, 10.35
Onnea Team PatilZille! Hieno suoritus! YES!

PatilZ
21.06.2015, 14.00
Pienillä murheilla (tuubin vaihto, karseet hiertymät-> housujen vaihto) varustettu ryhmämme polki maaliin Eduardoa lukuunottamatta aivan tillin tallin em. ajassa. Kelit aivan loistavat. Voimat vaan yksinkertaisesti hupenivat kanuunapaidan velvoittamaan vetotyöhön. Nelisen tuntia jouduttiin olemaan yhteensä eteenpäin viemättössä tilassa (pysähdyksissä). Meidän tiimin triathlonistimme tuplasi tämän vuoden kilometrit. Kova jätkä.

Noin muuten sosiaaliset eläimet verkostoituivat taas urakalla. Hienoja ihmisiä tavattiin. Laulukirjaa raotettiin jonkun verran. Terveisiä vielä kaikille suomalaisille joita tavattiin.

Ristus, mä oon väsynyt. Loistavista keleistä huolimatta viimeinen Styrke. Toi loppu oli osoitus reittimestarin sadismista. Olis ny edes merkinny kunnolla reitin. Meinaan aika moni eksyi. Ehkä mekin. Ei tiedä, kun ei ollu kunnon merkintöjä. Eikä ollu mukavaa ajaa lähes 40 km/h pimeässä tietyöhön+sora/sepeliin. Ei sentään menty nurin.

Ny takas nukkumaan.


Sent from my iPhone using Tapatalk

Giant 67
22.06.2015, 17.53
Mitä tapahtui Eduardolle? Pääsikö maaliin kuitenkin?

PatilZ
22.06.2015, 22.27
Eduardo oli maalissa 0,0021 sekunttia mun edellä. Mutta siis edellä.

Eduardo vaan ei ollut tillin tallin vaan lauloi Junnu Vainion vähemmän tunnettuja. Esim. matkan varrella Norjan TV2 sai taltioitua artistmme esittämänä kauniin ja herkän balladin "Anderson ja Itula" (löytyy Pekka Valkeejärven versiona YouTubesta).

Ammattitoimittaja on koostamassa reissustamme kokoillan k-18 elokuvaa. Pidämme foorumia informoituna asiasta.


Sent from my iPhone using Tapatalk

Talisker
23.06.2015, 06.36
Onnea Kanuunakaksikolle ja muille kans!

Eduardo
23.06.2015, 18.19
Hieno reissu takana ja koti-Turengista lähetän lämpimät kiitokset foorumissa kannustaneille. Hiljaisina polkemisen hetkinä myötäelämisen tuntemuksista oli aidosti apua ja iloa. Jiih teki suuren vaikutuksen tullessaan lähtöön tervehtimään. Tieto siitä, että meillä on kielitaitoinen paikallistuntemusta omaava kaveri paikan päällä lisäsi selkeästi sosiaalisen tuen tunnetta. Ja kiitos lähtökuvasta. Oma valmistautuminen styrkeen osoittautui riittäväksi - itse tapahtumassa tuli 5000 km täyteen kaudelle 2015. Etupäässä aerobista työmatkaliikuntaa ja muutama pidempi kimppalenkki. Norjalaiset ovat ulkoilmakansaa, lapsia kannustamassa, senioreita huoltopisteissä ja nuorisoa liikenteenohjauksessa. Depojen sopat ja leivät kiitettävää tasoa. Kiitos myös matkakumppaneille, patilzille ja vesalle. Patilzilla on lupa kertoa, mikä oli vesan kauden pisin lenkki ennen styrkeä. Ihme mies. Iso kiitos huoltoautokuskille Pekalle. Iso ja tärkeä rooli. Kyllä sitä tällainen tavallinen puulaakikuntoilija vaan yllättävänkin pitkän lenkin pystyy polkemaan, kun vaan malttaa polkea itselleen sopivaa vauhtia. Ei tämä maksimimatka ollut mutta terveysliikunnan nimissä ei taida olla tarvetta siirtyä ultramatkoillekaan. Routessa varmaan seuraava pidempi veto. Kiitos ja näkemiin.

Giant 67
23.06.2015, 22.17
Onnittelut myös Eduardolle, respect!

Steely
24.06.2015, 13.36
Ajoimme viiden henkilön porukassa 22.5 H.
Ensi vuonna uudestaan.
Näin hyvät kelit kun 2014,2015 olivat eivät voi jatkua ikuisesti.
Silloin ajoon tulee enemmän haastetta, jos tuntureilla sataa lunta ym.

JiiH
24.06.2015, 22.21
Onnittelut täältäkin PatilZ:lle, Eduardolle ja Vesalle, hienosti vedetty. Oli mukavaa olla lähettämässä teitä matkaan.

Ei voi muuta kuin toivoa samanlaisia kelejä ensi vuodelle. Tarkoitus olisi ajaa jossakin paikallisen seuran tavoiteaikaryhmistä, vähän vielä arvonnassa kuinka nopeaan ryhmään uskaltaisi lähteä.

PatilZ
09.07.2015, 12.44
Nyt kun tapahtumasta on kulunut muutama viikko, pystyy hieman erittelemään ajatuksia tuosta tapahtumasta. Aloitetaan yleisellä fiilistelyllä.

Itse tapahtumalla on selvästi oma paikkansa norjalaisessa kulttuurissa, joka muutenkin on urheilun ja ulkoilmaelämän kyllästämää. Jos Vätternrundanilla teiden varrella olevat ihmiset ovat kannustavia ja autoilijat kohteliaita, ovat norjalaiset x-kertaa tätä. On aika sykähdyttävää ajaa yön hämäryydessä liikenneympyrään, jossa on keskellä iso nuotio ja liikenteenohjaajien lisäksi on kymmeniä teinejä huutamassa ”heija-heija”. Siis meille tavallisille kuntoilijoille.

Tapahtumalla on myös historia ja matkan aikana tuli tutustuttua pyöräilijöihin, joilla saattoi olla jo parisen kymmentä starttia takana. Itse tapahtumahan sai alkunsa, kun entinen vastarintaliikkeen veteraanin ja valtiopäivämiehen Erik Gjems-Onstadin johdattamana 121 innokasta/hullua starttasi Trondheimista tavoitteenaan ajaa pyörällä Osloon. Historiaan mahtuu myös romantiikkaa sillä 1988 Karna Lium ja Jan Haakon Borge menivät naimisiin ajon aikana. Vihkiminen tapahtui Eysteinsin kirkossa Hjerkinissä (siellä about reitin korkeimmilla kohdilla) ja Pariskunta muuten kellotti ajan 20:12:54, joka sisältää vihkiseremonian. Mekin vedettiin viiden pyöräilijän telaketjua, johon saatiin vahvistuksiksi aviopari Bergenistä. Jos muistan oikein, olivat tutustuneet toisiinsa Styrkessä. Ihan ok tapa viettää muuten vuosipäivää.

Kalustona, ainakin lauantaiaamun lähtijöillä, oli useimmilla ihan maantiepyörä. Poikkeuksiakin tästä näkyi ja kuului. Äänekkäästi äänimerkki-torvia soittava läskipyörä-duo taittoi matkan noin 24 tuntiin. Joukkoon mahtui myös ryhmä, joka taittoi matkaa 1967 vuosimallin army-kihnuttimilla. Sinkulalla muuten ajettiin jo ensimmäisessä startissa vuonna 1967. Tuolloin 18-vuotias Astrid Loe Johansen, joka oli nähnyt tapahtumasta ilmoituksen aamun lehdessä, päätti lähteä matkaan mummopyörällä ilman sen kummempaa harjoittelutaustaa. Pyörä oli ollut hänelle vain väline liikkua Trondheimissa paikasta toiseen. Osloon hän pääsi 45 tunnissa.

Viime vuonna Giant67:n eeppinen selviytymistaistelu oli merkittävä inspiraatiolähde lähteä tähän leikkiin mukaan. Tämän kesän ”Styrkesuoritus”-palkintoni menee saksalaiselle Nadia Schumacherille, joka taittoi matkan ”käsipyörällä” (handbike) 34 tunnissa. Oli aika sykähdyttävää ohittaa tämä sisupussi noin 15 kilometriä ennen maalia helvetillisen jyrkässä mäessä jossain Oslon esikaupunkialueella. Oli muuten nainen tiukilla. Kun itsekin oli aivan puhki ja puntti tyhjä ja eteneminen ylämäkeen 28x39 välityksellä tuntui ylivoimaiselta, niin Nadia näytti meille kermaperunoille, mitä on tahdonvoima.

Venymisiä ja päättäväisyyttä näkyi kaikissa pyöräilijöissä. Oman retkikuntamme triathlonisti-jäsenelle eli Vesalle myönnän ”Styrkesuoritus”-kunniamaininnan. Jätkähän lähti leikkiin lähes kylmiltään. Sillä on viime vuonna suoritettu puolimatka, jonka 90 kilometrin pyöräilyosuus oli pisin sen ennen Styrkeä ajama matka. Tänä vuonna kaiffari oli heittänyt työmatkatempon lisäksi yhden 60 kilometrin lenkin. Lisäksi tämä ruuvaa ennen matkaa pyöräänsä uuden penkin ja laittaa starttia edeltävänä päivänä uusiksi pyörän ergonomian. Ja polkee maaliin tuplaten kauden ajokilometrit.

Pääasiassa järjestelyt sujuivat ok. Kisakanslia hotelli Scandic Nidelvenissä oli helppo löytää ja lähtöpaikan tuntumaan pääsi kätevästi autolla ja ruokahuolto vähintäänkin riittävä. Reitin varrella oli yhdeksän ruokahuoltoaluetta (matstasjon). Tänä vuonna ruokapuolesta vastasivat Bama (tukkuliike) ja Asko – ruokakauppaketju. Jokaisella huoltopisteellä oli tarjolla energiajuomien, mehun, veden ja kahvin lisäksi pakattuja patonkeja, kolmioleipiä tai wrappeja, hedelmiä ja keittoa. Joissakin pisteissä oli tarjolla myös pullaa, kakkua, kokista, suklaata yms. Nähdäkseni kaikki ruokahuoltoalueet tarjosivat myös teknistä apua pyörän pieniin ongelmiin sekä punaisen ristin ylläpitämän ensiavun. Reitin varrella päivysti 16 järjestäjien huoltoautoa. Moottoripyöräpoliisit partioivat näyttävästi turvaten pyöräilijöiden etenemisen.

Mutta jotain pientä petrattavaakin jäi. Lähtöalueella oli vain yksi Bajamaja ja yksi Kros-pisuaari. Snadisti alimitoitetut saniteettitilat siis lähtöalueella. Lopussa reitin merkitsemisessä ja/ tai liikenteenohjauksessa olisi voinut olla skarpimpi. Sinänsä lopun eli viimeisen 30 kilometrin muutoksilla järjestäjät tavoittelivat turvallisuuden parantamista ja siinä varmasti onnistuen. Eipä montaa autoa liikkeellä näkynyt. Mutta ei ollut mukavaa olla epävarma oikeasta reitistä ja maalissa monen suulla kuultiin tarinoita eksymisistä. Maalialuetta oli hehkutettu etukäteen, mutta ainakin meille aamulla maaliin tulijoille se oli pieni pettymys. Mitali piti itse etsiä hallin sisältä, pöydän vieressä olevasta laatikosta. Ja nyt olisi maistunut edes pieni voileipä. Tosin omasta huoltoautosta oli tässäkin mielessä etua. Ja kaikkein ikävin juttu oli tämä muistaakseni ennen Totenvikan huoltoa ollut tietyö. Loivassa alamäessä yön hämärässä innostuttiin tuuttaamaan vähän kovempaa ja yht’äkkiä ajettiin tietyöhön. Sepeli- ja sorapatja ei onneksi saanut meitä nurin, mutta lähellä oli. Oli siinä ehkä liikennemerkki varottamassa – mene ja tiedä - ja just kohdalla tällaisia puomeja ja merkkejä. Mutta olisi siinä voinut olla valaistut varoitukset tai joku liikenteenohjaaja varottamassa.

Entäpä valmistautuminen tai matkajärjestelyt?

Harjoittelu varsinaisesti oli henkilökohtaisesti riittävää. Vaikka pisin lenkki ennen tapahtumaa olikin vain Pirkan 217 kilometriä, niin sen verran monta +100 kilometristä oli suoritettuna, että pitkäkestoinen suhteellisen matalatehoinen suoritus ei ollut ongelma. Alun nousutkin menivät mielestäni ihan sujuvasti. Reitillä löytyi mäkiä kuitenkin aivan loppuun asti ja monet niistä muodostuivat haastaviksi väsymyksen, kramppien ja etenkin mäkien jyrkemmän profiilin takia. Näissä mäissä vaihtoehdot olivat aika vähissä, joko talutat tai runnot ne ylös +200W tehoilla. Tässä tikkuaski tuli tyhjäksi ja matkan teko muuttui miellyttävästä joksikin ihan muuksi. En tiedä, olisiko tähän sitten toisenlainen harjoittelu auttanut. Kompaktikammet olisivat tietenkin auttaneet etenemisessä. Myös maali oli laitettu kukkulan päälle (Ekeberg) ja tässäkin nousussa nousumetrejä oli pitkälti toista sataa.

Meidän reissu oli rakennettu kolmen pyöräilijän, autonkuljettajan ja matkailuauton varaan. Näin jälkikäteen arvioituna tämä oli erinomainen valinta. Menomatka reititettiin Tukholma – Sundsvall – Åre – Trondheim ja perillä oltiin torstaina illalla. Juhannusaatto norjalaisella leirintäalueella oli paitsi halpa myös rauhallinen. Matkailuauto myös tiimiytti porukan.

Meidän huoltoautotaktiikka oli laadittu järjestäjien ohjeiden mukaan, eli se ei meitä seurannut vaan sovittiin tietyt tapaamispaikat ja –ajat. Näin pystyttiin säätelemään varustusta ja lisätä geelilaukkuun lisää evästä. Esim. olin laittanut mielestäni hyvät bibsit jalkaan – tai ne olivat hyvät toukokuussa 5 kiloa raskaammassa kunnossa. Nyt ne oli sen inasen löysät, että emännän paras kaveri ja taipeet otti ikävästi hittiä – Assoksen rasvasta huolimatta. Nyt kun oli auto, niin ensimmäiset treffit huoltoauton kanssa Kongsvollin aseman / seisakkeen kohdalla (juuri ennen ylängölle saapumista) pelasti mun reissun. Uudet bibsit peliin ja menoksi. Lisäksi oli kiva jättää Dombåsissa ylimääräiset vaatteet autoon (auringonpaistetta! eli kengänsuojat ja irtohihat ja -lahkeet pois) ja toisaalta vetää ihan uusi kuiva kisa-asu päälle (+ kengänsuojat ja irtohihat ja –lahkeet takaisin) Lillehammerissa. Kun joitain kilometrejä Kløftan jälkeen meni tuubi ylämäessä sen verran pahasti rikki, ettei sitä litkut korjanneet, ja rupesin vaihtamaan uutta tuubia, oli jotenkin rauhoittavaa ajatella, että tarvittaessa huoltoautosta (joka silloin oli maalissa Ekebergissä odottamassa) saa tarvittaessa varakiekon. Nimittäin mun rannekanavan ahtaumat (karpaalitunnelisyndrooma) oli sen verran pahassa jamassa jo siinä vaiheessa, että oikean käden peukalo, etu- ja keskisormi olivat kutakuinkin tunnottomat ja vasemmassa selviä tuntopuutoksia. Huolellisesti liimatun tuubin irrottaminen tunnottomilla sormilla oli nääs haasteellista. Vaiva on muuten jatkunut tähän päivään asti niin, että nyt vasen on jo lähes ok, mutta oikeassa kädessä on tuntopuutoksia ja nipistelyä.

PatilZ
09.07.2015, 12.48
Reitistä: se on pitkä ja parasta ovat ensimmäiset 200 kilometriä

Olin hyvin pitkälti yrittänyt jo etukäteen hahmottaa reittiä ja se oli hyvä ratkaisu. Pystyin näin helposti autonkuljettajan kanssa sopimaan tapaamiset etukäteen antaen jopa maamerkkejä paikan tunnistamiseksi. Koska tämä tapahtuma on vaan niin pitkä, ei ollut mitään järkeä edes yrittää tallentaa reittiä Stravaan. Iphonen akku olisi vain nyykähtänyt ja varmempaa oli pitää taskussa toimivaa puhelinta. Alla oleva kuvaus on siis yhdistelmä etukäteisvalmistautumista ja kokemuksellista rekisteröintiä. Siksi alla voi olla virheitä.

Syrkeprøven starttaa Nidarosdomen tuomiokirkon tienoilta Trondheimin keskustassa (Munkegatan) noin 10 metriä merenpinnan yläpuolella. 6:33 lähdössä oli meidän kolmen lisäksi ainakin kaksi muuta suomalaista. Toinen taisi olla Espoosta ja toinen … en muista. Ensimmäiset 60 kilometriä ovat helppoja ilman merkittäviä ylämäkiä. Tosin meillähän kävi niin, että oltiin porukan perällä kun se repesi siihen ainoaan ylämäkeen. Vedettiin porukka kiinni, mutta päätettiin, ettei tehdä sitä toista kertaa. Tässä kohtaa treffattiin viiden suomalaisen porukka.

Størenin (noin 50 kilometrin kohdalla) jälkeen alkaa vasta varsinainen nousu ja tie seuraa Soknedalin eteläpuolelle asti Sokna-jokea. Nousun pituus on kutakuinkin 10 kilometriä ja noustavaa tällä matkalla on 141 metriä. Soknedalissa oli ensimmäinen ruokahuolto (noin 60 kilometriä lähdöstä) tien oikealla puolella. Soknedalin ja Berkåkin välinen noin 18 kilometrin osuus on ylämäkeä (noustavaa noin 200 metriä), joka on pääosin loivaa. Hieman yli 10 kilometriä ruokahuollon jälkeen ylitettiin kovan luokan lohijoki eli Orkla Kløftbrua-siltaa pitkin. Tästä eteenpäin alkoi noin 4 kilometrin nousu (124 nousumetriä).

Toinen ruokahuolto oli Oppdalportenissa, joka on noin 10 km Oppdalin –kylästä koiliseen. Maisemallisesti tästä eteenpäin alkavat parhaat osat koko reitillä. Tie kulkee nousuvoittoisesti vähitellen kapenevassa solassa aina Kongsvollin kylään asti, jossa sola päättyy ja Hjerkinin ylänköalue alkaa. Täällä ylhäällä odoteltiin vielä kevättä ja hiirenkorvia vaivaiskoivuihin. Rinteillä oli lunta ja ilman auringonpaistetta fiilinki olisi ollut apea. Nyt yhtä juhlaa.

Ylängön jälkeen alkaa tietenkin alamäki eli laskeudutaan (ja ollaan edelleen E6 –tiellä) alas Dombåsiin, jossa oli kolmas ruokahuolto (198 km). Alamäki tunturiylängöltä alas Dombåsiin on nopea, mutta valitettavasti juuri tässä kohtaa vastatuuli selvästi jarrutti menoa. Siitä huolimatta nautittavaa menoa, kun tullaan satoja metrejä alaspäin. Yhden laskun ajan vuodenaika vaihtui ensin loppukevääksi ja sitten kesäksi. Dombåsissa lämpötila oli nimittäin yli 20 astetta.

Hjerkinn-Otta väli sujui Dombåsin ruokahuolto poislukien nopeasti: 77 kilometriä ja pudotusta 785 metriä. Nyt edetään selvästi erilaisessa laaksossa ja silmä tottuu tähän maisemaan yllättävän nopeasti eikä enää rekisteröi sen kauneutta. Tai sitten maisemiin vain turtuu. Ottan jälkeen reitti on hieman loivemmin alamäkivoittoinen Kvamiin, jossa oli neljäs ruokahuolto (n. 264 km) ja edelleen kohti Kvitfjelliä, jossa viides ruokahuolto (307 km). Täällä treffattiin ensimmäistä kertaa parivaljakko, josta mies valmistautui PBP-koitokseen ja se kauniimpi Rynkeby-reissuun Pariisiin. Vesa unohti ajohanskat ja joutui palaamaan niitä hakemaan. Vai oliko ne ajolasit?

Jos rekisteröin reitin oikein, niin Trettenin jälkeen vaihdettiin pienemmälle tielle ja jossain Øyerin kohdalla sujahdettiin siltaa pitkin länsirannalle. Sitten pikkukyliä kuten Hunderfossen (jää reitin sivuun, ohitetaan risteys ja näillä kohdin tie oli vähän rupusempaa päällystettä), Fåberg, Jørstadmoen ja Vingnes, josta viimeinen sijaitsee Lillehammerin vastarannalla. Meillä oli näillä kohdilla viimeinen kohtaaminen huoltoautomme kanssa ja kiskottiin puhdasta kanuunapaitaa päälle. Ennen Vingnesiä reitillä oli muutama kohtalainen nousu ja sen jälkeen erittäin mukava serpentiini-lasku, jossa nopeus kipusi helposti yli 60 km/h.

Vingnesin kohdalla E6 tulee vesistön länsipuolelle ja reitti joko kulki E6 kanssa rinnakkain tai sitten E6 pitkin. Tästä nimittäin on vähän erilaista näkemystä. Meidät liikenteenohjaaja opasti E6:lle, mutta osa meni tätä rinnakkaista tietä ylempänä. Joka tapauksessa reitti kulki Mjøsa-järven länsipuolta aina Biriin (383 km), jossa odotti taas sopat ja patongit (kuudes huoltopiste). Jos muistan oikein, niin täällä tarjottiin suklaata ja mokkapaloja. Kahvi maistui hyvältä. PBP-Rynkeby-duo sattui tässäkin tauolle.
Jossain välissä ennen ruokahuoltoa E6 sujahti uudestaan itäpuolelle Mjøsbrua-siltaa pitkin ja reitti puolestaan liikenneympyrästä ”suoraan” valtatietä numero 4 (riksvei 4) kohti Gjøvikkiä. Gjøvik oli kooltaan pieni kaupunki ja meille suomalaisille siitä on ikäviä muistoja. Kaupungissa pelattiin 25.2.1994 Olympia-jääkiekon välieräottelu Suomi-Kanada, jonka hävisimme 3-5. Pronssiottelussa (Lillehammerissa) voitettiin Venäjä 4-0! Reitti sivuutti jotenkin tämän kaupungin rannan puolelta ja liikenneympyröitä oli pirusti. Nuoriso kannusti ja tarjosi pullaa. Rambekkissa 2 km kaupungin keskustasta etelään tie vaihtui vieläkin hiljaisemmaksi (tie numero 33).

Ensimmäiset 15 kilometriä Gjøvikistä Lenaan olivat vaihteeksi loivaa ylämäkeä (166 nousumetriä). Lenan ulkopuolella Lillon kylässä oli liikenneympyrä ja reitti koukkasi kohti itää ja Skreiaa. Olikohan se tässä liikennympyrässä, kun oli paikalliset nuoret laittaneet juhannuskokon meille pyöräilijöille? Petteri meinaisi lähteä ulos ensimmäisestä liittymästä, kun piti mennä kolmannesta.

Totenvikassa oli seitsemäs ruokahuolto (453 km), noin 4-5km Skreiasta etelään. Ja tällä välillä oli tuo ikävä tietyö. Reitti kulki tämän jälkeen järven rantaa kohti Minnesundia. Maisemallisesti taas vaihteeksi antoisa pätkä: vasemmalla järvi ja oikealla pystysuoraa kalliota. Yhdessä kohtaa tie sukelsi tunneliin, jossa laulukuoromme upean akustiikan innoittamana pisti laulaen J. Vainion vähemmän tunnetusta tuotannosta kauniin ja herkän balladin ”Anderson ja Itula”. Ja eikös siinä heti ollut norskien TV2 kuvausryhmä ottamassa tunnelmapaloja tunnelissa. Vähän tämän jälkeen ohitimme jonkun meille tuntemattoman joukkueen, joka oli joutunut pysähtymään onnettomuuden vuoksi. Siinä makasi yksi kuski tiedottoman oloisena.
Minnesundissa tie 33 päättyy ja yhtyy E6-tiehen, ennen tätä on liikenneympyrä ja siitä menimme ulos ensimmäisestä liittymästä, vanhalle Trondheimintielle (Fv 501). Stensbyn sairaalalle (kahdeksas ruokahuolto 475 km) oli liikenneympyrästä matkaa noin 2 kilometriä.

Stensby sykehusin jälkeen reitin varrella olevia kyliä olivat mm. Råholt ja Jessheim. Noin muutenkin reitti loppupuolella ennen varsinaisia Oslon kidutuskukkuloita pienet kylät/ kaupungit ja maalaismaisemat vuorottelivat viihdyttävällä tavalla.Nämä kaikki asutustaajamat näyttivät paikallisilta Keravoilta tai Hyrylöiltä, eli työpaikkaomavaraisuus ei varmaan päätä huimaa.

Kløftassa oli yhdeksäs ja viimeinen ruokahuolto ja tästä eteenpäin mäkien profiilit vähä vähältä taisivat muuttua jyrkemmiksi lähestyttäessä Frogneria ja Skedsmokorsettia. Josain välissä ennen Skjetteniä ylitetään Nittelva –joki. Sitten Strømmenin rautatieseisakkeen /-aseman ohitse kohti Lørenskogia, jonka jälkeen tehtiin pieni koukkaus luoteeseen (Viseperud) Karihaugveieniä pitkin. Sitten taas etelään päin (Jerikoveien). Lindebergin aseman kohdalla oli jännä koukkaus eli kierrettiin jonkinlainen aukio tai tori eli ajettiin tuollainen U-lenkki. Torin / aukion jälkeen alamäkeä, jossa muutama hidaste ja mutka. Edelleen lähiöt seuraavat toisiaan ja niihin siirrytään paikallisteitä välttäen moottoritiet: Trosterud, Haugerud, Tveita, Trasop, Ulsrud ja Bøler. Jokainen näistä on jostain syystä laitettu jyrkän mäen päälle. Alamäet olivat paikoin sellaisia syherömutkia ja –käännöksiä. Loppunousu alkoi noin 2 kilometriä ennen maalia. Siinä välillä muutama käännös ja loppurykäys nousulle alkaa kutakuinkin Brattikollenin metroaseman kohdalta, jonka jälkeen jyrkimmät osuudet. Mäen jälkeen mennään parilla mutkalla alas ja mäen alla on oikea 90 asteen mutka. Sitten onkin vain lyhyt tasainen loppusuora.

PatilZ
09.07.2015, 12.51
Tiimin suorituksen arvointi

Itse olin haaveillut suhteellisen lyhyistä tauoista, mutta… Joku juttu tuossa oli, että ne loppua kohti venyivät ihan tajuttomiksi. Kaiken kaikkiaan taukoja kertyi noin 4,5 tuntia. Dombåsissa meidän keskari oli (tauot mukaan luettuna, joita siinä vaiheessa oli kolme) 25,58 km/h ja sen jälkeen pudoten tuohon vähän yli 22 km/ h tunnissa. Ajoaikainen keskari sen sijaan oli lopussa 27,1 km/h ja riippuen reitin profiilista näyttäisi pysyneen kutakuinkin siinä +/- 3 km/h. Rengasrikolle ei toki voinut mitään, mutta mulle lyhyemmät tauot olisivat sopineet paremmin ja ehkä jonkin huollon ohittaminenkin. Jokaisen tauon jälkeen halusin vetää porukkaa, jotta saisin koneen uudestaan lämpimäksi ja jalat hereille.

Koska meidän tauot venyivät, emme päässeet oikeastaan missään vaiheessa ensimmäisiä noin 40 kilometriä lukuun ottamatta nauttimaan kunnon ryhmäajosta – ja jaetusta vetovastuusta. Moni porukka vaikutti lupaavalta, mutta eteni meidän mielestä liian hitaasti. Tosin saivat kiinni ruokahuollossa ja menivät sitten menojaan, koska meillä tauot venyi. Vetohommat söi voimia eli hyvässä porukassa, joka sitoutuu yhdessä tekemään töitä, tää olisi hyvinkin mennyt siihen 20 tunnin pintaan – tällä kelillä.

Styrke kokemuksena

Ensimmäinen ja viimeinen. Ei raskauden takia vaan sen takia, että tää on nyt nähty. Mielummin sitten ehkä joku toinen tapahtuma – vaikka raskaampi.

Mitään sellaista ylimaallista "jippiii jiihaa juhuu" – elämystä ei siis tullut. Hyviä tyyppejä tuli tavattua ja reissu noin kaikkinensa oli upea. Esim. Stensbyn ruokahuollossa istuin penkillä yhden norjalaisen kanssa, joka kertoili omaa Styrke-tarinaansa. Mies oli nyt kuudetta kertaa reissussa ja edellinen kerta oli ollut noin kymmenen vuotta sitten. Silloin oli ollut hirveä keli. Vettä oli satanut ja tuuli oli ollut vastainen. Norski oli sitten saanut tarpeekseen Mjøsbrua-sillalla, heittänyt fillarin järveen , tilannut taksin ja lopettanut pyöräilyn. Nyt talvella kaverit oli kysyneet sitä joukkueeseen, jossa ne kerää rahaa lastensairaalalle. Oli kuulemma lasten takia pyöräilemässä ei muuten. Onnittelin hyvästä tarinasta ja toivotin onnea rahan keruun.

Palautuminen

Ekebergin hallilla käytiin suihkussa ja nautittiin palautusjuomia (proteiinipirtelö, pari ohrapirtelöä näkäräisten kera) – sen jälkeen heräsinkin Ruotsissa. Väsymys vei voiton ja meidän kuski teki fiksun ratkaisun ja laittoi matkailuauton kohti Tukholmaa. Pysähdyttiin sitten Karlstadissa, ja käytiin syömässä isot pihvit. Vaikka koko pyöräilyetapin ajan oli mupeltanut niitä järjestäjien leipiä ja latkinut keittoa, oli aivan järkyttävä nälkä. Näin jälkikäteen ajatellen juurikin tuo proteiini oli the juttu. Jalat olivat toki tyhjät pari päivää, mutta jo keskiviikkona pyöräily maistui.

Tai maistui ja maistui. Osa motivaatiosta nimittäin jäi Norjaan. Ison tavoitteen suorittamisen jälkeen on pää nimittäin tyhjä ja pyöräilyssä ei ole ihan sellaista imua, kun ennen tapahtumaa. Konkreettisesti näkyy mm. siinä, että olen saanut työnnettyä itseni vain yhdelle +100 lenkille sen jälkeen. Vasta oikeastaan nyt tällä viikolla on alkanut tulla orastavaa ajatusta lähteä kohti uutta tavoitetta. Route? Jotain muuta? Eli fyysinen ja psyykkinen palautuminen eivät aina etene rinta rinnan.