Näytä tavallinen näkymä : Pelottaa
Refleksit eivät ole enää keskiä-iän kynnyksellä samaa tasoa kuin Helsingin fillariläheteillä. Niinpä olen huomannut, että klv:lla ajaessa monet asiat ovat ryhtyneet pelottamaan.
Pelkään klv:lla vastaantulevia pyöräileviä Jäbä Leissoneita, jotka surffailevat klv:n puolelta toiselle, eikä heitä arvaa pysähtymättä ohittaa kummaltakaan puolelta.
Pelkään apupyörillä polkevia pikku lapsia samoin kuin pelkään myös hieman isompia, apupyöristä juuri eroon päässeita lapsia. Nämä huojuvat samalla tavalla kuin Jäbä Leissonit, eikä heitä arvaa ohittaa pysähtymättä kummaltakaan puolelta.
Pelkään jalankulkijoita, jotka tulevat vastaan useampi rinnan. Vielä enemmän pelkään samaan suuntaan kuin minä kulkevia jalankulkijoita. Eniten kuitenkin pelkään klv:n suunnassa poikittain liikkuvia jalankulkijoita, joilla on tuntuu olevan näkymättömät laput silmillään.
Pelkään flexin päässä ryntäileviä koiria kenties vielä enemmän kuin pieniä lapsia ja muita klv:lla liikkuvia.
Pelkään pihoista ja sivuteiltä eteeni tulevia ajoneuvoja.
Pelkään siis monia asioita.
Pelkoni kuitenkin katoaa mystisesti kun ajan ajoradan pientareella tai kaistan reunalla.
En pelkää autoja, enkä niiden kuljettajia.
Tunnen silloion olevani paikassa, jonne pyöräilijät kuuluvatkin.
Ohiampuja
11.07.2014, 13.05
Vaikka tänä kesänä on tehty paljon kyy-havaintoja, niin en pelkää metsässä. Siellä on kiva ajaa. :)
Jos kaupunkipyöräily pelottaa niinlähe sinne maantien laitaan. Mää pelkään vaimmoo joskus sunnuntai aamusin kun maailma pelottaa muutenkin, pyöräily ei pelota vaikka olenkin "keski iässä"... Maailma on kamala paikka siellä on kaikkee pelottavaa...:seko:
Refleksit eivät ole enää keskiä-iän kynnyksellä samaa tasoa kuin Helsingin fillariläheteillä. Niinpä olen huomannut, että klv:lla ajaessa monet asiat ovat ryhtyneet pelottamaan.
Pelkään klv:lla vastaantulevia pyöräileviä Jäbä Leissoneita, jotka surffailevat klv:n puolelta toiselle, eikä heitä arvaa pysähtymättä ohittaa kummaltakaan puolelta.
Pelkään apupyörillä polkevia pikku lapsia samoin kuin pelkään myös hieman isompia, apupyöristä juuri eroon päässeita lapsia. Nämä huojuvat samalla tavalla kuin Jäbä Leissonit, eikä heitä arvaa ohittaa pysähtymättä kummaltakaan puolelta.
Pelkään jalankulkijoita, jotka tulevat vastaan useampi rinnan. Vielä enemmän pelkään samaan suuntaan kuin minä kulkevia jalankulkijoita. Eniten kuitenkin pelkään klv:n suunnassa poikittain liikkuvia jalankulkijoita, joilla on tuntuu olevan näkymättömät laput silmillään.
Pelkään flexin päässä ryntäileviä koiria kenties vielä enemmän kuin pieniä lapsia ja muita klv:lla liikkuvia.
Pelkään pihoista ja sivuteiltä eteeni tulevia ajoneuvoja.
Pelkään siis monia asioita.
Nuo ei sentää vie kypäräpäiseltä henkeä kovinkaan suurella todennäköisyydellä.
Itse en pelkää mitään noista, koska koen, että ovat asioita, joita voi hallita itse.
Pelkoni kuitenkin katoaa mystisesti kun ajan ajoradan pientareella tai kaistan reunalla.
En pelkää autoja, enkä niiden kuljettajia.
Tunnen silloion olevani paikassa, jonne pyöräilijät kuuluvatkin.
Jos jostain syystä eksyn ilman kirkkaanväristä vaatetusta maantienlaitaan, niin pelottaa ihan oikeasti. Jos jossain pelkään pyörän selässä, niin juuri maantiellä.
En koe kovin turvalliseksi sitä, että kuolema suhahtaa vierestä pahimmillaan sekunnin välein.
..........
Pahinta on se, että aina se ei mene ohi
.........
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288712741935.html
(http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288712741935.html)
Vaikka tänä kesänä on tehty paljon kyy-havaintoja, niin en pelkää metsässä. Siellä on kiva ajaa. :)
Juu, metsässä on mukavaa ja saa itse päättää riskitasonsa :)
tänä päivänä saa pelätä tien pientareella... et mahda siellä mitään jos joku tulee takaa
Refleksit eivät ole enää keskiä-iän kynnyksellä samaa tasoa kuin Helsingin fillariläheteillä. Niinpä olen huomannut, että klv:lla ajaessa monet asiat ovat ryhtyneet pelottamaan.
Jos noin paljon pelottaa, niin kannaa lopettaa ajaminen.
orc biker
11.07.2014, 14.18
Minä pelkään eniten tien laidassa autoja, lähinnä rattijuoppoja ja radion tai kännykän näplääjiä, ja syrjäisillä hiekkateillä wanna-be-vatasia, jotka oikovat mutkat. Kuten edellä sanottiin, niin näissä pahinta on se, että nuo ovat täysin omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja jos kolahtaa, niin se tulee sitten tosi kovaa. Metsässä pelkään ainoastaan punkkeja.
orc biker
11.07.2014, 14.20
Jos noin paljon pelottaa, niin kannaa lopettaa ajaminen.
Kannattaako? Ehkä, jos on jotain muuta korvaavaa kiinnostavaa liikuntamuotoa, ettei tarvitse pelätä diabetesta yms. sairauksia. Pelkääminen on usein järkevää. Ei pelon kuitenkaan kannata antaa liikaa hallita elämää.
Ei pelota. Nyt kun keski-ikä alkaa pikkuhiljaa olla takan päin, jos kuolo korjaa, niin mielummin sukkiksissa maantienlaidassa kuin vaipoissa jossain laitoksessa.
Iglumies
11.07.2014, 15.59
Mää pelkään mörköjä.
arctic biker
11.07.2014, 16.19
Ei pelota. Nyt kun keski-ikä alkaa pikkuhiljaa olla takan päin, jos kuolo korjaa, niin mielummin sukkiksissa maantienlaidassa kuin vaipoissa jossain laitoksessa.
+1
Minua pelottaa ihmisten välinpitämättömyys ja joustamattomuus. Saavutetuista eduista ei haluta luopua kuten siitä, että maanteillä kulkisi muutakin kuin autoja. Autolla ajo ei edes vaadi paljoakaan omaa energiaa, mutta silti se tuntuu olevan monille niin vaikeaa.
Empatiakyky tuntuu myös monilta kadonneen.
Tank Driver
11.07.2014, 18.30
Pelkäänpä, että assari on tullu bäkkiin.
Mää pelkään mörköjä...eli trolleja.
Mä pelkään lepopäivää. Mitään muka saa liikkua. Viimeks kävin salaa yöllä sit "vähän vaan juoksemassa, kun kello oli jo yli 23". ;)
Tänään pelotti, parikin kertaa perätysten. Käytiin metsähommissa ja sieltä pois ajellessa (traktorilla) saavutin maantiepyöräilijän ylämäessä. Heppu ajoi niin pientareella kuin pystyi, mutta en lähteny ohi, koska ei ollut näkyvyyttä ja seuraavassa alamäessä fillari kuitenkin kulkee kovempaa kuin vanha traktori (34km/h). Fillarikuski ajeli siinä 30:n huitteilla ja minä väkisinkin jonkin matkan päässä perässä pakostakin samaa vauhtia. Minut saavutti matkailuauto, jonka perässä joku pikkupaku. Matkailuauto lähti ohitukseen hyvässä paikassa, pikkupaku rohkeasti eteensä näkemättä matkailuauton perään (sikäli jo rohkea suoritus). Tuossa kohtaa jo vähän aavistin, mikä kohta seuraa. Eli matkailuauto palasi kaistalleen, jättäen fillarille kohtuullisesti tilaa, pikkupaku siinä perässä, palasi nopeasti kaistalleen (kun ei matkailuvankkurin takaa nähnyt, tuleeko joku vastaan) näkemättä matkailuauton takaa sitä laidassa ajavaa pyörää. Onneksi pakurin kuski näki fillaristin ajoissa ja ehti väistää, fillarin kuski tuskin huomasi mitään outoa kun ei nähnyt tilannetta.
No, tunnin myöhemmin ajoin toisen koneen pajalle ja likimain samassa kohdassa vastaan tuli maantiepyöräilijä ja auto yhtä aikaa. Tämä kone on sen verta leveä, ettei kapealla kaistalla mahdottomasti ylimääräistä jää, vaikkakin ajan toki laidassa. Mutta niin vain mahtui opel keskiviivan ja pyöräilijän välistä ajamaan kenenkään loukkaantumatta. Jarrutukseen olisi ollut tilaa, koska näki mut ajoissa. Paikassa on vieläpä mutkaa sen verta, ette itse ole lähtenyt tuossa ohitukseen ilman vastaantulevia työkoneitakaan.
Alkaa tuntua, että maantiepyöräilijät hakee harrasteestaan enemmän extremeä kuin keskiverto maastokuski. Ja minä kun olen pitäny hommaa vain tylsänä pakkona kunnon kohottamiseen maastolenkkien välissä..
Kyllä se pikitienlaita on yksi pelottavimpia paikkoja ajella, etenkin silloin kun niitä pientareita ei tosiaan ole, vaan asfaltti loppuu osittain valkoisen viivan alla jo.
Jännittämistä lisää tieto siitä, että on paljon kuljettajia jotka eivät lainkaan hahmota ajoneuvonsa ääriviivoja, kuvittelevat myös ajavansa aivan jossain muussa kohtaa tiellä kuin mitä ajavat.
Osalla on sitten vielä asennevammaakin, "vääränlaiset kulkuneuvot pois mun tieltä".
Sitten on noita epämääräisiä kuormauksia, eihän se kummoista rautaputkea yli 20m/s selkään tarvitse kun käy kehnosti.
Yhden peräkärrystä irtosi pyörä kerran tuossa kotini kohdalla, ikävää jälkeä sellainenkin tekee jos fillaristiin osuu.
Sitten on moottoripyöräilijöitä, jotka tietenkin hyödyntää valvomattoman tien omana yksityisenä kilparatanaan ja gixxereillä että ninjoilla ja muilla vedetään sitten tupit nurin kuin RR kisassa konsanaan, noitakin on joskus karannut lapasesta, ikävää jos sattuu olemaan silloin kohdalla.
Pyörä on kuitenkin ainoa keino päästä kaupunkiin (meillä ei ole koulujen loman aikaan julkista liikennettä), jonne kaikki palvelut on viety ja sitä ilman piennarta olevaa tienlaitaa saa tahkota kymmeniä kilometrejä, joka tietenkin nostaa todennäköisyyttä tuolle että jokin monista mahdollisuuksista realisoituu omalle kohdalle.
Moni täällä on lopettanut tienlaidassa ajamisen kun niin harva enää hidastaa fillarin takia ja toisaalta kun isot autot ovat todella isoja ko. tielle sekä niitä on todella paljon nykyään. En tiedä olisiko se niin hirveän kallista edes 20-30cm leveämmin per puoli sitä asfalttia levittää, mutta ehkä se on.
Perusongelmanahan on se jonkinsortin piittamattomuus ja kiireen tunteen vallassa ajaminen, ei malteta noiden syiden takia sitten hidastaa ja jättää ohituksessa sitä välimatkaa, samoin kuin jos joku tulee vastaan niin sitä ei nähdä syynä hidastaa ja lykätä pyörän ohittamista. Siksi monikin on sitten luopunut pyöräilystä siinä määrin mitä ennen ovat harrastaneet, täällä ainakin tuo vääränlainen asenne on siten aiheuttanut pyöräilyn vähenemistä.
Itse olen siirtänyt pyöräilyn tosin sellaisille teille joilla ei ole liikennettä, osittain sellaisille teille joiden läpi ei autolla pääse.
perttime
13.07.2014, 09.58
pesuman on tullut niin vanhaksi, ettei ole enää kuolematon.
Ulkorengas
14.07.2014, 06.32
Kuten edellä sanottiin, niin näissä pahinta on se, että nuo ovat täysin omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja jos kolahtaa, niin se tulee sitten tosi kovaa.
Perttime tiivisti hyvin. Teininä tai nuorena aikuisena ei juuri mikään pelottanut. Myöhemmin liikenteeseen on ilmaantunut paljon pelottavia asioita. Onko liikenne muuttunut? Toki liikennemäärät ovat kasvaneet parin prosentin vuosivauhtia, mikä osaltaan vaikuttaa selvästi 25 vuodessa, toisaalta tiestoä on parannettu liikennemäärien kasvaessa. Suurin syy lienee kuitenkin, ei tuo tai refleksien heikentyminen, vaan kyky tunnistaa riskit ja ymmärtää niiden mahdolliset seuraukset. Mielenkiintoisia ovat tällaiset ilmiöt. Helppo olisi syyttää muutoksesta muita tyyliin, että nykyään liikenne on kauheaa ja ennen kaikki oli paremmin.
Onneksi tähänkin asiaan voi silti itse vaikuttaa ainakin lenkeillä. Työmatka- tms. hyötypyöräilyssä mahdollisuudet vähenee, mutta eivät häviä kokonaan.
Ensimmäinen on reitinvalinta. Tietenkään koskaan ei voi olla varma siitä, että ongelmatapauksia ei osuisi kohdalle, mutta valitsemalla reitit oikein, ainakin minulla pelkotilat jää hyvin pieneen rooliin pyöräilyssä. Tällä on tietysti vaikutuksensa myös kalustoon. Pyörän on sovelluttava sileän asfaltin lisäksi myös huonolle asfaltille ja soralle. Noin kolmasosa ajokilometreistä karttuukin minulla sorateillä.
Toinen vaikuttamisen paikka on ajankohta. Omat lenkkini ajan pääosin aamuvarhaisella, jolloin liikenne on vähäistä sekä lippispäät ja muut wannabevataset nukkumassa. Viikonloppuna keskustan läpi ajaessa saattaa nähdä muutaman sitkeimmän sissin hoipertelemassa kotia kohti, mutta sehän ei tunnelmaa pilaa. Päinvastoin, antaa mukavasti kontrastia omasta raikkaasta aamulenkistä saatavalle fiilikselle.
Perttime tiivisti hyvin. Teininä tai nuorena aikuisena ei juuri mikään pelottanut. Myöhemmin liikenteeseen on ilmaantunut paljon pelottavia asioita. Onko liikenne muuttunut? Toki liikennemäärät ovat kasvaneet parin prosentin vuosivauhtia, mikä osaltaan vaikuttaa selvästi 25 vuodessa, toisaalta tiestoä on parannettu liikennemäärien kasvaessa. Suurin syy lienee kuitenkin, ei tuo tai refleksien heikentyminen, vaan kyky tunnistaa riskit ja ymmärtää niiden mahdolliset seuraukset. Mielenkiintoisia ovat tällaiset ilmiöt. Helppo olisi syyttää muutoksesta muita tyyliin, että nykyään liikenne on kauheaa ja ennen kaikki oli paremmin.
Onneksi tähänkin asiaan voi silti itse vaikuttaa ainakin lenkeillä. Työmatka- tms. hyötypyöräilyssä mahdollisuudet vähenee, mutta eivät häviä kokonaan.
Ensimmäinen on reitinvalinta. Tietenkään koskaan ei voi olla varma siitä, että ongelmatapauksia ei osuisi kohdalle, mutta valitsemalla reitit oikein, ainakin minulla pelkotilat jää hyvin pieneen rooliin pyöräilyssä. Tällä on tietysti vaikutuksensa myös kalustoon. Pyörän on sovelluttava sileän asfaltin lisäksi myös huonolle asfaltille ja soralle. Noin kolmasosa ajokilometreistä karttuukin minulla sorateillä.
Toinen vaikuttamisen paikka on ajankohta. Omat lenkkini ajan pääosin aamuvarhaisella, jolloin liikenne on vähäistä sekä lippispäät ja muut wannabevataset nukkumassa. Viikonloppuna keskustan läpi ajaessa saattaa nähdä muutaman sitkeimmän sissin hoipertelemassa kotia kohti, mutta sehän ei tunnelmaa pilaa. Päinvastoin, antaa mukavasti kontrastia omasta raikkaasta aamulenkistä saatavalle fiilikselle.
Varo kumminkin niitä lauantain ja sunnuntain aamukänniläisiä, joilla on baarien jälkeiset jatkot vielä menossa. Aika uskomattomia suorituksia näkee noiden osalta toisinaan.
Jotkut nuoret ehkä naureskelee noille turvaliiveille yms. vaan kun ottaa huomioon millaisia kuljettajia teillämme liikkuu, niin enemmän sitä pyörittelee päätä niille jotka ei moisia käytä.
Työmatkapyöräilyssäkin omalla ajotavalla, sillä mihin siellä tiellä sijoittuu ja tietty varusteilla voi mielestäni merkittävästi vaikuttaa siihen onnettomuusriskiin, vaikkei niille takaa päälle ajavilla paljon voi niin jotain kumminkin, ehkä se juuri ja juuri riittää, ehkä ei, mutta mahdollisuuksia parantaa kumminkin.
Itse odotan sitä uutista että asuntovaunulla on tapettu joku. Minunkin vähillä maantiekilometreillä on joka kesä (tänä kesänä kahdesti) mennyt vaunu aivan hihaa hipoen ohi, kun sitä kiskova idiootti pikkukinnerissään ei tajua että se vaunu on melkein metrin leveämpi kuin auto. Kaikissa näissä tapauksissa vetoautona on nimenomaan ollut joku alimitoitettu kippo. Isot maasturit, joiden perässä iso vaunu menee nätisti ohi eli näiden kuskit ymmärtää olevansa ison ja leveän yhdistelmän kanssa liikenteessä ja osaavat käyttäytyä sen mukaan.
Snowdog85
14.07.2014, 22.45
Voin pyytä YT-industries`i myymä sulle pullo tommost lääket, toimi myös hyvin isoite hyppyreiten/droppe ajamise, vauhtika ajo ja uusijen tempujen koitamise :)
http://s29.postimg.org/shfew3wyb/IMG_20140704_133605.jpg (http://postimg.org/image/shfew3wyb/)
Itse odotan sitä uutista että asuntovaunulla on tapettu joku...
Sehän tapahtui jo jokunen vuosi sitten. Lapissa, oli juttua foorumillakin.
Sehän tapahtui jo jokunen vuosi sitten. Lapissa, oli juttua foorumillakin.
http://m.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288335396193.html?ref=og-ref-google.fi
sianluca
15.07.2014, 08.01
Omalle kohdalle tuli maantiellä tapahtuvaa ryhmäajoa kohtaan vastenmielisyys jokunen vuosi sitten, peloksi sitä voisi kai nimittää myös. Olin jo aikaisemmin ollut ryhmäkolareissa kilpailutilanteissa, joissa eteen syntyi vauhdissa "kasa" ja törmäämistä oli mahdoton enää välttää. Pahimmillaan jouduin paikkakunnan aluesairaalan päivystykseen paikattavaksi, ja parin viikon sairaslomalle. Piste ryhmäajoon tuli Helsingin "Myllyssä", jossa jouduin ryhmäkolariin suht kovassa vauhdissa, ajoin edelläajaneista muodostuneeseen kasaan... hetken aikaa minusta näytti siltä, että lentäisin radan vieressä olevalle punttisalille, jonne oli radan reunalta puolentoista metrin pudotus. Tämän hetken aikana kuoleman tunne tuntui varsin todelliselta, onneksi Myllyn radan nahkea pinta nappasi minut tiukasti kiinni ja vauhtini pysähtyi. Tapahtuman jälkeen ajeluni ovat painottuneet maastoajon puolelle......
... hetken aikaa minusta näytti siltä, että lentäisin radan vieressä olevalle punttisalille
Huh huh, kaaressa liikuntamyllyn kallistetulta radalta kaaressa punttilavalle :D Se on kieltämättä pelottava ajatus
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.