Kesällä kuntoon (pyörän selässä?)

[mzaq]

Noniin, nyt kun uusi minulle aivan liian hieno pyörä on tilattu voi alkaa tosissaan suunnittelemaan harjoittelemista ;).
Tarkoitus olisi kesän aikana kohottaa kuntoa, pääasiassa pyöräillen. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että olen ajellut 30-120 km lenkkejä 23-27 keskareilla. Hepon ryhmälenkeillä tuntui kyllä, että ainakin siinä tasamaan lenkissä olisin pärjännyt varmaan kolmenkympin ryhmässäkin, peesaaminen sen verran paljon kuitenkin helpottaa.

Ikää on noin 16, eli kaikki mahdollisuudet vaikka mihin pitäisi olla :p. Pidetään kuitenkin nyt tavoitteena kohtuullinen kunnon parantaminen, mikään kilpaileminen ei siis tosiaan ole tavoitteena. Tour de Helsinki voisi jonkinlainen tavoite ollakin. Olisiko 4h 45 min täysin utopistinen tavoite? Riippuu tietysti reitin profiilista.

Millä lailla kannattaisi näitä tavoitteita kannattaisi lähteä lähestymään? Millaisia lenkkejä, kuinka usein jne.

Jos syksyllä jaksaisin ajaa kolmenkympin pintaa jo vähän pidempääkin lenkkiä, ehkä?

Kaikki neuvot ja vinkit otetaan vastaan :cool:.

[VesaP]

Et mieti mitään turhaa liikaa, että miten ja missä ajat. Ajat vain aina kun aikaa on, lähdet lenkille. Ajelet yksin että aina et vain jossain peesissä ajele. Vastatuuleen väännät illasta toiseen, fiiliksen mukaan. Välillä lyhyttä, välillä niin pitkään että *ituttaa jo ajelu. Välillä niin hiljaa että mummot menee ohi, välillä vedät niin että veri maistuu suussa ja kaikki jää haistelee sun pölyjä. Pääasia että ajat. Tunteja. Sun pitää saada vain tunteja mittariin. Matkoilla ja vauhdilla ei väliä. Jos joku 3h lenkki tuntuu peruskauralta, aja nelosia. Jos neloset ei tunnu missään, aja vitosia. Jne. Kunto nousee huomaamatta ihan ja se Peter Selinin mainostama vauvatali sulaa (jos sitä edes enää on).

Hyviä lenkkejä uudella pyörällä!

[Velogi]

VesaP:n neuvoihin kun vielä lisää sen että muistat välillä levätäkin, niin hyvä siitä tulee. Pääasia että ajaminen on hauskaa, loppu sujuu luonnostaan. Itsellä ainakin liika tavoitteellisuus verottaa ajamisen nautintoa.

[Pekka Sirkiä]

Kuntoon pääsee noin kolmessa kuukaudessa harjoittelemalla 3-4 kertaa viikossa. Huonoa kuntoa on helpompi parantaa kuin (jo ennestään) hyvää. Helpointa kunnon nostaminen on siten, että osallistuu porukkalenkille. Porukalla ajettaessa ketju pysyy koko ajan kireänä ja mäet ajetaan vauhdikkasti. Ajomatkoja tulee vähitellen pidentää, esim. 20-->40-->60-->80-->100 km:iin. Tavoitteellisemmille kuntoilijoille vielä vinkiksi, että kätevä konsti tehostaa harjoittelua on estää säätöruuvilla takavaihtajan kevyempien vaihteiden (1-3 suurinta ratasta) käyttäminen, kun kilometrejä (eli pohjakuntoa) on kertynyt alle riittävästi (1000-2000 km), jolloin voimaakin voi alkaa käyttää ilman että polvet kipeytyvät. -- Nuorille, btw, suositellaan kevyempien välitysten käyttöä ajokauden alussa, jotta pyörittämistekniikka eli hermotus kehittyisi parhaiten. -- Jokainen voi myös helposti tarkistaa lähtökuntonsa ajamalla jokin jyrkkä - tai ainakin sopivan pitkä - mäki ylös heti kauden alussa. Ja käydä sitten testaamassa sama mäki 1, 2 ja 3:n kuukauden kuluttua. Eron huomaa selvästi jo kuukauden, puolentoista säännöllisen treenin jälkeen: nouseminen ei enää tunnu samalla tavalla raskaalta jaloissa eikä (edes) hengästytä, kun kuntoa tulee lisää :) -- Kisaveikoille on tarkemmat ohjeet, mutta edellisillä aloitteleva "taviskuntoilija" - iästä riippumattta - pääsee "elämänsä kuntoon" vain kesäkuukaudet (3 kk) säännöllisesti ajamalla (...ja sitten 31.8. Tour de Helsinkiin:p )

J.k. Olen ajanut maantiepyörällä jo vuosien ajan n. 3500-4000 kilometriä huhti-lokakuussa, ja ihan riittävän hyvä kunto tälläkin kilometrimäärällä tällaiselle 5-kymppiselle, vähemmän tavoitteelliselle harrastajalle kertyy syksyyn mennessä (...ja talvella sitten spinningiä kerran, pari viikossa, jotta keväällä seuraavan vuoden ajokauden käynnistäminen on helpompaa).

J.j.k. Edellä esittetty harjoitusohjelma ja kilometrimäärä sopii myös 16-vuotiaalle (...kun itse kilpailin 16-vuotiaana, niin harjoittelin vuodessa n. 4000 km maantiepyörällä - joskin ajoin nuo kilometrit kuntoilijoita vauhdikkaammin, koska harjoittelin aikuisten kisakuskien kanssa). Jos intoa riittää, niin voi harjoitella 5-6 päivänä viikossa. MUTTA YKSI LEPOPÄIVÄ TÄYSIN ILMAN PYÖRÄILYÄ PITÄÄ OLLA VIIKOSSA. Suosittelen liittymään johonkin kilpailuseuraan, jossa on saman ikäisiä harjoituskavereita. Vinkki: Fillarilehden kilpailutuloksista näkee, että missä seuroissa on 16-vuotiaita kuskeja, tai ylipäänsä nuorisotoimintaa. -- Ylisummaan: mitä nuorempana kokeilee kilpailemista, sitä helpompaa se on, eikä wanhana tarvitse jossitella, että miten pyörä olisi kulkenut, jos vain olisi uskaltautunut lähtöviivalle.

[snowfake]

Jonkun sortin kuntoa kerta on, niin jos vielä haluat "kohtuullisesti kohottaa" (eli siis oikeasti tavoitteellisesti kohottaa etkä vain katsoa jälkikäteen miten kävi) niin tutustu Alan Kirjallisuuteen. Esim. se Joe Frieling Cyclists training bible.

Nopea vastaus on tuo VesaP:n vastaus, poislukien toi tuntien kerääminen. Tärkeämpää on treenata järkevästi omaa kroppaa kuunnellen eikä laskemalla vuotuisia treenitunteja että pääsee mainostamaan foorumille niitä. Tai no mikä kellekin on tärkeintä :)

[VesaP]

Nopea vastaus on tuo VesaP:n vastaus, poislukien toi tuntien kerääminen.

En ajatellut foorumistatuksen kannalta tuota tuntien keräämistä, vaan ainoastaan yksinkertaisella faktalla että mitä enemmän ajaa, sen parempaan kuntoon tulee. Toki tässäkin järki käteen, 12h/päivä/6x viikko ja 1 lepopäivä niin tuskin on kovin hyvässä hapessa muutaman viikon jälkeen enää... Mutta noin muuten. Pyöräily on rankka laji, jos haluu päästä (kovaan) kuntoon, täytyy AJAA, ja AJAA lisää ja ehkä vielä AJAA lisää vähäsen. Toki tarpeellista lepoa ja lihashuoltoa unohtamatta. Pääasia että ajaa. :)

[PatilZ]

Ikää on noin 16, eli kaikki mahdollisuudet vaikka mihin pitäisi olla :p.... Tour de Helsinki voisi jonkinlainen tavoite ollakin. Olisiko 4h 45 min täysin utopistinen tavoite? Riippuu tietysti reitin profiilista.




Suosittelen liittymään johonkin kilpailuseuraan, jossa on saman ikäisiä harjoituskavereita. Vinkki: Fillarilehden kilpailutuloksista näkee, että missä seuroissa on 16-vuotiaita kuskeja, tai ylipäänsä nuorisotoimintaa. -- Ylisummaan: mitä nuorempana kokeilee kilpailemista, sitä helpompaa se on, eikä wanhana tarvitse jossitella, että miten pyörä olisi kulkenut, jos vain olisi uskaltautunut lähtöviivalle.

Kun säikeen aloittaja on 16-vuotias ja omaa selvästi valmiudet systemaattisempaan ja suunnitelmallisempaan harjoitteluun / valmentautumiseen, nousee Pekan kommentti ylitse muiden. Vaikka ei lähtisikään kisaamaan sitten loppupelissä, niin porukka + nuoren urheilijan edellytykset ja valmiudet huomioiva valmennus on kehittymisen kannalta se ykkösjuttu. Itsekseen ja omilla fiiliksille tehty treeni voi valitettavasti johtaa myös ylikuntoon, kun ei ole vielä sitä tuntumaa, miten oma kroppa reagoi säännölliseen treeniin. Nuoren kohdalla ei välttämättä myöskään riitä perehtyminen valmennuskirjallisuuteen eikä mikään muilta kopioitu harjoitusohjelma ole yksilöllisen väärtti.

[TetedeCourse]

Tour de Helsinki voisi jonkinlainen tavoite ollakin. Olisiko 4h 45 min täysin utopistinen tavoite? .

Ei yhtään ole utopistinen - oma poikani ajoi neljä vuotta sitten 16-vuotiaana TDH:n alle tuon ajan. Sinä vuonna hänelle kertyi n. 3000 harjoituskilometriä.

[kervelo]

Yksi oleellinen juttu on muistaa, että se pyörän nopeusmittari ei aina kerro lenkin raskaudesta mitään. Esimerkiksi pahalla syysmyrskyllä treeni voi olla hyvin raskas, vaikka nopeus ei päätä huimaa. Parempi mitata sitä treenin intensiteettiä muilla keinoin, sykemittarilla tai tehomittarilla. Treenatessahan on tarkoitus ajaa ennalta suunnitellulla intensiteetillä ennalta suunniteltu aika. Treenien myötä se vauhtikin kyllä sitten nousee.

Myös kevyiden ja raskaiden harjoitusten jaotus on tärkeää. Aivan liian moni ajaa kaikki treeninsä liian kovalla teholla, vaikka valtaosa treeneistä olisi hyödyllisempää ajaa matalatehoisina. Nyrkkisääntöjä on monia, mutta useimmissa niissä kevyiden treenien osuus kaikista treeneistä on välillä 66-80%. Tätä varten olisi tarpeen myös määrittää omat syke/tehorajansa, jotta tietää, mikä on kevyttä ja mikä raskasta.

[Presti-1]

Joona Laukan pyöräkoulu löytyy Fillari-lehti/Jutut vuoden 2004-2006 kohdilta. Antaa oikein hyvää pohjaa järkevälle itsensä kehittämiselle.

[mzaq]

Paljon kiitoksia kaikille neuvoista! Kävin katselemassa IK-32:n ja CCH:n sivuja, kun seuratoiminnosta tuli puhe. En tiedä olivatko ne nyt niitä seuroja mitä tarkoitettiin, mutta touhu vaikuttaa joka tapauksessa kauhean ammattimaiselta ja kilpailulliselta, noinkohan siellä jaksettaisiin hidasta aloittelijaa katsoa ;). Ehkä harjoittelen toistaiseksi itsenäisesti ja esim HePon ryhmälenkeillä.

Tänään olikin sitten tarkoitus ajella yht. 140 km Porvooseen ja takaisin, mutta mukavuudenhaluisena en sitten sateeseen lähtenyt. Äsken tulin kuitenkin kotiin lyhyenlännältä lenkiltä, 40km ja 1,5 h 26-keskarilla. Sää oli kuitenkin märkä ja sumuinen, ei sillä tavalla kauhean innostava.

Huomenna lähtisi Viikistä HePon lenkki, näillä näkymin lähden sinne. 28 vai suosiolla 25-ryhmään? Repimällä menisi varmaan se 30:kin, mutta ei ehkä kannata haukata liian isoa palaa? Onnistuin sunnuntaina Vantaankoskella missaamaan jotenkin sen aloittelijoiden opastuksen, mutta ihan hyvin meni silti :p. Huomenna näyttäisi sellainen olevan uudestaan. Sinne siis.

Pohdin vielä, että kannattaisiko kunnon indikaattorina käyttää tietyin väliajoin toistettavaa "aika-ajoa", tyylillä Pepen tempo? Sellaistakin voisi kai joskus koettaa.

[snowfake]

En ajatellut foorumistatuksen kannalta tuota tuntien keräämistä, vaan ainoastaan yksinkertaisella faktalla että mitä enemmän ajaa, sen parempaan kuntoon tulee. Toki tässäkin järki käteen, 12h/päivä/6x viikko ja 1 lepopäivä niin tuskin on kovin hyvässä hapessa muutaman viikon jälkeen enää... Mutta noin muuten. Pyöräily on rankka laji, jos haluu päästä (kovaan) kuntoon, täytyy AJAA, ja AJAA lisää ja ehkä vielä AJAA lisää vähäsen. Toki tarpeellista lepoa ja lihashuoltoa unohtamatta. Pääasia että ajaa. :)

Ei se mielestäni mikään fakta ole. Eikä kuntoon pääsemisessä ole pääasiassa että vain ajelee jotenkin, vaan että ajaa järkevästi. Voi ajella 800h vuodessa pelkkää pk:ta tai sitten treenata 500h järkevästi, ja vetää ne kovatkin treenit kovina. Mitä enemmän haluaa tunteja keräillä sitä enemmän pitää ajaa rauhallista vauhtia. Se tietenkin sopii jos tavoitteena on ajaa 1000km brevettejä, mutta nyt taisi olla se tavoite tuo 140km Tour de Helsinki jolloin pitää vähän kovempaakin ajaa välillä.

(Tuntimäärät heitetty ihan hatusta)

[sledgehammer]

Paljon kiitoksia kaikille neuvoista! Kävin katselemassa IK-32:n ja CCH:n sivuja, kun seuratoiminnosta tuli puhe. En tiedä olivatko ne nyt niitä seuroja mitä tarkoitettiin, mutta touhu vaikuttaa joka tapauksessa kauhean ammattimaiselta ja kilpailulliselta, noinkohan siellä jaksettaisiin hidasta aloittelijaa katsoa ;). Ehkä harjoittelen toistaiseksi itsenäisesti ja esim HePon ryhmälenkeillä.

Niinhän se alkuun vaikuttaa, mutta ei se sitä ole. Sekaan vaan jos tykkää bussin kyydissä reissata ;) Mä ajelin kimppalenkkejä niin kauan, kun se meni kunnon reenistä. Sitten kun alkoi haukotuttaa kimppalenkeillä, aloin ajaa yksin. Se on vaan karu fakta, että yksin ajaessa tehot on ihan eri luokkaa. Parasta siinä on sekin, että saa ajaa just niin kovaa tai hiljaa kuin huvittaa. Saa ajaa silloin kun se itselle sopii ja parhaalta tuntuu. Aika pian voit käydä ajamassa palauttavia lenkkejä 30km/h ryhmässä. Viime keväänä ajelin 30km/h ryhmässä 80km viikkolenkkiä. Vätternin jälkeen aloin ajamaan yksin ja heinäkuun lopulla ajoin satasen 31,5km/h keskarilla. Hyvien pohjien jälkeen sille kropalle voi alkaa antamaan kunnolla rasitusta ja sehän tykkää siitä ;)

[Markku Silvenius]

Kaikki neuvot ja vinkit otetaan vastaan :cool:.

Koska olet vielä murrosikäinen nuori, kannustan kovasti muihinkin liikunnallisiin aktiviteetteihin kuin pyöräilyyn (ei käynyt tässä selville millainen liikunnallinen taustasi on ylipäänsä). Vähän ronskisti sanoen: Pyöräily on ainoana harrasteena lähes invalidisoivaa noin niinkun jos peilataan ihmisen fyysistä habitusta koko elämän tarpeita vasten. Huippupyöräilijät - etenkin maantiepyöräiljät - ovat lihastasapainoineen 'purpose build' erikoistapauksia, joita ei kannata lähtökohtaisesti ottaa malliksi iässäsi. Jos sitten sattuu laji kovasti koukuttamaan vaikka ihan kilpailumielessä, voi tähän paneutua vasta parin kolmen vuoden päästä.

Siis kokonaista ihmistä kehittäviä lajeja: Pallo- ja mailapelit, uinti, juoksu, hiihto, kamppailulajit jne jne. Koita tavoitella vaikka fifty-fifty suhdetta tai korkeintaan pyöräily 2/3 vs muut 1/3 suhdetta. Jos lisäät pyöräilyä lisäät muita siinä suhteessa. Jos väsyttää pidä taukoa, älä muuta suhdetta. Summa summarum tuossa iässä vielä paljon kaikkea monipuolisesti.

Opettele monipuolinen venyttelyrutiini; pyöräilyssä ajoasento kangistaa. Tutustu hierontaan liikunnan tukitoimena.

Hanki vahva keskivartalo (coren) koska kaikki jalkojen työskentely pyöräilyssä nojaa tähän. Olet ehkä huomannut, että selkä voi sipata ennemmin kuin jalat. Se johtuu vähintään yhtä usein heikosta keskivartalosta kuin väärästä ajoasennosta.

Mitä tulee yksin tai ryhmässä ajamiseen, niin kokonaisvaltainen maantiepyöräilijä käyttää molempia. Joskus on hyvä ajaa yksin, niin hiljaa kuin kovaakin, kuullakseen/analysoidakseen paremmin itseään (hengitystään, jalkojen eriparisuutta, lihaskireyksiä, kammenkierroksen painotuksia ja lukemattomia muita asioita) tai kuormittaakseen tarkoituksellisesti itseään. Joskus on hyvä ajaa ryhmässä oppiakseen ryhmäajotekniikkaa, saadakseen havaintoja itsestään toisilta, saadakseen kontakteja, vaihtaakseen näkemyksiä.

[sledgehammer]

Tässä triathlonin saloihin varovasti kurkistaneena olen huomannut, että toi uinnin juoksun ja pyöräilyn yhdistäminen on aika kivaa. Lajit tukee toinen toisiaan ja toisella lähtee toisessa tulleet jumit. Hartiat aukeaa uimalla ja jumiin juostut kintut aukeaa ajamalla. Siihen kylkeen kunnon kuntopiiriä rankasti keskikehoa rääkäten, niin ei mene pieleen. Parasta on se, ettei tartte tehdä samaa hommaa koko ajan. Lisäksi kaikkien lajien kunto kehittyy kaikkia reenamalla. Pitkät pyörälenkit valmistaa hyvin pidempiin juoksuihin ja uinti parantaa hapenottokykyä ja hengitystekniikkaa :) Pyöräilyllä on kyllä helppo ajaa itselle semmonen peruskunto, että juoksut voi aloittaa suoraan kympin lenkeillä. Näin itsellekin oli käynyt ihan vahingossa. Olin juossut viimeksi intissä 15v sitten ja suoraan painelin kympin tuntiin ekalla lenkillä ja kulki ihan kivasti. Jos olis rapakunto tarvinnut juosta tuohon pisteeseen, se olisi ollut varmasti aika kamalaa. Talvella kannattaa hiihtää, se on hieno laji sekin, vaikkei ikätoverit sitä harrastaisikaan. Sillä saa kyllä pidettyä kunnon yllä niin, että pääsee heti keväällä hyvin vauhtiin, kun pyöräkelit alkaa. Juosta voi vaikka koko vuoden ympäri.

[sakuvaan]

Tai ajaa kanssa BMX racingia. Siitä saa kyllä koko kroppa treeniä joka alueella.

[HuhtisMTB]

Pahoittelen OP:tä että tungettelen ketjuusi, mutta olen 16-vuotias ja suhtkoht aloittelija, tosin maastopyöräilyssä. :)
Siksi kysynkin että päteekö maastopyöräilyyn samat edellä mainitut neuvot sekä sitä että ovatko intervallit tarpeellisia kehitykseen?


Sent from my GT-S5570 using Tapatalk 2

[janne kuivakangas]

Pätee edellä mainitit monipuolinen liikunta..ym..😊

Lähetetty minun GT-I9506 laitteesta Tapatalkilla

[mzaq]

Nostetaanpas tätä pitkästä aikaa :p.
Sekalainen määrä ajeluja on nyt tullut ajeltua kesän mittaan. Täytyy yrittää vielä vähän nostaa määriä. Nyt sairastelu (tälläkin hetkellä...) rajoittaa tosin tekemistä.
Mutta, homma on kuitenkin aika fiilispohjaista. Eipä kai siitä mitään haittaa ole, mutta voisi olla tehokkaampaakin?

Niinpä kysynkin että, miltäs tämä vaikuttaa? Onko henkilökohtaisia kokemuksia? https://www.resistentia.com/home
Valmentajaporukka ainakin näyttää suht kovalta, mm. Kjell Carlström. Lupaavat auttaa perusjannuakin kohottamaan kuntoaan :rolleyes:

Olisitteko valmiita maksamaan kyseisestä 49€/kk nettivalmennuksesta?

[orc biker]

Olisitteko valmiita maksamaan kyseisestä 49€/kk nettivalmennuksesta?
En. Mutta jos on ylimääräistä, niin mikäs siinä. Yleensä harrastelijoilla kuitenkin kiikastaa enemmän siitä toteutuksesta: ei jaksa, ei viitsi, ei ehdi, ei kärsi jne. Kuitenkin perusjutut treenistä, ja myös treeniohjelmia, selvittää aika nopeasti netistä. Muutenkin olisi hyvä olla itsellä ymmmärrys siitä, miksi tekee, mitä tekee. Eli ne joutuu kuitenkin selvittämään itselleen. Uskon tosin, että ammattilaisten ohjauksessa tulee parempia tuloksia, jos myös sitten noudattaa niitä ohjeita. Toisaalta uskon, että niitä noudattaa todennäköisemmin, koska niistä maksaa ja asiaan liittyy muita ihmisiä, joille on hankalampi sanoa, että sorry, kun en nyt tehnyt yhtään mitään tällä viikolla. Varmasti voi huonomminkin rahansa sijoittaa. Sinun pitää itse miettiä, millainen tyyppi olet ja mikä sopii siten sinulle.

[kuovipolku]

Noin yleisesti: jos olisin valmis maksamaan nettivalmennuksesta, maksaisin sen nimenomaan kyseisestä nettivalmennuksesta. Tahtoo sanoa että luotan niihin myönteisiin kommentteihin joita olen valmennuksesta kuullut. Mutta luulen että siitä hyötyvät enemmän vanhemmat ja pidemmälle edistyneet harrastajat (lue: ilman varsinaista valmentajaa olevat aikuiset kisakuskit ja tavoitteellisesti harjoittelevat keski-ikäiset kilpakuntoilijat).

[CwA]

Opettele monipuolinen venyttelyrutiini; pyöräilyssä ajoasento kangistaa. Tutustu hierontaan liikunnan tukitoimena.


Tuo venyttely on sellainen juttu, että itse en nuorena koskaan nähnyt mikä äly siinä oikein on, ei mulla jäsenet koskaan siitä kummemmaksi muuttuneet, mutta en koskaan nuorena ollutkaan mitenkään hyväkuntoinen, etenkin lihaskunto oli alle keskitason.

Nykyään vuosikymmeniä myöhemmin kun on vasta ymmärtänyt hitaana liikunnan tärkeyden, niin on huomannut kuinka mahdottoman iso vaikutus venyttelyilläkin on ja kuinka niitä olisi pitänyt ehkä nuorena tehdä paljon enemmänkin, olen nykyään notkea kuin rautakanki, mutta lenkin jälkeiset venyttelyt kyllä tekee suorastaan ihmeitä ja toisaalta jos jättää kerrankin venyttelyt pois niin ei sitä koe enää saavansa niin hyvää fiilistä lenkistä.

Nuorena ne voi siis tuntua täysin turhilta, mutta ne kannattaa silti tehdä, tosiaan se oma rutiini kehittää siihen ja tehdä ne vaikkei niistä tuntuisi olevan mitään hyötyä, se hyöty näkyy kyllä viimeistään kymmenien vuosien kuluttua, ehkä jopa aikaisemminkin.

Kisoja ajatellen sitten jotain Joogaa tms. kehon ja mielen hallintaa harjoittavaakin voisi kokeilla, taktiikka ja maltti käsittääkseni on usein jopa tärkeämpiä kuin hirvittävän kova kunto kisoissa pärjäämisessä, tosin tämä on vain mitä olen kuullut, eihän mun kunnolla mihinkään kisoihin kannata edes haaveilla osallistuvansa.

[rantanr]

Sekalainen määrä ajeluja on nyt tullut ajeltua kesän mittaan. Täytyy yrittää vielä vähän nostaa määriä. Nyt sairastelu (tälläkin hetkellä...) rajoittaa tosin tekemistä. Mutta, homma on kuitenkin aika fiilispohjaista. Eipä kai siitä mitään haittaa ole, mutta voisi olla tehokkaampaakin?
Ketjussa on paljon hyviä pointteja. Yhden nostan vielä. Suosittelen harjoituspäiväkirjan pitämistä. Alkuun se voi tuntua typerältä, koska ei tiedä mitä kirjaa ylös. Pikku hiljaa siitä muodostuu rutiini ja päiväkirjasta voi löytää syitä ja seurauksia hyville/hyville huonoille tuloksille.


Olisitteko valmiita maksamaan kyseisestä 49€/kk nettivalmennuksesta?
Tuo tarkoittaa alle tunti kuukaudessa juuri sinulle allokoitua aikaa. Urheiluseurassa saa samalla rahalla paljon enemmän.