Solisluu

[Arbena]

Tästä on varmaan ollut jorinoita ennenkin, mutta pistän hieman omaa stooria tästä näin. Olin siis siirtymässä vain paikasta toiseen pyörälläni arkena kunnes rysäytin erittäin terävään kivenkulmaan ja lensin tangon yli. Nyt on kaksi kuvausta takana ja kirurgin tutkimus jonka perusteella todettiin ettei tarvitse operoida. Luu on melko kappaleina mutta ei kuite kaan erillään toisistaan. Kestää siis parantua hetken jos toisen. Ihme etten ole itseäni telonut jo aiemmin esim maantielenkeilläni jossa vauhti on ihan toista. Onnea oli myös mukana koska löin myös hieman päätäni ja eikä kypärää. No tästä eteenpäin se on päässä matkalla kuin matkalla.. ja se kolmas kuvaus vielä ennen Joulua..

Sent from my GT-I9295 using Tapatalk

[Grandi66]

Hitaassa vauhdissa tapahtuu ne pahimmat loukkaantumiset, syy on se et kerkii tehdä mitään. Nopeassa vaudissa menet liikkeen mukana liikevoiman osoittamaan suuntaan. Miulla solisluu, olkapäät, yms pahimmat tapahtu alle 8 km/t vaudilla. Kyl se siitä, ku opettelee kaatumisen jalon taidon. Siis sen että ei pistä liikkeelle hanttii ja nykäsee ne kädet vartaloa vasten.

[Arbena]

En kerennyt kissaa sanomaan kun lähdettiin ja olkapää edellä tonttiin. Onneksi ei ollut asfalttia alla vaan pehmeetä maata. 94 kiloo alas vauhdilla tuli..

Sent from my GT-I9295 using Tapatalk

[J.S]

Hitaassa vauhdissa tapahtuu ne pahimmat loukkaantumiset, syy on se et kerkii tehdä mitään. Nopeassa vaudissa menet liikkeen mukana liikevoiman osoittamaan suuntaan. Miulla solisluu, olkapäät, yms pahimmat tapahtu alle 8 km/t vaudilla. Kyl se siitä, ku opettelee kaatumisen jalon taidon. Siis sen että ei pistä liikkeelle hanttii ja nykäsee ne kädet vartaloa vasten.

höpöhöpö. Tarpeeks nopeassa vahdissa kaadut niin siinä kerkee mitään tekemään.. katohan vähän mtb videoo juutuubista. ;)

[Grandi66]

Ei se lento vaan se äkkipysähdys. Jos liukuu liike energian voimasta ni tuskin menee muuta ku kudosvaurioita.

[J.S]

Ei se lento vaan se äkkipysähdys. Jos liukuu liike energian voimasta ni tuskin menee muuta ku kudosvaurioita.

Teoriassa ehkä(jos kaatuu nurmi jalkapallokentällä tms. :D), mutta se on fakta on, että jos luu saa tarpeeks kovan iskun se murtuu/menee poikki ja et sä pysty kovasta vauhdista kaatuessa ajattelemaan käsien/sormien asentoa.. tulee vääntymisiä, sijoiltaan menemisiä jne. On juuria, kiviä ja paljon muita muuttuvia tekijöitä..

[Grandi66]

Sitä juuri tarkoitin tolla kaatumisen opettelemisella, se pitää tulla selkärangasta automaagisesti ja ajattelematta refleksinä. Sen oppii jos sen haluaa oppia.

[J.S]

Sitä juuri tarkoitin tolla kaatumisen opettelemisella, se pitää tulla selkärangasta automaagisesti ja ajattelematta refleksinä. Sen oppii jos sen haluaa oppia.

Se on kyllä varmasti totta, että 15 vuotta maastopyöräilyä harrastunut osaa kaatua "oikealla" tavalla verrattuna juuri aloittaneeseen harrastastajaan. :)
Käsiä en kuitenkaan itse ole ikinä nykäissyt vartaloon kiinni - ehkä en osaa kaatua..

[tvhakala]

Se on hyvä jos luun päät ovat edes yhdessä. Vaik en nyt mikään lääkäri olekaan niin kuvittelisin, että silloin paranee itsestään hyvin, kunhan on alkuun varovainen sen kanssa. Sitten vasta kun luunkappaleet ovat aivan hujan hajan alkaa se röntgeneissä ravaaminen ja lääkärien tappelu keskenään siitä että mitäs tehdään, onko säästöt tärkeämmät kuin potilaan paraneminen. Minulla oli koko luu tuhannen p:na ja yksi pala törrötti melkein suoraan ylöspäin ihon alla, eivätkä silti meinanneet ekaksi leikata (enkä päässyt edes kunnolliseen ortopedin tutkimukseen, koska olin 5 päivää ”vankina” Kittilän terveyskeskuksessa).


Onhan aiheesta tosiaan jauhettu enemmänkin esim. tuolla jos kiinnostaa:

http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?36057-Solisluun-vammat-ja-niist%E4-toipuminen

[tvhakala]

Se on hyvä jos luun päät ovat edes yhdessä. Vaik en nyt mikään lääkäri olekaan niin kuvittelisin, että silloin paranee itsestään hyvin, kunhan on alkuun varovainen sen kanssa. Sitten vasta kun luunkappaleet ovat aivan hujan hajan alkaa se röntgeneissä ravaaminen ja lääkärien tappelu keskenään siitä että mitäs tehdään, onko säästöt tärkeämmät kuin potilaan paraneminen. Minulla oli koko luu tuhannen p:na ja yksi pala törrötti melkein suoraan ylöspäin ihon alla, eivätkä silti meinanneet ekaksi leikata (enkä päässyt edes kunnolliseen ortopedin tutkimukseen, koska olin 5 päivää ”vankina” Kittilän terveyskeskuksessa).


Onhan aiheesta tosiaan jauhettu enemmänkin esim. tuolla jos kiinnostaa:

http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?36057-Solisluun-vammat-ja-niist%E4-toipuminen

[tvhakala]

Sitä juuri tarkoitin tolla kaatumisen opettelemisella, se pitää tulla selkärangasta automaagisesti ja ajattelematta refleksinä. Sen oppii jos sen haluaa oppia.

No jaa, kyllä minä mielestäni pyörällä kaatumista ja tangon yli lentämistäkin olin harjoitellut jonkin verran ennen tuota solisluun ja kypärän murskannutta tapausta, eikä ikinä ennen ollut oikeasti edes sattunut mitään.
Mutta joo, toki vuosia maastossa ajaneella on varmaan vähän parempi tuntuma kaatuiluun.

Mitenkäs te sitä kaatuilua sitten muuten reenaatte? Menette metsään ja pistätte suoraan renkailta kyljellenne varvikkoon ihan tarkoituksella? :D Pitäisi kyllä reenata sitäkin ettei tule kivi alle kun käy pötkölleen…

[Tomsson]

Käsiä en kuitenkaan itse ole ikinä nykäissyt vartaloon kiinni - ehkä en osaa kaatua..

Melko paljon sais kaatuilla, että selkärankaan tulisi tuollainen iskostuma. Toki jos jotain liikennevalospedukaatumisia lasketaan, niin sellaiseen ehkä voi antaa mennä ilman käsiä naama ja olkapää edellä, mutta mistään liikkeestä en kyllä koe, että antaisin refleksien niin paljon löystyä mtb-touhuissa, ettenkö käsillä suojais niin paljon kuin sitä nyt sitten suojaakaan sillä sekunnin murto-osalla kun juurakko tai kivikko kutsuu. Tai että edes pystyisi mitenkään harjoittelemaan niin harvinaista ja usein kivuliasta lady luckin ohjaamaa tapahtumaa. Tai voi olla että lasken kaatumiseksi vain sen kun pyörä päätyy pidemmälle kuin kuski ja muut on vaan kolhuja :)

[vuohi]

Itse veikkaan, että noi kaatuilut olisi pitänyt oppia lapsuudessa kun luut oli vielä kimmoisia ja paranivat nopeasti :D Itse olen mielestäni hyvä kaatuja, on menty maastopyörällä, endurolla ja ratapyörällä paljon nutulleen eikä ole ikinä sattunut mitään vakavampaa, voi olla tosin ihan vaan tuuriakin. Tästä taidosta kiitän ehdottomasta laskettelurinteessä nuorena viettettyjä tunteja joita kertyi noin 8 talvea keskimäärin ehkä 3 tuntia päivässä, joka päivä. Ja siellä mentiin nurin usein ja lujaa.

maastopyöräilyssä kaatuminen on usein aika nopea tilanne jos verrataan vaikka moottoripyöriin missä yleensä liukumista ja erinäköistä pyörimistä tulee kymmeniä metrejä. Lisäksi pinnanmuodot voivat tehdä ikäviä kepposia esim. jos lennät olkapää edellä isoa kiveä päin ei siittä kukaan pyörähdä ketterästi jaloilleen. Itse en lähtisi opettelemaan mutta hyvä jos sattuu valmiiksi osaamaan.

[mxv]

Katkoin solisluuni joskus vuosia sitten useammasta kohtaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että paranee leikkaamatta. Muutamaa viikkoa myöhemmin tarkistuskäynnillä otetut röntgenkuvat olivat melkoinen järkytys. Luunsiruja törrötti sinne tänne ja lääkäriä odotellessa olin jo täysin varma leikkauksesta.

Aloin vahvasti epäillä tohtorin pätevyyttä siinä vaiheessa kun lääkäri katsoi röntgeniä ja kehui kuinka hyvin luu oli luutunut. Maalaisjärjellä pääteltynä solisluun tilanne oli järkyttävä. Se oli edelleen poikki useasta kohtaa ja pienempiä luunsiruja sojotti joka suuntaan. Lääkäri kuitenkin selitti, että solisluun seudulla on niin voimakas verenkierto sydämen läheisyyden johdosta, että se uusiutuu todella tehokkaasti ja nopeasti eikä luusta pysty muutaman vuoden päästä edes sanomaan onko se joskus ollut poikki vai ei. Ja oikeassahan se tohtori lopulta oli. Kyllä se kuntoon tuli ilman leikkausta.

[PMT]

En ole itse koskaan opetellut kaatumista vaikka satoja kuperkeikkoja on tullut tehtyä, kun nuorena ajoin enskaa niin kiinnitin sellaiseen asiaan huomiota
että, kun kaaduin tulin aina oikea lapaluu edellä maahan ja pahin kaatuminen on tullut polkupyörällä lievä aivotäräys ja huulta vähän liimailtiin ja nihautumisia jalkoihin. Kyllä kaatuilut moottoripyörällä ilmeisesti on iskostanut selkäytimeen mitenkä kaadutaan,sen vaan on oppinut ilman harjoittelua.

[tvhakala]

Katkoin solisluuni joskus vuosia sitten useammasta kohtaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että paranee leikkaamatta. Muutamaa viikkoa myöhemmin tarkistuskäynnillä otetut röntgenkuvat olivat melkoinen järkytys. Luunsiruja törrötti sinne tänne ja lääkäriä odotellessa olin jo täysin varma leikkauksesta.

Aloin vahvasti epäillä tohtorin pätevyyttä siinä vaiheessa kun lääkäri katsoi röntgeniä ja kehui kuinka hyvin luu oli luutunut. Maalaisjärjellä pääteltynä solisluun tilanne oli järkyttävä. Se oli edelleen poikki useasta kohtaa ja pienempiä luunsiruja sojotti joka suuntaan. Lääkäri kuitenkin selitti, että solisluun seudulla on niin voimakas verenkierto sydämen läheisyyden johdosta, että se uusiutuu todella tehokkaasti ja nopeasti eikä luusta pysty muutaman vuoden päästä edes sanomaan onko se joskus ollut poikki vai ei. Ja oikeassahan se tohtori lopulta oli. Kyllä se kuntoon tuli ilman leikkausta.

Hienoa, että parani ilman leikkausta. Kyllähän se levy varmasti jonkin verran verenkiertoa häiritsee; minulla on 14 ruuvia ja vähän hankalalta toisinaan tuntuu vielä nyt, 3 kk leikkauksesta. Minun tapaukseni vähän jakoi lääkärien mielipiteitä. Ilmeisesti sitten puolessatoista viikossa tilanne oli mennyt vain huonompaan suuntaa, joten leikattiin. Olen kyllä kaikesta pikkuvaivasta huolimatta edelleenkin päätökseen tyytyväinen, sillä elämä helpottui huomattavasti heti leikkauksen jälkeen, kun pystyi tulemaan itsenäisesti toimeen.



Omassa tuttavapiirissäni on parikin ihmistä joile leikkausta ei melko pahasta tilanteesta huolimatta tehty. Toisella solisluu oli luutunut itsestään, mutta huonoon asentoon, eli vaatteet päälläkin näkee, että toinen olkapää on selvästi sisempänä. Toinen oli sitten sitkeästi kärvistellyt kipuineen kolme vuotta, jonka jälkeen oli mennyt ortopedille, joka oli todennut, ettei luutumista ollutkaan ikinä tapahtunut, vaikka muka olivat aiemmin todenneet jo luutuneeksi. Sitten piti mennä leikkaukseesn ja ottaa siirteitä säärestä ja kaikkea mahdollista että saatiin luu kasaan.


Silloin oman tilanteeni ollessa päällä googletin tietty sydän syrjällään netistä kaikkea mahdollista aiheeseen liittyen. Jokin semmoinen tutkimus ainakin löytyi jonka mukaan aktiivisille ihmisillä leikkaus on todennäköisemmin parempi ratkaisu, jos luun päätä ovat pahasti erillään. Jos luu jää pahasti vaivaamaan, niin käytännössähän esim. liikuntaharrastus loppuu helposti kokonaan, millä on vaikutusta jo koko loppuelämän kannalta.

[Arbena]

Mulla oli muistaakseni kahdesta kohtaa murtunut eli siellä on sellainen pala nyt välissä mutta kuitenkin yhtenäinen jono. .

Sent from my GT-I9295 using Tapatalk

[TERU]

Ei omaa kokemusta, mutta paljon ammattipyöräilyä seuranneena, tyyppivamma - solisluun murtuma, paranee ihmeen nopasti ja jälkivaivoitta. Toivotan Arbenalle myös nopeaa toipumista, päävamma olisi ollut ikävämpi juttu.

[Grandi66]

Tosiaan unehtu mainita, itselläni vasen solisluu poikki nuorempana, luutu pikkasen vinoon alaspäin. Myöhemmin toisessa tapaturmaassa tarkastuksessa huomattiin et on jäänyt hermo luiden päiden väliin osittain puristuksiin, tässä tapauksessa meni lapaluu osittain halki. Noh, nyt ainakin tietää millanen ilma on tulossa, mitä nyt välillä kädestä häviää tehot hetkellisesti.

[HXX1100H]

Moi, Vetäisin aikoinaan motocrossissa kunnon pannut ja minut kiikutettiin lanssilla julkiseen sairaalaan . Siellä muiden vannojen ohella todettiin solisluun murtuneen ja alkoi muutaman viikon arpominen leikataanko/ei leikata . Onneksi minulla oli vakuutus ja sairaalasta päästyäni menin yksityiselle puolelle jossa se leikattiin/ naulattiin . Ammattipyöräilijöiden solisluut leikataan ymmärtääkseni lähes poikkeuksetta = nopea toipuminen ja ennen kaikkea vältetään vääriin asentoihin luutumiset ja mahdolliset hermojen pinteet yms. Kahdelta tietämältäni entiseltä crossarilta hermotusongelmien takia solisluut jouduttiin myöhemmin kuitenkin leikkaamaan . Jos sinulla on mahdollisuus = vakuutus niin mene yksityiselle puolelle ainakin ottamaan " vertaileva arvio".

[Succis]

Voimia toipumiseen!

Heinäkuussa 30- vauhdista nurin, vasen olkapää edellä maahan ja lapaluu murtui= halkesi... Käsi roikkui kantositeessä 5vko, sitten vähitellen lisääntyvää liikutelua. Ei leikkauksia. 4kk myöhemmin alkaa olla jo aika hyvässä kunnossa. Ääriasennoissa vielä jäykkyyttä ja voimia ei ole edelleenkään vanhaan malliin.
Malttia toipumiseen, kyllä se siitä. Ensimmäiset trainerilenkit taisin ajaa 4 vko kohdalla.

Kun on riittävästi luutunut, pyydä fysioterapiaan lähete. Olkanivel jäykistyy yllättävän nopeasti enkä olisi saanut sitä kuntoon ilman ohjeita.
Uiminen ja kuntosali kannattaa ottaa ohjelmaan kun olet toipunut pahimmasta= luu on luutunut ja pystyy ottamaan taas kuormaa.

Ja jos kantositeen käyttö pitkittyy suosittelen tällaista. Maksaa 20-30e. Huomattavasti miellyttävämpi pidemmässä käytössä kuin niskan takaa kulkevat narumaiset kantositeet. Näitä löytyy useita erilaisia, katso kotipaikkakuntasi instru tai joku muu apuvälinekauppa missä pääsee sovittamaan.

http://www.apteekkituotteet.fi/Futuro-Kantoside

Ja niin- mulla maahan osui ensin olkapää, sitten vasen ohimo. Kaunis halkeama kypärässä, onneksi ei päässä. Kädet paranee, pään vammat ei välttämättä.



Tästä on varmaan ollut jorinoita ennenkin, mutta pistän hieman omaa stooria tästä näin. Olin siis siirtymässä vain paikasta toiseen pyörälläni arkena kunnes rysäytin erittäin terävään kivenkulmaan ja lensin tangon yli. Nyt on kaksi kuvausta takana ja kirurgin tutkimus jonka perusteella todettiin ettei tarvitse operoida. Luu on melko kappaleina mutta ei kuite kaan erillään toisistaan. Kestää siis parantua hetken jos toisen. Ihme etten ole itseäni telonut jo aiemmin esim maantielenkeilläni jossa vauhti on ihan toista. Onnea oli myös mukana koska löin myös hieman päätäni ja eikä kypärää. No tästä eteenpäin se on päässä matkalla kuin matkalla.. ja se kolmas kuvaus vielä ennen Joulua..

Sent from my GT-I9295 using Tapatalk

[Arbena]

Salilla olen heilunut koko pienen ikäni. Toivon mukaan siitä on nyt hyötyä paranemisessa. Se tässä kiskmittääkin ettei pääse sinne salille vielä heilumaan. Näemmä on melkosia tällejä ihmiset saanet harrastustensa parissa. Tsemppiä kaikille ja muistakaa ettemme ole ikuisesti nuoria ja rautaisia. Jossain vaiheessa on pakko alkaa hieman himmailemaan..

Sent from my GT-I9295 using Tapatalk

[HXX1100H]

Moi, Minullakin on 2 kpl aikoinaan hankittua "parempaa" kantosidettä varastossa ja toivottavasti ei kuitenkaan tule tarvetta kaivaa niitä esiin :)