Näytä tavallinen näkymä : Pyöräilijöiden pelot
Ketjureaktio
24.10.2013, 15.07
Palstavuosina olen törmännyt enemmän tai vähemmän absurdeihin pelkoihin joita pyöräilijät kokevat. Listataan tänne vähän niitä pelkoja, niin osataan olla pelokkaampia koska pelko on kaiken alku :)
- Pelko leimaantua "viherpiipertäjäksi" tai vastaavaksi sen takia että osa pyöräilevistä aktivisteista koittaa parantaa ympäristöä erilaisin tempauksin (kriittinen pyöräretki jne.)
- Pelko siitä että koulutettu koira hyökkää kaulaan kiinni lenkillä
- Pelko siitä että joku saa vilkkuvasta pyöränvalosta epileptisen kohtauksen (myös muut sairaskohtaukset käy)
Omia pelkoja:
- Pelko siitä että taivas putoaa niskaan, lähinnä sateen muodossa
- Pelko niskat katkaisevasta OTB:stä
- Pelko siitä että joku peltiin pukeutunut tekee tyhmyyttään lapsistani isättömiä
Täällä kanssa kaatuminen metsässä tai miksei vaikka tiellä, muussa urheilussa paljon loukkaantumisia, jotka seuranneet tähän lajiin.
Kiovan Dynamo
24.10.2013, 15.38
Pelko siitä, että foorumi menee nurin, lienee kaikkein pahin.
Pelko siitä, että internet ei olekaan oikeassa.
p.s.
Vie hengen:
140mm jarrulevyjen käyttö maastopyörässä
Geaxin 29" renkaiden käyttö maastopyärässä
Amfinaut
24.10.2013, 15.57
Vaikka tässä nyt vähän kieli poskella mennäänkin niin kyllähän tuo maantiellä auton alle jääminen on käynyt mielessä. Toivottavasti ei satu koskaan.
Mä pelkään, että jossain vaiheessa se Läskipyörä™ on hankittava :(
Jos maastossa kaatuminen pelottaa, niin sitten kannattaa harkita lajin vaihtoa vakavasti.
Jos maastossa kaatuminen pelottaa, niin sitten kannattaa harkita lajin vaihtoa vakavasti.
''Pelko'' voi olla liian vahva sana, mutta tervettähän se on vähän jännittää vaikeissa kohdissa. Pahempihan se on jos ei kiinnosta pätkän vertaa mitä itsellensä tapahtuu. Riskien miettiminen kuuluu lajiin.
Pelkään että pyörä natisee. Kuuntelen sitä alinomaan ja fiilikset menee jos natisee jostakin. Huoltotoimenpiteitä kunnes natina loppuu. Niin ja pelkään myös että runko katkeaa/halkeaa. Ei kummallekaan pelolle mitään järjellistä selitystä..
Tosipyöräilijöille ei ole väliä mitä itsellensä tapahtuu kunhan fillari on kunnossa?
pelkään pöräroistoja ja sitten että jotain halpoja osia menee sivusuun just sillon kun olis vaikka rahaa.
Eniten ehkä se auton teilaus maantiellä ... kun olin mökiltä kylille terkkarii polkiessa pysähdyi jotai tölkkii poimii tien poskesta ni amis tojota ohitti rekkaa oikeelle taittuvassa mutkassa sillee et vastaan tullu Volvo farkku joutu väistää siihen missä olin minuuttia aiemmin .. toinen on noi puutapit mökkimetässä .. jos lukkikset jumittaa ja kaatuu takaraivo edellä siihe ... mökkiosaston karhut ei kovin pelota, ne on kait ihan hyvii tyyppei .. se kolmion takaa tuleva kun väistää mutta lähtee kohdilla ollessa liikkeelle on tietty epämukava mutta ei se pelota. Vähän vaan sattuu. Ehkä eniten kuiteski pelottaa jos joku fillarin pöllis.
Kenenkäs allekirjoitus on: fear is a mindkiller.
Sehän oli Syklopaatti, piti ihan tarkastaa.
DjZorlag
24.10.2013, 17.01
Pelkään että pyörä natisee. Kuuntelen sitä alinomaan ja fiilikset menee jos natisee jostakin. Huoltotoimenpiteitä kunnes natina loppuu. Niin ja pelkään myös että runko katkeaa/halkeaa. Ei kummallekaan pelolle mitään järjellistä selitystä..
Itsekin pelkään että keskenkaiken pyörästä alkaa kuulumaan jostain napsuntaa tai nitinää. Tosin nitisevän pyörän tapauksessa joskus jopa toivoisi että runko katkeaisi niin ei tarvitsisi enää kuunnella nitinöitä vaan saisi oikean syyn ostaa uuden pyörän, joka kuitenkin todellisuudessa nitisisi yhtälailla.
Tänään alkoi kummaa pulputusta ja vikinää kuulua etupäästä. No syy löytyi pian kun koko keula laukesi alta.
http://aijaa.com/img/b/00558/12777684.jpg
Se on taas sitä tappajasepelin kulta-aikaa. Onneksi ei taaskaan ollut mitään vakavampaa. :)
Vikinä ja pulputus kuului siis siitä kun ilma tuli ulos reiästä joka on veden pinnan alla. Oli muuten ensimmäinen kerta että rengas suorastaan räjähtää pois vanteelta. Vois samalla kuminvaihdolla laittaa nastat alle.
Ohiampuja
24.10.2013, 17.09
Jos maastossa kaatuminen pelottaa, niin sitten kannattaa harkita lajin vaihtoa vakavasti.
Pelottaa se. Kaatusin nelisen vuotta sitten alamäessä kunnon OTB:t ja minulta murtui selkäranka. Vahingoista viisastuu, vai miten se menee. Mutta ei se pelko minua haittaa, minä vaan talutan isot alamäet. Niin kuin sen Tahkon loppulaskun.
Enkä harkitse lajin vaihtoa, miksi pitäisi? :)
Jos maastossa kaatuminen pelottaa, niin sitten kannattaa harkita lajin vaihtoa vakavasti.
Melkei toisin päin ... täysii pitää vetää .. ojan OTB mökillä oli kyllä hieno .. känässä rennolla suoritteella kun bei pimeessä nähny vaikka kolmen watin ledi oli.. mitäs tässä kelaa ... vetäs lipat kajakilla avomerellä joulukuussa .. tai mustalla jäällä fillarilla auton alle maantiellä .. metässä nyt kaadutaa perussettii
hahhah.. tää on munkin pahin pelko.. ja kun en tosiaan tarvi moista.
Luulet vain, kun et tiedä ;-)
Risto Koivunen
24.10.2013, 17.50
Työmatkatempoilijan pahin pelko on ohitetuksi tuleminen.
Ei metsässä eikä kärrypoluilla pelota, mutta mua pelottaa vähän ajella seututiellä, joka täällä on se iso tie.
Tänään viimeksi oli tilanne, että tulin sillalle ja ajan siinä valkoisen viivan pientareen puoleisella reunalla, kun lähemmäs sillankaidetta jos ajaisin niin nousukahva alkaisi kolisemaan kaiteeseen tunnetuin seurauksin.
Edessä jyrkkä ylämäki, jossa mutka ja sieltä tuli tukkirekka vastaan, samalla kun takaa tuli tukkirekka, me kaikki kolme ei mahduta samaan kohtaan samaan aikaan, yksinkertaisesti ei metrit riitä, takana tuleva rekka sitten nopeasti jarruttaa 80 vauhdista ja vastaantuleva viskoo ravat silmilleni, etten hetkeen näe mitään.
Mua pelottaa lähinnä se, että talvella, kun tie on käytännössä jopa metrin kapeampi, joku kerta satun johonkin sopivaan mutkapaikkaan, jolloin juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan tulee rekka edestä ja takaa, niin etteivät kerkeä hidastamaan enkä minäkään välttämättä takaa tulevaa näe että osaisin edes hankeen ajaa karkuun.
Edes henkilöautot ei talvella mahdu kohtamaan mun kohdalla, koska tiestä jätetään reunat auraamatta ja ei tila riitä edes vaikka ajaisin auraamattomalla kohdalla oletetussa valkoisen viivan kohdassa, koska autoilijat eivät osaa ajaa reunassa ja huonossa tuurissa joku takaa ajaa päälle sitten, kun tiukkojen mutkien ja metsien johdosta ei näe riittävän ajoissa eli ajaa liian lujaa näkemiseensä nähden, mutta kaikki niin tekevät.
Sitten etuhaarukan katkeaminen pelottaa vähän, halpa kiinalainen kun on, mutta näköjään se on rautaa, kun ruostuu, joten ei se ehkä ihan hetkessä katkea kuten alumiininen tekisi. Mun ajosta suuri osa on kivikossa ja melkoista rääkkiä osille, on sellaista 3-5cm mursketta usein ja täryytys on melkoista, ei pyörääni alunperin ole moiseen suunniteltu, mutta nopeutta on yli 50km/h useissa laskuissa, tärinästä huolimatta, joku voi pettää.
Tiedä sitten onko pelot turhia, mutta jotenkin järkevästi itselleni voin perustella pelkojen olevan aiheellisia.
kolistelija
24.10.2013, 17.58
Pelkään että alkaisin joku päivä pelkäämään. :p
Grandi66
24.10.2013, 18.29
Pelkään etten löydä tandemiin naispilottia ennenku näkö mennee. Yleiseti pelkään joskus menettäväni ajamisen ilon.
Sent from my GT-I9105P using Tapatalk
Markku Lehikoinen
24.10.2013, 18.41
Jos maastossa kaatuminen pelottaa, niin sitten kannattaa harkita lajin vaihtoa vakavasti.
Kaatuminen ei niinkään pelota, vaan jos joku näkee...
Markku Lehikoinen
Mä pelkään, että jossain vaiheessa se Läskipyörä™ on hankittava :(
Sama. Vaikka en läskipyörää tarvitse, enkä edes harkitse, niin jos tältä foorumilta saisi valita vain yhden ketjun seurattavaksi, niin kyllä se olisi "virallinen Fatbike-ketju" :seko:
matti loukonen
24.10.2013, 20.14
Vaikka tässä nyt vähän kieli poskella mennäänkin niin kyllähän tuo maantiellä auton alle jääminen on käynyt mielessä. Toivottavasti ei satu koskaan.
Pelko siitä, että pakettiauto ajaa päälle suojatiellä. Taas!
Pelkään mitä muut ajattelee mun pyörästä. ..
Pelkään törmätä kiimaseen uroskarhuun pyörälenkillä.
Pelkään ettei Farley koskaan saavukkaan...
Pelkään että ketju loppuukin joskus.
Ennen pelkäsin että pöksyt tippuu, hankin henkselimalliset. Toisinaan pelottaa että irtolahjeet tippuu kun ne ajon mittaan hivuttautuu alaspäin, pitäiskö sitä hakaneuloja...
snowfake
24.10.2013, 21.15
Pelko siitä et laihduttaessani ylävartalosta täysin turhia lihaksia taisi mennä samalla pari grammaa jaloistakin.
http://www.trumanlibrary.org/photographs/72-3220.jpg
adelaine
24.10.2013, 21.52
Pelkään kirjoittaa foorumille ja vastata tähän ketjuun. Mitä jos foorumipoliisi tulee ja ilmoittaa postaukseni olevan sekä OT että tuplapostaus tai komentaa käyttämään hakua...
El-Carpaso
24.10.2013, 21.53
Tyttöystävän kanssa ajaessa pelko tekee sen, että pistän tytön ajamaan valkoisen viivan tuntumassa ja itse poljen huomattavasti keskemmällä tietä taaempana.
Pelkään että myyn läskipyörän myötä muut pyöräni :(
Kampinalle
24.10.2013, 22.39
Noviisina pelkään, ettei uusi käytettynä hankkimani cyclocrossari olekaan mulle sopiva, eikä siirtyminen hybridistä uudenlaiseen ajoasentoon onnistu.
Eniten pelkään eteen tai päälle ajavaa autoilijaa tai bussin kanssa onnellisia jlk, jotka eivät nää muuta kuin oman menonsa.
tempokisu
25.10.2013, 01.45
! oho, en ole tätä topiccia aiemmin noteerannut, tähän pitää vastata.
Ja ekana ihan rehellisesti, pelkään aika usein lähteä lenkille. Jännitys on varmaan se oikea sana, mutta jännitän niin paljon että se on pelkoa.
Kisoihin lähtöä ja koko kisa-juttua ihan tosissani pelkäsin. No sitä että ei "mene hyvin" ( eli ei voita, tempoa) ja joskus pelkäsi joitain muita ihmisiä. Esimerkiksi Saarelaisen isää, että tuleeko se nyrkit pystyssä taas huuteleen...
Lähinnä pelkää että miten jaksaa ja miten lenkki sujuu, sitten kun on ekat kympit ajettu siitä se sitten sujuu, mutta alku.
Sitten konkreettisia pelkoja.
Että "tapahtuu" jotain kuten fillarista hajoaa jotain, ja kotona ei vastata kännykkään, menee rengas ja vaihdettu rengaskin hajoo.
Alkaa sataa, ja kesällä ukkostaa! Yhtenä kesänä jouduin tosi moneen salamaukkoseen, ja siinä oli se hyvä että tuli erittäin reipas tempo, jota muuten en olisi tehny.
Joku paikka, luultavasti polvi, kipeytyy niin ettei voi ajaa.
Tulee niin kylmä että joutuu kärsimään kohtuuttomasti.
Lampusta loppuu akku/patterit ja valo hiipuu.
Irto tai muu KOIRA hyökkää!
Miten se talvella sujuu, onko tiet aurattu tai jäiset yms. eli voiko ylipäätään ajaa. ( tosin nyt ei ole pakko ajaa jos ei pysty, mutta aiemmin)
Usein on kysytty enkö pelkää lähteä pimeeseen Säijään ja kolmostielle, mutta siihen tottuu. Kerran Metsäkansantietä aamukolmelta ajaessani auto ajoi viereen...ja silloin vähän pelotti! Ukkeli alkoi jutella jotain mutta sanoin että aja nyt pois ja jätä mut rauhaan, kiitos.
- myöhemmin paljastui että se olikin "Välläri" töihin matkalla ja ihan hyvässä hengessä aatteli jutella. No en mä voinut tietää.
Juuri nyt pelottaa mikä on kun väsyttää eikä jaksa eikä inspiroi. Pitäisi tässä vähitellen auto-viikon jälkeen miettiä pyöräilyäkin,
ja pelottaa että jaksaako enää ajaa mitään.
* Niin, viime syksynä todella menetin sen aiemmin mainitun "ajamisen ilon". Se kyllä huolestutti, mutta onneksi keväällä löytyi inspiraatio sitten uudelleen.
Toivon että se inspis tulee sitten takas kun on sen aika. Inspiraationkin pitää varmaan vähän levätä.
Pelkohan on hieno asia. Yksi ihmisen alkukantaisimmista tunteista. Tukahdutetut vaistot heräävät ja aistit terävöityvät. Kaunista.
Ainoa pelko on tietty se, että kuolen ja vaimo myy mun fillarikamat siihen hintaan mitä kerroin niiden muka maksaneen.
Ainoa pelko on tietty se, että kuolen ja vaimo myy mun fillarikamat siihen hintaan mitä kerroin niiden muka maksaneen.
Aamupuurot lennähti suusta iPadille. :,D
Ainoa pelko on tietty se, että kuolen ja vaimo myy mun fillarikamat siihen hintaan mitä kerroin niiden muka maksaneen.
Tää oli hyvä :D
tempokisu
25.10.2013, 11.09
Tosi hyvä. Ei naiset ihan tyhmiä ole... "ollaan vaan niinkun uskottais...".
Pelottaa, että on vedetty ansanaruja polun yli.
Alikulkutunneleihin ajo jännittää, siellä on lasia JA ansalankoja.
Kepposien lisäksi eniten pelottaa karhut.
Ei uskalla ajella (tai juosta) yksin metsissä, kun aina alkaa miettimään kiipeilytaidottomuuttaan ja sitä, että karhu juoksee kuuttakymppiä, mutta minä en aja niin kovaa millään ilveellä..
Vaikka tiedostan sen, että ei joka karhu automaattisesti lähde jahtaamaan pyöräilijää, niin se mielikuva ei ole kiva.
Elättelen toiveita, että se karhu tuumaa meikäläisen verrattain tatuoidun habituksen ja violetin tukan huomattuaan, että onpas tässä lisäaineita, parempi ohittaa moinen närästyttäjä :o
Miinat aliskoilla ja pimeillä kelveillä jännittää. Yks aamu raisiossa oli alikulkutunnelissa sauhuava nuotio keskellä tunnelia. Olen myös alkanut pelätä autoilijoita, jotka tuntuvat luulevan että pyöräily loppuu lokakuussa.
Risto Koivunen
25.10.2013, 18.38
Kepposien lisäksi eniten pelottaa karhut.
Ei uskalla ajella (tai juosta) yksin metsissä, kun aina alkaa miettimään kiipeilytaidottomuuttaan ja sitä, että karhu juoksee kuuttakymppiä, mutta minä en aja niin kovaa millään ilveellä..
Tuosta kiipeilytaidon puutteesta ei tarvinne huolehtia, käsittääkseni kontiot ovat sen verran ketteriä kapuamaan seuraksi sinne petäjän latvaan.
Pelottaa jos mä en elämäni aikana karhua nää
Ruskea- tai mustakarhut eivät ole kovin pahoja. Täällä meillä on tota mustaa sorttia pusikot sakeana ja vaikka useimmat varmaan väistyvät ennen kuin niitä näkeekään, niin joka kesä muutama nalle osuu kohdalle. Harmaakarhut ovat sitten asia erikseen, kun ihminen kuuluu niiden ruokalistalle.
tai onhan ne mustatkin lajikkeet pahoja koska niiden hyökätessä ei paljon auta kuoliaaksi tekeytyminen vaan pitää tapella vastaan. Joku 75 kg kynäniska vs. >250 kg mesikämmen ei ole ihan tasaväkinen tappelu.
Ruskea- tai mustakarhut eivät ole kovin pahoja. Täällä meillä on tota mustaa sorttia pusikot sakeana ja vaikka useimmat varmaan väistyvät ennen kuin niitä näkeekään, niin joka kesä muutama nalle osuu kohdalle. Harmaakarhut ovat sitten asia erikseen, kun ihminen kuuluu niiden ruokalistalle.
tai onhan ne mustatkin lajikkeet pahoja koska niiden hyökätessä ei paljon auta kuoliaaksi tekeytyminen vaan pitää tapella vastaan. Joku 75 kg kynäniska vs. >250 kg mesikämmen ei ole ihan tasaväkinen tappelu.
Suomessa vain noita ruskeakarhuja, eikä niitä kannata alkaa pelkäämään, kun todennäköisesti montaa kertaa koko ikänä ei näe vaikka metsässä paljon kulkisi, siitä huolimatta, että karhu on voinut nähdä ihmisen lukemattomia kertoja, ne on niin huomaamattomia halutessaan ettei niitä vaan erota vaikka lähellä olisi.
Jos moista ei halua nähdä, niin höpisee itsekseen kulkiessaan ja aika epätodennäköistä, että karhu näyttäytyy, sama tietty kaikenlainen metallinen kilinä ja kalina pitää ne piilossa.
...eniten pelottaa karhut.
Ei uskalla ajella (tai juosta) yksin metsissä, kun aina alkaa miettimään kiipeilytaidottomuuttaan ja sitä, että karhu juoksee kuuttakymppiä, mutta minä en aja niin kovaa millään ilveellä..
Vaikka tiedostan sen, että ei joka karhu automaattisesti lähde jahtaamaan pyöräilijää, niin se mielikuva ei ole kiva.
Elättelen toiveita, että se karhu tuumaa meikäläisen verrattain tatuoidun habituksen ja violetin tukan huomattuaan, että onpas tässä lisäaineita, parempi ohittaa moinen närästyttäjä :o
Tuttu fobia täälläkin ja multa ei edes löydy verrattain tatuoitua habitusta tai edes violettia tukkaa! :o Ja kaikki tässä välissä esitetyt järkisyyt eivät saa mun epärationaalista karhu-fobiaa häviämään... Edes säälittävän kovasti vinkuvat Avid eivät pelasta yksin tehtyjä maastolenkkejä...
MäkiHiiri
25.10.2013, 22.57
Olen aika peloton tyyppi. Normaalia järkevyydeksikin luokiteltavissa olevaa arkuutta löytyy jonkin verran, mutta se pohjaa esim. pyöräilyssä siihen, että tiedän: joissain kohdissa ei taidot riitä, ja normaalin lenkin haluaa heittää ilman, että kapsahtaa moneen kuuseen.
Nallet ovat kivoja! Ne tykkäävät ihmisistä. Mä oon nähnyt kerran ja samassa metsässä olen ollut useasti. Niiden olemassaolon tietää voimakkaasta hienhajusta ja ääntelystä. Mukavinta on kun kuulee lempeää hörinää, vähän samantapaista kun mitä hevoset päästää. Mutta jos metsän paikalliset tipit huutavat kurkut suorina ja mättään takaa kuuluu ryskettä ja murinaa vaihdan suuntaa pikapikaa.
Käytiin kesällä perheen kanssa Vancouverissa ja poikettiin muutamaksi päiväksi Whistleriin. Siellä kuulkaas noita karhuja piisaa, mustakarhuja nimittäin. Siellä ne tallustelee samoilla rinteillä jossa porukka laskettelee menemään DH:ta eikä ihmiset kuin nalletkaan ole millänsäkään toistensa olemassaolosta. Itse en onneksi karhuun törmännyt, mutta gondoli-hissistä useamman näin.
Tuommoisia ne ovat kuin tuossa juutuupi-klipissä. Tuokin vielä pennun kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=1M8fkIWZyeU
On ne nallet kyllä luppanoita tallustelijoita, mutta eväspalaksi en siltikään halua joutua.
Ehkä se noissa lihansyöjissä on se eniten pelottava seikka on, että jos se minut popsia haluaa, ei mulla ole keinoja sitä paeta.
Sen takia se lähes turhakin pelko on niin vaikea karistaa.
Varmaan tarvitsisi hankkia lippu Whistleriin ottamaan tommosta vierihoitoa, en pistäisi pahakseni! :cool:
mites vanhempi väki, mulla tuli jokunen vuosi sitten sellanen ihme ahaa elämys että en oikeestaan pelkää yhtään kuolemaa (ei mitään itsetuhoisuutta, enempi zen hengessä). olen saavuttanut oikeastaan kaiken mitä halusin. sitten totesin että jossen tota pelkää niin mitä sitä sitten muutakaan..
onko muilla 40+ tyypeillä vastaavaa ilmennyt?
nuorena pelkäsin vaikka mitä.
Toi on aika jännä juttu .. kaiken saavuttaneena ja menettäneenä voin sanoa samaa. Lapsena toivo että eläis ikuisesti tai ainaski satkuun, nyt ei asialla niin tunnu olevan väliä... ja voi vielä vauhdittaa alkoholin väärinkäytöllä ... tilapäisesti. Tullu ajeltuu paljon maastossa yksin tollasilla hiljasemmillakin poluilla ehkä jos vetäs pahat lipat kännykkä akku loppu/kastunu ja ei pääsis pois sieltä ja siinä sitä sit makailis korvessa .. se olis ehkä epämukavaa.
Risto Koivunen
26.10.2013, 18.25
Ehkä se noissa lihansyöjissä on se eniten pelottava seikka on, että jos se minut popsia haluaa, ei mulla ole keinoja sitä paeta.
Jos vain yrittäisit olla mahdollisimman pahanmakuinen?
Jos vain yrittäisit olla mahdollisimman pahanmakuinen?
Parempi vielä haista pahalle. Noista lihansyöjistä... olis ihan kiva maistaa karhun lihaa joskus.
Jos vain yrittäisit olla mahdollisimman pahanmakuinen?
Siihen tähdätään, ulkonäkö muistuttaa sademetsän myrkyllisiä otuksia; mitä värikkäämpi, sitä myrkyllisempi! :cool:
Kal Pedal
26.10.2013, 18.45
Minä pelkään että maantiepyörän rengas räjähtää kun pumppaan sen (ja hämmästelen että on ihmisiä jotka eivät pelkää samaa).
olen saavuttanut oikeastaan kaiken mitä halusin.
Niin minäkin. Olen istuttanut puun ja tehnyt keilailussa kaadon.
Jos ei pelkää mitään on joko hullu tai sitten vain tietää mitä ei pidä tehdä.
Ja niistä karhuista vielä.
Mistä erottaa harmaakarhun paskan ruskea- ja mustakarhun paskasta?
Harmaakarhun paskan seassa on niitä karkottimena käytettyjä karhunkelloja.
Parempi vielä haista pahalle. Noista lihansyöjistä... olis ihan kiva maistaa karhun lihaa joskus.
Paljon melua tyhjästä. Jos en olisi varmasti tiennyt, olisi mennyt täysin hirvestä.
Paljon melua tyhjästä. Jos en olisi varmasti tiennyt, olisi mennyt täysin hirvestä.
Ehkä se on yliarvostettua .. vielä on monen eläimen lihaa maistamatta. Nimim. viis vuotta kasvissyöntiä ennen mökkigrillailua .. kalat on melkei kaikki jo maistettu ..
Risto Koivunen
26.10.2013, 21.15
Siihen tähdätään, ulkonäkö muistuttaa sademetsän myrkyllisiä otuksia; mitä värikkäämpi, sitä myrkyllisempi! :cool:
Jos muuten pelkää koirien syömäksi tulemista, niin kannattaa valella itsensä kauttaaltaan tummalla suklaalla. Se on nimittäin koirille pahaa myrkkyä. Saattaa ehkä kanssa auttaa susien kanssa.
mites vanhempi väki, mulla tuli jokunen vuosi sitten sellanen ihme ahaa elämys että en oikeestaan pelkää yhtään kuolemaa (ei mitään itsetuhoisuutta, enempi zen hengessä). olen saavuttanut oikeastaan kaiken mitä halusin. sitten totesin että jossen tota pelkää niin mitä sitä sitten muutakaan..
onko muilla 40+ tyypeillä vastaavaa ilmennyt?
nuorena pelkäsin vaikka mitä.
40+ kerhossa olen, mutten koe saavuttavaani kaikkea mitä haluan... Ja mulla pelot liittyy nimenomaan sellaisiin asioihin, joita en voi itse "kontrolloida" esim. karhua vastaan ei vaan voi pärjätä, muut pelot liittyy enemmän oman jälkikasvun kehittymisen seuraamiseen... mutta esimerkiksi autoa voin hyvin ajaa (yksin) liian kovaa ilman pelkoja jne.
Ja junnuna olin hyvin pelokas pieni poika, mutta mun tilanne muuttui jo paljon ennen neljänkympin rajaa...
arctic biker
26.10.2013, 22.16
Jaksa nyt aikasempia viestejä kattoa, sorry. Mutta ens maaliskuussa mulla täyttyy kaksi vuotta siitä kun tosiaan pelkäsin. Ja kyvystäni ajaa pyörällä enää ikinä. Tuli tommonen pikkuriesa kuin syöpäleikkaus eteen. Kuukkeloin silloin tommosen puoli tuntia kohtalotovereita jotka ainakin englanninkielisillä saiteilla hyvä kun maitokauppaan enää pääsivät.
Omalla kohdalla suomalainen kirurginen taito tarkoitti sitä ettei mitään harmia, fatalistina 6-tiellä katon että jos kitumatta kuolen Tuntemattoman Lehdon sanaan niin hyvä niin!
Parempi vielä haista pahalle. Noista lihansyöjistä... olis ihan kiva maistaa karhun lihaa joskus.
Ainakin meidän mitättömän pienessä paikalliskaupassa keskellä ei mitään on karhunlihaa purkissa, samoin hirveä ja oliko peräti villisikaakin. Tölkkiliha on tietty tölkkilihaa, mutta ehkä siitä makuun pääsee? Hinta ei ollut halpa.
mites vanhempi väki, mulla tuli jokunen vuosi sitten sellanen ihme ahaa elämys että en oikeestaan pelkää yhtään kuolemaa (ei mitään itsetuhoisuutta, enempi zen hengessä). olen saavuttanut oikeastaan kaiken mitä halusin. sitten totesin että jossen tota pelkää niin mitä sitä sitten muutakaan..
onko muilla 40+ tyypeillä vastaavaa ilmennyt?
nuorena pelkäsin vaikka mitä.
En pitäisi 40 ikäistä vielä vanhana.
Jokainen joskus kuolee, juuri kukaan ei voi tietää milloin, joten järkevintä kai on elää siten ettei jää paljoa hampaankoloon, jos lähtö tulee.
Mun mielestä kun kuoleman jälkeen ei ole mitään, sitä vaan lakkaa kuvittelemasta olevansa olemassa, niin ei mua kuolema niin pelota, enää ei tartte yrittää saavuttaa mitään ja mua lähinnä kiinnostaa nauttia siitä että on elossa, jolloin ei taas pelota sekään että jotain jäisi saavuttamatta.
Sitä elää ja sitten joskus kuolee, eipä se sen kummoisempaa ole, joku toinen saa sitten jossain muodossa ravinteita kehosta josta aika jätti. Vuosikausia sitten kun koin viimeinkin jollain tavalla käsittäväni sitä mitä elämä oikeastaan onkaan, jotenkin sitä alkoi ymmärtämään kuinka kuolemakin on vain osa sitä elämää.
Mutta jos tukkirekka ajaa yli, niin se voi tehdä kipeää ja se olisi varsin epämiellyttävää, itse kuolemaa en siinäkään pelkää vaan enemmän sitä avuttomuutta, jos vaikka säilyykin hengissä. Toisten armoilla oleminen ei sovi mulle alkuunkaan. On siis paljon pahempia asioita olemassa kuin kuolema.
Ajan ymmärtäminen toisaalta myös vapauttaa peloista, sillä olenhan jo kuollut enkä vielä edes syntynyt.
Nykyisin, monien vaivojen takia olen alkanut pelkäämään lääkäriin menoa, koska joku kerta lääkäri tulee kieltämään todennäköisesti pyöräilyn
Jos muuten pelkää koirien syömäksi tulemista, niin kannattaa valella itsensä kauttaaltaan tummalla suklaalla. Se on nimittäin koirille pahaa myrkkyä. Saattaa ehkä kanssa auttaa susien kanssa.
Jatkot sitten PPP-topikissa :p
Ei ole ehkä pelko sinänsä mutta säikähdän joka kerta, kun käännän maastossa valopäälenkillä päätäni ja taakse osoittava korva kuulee outoja rutinoita oudosta suunnasta. Tuosta saa aina vähän lisävauhtia hetkeksi.
Pelkään myös tipahtavani metsänpeittoon. Vaikka en uskokaan sen olemassaoloon. Perkule kun pelottaakin välillä yksin pimeässä metsässä.
Autoja, koiria, muita ihmisiä tai kaatumista en pelkää. Ainoastaan irrationaalisia ja kaikin puolin epätodellisia asioita.
Grandi66
27.10.2013, 08.49
Olen 40+ kerhossa vielä muutaman vuoden ja sitten ollaan 50+ kerhossa. Toi kuolemanpelko on vain itsestä kiinni, onko sujut itsensä kanssa. Siinä on oikeastaan syy siihen miks pitää päästä joka vuosi pyöräretkelle. Olla vaan itsensä kanssa ja löytää syvin olemus. Tiedän tasantarkkaa mikä miun pimein puoli on ja minkälainen. Toisinaan pelot on tänä päivänä ihan jotain muuta ku nuorempana, joskus tuntuu et ihan typeriäkin. Siis fakta 1 tulen sokeaksi jossain välissä, so en pelkää. fakta 2 kuulokin lähtee jossain välissä, entä sitten kaikkee ne kerkii keksiä. Välillä vaan menee homma mietiskelyn puolelle ja itsensä sisälle sukeltamiseksi, mutta päälimmäisenä on ELÄMISENHALU ja kokemisen halu, toisinaan pelkojen toteaminen typeriksi.
Tohon koiran suklaansyötiin voin kokemuksella sanoa sen , ettei pätenyt miun koiraan. Kaikki kävi, meni sitrushedelmät, sipulit, perunat, muksujen karkit jos unohtivat soffalle, hulluna oliiviöljyssä paitettuun ruokaan ja paistinpannulla kävässeessä oliiviöljyyn. Oli hyvä kuntoinen hoikka neiti 83 kg ja turkki kiilsi. Ainoa vaan et sukulinjassa oli sydänvikaa.
Sent from my GT-I9105P using Tapatalk
Tohon koiran suklaansyötiin voin kokemuksella sanoa sen , ettei pätenyt miun koiraan. Kaikki kävi, meni sitrushedelmät, sipulit, perunat, muksujen karkit jos unohtivat soffalle, hulluna oliiviöljyssä paitettuun ruokaan
Meillä on samankaltainen veijari. Kylläkin n.30kg kevyempi monirotuinen, joka täytti juuri 11v. Myrkytystietokeskukseen on tullut otettua yhteyttä lukuisia kertoja. Joulukonvehdit, suklaat , vitamiinit ja yms. se on kaivanut itse laatikoista ja syönyt ne pakkauksineen+ tietty kaikki mitä se on syönyt tienreunasta. Sydän syrjällään on saanut olla tuon koiran kanssa.
Ongelma nimenomaan on siinä että pelko pyöräilystä ja pyörällä temppuilusta on kadonnut jo 10 vuotta sitten, se on huolestuttava asia.
Arkajalka maastossa = ei kovin hyvä yhdistelmä. Kovasti olen jo rohkeutta saanut ja hauskaa puuhaahan se on, mutta aina itselle pahoissa paikoissa väijyy mielessä käsi poikki / jalka poikki / niska nurin... Sitten mies hurauttaa ohi kolmeakymppiä ja minulla nousee niskakarvat pystyyn ja silmät painuu tiukasti kiinni "jos en näe miten se siitä menee, ei se millään voi kaatua" ;) Tähän asti pahinta mitä on sattunut on julmetut raapaumat käsissä ja jaloissa ja kauhea määrä mustelmia.
Highlander
29.10.2013, 12.13
mites vanhempi väki, mulla tuli jokunen vuosi sitten sellanen ihme ahaa elämys että en oikeestaan pelkää yhtään kuolemaa (ei mitään itsetuhoisuutta, enempi zen hengessä). olen saavuttanut oikeastaan kaiken mitä halusin. sitten totesin että jossen tota pelkää niin mitä sitä sitten muutakaan..
onko muilla 40+ tyypeillä vastaavaa ilmennyt?
nuorena pelkäsin vaikka mitä.
Joo Zen on vahva, mutta eilen pelästyin kun kehityspäällikkö laukkasi varoittamatta ovesta sisään ja avasi suunsa...
Tuli loppukesällä cyclorossilla kaaduttua jarrutettaessa (etulevyjarru lukkoon tms), tapahtuneesta ei ole mitään muistukuvaa. Jonkinlainen pieni kammo jäi kuitenkin selvästi takaraivoon ja tuon jälkeen on ajellut, varsinkin taajamassa, hieman rauhallisemmin risteyksiin jne. Sitä vain toivoisi, että pääsisi tuostakin eroon piakkoin, haittaa selvästi pyöräilyä.
Kun ajelee metsässä, kilometrien päässä sivistyksestä, Kummasti mielikuvat metsässä liikkuvista pelokkeista edesauttavat omia harhakuvitelmia. Kun sitten viereisestä pusikosta alkaa kuulumaan kauheaa rapinaa ja suhinaa niin vaikea sitä on arvailla mitä sieltä oikein on tulossa. Onneksi oli tässä tapauksessa koira, ja pian omistaja perässä...
tempokisu
29.10.2013, 16.05
mites vanhempi väki, mulla tuli jokunen vuosi sitten sellanen ihme ahaa elämys että en oikeestaan pelkää yhtään kuolemaa (ei mitään itsetuhoisuutta, enempi zen hengessä). olen saavuttanut oikeastaan kaiken mitä halusin. sitten totesin että jossen tota pelkää niin mitä sitä sitten muutakaan..
onko muilla 40+ tyypeillä vastaavaa ilmennyt?
nuorena pelkäsin vaikka mitä.
No en pelkää kuolemaa, ainoastaan ikävä jos joutuu kovasti kärsimään.
Toivon että en eläisi kovin pitkään, yksinäisyys siinä pelottaa ja toimeentulo kun kansaneläkkeelle joutuu. En ole saavuttanut yhtään mitään, mutta ei tässä enää mitään saavutettavaakaan ole, tai tulevaisuudenhaaveita tai - oikeastaan ei ole enää mitään mitä odottaa. Paitsi kuolemaa.
Joka saisi tulla ainakin 10 vuoden kuluessa, kiitos.
Tosin tämä ajattelu ei liity mun ikään. Halusin kuolla jo lukioikäisenä, ja se johtui yksinäisyydestä, koulukiusaamisesta ja sairastelusta.
Elämä ei ole varsinaisesti mukavaa ollut kuin joku päivä joskus.
Eniten tässä pelkää sitä, että jää yksin ( läheiset kuolee ensin ja minä olen heikko enkä kestä) ja ei ole töitä eikä tule toimeen.
Siinä saattaa ne itsetuhoiset ajatukset sitten kulminoitua..
Itsellä on vähän pelkoa paljon heittävissä avohyppyreissä. Bemaksilla olen sitä hieman koittanut purkaa, mutta maasturilla sitä viellä esiintyy. Pelkään, että rikon kalliin pyöräni :(
Märkiä pitkospuita ajaessa tuntuu aina että vetäisen katolleen hetkellä minä hyvänsä. :eek:
Märkiä pitkospuita ajaessa tuntuu aina että vetäisen katolleen hetkellä minä hyvänsä. :eek:
Ja niin myös usein tapahtuu, joten pelko ei ole turha. Sen sijaan kuoleman pelko on turhaa: Ei estä kuolemista, mutta estää elämisen.
Jami2003
29.10.2013, 20.42
Oikein nopea vauhtisessa alamäessä alkaa kertaamaan tuliko kaikki pyörän osat kiinnitettyä. Varsinkin yli 70 km/h on raja jonka jälkeen "pelottaa".
jusba_84
29.10.2013, 23.19
Mua pelottaa se että noi hirmuiset markkinointikoneistot saa kuluttajat aivopestyä niin pahasti että kaikki 26" renkaat vanteineen poistuu markkinoilta ja tilalle tulee kaikenmaailman 27,5" yms. muotijuttuja. Siinä vaiheessa joutuis varmaan tyytymään johki 29+ sähköpyörään tai lopettamaan pyöräilyt kokonaan.
Oatmeal Stout
30.10.2013, 14.38
Ja niin myös usein tapahtuu, joten pelko ei ole turha. Sen sijaan kuoleman pelko on turhaa: Ei estä kuolemista, mutta estää elämisen.
Eihän kuolemanpelko ole sen enempää turhaa, monille on käynyt niin kerran - oppineet kerrasta, mitä märillä pitkospuilla ajavat eivät.
Oikein nopea vauhtisessa alamäessä alkaa kertaamaan tuliko kaikki pyörän osat kiinnitettyä. Varsinkin yli 70 km/h on raja jonka jälkeen "pelottaa".
Eipä se niin tarkkaa vaikuta olevan, yli 60km/h vetelin sellaisella kivimurskeella ja havaitsin kotona, että takakiekon mutterit pyörii sormin (ei pikalinkkuja).
Millään tavalla se ei vaikuttanut ajamiseen, minkä nyt jarru taisi vähän laahata, joten huipuista jäi vähän pois :D
Mulla on dropeissa sellaiset taitokset, että vaikka mutterit olisi suht löysällä, niin kiekko ei tipahda helposti pois ja toisaalta rengas on niin paksu, ettei mahdu jarrupalojen välistä pois (v-jarrut), joten lähinnä siksi tuosta ei tullut ongelmaa, ohjaustanko jos irtoaisi 70km/h vauhdissa, niin se voisi pelottaa hetken, todennäköisesti hyvin lyhyen hetken.
Jos asennusjuomat loppuu eikä ole toimivaa fillaria polkasta kaupasta lisää..
- Pelko siitä että joku peltiin pukeutunut tekee tyhmyyttään lapsistani isättömiä
Köyhäritari? Ilmeisesti myös vähän dami. Lapsellisia pitää suojella! Me tämmöiset sukupuutton katoavat olennot saamme kyllä ottaa hitit vastaan jotta se tupa jossa kulkijaa odotetaan ei jää ilman isäntää.
Se on jännä kyllä tuo toisen pelko, voipi olla toisen salainen toive.
https://www.youtube.com/watch?v=wCTCdGvlf8w
Eipä sillä ole merkitys koska kosminen ojentaja napsauttaa valot pois, olin minä miten taitava niin siellä voi olla joku taitamaton. Miettinyt, että kun tien päällä saanut alkunsa, niin.
erski koleman
03.11.2013, 17.40
pelkään että lennän tangon yli ja katkaisen ranteeni toistamiseen ja siihen kuntoon että en enää voi pyöräillä, toinen on rungon katkeaminen ja jarrujen pettäminen alamäessä ja tällä hetkellä vain etujarru toimii kunnolla
tvhakala
14.11.2013, 23.22
Alikulkutunneleihin ajo jännittää, siellä on lasia JA ansalankoja.
Alikulkutunneleissa on vasemmanpuoleisen liikenteen uskollisia kannattajia. Sekä koiranulkoiluttajia, joiden koira ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA voi kulkea tien samassa reunassa kuin omistaja.
tvhakala
14.11.2013, 23.27
Pelkään rattijuoppoja.
Lisäksi pelkään lähteä yksinään hirmu pitkille pyöräretkille, vaikka vähän mieli tekisi. Jos kohtaakin jonkun hullun, tai jos pyörä hajoaa niin ettei osaa sitä korjata.
Myös liukkaat juuret ja kivet maastossa pelottaa; loppukesäisen solisluun hajoamisen jälkeen en ole maastoon uskaltautunut. Jospa sitä kevättalven lumipoluille jo rohkenisi lähteä.
Varsinkin kesäpyörällä pyöräillessä pelottaa se, että jos ajaa vahingossa asfaltin railoon. Niitä kun täällä meillä päin piisaa. Sitten lennän stongan yli kasvoilleni ja naama menee mäsäksi. Kuolemassa pelkään sitä, että jos se sattuu:( Muuten en pelkää kuolemaa. Vaikka kiva on olla ja elellä, eipä silti, mutta pelkää en.
Täälläpä syvällistä kuolemanpelosta. Ei se oma lähtö pelota, mutta kun pitää miettiä myös muita. Monien riskinotto elämässä järkevöityy viimeistään siinä vaiheessa kun miettii että haluaako että lapset joutuu joka joulu viemään kynttilän omalle haudalle.
bartagma
15.11.2013, 16.27
Pelkään muuttuvani autoilijaksi.
Hissitolppa
15.11.2013, 17.13
Kerran on Rock Shoxin keulan liukuputket poikenneet pienessä dropissa joskus reilut 10v sitten. Edelleen se sama käy mielessä joka reissulla.
1. Turun keskusta - tarviiko sitä edes selittää.
2. valottomat pyöräilijät ja varsinkin ne, jotka polkee hurjaa vauhtia suoraan kohti, eivätkä väistä.
3. kaahavat autoilijat ja varsinkin ne, jotka ajaa punaisia päin.
4. Jarrut lakkaakin toimimasta alamäessä kovassa vauhdissa.
5. Eräs mutka jossa jouduin pahaan pyöräkolariin pari vuotta sitten, niin etten viikkoon pystynyt tekemään mitään, avomies vaihtoi vaatteeni, yms kun en pystynyt muuta kuin istumaan ja söin särkylääkettä enemmän, kuin olisi sallinut. Se kipu, se oli h*lvetillinen. Syyllinen ei koskaan jäänyt kiinni. Kaaduin myös samaisessa mutkassa kerran talvella niin pahasti, että muistaakseni takavaihtaja meni rikki ja en kävellyt kunnolla melkein viikkoon. Sain siitä kohdasta niin pahat pelot, että aina hiljennän siinä kävelyvauhtiin, soitan pyörän kelloa ja laitan lampusta täydet tehot päälle.
Vaikka tässä nyt vähän kieli poskella mennäänkin niin kyllähän tuo maantiellä auton alle jääminen on käynyt mielessä. Toivottavasti ei satu koskaan.
Sama pelko täällä..
Sent from my GT-I9295 using Tapatalk
Mä pelkään, että jossain vaiheessa se Läskipyörä™ on hankittava :(
Heh. Mua kiellettiin hankkimista moista. Ehkä silti jonain päivänä.
Sent from my GT-I9295 using Tapatalk
Kerran on etuhaarukan kaulaputki katkennut 50km/h nopeudessa jolloin etukiekko katosi alta melko vikkelästi. Toisinaan tuon uusiutuminen pelottaa kovissa nopeuksissa.
Ajan joku päivä railoon ja pyörä sukeltaa merenpohjaan.
Oatmeal Stout
03.12.2013, 10.56
Sama pelko täällä..
Jos sattuu, niin sattuu jälkikäteen ja siitä tietää olevansa elossa.
Ajan joku päivä railoon ja pyörä sukeltaa merenpohjaan.
Pitää ajaa pelastusliivit päällä ja laittaa niihin heijastimet, että sukeltajat löytävät helpommin.
Kugelschreiber
03.12.2013, 10.57
Ajan joku päivä railoon ja pyörä sukeltaa merenpohjaan.
Hanki läskipyörä, se kelluu :rolleyes:
Taustapeiliä jo kokeilin, mutta se on liian alhaalla kun laittaa maantipörän tangon kärkeen. Ei sitä sieltä jouda vilkuilemaan. Joku kamera satulan alle, kypärään takaraivoon ja pieni näyttö tankoon taikka älypuhelimeen live kuvaa mitä takaa tulee. Vetää ojaan jos näyttää uhkaavalta. Kyllä nykyajan leluilla voitaisiin vaikuttaa pyöräilijän turvallisuuteen lisää. Kuolla sitten tuolla jonkun yliajamana...
Sent from my GT-I9295 using Tapatalk
Ratin takana pullistelijat ottaa päähän muutenkin. Olen elekieltä näyttänyt suojatien päälle ryömijöille risteysalueella jossa on myös valot.
Sent from my GT-I9295 using Tapatalk
Pitää ajaa pelastusliivit päällä ja laittaa niihin heijastimet, että sukeltajat löytävät helpommin.
Mihin kohtaan maastopyörää ne liivit saa kiinni ettei olisi tiellä? Kun ei ole tavaratelinettä?
Pitää ajaa pelastusliivit päällä ja laittaa niihin heijastimet, että sukeltajat löytävät helpommin.
Mihin sukeltajia tarvitaan jos on pelastusliivit päällä :seko:
Mihin kohtaan maastopyörää ne liivit saa kiinni ettei olisi tiellä? Kun ei ole tavaratelinettä?
Paukkuliivit vie vähän tilaa. Siihen vaakaputken ympärille vaikka. Tai pingottaa etukolmion "ympäri".
Oatmeal Stout
03.12.2013, 11.55
Mihin kohtaan maastopyörää ne liivit saa kiinni ettei olisi tiellä? Kun ei ole tavaratelinettä?
Pue päällesi, tokihan kapteeni uppoaa laivansa mukana (pl italialaiset), niin kyllä pyöräilijä menee pyöränsä mukana veteen eikä irtaudu rakkaasta menopelistään.
lacrits68
03.12.2013, 12.55
....se että tämä sattuis uudestaan....! :(
https://lh5.googleusercontent.com/-E4HFnwFQKYE/Tl_OrD2REeI/AAAAAAAAA8k/WaRro4alL9c/w527-h791-no/IMAG0524.jpg
kaiveli82
03.12.2013, 13.35
Kerro vähän, tuli jotenkin ensimmäisenä "ai saatana" mieleen.
Itseltä meni viime viikolla peukku tyvestä poikki, ei kipuja mut kauhee säätö.
Ajan joku päivä railoon ja pyörä sukeltaa merenpohjaan.
Kerran merenjäällä meinasin ajaa sulaan.. kattelin kun on niin erikoisen väristä jäätä. No, hyvässä myötäisessä lumettomalla jäällä pääsi lujaa, mutta sitten alkoi myös tuo "jää" erottua.. avovesihän siellä liplatti. 20-30 metriä ennen kerkesin pysäyttää.. ei varmaan kovin paksua ollut jää enää alla.. Hengenlähtö oli kyllä lähellä! Hypotermiasta viis, kun uimataitoni on lyijypainon luokkaa eli pohjaan olisin mennyt fillarin perässä. Vieläkin puistattaa tuo tilanne ja järkytys avoveden tajutessa.
Kerran merenjäällä meinasin ajaa sulaan.. kattelin kun on niin erikoisen väristä jäätä. No, hyvässä myötäisessä lumettomalla jäällä pääsi lujaa, mutta sitten alkoi myös tuo "jää" erottua.. avovesihän siellä liplatti. 20-30 metriä ennen kerkesin pysäyttää.. ei varmaan kovin paksua ollut jää enää alla.. Hengenlähtö oli kyllä lähellä! Hypotermiasta viis, kun uimataitoni on lyijypainon luokkaa eli pohjaan olisin mennyt fillarin perässä. Vieläkin puistattaa tuo tilanne ja järkytys avoveden tajutessa.
Jäillä ajellessa jos vähänkin epäilystä jään paksuudesta naskalit kaulaan ja mielellään kuivat vaihtovaatteet vesitiiviisti pakattuna repussa joka pakattuna myös kelluttaa.
Pue päällesi, tokihan kapteeni uppoaa laivansa mukana (pl italialaiset), niin kyllä pyöräilijä menee pyöränsä mukana veteen eikä irtaudu rakkaasta menopelistään.
Reppu kelluttaa mutta pyörän voisi tietty sitoa nilkkaan.
Ei tarvi mitään sitoa, lukkikset vaan tiukemmalle ...:)
1. Turun keskusta - tarviiko sitä edes selittää.
Ei, ei tarvitse selittää!
tvhakala
03.12.2013, 22.48
Ei tämä nyt ehkä varsinaisesti mihinkään tietoisiin pelkoihin liity, mutta löpisenpä nyt kuitenkin: Näin jokin aika sitten yöllä painajaista, että ajoin pyörällä, ja yhtäkkiä keskimmäisestä eturattaastani vain jotenkin hampaat alkoivat murentua yksi kerrallaan pois. Unen loogisuudella, jotenkin vain muuttui hauraaksi se materiaali. Lopulta keskiratas ei enää pitänyt ollenkaan, enkä saanut edes vaihdettua pienimmälle eturattaalle, vaikka ylämäki alkoi jyrkentyä…
Sitten heräsin aivan tuskanhikisenä.. Mitähän tämä uni mahtaa merkitä?
toripolliisi
04.12.2013, 09.13
Liikenneympyrät! Lähestulkoon joka kerta sattuu ja tapahtuu..
Hyötypolkija
04.12.2013, 19.24
Ei tämä nyt ehkä varsinaisesti mihinkään tietoisiin pelkoihin liity, mutta löpisenpä nyt kuitenkin: Näin jokin aika sitten yöllä painajaista, että ajoin pyörällä, ja yhtäkkiä keskimmäisestä eturattaastani vain jotenkin hampaat alkoivat murentua yksi kerrallaan pois. Unen loogisuudella, jotenkin vain muuttui hauraaksi se materiaali. Lopulta keskiratas ei enää pitänyt ollenkaan, enkä saanut edes vaihdettua pienimmälle eturattaalle, vaikka ylämäki alkoi jyrkentyä…
Sitten heräsin aivan tuskanhikisenä.. Mitähän tämä uni mahtaa merkitä?
Synttärit varmaan tulossa? Noinhan meillekin käy, ensin rapistutaan vähän kerrallaan ja lopulta polkaistaan tyhjää... :D
Joo, oikeasti en oo meedio, eli ei voi tietää.
Itse en varsinaisesti pelkää fillarin satulassa mitään. Tietyt tilanteet vähän ehkä pulssia kohottaa vanhoista muistijäljistä johtuen, kuten tappajasepeli(ainoa kerta kakarana nurin klv:llä ihan huolella, kun sepeliläikkä asvaltilla yllätti) ja vetinen musta jää kesärenkailla(aikuisiän ainoa nurinmeno klv:llä). Mutta lasten kanssa on ihan toinen juttu. Silloin kolmion takaa tulevat autot nostaa verenpainetta ihan eri kertoimilla.
Taustapeiliä jo kokeilin, mutta se on liian alhaalla kun laittaa maantipörän tangon kärkeen. Ei sitä sieltä jouda vilkuilemaan. Joku kamera satulan alle, kypärään takaraivoon ja pieni näyttö tankoon taikka älypuhelimeen live kuvaa mitä takaa tulee. Vetää ojaan jos näyttää uhkaavalta. Kyllä nykyajan leluilla voitaisiin vaikuttaa pyöräilijän turvallisuuteen lisää. Kuolla sitten tuolla jonkun yliajamana...
Sent from my GT-I9295 using Tapatalk
Joskus 10 vuotta takaperin Remiltä ainakin sai kypärää, jossa oli peili integroituna siihen kypärään niin ettei peiliä edes nähnyt ulkopuolelta, mutta veikeästi se kuitenkin näkyi näkökentän yläreunassa mitä takana tapahtui, jonkinlainen periskooppimainen systeemi. En ole sellaisia onnistunut vaan nykyään bongaamaan mistään.
Pitkälle maastopyöräretkelle lähtiessä eväät unohtuu jääkaappiin ja ei pääse paistamaan makkaraa laavulle.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.