Näytä tavallinen näkymä : Rad am Ring ja muut 24 H tapahtumat
Kylkihöttö
19.08.2013, 08.41
Kahlailin vanhoja foorumi sivuja, mutta aika nihkeesti oli juttua näistä "ylipitkistä" tapahtumista. Syykuussahan taas Saksan maalla kierretään moottorirataa vuorokausi. Pistäkäähän kokemuksia kyseisistä tapahtumista, Vieläkös tällänen hitaammpi hämäläinen ehtis mukaan tuohon Saksan tapahtumaan, ja onkos sinne kootusti lähdössä Suomen maasta väkee...?? ..Seuroja...Työporukoita..Ym..?
Muistaakseni Rad am Ring -tapahtuman viimeinen ennakkoilmoittautumispäivä on tänään. Paikan päällä ilmoittautuminen kai onnistuu myös. Olin viime vuonna tuolla ja nyt tänä vuonna kaverin kanssa lähdössä myös.
Tapahtuma muuttaa Nurburgringin yhdeksi suureksi leirintäalueeksi, jossa vietetään aikaa ja ajetaan perjantaista sunnuntaihin. Lyhyesti on vaikea kuvata tätä uskomatonta elämystä, se kannattaa mennä kokemaan paikan päällä.
Jos ei jaksa ihan saksaan asti lähteä kannattaa hylätä ne perinteiset juhannus suunitelmat ja suunnata kohti Ratareisi 2014 tapahtumaa. Tuolta lisä infoa -----> https://www.facebook.com/events/530686543653437/?fref=ts sekä keskustelu aiheesta ---> http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?49414-Ratareisi-2014
Kylkihöttö
20.08.2013, 05.15
Tjoo. Alastaron RATAREISI 2014 ketjua on lueskeltu hyvinkin innolla, toivottavasti into kantaa niin pitkälle että tapahtuma toteutuu. Lisäks "pikkulinnut laulaa" että Turun suunnalla olis myös puhuttu 24H tapahtuman järjestämisestä. Miten lie muut kyseiset tapahtumat Suomessa, onko sellaisia...?
Oliskohan ketään foorumilla kuka pystyis hiukan avaan tuota Saksan tapahtumaa. Nettisivuja toki olen katsellut, mutta olis kiva lukee ihan noin Suomalaista näkökantaa kyseisestä tapahtumasta. Lähinnä kiinnostais lähteekö sinne mistään päin Suomea kootusti porukkaa, vai meneekö sinne väki ihan omin nokkinensa. Tapahtuman luonnehan on kuitenkin tod. näk. "porukkahenkinen"....
Coasting
20.08.2013, 10.23
Ringille voi ilmottautua paikan päälläkin vielä. Itse ollaan kyllä laitettu ilmo ajoissa ja ekaa kertaa ollaan menossa.
H. Moilanen
20.08.2013, 10.51
Miten lie muut kyseiset tapahtumat Suomessa, onko sellaisia...?
Nykyisellään Levi24h lienee ainoa vuorokauden mittainen rypistys kotimaassa. Ja sekin siis maastopyöräilyä.
Google-haulla tämä topic oli ainoa, joka löytyi fillarifoorumilta. Foorumin oma haku on niin käsi, että tyydyn tähän, joten:
Autovideoita Nürnburgringiltä jouduttuani katselemaan heräsi ajatus, että voiko tuolla ajaa pyörällä? Ja voihan siellä: https://www.radamring.de (https://www.radamring.de)Tuolla varmaan on suomalaisia käynyt ajamassa, löytyykö innokkuutta kertailla kokemuksia tai linkittää blogeja, joissa reissutarinaa löytyisi?
Google-haulla tämä topic oli ainoa, joka löytyi fillarifoorumilta. Foorumin oma haku on niin käsi, että tyydyn tähän, joten:
Autovideoita Nürnburgringiltä jouduttuani katselemaan heräsi ajatus, että voiko tuolla ajaa pyörällä? Ja voihan siellä: https://www.radamring.de (https://www.radamring.de)Tuolla varmaan on suomalaisia käynyt ajamassa, löytyykö innokkuutta kertailla kokemuksia tai linkittää blogeja, joissa reissutarinaa löytyisi?Pyöräily ja Triahtlon -lehti taisi viedä tuonne joukkueen viime vuonna. Jossain syksyn numerossa oli juttu tapahtumasta.
Lähetetty minun SGP521 laitteesta Tapatalkilla
Olin tuolla ajamassa 2012 ja kirjoitin sieltä takaisin tullessa lentokoneessa muutaman rivin. Alla myös muutaman kierroksen Strava-jälki.
https://www.strava.com/activities/1317861673
Nürburgringillä on ajettu 1920-luvulta lähtien kilpaa autoilla, mm. F1-autoilla. Nykyinen lyhennetty GP-rata on turvallinen ja moderni, mutta se on vain kalpea aavistus siitä, mikä vanhan radan pohjoissilmukka - Nordschleife - on. Juuri tällä 21 kilometriä pitkällä Nordschleifella ajetaan Rad am Ring. Yhden kierroksen matka on 26km, joka muodostuu tuosta 21 kilometristä ja lisäksi viidestä kilometristä, jotka mutkitellaan uudella radalla ja varikkoalueella. Varikolla ovat osallistujien matkailuautot, teltat, grillit ynnä muut viritykset. Nürburgringistä on sanottu, että se on hienoin asfaltoitu pätkä pohjoisnavan ja etelänavan välissä. Tämän sanoja ei ehkä ole väärässä.
Kahden hengen kanuunajoukkueemme oli päättänyt lähteä hommaan retkeilypohjalta eli varsinaisia urheilullisia tavoitteita ei ollut. Ajetaan, syödään ja pidetään hauskaa. Tähän tarkoitukseen sopivat erityisen hyvin Iron Endurance Team Darmstadtin (IETD) tekemät varikkojärjestelyt, mikä tarkoitti täydellistä tila-, ruoka- ja juomahuoltoa. Tiimikaverini Irene oli mukana tässä noin 40 hengen porukassa ja pääsin näin onnekkaasti siihen mukaan. Puhdas yhteensattuma oli se, että olen asunut Darmstadtissa vuoden.
Käytössämme oli varikkosuoran ensimmäinen pilttuu, eli sama, jossa yleensä on Formula ykkösten edellisen vuoden paras talli. No sehän sopi hyvin. 24h ruokailu oli järjestetty varikkopilttuuseen, jonka edessä teimme vaihdot. Joukkueen yhdellä ajajalla on kerrallaan tiimin ajanottosiru ja kokonaiskierrokset lasketaan sen mukaan kuinka monesti siru kulkee ajanottopisteiden kautta. Tiimissä voi ajaa yksi, kaksi, neljä tai kahdeksan henkeä ja joukkue päättää kuka ajaa ja kuinka monta kierrosta. Kaikki voivat ajaa samaan aikaan, mutta vain yksi kerää kierroksia joukkueelle. Käteväksi osoittautui sirun paneminen juomapulloon, koska kierrokselle ei käytännössä tarvitse ottaa kuin yksi juomapullo matkaan. Takimmaisen telineen voi varata sirupullolle. Sirun siirto vaihdossa seuraavalle on nopeaa - ojentaa vain juomapullon.
Ennen lähtöä rullailin hiljakseen uuden GP-radan osuudella, jota ei käytetä Rad am Ringissä. Ei vaikuttanut kovin pahalta, tosin olihan siinä nousua kohtalaisesti. Ei kuitenkaan mitään huolestuttavaa. Nordschleife näytti ennen reissua katsomiltani videoilta jonkin verran mäkisemmältä, mutta ei se ehkä sittenkään olisi kovin paha.
Päätimme ennen lähtöä, että Irene aloittaa kolmella kierroksella, josta jatkan kolmella ja sitten vähennetään kierrosten määrää, kun kovin into on ohi. Keli oli lähdössä vartin yli yksi hieman kolea, ei kuitenkaan satanut. Ajokeli oli oikeastaan melko hyvä, viisitoista astetta. Irene arveli, että kolmeen kierrokseen menisi noin kolme tuntia, jonka jälkeen minun pitäisi olla valmiina omaan osuuteeni. Aika tarkkaan kolmen tunnin päästä sain ajanottosirupullon vaihdossa ja sitten menoksi. Varikkosuoraa pitkin ajoa pieni pätkä ja sitten pieni mutka ennen kuin reitti kääntyi Nordschleifelle. 24 tunnin MTB-reitti lähti maastoon saman tien ja radalla ajavat jatkoivat suoraan. Ja sitten: Rata kaartoi vasemmalle ja lähti pudottamaan heti 10% laskuun. Voiko antaa vain rullata vai pitääkö jarruttaa? Vauhti oli 70km/h kahdessakymmenessä sekunnissa ennen seuraavaa kaarretta, johon oli pakko hidastaa, koska rata ei ollut tuttu. Tämä osoittautui tyypilliseksi Nordschleife-kaarteeksi, johon ajetaan sokkona sisään. Mutkaan ajaessa ei näe mihin ja miten tiukasti kaarre kääntyy. Ensimmäinen kierros pitää siis ajaa opetellen.
Rata on suunniteltu kilpa-autoja varten ja on parhaimmillaan 18 metriä leveä eikä se ole missään kohdassa kapea. Pinta on täysin sileää asfalttia, jossa on kuivalla mainio pito. Kaikki ajajat ja huoltoautot ajavat aina samaan suuntaan eli rataa voi käyttää koko leveydeltä, kunhan ei tee odottamattomia sivuttaisliikkeitä.
Ensimmäinen kaarre olikin aivan loiva, vaikkei sitä ennen kaarretta nähnytkään. Sitä seurasi s-mutkia, joissa oli parempi näkyvyys ja uskalsi jo antaa rullata. Radan ensimmäiset kymmenen kilometriä ovat pääosin reipasta alamäkeä ja alas tullaan noin 300 metriä. Aivan oikein – kolme sataa, ei kolme kymmentä laskumetriä. Nopein kohta on myös tällä pätkällä. Sitä edeltää nopea laskuosuus ja 120 asteen oikealle vievä kaarre. Kaarre tullaan ehkä kuuttakymppiä, mutta mittaria ei pysty katsomaan, koska katse on ajosuunnassa. Sitten alkaa vauhti kiihtyä. Näkyvyyttä tulee sillan alituksen jälkeen edessä oleviin loiviin s-mutkiin, joista voi maantiepyörällä ajaa käytännössä suoraan, jos ei ole muita pyöräilijöitä sivuilla. Heitä on paljonkin, mutta vauhti alhaalla on silti yli 80 km/h. Seuraava parinkymmenen nousumetrin ylämäki menee vapaalla. Radan matalimpaan pisteeseen tullaan lukuisten nopeiden kaarteiden ja yhden serpentiinimutkan kautta.
Fyysisesti kevyt, mutta adrenaliinin määrän huippuun nostava osuus kääntyy nousuksi yhtä nopeasti kuin lasku alkoi. Vauhti pysähtyy ylämäkeen kuin seinään. Ja sitten kiivetään. Samat 300 metriä, jotka juuri tultiin alas, noustaan ylös. Paitsi että noustaan jyrkempänä. Radan korkeinta paikkaa edeltävä osuus on 17% nousua ja hikistä vääntöä. Maineikas 200-asteinen Karussel-kaarre on tällä nousuosuudella. Huoltopiste on mäen päällä, mutta siihen ei ensimmäisellä kierroksella ehdi pysähtyä. Tästä jatkuvat nopeat ala- ja ylämäet, jotka myöhemmillä kierroksilla voi huoletta ajaa jarruttelematta. Kaarteita tulee vastaan oikealle ja vasemmalle, kunnes tullaan loppusuoralle, jossa on näkyvyyttä ainakin pari kilometriä suoraan eteenpäin. Tässä kuulemma tuulee aina vastaan. Onneksi on myötätuuli. Aluksi loivaa alamäkeä ja sitten pikkuhiljaa huomaamatta kelataan takapakka oikeasta laidasta vasempaan ja vauhti kuolee.
Seuraavan notkon pohjalta maastopyöräilijät tulevat metsäosuudeltaan radalle ja viimeisen kinkaman jälkeen tullaan modernille radalle. Pääsuoran jälkeen seuraavat neljä kilometriä radan molemmin puolin on melkoinen ihmisvilinä: asuntoautoja, telttoja, valoja, grillejä, musiikkia ja kannustushuutoja. Ensimmäinen kierros meni yllättävästi alle tunnin kaikesta varovaisuudesta huolimatta.
Tällaista se siis on vuorokauden. Paitsi, että ei ole. Toisella kierroksella uskaltaa jo ajaa ilman ylivarovaisia jarrutuksia. Kuulin varikolla, että radan voi ajaa läpi vain kahdessa kohdassa jarruttaen. Nuo molemmat ovat serpentiinimutkia. Ehkä noita jarrutuksia kuitenkin tuli muutama enemmän yhdellä kierroksella.
Yllättäen toisen kierroksen aika on hieman hitaampi kuin ensimmäisen. Ensimmäinen tuli ajettua aivan liian korkeilla sykkeillä ja kuulemma näin siinä aina käy. Ensimmäinen kierros on nopein. Toisella kierroksella uskaltaa ajaa alamäkiin paljon rennommin, mutta ei niissä minuutteja voiteta. Ylämäissä alkaa vauhti hidastua, kun kierroksia kertyy. Takavaihtaja tuntuu jäykältä, mutta toimii onneksi vaihtoon saakka. Huollossa varikkosuoran toisessa päässä vaihdetaan uusi vaijeri seitsemän euron korvausta vastaan. Vanhasta olivat säikeet katkeilleet ja kahva oli vaihtaessa niin jäykkä, että sillä ei olisi voinut ajaa pidemmälle. Yhdellä kierroksella vaihdetaan lukemattomia kertoja takapakan vaihteet laidasta laitaan läpi. Kolmen kierroksen jälkeen tuntuu siltä, että vuoron vaihto on juuri sopivassa kohdassa.
Seuraava osuuteni alkaisi noin kello 21 ja silloin on kuulemma jo pimeää. Parin tunnin varikkopysähdyksen aikana ehtii syödä, panna lisää vaatteita päälle ja kiinnittää pyörään valot. Rata on yötunteina pimeä muutamaa valonheittimillä valaistua nopeaa kohtaa lukuun ottamatta. Pyörän valot ovat pakolliset: valkoista eteen ja punaista taakse. En tainnut nähdä yhtäkään pyörää, jossa ei olisi ollut kunnon valoja. Tällä radalla pitää nähdä kauas eteenpäin.
Jalat ovat väsyneet vaihdosta lähtiessä ja ilma tuntuu viileältä parin tunnin odottelun jälkeen. Alamäessä tulee suorastaan kylmä, koska ennen laskun alkua ei ehtinyt lämmetä. Vaikka valoa on paljon, saisi sitä olla vieläkin enemmän. Mutkat menevät pimeässä paremmin kuin arvelin etukäteen. Nopein kohta on valaistu valonheittimillä, mutta valo ei kanna notkon pohjaa kauemmaksi. Kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa valosta pimeyteen tuntuu hurjalta.
Jo aavistuksen tylsäksi käynyt monen kilometrin mittainen nousu on muuttunut pimeässä. Edessä kiemurtelee punaisten takavalojen nauha pitkälle eteenpäin ja sen suunta on ylös. Ei se näin jyrkältä päivällä näyttänyt. Täysikuu valaisee suoraan edestä ja pohjalta näkyvät molemmilla puolilla jyrkät kanjoninseinämät puusiluetteineen. Kuuluu vain ketjujen ratinaa ja puuskutusta. Tunnelma on sanoinkuvaamaton!
Olimme sopineet, että Irenen kolmannen ajovuoron jälkeen yhden maissa hän menee nukkumaan viiteen saakka, jonka jälkeen hän jatkaisi taas kaksi kierrosta. Minulla on siis nelisen tuntia aikaa ajaa eikä tarvetta pitää kiirettä yövuorollani. Päätän ajaa kevyesti peruskestävyyssykkeillä. Päätös on hyvä, koska kovempaa en olisi jaksanutkaan. Puoli kolmen aikaan Hohe Achtin huipulla olevasta huollosta löytyy omenoita, geelejä, virvoitusjuomaa, suolatikkuja ja makkaraa. Makkara maistuu hyvältä kaikkien sokerileivosten ja pullan jälkeen.
Kolmen ja neljän välillä siirrän varikolla ajanottosirun Irenen pyörään valmiiksi odottamaan. Tarkoitus on nukkua pari tuntia autossa ennen seuraavaa ajovuoroa. Suihkut löytyvät ja lämmintä vettä juoksee. Tuntia aikaisemmin oli kuulemma suihkuteltu kylmällä vedellä. Kuivat ajovaatteet ja kaikki ylimääräiset päällä autossa tarkenee nukkua. Ulkona on yhdeksän astetta lämmintä ja autossa saman verran.
Aamunkajossa ajettu kierros ja seuraava menevät yhden kierroksen vaihdoilla ja uusilla jaloilla. Viimeisen kierrokseni jaksan puristaa alle tuntiin. Pidempi lepotauko auttoi. Tämän jälkeen ajatus on, että Irene ajaa vielä pari kierrosta. Laskut menevät kuitenkin pieleen ja hän ajaa niin nopeita kierroksia, että ehtii juuri ruutulipun alta ja joutuu siis ajamaan vielä kolme kierrosta kahden sijaan. Huomaa hyvin kuka on urheilija ja kuka kuntoilija. Irene ajoi kaksitoista kierrosta ja minä yhdeksän. Yhteensä 21, mikä on hyvä tulos kahden hengen joukkueella, joka ei aja kilpaillakseen.
Google-haulla tämä topic oli ainoa, joka löytyi fillarifoorumilta. Foorumin oma haku on niin käsi, että tyydyn tähän, joten:
Jos on jäänyt huomaamatta, niin onhan täällä kotimaassakin Alastaron moottoriradalla ajettu juhannuksena jo neljästi Ratareisi-niminen 24h ajo. Osallistujien määrä on kasvanut vuosittain (poikkeuksena 2017 ilmeisesti sään takia), vaikka samanaikaisesti kirjoitusten määrä on syystä tai toisesta täällä vähentynyt. Mahdollisesta vuoden 2018 ajosta en ole vielä faktaa nähnyt.
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?49414-Ratareisi-2014
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?52324-Ratareisi-2015
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?53738-Ratareisi-2016
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?56853-Ratareisi-2017
Ratareisi haulla löytyy useampi video youtubesta.
Coasting
18.12.2017, 09.11
Tuolla Ringillä on tullut käytyä useasti. RaR 4 kertaa ja ilmoittauduttu myös ensi vuodeksi. Kai tuo jo kertoo että reissua suosittelee. Kilparadaksi tuo on kyllä todella mäkinen. Kierroksella nousua on aika tasan 500 m. Fuchsröhren alamäessä mennään 100 km/h joka myös tasamaantallaajalle aika kokemus.
Autosta käsin ei näe kuinka jyrkkiä mäet on. Ekoilla kerroilla kuvittelin moottorin hajonneen kun auto ei kiihdy :) Fillarin lisäksi rataa on tullut kierrettyä aika paljon autollakin. Myös vastaava 24h kisa kuin pyörällä.
No nyt ei ainakaan reissukuume vähentynyt yhtään! Toisaalta tuo kertomus vähän avasi silmiä sille, että mahtaakohan tuo rata olla paras lähteä heti yksilö 24h kisaan..
Ja Ratareisi tapahtuma on tiedossa, aikaisemmin ei ole tullut lähdettyä kun en ole saanut innostettua porukkaa mukaan. Ei ilmeisesti ole tarpeeksi pyöräfanaattisia kavereita kun ovat jotain juhannuksesta ja perheestä höpisseet tekosyyksi.. [emoji849] Mutta nyt tuli kotoa vähän vihreää valoa jo sinne, "mennään sinne Ratareiteen ensin, ei me vielä ensi vuonna tuonne lähdetä". Noo, saas kattoo nyt kun teen tästä täydellisen matkasuunnitelman budjetteineen ni ei tarvii muuta kuin toteuttaa kesällä!
.. mahtaakohan tuo rata olla paras lähteä heti yksilö 24h kisaan..
Eipä juuri parempaa paikkaa heti tule mieleen. :) Vaikka tämä on periaatteessa kilpailu, niin meno on rentoa. 24 h aikana voi ajaa, huilata ja nukkua niin paljon kuin haluaa. Pyörään kannattaa laittaa riittävän pienet välitykset, koska jossakin kohdassa ylimääräinen ruuti on poltettu ja jyrkimmässä kohdassa talutetaan, jos ei välityksiä löydy. Yön pimeinä tunteina ehkä puolet ajajista talutti Hohe Achtin jyrkässä kohdassa.
2012 tapahtuma oli syyskuun alussa ja nyt se on enemmän kesällä. Tämä on hyvä, koska Saksa on sateinen maa ja Eifel-vuoristo on jo melko vilpoisa paikka syksyllä. 2013 vettä tuli yöllä ukkosmyrskyssä niin paljon, että koko tapahtuma keskeytettiin useaksi tunniksi, koska kaatumisia tuli. Autojen renkaista radan pintaan jäänyt kumi on märkänä yllättävän liukasta. Ehdin tuolloin juuri kierrokselta autoon ennen pahinta myräkkää. Ukkosmyrskyn jälkeen ei viitsitty enää lähteä ajamaan märälle radalle, vaan lähinnä seurattiin muiden ajamista ja kierreltiin radan nähtävyyksiä. Jos autourheiluhistoria kiinnostaa, niin Nürburgring on juuri oikea paikka tutustua siihen. Myös suurin osa vanhasta eteläsilmukasta, Südschleifesta, on vielä tallella ja kävimme senkin pyöräilemässä kertaalleen.
Auto tai matkailuauto on mainio tukikohta. Autopaikkamme oli 2013 jonkun saksalaisen matkailuauton vieressä. Kuski sanoi sijoittuneensa edellisenä vuonna kolmen parhaan joukkoon miesten yhden hengen 24h-sarjassa. Kaveri oli muistaakseni ajanut alle tunnin kierroksia eli vuorokaudessa vajaa 700 km ja yli 12 000 nousumetriä. Kovakuntoinen kaveri!
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.