Tapsa84
15.08.2013, 12.33
Hellou,
Haluaisin kertoa muutamasta havainnosta joita tein matkapyöräilystä ja varusteistani tämän ensimmäisen reissun aikana. Näin amatöörin silmin.
Polkupyöräily taustani on niinkin laaja, että olen tämän vuoden alusta kulkenut töihin pyörällä. Eli noin 7km päivä ja tupakoinnin lopetin myös vuoden vaihteessa. Sain tässä kesälomalla idean, että mitäpä jos heittäisi fillarilla Helsinkiin ja siitä se sitten lähti. Kävin ostaan pyörän (Tunturi Professional, viimevuoden malli) ja varusteita, eikä aikaakaan kun nokka oli kohti etelää. Reittinä oli Kokkola-Pori-Helsinki.
Lähdetään siitä tärkemmäistä eli polkupyörästä ja sen pakkauksesta. Minulla ei ollut muutakuin kaksi Ortliebin takalaukkua vetoisuus 40l yhteensä ja siihen päällä tarakalla pressu ja reppu. Keula jää todella keveäksi ja painopiste oli muutenkin liian korkealla. Pyörästä tulee aika kiikkerä ajaa, joten jos voisin tehdä toisin, laittaisin ehdottomasti myös eteen laukut ja ohjaustangolle yhden. Näin pyörästä tulisi tasapainoisempi. Parhaimpana tietysti olisi peräkärry jota hinata perässä. Myös tangolla oleva karttatasku tai muu navigointi helpote näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut todella mukava. Kannattaa myös sitoa tarakalla olevat varusteet hyvin kiinni, ettei ne pääse liikkumaan ja siirtämään yllättäen painopistettä sivuttain (tästä voi lukea lisää myöhemmin).
Pyörässäni tykkäsin ehdottomasti siitä, että siinä oli droppitanko ja vaihteet. NE ihanat vaihteet. Vaarana on tietysti, että polkee itsensä piippuun, mutta ai ihanuus kun vastamäessä saa tipauttaa sitä pykälää pienemmäksi. Vastatuuleen ja mäkiin vetäessä oli mukava kun pystyi kyyristyä ja pienentää tuuli-alaa. Myös puutumisen estämiseksi asennon vaihtaminen tuntui auttavan mukavasti. Renkaista en juuri tiedä mitään. Mutta 657km aikana ei tullut yhtään rikkoa, joten nämä Schwalbe Marathon Plus 28mm renkaat tuntuvat kestäviltä. Minullahan ei ollut varaosia mukana muita kuin yksi sisuskumi koko reissulle. Olisi pitänyt ottaa kyllä ainakin ketjut vielä. Muutenkin tämä uusi pyörä kesti hyvin, ainoastaan yhden kerran tipahti eturattaalta ketju kun pienensin vaihdetta. Lukkupolkimet ovat mallia polkimen toisella puolella on lukko ja vastapuolelta voi polkea normi kengällä. Tämä toimi hienosti ja löytyipä niitä uusia lihaksia noilla lukkopolkimilla.
Vaatteista sen verran, että ostin kaupasta Löfflerin Hot bond bibsit, eli polven päälle pituus ja henkselit. Täytyy todeta, ettei kaduttanut yhtään ostaa näitä. Kyllä perse kiittää! Todella hyvin pelittivät, eikä hiertymiä tullut mihinkään. En joutunut käyttämään kertaakaan rasvaa, tosin istumaluiden kohdat tulivat kipeäksi, koska eipä sitä ollut tullut aikaisemmin istuttua satulassa 30min kauempaa. Tässä kohtaa haluaisin muistuttaa siitä tosiasiasta että aurinko voi paistaa päivällä. Onnistuin kärventämään molemmat polvet toisen päivän aikana. Johtuiko siitä että minulla on kalkkilaivan kapteenin jalat vai ei, mutta muistakaa ottaa se aurinkorasva mukaan. T-paita oli vetoketjullinen ja pyöräilyyn tarkoitettu, koska henkseleitä voi joutua ottaan pois (kun käy paskalla) joten helpottaa pukemista. Takkina juoksijan NEON-keltainen tuulitakki. Housut oli myös mallia juoksijan, joten ne päällä hinkkautuivat polvet, joten tässä kohtaa kannattaa ostaa pyöräilyyn soveltuvat tuulihousut! Väreistä vielä sen verran, että kannattaa ottaa räikeän väriset, koska se on kuitenkin turvavaruste! Tuleepahan paremmin nähdyksi. Kengät on perus shimanon, joilla voi myös vähän paremmin kävellä. Kannattaa muistaa, että vaatteiden tulee hengittää todella hyvin, jotta ne kuivuvat nopeasti (viilentävät) ja ovat miellyttäviä päällä.
Sadevaatteina minulla oli Haltin kalvopuku, joka ei soveltunut pyöräilyyn mitenkään. Huosut hinkkasivat polvia todella pahasti ja lämpöä piisasi. Minulta puuttui myös kenkien suojat, joten jalat olivat litimärät. Jouduin mm. polkemaan 155km sateessa lämpötilan ollessa 15 astetta. Kyllä meinasi siinä viimassa rueta märissä kengissä nilkat kramppaamaan. Eli olisi pitänyt hankkia ne suojat kenkiin. Tosin positiivista on, että vaatteet pitivät veden siellä toisella puolella, joka oli ihan mukava kun rekka kippasi ämpärillisen vettä aina välillä päälle. Kypärä suojusta en kaivannut, koska pää toimi termostaattina puskien kaiken lämmön pihalle, joten pysyi lämpöisenä kokoaika. Huomasin myös, että vaatteita joutuu vaihtamaan ainakin näin loppukesästä päivän aikaan, joten kannataa pakata nämä ajo-vaatteet siten, että ne on helposti saatavilla. Minulla ne oli tarakalla olevassa repussa mustekalojen syleilyssä joten, syletti vietävästi aina vaihdella niitä.
Riippumatto ei sovellu ainakaan minulle. En yleistä että riippumatot ovat alimasta helvetistä, mutta minulla se ei toiminut mitenkään. Helposti sen saa puiden väliin roikkumaan, mutta siihen se helppous minulla katosi. Todella vaikea päästä makuupussiin sielä riippumaton sisällä ja löytää se poikittainen mahdollisimman suora asento. Siihen kun lisätään hyttysverkko ja yöllinen kusihätä, niin komedia ei ole kaukana. Tein myös sellaisen havainnon, että en tarennut nukkua 6 comfort pussissa 10 asteessa. Selkä (tai mikä tahansa osa joka koskee riippumaattoon) oli todella kylmä. Yhden tunnin yöunien ja ankaran palelun jälkeen, katselin aamulla riippumaton köysiä ja mietin tuliko saippua mukaan... Jotenkin sotii riippumaton ideaa vastaan, että sinne pitäisi makuualusta tunkea? Tämä oli siis ensimmäinen yö reissulla ja ensimmäinen ja viimeinen riippumatossa. Kiskaisin 175km Poriin ja ostin Marmotin Limelight FC 2P ja Thermarest alustan. Heivasin pressun ja riippumaton helvettiin.
Heh, ei se tietysti autuaaksi tee. Koitappa saada teltta sateessa pystyyn kuivana, kun sisäteltta menee pystyyn ensin. Haastan myös saamaan sisäteltan kuivana pussiin kun pitää sateessa teltta purkaa. Näihin en kikkaa keksinyt omalla teltalla. Eli minulla on nyt todella märkä teltta pussissa. Jos olisin jotunut sen märkänä kasaamaan, olisin tehnyt jotain mitä EI saisi tehdä, eli laittanut trangian pöhisemään 25min teltan sisälle pystyksen jälkeen. En tosin suosittele tätä kenellekkään. Nämä keinokuitu materiaalit palavat todella nopeasti! Teltta jossa kaaret tulevat ulkopuolelle sadesuojaan kiinni olisi ollut varmaan ratkaisu. Näin sisäteltan olisi saanut kätsästi siellä suojassa pakattua. Ei sillä, oli niin ihanaa nukkua teltassa ja vieläpä lämpöisenä. Tein myös havainnon, että linkkimastojen vierestä löytyi minun teltta.
Reittivalinnoista pitää vielä mainita. Lähdin liikkeelle 8-tietä kohti etelää ja voin todeta sen olleen todella rasittavaa. Vasta kun pääsin 3-numeroiselle tielle alkoi valkoinen väri rystysistä katoamaan. En pysty painottamaan reittivalinnan tärkeyttä enempää. Vaikka matkaa saattaa tulla enemmän, on paljon mukavampaa ajella pieniä teitä mukavissa maisemissa kuin yrittää sopia rekkojen ja kyynärpäitä pyyhkivien autojen sekaan. Tämä korostui myös viimeisellä etapilla, kun jouduin ajamaan sateessa ja olosuhteiden pakosta (aikataulu ja polvet) isompaa tietä lyhentäen matkaa, kun rekat ja autot nakkovat ohimennessään välillä kuin saavista vettä naamalle. Sitä kirosanojen määrää ei kehtaa sanoa. Pienemmät 3- ja 4-numeroiset tienpätkät olivat todellista herkkua auringon paisteessa hienoissa maisemissa.
Jos olet ensimmäistä reissua suunnittelemassa, niin rohkeasti vaan. Vinkkinä on, että ei saa rohmuta liikaa kilometrejä päivässä. Se kostaantuu pahasti seuraavina päivinä ja voi johtaa polvi ongelmiin kuten allekirjoittaneella (tosin epäilen sen olevan vain lihaskiinnitykset, kun lukkupolkimilla ei ole tullut aikaisemmin poljettua ja löytyi niitä uusia pyöräilylihaksia). Eli totuttele pyörään ensin ja sitten reissuun. Älä tee kuten minä, eli hanki pyörä ja lähde 3 päivän päästä reissuun.
Viimeinen vinkki, jonka pyöräkauppias Kälviällä antoi. Irrota MOLEMMAT kengät 50m ennen pysähtymistä. En tehnyt näin ja toisena ajopäivänä se kostaantui. Yritin pysähtyä linja-autopysäkille kuselle ja irroitin vain oikean jalan. Olin lähes pysähdyksissä kun tarakalla olevat tavarat pääsivät siirtymään vasempaan laitaan siirtäen painopisteen yllättäen ja en saanut enää koipea irti. Siihen sitten rysähdin lähes nolla vauhdista. Polvi auki ja verta joka puolella. (SAVETIT ON HYVIÄ!) Eikä siinä kaikki. Siinä oli vieressä koiran paska kun kuseksin ja johon onnistuin vielä astumaan samaisen vasemman jalan. Sainpa harjoitella sitä lukkopolkimista tuttua ohjetta, eli pyyhkäise kuten koiranpaskaa pois kengän pohjasta. Hyvää harjoittelua tuli!
Tällaisia havaintoja minä tein pyöräilystä, varusteista ja itsestäni. Kiitos ja ihanaa oli! :D
Kuva putkikamelista (https://www.dropbox.com/s/8jywjifhizmzbhx/20130813_092710.jpg)
Haluaisin kertoa muutamasta havainnosta joita tein matkapyöräilystä ja varusteistani tämän ensimmäisen reissun aikana. Näin amatöörin silmin.
Polkupyöräily taustani on niinkin laaja, että olen tämän vuoden alusta kulkenut töihin pyörällä. Eli noin 7km päivä ja tupakoinnin lopetin myös vuoden vaihteessa. Sain tässä kesälomalla idean, että mitäpä jos heittäisi fillarilla Helsinkiin ja siitä se sitten lähti. Kävin ostaan pyörän (Tunturi Professional, viimevuoden malli) ja varusteita, eikä aikaakaan kun nokka oli kohti etelää. Reittinä oli Kokkola-Pori-Helsinki.
Lähdetään siitä tärkemmäistä eli polkupyörästä ja sen pakkauksesta. Minulla ei ollut muutakuin kaksi Ortliebin takalaukkua vetoisuus 40l yhteensä ja siihen päällä tarakalla pressu ja reppu. Keula jää todella keveäksi ja painopiste oli muutenkin liian korkealla. Pyörästä tulee aika kiikkerä ajaa, joten jos voisin tehdä toisin, laittaisin ehdottomasti myös eteen laukut ja ohjaustangolle yhden. Näin pyörästä tulisi tasapainoisempi. Parhaimpana tietysti olisi peräkärry jota hinata perässä. Myös tangolla oleva karttatasku tai muu navigointi helpote näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut todella mukava. Kannattaa myös sitoa tarakalla olevat varusteet hyvin kiinni, ettei ne pääse liikkumaan ja siirtämään yllättäen painopistettä sivuttain (tästä voi lukea lisää myöhemmin).
Pyörässäni tykkäsin ehdottomasti siitä, että siinä oli droppitanko ja vaihteet. NE ihanat vaihteet. Vaarana on tietysti, että polkee itsensä piippuun, mutta ai ihanuus kun vastamäessä saa tipauttaa sitä pykälää pienemmäksi. Vastatuuleen ja mäkiin vetäessä oli mukava kun pystyi kyyristyä ja pienentää tuuli-alaa. Myös puutumisen estämiseksi asennon vaihtaminen tuntui auttavan mukavasti. Renkaista en juuri tiedä mitään. Mutta 657km aikana ei tullut yhtään rikkoa, joten nämä Schwalbe Marathon Plus 28mm renkaat tuntuvat kestäviltä. Minullahan ei ollut varaosia mukana muita kuin yksi sisuskumi koko reissulle. Olisi pitänyt ottaa kyllä ainakin ketjut vielä. Muutenkin tämä uusi pyörä kesti hyvin, ainoastaan yhden kerran tipahti eturattaalta ketju kun pienensin vaihdetta. Lukkupolkimet ovat mallia polkimen toisella puolella on lukko ja vastapuolelta voi polkea normi kengällä. Tämä toimi hienosti ja löytyipä niitä uusia lihaksia noilla lukkopolkimilla.
Vaatteista sen verran, että ostin kaupasta Löfflerin Hot bond bibsit, eli polven päälle pituus ja henkselit. Täytyy todeta, ettei kaduttanut yhtään ostaa näitä. Kyllä perse kiittää! Todella hyvin pelittivät, eikä hiertymiä tullut mihinkään. En joutunut käyttämään kertaakaan rasvaa, tosin istumaluiden kohdat tulivat kipeäksi, koska eipä sitä ollut tullut aikaisemmin istuttua satulassa 30min kauempaa. Tässä kohtaa haluaisin muistuttaa siitä tosiasiasta että aurinko voi paistaa päivällä. Onnistuin kärventämään molemmat polvet toisen päivän aikana. Johtuiko siitä että minulla on kalkkilaivan kapteenin jalat vai ei, mutta muistakaa ottaa se aurinkorasva mukaan. T-paita oli vetoketjullinen ja pyöräilyyn tarkoitettu, koska henkseleitä voi joutua ottaan pois (kun käy paskalla) joten helpottaa pukemista. Takkina juoksijan NEON-keltainen tuulitakki. Housut oli myös mallia juoksijan, joten ne päällä hinkkautuivat polvet, joten tässä kohtaa kannattaa ostaa pyöräilyyn soveltuvat tuulihousut! Väreistä vielä sen verran, että kannattaa ottaa räikeän väriset, koska se on kuitenkin turvavaruste! Tuleepahan paremmin nähdyksi. Kengät on perus shimanon, joilla voi myös vähän paremmin kävellä. Kannattaa muistaa, että vaatteiden tulee hengittää todella hyvin, jotta ne kuivuvat nopeasti (viilentävät) ja ovat miellyttäviä päällä.
Sadevaatteina minulla oli Haltin kalvopuku, joka ei soveltunut pyöräilyyn mitenkään. Huosut hinkkasivat polvia todella pahasti ja lämpöä piisasi. Minulta puuttui myös kenkien suojat, joten jalat olivat litimärät. Jouduin mm. polkemaan 155km sateessa lämpötilan ollessa 15 astetta. Kyllä meinasi siinä viimassa rueta märissä kengissä nilkat kramppaamaan. Eli olisi pitänyt hankkia ne suojat kenkiin. Tosin positiivista on, että vaatteet pitivät veden siellä toisella puolella, joka oli ihan mukava kun rekka kippasi ämpärillisen vettä aina välillä päälle. Kypärä suojusta en kaivannut, koska pää toimi termostaattina puskien kaiken lämmön pihalle, joten pysyi lämpöisenä kokoaika. Huomasin myös, että vaatteita joutuu vaihtamaan ainakin näin loppukesästä päivän aikaan, joten kannataa pakata nämä ajo-vaatteet siten, että ne on helposti saatavilla. Minulla ne oli tarakalla olevassa repussa mustekalojen syleilyssä joten, syletti vietävästi aina vaihdella niitä.
Riippumatto ei sovellu ainakaan minulle. En yleistä että riippumatot ovat alimasta helvetistä, mutta minulla se ei toiminut mitenkään. Helposti sen saa puiden väliin roikkumaan, mutta siihen se helppous minulla katosi. Todella vaikea päästä makuupussiin sielä riippumaton sisällä ja löytää se poikittainen mahdollisimman suora asento. Siihen kun lisätään hyttysverkko ja yöllinen kusihätä, niin komedia ei ole kaukana. Tein myös sellaisen havainnon, että en tarennut nukkua 6 comfort pussissa 10 asteessa. Selkä (tai mikä tahansa osa joka koskee riippumaattoon) oli todella kylmä. Yhden tunnin yöunien ja ankaran palelun jälkeen, katselin aamulla riippumaton köysiä ja mietin tuliko saippua mukaan... Jotenkin sotii riippumaton ideaa vastaan, että sinne pitäisi makuualusta tunkea? Tämä oli siis ensimmäinen yö reissulla ja ensimmäinen ja viimeinen riippumatossa. Kiskaisin 175km Poriin ja ostin Marmotin Limelight FC 2P ja Thermarest alustan. Heivasin pressun ja riippumaton helvettiin.
Heh, ei se tietysti autuaaksi tee. Koitappa saada teltta sateessa pystyyn kuivana, kun sisäteltta menee pystyyn ensin. Haastan myös saamaan sisäteltan kuivana pussiin kun pitää sateessa teltta purkaa. Näihin en kikkaa keksinyt omalla teltalla. Eli minulla on nyt todella märkä teltta pussissa. Jos olisin jotunut sen märkänä kasaamaan, olisin tehnyt jotain mitä EI saisi tehdä, eli laittanut trangian pöhisemään 25min teltan sisälle pystyksen jälkeen. En tosin suosittele tätä kenellekkään. Nämä keinokuitu materiaalit palavat todella nopeasti! Teltta jossa kaaret tulevat ulkopuolelle sadesuojaan kiinni olisi ollut varmaan ratkaisu. Näin sisäteltan olisi saanut kätsästi siellä suojassa pakattua. Ei sillä, oli niin ihanaa nukkua teltassa ja vieläpä lämpöisenä. Tein myös havainnon, että linkkimastojen vierestä löytyi minun teltta.
Reittivalinnoista pitää vielä mainita. Lähdin liikkeelle 8-tietä kohti etelää ja voin todeta sen olleen todella rasittavaa. Vasta kun pääsin 3-numeroiselle tielle alkoi valkoinen väri rystysistä katoamaan. En pysty painottamaan reittivalinnan tärkeyttä enempää. Vaikka matkaa saattaa tulla enemmän, on paljon mukavampaa ajella pieniä teitä mukavissa maisemissa kuin yrittää sopia rekkojen ja kyynärpäitä pyyhkivien autojen sekaan. Tämä korostui myös viimeisellä etapilla, kun jouduin ajamaan sateessa ja olosuhteiden pakosta (aikataulu ja polvet) isompaa tietä lyhentäen matkaa, kun rekat ja autot nakkovat ohimennessään välillä kuin saavista vettä naamalle. Sitä kirosanojen määrää ei kehtaa sanoa. Pienemmät 3- ja 4-numeroiset tienpätkät olivat todellista herkkua auringon paisteessa hienoissa maisemissa.
Jos olet ensimmäistä reissua suunnittelemassa, niin rohkeasti vaan. Vinkkinä on, että ei saa rohmuta liikaa kilometrejä päivässä. Se kostaantuu pahasti seuraavina päivinä ja voi johtaa polvi ongelmiin kuten allekirjoittaneella (tosin epäilen sen olevan vain lihaskiinnitykset, kun lukkupolkimilla ei ole tullut aikaisemmin poljettua ja löytyi niitä uusia pyöräilylihaksia). Eli totuttele pyörään ensin ja sitten reissuun. Älä tee kuten minä, eli hanki pyörä ja lähde 3 päivän päästä reissuun.
Viimeinen vinkki, jonka pyöräkauppias Kälviällä antoi. Irrota MOLEMMAT kengät 50m ennen pysähtymistä. En tehnyt näin ja toisena ajopäivänä se kostaantui. Yritin pysähtyä linja-autopysäkille kuselle ja irroitin vain oikean jalan. Olin lähes pysähdyksissä kun tarakalla olevat tavarat pääsivät siirtymään vasempaan laitaan siirtäen painopisteen yllättäen ja en saanut enää koipea irti. Siihen sitten rysähdin lähes nolla vauhdista. Polvi auki ja verta joka puolella. (SAVETIT ON HYVIÄ!) Eikä siinä kaikki. Siinä oli vieressä koiran paska kun kuseksin ja johon onnistuin vielä astumaan samaisen vasemman jalan. Sainpa harjoitella sitä lukkopolkimista tuttua ohjetta, eli pyyhkäise kuten koiranpaskaa pois kengän pohjasta. Hyvää harjoittelua tuli!
Tällaisia havaintoja minä tein pyöräilystä, varusteista ja itsestäni. Kiitos ja ihanaa oli! :D
Kuva putkikamelista (https://www.dropbox.com/s/8jywjifhizmzbhx/20130813_092710.jpg)