PDA

Näytä tavallinen näkymä : Väsyttää ennen lenkkiä,mutta ei kesken lenkin?Muilla kokemuksia?



Jocce
05.08.2013, 21.16
Eli mulla on jo 6kk ollu tämmönen väsymys.Se alkoi tuossa tämän vuoden tammikuussa ja on siitä jatkunut tähän päivään.Kaikki alkoi n.18.1 kun huomasin imusolmukkeita kaulassani.Perfectionistina siitä tuli minulle päähän-pinttymä ja menin lääkäriin.Sanottiin että todennäköisesti vain turvonnut imusolmuke.Käytiin kuvauksissa ja ei jatkotoimenpiteitä tullut.Reilu 1kk sitten istuin vaan koneella ja toivoin että solmukkeet katoaa,ei ne mihinkään hävinneet mutta mieli oli maassa.Oli välivuosi menossa,ei koulua eikä kavereita.Vain koneella kyhjötystä nämä masentavat pallukat kaulassa.Väsymys iski maaliskuun alussa.Alettiin käydä hiihtolenkeillä silloin isän ja veljen kanssa ja siellä ei väsyttänyt.10 km jakso mennä täysiä ja oli pirteä olo sen jälkeen.Kotiin kun tuli alkoi kuitenkin taas väsyttämään.Samassa aloin tuntea pistäviä kipuja sormissa (perinnöllisen reuman alku?)joka katosi pian.Sitten maaliskuun lopussa verikokeessa käynti ja kaikki oli kunnossa.Hemoglobiini hyvä ja kaikki.Väsymys jatkui ja olin kuin aave,ei huvittanut tehdä mitään.Istuin vaan koneella ja masennuin(ehkä?).Sitten toukokuun lopussa aloin pyöräilemään.Pyöräillessä ei väsyttänyt,tuli hyvä pirteä olo jne.Pyöräilyn jälkeenkin oli ihan pirteä olo.Mutta sitten taas tuli väsymys,100 eri ajatusta mitä ne pallot saattaisi olla ja kaikkea muuta kuolemanvakavaa.Mentiin terveystarkastukseen.Terveen paperit sain,vaikka ei minusta kovin terveeltä tunnu,paitsi pyäräillessä.Nyt en taaskaan päässyt lukioon vaikka 7,16 KA ja se alkoi masentaa entisestään.Pyöräily oli aina apu väsymykseen.Mutta nyt loma-matkan jälkeen ilmestyi pieni patti peukalon sisäsyrjään ja sormiin taas sattuu aika ajoin.Ajoin silti pyörälenkin ja väsymys lähti taas.Illalla kuitenkin ajatukset noista kaulapalluroista herää ja kauhuskenaariot jyllää päässä.Aamulla herään masentuneena ja väsyneenä.Mikä avuksi tähän?Olenko luulotautinen jolla on jonkin sortin niveltulehdus?Vai mitäs?Kokemuksia samankaltaisesta?7 kuukautta elä ollut katkolla,olisi kiva taas elää normaalisti ja herätä aamulla iloisena.Oudointa tässä tosiaan että rätti-väsyneenä nousen pyörän selkään ja silti raskas 30 kilometrin maastolenkki menee 18 km/h keskarilla ja ilman sen suurempaa uupumista...

dukembla
05.08.2013, 21.32
Sanoisin että sinulla on jonkin sortin mielenterveyspuolen uupumusta ja kun pääset liikkeelle niin urheilu pistää ajatukset muualle.
Netistä saa kaikkea hassua tietoa ruokkimaan luulotautisuutta. Se on varmaankin aika yleistä ja olet rohkea kun kyselet asiasta.

Nuoruudessani minullakin oli kaulassa patti, suurin piirtein sinun ikäisenä, mutta se hävisi jossain vaiheessa. Vaimolla on välillä noita sormipatteja ja nivelreumaa ne vissiin hänellä ovat. Ei suostu menemään lääkäriin.

Älä stressaa liikoja. Urheilu tuntuu auttavan, sitä ehdottamasti myös säännöllisesti. Ja terveellistä ruokaa ja riitävästi lepoa. Vaihda iltasurffailu kirjaan. Ja mene toki lääkäriin uudestaan, vaikka yksityiselle, jos siltä tuntuu. Saat toisen tutkimuksen. Kerro myös huolistasi siellä luottamuksella ja ihan reilusti, kuten nyt teit.

Jocce
05.08.2013, 22.02
En ettinyt netistä tietoa yhtään.Imusomukkeista vähän viimeksi helmikuussa.Yritän ajatella positiivisesti mutta se on vaikeaa.Vois mennä johonkin laajempaan terveystarkastukseen selvittämään tän.Päähän tulee joskus kaikenlaisia skenaarioita tästä.Mulla on tämmönen järjestys vimma.Kaiken pitää olla paikallaan,ja kun omassa kehossa on jotain vikaa...Se on vaikeeta mun päälle.Itsemurhaa en oo ikinä ajatellu,en vaikka 10 v "koulukiusattu olen"...Lähinnä huvittaisi tietää olevansa terve henkisesti ja fyysisesti.

Risto Koivunen
05.08.2013, 22.09
Kompataan edellistä. Tuossa on sen verran montaa stressitekijää (epävarmuus tulevaisuudesta, epävarmuus terveydestä, mielekkään tekemisen puute), jotka vielä pääsevät ruokkimaan toisiaan, että ei ihme jos alkaa tuntua väsyneeltä. Oireet ovat jatkuneet sen verran pitkään, että kannattaisi ehdottomasti käydä puhelemassa noista asioista lääkärin kanssa - ei siis pelkästään niistä pateista, vaan siitä miltä tuntuu ja miten ahdistaa tai turhauttaa.

Jos liikuntaa helpottaa tilannetta, niin se lienee hyvä merkki. Liikunnassa stressihormonien tasot laskevat ja ajatukset saa vaihteeksi uusille raiteille.

Ja sitten kun tuota väsymystilaa on saatu helpotettua niin että olo alkaa tuntua normaalilta, niin elämään olisi ehkä hyvä saada jotakin mielekkäämpää tekemistä kuin kotona istuminen ja netissä surffailu. Jos mielekkään työ- tai opiskelupaikan löytäminen tuntuu hankalalta, niin löytyisikö jostakin jotakin järjestö- tai vapaaehtoishommia joissa voisit tuntea olevasti hyödyksi?

Jocce
05.08.2013, 22.21
Joo voisi katsoa jotain kursseja.En oo tästä mihinkään kirjotellut koska isä on aina lohduttanu.Tänään se kuoli joten vähän pakko purkaa nyt...ei voi enää sen kaa ajella.

Risto Koivunen
05.08.2013, 22.40
Nyt kyllä vetää hiljaiseksi...

Läheisen ihmisen menetyksen jälkeisinä viikkoina tai kuukausina voi olla aika rankkaa, vaikkei alla olisikaan ennestään mitään väsymystilaa.

CwA
05.08.2013, 22.53
Kyllä muakin joskus väsyttää armottomasti, sitten mitä tahansa hikiliikuntaa se tunti, niin johan on virtaa koko loppupäivän.

Hullua on, että kun herää, niin voi olla ihan virkku, sitten torkkuu vielä tunteroisen ja on aivan rättiväsynyt, ikinä ei tiedä millaiseen olotilaan herää. Mulla tosin uniapnea saattaa tuossa vaikuttaa. Jokatapauksessa aamulla mun pitää saada 'veret liikkeelle' jos meinaan jotain saada päivällä aikaan, sitten joku toinen päivä on virtaa heti herättyäkin ja tohtorissa aikoinaan sanoivat, että kuuluisi uniapnean vaikutuksiin.

No sitten jos erehtyy makeaa ottamaan että saa vähän virtaa, se boostaa kyllä sen hetken, mutta sitten tulee pisempikestoinen väsymys tilalle, eli sekin voi vaikuttaa.

Sitten jos on sellaista Aspergeria tai muuta, niin en tiedä kuinka nuo järjestötoiminnat ja muut oikein sopii, ongelma kun on, että asperger-ihmiselle kanssakäyminen muiden kanssa on todella todella raskasta, koska siinä missä nentit tuosta vaan osaa lukea sosiaalisia tilanteita ja sanattomia koodeja, niin assin täytyy tehdä kovasti töitä ja järkeillä sekä päätellä ne samat asiat, joten jos jotain muuta harrastetta kuin pyöräilyä tahtoo ja on assi, niin sitten jotain muuta, valokuvaus esimerkiksi on oikein mainio harrastus, jossa saa nostettua aivot narikkaan.

No, tuo nyt yhtenä vaihtoehtona, asseja on joku 1% kansasta, joten kovin todennäköistä ei ole, että tässä sellaista olisi, mutta on parempi, että on enemmän vaihtoehtoja.

Noin nuorella on kuitenkin vielä niin paljon ovia auki, että se jos jokin ei nyt ja heti onnistu, ei haittaa paljoakaan, kun aina voi kokeilla muita vaihtoehtoja. Ehdottomasti suosittelen ulkomaiden koluamista,

Isän kuolema on kova paikka, se on sen verran iso asia, että kyllä sen käsittelemiseen kannattaa varata ihan psykologille aika varsinkin nuorena, kun elämästä ei ole sellaista kokemusta, niin helposti sitä putoaa tyhjänpäälle moisessa tilanteessa. Ei se psykologin sessio kovin ihmeellinen ole, mutta se kummasti saa näkemään asioita laajemmin kuin mitä itse siinä tilanteessa pystyy näkemään ja melkein kaikkihan jossain vaiheessa sellaisissa käy, vaikkeivät paljoa siitä puhu.

Ihmisen resurssit on kumminkin aika rajalliset, joskus sitä vaan tulee liikaa kerralla ja pikkuinen juttusessio kummasti osaa ladata pikkaisen lisää niitä voimavaroja, siitä minä lähtisin liikkeelle.

Jake_Kona
05.08.2013, 23.28
Yksi mahdollinen väsymyksen aiheuttaja on mahdollisesti myös kilpirauhasen vajaatoiminta. väsymys vetää myös mielen apeaksi ja siitä tulee noidankehä. Patit voi olla rasvapatteja.

JK71
06.08.2013, 08.18
Osanottoni läheisen menetyksestä.
Se että saat lähdettyä pyöräilemään on valtavan hyvä asia. Kuten muut jo ovat vastanneet, syynä voi olla henkinen väsymys tai kilpirauhanen ja kannattaa käydä lääkärissä.
Jos lääkärille puhuminen arveluttaa, henkistä väsymystä voi ja kannattaa kartoittaa alustavasti myös itse pikavalintakyselyillä, joita löytyy netistä:

http://www.tohtori.fi/?page=3459083
(todella lyhyt)

http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=masennus+testi&source=web&cd=1&cad=rja&ved=0CEAQFjAA&url=http%3A%2F%2Fwww.masennustesti.info%2F&ei=s4wAUrnuKoGs4AS_4ICQCw&usg=AFQjCNGAmBfwc4qUGWOKeEikCh8tux4wjg
(vähän pidempi)

Mainitsemasi välivuosi ja kotona oleskelu koneen ääressä ovat hyvin stressaavia tapahtumia, vaikka sitä ei heti uskoisi. Kertomasi perusteella olet kohdannut todella raskaita tapahtumia, joten sinuna kyllä kävisin lääkärissä ja kertoisin nuo mainitsemasi asiat. Se voi olla vaikeaa, mutta kannattaa.

Ja muista nukkua ja levätä tarpeeksi, sillä huolilla ja epävarmuuteen liittyvillä ajatuksilla on taipumus kasvaa kun on univelkaa.

Nimim. kokemusta on tulevaisuuden suhteen epävarmasta tilanteesta, jossa ei tarvinnut tehdä mitään ja oli aikaa harrastaa vaikka kuinka, mutta stressiä tuli enemmän kuin tarpeeksi.

hannupulkkinen
06.08.2013, 08.52
Elämässäsi on tapahtunut paljon stressaavia ja surullisia asoita. Suru kestää aikansa eikä sen käsittelyä voi paljoa nopeuttaa, mutta paras apu tilanteessasi on varmaan keskustelu sinua kuuntelevien ihmisten tai ammattiauttajan kanssa.
Fyysiset oireesi johtuvat todennäköisesti stressistäsi ja surustasi. On hyvä, että olet selvittänyt sen, että terveytesi on lääkäreiden mukaan kunnossa.

Kun liikunta auttaa niin sitten sitä, mutta ei liikaa. Luonnossa oleskeleminen jo sinällään on hyväksi. Kun jaksat niin mene mukaan vaikka johonkin pyöräilyporukkaan. Turun latu (http://www.elisanet.fi/rainer.turunen/) esimerkiksi järjestää lenkkejä tiistaisin.

Turun Urheiluliitossa (http://www.tuulpyoraily.com/index.php/tuul-pyoraily/toiminta)on myös sekä harrastepyöräilyä, että kilpapyöräilyä.

Täällä olevat turkulaiset voisivat myös olla avuksi.

Itse olen psykoterapeutti ja uskon, että terapiasta on sinulle apua. Terapiaan pääseminen voi vain kestää. Riippuu tietenkin paikkakunnasta.
Turussa asioiden selvittämisen voit aloittaa täältä. (http://www.turku.fi/public/default.aspx?nodeid=4479)

Oman terveyskeskuksen kautta parhaiten pääsee noihin palveluihin mukaan.
Rohkeasti vain... kun olet ollut aktiivinen fyysisen terveytesi suhteen niin aktiivisuutta ja voimia sinulla on selvitä hyvin nykyisestä tilanteestasi. Voimia!

steelmän
06.08.2013, 09.22
Ihmiskroppa ja -mieli ovat ihmeellisiä kokonaisuuksia, ja jokaisen vielä toisistaan poikkeavia, itse tässä taistelin tovi sitten elämäntilannemuutoksen takia yöunieni kanssa ( siis vähyyden/ 4-5 viikon aikana nukuin vain n. puolet normaalista) ja tuon jakson loppuvaiheilla tein elämäni parhaimmalta tuntuneen kisasuoritukseni ....

Nyt on päällä 'krapula' vaihe, uni maittaa ja aamuisin olen normaalia väsyneempi, viime lauantainakin oli ohjelmassa klo. 10.30 3.8 km. ulkovesiuinti ja siinä aamulla väsyneenä herätessä ei olis vähempää voinnut kiinnostaa ....... mutta niin se vain kaivoin sieltä vedestä n. minuutin kovemman ajan kuin viime kesänä.

Nyt kun saannut omaankin tilanteeseen perspektiiviä niin voi yhtyä edellisiin kommentteihin, pitäisi saada ne ajatukset jonnekin muualle kuin niihin stressiä aiheuttaviin, urheilu ollut yksi iso avain asioiden taustalla pitämiseen, ja toinen mistä olen iloinen on se että annoin itseni ostaa motskarin viime kesänä 25 v. tauon jälkeen, ah niin ihanan turha laite mutta niiiiin hyvä stressinpurkaja että.

Yritä irroittautua rutiineista, edes hetkeksi, itse sain ehkä kesän parhaan hetkellisen fiiliksen viime pe, osuin paikallisten skeittareitten tapahtumaan jossa poikailla oli jopa hyvä livebändikin paikalla, menin kuuntelemaan hyvää musaa, näin vapaan laudan ja ajattelin 'saisinkohan tuon vielä näin + 30 v. tauon jälkeen 'pyörimään' ?' ja eikun laudan päälle ja niin mä pokosin sillä laudalla sen seuraavat 45 minuuttia ilman kaatumista.

Tais niillä pojilla tulla hymy suuhun kun heitä 2-3 krt. vanhempi kaveri pyöri heidän edessään heidän speciaaliareenallaan ......

http://i667.photobucket.com/albums/vv34/steelman_2/Toni/Toni475_zps60d847e6.jpg

Että kyllä ne siitä ajallaan, toki jos sinulla on jotain oikeaa sairautta päällänsä niin se on sitten eri asia.

Highlander
06.08.2013, 09.33
Tais niillä pojilla tulla hymy suuhun kun heitä 2-3 krt. vanhempi kaveri pyöri heidän edessään heidän speciaaliareenallaan ......

Kiva sikspäk - paljonko on rasva% ? :cool: Pitäis saada itseään niskasta kiinni, niin saisi joskus ne viimeiset poimut näkyviin jos vähentäisi kupin kaatamista...on tää elämä sellaista perkeleiden kanssa taistelua :rolleyes:

timoe
06.08.2013, 09.41
Kiva sikspäk - paljonko on rasva% ? :cool: Pitäis saada itseään niskasta kiinni, niin saisi joskus ne viimeiset poimut näkyviin jos vähentäisi kupin kaatamista...on tää elämä sellaista perkeleiden kanssa taistelua :rolleyes:

Veikkaisin silmämääräisesti että % on 12 kieppeillä...antaa uinnissa tasoitusta kun rasva ei kelluta :):)

Juha Jokila
06.08.2013, 10.16
Jos ruoka maistuu ja kulli seisoo, niin ei nuorella miehellä hätää ole. Kun on löysää aikaa, niin elantoa hankkimaan. Mikä tahansa työ tuo rahaa, osaamista ja luottamusta tulevaan. Ja sitten lopetat niiden imusolmukkeiden kräpläämisen ja huolestut niistä seuraavan kerran jos tuplaavat kokonsa nykyisestä.

Velogi
06.08.2013, 11.56
Hajanaisia ajatuksia vakavaan aiheeseen;

Alkuperäiseen topiciin ei voi kun todeta että liikunta on ihme lääke, oli sitten terveysongelmia tai ei. Itsekin olen huomannut, että kun vain työpäivän jälkeen saa kammettua itsensä lenkille niin sieltä palaa virkeämpänä, huolimatta fyysisestä rasituksesta.

Kilpirauhasen vajaatoiminta voi vaikuttaa monin eri tavoin ja ilmetä myös apaattisuutena ja väsymyksenä. Mutta noista käsioireista tuli mieleen myös toinen mahdollisuus - reumasta on myös muotoja joilla vaikutusta on myös mielenterveyteen. Sinuna tutkituttaisin itseäni edelleen jos asia kerran vaivaa.

Läheisen poismeno on kova paikka ja surutyöllekin on annettava aikansa. Voimia siihen. Kuulostaa sanahelinältä, mutta ajan kanssa suru muuttuu muistoiksi.

Kuitenkin nyt kun luottomiehesi on poissa, olisi hyvä jos pystyisit keskustelemaan asioistasi jonkun muun, vaikkapa ammattiauttajan kanssa.

H. Moilanen
06.08.2013, 12.19
Käsien puutuminen voi edellämainittujen asioiden lisäksi johtua myös niska-/hartiaseudun lihasjännityksistä. Samasta syystä myös nukkuminen voi kärsiä. Lihasjännitykseen auttaa fysioterapia (tai kiropraktiikka) ja pieni lääkekuuri.

timoe
06.08.2013, 12.22
Joo voisi katsoa jotain kursseja.En oo tästä mihinkään kirjotellut koska isä on aina lohduttanu.Tänään se kuoli joten vähän pakko purkaa nyt...ei voi enää sen kaa ajella.

Osanottoni! Vähemmästäkin on mieli maassa. Kukin suree tavallaan, pyörälenkki isän kanssa yhteisellä reitillä voi saada tuntemaan kuin hän ajaisi mukana. Mutta kun tuo ei saa aikaiseksi ja väsyttää, vaikka kropasta ei vikaa löydy on jatkunut jo pidempään, pistää miettimään alavireen osasyynä lievää masennusta. ota tämä mahdollisuus esille kun käyt lääkärissä. Jos ei lääkärille pääse noin vaan voi vaikka terveydenhoitajalla käydä juttelemassa. Se on parempi kuin yksin nettiä tuijottaa. Rutiinit kannattelevat ihmistä, vaikka sitten kävivi joka päivä kirjastossa lukemassa jonkun lehden tai tekisi vakiolenkin, lyhyenkin. Hakeudu vaikka puoliväkisin ihmisten seuraan.

tempokisu
06.08.2013, 13.29
Osanottoni myös. Jos läheinen tärkeä ihminen menehtyy, niin ihme jos ei masenna ja väsytä.
Olen Hannu Pulkkisen kanssa samoilla linjoilla! - ja toi "jos ruoka maittaa ja seisoo" on tosi ikävästi sanottu.
Ei aina jaksa eikä inspiroi, hyvä näistä asioista olisi varmasti jutella, ja toisaalta antaa itselleen aikaa.

Jatka kuitenkin ulkoilua, älä tarkkaile ihan liian paljon elimistöä ja kaikkea, varmasti osa noista mainitsemistasi on ihan normaaleja kuitenkin,
suosittelen myös vaikka vielä lääkärin tai vastaavan kanssa jutustelua. Sellainen ajan kanssa-aika.

steelmän
06.08.2013, 15.50
Kiva sikspäk - paljonko on rasva% ? :cool:

No tässä oli aiemmin yksi muu elämäntilannemuutos (loppu työt) ennen tätä toista mainittua ja sen myötä jäi yltiömäinen makeisten syöminen + sain ruokavalioni ja ruokarytmini kait parhaan kuntoonsa ikinä + lepoa tietty ollut enempi kuin sopivasti ja niin helmikuun lopun 'oksennus'painostani (81 kg) katosi 8 kiloa n. 3 kuukaudessa.

Olen kyllä huomannut olevani fyysisen suorituskykyni kanssa paremmassa iskussa kuin kertaakaan tällä vuostuhannella (sanoisin ruokavaliolla olevan isompi vaikutus kuin itse tuolla painolla) ja yksi oivallus ollut myös se että en nostanut reenimääriä vaikka mahdollisuudet siihen olisivat olleetkin, mutta silti en uskoisi tuon kuvan olevan itsestäni ( ja kyllä se rasvaprossa varmaan kakslukuinen olisi).


- ja toi "jos ruoka maittaa ja seisoo" on tosi ikävästi sanottu.


Jokaisella on oma mielipiteensä mutta sanoisin tämän lausahduksen sanoneen olevan asian ytimessä, itsekin tuossa hetki sitten palloa pallotta seiniin potkiessani huomasin juuri noitten asioiden olevan poissa raiteiltaan, jopa niin että minä joka olen aina ollut seisovien pöytien kauhu söin parit kerrat niin linnunsetit seisovissa että oli siinä seuralaisilla ihmettelemistä.

En vähättele ollenkaan topiikin aloittajan problemaattista tilannetta mutta mitä pidemmälle me pääsemme tätä 'reissuamme' täällä sitä enemmän me näemme asioitten yhteyksiä ja merkityksiä, sanonta 'mikä ei tapa niin vahvistaa' pitää 99,9 % paikkansa, kovien juttujen jälkeen olet aina valmiimpi kohtaamaan vastaavia sillä niitähän aina tulee .......

Itse koin keväällä -08 asioita joita en olisi halunnut edes pahimmalle vihamiehelleni (joita minulla tosin ei ole) mutta niin se vaan kävi että nuo kokemukset ja opit jotka tuon prosessin aikana opin olivat nyt tänä keväänä mulle keskeinen apu nousta tilanteen yläpuolelle ja pysyä 'pinnalla'.

Armeijaankin meno on aivan perseestä mutta niin ne vaan ne muistot sieltä tuntuvat niin mukavilta jälkeenpäin.

Mutta kun kyseessä on kaveri joka on tiensä alkupäässä voi ulkoinen apu olla enempi kuin kullan arvoista, ehkä parasta salvaa olisi puhua asioista samanhenkisten/ samoja asioita kokeneiden kanssa, se on jotenkin neutraalimpaa omalle mielelle.

Keskiäkäinen lohjalainen
06.08.2013, 16.07
Osanottoni menetyksesi johdosta.

Pistäpä tietsikka ja muutkin nettivekottimet kokonaan viikoksi kiinni ja keksi jotakin muuta tekemistä. Netti voi saada aikaan stressitilan ja se taas pistää väsyttämään. Se, että pyörä liikkeelle lähdettyään kulkee, tarkoittanee, että fysiikka on kunnossa.

Juha Jokila
06.08.2013, 17.23
En ymmärrä miksi moni tyrkyttää ammattiapua. Ei niitä kiinnosta, kunhan tekevät työnsä ja tauolla pohtivat mikä Weberin grilleistä on paras. Ammattilaiselle paras tili tulee, kun potilas tarvitsee apua pitkään ja syö paljon ja kalliita lääkkeitä. Lääkkeistäkin on apua tosi harvalle lumelääkettä enempää, mutta sivuvaikutukset tulee kaikille. Sitten kun yrittää lopettaa lääkkeen, niin tulee krapula - vieroitusoireet laillisesta myrkkyhuumeesta. Pahimmassa tapauksessa joku roistovaltion agenttilaitos lavastaa ssri-lääketokkuraisesta seuraavan kouluammuskelijan.

Fillarifoorumilta löytyy aina paras apu vaivaan kuin vaivaan!

Jocce, Tukkussessa on moneen lähtöön pyöräporukoita, niin maantielle, maastoon, mäkeen, kuin bmx-radallekkin. Joka porukka on hyväntuulista, reilua ja auttavaista. Jutut on monesti aika paskoja, mutta niihin ei ole pakko osallistua.

CwA
06.08.2013, 17.23
Niska-hartia probleemaan auttaa halkojen hakkuu, se auttaa kyllä moneen muuhunkin ja aina jossain on joku vanhus, jolla puulämmitys ja tartteisi jeesiä tuolla osastolla.

Itse kävin lauantaina yhdelle vanhukselle auttamassa klapien siirtoa liiteriin, kunnon hikijumppaa sekin ja kun kädet heiluu, niin se auttaa hartiavaivoihin, kirveenkanssa heiluminen on vähän kuin keppijumppa, mutta parempaa. Noita kun tekee säännöllisesti, niin hartiapuolella vähemmän murhetta.

Kai nuo kädet on kiinni tuollaisilla pallonivelillä ihan syystäkin, niillä pitää heilua.

Tuossa on kätevä juttu niille, joilla netinkäyttö karkailee:
https://addons.mozilla.org/en-US/firefox/addon/time-limiter/

Näin pitkään istumatyötä tehneenä (lähes 20 vuotta) ja liki koko iän tietsikan ruutua tuijottaneena sanoisin, että kyllä se on todella pahaa myrkkyä niin yläpäälle kuin koko kropallekkin.

Päivän ensimmäinen asia minkä tekee, jos on pyörälenkki, niin se kyllä kummasti tekee päivistä parempia.

VeeVee
06.08.2013, 18.15
Samoja ajatuksia kuin suurimmalla osalla. Reuma on varsin helppo selvittää, mutta yleensä nivelkivut ovat jotain muuta. Aika harvoin kivut ovat pisteleviä kipuja, mutta voi sellaistakin kai esiintyä. Jos on sellaista kihelmöivää pistelyä niin viittaisi enemmän lihasjumiin tai muuta hermoihin liittyvää. Hieroja tai halonhakkuu toimii ja omalla kohdalla kuntosali auttaa moneenkin vaivaan, myös pistelyyn. Nuo patit voi olla stressiperäisiä eli syntyä ilman fyysistä "vikaa". Stressi aiheuttaa monenlaisia asioita. Hyvin tuttu tuo, että väsyttää eikä jaksa aloittaa mitään, mutta väsymys katoaa alan tekemään jotain. Ainakin itsellä ne ovat ajoittuneet elämässä tapahtuneisiin muutoksiin jne. Läheisen poismenoa ja vaikka mitä muuta.

Osanottoni isäsi poismenon johdosta. Oma isäni nukkui pois reilu kuukausi sitten.

En lähtisi tyrmäämään ammattiapua. Tunnen monta jotka ovat saaneet paljon apua ammattiauttajalta. Kaikilla ei ole ystäviä joille voi puhua kaikesta ja avoimesti eikä sekään aina ole riittänyt niille, jotka ovat saaneet avun ammattilaiselta.

Voisi olla hyvä vähentää netissä oloa, tehdä vapaaehtoistyötä kuten ehdotettiin tai keksit jotain muuta tekemistä. Voi olla, että apu on vain tilapäistä, mutta kyllä ne palaset taas paikalleen loksahtaa. Välivuosi päättyy, uusia seikkailuja ja ihmisiä tulee ja olo piristyy.

aaltju
06.08.2013, 19.37
Isänä, joka on enemmän kuin oman osansa paininut nuorten masennuksen ja ahdistuksen kanssa, antaisin muutaman vankkaan kokemukseen ja omiin virheisiin pohjaavan neuvon:

- Omissa pohdinnoissa ja etenkin muiden neuvoissa pitää muistaa että helppoja ratkaisuja ja yksinkertaisia selityksiä ei ole. Usein menevät syyt ja seuraukset sekaisin tai täysin irrationaalinen toiminta rationalisoidaan jollakin omintakaisella selityksellä.
-Masennus on sairauksista itsekkäin... vaikka kuinka tuntuisi että kukaan ei voi tietää/välittää/ymmärtää niin se tunne väärä ja valheellinen, osa sairauden kuvaa. Masennus ei myöskään ole kenenkään oma yksityinen asia, se vaikuttaa kaikkiin läheisiin ja tarttuu kuin kausiflunssa.
-Läheisen tuki on tärkeää, mutta ammattilainen on aina ammattilainen. Pitää toki muistaa että niin kuin kaikilla muillakin aloilla on myös mielenterveystyössä sekä hyviä että huonoja ammattilaisia. Läheisen tuki korostuu hoitoon pääsy vaiheessa... masentunut nuori harvoin pystyy tai edes haluaa vaatia oikeutta kunnolliseen hoitoon, mutta vanhempi pystyy siihen. Toisaalta hoitoon sitoutuminen saattaa olla helpompaa kun tukiverkko on kunnossa. Puhu siis läheisillesi, kerro rehellisesti miltä tuntuu.
-Liikunta on varmasti hyvää "terapiaa" ja endorfiini sun muut toimivat lääkkeiden tavoin, mutta se voi olla myös sijaistoimintaa tms. Forrest Gump juoksi ongelmansa pois, mutta oikeassa elämässä se ei toimi.

Vankasti suosittelen ajanvarausta omalääkärille ja jonkin tilanteesi hyvin tuntevan aikuisen läheisen mukaan ottamista tapaamiseen. Varsinkin nuoremmat terveyskeskuslääkärit ovat yllättävän valveutuneita näiden asioiden suhteen kunhan vaan pystyy esittämään asiansa siten että ei tule luetuksi joukkoon, joka on vain etsimässä hyvä tekosyytä laiskottelulle.

Osanotto isän poismenon johdosta ja tsemppiä paranemisen tielle.

Sent from my GT-P5100 using Tapatalk 4

CwA
06.08.2013, 19.50
Pari vaihtoehtoa sitten, eli esimerkiksi mulla ei keskiarvo ollut kaksinen peruskoulun jälkeen, mutta sitäpä voikin korottaa jälkikäteen, jotkut koulut järjesteävät sellaisia kursseja joilla voi treenata ilman kiusaamisilmiöitä ja tehdä kokeet, joiden avulla sitten valitun aineen arvosana paranee, mikä nostaa taas sitten keskiarvoa. Muistaakseni matematiikassa oli 4 koetta aikoinaan kun kävin, sitä en muista paljonko englannissa oli, mutta matikan nostin arvoon 8 ja enkun arvoon 9.
Elikkä, jos haluaa parantaa mahdollisuuksiaan lukioonpääsyyn, niin siinä on yksi vaihtoehto, sitten aina on mahdollista käydä iltalukio myöhemmin ja hankkia jokin itse kiinnostava ammatti ja päästä leivänsyrjään kiinni, mikä on oikein hyvä tie myös.

On paljon noita erilaisia mahdollisuuksia, liki rajattomasti, kaikki eivät toimi jokaiselle, mutta jokaiselle on paljon valinnanvaraa ja aina kannattaa pitää mielessä yrittäjyys, vaikka työmarkkinat ei muutoin vetäisi, niin tekemällä vaikka vapaaehtoistyötä saa näkemystä ja kokemusta, voi verkostoitua ja jossain vaiheessa yrittäjyys voi olla hyvä vaihtoehto, aina kannattaa vähän sillä silmällä tutkia vaihtoehtoja, että mahdollisesti voisi olla hyötyä jos alkaa tekemään töitä itselleen.

Ainoa umpikuja onkin yleensä oman pään sisällä ja siinä usein se ammattilaiskuuntelija osaa hyvin auttaa näkemään enemmän vaihtoehtoja.

hannupulkkinen
06.08.2013, 19.56
Juha Jokilalla on imeisesti huonoja kokemuksia ammattiauttajista. Todella vastuutonta ja asiantuntematonta tekstiä.

CwA
06.08.2013, 20.25
Juha Jokilalla on imeisesti huonoja kokemuksia ammattiauttajista. Todella vastuutonta ja asiantuntematonta tekstiä.

On mullakin, mutta kun suoraan sanoin että pitää vaihtaa henkilöä, kun ei vaikuta homma kiinnostavan, niin oikein ryhtikin tuolissa parani ja alkoi ihan tekemään sitä työtään, loppui se ajankulutus ja mitäänsanomattomuuksien heittely, se on ravisteleva kokemus kun asiakas kritisoi, ihan hyvä siitäkin auttajasta sitten lopulta tuli, ihmisiähän nekin vaan on omine ongelmineen ja rajoituksineen, mihin tahansa hommaan voi väsähtää ja tuollaisessa kun kukaan ei oikeastaan valvo on aika helppo lipsua, mutta aina voi vaihtaa henkilöä jos homma ei tunnu edistyvän, kaikkien kemiat ei pelaa vaan yksiin ja kannattaa muistaa sekin mahdollisuus, että voi pyytää toisen henkilön.

Suurin osa taitaa kuitenkin pyrkiä tekemään parhaansa, on aika harvinaista, että motivaation kadottanut sattuisi kohdalle, mutta jos ei homma tunnu edistyvän niin sitten ihan raakasti vaan henkilö vaihtoon, sellainen mahdollisuus on hyvä pitää mielessä ja ei ongelmaa.

hannupulkkinen
06.08.2013, 20.41
Onkohan tämä oikea topikki arvioida ammattiauttajia? CWA:n kokemus on kyllä rohkaiseva. Tutkimusten mukaan terapian vaikuttavuus riippuun nimenomaa terapeutin ja asiakkaan välille syntyneestä luottamussuhteesta.

Juha Jokila
06.08.2013, 20.53
Juha Jokilalla on imeisesti huonoja kokemuksia ammattiauttajista. Todella vastuutonta ja asiantuntematonta tekstiä.
Ja kaikilla muilla sitten hyviä?

Lihasjumeihin auttaa venyttely, hieronta, sauna ja rentouttava olut. Ja sitten sitä liikuntaa. Pyöräily ja tietokoneen kyyläys on molemmat hartia- ja selkäjumeille altistavaa. Vai tarvitaanko siihenkin ammattiapua 20 x 160 €/h ja laatikollinen kolmiolääkkeitä? No tulee siinäkin liikuntaa kun ramppaa jollain praktikolla. Eihän sitä nykyisin saa, eikä voi tehdä enää mitään, kun joka hommaan tarvitaan setifioitu ammattilainen. Voi helvetin perse että on vaikiaa. Menkää kysymään vaikka Irakiin, Libyaan tai Syyriaan, että onko "länsimainen" apu ollut tarpeen?

proileri
06.08.2013, 22.50
Osanotto myös, kyllä tuossa hetken kestää ihmetellä kun läheinen kuolee. Mutta kun pahin surutyö onpi tehty, niin varmaan taustalla on vähän määrätiedottomuutta elämän suunnan suhteen, joka on vetänyt mieltä matalaksi ja aiheuttanut henkistä väsymystä. Kannattaa lähteä kehittelemään jotain ns. oikeaa tekemistä koulunkäynnin osalta, vaikka sitten pyrkii pääsemään jollekin linjalle ammattikouluun jos ei muuta keksi. Kyllä ammattikoulupapereistakin aina jotain hyötyä on, vaikkei mieluisin ala olisikaan.

Jos tuntuu että väsymys on jumittunut pahemmin eikä mieliala tahdo kohentua, niin kannattaa siitäkin keskustella lääkärin kanssa. Lääkäri antaa lähetteen mielenterveyspuolelle ja siellä sitten arvioidaan että voisiko olla jotain masennuksentynkää alla, ei siellä asionti sen ihmeellisempi asia ole kuin normaalillakaan lääkärillä käyminen.

sledgehammer
06.08.2013, 23.25
Kyllä ammattikoulupapereistakin aina jotain hyötyä on, vaikkei mieluisin ala olisikaan.

Jälkeenpäin ajatellen olisi itsekin pitänyt mennä ammattikouluun. Se lukio ei oo mikään ihmeellinen juttu ja lopulta koko valkolakki on aika yliarvostettu päähine. Monesti ihmetellyt, miksei sitä pidetä juuri minään, kun valmistuu johonkin oikeaan ammattiin ja sitten jotain tyhjänpäivästiä valkolakkia jaksetaan hehkuttaa niin kuin olisi suuriakin saavutettu. No jotkut tekee sen kyllä niin, että on aihetta kun on rivit laudaturia, mutta se on sitten vähän eri juttu. Nim. päivääkään en lukenut ja Magnan paprut tuli käteen. Aineetkin tuli raapaistua kuulakärkikynällä laakista valmiiksi :D Kävin, kun en muutakaan keksinyt. Välivuoden ajelin postia ja pirssiä. Sitten ajauduin valtion leipiin ja sillä tiellä ollaan. Valkolakkia en ole päähäni lakkiasiten jälkeen painanut, kun en yksinkertaisesti pidä sitä omalla kohdalla minkäänlaisena saavutuksena.

Siitä ei kannata masentua jos ei lukioon päässyt. Mee ammattikouluun, jos sieltä löytyy jotain kiinnostavaa. Pääsee sitäkin kautta ammattikorkeaan ja vielä eteenpäinkin jos lukuhaluja riittää. Kun opettelet alasi kunnolla, on töitä silloinkin, kun kaikki konsultit on potkittu pihalle. Mä ainakin arvostan kovasti sitä, jos on kädentaidot hanskassa. Surkeilla papereilla valmistuneita tradenomeja, jotka vaan ovat jatkaneet sitä lukion viitoittamaa tietä eteenpäin, kun eivät vieläkään keksi mitään, on tässä maassa ihan tarpeeksi henkkamaukkojen ja siwojen kassoilla odottamassa sitä uran avautumista. OIKEASTI hyville sähkö, putki timpuri/maalariukoille on aina hommia. Jos ei toisten tarjoamana, niin sitten itse itseään työlistäen. Heikompina aikoina vähemmän, parempina ihan liikaa. Hyvä autosähkömies alkaa olla painonsa arvoinen kullassa. Niitä ei vaan ole. Ei oppisopimuskaan välttämättä huono ole. Itse luin juuri ICT-asentajan paprut työn ohessa Edupolissa. Oli kivaa maanläheistä opiskelua jossa on paljon hands-on tyyppistä touhua. Yritä silti lukioon, jos se palvelee sun tarkoituksia, niin, että tiedät hyötyväsi siitä.

Edit:
Musta oli mukava lukea siitä, miten muistelet isäsi kanssa käyneesi vaikeita asioita läpi ja saaneesi apua häneltä. Se on tosiasia, että isä on nyt poissa ja nyt täytyy mennä siltä osin omillaan, mutta sulle jää varmasti paljon hyviä muistoja isästäsi. Nekin varmasti auttavat osaltaan ponnistelussa eteenpäin. Läheskään kaikilla ei ole asiat tuossa mielessä yhtä hyvin. Omalla työuralla on tullut nähtyä melkoisia ihmiskohtaloita ja perheiden raunioita, joista ei varmaan jää muuta mieltä lämmittämään, kuin hiillos savuavilla raunioilla.

marmar
07.08.2013, 06.56
Siitä ei kannata masentua jos ei lukioon päässyt. Mee ammattikouluun, jos sieltä löytyy jotain kiinnostavaa. Pääsee sitäkin kautta ammattikorkeaan ja vielä eteenpäinkin jos lukuhaluja riittää. Kun opettelet alasi kunnolla, on töitä silloinkin, kun kaikki konsultit on potkittu pihalle.

Näin juuri.

Itseasiassa amispohjainen insinööri, (jolla englanninkielen taito kunnossa) saa ainakin meillä poikkeuksetta paremmat pisteet koulutuksesta työhaastattattelussa, kuin pelkältä lukiopohjalta valmistunut insinööri. Työelämässä katsotaan vain sitä lisäarvoa, mitä koulutus tuo työn suorittamiseen. Insinöörin hommissakin amiksessa opitut taidot on hyödyllisempiä, kuin lukiossa.

Ei se autuus aina sieltä lääkäristä löydy. Jos muu ei auta tai siltä tuntuu, niin kyllä sinne lääkäriin kannattaa mennä, mutta ekaksi kannattaa koittaa omat keinot.

Lääkepakkauksia annetaan aivan liian helposti ja liian isoina. Mulla oli käsileikkaus ja 2 viisaudenhampaan poistoa. Ekana ollen käsileikkauksen särkylääkereseptistä popsin yhteensä 20%, muut reseptit meni silppuriin. Liika pillereiden popsiminen nostaa vain toleranssia ja tekee sivuvaikutuksia. Kierre, joka voi viedä elämänilon ja terveyden.

Jos vaihtoehtona on mielialalääkket ja maastolenkki fillarin selässä, niin kannattaa kyllä miettä monta kertaa kumpaan kierteeseen lähtee. Molemmat koukuttaa ja molemmissa on sivuvaikutuksia. Ekassa ne sivuvaikutukset on negatiivisia, tokassa positiivisia. Jos kaipaa lenkille seuraa, niin huomenna MTB-turun torstain aloittelijalenkille vaan.

Riittävästi mielekästä tekemistä ja riittävä määrä liikuntaa pitää pään kunnossa. Pahinta pääkopalle on kyhjöttää 4 seinän sisällä ja tuijottaa ruutua aamusta iltaan.

Tulevaa ei kannata surra, koska voi olla, että suru ei tulekkaan ja kaikki sureminen oli turhaa.
Mennyttä ei kannata surra, koska sitä et voi muuttaa.
Riittää, että teet tänään parhaasi.

El-Carpaso
07.08.2013, 09.20
Liikunta toimii osalle ihmisistä parempana masennuslääkkeenä kuin masennuslääkkeet. Osalle ihmisistä ei. Mä painotaan nyt että masennus on sairaus. Se voi johtua monista eri syistä ja se voi vaikuttaa monella eri tavalla ja näistä riippuen siihen toimii yksittäistapauksissa eri metodit. Tästä syystä masennuslääkkeet on täsmälääkkeitä joilla pyritään vaikuttamaan tiettyyn kehon toiminnan osa-alueeseen. Se ei todellakaan aina ole joku oman heikkouden ilmentymä joka lähtee pois kovalla ajolla ja kissanpentuja ajattelemalla. Tästäkin ketjusta saa kuvan että kyllä se pois lähtee kun vaan tekee jotain, lopettaa masentuneena olemisen. Jopa ehkä siinä määrin että on häpeä olla masentunut koska se on itseaiheutettua ja heikkoutta. Todella vastuutonta ihmiset....

Sit varsinaiseen aiheeseen.
Ammattikoulu ei periaatteessa estä yhtäkään yliopistotason jatkokoulutusta. Ammattikorkeaan voi amiksesta olla helpompi päästä sisään. Lukio on ihan kiva jos sitä tarvii tulevaisuudessa mutta ei amis sen huonompi ole. Lukio on siitä hyvä että sieltä voi sit helpommin hakea suoraan esim. Lääketieteelliseen tai muuhun pääsykokeelliseen. Plus et mä arvostin sitä yleissivistävää puolta. Mut veikkaan että olisin ihan yhtä onnellinen jos tekisin vaatteita tai pyörän runkoja työkseni sen sijaan että parin vuoden kuluttua oon juristi.

Jos sun tietokonepelit ei ole sosiaalisia ni niitä kannattaa vähentää rajulla kädellä. Sosiaalisissa peleissä on se kaveriaspekti mutta yksinäinen pelaaminen on eristävää ja turruttaa mielen. Mä oon kokeillu sitä vuoden ajan ja voin sanoa ettei kannata. Pyöräily on parempi vaihtoehto. Koulu tai työ on parhaimpia koska ne pakottaa sosiaaluseen ympäristöön.

Lääkärissä kannattaa käydä juttelemassa. Ei ole mitään syytä yrittää selvitä yksin jos apua on tarjolla. Jos lääkärissä katsotaan että asioita on pielessä niin tutkitaan lisää ja selvitetään syy ja siihen hoito. Asioilla on tapana järjestyä, mutta se vaatii tekoja. Soita terkkariin ja varaa aika. Siitä lähtee pyörät pyörimään. Lisäks kannattaa kertoa ne sun fyysiset oireet. Jos ne on jotain niin harmi, sit se hoidetaan mut voi olla että ovat normaaleja ihmisvartalon muutoksia. Itse aika tiukan diagnoosin saaneena sanon että kun tietää niin helpottaa. Hetken se kolahtaa mut sen jälkeen sitä voi hoitaa ja väliaikaisissa sairauksissa menee ohikin peräti. No, mulla ei tauti parane, mutta hoitaa voi

Tsemppiä

sledgehammer
07.08.2013, 09.53
Toi masennus on vähän semmonen kansalaisen itsediagnosoima tauti. Varmasti on niitä, joilla on ihan oikea masennus ja se ei leikin asia. Sitten on kuitenkin paljon sitä "masennusta". Hyvä tekosyy olla tarttumatta hommiin, vaikkei oikeasta masennuksesta ole tietoakaan. On jotenkin muodikasta olla masentunut, kun hommat mättää. Joskus elämä heittää eteen semmosen kasan paskaa, että menee tovi lapioitaessa. Mieli on varmasti maassa ja v*tuttaa. Ei saa mitään aikaisksi ja ajellaan raskaala vaihteella. Se ei kuitenkaan ole mitään masennusta vaan ihan tavallista vastoinkäymistä ja aallonpohjaa jota osuu varmaan jokaiselle joskus eteen. Jos on kyse jälkimmäisestä tapauksesta, niin täytyy vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä vaikka sinne lenkille. tekemään vaan jotain, että saa vähän ryhtiä elämään. Mun mielestä nää keissit ei oo mitään masennusta. Toisaalta sähän olet vielä käynyt lenkeilä ja koittanut tehdä asialle jotain. Vissiin vähän heikoin tuloksin. Toisaalta kun ottaa huomioon mitä sullekin elämä on heittänyt hiljattain eteen, ei se mikään ihme ole, ettei siitä ampaista suoraan uuteen nousuun.

Siinä kohtaa se ammattilaisen apu on paikallaan, kun aletaan oikeasti selvittelemään kumpaa masennusta potilas mahdolisesti sairastaa. Olisihan se toisaalta kiva saada lääkäristä "terveen paperit" ja sitten vaan ryhtyä hommiin. Nykyajan terveydenhuollossa saa vaan helposti sen pilleripurkin kouraan oli sitten kumpaa tahansa. Siksi kannattaa varmasti tehdä vähän selvitytystyötä millaiselle lääkärille menee huolensa kertoman. Kyllä näihin asioihin perehtynyt lääkäri selvittelee varmasti käynnillä tai kahdella sen, mikä se tilanne on. Oikeaa masenusta kun ei näillä halohakkauksilla ja lenkeillä hoideta kuntoon. Onneksi todennäköisyys on vahvasti sen helpomman diagnoosin puolella.

izmo
07.08.2013, 10.44
Väsyttää aamulla töihin mennessä mutta töissä voi väsyä paljon enenmän

tempokisu
07.08.2013, 12.26
Väsyttää aamulla töihin mennessä mutta töissä voi väsyä paljon enenmän

No KYLLÄ.
Olen ihan samaa mieltä sledgen kanssa että pirun ylioppilaspipa. En ole käyttäny kun sinä yhtenä päivänä, ja senjälkeen en, en edes kehtaa. Siis että sitä pipaa pitäisi muka vappuna käyttää?? Voi nolous.
Ite kun olen juuri se laudatur-tyyppi - mutta mitään käytännön hyötyä niistä ällistä ei ole ollut. Päinvastoin. Kovat paineet "menestyä" ja mennä jonnekin tiettyyn paikkaan opiskelemaan.
Sinänsä en peruste sille "valmistujaishehkutukselle" vaan tärkeintä olisi löytää oikeita töitäkin. Jos löytyisi vielä mieluista työtä, mutta aina se ei ole mahdollista, että pitää sitten tehdä sitä työtä mitä saa. Akateemisuus ei ole yhtään sen parempi kuin ammattikoulutus, ehkäpä päinvastoin.

Siitäkin on paljon kuullut ( nykynuoret), kun ei viittitä mennä semmoisiin töihin "kun ei kiinnosta". Työhän on sitä varten että vapaa-ajaalla voi harrastaa, ja maksaa palkalla laskut sun muut. Ei se aina niin kiinnostavaa ja kivaa ole, mutta pakko nyt vaan on jotain työtä tavallisen ihmisen tehdä.
Masennuskin on paljon yli-diagnosoitu, ja kaikenlaista "ei huvita, ahistaa", pidetään masennuksena, paniikkihäiriönä tai jonain. Sinne hukkuu ne oikeatkin masennukset hyvin helposti.
Ja miksi se masennus on nyt jo kansantauti, ei vielä 1970-luvulla tämmöistä ollut. Töihin tosin pääsikin helpommin, mutta veikkaan että ei haettu, tai yritetty hakea sairaslomaa kun "tuli ero" tai "velkajärjestely tulossa". Toisaalta sitten kun ihminen EI ole masentunut, mutta tulee vastoinkäymisiä, niin helposti leimataan että on masentunut ( oma kokemus).
Masennus- diagnoosi on kärsinyt kovan inflaation. Sillä tosin voidaan tuomita vakavammatkin sairaudet, tai juuri vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta.

Joo mutta aamulla väsyttää, ei millään inspiroisi lähteä kuudelta lenkille, seiskalta pääsee ajaan pari tuntia ja sitten töihin.
Töissä väsyttää aina. Töitten jälkeen on kotona niin väsy että mitään ei jaksa, sitä syö ja juo jotain ja sitten unille. Herään muutaman tunnin päästä ja sitten jaksaa ehkä jotain taas harrastusta tehdä ( kuvia vaikka). Vasta vapaapäivinä jaksaa sitten jotain muutakin tehdä, ja lähteä lenkille aikaisemmin - ehkä se johtuu siitä että on muuten "vapaampi" olo.
Mutta eikö se ole ihan normaalia että välillä inspiroi, ja toisinaan taas ei.

steelmän
07.08.2013, 13.16
Toi masennus on vähän semmonen kansalaisen itsediagnosoima tauti. Varmasti on niitä, joilla on ihan oikea masennus ja se ei leikin asia. Sitten on kuitenkin paljon sitä "masennusta". Hyvä tekosyy olla tarttumatta hommiin, vaikkei oikeasta masennuksesta ole tietoakaan. On jotenkin muodikasta olla masentunut, kun hommat mättää. Joskus elämä heittää eteen semmosen kasan paskaa, että menee tovi lapioitaessa. Mieli on varmasti maassa ja v*tuttaa. Ei saa mitään aikaisksi ja ajellaan raskaala vaihteella. Se ei kuitenkaan ole mitään masennusta vaan ihan tavallista vastoinkäymistä ja aallonpohjaa jota osuu varmaan jokaiselle joskus eteen. Jos on kyse jälkimmäisestä tapauksesta, niin täytyy vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä vaikka sinne lenkille. tekemään vaan jotain, että saa vähän ryhtiä elämään. Mun mielestä nää keissit ei oo mitään masennusta.

Olen edellisen sisällön kanssa samaa mieltä.

Elämä ei ole pelkkiä hyviä hetkiä, joskus tulee niitä vähän huonompiakin ....... jotta sitten taas olisi aika niille paremmille.

Yksi jännä noitten lääkkeiden 'tupuksen' ilmentymä on antaa masennuslääkkeitä ihmissuhdeongelmien kanssa rämpivälle potilaalle, siinä missä lääkkeet pitävät seratoonin erityksen tasaisena ei potilas voikaan enää päästä normaalisti eteenpäin esim. ihastumisen myötä sillä itse ihastumisprosessissa itse seratoonin eritys lakkaa .....

Tosin joskus voi olla yksilön kehityksen kannalta ihan hyväkin jos se naama menee kerran sen edessä olevan peilin sisälle ........ opit lukemaan vastaavia ongelmatilanteitasi paremmin ja kenties välttämään sen seuraavan sudenkuopan.

Täältä löytyy myös YO-paperit, sitten menin töihin ja opiskelut jäi siihen, tiedä sitten tuosta lakin arvostuksesta mutta en ole yhtenäkään Vappuna sitä käyttänyt.

Tuolla aiemmin mainittuun heittoon ' jos ruoka maittaa ja se seisoo' kun vielä lisäisi sen että jos unetkin maittavat niin sanoisin tilanteen olen itse ihmisen käsissä, etenkin unirytmin paha heilahtaminen voi olla kohtalokasta nimim. kokemusta on.

tempokisu
07.08.2013, 13.40
Yksi jännä noitten lääkkeiden 'tupuksen' ilmentymä on antaa masennuslääkkeitä ihmissuhdeongelmien kanssa rämpivälle potilaalle, siinä missä lääkkeet pitävät seratoonin erityksen tasaisena ei potilas voikaan enää päästä normaalisti eteenpäin esim. ihastumisen myötä sillä itse ihastumisprosessissa itse seratoonin eritys lakkaa .....

.

!!Ei se kyllä noin mene. Potilas kun tulee lääkärille, niin kuulemma silloin kuuluu saada lääkkeitä. Ja kun käynnistä maksetaan, pitäisi saada sitä mitä halutaan. Muuten on turha käynti. Kovin yleinen katsantokanta.
Halutaan ja vaaditaan rauhoittavia ja unilääkkeitä, ja kun ei saa ( näinkin voi käydä..), niin siittähän se alkaa, kamala V**ttuilu ja sä v**ttu mitään ymmärrä.
Viimeksi näin eilen.
Mielestäni aina ensin lääkkeetöntä asioiden hoitoa ja yrittää selvittää se syy miksi nyt on paha mieli, ja katsoa voisiko asialle jotain tehdä. Rauhoittavilla lääkkeillä yleensä asia vaan pahenee, toimintakyky ei varsinaisesti parane, ja sitten tulee mahdollisesti vielä riippuvuus-ongelma.
On tilanteita jolloin tarvii lääkitystä, mutta ei kyllä tuommoiset että tuli ero, töissä kiusataan, on taloudellisia ongelmia..ikävä kyllä mutta nämä vähän kun "kuuluu" elämään.

Juuri eilisen tapauksen jälkeen mietin että onko se kotikasvatuksessa vai missä, että on ilmeisesti opittu että jos haluaa jotain niin se pitää heti saada. Ja minkäänlaisia vastoinkäymisiä ja hankalia tilanteita ei halutakaan kestää tai ratkaista.
Ja tarvii kyllä suuresti ihmetellä jos noin parikymppisille kirjoitellaan rauhoittavia lääkkeitä näihin normaaleihin elämän tilanteisiin.

hannupulkkinen
07.08.2013, 13.50
Lääkkeiden suosiminen johtuu siitä, että yhteiskunnalla ei ole varaa järjestää terapiaa eikä yhteisön ja perheen tukea ole urbaanissa maailmassa.

Ahdistunutta ja masentunutta ihmistä koitetaan auttaa sitten lääkkeillä ja niiden sivuvaikutuksista ei puhuta.

Mielialalääkkeisiin on tietenkin turvauduttava, jos ihmisellä on suisidaalisia ajatuksia ja tukiverkosto puuttuu.

Hyvinvointi polarisoituu myös terveyden ja mielenterveyden osalta erityisesti.
Puoli miljoonaa ihmistä elää toimeentulorajalla ja juuri tämä osa kansasta käyttää suurimman osan viinasta ja lääkkeistä.

Turkulaiset voisivat tarjota aloittajalle lenkki- ja juttuseuraa. Ammattiauttajien mollaaminen ei häntä auta.

CwA
07.08.2013, 13.59
Noita lääkkeitä tosiaan aika helposti ollaan tarjoamassa, olipa sitten mikä tahansa vaiva, itse olen pyrkinyt pitäytymään erossa lääkkeistä mahdollisimman pitkästi, eikä siitä ole tullut ongelmaa, koska mun perusteluna on, että lääkkeillä hoidetaan vain oiretta, eikä ne korjaa itse ongelmaa, ennemmin tekee töitä ongelman korjaamiseksi kuin leikkiä normaalia elämää lääkkeiden pitäessä oireet kurissa. Toki joskus oireet ovat niin pahoja, että vähäinen lääkitys on tarpeen, jotta ongelmaa voi korjata, mutta riippuu tapauksesta ja aina kannattaa pyrkiä toimimaan ilman lääkitystä, kun ei ne lääkkeet tosiaankaan ole mitään ongelmattomia.

El-Carpaso
07.08.2013, 14.22
Tuolta mtb turku shitin kostosta löytynee tietoa turun yhteislenkeistä maastopuolella. Maantiellekkin pitäis löytyä oma ketju. Ite aikoinaan menin vaan ja hauskaa oli. Ei sieltä sillon ketään tuntenu mut juttuseuraa löyty jo tokalla reissulla. Hepo oli kyseessä sillon.
Jos aikataulut antais turussa periks niin lähtisin uudelleen ryhmäilemään mut duunit on vähän pahoihin aikoihin.

Mites hannupulkkinen, onko rovaniemellä jotain maantieporukoita joiden mukaan pääsis syksymmällä?

Matti H
07.08.2013, 14.35
Sunnuntaicycloja ei suositella henkisesti raskaina. Muuten meno on Turun lenkeillä erittäin leppoisaa. Lisätietoa tarjoavat mtbturku.net, shitin kosto-topikki ja avoin facebookryhmä. Rohkeasti mukaan!

tempokisu
07.08.2013, 14.56
No, puhuin ehkä omia aatoksiani.
Taitaa se muuten olla niin että lääkettä vaan, mutta ei asian syvempää tarkastelua tai itse perussyyn hoitoa.
Molemmista on kokemusta, ja ehdottomasti se ei mitään lääkkeitä, mutta tukea ja välittämistä, se oli ainut oikea tapa.

Yhteislenkit voi olla henkisesti tosi riepovia. Riippuu ketä siellä on mukana.
Jos on Puiston Kari, niin ei ole mitään hätää.
Jos on Kallion Ari, niin voi olla hankalaa. Jopa vaarallista.

hannupulkkinen
07.08.2013, 15.20
Mites hannupulkkinen, onko rovaniemellä jotain maantieporukoita joiden mukaan pääsis syksymmällä?
En minä asu Rovaniemellä, mutta olen kyllä Pyhällä lokakuun alusta, joten tervetuloa sinne kylään. Maastossa voi ajaa tai cyclolla, ehkä maantielläkin,

El-Carpaso
07.08.2013, 15.34
En minä asu Rovaniemellä, mutta olen kyllä Pyhällä lokakuun alusta, joten tervetuloa sinne kylään. Maastossa voi ajaa tai cyclolla, ehkä maantielläkin,

Miten mulla oli käsitys että asut roissa... no, etsintä jatkuu

marco1
07.08.2013, 15.49
Mites hannupulkkinen, onko rovaniemellä jotain maantieporukoita joiden mukaan pääsis syksymmällä?
OPP:n porukat ajaa ainakin sunnuntaisin, ainaskin ennen vanhaan: http://www.ounaksenpyora-pojat.fi/ -> harjoitukset

Jocce
10.08.2013, 15.55
Kiitos vastauksista.Voi tämä tosiaan olla mielenterveys asia tai joku tuollainen kilpirauhas juttu.Lääkäri aika varattu,kohta tietää.Ei edes ehdi miettiä tätä omaa tilaansa koska kaikenlaisia selvittelyjä menossa...

proileri
12.08.2013, 16.58
Kiitos vastauksista.Voi tämä tosiaan olla mielenterveys asia tai joku tuollainen kilpirauhas juttu.Lääkäri aika varattu,kohta tietää.Ei edes ehdi miettiä tätä omaa tilaansa koska kaikenlaisia selvittelyjä menossa...

Onnea matkaan sitten vain. Siinä voi hetki mennä lääkäripuolellakin asian kanssa, mutta ei tosiaan kannata pelätä sitä mielenterveyspuolella asiointia. Itse olen hyvin tyytyväinen siihen että lopulta hankin lääkäriltä lähetteen psykologille, ihan vaan "varmuuden vuoksi" (vaikka kulli seisoi ja ruoka maistui) ja siellä päädyttiin siihen että lähdetään asioita selvittelemään huolellisemmin. Alkoivat sitten hiljalleen palikat loksahdella paremmin kohilleen ja selvitä mikä miehessä on vikana. Ja kuten sanottu, sitäkään ei kannata pelätä että "pistetään popsimaan pillereitä", tapaamisia on normaalisti useampia ja lääkkeiden osalta lääkäri aina kyselee että onko siitä apua ja vaihdetaan tai lopetetaan lääkitys jos ei paranna tilannetta.

Liikunta kyllä piristää masennuksenkin yhteydessä, aika takuuvarma keino saada endorfiinit liikkeelle ja positiivista fiilistä sitä kautta. Kannattaa tosin muistaa että liikunta ei varsinaisesti hoida taustalla olevia juttuja, jos joku muu on elämässä pielessä. Vastikään oli juttua jossain lehdessä jostakin tytsistä jolla oli hieman masennusta ja elämä sekaisin, ja neidillä lopulta sitten liikunta muodostui addiktioksi kun sai kiksejä eikä sen aikana tarvinut miettiä muita ongelmia. Överiksi vedetyn liikunnan mukana tulivat sitten syömishäiriöt ja pakkomielteinen itsensä rääkkääminen, ja lopulta oli pakko tytsillä vetää koko homma poikki.

mehukatti
12.08.2013, 19.06
Keittää mutteripannulla espressot, niin väsymys katoo ja jaksaa lähtee lenkille. :) Olennainen osahan on ton lähdön aikaansaaminen, koska ulkona piristyy yleensä muutenkin.

LJL
12.08.2013, 19.15
Syön aina pari tablettia Pervitiiniä ennen lenkkiä, piristää. Löysin mökiltä vaarin jotain vanhoja, niitä on vielä tosi paljon jäljellä.

-Zing!!

tempokisu
14.08.2013, 14.38
^ jos ei nyt kiitos vedetä tätä(kin) keskustelua tolle tasolle. Topicin aloittaja on varmasti tosissaan, ja toivoisi että vastauksetkin olisi asiallisia.
Mikään piriste ei ole ratkaisu jos on ihan "oikeaa" väsymystä.

proileri
14.08.2013, 15.40
Jostakin pikajuoksijattaresta luin joka on myös vastikään urheilupsykologiksi valmistunut, sanoi että ennen treenejä on hänelle paikallaan rauhoittuminen ja rentoutuminen. Olen itse ajatellut että pikemminkin yleensä koetetaan saada kova energiaboosti.. pitääpä kokeilla rauhottumista, josko sieltä löytyisi kans lenkkimotivaatiota.

Ei ole pervitiinit hyvää ennen lenkkiä, nostaa sykettä vähän liikaa.. kokemusta on amfetamiininsukuisista, ja ihan siis laillisia reittejä :o

tempokisu
15.08.2013, 12.00
Se mikä lenkille parhaiten ajaa on mun suosikkisana inspiraatio. Joskus se on hyvä mieli asiat sujuu, ja toisinaan äärimmäinen ketutuskin.

Ainakaan mulle mikään rentoutusrauhoittuminen ei sovi. Mieli rentoutuu parhaiten kun lenkki on jo jossain vaiheessa, . Lenkillä tulee myös paljon ideoita ( valokuviin).
Joskus kun ajelin pitempiä lenkkejä ja lähdin aamuyöstä niin alkumatkasta väsytti niin että pelkäsin leukojen menevän sijoiltaan kun haukotutti niin maan perusteellisesti. Mulla on vähän sillee jos olen suunnitellut pitkää lenkkiä, en saa kunnolla nukuttua kun tietää että se lähtö on kohta. Ei nukuta. Sitten kun pitäisi lähteä, että väsyttää. Ja jännittää, ja tämän vuoksi luovuin tänä kesänä pitkistä kokonaan. Jännittää liikaa, ja se on kamalaa.
Paitsi että jännittää kyllä usein ihan tavalliselle lenkillekin lähtö, en tiedä yhtään miksi kun mitään tavoitteita ei ole enkä ota aikaa eikä ole pakko ajaa mitään tiettyä. Vaan jännittää.
Kaikki lähtemiset muutenkin jännittää, ja siinä on yksi syy että tykkään kökötellä yksikseni kotonani.

Jocce
16.08.2013, 13.28
Joo lääkäri aika meni sitte ohi koska sekaannus..No maanantaina sitten uudestaan.Sydänfilmissä käytiin koska mulla rintakipuja...ihan normaali oli.Ja äidillä kystan poisto leikkaus kohta.Mitä vielä.Ei ole mitenkään kauhean masentunut olo,Lähinnä toivoton ja epäuskonen...

tempokisu
16.08.2013, 13.47
Ei ole mitenkään kauhean masentunut olo,Lähinnä toivoton ja epäuskonen...

Siinähän on jo ihan tarpeeksi..

Olisiko psykologin tai vastaavan kanssa keskustelu kuitenkin hyvä? mikä aiheuttaa toivottomuutta ja epäuskoa? Kystaleikkaus menee varmasti ihan hyvin ( tosin en tiedä mikä kysta..), ja ehkä äitiäsikin jännittää.

Jocce
18.08.2013, 19.01
No ensin on iso huoli omasta terveydestä,sitten on huoli äidin kun löytyi se kasvain,sitten viikkoa myöhemmin tämä.Mitä vielä.Lääkäri huomenna...

tempokisu
18.08.2013, 19.08
No ensin on iso huoli omasta terveydestä,sitten on huoli äidin kun löytyi se kasvain,sitten viikkoa myöhemmin tämä.Mitä vielä.Lääkäri huomenna...

Anteeksi! Käsitin sanalla "kysta" jotain hieman pienempää, "kasvain" on tietysti kokonaan toinen juttu, mutta jos se on "hyvänlaatuinen kasvain"? . Itse olen ensisijaisesti huolissani läheisteni terveydestä ja voin kuvitella huolesi, ja oma vointi tulee toisena, tarvii olla joku iso juttu että olen omista terveysasioista huolissani.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja on asiantunteva ja mukava lääkäri!

Ehkä tässä on monen asian summa. Jos se alkaisi purkaantua yksi asia kerrallaan sitten.

Jocce
18.08.2013, 20.33
No semmonen 5 cm halkasijaltaan joo,hyvälaatunen kuulemma mutta silti...No kyllä tää tästä,parin kuukauden päästä luulisi asioiden olevan jo paljon paremmin.