PDA

Näytä tavallinen näkymä : Moottoriurheilu (motocross, enduro) fillaritreeninä? Harrastaako kukaan?



JH1
22.07.2013, 21.38
Silläkin uhalla, että jollakin vihreä kypärä kiristää liikaa ja avaus häipyy bittiavaruuteen kysyn harrastaako joku palstalaisista myös moottoriurheilupuolen juttuja? Siis lähinnä motocrossia ja enduroa? Tukeeko moinen fillarilla ajoa vai oppiiko väärän tekniikan? Tuli tällainen mieleen, kun kävin kokeilemassa motocrossia Kirkkonummella ja käsistä alkoi loppumaan voimat ja hiki valui jo vartin reuhaamisen jälkeen. Oli sellainen kevyt akkukäyttöinen (vuokrattava) motocross-pyörä (älytön vääntö, piikkisen tehot, mopon paino) ilman vaihteita eli todella helppo ajaa ensikertalaisellekin. Takajarrua käytettiin sitäkin kahvasta eikä polkimella. Ja kyllä muuten lähtee mutkasta... :D

Verska-Vesa
22.07.2013, 22.33
Kyllähän aika moni DH-kuski ajaa myös motocrossia, itsekin ajaisin jos kaikki rahat, aika ja varastotilat ei menisi jo näihin fillarihommiin.

Vepa
22.07.2013, 23.31
Moottoripyrät vaihtui fillareihin viisi vuotta sitten.

Nikkee
23.07.2013, 04.21
Enduroa ajellaan tosissaan. Motocross ohessa harjoittelumuotona ja maantiefillarointi viime syksynä löydetty peruskunnon kohottamiseen. DH ja fillarienska olis tosi mahtava päästä kokeilemaan joskus ihan kilpailupuolellekin mutta ei näin opiskelijana rahat riitä kuin nuudeleihin

nure
23.07.2013, 08.15
Nuorena poikana kyllä, en kokenut crossin mitenkään erityiseksi harjoitteluksi pyöräilyyn, lähinnä päinvastoin pyöräily tuki crossia. Mutta Trial olisi tosiaan kehittäisi ajotekniikkaaja käsittelytaitoa. Jos prätkällä pitäis harjoitella niin sen täytyisi kyllä päristä ja haista pakokaasulta, koitin kerran pihalla tuollaisella sähköprätkällä ja oli hieman samaa kuin virtuaaliseksi ;-)

AK-87
23.07.2013, 08.21
Enduroa ajellaan tosissaan. Motocross ohessa harjoittelumuotona ja maantiefillarointi viime syksynä löydetty peruskunnon kohottamiseen. DH ja fillarienska olis tosi mahtava päästä kokeilemaan joskus ihan kilpailupuolellekin mutta ei näin opiskelijana rahat riitä kuin nuudeleihin

Mitäs sinä höpötät? :) Yksi ratatunti vähemmän crossia, sillä rahalla fillarienskakisaan? Ja vaihdat sen maantiekonkelin täysjoustoon, jos kalustopuoli oli vaiheessa ;)

spaceman
23.07.2013, 11.36
Silläkin uhalla, että jollakin vihreä kypärä kiristää liikaa ja avaus häipyy bittiavaruuteen kysyn harrastaako joku palstalaisista myös moottoriurheilupuolen juttuja? Siis lähinnä motocrossia ja enduroa? Tukeeko moinen fillarilla ajoa vai oppiiko väärän tekniikan? Tuli tällainen mieleen, kun kävin kokeilemassa motocrossia Kirkkonummella ja käsistä alkoi loppumaan voimat ja hiki valui jo vartin reuhaamisen jälkeen. Oli sellainen kevyt akkukäyttöinen (vuokrattava) motocross-pyörä (älytön vääntö, piikkisen tehot, mopon paino) ilman vaihteita eli todella helppo ajaa ensikertalaisellekin. Takajarrua käytettiin sitäkin kahvasta eikä polkimella. Ja kyllä muuten lähtee mutkasta... :D
Moottoripyörällä kadulla ja maastossa on tullut ajettua iän kaiken. Polkupyöräily vakavammin otettavana harrastuksena on minulle koko lailla uusi asia. Sen mitä olen maastossa polkupyörällä vähän ajanut niin on tiettyjä samankaltaisuuksia mutta myös todella paljon eroja. Ensinnäkin ajosilmä on minulla mielestäni myös polkupyörällä ajoon ihan ok ja osaan mielestäni katsoa mistä kannattaa yrittää ajaa kun sitä on mp:llä tullut pitkään harjoiteltua. Myös perusperiaatteet siitä miten pysytään pystyssä, pidetään ajolinja jne. ovat ok-kunnossa: katse kauas ja haluttuun etenemissuuntaan, vauhti korjaa virheitä jne. Eroja ovat ainakin nämä. Polkupyörä on melko tavalla huterampi peli kuin moottoripyörä. Jos ajolinja on kohtisuora kohteeseen nähden, ei ole juurikaan väliä miten kovaa n. 20 cm esteen yli mp:llä ajaa. Polkupyörällä sama temppu on ihan toinen. Erityisesti alamäessä minulla loppuu polkupyörällä pää aivan alkuunsa mp:ään verrattuna. Pp vain kertakaikkiaan tuntuu huterammalta kuin mp. Mitä tulee kuntohommaan niin järjetön hiki tulee molemmissa. Mp:llä maastoajossa hiki tulee kuitenkin enemmän staattisesta pidosta kuin varsinaisesta lihasten liikkeestä. Uskoakseni hyvä kuntopohja motocrossiin olisi body pump-tyylinen ja enduroon sama mutta hiukan enemmän kestävyyspainotteinen. Polkupyöräilyssä kuntovaatimukset ovat toisenlaiset. En sano että kovemmat tai löysemmät mutta luonteeltaan erilaiset.

AK-87
23.07.2013, 12.47
DH/mtb-endurokuskille motocross treenimuotona tarjoaa tässäkin pannukakkumaassa hyötyjä ainakin tuttavallisesti armpumpin eli käsivarsien hapotuksen osalta. Suomessa kun hyvin huonosti pääsee tykittelemään pitkää siivua alamäkeen fillarilla, niin kädet ei totu riittävästi siihen työhön, mitä ne joutuvat pidemmissä laskuissa tekemään. Tosin henk koht täytyy sanoa, että tänä kesänä Åressa 10+ minuutin alamäkipätkillä kädet eivät olleet ongelma (kiitos maastavedon ja leukojen), mutta alaselkä loppui ihan täysin. Ei vaan jaksanut sitä pumppausta niin kuin olisi pitänyt. Sitä en sitten tiedä, miten crossi/mp-endurossa tehdään pumppausliikettä ja paljonko alaselkä kehittyy?

AaJiiKoo
23.07.2013, 13.42
Itselläni on kisataustaa crossista ja oman kokemukseni perusteella sekä pyörä- että crossihommilla on molemmilla annettavaa toisilleen. Pyörää pitää mielestäni ajaa tarkemmin, koska se on huomattavasti kevyempi ja ennen kaikkea hyrrävoimat ovat pienempiä ja virheitä ei voi paikkailla kaasulla. Crossissa taas ajosilmä kehittyy hyvin, koska vauhdit ovat kovempia ja hypyt isompia. Motocross on myös erittäin monipuolista treeniä koko vartalolle ja saman tyyppistä treeniä ei oikein ainakaan Suomessa voi toteuttaa pyörällä. Itselläni ei ole pyöräilyssä ollut koskaan ongelmia sen kanssa, ettei selkä olisi jaksanut, johtuen varmaankin crossitaustasta. Suomessa kun suurin osa crossiradoista on pehmeitä hiekkaratoja, jotka ovat oikeastaan aina enemmän tai vähemmän pyykkilautaa, joten ajaminen muistuttaa pitkää kyykky-, punnerrus- ja soututreeniä. Tämän takia crossissa saa sykkeet tappiin aika helposti. Viimeksi, kun ajoin sarjacrossin (erän pituus 20min+2 kierrosta), niin keskisykkeeni oli 185...;) Harmi vaan, kun tällä hetkellä ei ole aikaa crossihommille, kun pitää keritä pyöräilemäänkin.

Seimi
23.07.2013, 15.47
Täällä on kanssa yksi enskaileva fillaristi. Nykyään ajo puolet maastofillarointia ja puolet enduro prätkäilyä. Mielestäni kumpikin tukee toisiaa todella hyvin. Tulevana sunnuntaina ois taas CC-kisat Säkylässä. Kaksi tuntia tuolla ajoo ja ukko on kokolailla "sippi". Eli laji on todella fyysistä.

CwA
23.07.2013, 15.57
Autolla on tullut moottoriradalla kurvailtua joskus kauan kauan sitten, jollekkin saattaa tulla yllätyksenä, että siinäkin touhussa pukkaa hikeä ja osaa loppua kuntokin kesken kaiken. Konepyöristä olen pysynyt erossa, mutta endurointi kyllä vähän on alkanut kiinnostamaan, ehkä joskus jos budjettia on moiseen.

Maastofillarointia joskus ajellut ja nyt huomannut, että veri sinne suuntaan vetää aina vaan enemmän, maantie jotenkin käy tylsäksi aika nopeasti.

Fillaritrial on jotakin mitä ehkä voisi kokeilla joskus, jos kunnon saa rakennettua riittäväksi moisiin.

Musta ei oikein kilpailemaan ole, kun hidas ja ei enää nykyään ole mitään kiinnostusta olla paras tai edes yrittää sitä, tarpeeksi haastetta siinä, että pääsee kulkemaan sinne minne tahtoo, eikä sinne mihin kroppa asettaa rajat.

20min hiekkatielläkin riittää, että saan itseni sippiin, ehkä sekin vaiktuttaa ettei ole paljoa kisaintoja :)

Nikkee
24.07.2013, 11.27
Mitäs sinä höpötät? :) Yksi ratatunti vähemmän crossia, sillä rahalla fillarienskakisaan? Ja vaihdat sen maantiekonkelin täysjoustoon, jos kalustopuoli oli vaiheessa ;)
Ratatunteja ei paljon tule maksettua, kun kerhon kausimaksulla saa ajaa kotiradalla niin paljon kuin mieli tekee. Kalustopuoli tuossa tosiaan oli kuitenkin se viittaus, kun ei ihan suoralta kädeltä viitsisi ostaa täysijoustoa nurkkaan odottelemaan. Lähinnä olis kiva vetää joku fillarienskakisa lainapelillä ensin ja katsoa sitten että innostaako :) Tuolla maantiepyörällä tulee paahdettua nyt se 3-4 kertaa viikossa asvaltilla, ettei se ihan heti ole lähdössä vaihtoon.

sledgehammer
24.07.2013, 11.37
Kuntoenskaa ja rata-ajoa on tullut ajeltua ja hauskaahan se on. Varsinkin enskassa saa kyllä hien niskaan aika nopeasti. Voisin kuvitlla että crossi/enska tukee aika hienosti nopeampaa etenemistä fillarilla maastossa.

AK-87
24.07.2013, 11.38
Ratatunteja ei paljon tule maksettua, kun kerhon kausimaksulla saa ajaa kotiradalla niin paljon kuin mieli tekee. Kalustopuoli tuossa tosiaan oli kuitenkin se viittaus, kun ei ihan suoralta kädeltä viitsisi ostaa täysijoustoa nurkkaan odottelemaan. Lähinnä olis kiva vetää joku fillarienskakisa lainapelillä ensin ja katsoa sitten että innostaako :) Tuolla maantiepyörällä tulee paahdettua nyt se 3-4 kertaa viikossa asvaltilla, ettei se ihan heti ole lähdössä vaihtoon.

Juu, ja mä tarkoitin ratatunnilla kokonaiskustannuksia (polttoaine, kuluvat osat, kaluston kuljetus ees-taas)... Minkäs mittainen olet? Eiköhän me sulle yks lainatäpäri saada järjestymään, jos intoa on kokeilla. :)

FillaRilla
31.07.2013, 18.10
Aika paljon ajat, jos ympäri vuoden, tai edes ajokauden aikana. Ei taida tässä maassa muita ollakkaan, jotka noin paljon saa treeniä. Jos määrä on tuon verran yhdessä viikossa kesällä ja yhdessä talvella, niin tuntuu paljon uskottavammalta.
Jos lahjakkuudet sais aikaiseksi tuollaisen treenimäärän, olis varmaan maailmalla tyhjenevää suomalaisten endurokuskien, (ja motocross myös) aukkoa täyttämässä jonkin moinen kuskien määrä. Lajin hyödyistä fillarointiin olen kanssasi samaa mieltä.
Skeptisyyteni johtuu tietoisuudesta, että tiedän kaluston huoltamiseen kuluvan ainakin kolmanneksen ajoajasta. Vai ammattilaisenko kanssa aloin argumentoida aiheesta.:rolleyes:

Rickmaple
02.08.2013, 16.22
Olin ehkä puoliammattilainen.Ajan vapaapäivinäni joita on viikossa kolme noin 6-10 h päivässä. Sitten tulee muita kurnutuksia muutama tunti. Ammattilaiset esim Salminen reenaa ainakin tuplat viikossa ellei triplat,olen seurannut sivusta.

Siis Salminen ajais 50-75h viikossa? Jep, niin varmasti.

Mr_Garth
02.08.2013, 16.24
^^
50 - 75 tuntia viikossa? Ajotreeniä?? Oikeasti???

-Garth

FillaRilla
02.08.2013, 22.50
^^^Tossa on nyt mun jälkeen ainakin yksi erittäin asiantuntevan henkilön epäilevä kommentti. Ja oikeesti hei. Muka 6-10h/pvä? Intensiteetti? Maasto? Vai tietä? Ja muuten ei se Juhakaan ihan oikeesti tommosia määriä. Olemmääkin seurannut.
Taidan linkkaa tämän keskustelun johonkin OP:n tai X-racingin palstalle, niin jo nauru syntyy. Harmi, sillä alkuperäinen aihe on ihan OK.
Tunteja lasketaan niin monella tavalla; joku vuosi sitten joku liikuntatieteenväittelijä omaa lopputyötään tehdessä teki kyselyä lajin harrastajien parissa. Lopputulema oli, että kv. menestystä pitäis Suomessa olla, kun junnut treenaa liki 15h viikossa. Jos kolmena päivänä viikossa käy viettämässä 5h radalla heittämässä läppää kavereiden kanssa 3h ja tunti matkoihin jää tunti ajoaikaa. Se on nääs miten sen laskee...

vuohi
17.08.2013, 17.02
Itse tulee ajettua rataa moottoripyörällä ja siittä ei ole kyllä mielestäni mitään hyötyä ajotekniikkaan fillarilla, kovaa rääkkiä tuokin on yllättäen kropalle, varsinkin tonnisella pyörällä kun suomen radoilla ei ehdi lepäämään oikeen edes suorilla.

Tehokkaalla moottoripyörällä ajolinjat ovat ihan erilaiset verrattuna fillariin. Polkupyörällä tavoite on pitää vauhtia yllä kun taas moottoripyörällä päästä mahdollisimman nopeasti kaasulle välittämättä kuinka alas se vauhti putoaa siellä mutkassa.

Mika A
28.08.2013, 21.43
Tukeeko moinen fillarilla ajoa vai oppiiko väärän tekniikan? Tuli tällainen mieleen, kun kävin kokeilemassa motocrossia Kirkkonummella ja käsistä alkoi loppumaan voimat ja hiki valui jo vartin reuhaamisen jälkeen. Oli sellainen kevyt akkukäyttöinen (vuokrattava) motocross-pyörä (älytön vääntö, piikkisen tehot, mopon paino) ilman vaihteita eli todella helppo ajaa ensikertalaisellekin.
Minäkin bongasin tuon Quantya Parkin jo itse asiassa viime vuonna, mutta vasta tällä viikolla rohkaistuin kokeilemaan. Ajattelin, että kai tuolta hengissä selviää katumoottoripyörä- ja nyttemmin myös bike park -ajelemisen tuloksena. että homma muistuttaisi edes jompaa kumpaa. Tai oikeastaan testata ajatusta, että alamäkiajo olisi jotakuinkin garvitaatiomoottorikäyttöistä motocrossia, jossa turvallinen lähtökohta olisi soveltaa sitä vähää mitä alamäkiajon tekniikasta on ehtinyt oppia. Katumoottoripyöräilyyn en ole oikein keksinyt paljoakaan yhtmäkohtia.

Lähestymistapa tuli hastetuksi jo siinä vaiheessa kun kiipesi pyörän selkään. Tanko hirveän korkealla ja tosi lähellä. Jos istuu "munat tankissa" niin kuin opastettiin, niin tuotahan joutuu ajamaan käytännössä seisten, ja silti on tanko lähes rintakehässä kiinni..:eek: Päätin lähteä hieman takapainoisemmalla asennolla liikkeelle. Polvinivel löysi tukipisteen "tankin" kyljestä, ja annoin sitten reiden kiertää rökkyjen mukana tuon tukipisteen ympäri. Tosin ei tuolla niitä röykkyjä liiemmälti ole: niitylle on levitetty ajouralle soraa ja rakennettu muutama kumpu hyppyreiksi ja yksi kolmen pikkupatin sarja. En minä ainakaan noin sileällä radalla mitään arm pumpia saa aikaiseksi. En tosin edes yrittänyt reuhata täysillä, vaan kuunnella vekotinta ja yrittäää ottaa selville, millainen elukka kyseessä oikein olikaan. Ja omasta mielestäni aika omalaatuinen (kun polttomoottorikäyttöisistä kurapyöristä ei ole kokemusta).

Lisäksi sen verran on crossitekniikkavideoita tullut tiirailtua, että ymmärsi tarjota tiukemmissa kurvissa sisäjalkaa eteen. Melkoista tanssia, kun jalkaa pitää vaihtaa lennossa. :p Ja ekan ajokerran jälkeen,kun oli kroppaan kertynyt omakohtaista kokemusta siitä, mistä asiassa on kyse, niin ilmeni, että ajotekniikoissa on aika paljon muitakin eroja esim. kropan painopisteen osalta eri ajotilanteissa.

Kyllähän tuolla alamäkiajotekniikkalähtöisellä lähestymistavalla suht. turvallisesti ja mukavasti rataa kiersi, ja ajokerran jälkeen oli innostunut fiilis, ja kroppakin toki tykkää tuollaiseta lievästä höykytyksestä. Ja koska rautaa on taottava silloin kun se on kuumaa, niin piti sitten tänään käydä hei virkistimässä mustia. Tänään sitten kroppa antoi myöten kokeilla jo lajinomaisempaa ajosentoa, ja bingo: pyörä tuntui heti taittuvan helpommin mutkiin, ja käyttäytyvän vakaammin mutkista avattaessa. Eli siinä meni sekin mahdollinen yhtymäkohti maastopyöräilyn ajotekniikkaan

Parasta oli ehkä jo esille tuotu pyörän vakauden tunne. Tällainen vanha jännittäjä ja hartialukkojen harrastajakin löysi ihan uutta rentoutta pyörän taittamiseksi mutkiin.


Takajarrua käytettiin sitäkin kahvasta eikä polkimella.
Tuo oli yksi vähän etukäteen arveluttava piirre, että mitenkähän tuohon reagoi, jos tulee kiiretilanne. Käytännössä unohdin toistaiseksi etujarrun käytön lähes kokonaan.


Ja kyllä muuten lähtee mutkasta... :D
Omasta mielestäni yksi itseäni eniten yllättäneistä asioista oli se, kuinka helppoa oli loppujen lopuksi kontrolloida takapyörän luistoa kaasulla. Odotin, että se olisi paljon vaikeampaa. Ja tosiaan se, kun sai kropan uskomaan, että etupainotteinen "munat kiinni tankissa" -ajosento on parempi, niin omasta mielestäni siisteintä oli yrittää kaasua tasaisesti mutta maltillisesti lisäämällä saada pyörä lähtemään kiihtymään heti jarrutuksen lopettamisen jälkeen kuin lähes kiskoilla edeten ulos mutkasta. Tästä ehkä jotakin ammennettavissa bermiajoon? Siis tilanteeseen sopivan hyvän ja tasapainoisen ajoasennon merkitys?

Yhteenveto: Ihan lystiä tuolla on käydä kokeilemassa, paikka on siihen sopiva. Sähköcrossin hallintalaitteissa on aloittelijalle vähemmän opeteteltavaa, joten huomiota voi ja kannattaa kiinnittää ajotekniikan opiskeluun. Tosin yhteydet maastopyöräilyyn ovat sittenkin enemmän omasta mielikuvituksesta ja ajattelutavasta kiinni kuin suoraan sovellettavissa. Mutta ylävartalon ja käsien rentoutta voi tuolla hyvin harjoitella, ja oppia sietämään takapyörän "pientä" luistelua. Rata on sen verran helppo, että sen haasteet riittävät ehkä muutamaan käyntikertaan. Minun käsitykseni mukaan firman vuokrasopimus nykyiseen paikkaan loppuu syyskuun lopulla ja ovat etsimässä uutta paikkaa, ehkä hallia. Sinne ehkä saisi hieman haasteellisemman radan, jossa saisi enemmän röykytystä ja amrpumpia?

Minulla oli sykemittari päällä, ja omat keskisykkeet jäivät runsaaseen 120:een, eli selvästi pk-alueelle. Mutta pääpaino olikin edetä turvallisesti ajotekniikkaa ihmetellen ja rakennellen.

Kare_Eskola
28.08.2013, 21.56
Viime viikolla Korson XCO -rataa olin testailemassa. Siellä oli joku kaveri vähän eksyneen oloisena, ja lupasin näyttää rataa. Kertoi vasta aloittaneensa maastopyöräilyn, ja olevansa innoissaan. Kiiltävä Pivot.

Laskettelin sitten mukavaa vauhtia radan läpi. Nöösi tuli kyselemättä perässä kaikki dropit ja kinkamat, ja olisi varmasti kivikoissa mennyt ohikin, jos olisi kehdannut. Puolivälissä kierrosta diagnoosi oli selvä: - Olet tainnut ajaa rossia? - Joo, parikytä vuotta.

Ei ollut ensimmäinen nöösi sitä lajia, jonka olen kohdannut. Alkaa harmittaa että jäi mopoikä minulta välistä...

Tmh
29.08.2013, 10.04
Itse en ole mopoiän jälkeen juuri mopedeilla ajellut. Mutta viime kesänä tuli käytyä heittämässä Lopella sellainen ohjattu about 6h mittainen enduroajelu. Baanaa oli laidasta laitaan helposta hiekkapolusta/metsätiestä kunnon kivikko-juurakko-mutakko ränneihin. Olin porukan moponöösi ja alussa yksi vetäjistä (joku kilpaa ajava junnu) ajeli perässä ja katsoi jotta homma pysyy hallussa. Parin polun pätkän jälkeen totesi vain että ajolinjat kohillaan, ei muuta kuin hanaa.

Mitään tosiaan mopoilusta tiedä mutta annetut ohjeet tuntui toimivan. Eli aina kun voi niin ajaa seisten ja älä töki jalkaa sisäkurveihin kuten telkussa näkyy krossissa. Metsässä kun on kiviä ja juuria niin käy helposti ikävästi kun jalka sellaiseen yllättäen tökkää.

Kun tuota maastopyöräilyyn pikaseen vertaan, niin onhan nuo molemmat maastossa pyörien päällä liikkumista. Hiki tulee molemmissa. Fillarilla opittuja ajolinjoja pystyi hyödyntämään ja kunto tuntui riittävän. Monella motoristilla jotka paljonkin ajelevat oli huomattavasti enemmän ongelmia ajolinjoissa kun poluille siirryttiin ja varsinkin tuossa kuntopuolella. Monesti yrittivät turhaan kierrellä esteitä kun taas itse pisti vähän lisää vauhtia ajoi yli, niin kuin fillarillakin olisi tehnyt. Pyörien käsittelyssä oli paljon eroa ja aluksi tuo mopo tuntui niin mahottoman raskaalta ajaa eikä käänny mihinkään. Pikkuhijaa siihenkin alkoi tottumaan ja mutkiin taittaminen sujumaan. Vaikka tuo mopo tuntui menevän helposti pahassakin maastossa niin välillä kaipasi polkupyörää alle. Ainakin silloin kun mopoa tunkkasi ylös jostain mutakuopasta minne sen oli saanut jumiin napoja myöten...se oli kohtuu hapottavaa touhua.

Eiköhän tuossa ole suuntaan ja toiseen hyötyä vaikka eroakin löytyy. Fillarilla saadaan kuntoa ja jos silläkin viihtyy pahassa maastossa niin ajolinjoja hiottua. Ja mopolla kehitettyä vauhdikkaan ajon tekniikkaa saa vietyä fillaripuolelle. Mitä tuossa on nyt seurannut kuskeja joilla on mopotaustaa, niin kohtuu hyvin viihtyvät isoissakin hypyissä. Eli todennäköisesti mopolla oppii myös viemään pyörää ilmassa.

Tuossa kalustoa:
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/attachment.php?attachmentid=7903&d=1342368627

Pekka L
30.08.2013, 18.49
No tuota, en sanoisi ihan moottoriurheiluksi sanan varsinaisessa merkityksessä, enkä oikein treeniksikään... mutta kelkalla on tullut reuhattua nyt yksi talvi ja jatkoa seuraa. Kyllä irtoaa hiki reittiajossa, samoin kintut saa kyllä kohtuu paljon liikuntaa kun kelkan päällä patikossa jumppaa.
Kotipuolessa ajellessa ajo on enempi fiilistelyä ja leikkimistä, pihasta kun pääsee lähtemään. Mutta tosiaan, kun kelkka ajetaan kärryyn ja suunnataan reitille, niin siellä tulee sitten ajettua isolla a:lla.

OJ
30.08.2013, 20.40
Kyllä kelkalla hiki irtoaa ja saa paikat kipeäksi, mutta ainakaan noilla uudemmilla kelkoilla ei kyllä ihan mahdotonta treeniä saa aikaan. Kivaa se toki, mutta lähempänä junttien tee se itse eutanasiaa kuin minkään tyylistä urheilua. 150 hevosta jalkojen väliin ja jarrujahan noissa ei varsinaisesti ole, niin isoin treeni on pitää kiinni ettei putoa kyydistä. Kelkkailu on toki ihan eri asia kuin kaksipyöräisillä kaahaaminen.

Draagon
03.09.2013, 07.37
Kylläpä OJ vaikuttaa melko asiantuntijalta kelkkailun suhteen. Kelkalla saa fyysisesti ihan yhtä kovan reenin aikaan kuin crossipyörälläkin (ja nyt en puhu mistään lanatulla reitillä kaahaamisesta)

OJ
05.09.2013, 06.07
En ole mikään asiantuntija millään alalla. Hien saa kelkkaillessa pintaan ja tottumaton paikat kipeäksi, mutta että treeniä? Tietty jos jumittaa lumipenkkoihin ja joutuu kaivamaan kelkkaa hangesta useinkin, niin mikäs siinä, mutta en ihan heti keksi miten kelkalla saisi aikaan kovin kummoista treeniä fyysisesti tai varsinkaan ajotekniikan suhteen jos siis puhutaan pyöräilyä tukevasta aktiviteetista.

Ehkä mä en vain osaa. Kuvittelen toki kahdeksan talven "kokemuksella" osaavani, mutta en mä silti pysy pro-kelkkailijoiden vauhdissa.

Draagon
05.09.2013, 06.44
http://youtu.be/vYQIoE9iXOg

Oikeasti kovaa hommaa :)