Ylämäen ajaminen

[ekoskim]

Terve!

Kiinnostaisi kuulla ajatuksia yläkien ajamisesta. Miten ylämäet tulisi ajaa, mitä seikkoja huomioida? Aiheesta on varmaan jossain valmistakin materiaalia.

Itse olen ajatellut, että pienet töytäisyt menevät parhaiten kovalla alkuvauhdilla ja putkelta muutamalla tehokkaalla runttasulla. Tämä toimii lyhyissä mäissä, jotka jaksaa runtata voimalla. Mäen pitää olla sen verran lyhyt, että sen jälkeen jää vielä paukkuja matkavauhdin palauttamiseen.

Mikäli ylämäki vaikuttaa niin pitkältä, ettei sitä jaksa runtata voimalla, otan pienen vaihteen ja ajan mäen istuen nopealla kadenssilla, ylämäen lopussa taas kovemmin matkavauhdin palauttamiseksi.

Ongelmallisin mäki on näiden yhdistelmä, alussa lyhyt jyrkkä osuus jonka jälkeen pitkä loiva. Mikäli runttaat lyhyen jyrkän voimalla, hapot lyö mäen päällä ja pitkä loiva mennäänkin sitten TODELLA hiljaa.

Mitä sanoo kokeneemmat. Miten ylämäet pitäisi ajaa...

[Kare_Eskola]

Suomalaisia mäkiä ei pidä ajaa. Ne pitää tappaa.

Ulkomailla laitetaan kadenssi ysikymppiin, perse penkkiin ja tehot tuntuman mukaan kynnyksen alle sen verran mitä ohjelmassa lukee. Sitten hengitellään ja nautitaan.

[kolistelija]

Kirimisen ja penkistä sitkuttelun välissä on aika paljon. Täysillä kirimällä on helposti kolminkertaiset tehot käytössä penkkisitkutteluun verrattuna, ei ihme että hapottaa. Tapa mäki, älä lihaksia.

[ViliA]

Ylämäen ajaminen

Jos ajatellaan että ajat pidempää matkaa maastossa missä on paljon mäkeä/nyppylää ja lataat jokaiseen mäkeen täydet, niin huomaat melko pian että palautuminen mäkien jälkeen hidastuu, etkä pysty ylläpitämään haluamaasi nopeutta tasaisella.
Kun taas hidastat mäkiin ajamalla ne kuitenkin tehokkaasti suurella kadenssilla, niin huomaat että pystyt pitämään tasaisella ja alamäissä halutun nopeuden pidempään.
Energiatehokkainta on ajaa satulasta suurella kadenssilla, jos nouset ajamaan putkelta niin lykkäät pari pykälää suuremman vaihteen, jolloin et joudu sitkuttamaan, tämä kuitenkin syö energiaa enemmän.

Jos taas vedät mäkitreeniä niin kannattaa tehdä kaikki päinvastoin, eli mäkiin lataat kaiken ja tasaiset hissutellen.

En ole ammattilainen mutta lyhykäisyydessään itse olen tällaiset ohjeet kokeneemmilta saanut.

Viisaammat saa kertoa syvällisemmin.

[plr]

Ensin pitäisi tietää mitä haluaa ylämäkiajamiselta: Mahdollisimman nopeasti juuri se mäki ylös, mahdollisimman nopeasti koko lenkki, tietyllä teholla kyseinen mäki, mahdollisimman tasaisella rasituksella koko lenkki, voima- vai pyöritystreeni, maisemankatselu, jne.? Eli mitä hakee siltä mäennousulta? Sen mukaan sitten mäkeen.

[nure]

Eipä Suomessa vielä ongelmia ole tullut normaaliajamisella kun ei Tytyriinkään ole päässyt koittamaan.

[via]

kaikki mäet on satulasta noustu - paitsi muutama hiekkatiepätkä (jyrkkä ja lyhyt, nostaa etupäätä ylös) Bob Yakia vetäessä - puoliso on kyllä istuen nekin ylös päässyt

[TMS]

Keväällä Mallorcalla kiinnitin huomiota vähän tarkemmin siihen miten niitä mäkiä pitäisi ajaa. Itse tykkään ajaa putkelta pitkääkin nousua, mutta se nostaa sykkeitä n. 10 lyönnillä verrattuna penkiltä ajamiseen. Toisaalta penkistä runttaaminen tuntuu paljon puuduttavammalta ja saa lihakset jumiin. Jaloissa kun ei ole hirveäati voimaa niin kevyelläkin välityksellä kadenssi pääsee tippumaan kun menee vähänkin jyrkemmäksi ja polkeminen runttaamiseksi. Suomessa ajelen vähän perstuntumalta, lyhyet/jyrkät kinkamat vauhdilla putkelta ja pidemmät/loivemmat satulasta. Jos haen oikein taloudellista ajoa niin sitten kaikki penkistä.

Just aamulla mietin töihin ajaessani että maastopyörällä ei taida olla järkeä ajaa ollenkaan putkelta? Jousitus syö niin paljon energiaa että nopeammin ja kevyemmin pääsee satulasta. Mitä muut mieltä tästä?

[J T K]

Ainakin jäykkäperällä putkelta-ajo on tarpeen monessakin maastonkohdassa.

Maantiellä riippuu kyllä siitä mäen kulmasta. Jossain Konttaisen nousussa (ei niin pitkä, mutta kohtuullisen jyrkkä 11-13%) alkuosan jyrkkä kulma penkistä sillä pykälällä millä nyt pystyy ja sitten loppuosa edestä isolla rattaalla putkelta. Loivat pitkät voi mennä putkelta isommalla tuumalla, vähän jyrkemmät penkistä hyvällä pyörityksellä. Lyhyemmät kinkamat on tosiaan parempi ylittää reippaasti vaikka vähän kiihdyttäen. Vaihtelevassa maastossa edeltävä alamäki kannattaa ehdottomasti hyödyntää ja ottaa kunnolla vauhtia seuraavaan töppyrään. Joskus menee sillä samalla isolla tuumalla aika mukavasti seuraava kinkamakin yli.

[Kiovan Dynamo]

Harmi, että nämä maailman starat eivät osaa lukea kuumimpia vinkkejä voorumilta...



Kyllä siitä putkelta ajamisesta saattaa joskus maastossakin olla hyötyä. Taitaa takarenkaan pito ja mäen jyrkkyys olla ensimmäiset, mitkä rajoittavat mahdollisuuksia hyökätä putkelle.

[tempokisu]

vaihtelevaa harjoitusta

Kisun ehdotus on että eri tavalla, kuten lenkkejäkin. Välillä voimalla ja välillä niinko "täysillä" ja joskus "muuten vaan"? Ihan jotain itua varmasti tässä mun menetelmässä, sillä kisa-aikoina ylämäet nimenomaan oli mun "vahva osa-alue".
Ekaa kertaa kun menin Lukonmäkeä ajeleen niin kysyin Päivisen Eskolta että miten tämä nyt pitäisi tämä harjoitus...mahdollisimman kovaa, vai isoilla tuumilla..Esko siihen että "aja nyt vaan". Huomasin kyllä aika nopeesti mitä tarkoitti kuulemma Sahan Annikki oli ajanu mäen 15 kertaa ( tai voi olla eri luku mutta kuitenkin..) niin mun oli pakko ajaa pari kertaa enempi.

[Rickmaple]

Ylämäen ajaminen

Suomalaisia mäkiä ei pidä ajaa. Ne pitää tappaa.

Ulkomailla laitetaan kadenssi ysikymppiin, perse penkkiin ja tehot tuntuman mukaan kynnyksen alle sen verran mitä ohjelmassa lukee. Sitten hengitellään ja nautitaan.

Hienosti sanottu! Ja täysin totta.

[kampia]

RE: Ylämäen ajaminen

Perse penkissä niin ylös ku pääsee ja tarvittaessa putkelta. Paitsi jos ajetaan lujaa, silloin putkelta alusta asti. Ja ajatukset mäen päälle.

[JPS]

Suomalaisia mäkiä ei pidä ajaa. Ne pitää tappaa.

Ulkomailla laitetaan kadenssi ysikymppiin, perse penkkiin ja tehot tuntuman mukaan kynnyksen alle sen verran mitä ohjelmassa lukee. Sitten hengitellään ja nautitaan.

Samanlaiset ovat kokemukset. Esim. Ruotsissa ajaessani vaikka keskari on ollut 38-40 niin ylämäet on menty tosi hiljaa ideana että kaikki kundit tarvitaan työnteossa mäen jälkeen. Esim. on ollut mukana 100+ kiloisia joille ylämäet ovat hiukan tuskaisia mutta kunhan nämä kaverit pääsevät tasaiselle tai loivaan alamäkeen painamaan niin ovat kyllä paikkansa ryhmässä ansainneet. Kilpailut ovat tietenkin aivan oma lukunsa.

[PatilZ]

Mulla on tällaisia "rauhallisesti ylös ja kovampaa alas" kokemuksia Pirkasta eli Tampereella osataan. Ruotsissa ei aina näin. Esim. tämän suven Vätternissä telaketju pyöri kohti Jönköpinkiä kyllä, mutta vauhdinjako oli vetovuorossa olevilla "kovaa ylös ja rullaten alas". Asiasta käytiin kyllä keskustelua ja näytettiin esimerkkiä vaihtoehdosta.

Treeneissä ylämäen ajamisessa pitää kai miettiä, mihin tarkoitukseen sitä treenaa. On meinaan variaatiota. Toisaalta Suomen mäet asettavat omat reunaehtonsa tässä.
- lajinomaista kestovoimaa: kadenssi alas ja isolla välityksellä / tästä sitten ollaan montaa mieltä kehittääkö mitään, jyrkähkö mäki ja kohtalaisen pitkään (sopivat mäet kortilla tai sitten äkkiä alas ja uudestaan) satulasta
- voima/ hermojärjestelmä: lyhyet alle 30 sek kiihdytykset ei hirveän jyrkkään mäkeen/ lähinnä kirikykyä ja tässä mäki antaa lisäkuormittavuutta tai tehostaa, putkelta
- anaerobista kestävyyttä: alle 3 min rykäsyt ja kohtalaisen täydellinen palautus vetojen välillä, esim. 2 x(6x1 min), putkelta ja/ tai satulasta
- maksimaalinen hapenotto: väh 3 min veto (mistä mäki?) palautus suunnilleen sama kuin veto, putkelta ja tai satulasta, vetojen yhteisaika jotakuinkin 20-25 minuuttia, olo treenin jälkeen kuin kuivatulla rusinalla
- anarobisen kynnyksen nostaminen: veto vähintään 10 minuuttia eli ei Suomessa mahdollinen, vetojen ajallinen kesto yhteensä 40-90 minuuttia

Mun mielestä (eli erittäin subjektiivinen mielipide) on, ettei ylämäkien ajamista välttämättä tarvitse kehittyäkseen (fyysisesti) ylämäkien ajajana. Samat treenit voi vetää tasaisella, mutta joissain tapauksissa ylämäkeen vetämisellä saa treenirasituksen helpommin kohdistettua haluamalle tasolle. Lihas ei sitten tositoimessa tiedä, onko ominaisuus harjoiteltu mäessä vai tasaisella vai trainerilla. Psyykepuoli on sitten eri juttu. Ylämäkien ajaminen antaa itselle tuntumaa ja itsevarmuutta ajaa mäkiä. Lisäksi kehittyy tuo mutu-tuntuma, jonka on Borgin-asteikon muodossa operationalisoitu validiksi mittariksi.

ja viisaammat jatkaa.