Näytä tavallinen näkymä : Treeni pitkää touringia varten?
Ensi kesänä pitäisi polkea maantiellä vajaa 100km päiviä kolmisen kuukautta putkeen suht raskaalla kuormalla (teltat yms). Miten reissua varten kannattaisi treenata?
Toistaiseksi en ole yhtään 100km päivälenkkiä ajanut, vaikka olen matkojen pituutta kesän aikana pikku hiljaa nostanutkin. Tämän kuun loppuun mennessä pitäisi tuokin maaginen raja saada rikki. Treenipyöränä on vanha huonosti huollettu perusfillari, joka vaihtuu viimeistään keväällä paremmin rullaavaan, simuloiko tämä tavallaan tuota painavampaa kuormaa?
Tällä hetkellä treeni koostuu pelkästä pyöräilystä, mutta jotain muutakin täytyy keksiä, kun kelit tästä heikkenevät. Talvella poljen lähinnä kauppareissuja. Olisiko siis paras ostaa vain kotiin kuntopyörä ja harjoitella sillä? Paljonko tähän salitreeniä päälle, mikä on liikaa ja mikä liian vähän? 2-3kk ennen reissua ylikaloreilla energiaa säilöön läskinä?
Suunnittelu siis todella alkuvaiheessa, enkä oikein edes tiedä mitä pitäisi kysyä, eli olisin kiitollinen kaikista vinkeistä, joilla saisi kropan kuntoon ensi kesään mennessä. :)
Hommaa pyörä millä meinaat reissuun lähteä heti että saat ajoaikaa sillä, kevät on lyhyt ja 3kk satulassa rassaa jos ei reeniä oo alla. Talvella monipuolista liikuntaa sopivasti. Muutama 100 km lenkki tai ainakin 4h lenkki jo syksylle, niin saat käsitystä miltä pitkät lenkit tuntuu.
Reissuun ei varmaan liian hoikkana kannata lähtee, läskikään ei tosin polkimia liikuta :)
Tsemppiä kovaan retkeen.
hannupulkkinen
08.08.2012, 18.20
Kuntosalia pari kertaa viikossa keskivartaloon, käsiin, olkapäihin ja hartioihin keskittyen.
Kuntopyörällä tai mieluummin spinningpyörällä ajoa tunti pari kerrallaan kolme-neljä kertaa viikossa. Sitten yksi monen tunnin vaellus kerran viikossa, joko hiihtäen tai sauvakävellen.
Läskin määrää ei kannata lisätä, jokaisella on kehossaan riittävästi rasvaa vaikka kuinka pitkiin suorituksiin. Se ei lopu. Päinvastoin liika läski vaikeuttaa toimintaa.
Parempi on huolehtia riittävästä proteiinin saannista harjoittelun aikana ja sitten reissun aikana. Tuo putkeen ei toivottavasti tarkoita sitä, että lepopäiviä ei tule lainkaan. Kyllä reissu, jossa ei ole lepopäivä muuttuu kidutukseksi.
Ja sitten muut voivat olla tästä eri mieltä. ;)
Harryupp
08.08.2012, 21.32
Tuo haaste polkea vajaa 100 km 90 päivää putkeen kuormalla on kyllä aika kova. Jos alussa on päivittäinen lenkkipituus 70 - 90 km ajokunto kohenee reissun aikana ja pystyy tarpeen vaatiessa vetämään muutama yli 100 km päiväosuus. Pitää myös löytyä mahdollisuus hyväksyä joku 50 km päivä tai jopa muutama lepopäivä tarpeen vaatiessa.
Jos et vielä tähän mennessä ole ajanut yhtään 100 km lenkkiä kuorman kanssa se henkinen puoli pitää vahvistaa suorittamalla muutamia 100 km ajoja siten että ne tuntuvat mielekkäiltä ilman kuormaa ja sillä nopeudella millä olet ajatellut reissussa polkea.
Ja Pulkkisen neuvo vahvistaa keskivartalo, kädet, olkapäät ja hartioita kuntosalilla on järkevä. Jos ei keskivartalo jaksa ryhdissä 100 km sinulla on joku kohta selästä aika kipeä seuraavana päivänä. Mitä paremmassa kunnossa olet ja mitä vähemmän ylipainoa sinulla on reissun alkaessa sitä paremmin kestät kuorman kanssa polkemista.
Uuteen pyörään totuutteluun kannattaa varata ainakin muutama kuukausi, mielummin 4 - 6 kuukautta.
Kiitos vastauksista!
Lepopäiviäkin on, yksi per viikko ainakin voi pitää ja silti pysyä alle 100km vauhdissa. Tätä tarkemmin en reittiä ja vauhtia suunnittelekaan, vaan katson sitten vasta matkalla omia fiiliksiä, että kuinka paljon sitä lepoa tai muuta aktiviteettia kaipaa. Tai jos on vauhti päällä, niin sitä voi vaikka pidentääkin reittiä ja koukata erinäisille nähtävyyksille. Parempi pitää suunnitelmissa vähän joustovaraa. Ja mitä kovemmin nyt treenaan, sitä enemmän löytyy pelivaraakin reissussa.
Tuo vähän yllätti, että uuteen pyörään totutteleminen kestää noin kauan. Olin jotenkin siinä uskossa, että riittää jos totuttelen pelkkään satulaan (Brooks) rauhassa. Miksi noin kauan, johtuuko tuo ajoasennosta, kulmista yms?
Korhonen
09.08.2012, 02.22
Tuo vähän yllätti, että uuteen pyörään totutteleminen kestää noin kauan. Olin jotenkin siinä uskossa, että riittää jos totuttelen pelkkään satulaan (Brooks) rauhassa. Miksi noin kauan, johtuuko tuo ajoasennosta, kulmista yms?
Kokonaisuus on kyseessä. Jos olet treenannut X:llä ja on mennyt hyvin, niin se ei tarkoita, että voit hypätä noin vain Y:n selkään ja kaikki menee hyvin tai paremmin. Jos sen sijaan treenaat Y:llä, tiedät tasan tarkkaan, mitä Y:llä ajaminen on. Ja kannattaa muistaa, että se, mikä pienessä ajamisessa on pieni ongelma, kumuloituu matkan kasvaessa niin, että pienen lenkin pieni ongelma voi pitkässä ajossa olla niin suuri ongelma, että se lopulta estää matkan jatkamisen.
Harryupp
09.08.2012, 09.22
Joku voi suoraan ottaa uusi pyörä käyttöön ja ajaa sillä 300 km Vätternrundan kuntoajon kun taas toinen ajaja on vain vaihtanut satulan pari viikkoa ennen samaa reissua ja kokee lenkin rankkana persuksille.
Tai niinkuin minä tein - ajoin 150 km lenkkejä 5 vuotta vanhoilla Shimano SPD-kengillä eikä tuntunut moksiskaan enkä uskaltanut siirtyä uusiin pyöräilykenkiin ennen Vätternajoja. Mutta auta armias mikä polte alkio tuntua jalkapohjissa kun pari sataa kilsaa oli polkenut kun kengänpohjat olivat menneet niin pehmeiksi että alkoi xt:n poljin painautua jalkapohjaan. Ylämäet piti suorittaa vetotekniikalla tai välillä jopa ripeästi kävellen mutta maaliin pääsin kummiskin.
Jos olet henkisesti hyvin valmistautunut ja pyörä ja varustus on tuttu matkalle lähtiessä pärjäät paremmin matkan aikana syntyvien pulmien kanssa.
Onko tarkoitus lähteä reissuun laukuilla vai peräkärryn kans? Siinäkin on ero, miten ko. varustukset käyttäytyvät pyörän kanssa mm. ylä- ja alamäet. Kärrin vetäminen vaatii ainakin sitä jatkuvaa huomiota, ei ole sitä vapautta kuin ilman kuormaa.
Bob yakia kokeilin pyöräretken loppuvaiheessa, painoa oli kärryssä reilu 20 kg + yakin paino: vetää, työntää ja heiluu, laskee keskivauhtia verrattuna ilman kuormaa ainakin noin 5 km/h, jos on yhtään enemmän mäkiä (alamäissäkin on pakko vähentää vauhtia, ei voi ajaa vapaalla suurissa mäissä). Täytyy kyllä ihailla niitä, jotka vetää näitä kärrylöisiä perässään tuhansia kilsoja!
Läpi talven olisi tärkeä tehdä peruskestävyyslenkkejä vaikka hiihtäen/luistellen (jos koet ne mielekkäiksi), sekä talvipyöräilyä/treineirillä/spinningiä = satulassa istumista. Hyvää peruskuntoa ja vahvaa keskivartaloa tuo retkeily vaatii, niin matkanteko tulee olemaan helpompaa.
ppikkupe
09.08.2012, 11.13
Ensi kesänä pitäisi polkea maantiellä vajaa 100km päiviä kolmisen kuukautta putkeen suht raskaalla kuormalla (teltat yms). Miten reissua varten kannattaisi treenata?
Reissua varten kannattaa treenata aktiivisesti ja monipuolisesti, peruskuntoa ja kestävyyttä kehittäen. Rohkeasti tarpeeksi korkeaa rasitustasoa pitäen, jotta myös kehittymistä tapahtuu.
En tiedä, kuinka tiivistä on nykyinen liikunnan harrastamisesi, mutta jos harrastat kuntoliikuntaa esim. 2-3 kertaa viikossa, niin siitä on aika iso hyppäys siihen, että yhtäkkiä lepopäiviä onkin enää vain yksi viikossa, ja sitä pitäisi jaksaa kolme kuukautta putkeen. Okei, alle 100 km päivätahdilla matkavauhti voi olla hyvin rento, ja rasitustaso siten pieni, mutta joka tapauksessa.
Ei tuossa sinänsä mitään ihmeellistä. Monelle aktiivikuntoilijalle edes sen yhden lepopäivän pitäminen tuntuu hankalalta, mutta se ei tapahdu ilman tarpeeksi hyvää kuntopohjaa. Sinullakin on pitkä talvi edessä vetää hyvä peruskuntokausi, eikä lopullinen tavoitekaan ole alle kolmen tunnin maratonaika. Joten hyvin ehtii.
Eli aktiivisesti ja pikkuhiljaa harjoitusmääriä nostaen siten, että pääset siihen 5-6 treenikertaan (sanoisinko jotain 8-12 tuntia) viikossa.
Kolme kuukautta putkeen vajaa satasen lenkkejä päivittäin on jo ihan kohtuullinen suoritus maantiepyörälläkin 25-30km/h keskivauhdilla. Kuormattuna matkavauhtia (noin 13-20km/h) tuo menee helposti jo suorittamisen puolelle eikä matkasta välttämättä ehdi nauttimaan. Tämä tuli huomattua itse nyt kesällä parilla lyhyemmällä reissulla.
Kunnon puolesta ei välttämättä ole lainkaan tekemätön paikka, jos talvella jaksaa treenailla yo. ohjeilla ja sitten keväällä ajella niitä pidempiä lenkkejä. Enemmän tuossa kuitenkin alkaa tökkimään ne pitkät ajopäivät. Suosittelen suunnittelemaan matkaa noin 50-80km päivämatkoilla ja sitten tekemään pidempiä matkoja, jos siltä tuntuu. Näin ehtii pysähtelemään kiinnostavissa kohteissa paremmin ja poikkeamaan reitiltäkin.
Hienoa, patistitte minut kokeilemaan 100km lenkkiä aikataulusta edellä jo tänään! 108km meni, mikä tuntui vain hieman vaikeammalta kuin aiempi 62km ennätys parin viikon takaa, eli huimaa kehitystä näyttää tapahtuvan. Aikaa meni melkein koko päivä (8,5 - 9h) monine taukoineen, mikä on odotettavaa itse reissussakin. Välillä piti pysähtyä jo viiden kilometrin välein lepuuttamaan reisiä, mutta ihan lopussa jaksoin jopa paremmin. Aika lupaavaa.
Huomenna testinä joku minilenkki, jotta näkee tulevatko satula ja perse vielä toimeen, ja sitten vain niin paljon näitä 100km lenkkejä kuin jaksaa, jotta niistä tulisi suht "helppoja" nyt kun lämpimällä säällä vielä sietää polkea.
Talven salitreenisuunnitelma ei tuota ongelmia, teen vain hieman tarvittavia muutoksia aiemmin käyttämääni hyvään ja monipuoliseen ohjelmaan. Kestävyystreenilajia en ole vielä valinnut. Katselin spinningpyörien hintoja ja samalla rahalla saisi vaikka Rohloffin vaihteet alle, mistä olisi varmasti enemmän iloa. Itse reissu kuitenkin vaatii myös hieman säästämistä. Täytyy ehkä vain fillaroida lenkkejä nastoilla läpi talven, ainakin tulee treenattua oikeita lihaksia.
HiMa: Laukuilla menen, Ortliebit edessä ja takana, plus rack pack ja ehkä tankolaukku. (Kyselen varusteista tarkempia vinkkejä joskus myöhemmin omassa ketjussa ja oikealla alueella.)
Kyllä tästä vielä hyvä tulee! Kiitokset taas vastauksista. :)
ppikkupe
10.08.2012, 01.37
Hienoa, että meni ensimmäinen satasen lenkki! Siitä se lähtee!
Mutta jos et ole ohjelmaasi vielä kestävyystreenejä valinnut, niin valitse pian ja aloita. Aivan sama mikä laji, pääasia että harjoittelu on pitkäkestoista ja tarpeeksi kuormittavaa. Spinningin ennätät aloittamaan vaikka keväällä, jos se ei vielä ohjelmaan sovellu.
Itse olisin tuollaisessa kolmen kuukauden urakassa paljon huolestuneempi palautumisesta kuin takapuolen kestävyydestä tai siitä onko talvella treenattu oikeita lihaksia.
Palautumisessa lihashuolto ja oikea ruokavalio toki auttaa, mutta loppupeleissä kyse on peruskunnosta. Vain tarpeeksi hyvä peruskunto auttaa siihen, että ensinnäkin jaksaa ajaa kuusi päivää putkeen, jonka jälkeen yksi lepopäivä riittää siihen, että heti perään menee seuraavat kuusi päivää. Ja sama vielä kymmenen kertaa lisää.
Mahdotonta se ei toki ole, mutta hyvää kestävyyskuntoa ei myöskään rakenneta ihan hetkessä - eikä salitreeneillä, vaan lenkkipoluilla (Tai spinningissä, hiihtämällä, tai mikä se kestävyyslaji nyt onkaan. Riittävän reipas (7-8 km/h) kävelykin on hyvin tehokasta.).
Sanoisin maanläheisesti/realistisesti että jos nyt ajetaan vasta ekoja 100km lenkkejä, niin vajaan vuoden päästä ei vielä ajeta kuormatulla pyörällä 90 kpl lenkkiä PERÄJÄLKEEN edes 1x/vko lepopäivällä 100km/päivä tahtia. Vaikka se 15 km/h edes olisi keskari niin 100km on sen 7h/PÄIVÄ. Vaatii _rautaisen_ peruskunnon moinen suoritus, jäisi varmaan suurimmalta osalta tämänkin palstan jannuista tekemättä, itse mukaanluettuna. Ja muutama kilsa kuitenkin tullut ajettua tässä vuosien saatossa.
Täällä palstalla on niin helppo ajaa pitkään, kovaa ja useasti. Tuolla maantiellä se on sit ihan eri asia.
Vähän nopeutettuna homman voi kokeilla vaikka salilla jalkaprässillä. Ottaa rennon kivat painot mitkä pistää vähän puuskuttamaan 20kpl sarjan jälkeen. Just kuten yksi satasen lenkki. Tuntuu silleen kivasti. No, vedät sit sen 20 sarjan edes sen 20 kertaa peräkkäin minuutin palautuksilla. Tulee jo lopussa äitiä ikävä. Puhumattakaan että pitäs vetää 90 sarjaa noita.
Tsemppiä tietysti haasteeseen! Toivottavasti menee suunnitellusti! :)
H. Moilanen
10.08.2012, 13.21
VesaP on säälittävän oikeassa, mitään yhden talven ihmettä ei kannata odotella. Homman helppoudesta löytyy oikein oma keskustelunsakkin. Viime kesän Pakkosatanen-projekti (http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?42864-Pakkosatanen-projekti) on tästä prokkiksesta vain kolmannes, eli ihan lätyn kääntöä siis.
Jottei puheenvuoro ole pelkkää pään aukomista, niin seuraavat pyöränkorjaustoimenpiteet kannattaa opetella sellaiseksi rutiiniksi, että hoituu vaikka kännissä:
-renkaan vaihto
-vaijerin vaihto
-vaihteiden säätö
9tkm matkalle noita kuitenkin mahtuu.
Jake_Kona
10.08.2012, 13.29
Sanoisin omasta kokemuksesta, että kun jos ajaa 100km/päivä se onnistuu hyvällä suunnittelulla.
Lisäksi päivittäinen lepo ja ruokavalio ovat ehdottoman tärkeitä. Näin viikon kokemuksella;)
Oikeesti ilman kunnon yöunia ei onnistu. Itsellä hotellin untuvapeitot, tyynyt ja lämmin suihku
oli jossain raossa ehdoton must. Ei enää houkuta nukkua juurien ja kivien päällä.
ppikkupe
10.08.2012, 13.39
Ja jottei menisi pelotteluksi, niin itseäni tuossa ei arveluta muu kuin päiväetappien pituus ja erityisesti lepopäivien määrä. Muutenhan kolme kuukautta pyörän päällä kuulostaa mahtavalta suunnitelmalta!
Mutta se rasituksesta palautuminen... Viikko suunnitellulla tahdilla menee varmasti, mutta yksi lepopäivä kuuden ajopäivän välissä ei ole liikaa edes todella hyvällä peruskunnolla. Ja jos ajopäivän pituus on sen 6-10 tuntia, niin niiden väliinkään ei enää paljoa jää. Vaikka ajotahti olisi pettävän rauhallinen, niin rasitus kertaantuu silti.
Ja vielä siihen alkuperäiseen treenikysymykseen liittyen: Lenkkipolulle, mars. Mieti niitä kuntosalitreenejä sitten jos lenkkeilyltä aikaa jää.
ppikkupe
10.08.2012, 13.44
Lisäksi päivittäinen lepo ja ruokavalio ovat ehdottoman tärkeitä. ... Oikeesti ilman kunnon yöunia ei onnistu.
Levossakin on huomattava se, että kova ja pikkuhiljaa kertaantuva rasitustaso alkaa lopulta häiritsemään myös yöunia. Keho saattaa käydä niin kierroksilla, että rentoutuminen nukahtaakseen on hankalaa ja unestakin tulee katkonaista. Ja huono yöuni heikentää entisestää palautumista ja lopulta myös kehon vastustuskykykä.
jartsuli
10.08.2012, 13.59
Äkkiä ostamaan se pyörä jolla meinaat ajaa, kerkeät kokeilla vielä nyt loppukesästä/syksystä ajaa vaikka 30x 100km päivälenkit peräkkäin niin huomaat mahdolliset vaikeudet. Jotta saat painavaa varustusta kompensoitua treenilenkeissä niin sun pitäis ajaa ~150km/päivä
Vielä masentaakseni sanon että jos joku olisi niin kovassa kunnossa että voimien & palautumisen puolesta ajaisikin tuollaisen matkan tuossa ajassa ja vielä retkivarusteissa niin väitän että homma jää kuitenkin kesken jonkin terveydellisen syyn takia.
Tosiaan jos syksyllä ehtii kokeilemaan esim. semmoisen 150km ilman kuormaa viitenä peräkkäisenä päivänä niin tietää vähän mitä tuo tarkoittaa. Tuon rykäisyn jälkeen pitäisi sitten tuntua kohtuullisen tuoreelta, että yhden lepopäivän jälkeen jaksaa vetää saman setin uudestaan.
Itsensä ylittäminen ja kiusaaminen kannattaa ehkä tehdä lyhyempinä suorituksina ja ottaa tuo matka sitten oikeasti matkailun kannalta. Ikävää, jos potentiaalisesti hieno reissu menee piloille kun viikon jälkeen on valmis heittämään fillarin menemään ja odottaa vaan seuraavaan majapaikkaan saapumista.
Realiteettitarkistukseksi voisi sanoa, että Ranskan ympäriajossa ajetaan ajallisesti vähän lyhyempiä päivämatkoja noin kolme viikkoa parilla lepopäivällä ja sitä vissiin pidetään ihan kohtuullista kuntoa vaativana suorituksena ;)
Sanoisin maanläheisesti/realistisesti että jos nyt ajetaan vasta ekoja 100km lenkkejä, niin vajaan vuoden päästä ei vielä ajeta kuormatulla pyörällä 90 kpl lenkkiä PERÄJÄLKEEN edes 1x/vko lepopäivällä 100km/päivä tahtia. Vaikka se 15 km/h edes olisi keskari niin 100km on sen 7h/PÄIVÄ. Vaatii _rautaisen_ peruskunnon moinen suoritus, jäisi varmaan suurimmalta osalta tämänkin palstan jannuista tekemättä, itse mukaanluettuna. Ja muutama kilsa kuitenkin tullut ajettua tässä vuosien saatossa.
Aika riittää treeniin ja selviät tuosta, jos olet perusterve ihminen ja satanen menee nyt kohtuu helposti, mutta aikaa ei ole hukattavaksi. Jos budjetti antaa periksi, niin suosittelen ammattilaisen apua. Maksaa ehkä sen 200...300€, mutta auttaa sua enemmän, kuin mikään spinnigpyörä.
Tuossa edellä onkin tullut hyviä neuvoja ja myös varoituksia. Alkuun tiivistän hiukan omasta mielestä tärkeimät nippuun:
Kunnon koko kropan salitreeniä koko aika vaihtelevalla kuormituksella. Eli kevyinä viikkoina riittää 2 päivää 2h/päivä salilla. Joskus voi jättää salitreenit väliinkin viikoksi. Kovempina 4 päivää 2h/päivä. Pitkää sarjaa lyhyillä palutuksilla. Tuohon päälle sitten pitkää peruskuntolenkkiä ja intervallitreeni. Esim 1x6 tunnin lenkki ja 1xtunnin intervalli joka viikko. Lihakset kasvaa levossa, eli älä unohda lepoa. Oikea ravinto on myös erittäin tärkeä.
Tuon em lisäksi sun kroppa tarvii totuttaa sihen, että aikaa palautumiselle ei anneta. Aloita tuo treeni heti. Vedä nyt alkuun 50km/päivä ilman kuormaa 6 päivää putkeen. Toi 50 km on kuitenkin vain parin tunnin aamu/iltalenkki. Ei se paljoa aikaa ota. Ja siitä tasaisilla nostoilla esim. kerran kuukauteen siten, että keväällä vedät vähintään kerran 150 km/päivä 6 päivää putkeen. Tuon jälkeen 6x150 vedon ja yhden lepopäivän jälkeen sulla pitää olla fiilis että et ole ajanut lainkaan :)
Ja huonosti rullaava pyörä ei riitä simuloimaan kuormaa. Tuo 150 km vs 100 km on aika lähellä totuutta. Ja hankittavassa pyörässä kannattaa sitte olla kevyitä vaihteita ylämäkiin. Kuormaa vetäessä niitä tarvitaan.
Uskallan esittää eriävän mielipiteen. Pyörämatkailu ei ole huippu-urheilua eikä ympäriajoihin vertaaminen ole kovin järkevää. Ihan eri maailma.
Ei todellakaan tarvita mitään valmentajia tai treeniohjelmia. Hyvä peruskunto auttaa jaksamaan ja siitä on hyötyä, joten sellaisen hankkimiseen kannattaa toki panostaa jos sitä ei vielä ole. Tietysti treenaamalla tottuu ajamaan, mutta matkaan voi lähteä pystymetsästä kuka vaan. Ei ole mitään sääntöjä eikä sports director huuda korvanappiin jos et aja sitä päivän tavoitematkaa. Päivät ovat erilaisia. Sääolosuhteet vaihtelee. Maasto vaihtelee.
Pyörään tottuu nopeasti ja satulankin voi ajaa sisään matkalla. Kalustoon kannattaa tutustua etukäteen jos se on mahdollista, mutta välttämätöntä se ei ole. Suosittelen ainakin aluksi käyttämään pehmustettuja ajohousuja jos lähdet suoraan kotisohvalta reissuun. Kannattaa unohtaa treenivälineiden hankkiminen ja hankkia niitä varusteita, joita siellä reissussa oikeasti tarvii. Salikorttirahat kannattaa säästää matkaa varten ja korvata salitreeni pyörä- ja juoksulenkeillä.
Meinaatko matkata Euroopassa vai jossakin kauempana?
Uskallan esittää eriävän mielipiteen. Pyörämatkailu ei ole huippu-urheilua eikä ympäriajoihin vertaaminen ole kovin järkevää. Ihan eri maailma.
Ei todellakaan tarvita mitään valmentajia tai treeniohjelmia. Hyvä peruskunto auttaa jaksamaan ja siitä on hyötyä, joten sellaisen hankkimiseen kannattaa toki panostaa jos sitä ei vielä ole. Tietysti treenaamalla tottuu ajamaan, mutta matkaan voi lähteä pystymetsästä kuka vaan. Ei ole mitään sääntöjä eikä sports director huuda korvanappiin jos et aja sitä päivän tavoitematkaa. Päivät ovat erilaisia. Sääolosuhteet vaihtelee. Maasto vaihtelee.
Pyörään tottuu nopeasti ja satulankin voi ajaa sisään matkalla. Kalustoon kannattaa tutustua etukäteen jos se on mahdollista, mutta välttämätöntä se ei ole. Suosittelen ainakin aluksi käyttämään pehmustettuja ajohousuja jos lähdet suoraan kotisohvalta reissuun. Kannattaa unohtaa treenivälineiden hankkiminen ja hankkia niitä varusteita, joita siellä reissussa oikeasti tarvii. Salikorttirahat kannattaa säästää matkaa varten ja korvata salitreeni pyörä- ja juoksulenkeillä.
Meinaatko matkata Euroopassa vai jossakin kauempana?
Tästä tulikin mieleen kuinka Erkki Lampen lähti pyöräilemään ympäri suomen. Tästä retkestä löytyy päiväkirja osoiteesta: http://koti.welho.com/elampen/fillari.html
hannupulkkinen
18.08.2012, 15.06
OMT:n kanssa olen melkein samaa mieltä. Ei tarvita mitään erityisiä treeniohjelmia, mutta totuttautua kannattaa etukäteen, muuten eka kuukausi voi olla aikamoista kärsimystä. Miksi viettää arvokasta lomaa kärsien jos pienellä valmistautumisella voi sen välttää.
Siis noin kerran viikossa ylipitkä lenkki ja muutama lyhyempi ajolenkki.
Pari salikäyntiä viikossa auttaa kummasti pyörän päällä oloa. Jos jollain pyörällä ajelee säännöllisesti niin uuteen pyörään tottuu viikossa. Ei se sen kummallisempaa ole kuin normaalia kuntoilua.
Ite matka on hyvä ajaa sitten pääsääntöisesti alle aerobisen kynnyksen vauhtia, joten välitykset sillä silmällä.
ppikkupe
18.08.2012, 18.05
Ei se sen kummallisempaa ole kuin normaalia kuntoilua.
Eipä kyllä, mutta jos tämän hetken satunnaisesta kuntoilijasta muuttuu talven aikana säännölliseksi kuntoilijaksi, joka harrastaa liikuntaa vaikkapa 3-4 kertaa viikossa, niin siitä on aika iso hyppäys siihen, että yhtäkkiä harrastaa kuutena päivänä viikossa ja joka päivä vieläpä suht. kuormittavasti.
Mahdotonta se ei tosiaankaan ole, eikä siihen huippu-urheilijan kuntoa tarvita, mutta suht. hyvälle aktiivikuntoilijan tasolle pitäisi yltää, jotta jaksaa nuutumatta "treenata" kolme kuukautta putkeen.
Mutta vertaus kuntourheiluun tuntuu tosiaan aika hassulta, jos kyseessä pitäisi olla lomamatka. Aika korpeen pitää lähteä (täällä Lapissa on hyvä), jos alle 100 kilometrin välein ei löydy suht. mukavia leiriytymispaikkoja.
Korhonen
18.08.2012, 19.17
Eipä kyllä, mutta jos tämän hetken satunnaisesta kuntoilijasta muuttuu talven aikana säännölliseksi kuntoilijaksi, joka harrastaa liikuntaa vaikkapa 3-4 kertaa viikossa, niin siitä on aika iso hyppäys siihen, että yhtäkkiä harrastaa kuutena päivänä viikossa ja joka päivä vieläpä suht. kuormittavasti.
Kaveri just laitteli viestiä, että nosti keväällä viikkokilsat aiempien vuosien 250-300 tasosta 400:aan ja siitä sitten kohti 600:aa. Seuraus oli, että tämä pyöräilykausi on pari viikkoa sitten paketoitu kroonisen ylikunnon vuoksi. En tiedä sitten, millaisilla tehoilla hän noita kilsoja on kerännyt, mutta taustalla on kuitenkin useampi vuosi säännöllistä ajamista ja pitkää lenkkiä on ohjelmassa ollut. Ja asuinpaikka sen verran etelässä, että talvellakaan ei pitkää ajotaukoa tule. Tätä taustaa vastaan tuntuu aika kovalta haasteelta, että jos ajamista on vasta nyt aloittelemassa, niin ensi kesänä pystyisi ajamaan 500-600 kilsan viikkoja kolme kuukautta putkeen.
Kaveri just laitteli viestiä, että nosti keväällä viikkokilsat aiempien vuosien 250-300 tasosta 400:aan ja siitä sitten kohti 600:aa. Seuraus oli, että tämä pyöräilykausi on pari viikkoa sitten paketoitu kroonisen ylikunnon vuoksi. En tiedä sitten, millaisilla tehoilla hän noita kilsoja on kerännyt, mutta taustalla on kuitenkin useampi vuosi säännöllistä ajamista ja pitkää lenkkiä on ohjelmassa ollut. Ja asuinpaikka sen verran etelässä, että talvellakaan ei pitkää ajotaukoa tule. Tätä taustaa vastaan tuntuu aika kovalta haasteelta, että jos ajamista on vasta nyt aloittelemassa, niin ensi kesänä pystyisi ajamaan 500-600 kilsan viikkoja kolme kuukautta putkeen.
Ja nuo 500-600 kilsan viikot vielä kuormalla. Vastannee maantiepyörällä ilman kuormaa 700-900 kilsan viikkoja.
Tuo ei ole välttämättä edes kova haaste, jos nyt alkaa treemnaamaan oikein ja tosissaan. Muuten saattaa käydä niin, että reissusta on mukava kesälomareissu kaukana, vaikka perille selviäisikin.
Suosittelen koittamaan jo nyt sitä, että vetää edes yhden 800 kilsan viikon ilman kuormaa. Jos sen jälkeen on sellainen olo, että näitä 3 kuukautta putkeen menee helposti, niin sitten ei tarvi treenata;) Tollanen 800 kilsan viikkohan onnistuu ei loma-aikanakin. 2 tuntia aamulla ja toiset illalla. la ja su sitten hiukan pidemmät lenkit.
Osmo Soininvaara pyöräili joku vuosi sitten Helsingistä/Tallinnasta Nizzaan kuukaudessa. Matkaa muistaakseni n. 3300 km eli yli 100 km per päivä. Maantiepyörä, hyvin kevyt varustus. Matkakokemukset kirjasessa: "Fillarilla Nizzaan".
hannupulkkinen
19.08.2012, 00.11
Osmo Soininvaara pyöräili joku vuosi sitten Helsingistä/Tallinnasta Nizzaan kuukaudessa. Matkaa muistaakseni n. 3300 km eli yli 100 km per päivä. Maantiepyörä, hyvin kevyt varustus. Matkakokemukset kirjasessa: "Fillarilla Nizzaan".
Niin ja aika tavis poliitikko hän taitaa olla.
Pitää muistaa, että retkipyöräilyssä ajetaan hitaasti. Alle 20 kilsaa tunnissa.
Aamupäivällä viisikymppiä vaikka kolmella vartin tauolla koko ajan tankaten.
Päivällä parin tunnin tauko ja lounasta naamaan. Ehkä pienet torkut.
Iltapäivällä toinen viiskymppinen. Vaikkapa kolmessa erässä välillä jätskiä syöden ja kahvitellen sekä turistipaikkoja kierrellen.
Illalla tankataan ja lepäillään. Muuta hommaa ei ole.
Mikään pakko ei ole ajaa sitä satasta. Jos aamulla tuntuu, että ei kulje niin takaisin pehkuihin ja jalkaisin kaupungille.
Jos Soininvaara tuohon kykenee niin kyllä moni muukin.
Minkäs ikäinen Tyyni on? Parhaat mahdollisuudet urakasta selvitymiseen on nuorella eli 20-30 vuotiaalla. Vanhemmilla palautuminen on hitaampaa. Tai sitten "vanhalla" pitää olla pohjat kunnossa. Vuodessa ei pohjia rakennella.
Minä suosittelisin yhdeksi harjoitukseksi maastopyörävaelluksia. Kerran kuussa 5 - 10 tunnin maastopyöräily helpossa maastossa muistuttaa rasittavuudeltaan pyöräilyä varusteineen. Muutenkin painottaisin harjoittelun pyörällä ajamiseen. Lokakuu voisi olla määräkuukausi eli ajat niin paljon kilometrejä kuin vain pystyt. Ehkä 2000. Toinen määrähuippu kuukausi pari ennen varsinaisen retken alkua.
Minulla on omat vuosikilometrit (lähinnä asfalttia) olleet jotenkin näin: kuluvan vuoden arvio 8000 ja edeltävät vuodet 7000, 5000, 1500, 1000, 1000. En uskoisi itse selviäni suunnittelmastasi urakasta. Tosin en olekaan enää nuori.
Minkäs ikäinen Tyyni on? Parhaat mahdollisuudet urakasta selvitymiseen on nuorella eli 20-30 vuotiaalla. Vanhemmilla palautuminen on hitaampaa. Tai sitten "vanhalla" pitää olla pohjat kunnossa. Vuodessa ei pohjia rakennella.
Vanhin pyörämatkailija, jonka kanssa olen jutellut omalla reissullani, oli vähän päälle seitsemänkymppinen britti. Hänet sai liikkeelle hänen ystävänsä äiti, joka pyöräili 90-vuotiaana Bernistä Amsterdamiin mummopyörällä. Ei siis kannata ajatella ikää rajoittavana tekijänä.
En lähestyisi pyörämatkailua fyysisenä suorituksena. Tärkeintä on matka - seikkailu. Ketjun aloittajalla on hyvin aikaa suunnitella reitti ja aikataulu siten, että kiirettä ei tule missään vaiheessa.
hannupulkkinen
20.08.2012, 13.57
Minä suosittelisin yhdeksi harjoitukseksi maastopyörävaelluksia. Kerran kuussa 5 - 10 tunnin maastopyöräily helpossa maastossa muistuttaa rasittavuudeltaan pyöräilyä varusteineen. Muutenkin painottaisin harjoittelun pyörällä ajamiseen. Lokakuu voisi olla määräkuukausi eli ajat niin paljon kilometrejä kuin vain pystyt. Ehkä 2000. Toinen määrähuippu kuukausi pari ennen varsinaisen retken alkua. En uskoisi itse selviäni suunnittelmastasi urakasta. Tosin en olekaan enää nuori.
No ei htto! Maastossa pulssit sahaavat ylös ja alas, varsinkin jos on tottumaton. Maantienlaitaa vaan.
Pääpaino on tietenkin ajamisessa, mutta kyllä salia kannattaa tehdä yläkropalle.
Luulenpa että selviäisit noilla pohjilla. Jos ei ole retkipyöräilyä harrastanut, ei tiedä mitä se on. Eli hidasta ja pitkää alhaisilla sykkeillä. Joissakin Alpeilla sitten on eri asia, mutta sitten ajetaan lyhyitä päiviä.
Kannattaa muuten tutustua ultramaratoonarien, jotka ovat juosseet Amerikan rannikolta rannikolle (n. 100 päivää), ajatuksiin. Hyvä kunto, ruoka, lepo ja oikeat varusteet ovat tietenkin tärkeitä, mutta ennen kaikkea pääkopan pitää kestää.
StantheMan
20.08.2012, 14.27
http://www.ultracycling.com/sections/articles/
http://www.ultraracenews.com/
Näissä linkeissä ihan ultrapyöräilijoiden juttuja. Löytyy artikkeleita ja tekstejä ravinnosta ja treenamisesta. Ovat vähän jo "isojen" poikien ja tyttöjen juttuja, mutta ei kai niistä haittaakaan ole.
Juha Jokila
20.08.2012, 16.33
Mut mää tiedänkin miltä tuntuu ajaa 11 tuntia 7 päivänä putkeen. Alkaa tulla vaivoja yllättäviin paikkoihin.
Maantiepyöräretkellä kannattaa ajaa ihan fiilispohjalta ilman kilometritavoitteita. Se maisema ei niin paljon muutu, että 100 km matkan lyhentäminen puoleen haittaisi jotain. Henkisesti on paljon helpompaa, jos jaksaa ajaa 20 km yli tavoitteen, kuin jäädä taas 10 km vajaaksi. Matkan suunnittelukin vaikeutuu, jos joutuu koko ajan tekemään muutoksia myöhässä olemisen takia, leiripaikoilla hyvät telttapaikat ovat menneet ja pimeä painaa iltatoimien päälle. Aamulla tarvii herätyskelloa ja silti ei jaksa nousta ennen kuin aurinko on kuumentanut teltan saunaksi ja hikoiluttanut illan nestetankkaukset makuupussin eristeisiin. Kun lopulta olet taas liikkeellä, niin huomaat juuri kaupungista ulos ajettuasi, että oliskin jo lounasaika, mutta ei enää lounaspaikkoja lähistöllä.
Jos on pakko pitää kiinni 100 km päivämatkoista, niin aja niitä vain joka toinen päivä ja välipäivänä voi oikeasti käydä kattelemassa nähtävyyksiä, juoda kaljaa, tehdä kunnollista ruokaa, ehtii pestä pyykkiä ja vähenee teltanpurkurumba yms.
juoda kaljaa
Hyvä nyt päästiinkiin asian ytimeen !
No niin,siis tasaista treeniä koko talven, jotakin pyöräilyn muotoa myös läpi talven pari kertaa viikossa. Tarkoitan
joko talvipyörälenkkejä, kuntopyörällä, trainerilla, rullilla, spinningiä, putkessa tms. Muuten monipuolista kestävyys- ja lihaskuntotreeniä,
jos olet lumisilta leveysasteilta kotoisin hiihtoa (erityisesti luisteluhiihtoa) pitäisin tosi monipuolisena ja hyvänä harjoitteluna.
Keväällä, paitsi välineiden testausta, myös pari kunnon viikonloppureissua esim. 3 x 100 km peräkkäisinä päivinä pe-su niin tiedät, miltä
kroppa alkaa tuntua kun tien päällä tulee oltua aikaisempaa enemmän.
Ja niin kuin sanoit, ei liian tarkkaa reissusuunnitelmaa, tien päällä pitää olla mahdollisuudet vaihtaa nenän suuntaa jopa hetken mielijohteesta.
No niin,siis tasaista treeniä koko talven, jotakin pyöräilyn muotoa myös läpi talven pari kertaa viikossa. Tarkoitan
joko talvipyörälenkkejä, kuntopyörällä, trainerilla, rullilla, spinningiä, putkessa tms. Muuten monipuolista kestävyys- ja lihaskuntotreeniä,
jos olet lumisilta leveysasteilta kotoisin hiihtoa (erityisesti luisteluhiihtoa) pitäisin tosi monipuolisena ja hyvänä harjoitteluna.
Keväällä, paitsi välineiden testausta, myös pari kunnon viikonloppureissua esim. 3 x 100 km peräkkäisinä päivinä pe-su niin tiedät, miltä
kroppa alkaa tuntua kun tien päällä tulee oltua aikaisempaa enemmän.
Muista talven treenijaksolla myös lepo. Lihakset kasvaa levossa. Voit rauhassa huilata ja laiskotella viikon silloin tällöin (esim. parin kuukauden välein). Myöskin kuormitusvaihtelut on tärkeitä, eli ota rauhallisemmin aina välillä. Eikä tuon treenin tarvi, eikä kannatakkaan olla pelkkää pyöräilyä, juoksu, hölkkä tai sauvakävely on hyvää. Etenkin polvet ja selkä kaipaa vahvistuakseen tärähdyksiä, joita ei saa pyöräillessä. Itse jakaisin nuo 2 treenikertaa siten, että vain toinen on pyöräilyä tai hiihtoa ja toinen linjalla sauvakävely, hölkkä, juoksu.
Jos mahdollista, niin aja noina testipätkinä enemmän, kuin 3 päivää putkeen. 3-päivää menee vielä aika helposti, mutta neljäs alkaa tökkimään, ainakin mulla. Kokeile vaikka 50-70-100-100-50 sarjaa, jos arkisin ei huvita pitkä lenkki.
Tämä kesänä ajoin sarjan 50-210-60 joista eka maantiellä ilman kuormaa, toka veto painava kärry perässä ja kolmannesta n. 20 km maastossa. Neljäntenä ei huvittanut enää pyöräily lainkaan, eikä viidentenä, kuudentena taas pyörä kulki.
Jos et halua treenata 6x100 lenkkejä ennen matkaa, niin matkan alun aloittaisin nuosujohteisesti, eli vaikka 2 ajoa, 1 lepoa, 3 ajoa 1 lepoa, 4 ajoa 1 lepoa, 5 ajoa 1 lepoa ja vasta sitten 6/1 sarjalla eteenpäin. Näin elimistö tottuu hiljalleen siihen, että lepoa ei tulekkaan ja paikat kestää paremmin. Tai sitten heti 6/1 sarjalla liikkeelle, mutta kilometrit 50 ylöspäin, 10 km lisää joka viikko.
Jake_Kona
20.08.2012, 18.21
Itse olen ottanut pyöräilyn ja retkipyöräilyn siltä kantilta, että sinne mennään minne sillä hetkellä huvittaa ja omaan tahtiin. Jos matkanteko maittaa ja kelikin suosii voi mennä pitemmällekkin. Vaikkakaan välipäivät ei haittaa yhtään vaan elämästä pitää nauttia. Jos itselleen asettaa erittäin kovia matkatavoitteita jokaiselle päivälle voi retkeily (walkabout) muuttua urheiluksi.
Täällä tuntuu olevan vallalla ajatus siitä että pyörämatkailu on ensisijaisesti pyöräilyä, urheilua ja fyysistä suorittamista. Minun mielestäni tämä on se ensimmäinen asia, joka kannattaa unohtaa reissussa. Nautin pyöräilyn fyysisyydestä maantiepyörän päällä, mutta retkipyöräilyyn osaan nykyään suhtautua eri tavalla.
ppikkupe
20.08.2012, 18.46
Täällä tuntuu olevan vallalla ajatus siitä että pyörämatkailu on ensisijaisesti pyöräilyä, urheilua ja fyysistä suorittamista.
Ei minun mielestäni, vaan tuo sävy keskusteluun on tainnut tulla ketjun aloittajan itselleen asettelemista tavoitteista. Enemmänkin täällä on yritetty toppuutella vähän maltillisempaan tahtiin.
Paitsi jos tosissaan haluaa pysyä tavoitteessaan, ja ottaa reissun tietynlaisena maratonsuoritteena, niin sitten täytyy kyllä alkaa treenaamaan tosissaan.
Jake_Kona
20.08.2012, 18.54
Niin minäkin sen ymmärsin ( tähän väliin toisten keskusteluihin tunkeen), että maratoonariretkeilyltä näyttää. Meitä on tietysti hyvinkin monen tasoisia pyöräilijöitä. Joiillekkin kuten minulle 100km/pv on ihan ok kun joku toinen vetää suomen päästä päähän kertalenkillä ;)
usko juntunen
20.08.2012, 19.50
Aika hurjalta vaikuttaa keskustelun aloittajan urakka, kun ottaa huomioon lähtötason! Itse tuli nuoruudessa tehtyä jokunen lyhyehkö reissu retkipyörällä ja niistä lyhyimpäänkin oli
"pohjia" ymmärtääkseni enemmän kuin tämän ketjun aloittajalla. Ketjun aloittajan viesteistä ei käy ilmi, onko hän lähdössä reisuun yksin vai kaverin kanssa? Kun muistelen vanhoja reissujani,
niin parilla jotoksella kaveri oli kovempikuntoinen ja huonoimpina päivinä itte joutui roikkumaan jojon päässä. Aika suuri "mukavuustekijä" jos vauhti porukassa natsaisi yhteen.
Reenivinkejä on jo satanut niin, ettei mitään lisättävää. Kypärää nostan jo pelkälle aikomukselle :eek:
Ei minun mielestäni, vaan tuo sävy keskusteluun on tainnut tulla ketjun aloittajan itselleen asettelemista tavoitteista. Enemmänkin täällä on yritetty toppuutella vähän maltillisempaan tahtiin.
Paitsi jos tosissaan haluaa pysyä tavoitteessaan, ja ottaa reissun tietynlaisena maratonsuoritteena, niin sitten täytyy kyllä alkaa treenaamaan tosissaan.
No noi mun ajatukset ammattilaisen ohjauksesta ja kovasta treenistä lähti nimenomaan siitä, että aloittajalla on tavoite ajaa ilman tuskia 100km/päivä 3 kk putkeen. Oikealla treenillä ja ko taustalla uskon tuon olevan mahdollista, mutta aika tarkaan saa kaiken vapaa-ajan käyttää treeniin noilla pohjilla. Käsittääkseni esim. Osmo Soininvaaran pohjat ei ole mitään ihan tavis poliitikkojen pohjia, vaan äijä on 90-luvulta alkaena polkenut tuhansia kilometrejä/vuosi ja melkein jokainen vuosi ajanut jonkun pidemman yli 1000 km reissun. Eli lähtöviivalla oli jo selkärangassa pyöritystekniikat lukkopolkimilla. Lisäksi selässä kevyt reppu ja alla maantiepyörä. Tällaisen kuvan sain eräästä aika pitkästä haastattelusta, joss Osmo kertoi harrastuksestaan. Ja toi Osmon matka oli vain kolmasosa aiotusta.
Mulla on henkilökohtaista kokemusta siitä mitä ajaa kivuttomasti päivässä pohjilla jotka sisältää pääasiassa työmatka ym ulkoilua fillarilla 5000 km/v. Lisäksi on kokemusta kun samoilla pohjilla on jatkettu vuosi +päälle otettu ammatilaisen laatiman ohjelman mukaan 3 kk tiukka treenijakso. Pakko sanoa, että ammattilaisen ohjeilla saa uskomattoman hyviä tuloksia uskomattoman lyhessä ajassa aikaiseksi. Ja kyseessä siis ihan inhimillinen treeni, jossa vain ohejma on laadittu, sen noudattaminen on ollut ihan omalla vastuulla. Avainkohdat tuosta treenistä olen koittanut kertoakin jo, eli lyhyesti tiivistettynä:
Monipuolista välillä kovaa, välillä kevyempää ja oikeassa suhteessa lepoa. Noi kuormitustasot ja lepojaksot ym on henkilökohtaisia eli niihin ei voi antaa yksiselitteistä ohjetta.
Mulla ne "arpoi" ammattilainen kohdalleen ja hyvin meni. Säätökierroksia on tehty parit kunnon muuttuessa ja treeni jatkuu taas kesätauon jälkeen entistä rankempana. Tavoiteena olla ensi kesänä kunnossa. Jos kuuntelee kehoaan ja on kokemusta onnistuneesta treenaamisesta, niin kaikki onnistuu toki ilman ammattiapuakin.
Mulle jäi vaan noista neuvoista ja niillä saavutetuista tuloksista sellainen fiilis, että kyllä siellä ammattikorkeassa jotain opetetaan siksi sitä suosittelin.
Itse en noilla pohjilla laittaisi muuta tavoitteeksi, kuin ajetaan mitä jaksetaan ja huvittaa. Katselisin varuiksi hiukan juna-aikatuluja oletettavasti tylsien pätkin kohdilla. Jos meinnaa puhti ja voimat loppua, niin kamat junaan ja tylsä osuus pois välistä ja taas on voimia ja aikaa retkeillä mielenkiintoisemmat osuudet. Tällä periaatteella ei tarvi tinkiä kokonaismatkasta, eikä mahdollisesti sille asetetuista mielenkiintoisita käyntikohdetavoitteista.
Minä olen pidemmillä päiväretkilläkin pitänyt bussiaikatauluja mukana. Viimeisen bussin kulkuajankohtana voi miettiä polkeeko vai laiskotteleeko. Kerran kävi niin, että pohdittiin hetki mitä tehdään, kun viimeinen bussi oli menossa ohi. Ehdottelin osalle porukasta bussia. Koko porukka päätti jatkaa sillä seurauksella, että jouduttiin yhdelle tilaamaan nouto 40 km ennen maalia. Ja kyseessä oli porukan kovakuntoisin kaveri, jolle kaikki luuli reissun olevan helpoin. Cooperin testissä olisi luultavasti vetäissyt vähintään 500m enemmän kuin muut perille polkeneet, joihin myös itse kuulun.
proileri
28.08.2012, 00.22
Aika hurjalta vaikuttaa keskustelun aloittajan urakka, kun ottaa huomioon lähtötason! Itse tuli nuoruudessa tehtyä jokunen lyhyehkö reissu retkipyörällä ja niistä lyhyimpäänkin oli
"pohjia" ymmärtääkseni enemmän kuin tämän ketjun aloittajalla. Ketjun aloittajan viesteistä ei käy ilmi, onko hän lähdössä reisuun yksin vai kaverin kanssa? Kun muistelen vanhoja reissujani,
niin parilla jotoksella kaveri oli kovempikuntoinen ja huonoimpina päivinä itte joutui roikkumaan jojon päässä. Aika suuri "mukavuustekijä" jos vauhti porukassa natsaisi yhteen.
Reenivinkejä on jo satanut niin, ettei mitään lisättävää. Kypärää nostan jo pelkälle aikomukselle :eek:
Mullakaan ei kummempaa touring-kokemusta ole, mutta meleko kova tavoite jos kolme kuukautta putkeen satkun päiviä, ilman aikaisempaa tourinkikokemusta. Mulle olisi pertti peruskuntoilijana kova sana jo vetää 30 kilsaa joka päivä kuukauden ajan! Itselläni kans olisi pikku touri suunnitteilla ensi kesäksi - mutta aloitetaan sieltä häntäpäästä eli varmaan kierrellään muutaman päivän verran minimivarustuksella ja koetetaan päästää itsemme mahollisimman helepolla kaikessa :)
Matkan suunnittelu on oma taiteenlajinsa, ja olisin vähän samoilla linjoilla ku aiemmin mainittu että mielummin reilusti lyhyt päivämatka ku vähän liian pitkä. Ilmaa kannattaa jättää reilummin ku mitä kuvittelee - liian ajan saa aina tuhlattua poijes ja kilometrejä mutkiteltua lisää, mutta toisinpäin vaikeampaa! Samoin kannattaa itselleen laatia kevennys- ja exit-suunnitelmat reissun varrelle jo valmiiksi ja miettiä mitä voi jättää pois tarpeen tullen - voi säätää kilometrimääriä ja reissun pituutta oman kondiksen mukaan. On myös mahdollista että jossakin kohtaa tulee vaikkapa flunssapöpö tai muuta ongelmaa joka vie muutaman päivän, kaikkea tämmöistä pitää miettiä.
Ennen kaikkea tärkeää että lähtee realistisesti katsomaan mikä on kilometrimäärä viikossa nyt ja mitä sen "pitäisi" olla. Pitäisi mielestäni saada reenimäärät aika lähelle sitä useampi satku / vko rutiinilla, jos tommoisen reissun meinaa tempaista.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2023, Jelsoft Enterprises Ltd.