PDA

Näytä tavallinen näkymä : Pyöräilyharrastuksen kehittyminen ja pyörien hankinta



Noooli
28.01.2012, 00.09
Kertokaapa aloittelijalle miten pyöräilyharrastuksenne on kehittynyt. Pyöräilytausta ennen ensimmäistä pyörää Missä hintaluokassa/kategoriassa oli ensimmäinen pyöränne, mitä siitä tuumasitte, mitkä olivat puutteet? Miksi vaihdoitte, mihin hintaluokkaan, mitä saitte. Mitä kokemus on opettanut? Ja: neuvonne kokemuksenne perusteella ensimmäistä maantiepyörää ostavalle.

Hebe
28.01.2012, 12.14
Ennen harrastamista lähinnä kouluun yms. paikkoihin polkemista. Hesassa asuessa yks krapula aamu totesin et tarttee keksiä jottain muuta ja maanantaina hain bilteemasta yosemiten. Parempaan ei ollut tietoa, rahaa, paikkaa säilyttää etc. Sillä aloin ajeleen pk-seutua ympäriinsä ja poljin sen myös Nuorgamiin kun en paremmasta tiennyt. Sinne se kyllä jäikin. Sen jälkeen oli parempaa "fitness" pyörää ja kun Ouluun muutin, laitoin myös maasturin ja maantiepyörän. Nyt hybridien tilalla arkipyöränä on cyclocrossi.

Sopivan kokoisen maantiekonkelin ostaisin ensimäiseksi. Ei tartte ostaa kesän jälkeen heti uutta. n. 1000 eukon hintaluokasta lähtisin kahteleen tai käytettyä.

Keskiäkäinen lohjalainen
28.01.2012, 13.12
Tonnilla on lähdetty liikkeelle sekä maasto- että maantiepuolella. Maasturi oli uusi, maantiefillari käytetty (40 kilsaa ajettu).

Kummassakaan fillarissa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta minkäs teet kun uutta teki mieli :-) Maastoon halusin täpärin, kun selkä ei oikein tykännyt jäykkäperällä rynkyttämisestä.

Eka maantiepyörä kannattaa ostaa tuosta 1000-1500 euron hintaluokasta. Käytettyjen puolella hinta-laatu -suhde on kohdallaan. Vääränkokoista ei saa ostaa.

VPN
28.01.2012, 15.37
Ensimmäinen konkeli oli naapurilta ilmaiseksi saatu maantie Crecent, joka oli aivan liian iso eli ajettiin korkealta ja kaukaa. Ensimmäinen kunnon maantiepyörä oli n. 1500 euron Orbea, jossa oli hiilikuituhaarukat. Nyt on maastossa täpäri ja maantielle täyshiilikuitupyörä. Kaiken kaikkiaan jonkinlaisia pyöriä on nyt 6 kpl:tta. Varmaan pärjäisi halvemmillakin, mutta kaikista olen saanut hyvät tarjoukset. Itse lähtisin kanssa liikkeelle maantiepyörästä hintaluokka 1000-1500 euroa

Polla
28.01.2012, 16.44
Ai miten on kehittynyt? No ihan lähti täällä lapasesta ja kunnolla :D Pian sitä huomaa että mikään ei vaan riitä. Mutta kyllä niille rahoille aina saa vastinetta.

Osta ensimmäiseksi maantiepyöräksi joku perus hyvä, vaikka vähän käytetty. Aja sillä kausi ja pohdi sitten onko se omiin tarpeisiin riittävä ja miten paljon tykästyt lajiin ja ala sitten satsaamaan jos polte on sen mukainen.

Jake_Kona
28.01.2012, 17.45
Käsistä karkaaminen on mahdollista.
Itselläni kolme pyörää. Käytetty mtb ja kaksi krossaria. Nippu kaikenlaisia renkaita seuraavaksi 5 vuodeksi, osia mahdollisesti rikkoutuvien tilalle, ajoasuja vähintään 4x yms. jne
Taitaa kohta löytyä kaikkea:p
Jos joku olisi sanonut, että kuluu 1 1/2 vuodessa tonnejatonnejatonneja ( on laskettu tarkkakin luku, mutta en viitsi nyt häveliäästi laittaa sitä tähän)
En varmaan olisi uskonut.
Kun vertaa auto- tai moottoripyöräharrastukseen tässä pääsee halvalla;)

Aiheeseen täysin liittymätön kevennys sram.com xo osien mainos Google-kääntäjän jälkeen:)


Säälimätön

Olla paras.
Se mitä ratsastaa. Sitä me rakennamme komponentteja.
Täydellinen yhdistelmä tarkkuutta ja raa'alla voimalla. Ei esteitä estä meitä. Ei rajoituksia hidastaa meitä alas. Meillä on armoton harjoittamisesta: Jotta kiivetä lyhyempi, käännä tiukempi, laskeutuminen nopeammin. Jotta saisit vahvin, kevein, nopein pyörä maan päällä. Olla paras.

mk
28.01.2012, 18.01
kyllähän sitä 2002 vuonna ostetun ekan työmatkafillarin (maksoi 199 euroa) jälkeen homma on vähän lähtenyt lapasesta ja vähemmälläkin tulisi ehkä toimeen. Toisaalta pyöräilyyn ja eritoten mielekkääseen harrastukseen käytetyt rahat on melkeen kuin laittais rahaa pankkiin. Enkä kyllä ole hankintoja pätkääkään katunut vaikka kalustoon on mennyt tonnejatonnejatonneja kuten edelliselläkin vastaajalla. Pyöriä on nyt just sopiva määrä eikä niitä ole 4:stä tarkoitus lisätä. Crossarin päivitys kyllä on käynyt mielessä ;p
Kalustona nyt

[*=1]täysjäykkä maasturi (hitusen vuosien varrella päivitettynä) vuodelta -02
[*=1]perus alumiininen maantiepyörä (rospuuttokeleille ja sateeseen) vuodelta -06
[*=1]cyclocrossari yleishöylänä työmatka-ajoon ja huonopintaisille tiestöille sekä maastoon. vuodelta -08
[*=1]hiilikuitu-unelma maantiepyörä hyvälle kelille, viimeisin hankinta viime vuoden keväältä, vuosimallistoa 2010
Ja kohta sitä taas tarttee kaikkea pientä varustepäivitystä ja tekstiileitä kevään lähestyessä :pEnsimmäinen pyörä kannattanee hankkia hieman budjetista riippuen 1000-2000 väliltä, jossa alkupäästä saa ihan käypäistä peruspyörää kohtuullisella osasarjalla.. Hinnan noustessa sitten osat ja kiekot paranee sekä pyöräkin kevenee. Satsata kannattaa eritoten sopivankokoisen ja itselle hyväntuntuisen pyörän valintaan käyttämällä joko asiantuntevaa liikettä ja sovitusta taikka pyytämällä apua tuttavapiiristä.. Ja tietysti perustason pyöräilyasusteisiin pitää budjettiin varata satakakskolmeneljä rahaa.. Kypärä, kengät, housut yms.

nure
28.01.2012, 20.19
Joskus 70 luvulla alkoi 10 vaihteisella Cressun Positron vaihteisella "Retkipyörällä" ja siitä maantiepyörien kautta mukavampiin laitteisiin, rahaa ja aikaa palanut rakenteluun mutta jokainen markka, euro ja kulunut tunti sen arvoista!

kpyora
28.01.2012, 21.54
Kuuskytluvun pyöristäni muistan hämärästi pienen pelti Jopon ja Tunturin, jossa oli jappisatula (isä maksoi, Jopo maalattiin uudestaan pikkusiskolle). Täyttäessäni 15 sain Tunturi retki kympin (synttärilahja vanhemmilta). :) Ensimmäinen, puna-valkoinen oli hyvä ajettava. Se meni lunastukseen kolarissa. Toinen puna-vihreä ei ollut yhtä hyvä ajettava. Vaihdoin osia, sen enempää asiaa ymmärtämättä, ja sain siitä vähitellen melko kivan pyörän. Näin jälkeen päin sanoisin jälkimmäisen rungon olleen kulmiltaan liian loivan.

Inttiaikana 80-luvun alussa tuli ajettua erialisilla Jääkäri-fillareilla (valtio maksoi). Silloiset Jääkärit olivat huomattavasti parempia kuin nykyiset. Pyörissä oli mm. hyvät nahkasatulat, ei mitään hiertäviä superloonisohvia. Tosin RUK:ssa joiduin rakentamaan komppanialle pyörät aikamoisista raadoista. ;) Opettavainen tarina ja pääsimme leirille. Leirillä yöt menivätkin siihen, että sain pyörät kuntoon kotimatkaa varten. :D

Tunturi Retki kympin jälkeen tein virhevalinnan. Ostin luotettavan retkipyöräni tilalle 80- ja 90-luvun taitteessa jonkun Tunturin yleispyörän, :( jonka ainoa hyvä puoli oli, että siihen sai lastenistuimen (ei harmainta aavistusta hinnasta, ostimme kaksi pyörää). Pyöräni oli hirveä ajettava ja Simpan osasarja surkea jopa verrattuna Hurettiin. Siinä vaiheessa olisi pitänyt ostaa harjoituskilpapyörä, jota kaverini tarjosi.

Paljon myöhemmin, keski-ikäisenä miehenä vuosituhannen juuri vaihduttua olisin halunnut Ferrarin, mutta siihen eivät riittäneet rahat. ;) Joten päädyin monen muun tavoin pitkän analyysin jälkeen muutama vuosi sitten italialaiseen maantiepyörään (http://www.olmo.it/eng/Road/Impact-.aspx) (vastaava malli kuin tuo, 1000€). En suosittele moista kenellekkään. Siinä on suuri riski, että homma lähtee lapasesta.

Ensimmäinen maantiepyöräni varastettiin ensimmäisen kesän jälkeen. (Nistit kuuluvat kiven sisään.) Ennen kuin tiesin saavani korvauksia vakuutusyhtiöltä, tilasin uuden OLMO:n (1600€). Tässä vaiheessa kaikki oli hallinnassa.

Maantiepyörä ei ole hyvä vaihtoehto huonolla kelillä, joten ostin fitnesspyörän. Nishikin Compilla ajaa tänä päivänä tyytyväisenä yksi vanha työkaveri. :( Pyörä oli ihan /C:stä, enkä halua muistaa, kuinka paljon hävisin siinä kaupassa. Seuraavaksi hankin halpismaasturin. Okka ei suostunut myymään sitä pyörää, jonka olisin halunnut (katsoi kilojani) ja sain erittäin edullisesti jäykkäperäisen, joka jäi muutaman lenkin jälkeen varaston nurkkaan. :o Seuraava yritys oli sinkula crossari (800€). Tiedän, pyörän olisi saanut vähän halvemmalla euroopasta, mutta maksoin siitä, että se sovitettiin mittoihini. Se on vihdoin pyörä, joka on palvellut hyvin huonolla kelillä ja jopa retkipyöränä. Tässä vaiheessa tein päätöksen, etät ostan korkeintaan yhden pyörän vuodessa! :rolleyes:

Viime keväänä hankin alennusmyynnistä ratafixin alle viidellä sadalla. Ensimmäinen nettiostokseni. Olen tyytyväinen Evans'in (http://www.evanscycles.com/) palveluun. Pyörä hakee vielä paikkaansa harrastuksessa, mutta uskon sen löytyvän. Monta vuotta nurkassa lojunut jäykkäperä on sen sijaan saanut kyytiä tänä vuonna. Se sai jopa alleen nastat.

Haaveena on parempi maantiepyörä teräsrungolla ja Campan osilla. Katsotaan, mitä ostan itselleni 50v lahjaksi. Myös retkeily fixillä on hieman mietityttänyt. Tällä selällä saattaisi jopa jousto ollä jäykkää parempi maastossa. :D

Noooli
29.01.2012, 12.30
Kiusaus on tietenkin suuri hankkia se ensimmäinenkin pyörä netin kautta esimerkiksi Canyonilta tai Roselta.
Miten pahasti menee runkokoko pieleen valmistajien laskureilla?
Vai onko neuvo ostaa ensimmäinen palvelevasta kaupasta, joka mittaa runkokoon paikan päällä.
Vai käyttävätkö suomalaiset vain taulukkoa koon määrittämiseen?
Näin kävi yhdessä erikoisliiikkeessä, jossa kysyttiin vain pituuttani.

Harryupp
29.01.2012, 12.35
60-luvun eka "oma" pyörä oli 3V SCO tanskalainen käyttöpyörä joka oli vähän isonpuoleinen. Sitten kun olin ekassa duubissa siellä oli yksi heppu joka ajoi Raleigh retkipyörällä 15 kilsaa duuniin, ja mä kysäisin miten paljon sellainen peli maksa. 1972 10v retkifillari maksoi 430 markaa (noin 75 €). Sillä ajettiin ja sitä rakenneltiin aina vuoteen 1985. Silloin ostin 1986 ekan kilpapyörän Conti Ofmega Mistral osilla hintaan 5.500 SEK (noin 500 €). Sillä ajoin pari vuotta ja sitten ostin Daccordin C-Record osilla suunnilleen 9.000 SEK (850 €). 1990 taisin myös ostaa ekan maasturi Fuji Mt. Fuji Shimano Deore osilla. Sitten 1996 ostin Cannondale R900 STI vehkeillä hinta 8000 markkaa (noin 1300 €). Sen jälkeen en ole ostanut kokonaisia pyöriä, vain runkoja ja osia ja kasannut mieleiseksi. Mutta nyt päätin investoida CycloCross pyörään keväksi. Saas nähdä miltä perus Bianchi Zurigo tuntuu?

fiber
29.01.2012, 13.00
Olen hyvin varovainen kuluttaja, ja hankin ekaksi maantiefillariksi harrastuksen uudelleen herättyä joskus 6 vuotta sitten vanhan Peugeot-kilpafillarin 90 eurolla. Vuosi sillä, ja rupesi olemaan ymmärrys millaisen / minkä kokoisen tarvitsen. Ainakin sen oppi, että vääränkokoinen runko ei muutu hyväksi vaikka miten säätäisi.

Seuraavana tuli keskihintaluokan Bianchi 928. Sitten oli vuorossa maastopyörä, jotta pääsee talvellakin kulkemaan. Sitten vanha retkikonkeli urbaaniin ajoon. Ai niin, meinasi unohtua Cervelo S1. Nyt joulukuussa 29er työmatkoihin - ja samalla tajusin miten entinen maastopyörä oli sekin liian pieni. Tosiaan, se varovaisuus katosi jossain välissä :D

Bianchia ostaessani hain rauhallista ajotuntumaa, mikä toteutuikin. Pikkuhiljaa olen kuitenkin huomannut, että isompi merkitys ajotuntumaan on ajoasennolla, stemmin pituudella, kiekoilla ym. säädöillä. Bianchi ja Cervelo ovat aika identtisissä säädöissä nyt, ja yllättävän vähän niissä on eroa. Hiukan B tuntuu pehmeämmältä / armollisemmalta kuopille yms, ja C kovemmalta / ylämäkeen spurtatessa paremmin "vastaavalta". Näillä ei kuitenkaan ole käytännön eroa mun vauhdeilla tai matkoilla (40km paikalliscup tai 300km Vätternrundan, molempia ajettu molemmilla).

Nooolilla on hyvä lähtökohta: rungon koko. Muut asiat sitten säätyy pikku hiljaa kun ajaa. Varaa tonni fillariin ja 500 varusteisiin. Aja porukkalenkeillä, jos vaan siihen on mahdollisuus - opit toisilta sekä ajamisesta, fillarista että säätämisestä.

IncBuff
29.01.2012, 14.11
Joo kyllähän se on lievästi käsistä lähtenyt. Koko ajan jotain speksaamassa, mutta onneksi tilat ja yleinen nuukuus rajoittaa. Eka harrastusmielessä hankittu maasturi meni vaihtoon 1,5 kesän jälkeen, toisella on nyt ajettu kesä ja uutta tekis taas mieli, mutta täytyy taistella vastaan.

Tomsson
29.01.2012, 14.25
Eipä se oikein hansikkaassa pysynyt. Viime huhtikuussa tein tänne ketjun(joku voi kaivaa jos haluaa), että mikäs fillari asvaltille. Tämän johdosta tuli cyclo ostettua. Kevään mittaan osuin jos mitä kivaa polkua teiden sivuilla silmään, minne ei ollut cyclolla kokeiluista huolimatta mitään asiaa. Juhannuksena hain xc-täpärin kaupasta ja ajoin sen parissa kuukaudessa rikki. Onneksi runkotakuu toimii. Tilalle tuli paniikissa puolivahingossa 2 uutta täpärirunkoa ja kun vielä oli ennakkoon ostettu halpa jäykkäperärunkokin tulevaa talvea varten, niin nyt on sitten 4 fillaria vimpan päälle ajotikissä ja eka täpäri roikkuu runkona seinällä. Askarrella on saanut kun on noi varustellut ja kamala kasa fillariymmärrystä on jäänyt taskuun jo reilussa puolessa vuodessa. Cyclo jäi ihan paitsioon, mutta koitan jos sen saisi keväällä taas liikkeelle.
Rahaa en oo laskenu. Sitte kun tuntuu ettei piisaa, niin ajellaan vaan.
Seinällä olevan takuurungon kauppaan keväällä pois. Eiköhän 3 maasturia piisaa :D

kenaattori
29.01.2012, 15.39
70-luvulla junnuaikoina pitkäpenkkiset ja pitkäselkäiset DBS ja Union merkkiset cykkelit :D, siitä sitten 80 lukuun ja eka kippurasarvinen retkipyörä Stockalta, seuraavaksi 90 luvulle city-maastureita ja lopuksi 2000 vuosituhannelle hypriiti 350€ ja cyclo 1000€.

Cyclolla tulen ajamaan kesät ja talvet, muita cykkeleitä ei tähän elämäntilanteeseen mahdu, eikä ole edes tarvetta. Nykyistä speksataan sitten kun on jotain speksattavaa. Tarkoitus on pitää fillariharrastus mahdollisimman yksinkertaisena ja minimalistisena.

Keskiäkäinen lohjalainen
29.01.2012, 18.48
Kiusaus on tietenkin suuri hankkia se ensimmäinenkin pyörä netin kautta esimerkiksi Canyonilta tai Roselta.
Miten pahasti menee runkokoko pieleen valmistajien laskureilla?

Kyllä ne yleensä toimii, jos kropan mittasuhteet eivät ole aivan tolkuttoman epästandardit. Jonkinlaista cross-checkausta kannattaa kuitenkin harrastaa, esim. tuolta:

http://www.competitivecyclist.com/za/CCY?PAGE=FIT_CALCULATOR_INTRO

Vaakaputken mitta ratkaisee ja jos optimikoko jää kahden koon väliin, valitaan pienempi.


Vai onko neuvo ostaa ensimmäinen palvelevasta kaupasta, joka mittaa runkokoon paikan päällä.
Vai käyttävätkö suomalaiset vain taulukkoa koon määrittämiseen?
Näin kävi yhdessä erikoisliiikkeessä, jossa kysyttiin vain pituuttani.

No tuon "erikoisliikkeen" voit sitten kiertää kaukaa kaikissa fillariasioissa.

Jotkut kunnon fillariliikkeet (esim. Probike Nummelassa) tarjoavat mitoituspalveluita varsin ymmärrettävään hintaan. Sellaistakin kannattaa harkita.

OJ
29.01.2012, 19.07
Ensimmäinen minulle ostettu harrastuspyörä oli Bottechia Criterium vuonna 1992 ja sen jälkeen muutama käytetty maantiefillari. Ensimmäinen oikea maastopyörä oli GT Ricochet vuonna 1993. Pari vuotta meni maantiellä niillä kamoilla mitä alle annettiin ja maastopyörät kiinnostivat just sen verran, että niillä sai talvilenkit ajettua. 2007 otin sitten seuraavan maantiepyörän ihan itse ja arpa osui Cicli B Fly Ultegra-peliin kun se oli edukkain vaihtoehto sillä hetkellä. Siitä sitten karkasi mopo hanskasta ja viime kesänä oli varastossa vähän toista kymmentä erilaista pyörää ja kaluston rahallinen arvo ns. riittävä. Pyörien lisäksi vieläkin varastosta löytyy erilaisia osia niitäkin riittävästi. Aloin tosin realisoimaan tota varastoa viime kesänä, että mahtuu jossain vaiheessa tekemään taloremonttia.

pölhö
29.01.2012, 20.22
Hauska ketju:rolleyes:

Pienestä pitäen ajelin mummopyörillä hyötyliikuntaa. syksyllä 2007 keksin triathlonin kautta maantiepyöräilyn ja siitä ne ongelmat alkoivat:
- keväällä 2008 ostin naapurilta satasella 80-luvun DBS Internazionale -maantiepyörän (2*6-vaihteilla ja tuubeilla!) >> voimansiirto hajosi kesäkuussa, runko jäi kellariin lojumaan
- tilalle ostin (samalta naapurilta) kesällä 2008 350 €:lla 90-luvun lopun teräsrunkoisen Montana-maantiepyörän (2*8-vaihteilla), sillä ajelen edelleen rapasemmilla keleillä ja tänä talvena leikin ensi kertaa, että se on myös cyclocrossari (mahtuu vähän paksummatkin kumit)
- syksyllä 2009 ostin 1600 €:lla Evansilta kuituisen triathlon-pyörän (Quintana Roo Seduza), on yhä silmänteräni, jota ei ulkoiluteta kuin nätillä kesäsäällä (kisoissa toki säästä riippumatta)

Hiljalleen kapearenkaisilla ja kippuratankoisilla ajo alkoi maittaa niin hyvin, että mummopyörät eivät kelvanneet enää kaupunkiajoonkaan. Joten:

- keväällä 2011 kaivoin vanhan DBS-rungon kellarista ja rakennutin siitä alan liikkeessä fiksin, maksoi yli 500 € >> pöllittiin heinäkuussa
- vakuutusrahoilla ostin käytettynä uuden fiksin (Charge Plug Racer), hintaa maltillinen 340 € (eli jäin "voitolle" vakuutusrahoista!)

Eli tällä hetkellä on kuituinen tri-pyörä kisoihin (ja vastukselle), teräksinen maantiepyörä lumeen ja kuraan, teräksinen fiksi hyötyliikuntaan ja vielä yksi mummis turvaistuimella, koska joskus tarttee kyysätä mukeloa.

Pyörien hintojen lisäksi osiin, huoltoihin ja varusteisiin on uponnut 2008–2012 jokin (toivottavasti...) ykkösellä alkava nelinumeroinen summa. Kaiken kaikkiaan siis olen selvinnyt 4,5 vuotta himpan alle 5 000 €:lla. Eli tosi vähällä!

ArtK
29.01.2012, 22.12
Teinipoikana kesätyörahoilla ostamallani 10-vaihteisella Raleighilla (n. 15 kg) arki- ja retkiajoja, myöhemmin aikuisena satunnaisia lenkkejä. Oli ihmeen kestävä laite, kun vielä toimi varastokomerosta kaivettuna yli 20-vuotiaana.
Niillä muistoilla myöhemmällä iällä käytettynä halvalla ostamani runkovaihteinen teräsrunko-Bianchi (n. 12 kg ?). Sillä ajelin satunnaisia arki- ja hupilenkkejä, kunnes erehdyin v. 2007 ajamaan sillä Tour de Helsingin, hitaasti mutta perille.
Ensimmäinen kimppa-ajo ja yli 100 kilometriseni ja harrastus lähti samantien lapasesta, oli niin miellyttävä kokemus.
Samana syksynä löysin Fillari-lehden torilta käytetyn alumiini-Cannondalen itseni pituiselta myyjältä. Ohjainkannattimen hienosäätöjen ja muun virittelyn jälkeen 8,1 kg ja juuri oikean mittainen kropalleni. Tässä vaiheessa aloin ymmärtää jotakin pyörän mitoituksesta ja sovittelusta omalle kropalleni. Bianchi muuttui fiksiksi, jolla hurvittelin kaupunkiasioilla.
Seuraavana syksynä saksasta BOC24:n varastotyhjennyksestä alle tonnilla (ja alle 10 kg:n) cyclocrossi arki- ja reissupyöräksi. Sillä tultiin mm. viime kesänä Euroopan halki.
Nyt olohuoneessa odottaa hiilikuitupyörä kevättä ja vieressä pyöränkuljetuslaukku kesälomaa. Cyclo on parvekkeella, nastarenkaat alla.
Työpaikalla huoneen nurkassa odottaa Motobecane Team Champion kunnostusta seuraavaksi fiksiksi, Bianchi lähti jo uudelle kuskille.
Huomaat näitä lukiessasi että helposti maantiepyöräilyyn jää koukkuun.
Pyörän voit hankkia myös käytettynä jos pääset sovittamaan sen kokoa, mielellään jonkun opastuksella tai sitten em. useamman kokolaskurin tulosten avulla.
Tärkeintä on pyörän oikea koko ja ajoasennon mitoitus, vaihtajia, jarruja yms. palikoita on helpompi vaihtaa toisiin jos siltä tuntuu mutta vääränkokoisella pyörällä saat vain kipuja ja kivistystä. Myös sopivan satulan löytäminen voi viedä aikansa, yksi ja sama ei vain sovi kaikille takapuolille.
Jos käytetyn ostaminen tuntuu epävarmalta, fillariliikkeillä on usein keväisin tarjouksia. Kaikilla taitavilla maantiepyöriä myyvillä liikkeillä on koon määrittelyyn testipukkeja yms. keinoja. Jos ei ole, vaihda liikettä.

Shimaani
30.01.2012, 00.30
Hmmm. 60-luvun lopulla (vai oliko se ihan 70-luvun alussa) äitimuori osti mulle Nopsakombin (24" valkosivurenkaat) jolla hinkuutin koulu- ja muut matkat tullenmennen ja kun täytin 15 sain ostaa säästämilläni viikkorahoilla Tunturi RetkiSuperin jossa oli ruhtinaalliset 5 vaihdetta, rapakaaret ja flättipolkusimet - Woo-Hoo. Sit intin eli puolisotilaallisen purjelentokoulun jälkeen jokunen vuosi fillarivapaata aikaa kunnes jostain ilmestyi Crescentin harjoituskilpuri johon laitoin pelsepuupin ensimmäiset härnyyttimet eli lukkopolkimet ja sit lähti lapasesta jotta suhahti. Nyt tallissa on kaksi täysnotkua, kaksi siklokrossaria, kaksi maantietykkiä, pari kolme jäykkäperää, yksi OCC Onni ja se nykyään eniten ilometrejä keräävä vimputin eli paksupyörä jossa juuri nyt on phlättipolkusimet, Onnia lukuunottamatta pyörät on itse kasattu sieltä sun täältä ilmestyneitten runkojen ympärille. Rungot on terästä, kuitua ja titamiinia. Vyöhykkeellä™ on osia ja kiekkoja sen verran että saa koska tahansa kasattua kaksi fillaria kunhan sopiva runko osuu kohdalle joten känäpäissä ei enää passaa mennä intterweppiin.

JTG
30.01.2012, 00.56
Vaakaputken mitta ratkaisee ja jos optimikoko jää kahden koon väliin, valitaan pienempi.

Vähän vaarallinen ohje 50% inseam-mittaisille inehmoille sloupattujen runkojen aikakaudella. Sama suomeksi: pitkä jalkaisten kannattaa rajata satulaputken ulostuvuudeksi max. 350mm, ja jos tällä runkokoolla stemmin pituudeksi tulee +60mm voi runko toimia. Meitä +20" runkokorkeulsisia, jotka on varustettu 16":lle sopivalle selälle kuitenkin aika paljon (sen yhden ketjunkin mukaan). Tällöin sopivan pituisen rungon korkeus jää aivan liian matalaksi, vaikutusta korostaa lisää matala emäputki. 45cm tolppa? Ei kiitos.

mikkox
30.01.2012, 10.38
Itsellä ei noista maantiepyöristä ole kokemusta, mutta maastopuolella homma mennyt jotakuinkin näin. Jonkinlaisia "maastopyöriä" ollut ihan penskasta saakka, eli jostain -90 luvun alusta, mutta ei niillä koskaan kaheasti mastossa kyllä ajettu. Ensimmäinen oikea maastopyörä oli Kona Blast ja oli vielä ihan maltillisen hintainen. Maksoikohan se noin 600e ja vuosi taisi olla 2006. Tämän jälkeen homma ei ihan vielä lähtenyt lapasesta, mutta seuraava pyörä oli Cuben täystjousto ja hintaa taisi olla noin 2k euroa. Tällä mentiin pari vuotta, mutta pyörän geometria ja fiilis ei mielyttänyt minkä jälkeen homma on alkanut vähitellen lähteä lapasesta aina välillä. Seuraavaksi hommasin Ibis Mojon rungon ja kasasin pyörän osista. Tässä vaiheessa ehkä pieni keventely kärpänen iskenyt ja mojoon on tullut hankittua kevyttä palikkaa aina välillä. Tällä hetkellä on tulossa uudet kiekot. Ehkä sitä tällä pyörällä nyt kuitenkin mennään vielä jonkin aikaa.

Tallista löytyy myös CC, aikoinaan hankittu työmatkalle, mutta tällä hetkelllä hieman vähemmällä käytöllä. Tuo vanha Kona on myös vielä tallessa ja toimii sinkula kauppa/maastopyöränä ja toimii mainiosti junnun kanssa lenkkeilyssä.

Fin-76
30.01.2012, 13.10
Mun pyöräilyharastu alkoi oikeastaan jo tarha-ikäisenä, jolloin oikeastaan äitini kanssa pyöräiltiin tarhaan ja muutenkin. Alakouluikäisenä kierrettiin jo säijän lenkkiä hyvällä säällä pari kertaa kesässä ja myös tädin luokse maaseudulle fillaroin useimmiten äidin kanssa, mutta joskus jopa yksin. Matkaahan sinne silloisesta kodista kertyi 55-60 kilsaa ja Tunturi Retki-5 oli silloin alla. Itseäni hirvittää vieläkin, kun ei ollut puhelinta saati vararenkaita matkassa. Viimeisen reissun maalle nuoruusiällä tein 15-16 iässä, jolloin totesin iso reppu selässä vastatuuleen uudella maastopyörällä olevan liian raskas projekti.

Tuolla maasturilla, täysjäykällä Marin Muirwoodsilla sitten ajettiinkin pitkään, alkuun paljon, mutta sit pyöräily jäi hyötyajoon noin 15 vuodeksi.

Työkaverin innostamana maastopyöräily alkoi uudestaan vuonna 2005. Hankin Mariniin joustokeulan ja leveämmät renkaat, jolloin huonot polut muuttuivat jo paremmiksi. Noin 2 viikon kuluttua ajelin ekalla täysjoustolla pari viikkoa sen jälkeen ajoin myös täysmatkan Tour de Tampereessa. Touri meni kunnialla läpi, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna kaikki katasrofin ainekset oli kasassa. Tuo eka täpärirunko Timeless FR rikkoutui 8 kk ajelun jälkeen. Takuina sain uuden samanlaisen rungon, mutta se kesti vain 5kk. Sitten rungoksi vaihtui Timeless SixStable, joka lojuu edelleen toimiston nurkassa odottaen uutta käyttöä (omistajaa?).

Loppuvuonna 2007 Hankin Cube AMS 125:n, jolla metsäpyöräilyt on pääosin tehty tähän asti. Vintage-fillareita on myös niputettu, Marin Muirwoods sai uuden elämän, mutta vain hetkeksi. Runko on niin huonossa kunnossa, että "museoarvoa" sillä ei enää ole. Vintage-maasturiksi hankin vaihdossa fillarikauppaan tuodun Tunturi Supreme XT:n vm. 1993. Molemmilla Vintage-fillareilla on ajettu pitkä Pirkanpyöräily (217 km)
Keväällä 2011 taloon tuli Crossari ja nyt noin viikko sitten taloon saapui Cubea korvaamaan Spessun Stumppi.

Näiden lisäksi pitää huomioida, että perheen muut ovat myös saaneet asiallisen pyöräkaluston.

Taloudesta siis löytyy tällä hetkellä kokonaisia pyöriä 7 ja runkoja niiden lisäksi 3.

pinohiiri
31.01.2012, 15.26
Ensimmäiset fillarointikokemukset ovat minullakin ihan vaan liikkumista paikasta toiseen. Opiskelemaan lähtiessä ostin sitten ostin Tunturin hybridin, jolla tuli ajeltua paitsi koulumatkoja niin myös jonkin verran lenkkejä ihan kuntoilumielessäkin. Matkat oli jotain 30-40km eli kovin vakavasta lenkkeilystä ei ollut kyse, mutta jonkinlainen kipinä lajiin alkoi syntyä. Taisinpa välillä poiketa vähän pururadan ulkopuolellekin, ainakin yksi taka-akseli meni poikki... :)

2007 tai 2008 sitten kaveri houkutteli mukaan yhteen seikkailu-urheilukisaan, jossa yksi osuus oli maastopyöräily. Siinäpä oli sitten oiva tekosyy hankkia maastopyörä ja paikallisesta urheiluliikkeestä lähti sitten opiskelijabudjetin mukainen Scott Voltage YZ3, joka tuntui ihan soivalta peliltä silloin, kun ei muusta tiennyt. Scottin kanssa sitten aloitin "oikean" maastopyöräilyn eli maastolenkeistä tuli ihan säännöllisiä juttuja.

Scott meni sitten rikki -09 ja tilalle tuli Timeless Hussar MFR, joka on nykyinen maastotyökalu. Matkan varrella osia on tullut vaihdeltua ja päiviteltyä sen verran, että alkuperäisestä pyörästä ei enää ihan hirveästi ole jäljellä.

Maantiepyöräilystä minun piti pysyä kokonaan erossa, mutta kun -10 keväällä tuli vastaan lievästi kolaroitu peli halvalla niin pitihän se ostaa pois ja laitella kuntoon. Koko sattui olemaan tuurilla oikea.

Ensimmäiseksi pyöräksi hyväkuntoinen käytetty on varmasti hyvä valinta kuten edellä on neuvottu, kunhan koko tosiaan on oikea. Sillä pääsee hienosti alkuun ja sitten omien mieltymysten mukaan voi alkaa miettimään päivityksiä ja parannuksia, koska nälkä kasvaa aivan varmasti syödessä ja lopulta koko homma lähtee lapasesta: aina on jotain kevyempää, hienompaa ja hiilikuituisempaa, joka olisi kiva saada... :)

tsingpao
04.02.2012, 13.19
Pyöräilyharrastuksen aloitin sitten nuoruusaikojen uudestaan kymmenisen vuotta sitten työmatkapyöräilyn myötä. Työmatkoja ja osin lenkkejäkin ajoin alkuun Hobby Hallista osa-maksulla hankitutulla Bisan-hybridillä. Menetteli silloin. Vuonna 2006 kulkupeliksi vaihtui Trekin levyjarrullinen hybridi. Pyörä oli silloisiin ajomääriin aivan maino peli. Vihdoin vuonna 2007 rakentelin vanhasta Nishkiki Road Master -kilpurista ensimmäisen maantiepyöräni. Tuolla mentiin sitten kausi 2007, samalla hybridin käyttö alkoi jäädä kokonaan pois. Maantiepyörähan sen piti olla, tietysti. Vuonna 2008 ostin sitten Gir's Team -filon, alurunkoisen. Pyörä oli aivan mainio, mutta nälkä kasvoi syödessä. Vuonna 2008 suntispyöräksi vaihtui Wilier Izoard Shimano Ultegra setillä (se vanhempi malli). Vaihdoin pyörään vuonna 2010 Ultegra 6700 kahvat ja takavaihtajan ja kiekoiksi Fulcrum 3:n sijaan tuli Shimano Dura-Ace CL 24:t. Tällä setillä mennään mennään ainakin toistaiseksi tyytyväisenä edelleen :o.
Maantiepyörän rinnalla toiseksi pyöräsi tuli vuonna 2009 Gir's cyclocrossari alurungolla. Viime kautena ajoin sitten cc:llä enemmän kuin maantiepyörällä, joten cc:ksi päivittyi pari kuukautta sitten uusi hiilikuiturunkoinen Gir's GStarX SRAM Force-osasarjalla, jarruina Avidin cantit. Upea pyörä! Ja olihan minulla maasturikin 1,5 vuoden ajan eli kaksi kesäkautta. Merkki ja malli oli Commencal Supernormal. Makia vehje. Möin pois, koska viime vuonna tuli maastoajoa peräti kolme kertaa. Nykyään mennään siis maantiefilolla ja cc:llä. Voi olla, että jossain välissä Izoardin tilalle tulee Wilier Cento 1 tai Gir's GMAX. Tämä on sellainen laji, että rahan kulutukselle ei ylärajaa ole...Se hyvä puoli tässä on, että huolletut ja rakkaudella pidetyt käytetyt fillarit menevät kaupaksi ja uuden harrastajat pääsevät alkuun edullisilla ja laadukkailla fillareilla.

tsingpao
04.02.2012, 13.36
[QUOTE=ArtK;1773070
Myös sopivan satulan löytäminen voi viedä aikansa, yksi ja sama ei vain sovi kaikille takapuolille.
[/QUOTE]

Juuri näin. Voi joutua kokeilemaan useaakin satulaa ennen kuin se omalle peffalle parhaiten sopiva löytyy. Omalle takalistolle parhaiten ovat sopimeen Selle Italian reiälliset tai täysin halkaistut satulat. Umpinaiset versiot eivät ole toimineet miltään valmistajalta. Satula ei saa myöskään olla liian pehmeä: ajohousuihin kannattaa todella panostaa, samoin hyviin ja omaan jalkaan sopiviin kenkiin. Sanoisinpa jopa, että ajohousut ja kengät ovat tärkeimmät varusteet ajomukavuuden ja jaksamisen kannalta. Itse käytän SKINSin pökiä ja Specializedin kenkiä S-Works -versinoina (maantie-, cc- ja talvikengät kaikki Spessua). Näissä Spessuissa omalla kohdalla on se hyvä puoli, että lesti on riittävä leveä. Kengän koko on sama kuin kävelykengillä, eikä tarvitse ostaa liian pitkiä, kuten Shimanon kengissä jouduin.

maudicel
04.02.2012, 13.58
kiekoiksi Fulcrum 3:n sijaan tuli Shimano Dura-Ace CL 24:t. Tällä setillä mennään mennään ainakin toistaiseksi tyytyväisenä edelleen :o.

Pieni OT-kyssäri?
Minkälaiset ajokokemukset sinulla on noista D-A:n kiekoista?
Nuo ovat tällä hetkellä ykkösenä minun seuraavalla hankintalistalla.

Jorma72
05.02.2012, 11.24
Pikkupoikana pitkäpenkkinen norjalainen sinine fillari jossa oli kolme tähteä rungossa, teini-iässä joku kauhea GX2000-merkkinen 10-vaihteinen fillari. Sitten vuonna 1996 Cannondale M600 Deore LX-vaihteistolla. Se varastettiin, tilalle Kona Kula. Samanaikaisesti aloitin triathlonharrastuksen, 1999 ostin Alanin alumiinirungolla ja alumiinihaarukalla TWD Länkenin vanhan kilpafillarin jossa oli Campan Chorus-osat. Hyvät osat, sairaan kova pyörä. Niihin aikoihin myös Klein Attitude XV Deore XT-osilla. Vuonna 2009 Trek Fuel EX8. Sitten Eddy Merckx alumiinirunkoinen hiilikuituhaarukalla 2002. Möin pois ja viime kesänä ostin Specialized Roubaix S Works Ultegran osilla. Viime keäsnä heräteostoksena myös sinkula Bianchi Via Brera.

Nyt olen ajatellut mittatilaus teräspyörää. Yhden henkilöauton verran on rahaa palanut harrastukseen. Ainoa mitä ehkä hiukan kadun on tuo täysjousto, kun kesällä ajan kaupungissa sinkulalla ja maantiellä S Worksilla. Ei ole tuolle oikein käyttöä, joku saisi halvan täysjouston kun ostaisi...

tsingpao
05.02.2012, 13.47
Pieni OT-kyssäri?
Minkälaiset ajokokemukset sinulla on noista D-A:n kiekoista?
Nuo ovat tällä hetkellä ykkösenä minun seuraavalla hankintalistalla.

Verattuna Fulcrum 3:iin Dura-Ace-kiekot ovat havaittavasti mukavammat ja silti todella tukevat sivusuunnassa. Kehän keveyden ansiosta myös mäet nousevat paremmin kuin Fulcrumeilla. Hintaansa nähden todella upeat kiekot. Kevyt, tukevat ja mukavat.

Ohiampuja
06.02.2012, 15.58
Halvallakin peruspyörällä pärjää kunhan se on varmasti oikean kokoinen. :)

Vähän kaupungista riippuen, osaava pyöräkauppias voi olla harvinainen. Joten kokenut ja auttavainen aktiivi-harrastaja tai paikallinen pyöräseura voi olla suurikin apu. Sitä kautta voi päästä kokeilemaan erikokoisia pyöriä ja saa muutenkin alkutaipaleella tarpeellista apua.

Pyöräilyssä käytetään laji-spesifisiä ajovaatteita (irtohihoja, kengänpäällisiä etc) ja kenkiä joiden hankinta on vaikeaa, ennen kuin joku jeesaa oikeaan suuntaa. Joko kivijalkakauppaan tai nettikauppaan. Pyörän lisäksi kannattaa hankkia kypärä, kengät/polkimet, ajovaatteet, sekä pieni satulalaukku ja sinne sisuri, pumppu, rengasmuovit ja pieni yleistyökalusetti. Näitä romppeita ei tosin joka Topsportissa ole hyllyssä...

Nettikaupasta voi ostaa aika turvallisesti, kunhan joku hiukan auttaa koko ja muissa valinta kysymyksissä.
http://www.bike-discount.de/shop/k94/a46874/r1-4-0.html?mfid=52

hkultala
06.02.2012, 16.28
Peruskouluaikoina polkupyörä oli minulle kulkuväline, jolla yritin pysyä mopolla kulkevien isoveljen ja serkkujen perässä. Pyörät oli jotain 3-vaihteisia napavaihteellisia, joista usein vaijeri rikki että vain suurin vaihde toimi. Minusta tuli oikein "vääntöpolkija".

Ylioppilasrahoilla ostin jonkun 18- vai 21-vaihteisen tunturi-"maasto"pyörän(ei oikea maastopyörä, vaan 26" peruspyörä) , sillä sitten tuli ajettua paljon 10km työmatkaa(osapäivätyö opiskelujen ohessa) ja muutaman kerran viikonloppureissujakin jonnekin 40-60km päähän.

Jossain vaiheessa hankin auton ja työmatka lyheni 1.5 kilometriin, joten pyöräily väheni, mutta esim. tuota lyhyttä työmatkaa ajoin aina pyörällä. Tosin aloin lenkkeilemään enemmän, joten kunto vaan kasvoi.

10 vuotta vanha "maastopyörä" vaihtui jossain vaiheessa 24-vaihteiseen hybridiin, ehkä vähän turhaan.

Parin maratonin juoksemisen jälkeen puraisi triathlonkärpänen. Pyöräily lisääntyi huomattavasti, aloin mm. kulkea iltarasteille polkupyörällä, ja hankin aero-lisätangon sekä lukkopolkimet hybridiin, ja sillä kävin neljäsosamatkan Kiskossa kokeilemassa. Sen jälkeen aloin harkitsemaan nopeampaa pyörää. Pyöritystekniikkaa alkoi hitaasti parantua.

Puolimatkan triathlon meni myös hybridillä, mutta HETI sen jälkeen lähti tilaukseen oikea triathlon-/TT-pyörä, Felt B16, hinta n. 1700e.

Talvella jäi taas pyöräily vähemmälle, kun hybridillä polkeminen ei enää innostanut, ja keväällä pyörä tuntui kulkevan melko tahmaisesti.
Jossain vaiheessa hankin kevyemmät kiekot Felttiin.

Kesällä sitten tuli poljettua selvästi enemmän kuin aiempina kesinä, Felt tuntui vaan niin kivalta ja treenata piti kun oli Ironman edessä.
Pirkan pyöräily oli hyvä kokeilu ennen ironmaniä.

Pyöräilysandaalit meni hankintaan, kun tuli usein kesällä poljettua 12km päähän rantalenttistä pelaamaan.
Satula vaihtui Adomo Racingiin, koska pirkan pyörälyssä tuntui välilihassa ja muutenkin nivusissa sen verran pahalta

Heinäkuun lopussa sitten meni ironman läpi, keskinopeus pyöräillessä oli selvästi odotettua hitaampi, tosin reitti oli melko mäkinen ja taisi olla myös pari km ylipitkä.

Syksyn lähestyessä hybridi hajosi, ja tuli mieleen kevään pyöräilyn tahmaisuus, ja oli selvää, että haluan talveksi pyörän, jolla haluaa ajaa mielellään, jottei vaan aina valitse autoa esim. keskustaan 10km päähän mennessä. Toisaalta kiinnosti myös pyörä, jolla ajaa letka-ajoa turvallisesti ja nopeasti, ja melko maantiepyörätyylinen vannejarrullinen cyclocrossari tuntui olevan keino lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun siitä saisi käytännössä maantiepyörän vaihtamalla kiekot(jotka minulla oli jo). Focus Mares CX3 meni hankintaan, kun sai melko hyvällä tarjouksella (n. 1700e) lähellä olevasta kivijalkaliikkeesta. Vähän halvempikin pyörä olisi riittänyt, mutta...

Tuohon sitten alkutalvesta tuli hankittua vielä talvirenkaat ja lokarit, sekä talvikengät.


Asenne on siis minulla pyöräilyyn ollut se, että pyöräillessä treenin ja hyötyajon voi hyvin yhdistää, teen melko vähän varsinaisia pyörälenkkejä, mutta esim. paikallisbusseja en käytä koskaan ja ajaessani hyötyajoa ajan kovaa ja otan treenin kannalta, ja välillä tosin sitten myös haisen hieltä tilanteissa missä ei ehkä pitäisi ;)

Ja Feltissä on vieläkin SPD-polkimet, eikä "oikeita maantiepolkimia", jotta toimii paremmin ("työ")matkatempopyöränä.


Jotain reilut 4 tonnia mennyt pyöriin + oheissälään rahaa tässä viimeisen kahden vuoden aikana, Seuraavien kahden vuoden aikana pitäisi mennä huomattavasti vähemmän, ellen satu pahasti innostumaan maastopyöräilystä. Nyt on kuitenkin hyvin nopeat kulkupelit sekä asfaltti- että hiekkatielle sekä kesälle että talvelle.

syklopaatti
06.02.2012, 17.28
Minun tarina on seuraavanlainen. Ens kesäkuussa tulee 4 vuotta siitä kun pyöräilykärpänen iski. Toki olin sitä ennen polkenut kuntopyörää satunnaisesti.
Olin aikamoinen sohvaperuna. Tupakkaa ,rasvaista ruokaa ja olutta kului. Ylipainookin oli reippaasti.

Pikkuhiljaa rupesin miettimään ,että jotain pitäis tehdä. Ostin ensimmäisen pyöräni mikä oli 90-luvun täysjäykkä kuwahara maasturi.
Sillä ajelin pari kuukautta tyytyväisenä lähinnä pyöräteitä kunnes maastoajoa kokeiltuani innostuin ostamaan ekan niinsanotun "kunnon pyörän" joka oli felt q820 jäykkäperä maasturi. Sillä tykittelin loppukesän ja syksyn innoissani.

Seuraavana talvena hommasin käytettynä olmo tekno kt hiilari maantiepyörän rungon jonka kasasin itse. Osiks tuli campan veloce sarja sekä stemmi ja putkiosat sekalaista ,mutta suht laadukasta. Kiekoiks valitsin campan neutronit. Kokoamista avitti suuresti ,että minulla oli kaveri jolla oli tietotaitoo ja työkalut.
Tässävaiheessa peli oli jo menetetty.:cool:

Seuraavana kesänä alkoi mieli tehdä täpäriä ja ostinkin commencal super 4 rungon johon siirsin osat feltistä. Commien kanssa oli ongelmia koska ajotyylini on aika ramäkkä ja hajotin rungon 2 kertaa. Huomasin myös pitäväni paljon teknisemmästä maastosta kun mihin super 4 (xc-pyörä) oli suunniteltu.
Möin sit commencalin pois ja ostin tilalle spessun stumpjumpper compin.

Se oli aika täydellinen meikäläisen ajotyylille ja täkäläiseen (kiviä ja juuria ns.tarpeeks). maastoon.
Noh pian kävi selväksi ,että tykkäsin paljon tykitellä teknisiä alamäkiä kovaa. Stumpy rupes tuntumaan kuitenkin aika hentoiselta pyörältä siihen menoon.
Pakkohan se oli vielä yks menopeli hommata. Valinta osuin spessun enduro evoon jolla oon käynyt paikallisella deehoo radalla tykittelemässä.

Tauti on kehittynyt jo niin pahaks ,että tupakka ja kalja on saaneet väistyä ja kilojakin on tippunut melkein 20kg.:)
Ens kesänä ois tarkoitus lähteä vähän kokeilemaan vauhtia hissienska kisoihin.(sotkemaan harrastesarjan häntäpään tuloksia):p
Nyt siis 140mm joustava stumpjumpper toimittaa lenkkipyörän virkaa ja evolla sit ajetaan enduroo.

Maantiepyörä on ihme kyllä pysynyt alkuperäisessä kokoonpanossa. Vain stemmi on vaihtunut. Käsittääkseni tuo tekno kt runko on ihan laadukas ja tykkään pyörästä kovasti.

Rahaa on palanut varovaisen arvion mukaan pyöriin sun muuhun sälään rapiat 10 tonnia. Eikä kaduta pätkääkään.:D
Mainio harrastus jonka ansiosta olen mm. tutustunut moniin mukaviin ihmisiin.

tommi2
11.02.2012, 14.33
koko ikäni olen jollain ajellut... harrastus alkoi 90-luvun lopussa, kun otin scott peak fillarista lokasuojat pois. sitten piti saada etujousitettu. fillari-lehden sedät sanoivat kuitenkin että jos pyörässä on alle puolet huonompaa kun stx-rc tason osaa, se ei ole maastopyörä. ja se etujousitettu oli vielä kuwahara...market-merkki.. tästä alkoi ahdistunut varustelu.
aina olen jotenkin tykännyt halvoista ja simppeleistä pyöristä, mutta heikkona ihmisenä olen mennyt sen mukaan mikä pyörä pitää olla.
on ollut freeridepyörää, sinkulaa, 29eriä, fixiä... melkein kaikkiin muoteihin on pitänyt mennä. josko tämä olisi se mikä on oikeesti se mikä on niin paljon parempi kun ne muut. ei ole ollut. ehkä olen joku tunnoton juntti, mutta aika samanlaiselta ajo on tuntunut pyörästä riippumatta.
mitä kalliimpi pyörä, sitä vähemmän ajan. olen ostanut ihan liian kalliita pyöriä, vaikkakin suurimman osan käytettyinä. aina tarvii uuden(myös käytetty on siis minulle uusi). ei kestä kuukauttakaan uuden pyörän tuoma tyytyväisyys.
ihailen ihmisiä jotka keskittyvät ajamiseen... itselläni tämä on jonkin asteen keräilyä.

N.N.
15.02.2012, 00.11
Vaihdoin hybridin cyclocrossiin kuukausi sitten. Tänään, hillittömässä lumimyräkässä ajaessani totesin että cyclocrossi on elämäni paras hankinta. Ikäni pyöräilllyt, 46 v. Loistava ajovakaus, 42 nastat alla alhaisilla paineilla, kulkee kuin enkeli. Felt 65X

Nakili
15.02.2012, 00.50
2007 ostin ekan fillarin pitkällisen harkinnan ja fiilistelyn jälkeen. Pyörä oli Timeless hussar. Sepä lähti varkaiden matkaan alkuvuodesta 2009 ja tilalle tuli brittein saarilta todella kovasta tarjouksesta ylivuotinen stumpjumper fsr elite. Loistava fillari, mutta pari vuotta ajellessa alko tehdä mieli loivemmilla kulmilla varustettua rymistelijää. Alkuvuodesta 2011 jumpperi meni myyntiin ja tilalle tuli spessun pitch pro. Tykkään siitäkin kovasti, vaikkakin kevyempi se vois olla. Myös ensimmäinen maantiepyörä ( Spessun Secteur) tuli hankittua viime kesänä.
Haaveena olis rahatilanteen parantuessa hankkia jäykkäperäinen maasturi (esim Orange Crush) yleispyöräks ja kaikennäköseen metsähassutteluun täpärin rinnalle.
Ainiin ja olihan pari vuotta sitten vajaan kesän vielä spessun langsterikin pyörimässä, mutta sinkulointi ei ollu mun juttu..

Nyt pyörät on sellasia, että pienistä miinuksistaan huolimatta niillä on kiva ajaa. Ja budjettitason vehkeitä kun ne on, ei niiltä ihan täydellisyyttä tarvitsekaan odotella.. Mutta kunhan ketjun kuluttaminen on viihdyttävää ajanvietettä, niin sehän se pääasia on.