Perustietoja aloittelijalle

[kivitatti]

Hei. En nyt ollut ihan varma kuuluuko tämä tänne vai jonnekin muualle, mutta aivan sama.
Olen vuosia ja taas vuosia ajanut samalla vanhalla maantiemankelilla. Viimevuosina olen ajanut joka vuosi enemmän ja enemmän, ja fillarini alkaa tulla nyt tiensä päähän. Vanhat lattiavaihteet reistaa ihan hirveästi, vaihde ei mene paikoilleen, poljin lyö tyhjää, ketjut tippuu kiekoilta.. Vika on joku isompi, koska niin ketjut, kiekot kuin vaihtajatkin on vaihdettu vuosien saatossa useampaan kertaan. Se on koko lenkki pilalla kun ylämäessä poljin rusauttaa tyhjää ja tuntuu että jalka repeää nivusista irti. Muutenkin pyörä ei ole keveimmästä päästä, eikä vaihteet helpoimmat käyttää, ikääkin sillä on liki 30vuotta.

Mutta siis itse asiaan. Oon hankkimassa uutta mankelia, ja ainoa mitä tajuan on että niitä on eri värisiä, eri hintaisia ja että pyöräily on mukavaa ja mun vanha mankeli ei enää riitä mulle. Näillä lähtökohdilla on hankala alkaa etsimään pyörää omiin tarpeisiinsa. Fillareita myyvillä sivuilla lukee pyörän teknisiä tietoja, juu, mutta kun ne ei sano mulle yhtään mitään.
- Miksi yksi maantiepyörä maksaa 800€ kun toinen maksaa 6 000€? Canyonilla näyttää olevan pelkkä runkokin jo 2000€ kun taas eri mallistosta samalta merkiltä koko pyörä lähtee hintaan 1200€. Mun ymmärrys ei riitä tähän.

Toivoisinkin että tähän voisitte jokainen kertoa edes vähän jostain asioista, mitkä on pyörän valinnassa merkityksellisiä, sekä mitä eroja fillareissa ylipäänsä on.

[Pirkka]

Hinta nousee kun pyörä kevenee ja osien laatu paranee. Vauhtikin voi hieman parantua, vaikka moottori ei kuulukaan hintaan. Tonnin-parin pyörillä ajelee jo ihan mukavasti. Tonni-pari lisää, niin saa hiukan paremman. Tässä pätee sama kuin vaikkapa autoissa.

[viller]

Ketju ei tipu kiekolta. Ketju tippuu rattaalta. Rattaat on kiinni kiekon navassa. Kiekko koostuu vanteesta, navasta ja pinnoista.

Siinä vähän termejä niin on helpompi jatkaa keskustelua.

[kmw]

Lamborghini maksaa enemmän kuin Lada vaikka molemmissa on 4 pyörää, ratti ja moottori. Sisäfilée on kallimpaa kuin saman elukan jauheliha. jne

Asiaan. Tärkein, imo, on efektiivinen vaakaputken mitta. Elikkä kivitatti kävelee rullamitan kanssa vanhan pyörän luokse (lähtöoletuksena että sillä ajaminen tuntuu hyvältä) ja mittaa ohjainkannattimen korkin keskeltä vaakasuoraan satulatolpan keskelle. Sitä lukua sitten vertailet eri merkkien geometria-taulukoista. Osasarjan valintaan vaikuttaa käyttötarkoitus ja hinta (ja joillakin uskonnoksi muuttunut mieltymys/inhotus johonkin merkkiin). Ketjun avaajan kannattaa jatkaa täällä kyselemistä ja sen lisäksi poiketa oikeaan pyöräkauppaan ja koeajaa mahdl. monta erilaista phillaria. Kuitenkin järki kädessä silleesti että jos budjetti on 2k€ niin ei kannata huvikseen kokeilla miltä tuntuu 6k€ pyörä. Jos on asiaa Hellsinskiin maaliskuun alussa niin messuilla voi nähdä ja ehkä jopa kokeilla enempi pyöriä.

[viller]

Ostoreissulla kannattaa kuitenkin pitää mielessä että koeajopyöristä ei koskaan saa parasta mahdollista käsitystä ellei ne ole täsmälleen säädetty oikeisiin säätöihin. Pyörien geometriat myös ovat muuttuneet jonkin verran 30 vuodessa joten vanhan pyörän geometrian vertaaminen nykymalleihin voi olla haasteellista.

Nyrkkisääntö lienee että hinta ja hyvyys yleensä korreloi. Alle 1000 euron laitteissa on yleensä heikkoja kohtia joilla hintaa on saatu alemmas ja yli 2000 euron vehkeissä on jo jotain spesiaalia.

[nure]

2000 tonnin runko ja 6000 tonnin pyörä ovat sentään vielä edullisia...

[kivitatti]

Juu, siis tonni-pari on mun hintahaarukka. Tonni on kasassa, luottokortti lainaa tarvittaessa toisen. Vaatimukset fillarilta ei ole suuret, riittää että se on hyvä ja parempi kuin tuo mun vanha. Ei tarvi olla mitään tiettyä merkkiä, ja jos hurjiksi aletaan, niin saahan tuo olla käytettykin, kunhan vaan on ehjä. Oon sentäs "vain" harrastelija, ja kaiken hyvän lisäksi köyhä opiskelija, niin ei tota kuutta tonttua ihan irtoo...

Villerille kiitos korjauksesta, vaikka vähän sarkastiseen sävyyn se tulikin. En ajatellut terminologiaa niin syvällisesti kirjoittaessani. Kiekot ja rattaat on ihan tuttu juttu, mutta se kaikki muu onkin sitten vähän hukassa.

Sitä minä miettiinkin että halvempi on tietty huonommista osista koottu, mutta mikä on se hintaraja, minkä alle ei missään nimessä kannata mennä? Mitkä ne on ne osat missä halvemmissa pyörissä tingitään? Saako alle kahdella tonnilla käypää peliä? Onko eri merkeissä isoja eroja perustoimivuudessa?

Kmv:n vertaus autoihin oli oikein osuva. En mä sitä Laborghiniä tarvi, mutta jotain Ladaa laadukkaampaa silti. Jos vaikka Fordin tai volkkarin luokkaa... Luotettava ja toimiva, en kaipaa mitään turhaa hifistelyä.
Joku hienon värinen ja merkkinenhän ois tietty kiva, mutta ton mun nykyisen fillarin jälkeen en, ymmärrettävästi, ole kovin nirso. Mikä vaan on parempi kuin tuo!

[Harryupp]

No jollet muuten pysty päättämään minkälaista uutta pyörää olet hankkimassa, tsekkaa nyt ekaksi oliko vanhassa pyörässä mitoitus toimiva.
Sitten vaan rohkeasti katsomaan mitä saa kun fillari maksaa 800 euroa ja tuleeko pyörä paremmaksi jos tuplaa tai maksaa vielä enemmän fillarista.

[-OTSO-]

Jos on tarkoitus ajella sillä mahdollisella uudellakin koslalla tommoset 30 vuotta, saat kyllä katsella vähän laadukkaamman pään komponentit. En tiedä, kestäsikö sittenkään, kun nykyiset pelit ovat tulleet entistä "hienommiksi".

Täällä on jo sinulle heitetty hintahaarukka 1.000 - 2.000 €. Jos tarkoitus ajella vähän enemmänkin eikä se rahapula ole aivan mahdoton, voisit katsastella vaikka tuollaisia alkaen 1.500 €:n fillareita. Eli sellaista keskiluokan 1-500 - 2.500 edustajaa. Pitäisi löytyä jo Shi/t)manon 105 tai jopa Ultegra -sarjalla tai Campan tahi SRAM:in vastaavilla. Rungotkin jo kohtuullisia. Voi olla, että nälkä kasvaa syödessä, mutta ...

Tuo polkimien "lyöminen tyhjää", voisi viitata vapaarattaan ongelmiin. Toisaalta taidat kuitenkin olla ostamassa sitä uutta fillaria.

[reif]

Tuolla budjetilla yksi isoja kysymyksiä on rungon materiaali eli käytännössä alumiini vai hiilikuitu. Hiilarissa on sen verta hyvät ominaisuudet(ajotuntuma, keveys, jäykkyys), että itse katselisin ensisijaisesti niitä vaikka sitten osasarjassa joutuisikin tinkimään.

Kannattaa myös miettiä, että lohkaisisiko budjetista vielä noin satasen ammattimaiseen pyörän sovitukseen. Uudella fillarilla tulee helposti alkuun hirmu määrä kilometrejä, joten jos pyörä sopii kuin hanska niin silloin säästyy ehkä muutamilta rasitusvammoilta ja ajaminen on muutenkin mukavempaa.

[TuH]

Tiukalla budjetilla kun ollaan kuitenkin liikkeellä, niin parempitasoinen alumiinirunko, jossa etuhaarukka ja takahaarukan putket ovat hiilikuitua olisi ihan siedettävä vaihtoehto sekin. Kannattaa myös muistaa, että halvoissa hiilikuiturungoissa - jollainen 1500-2000 e kuitupyörässä väistämättä olisi - harvoin saavutetaan mitään huipputason keveyttä tai sivuttaisjäykkyyttä.

Ammattimainen pyörän sovitus on aloittelijalle ehdottomasti kannatettava idea. Minullakin ensimmäinen pyörä oli kokoa liian pieni ja toinen kokoa liian suuri. Ekan pyörän kohdalla en väärää kokoa edes tajunnut, mutta toisen pyörän kohdalla olin jo harmissani.

Helsingin Velosportista saa mitoituspalvelua muistaakseni 50 eurolla. Ei todellakaan hukkaan heitettyä rahaa.

[Velogi]

Itse olin aikoinani samassa tilanteessa ja palstalaisten opastuksella allani on nyt mieleinen peli jonka koen olevan oikean tasoinen budjetiini ja ajokilometreihini nähden.

Jos pyörän teippaukset ja värit eivät ole ykkösasia, menneen kauden malleja voi saada hyvällä alennuksella ihan uutukaisenakin, mutta itse päädyin alle 1000 km ajettuun ja kolaroimattomaan vuoden vanhaan pyörään jossa alurunko, haarukoiden putket hiilikuitua ja osat ehkä parempaa keskikastia. Hinta oli hieman yli puolet uuden hinnasta.

Useimmista"oikeista" merkeistä löytyy asiallisia vaihtoehtoja mistä valita, kunhan ei ihan markettipyöriin sekoa. Samaa sanotaan usein osasarjojen halvimmasta päästä, joskin niilläkin paljon ajetaan.

Pääasia että pyörä on oikean kokoinen. Runkokokoon varmaan saat osviittaa vanhastakin mankelista ja sopivuuden voi vahvistaa vielä nettilaskureilla, koska hienosäätöön saa varatakin sitten muutaman ajokuukauden. Itselläni ainoa viritys satulan ja ohjaustangon säätöjen lisäksi oli stemmin vaihto lyhyempään.

Omalla kohdallani kaluston päivitys tälle vuosituhannelle toi aimo annoksen motivaatiota ja sitä kautta ajokilometrejä - suosittelen!

[brewster]

Kuka mitenkin, mutta uskoisin että netistä löytyvillä fillarin mitoitustyökaluilla löytyy sopivan kokoinen runko. Olettaen että kehon mittasuhteet eivät ole erityisen poikkeavat. Hienosäätö tehdään sitten satulan paikkaa muuntamalla ja mahdollisesti ohjainkannatinta vaihtamalla. Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole ja jos sitten paikat kipeytyy, se ei ole ennakoitavissa millään maksetulla pyöränmitoituspalvelullakaan. Tietysti ammattilaiset jotka viettävät satulassa tuntikaupalla päivittäin ja vetelevät +200 km siivuja säännöllisesti haluavat tarkasti heille sopivan mitoituksen ja heillä (tallilla) on siihen varaa.
Ainoa mitä voisi järkevästi (ei tunteella, ei katu-uskottavuudesta) suositella on että koeajaa mahdollisimman monta fillaria. Koeajojen pitää olla ainakin tunnin mittaisia. Lainaa kavereilta jos on, tai kunnollisista fillariliikkeistä. Tämä on tietysti hankalaa talvella jolloin taas toisaalta voisi olla mahdollisuus saada edellisen vuoden malleja halvemmalla. Ei fillarin välttämättä tarvitse maksaa tuhansia. Yksi kaveri ajaa kesä talvet tollaset 10000 km vuodessa. Ajokkina on ollu yli 10v ja vieläkin aikanaan Biltemasta ostettu maantiepyörä. Vaan kuluvia osia on vaihdettu. Olisko tuolloin maksanu 2-300E.
Yksi mitä voisi kanssa suositella on, että selailee FILLARIlehdessä olleita testejä. Kirjastoon mars..

[drop]

Sitä minä miettiinkin että halvempi on tietty huonommista osista koottu, mutta mikä on se hintaraja, minkä alle ei missään nimessä kannata mennä? Mitkä ne on ne osat missä halvemmissa pyörissä tingitään? Saako alle kahdella tonnilla käypää peliä? Onko eri merkeissä isoja eroja perustoimivuudessa?

Ei kai semmosta rajaa suoraan ole, ja näin alennusmyyntiaikaan tilanne on entistä parempi (ostajalle).

Esim: Mun maastopyörän runko maksaa yli 2000€, mutta nyt saisi alennusmyynnistä vaikka Specialized pyöriä rungon hinnalla. Jollekin se spessukin saattaisi toimia paremmin.

Kukaan ei nyt voi tuohon kysymykseesi vastata. Useimpien tuntemieni ihmisten mielestä pari tonnia olis käsittämätön summa polkupyörästä, musta taas aika pieni. Tärkeätä kai olisi ymmärtää mihin se raha menee, eli mistä olet maksamassa enemmän. Tuo taas riippuu ihan siitä mitä pyöriä vertailet.

[reif]

Kuka mitenkin, mutta uskoisin että netistä löytyvillä fillarin mitoitustyökaluilla löytyy sopivan kokoinen runko. Olettaen että kehon mittasuhteet eivät ole erityisen poikkeavat. Hienosäätö tehdään sitten satulan paikkaa muuntamalla ja mahdollisesti ohjainkannatinta vaihtamalla.

Netin mitoituslaskurit ovat joo hyviä ja tuo Fit Calculator niistä ehkä tunnetuin. Testistä saa suosituksia yhteen sun toiseen pyörän osaan, tosin tässä vaiheessa aloittajalle varmaan tärkein on vaakaputken mitta. Eli tietää minkä kokoista pyörää on hakemassa.

Ei se nyt mitään rakettitiedettä ole ja jos sitten paikat kipeytyy, se ei ole ennakoitavissa millään maksetulla pyöränmitoituspalvelullakaan.

Pyörän mitoitus on tosiaan aika yksinkertaista, kun on jonkin aikaa ajanut ja kerännyt kokemusta mutta pitää muistaa, että tässä on kyseessä aloittelija. Aloittaessani itse ajoa maantiepyörällä niin vähäisestä kokemuksesta johtuen en oikein tiennyt mille minkäkin pitää tuntua ja mikä on hyvä asento. Sillä ehdotin tuota sovituspalvelua, jolloin saisi kokeneemman katsomaan ajoasennon ja liikeradat välittömästi kuntoon ja mahdolliset virheet pois. 50-100e ei ole mielestäni siitä kuitenkaan kovin paha hinta. Jos ei kuitenkaan halua maksaa niin tuolla linkkaamallani nettilaskurilla pääsee varmasti aika lähelle.