PDA

Näytä tavallinen näkymä : Pyöräily ruismoottorin vikalistasta huolimatta



Sivut : [1] 2

J T K
24.07.2009, 18.08
Rohkenen avata tulokkaana aiheen, joka koskee tätä jaloa harrastusta silloin kun tangon ja penkin välissä saattaakin olla jollain tapaa vaikkapa liikuntarajoitteinen kuljettaja puikoissa. Miltä se meno maittaa tällöin? Mitä kokemuksia on harrastaa pyöräilyä, tai jopa kilpailla jollain tasolla rajoitteista/hidasteista huolimatta?

Eli itse kannan mukanani sekä selkärankareumaa että 1-tyypin diabetesta. Molemmat löydettiin aikuisiällä parin vuoden välein siten, että ukko joutui pistämään oikeastaan kaiken remonttiin koskien liikuntaa, ravintoa, lepoa jne. Viimeisen neljän viiden vuoden aikana olen noussut sängynpohjalta siihen pisteeseen, että liikun varsin aktiivisesti lähes päivittäin, jopa sangen tavoitteellisestikin verrattuna entiseen elämään.

Pyöräily on laji, jota kykenen harrastamaan oikeastaan ilman rajoitteita, ainakin toistaiseksi näin on ollut tilanne. Kunhan huolehdin sokeritasapainosta yleisesti ja tankkauksesta lenkin aikana. Olen rungoltani 181cm ja paino on 85kg tuntumassa. Pikkaisen on ehkä liikaa massaa, mutta onneksi viimevuosien suuntaus on ollut siihen että rasvaa on saatu kiinteytymään ja lihaksisto on kehittynyt kautta linjan, mikä taas jelppaa sokeriaineenvaihdunnan puolella.

Pyörälenkin suhteen tuntiin pärjää ilman mitään lisäpolttoaineetta juomaa lukuunottamatta, sen jälkeen on syytä tankata hiilareita jotta tasot pysyvät aisoissa. Oikeastaan ainoa rajoite on se, että mitään ei voi tehdä kovin ex-tempore, vaan lenkit täytyy jollain tapaa suunnitella etukäteen niin keston kuin ajoituksen suhteen. Vaihtoehtoina itselläni on lenkin teko joko aamusta/aamupäivästä tai iltapäivisin noin tunti lounaan jälkeen tai alkuillasta tunti päivällisen jälkeen.

Selkäreuma on tyyppiä niveliä jäykistävä reuma ja sitäkautta aiheuttaa ainakin itselläni lihaksiston tulehduksia sinne ja tänne. Tietysti aikaa myöden voi nivelvälit jäykistyä, kuten itsellänikin on lantiosta ylöspäin ensimmäiset puolenkymmentä nivelväliä jo alkavasti tehneet. Tämä taas aiheuttaa rajoituksia sen suhteen mitä voi tehdä oikeasti; juoksu ei oikein suju, kaikki äkkinäisiä liikkeitä sisältävät sisäpelit ovat pannassa. Mutta hiihto, pyöräily, uinti, kävely jne. passaavat oikein mainiosti.

Pyöräily ei toistaiseksi ole aiheuttanut mitään oireita lihaspuolelle, ei ainakaan mitään erilaista mitä taas esim. väärässä säädöissä oleva pyörä itsessään voisi aiheuttaa. Talvisin harrastan hiihtoa ja oikeastaan luisteluhiihtoa koska tuo selkä asettaa rajoitteita perinteisen aktiivisemmalle ja reippaammalle hiihdolle. Luistelu onnistuu aika hyvin, tosin tasatyönnöissä yms. rintarangan elastisuutta vaativissa osissa annan tasoitusta reilusti. Viimetalvena sain kasaan hiukan yli 400km ja pisin yhtäjaksoinen hiihtolenkki oli 2h ja kilsoja 25km. Suuri tavoite on päästä ensitalvena 30km luistellen yhtäkyytiä.

Itseäni kiinnostaa kovin kuulla että onko diabeetikkoja pyöräilyn kilpatasoilla tai kommentit ja kokemukset kokeneilta harrastajilta. Miten tankkaaminen vs. lenkkien kestot jne. Asettaako diabetes todellisia rajoituksia kestävyyspuolen kehittymiselle?

Entäpä muita, kenties liikuntaa rajoittavia juttuja jotka vaikuttavat jollain tapaa elämään yleensä ja liikunnan harjoittamiseen, uskoakseni kokemusten jakaminen voi antaa paljon lisävoimaa itse kullekin!

Teemu Kalvas
24.07.2009, 18.34
Työkaveri on ykköstyypin diabeteksestaan huolimatta melko kovakuntoinen pyöräilijä. Valitettavasti ei ole koskaan tullut kauhean tarkkaan tutkittua äijän tankkaamisia, voin kuvitella että ravintohuolto ei ole ihan triviaalia puuhaa. Jos kukaan ei ehdi kommentoida niin koitan manipuloida miehen vastaamaan tähän itse.

Eli siis: onnistuu, en vain tiedä miten. :D

equilibrium
24.07.2009, 18.54
En väitä tietäväni itse asiasta paljoakaan. Ruismoottorissa on paljon osia, jotka osittain tukevat toisiaan jos joku ei toimi tai on epäkunnossa.

En tiedä onko team type 1 tuttu, mutta jollet ole tutustunut, saattaisi kiinnostaa:

http://www.velonews.com/article/87483

http://www.teamtype1.org/

Mulle on tutumpi Lance Amstrongin polku (tosin varsin vaatimattomammissa mittasuhteissa), eli syöpä on voitettu, ja läpi styto- ja paikallisen sädehoidon jaksoi jotenkuten kitkutella ja kuntoilla - nyt tuntuu, että elämä voittaa täysin ja jaksaa taas vaikka mitä. Mutta se on eri asia, kun voi parantua ja taistella, eikä tarvitse keskittyä pelkästään tasapainoiluun. Molemmissa on puolensa. :)

Grandi66
24.07.2009, 19.43
Miulla asuu naapurissa muutaman talon välien pari ystävää joilla on puutteita käsissä. Toinen herra on menettänyt oikean käden työtapaturmassa ja ajaa fillarilla keväästä syksyyn ja kun tulee lunta niin sitten sukset alle. Kilometrejä tulee sellainen määrä että itse ei uskalla sanoa omia kilometrejä. Pyörään tehtiin sellaiset muutokset että kaikki toimii vasemmalla kädellä, levyjarrut toimivat yhdellä kahvalla ja ottaa molempiin eli nestejarrut yhdella kahvalla.

Toinen herra on menettänyt vasemman käden kyynärpäätä myöten ja tilalla on tartuntapihdeillä varustettu proteesi ja oikeasta kädestä puuttuu kaikki sormet, peukalo on pieni tynkä. Samoin harrastaa pyöräilyä vieläpä maasto ja talvisin sitten mennään suksilla. Joten kaikki on vain järjestely kysymyksiä.

Itselläni on kapea näkökenttä alle 10 astetta, hämäräsokeus, valoarkuus (häikäistymis kynnys 800 luxia), taittovirhe, karsastus ristiin 6 astetta ja lisäksi reilu kuulon alenema puhekynnys ilman apuvälineitä 40 desipeliä. Sairauden nimi on Usherin syndroma. Pyörällä mennään ja talvisin mennään jalan koiran kanssa. ja harrastetaan kansantanssia ( jo 32 vuotta) Joten eiköhä meitä ole jonkin verran tälläisia ihmisiä jotka ei hirveesti pidä ääntä itsestään. Muista nauraa itsellesi niin hyvin menee

E.T.
24.07.2009, 20.47
Ei pyöräilyssä molempia käsiä tarvita. 1944 maantieajon Suomen mestarilta
Albin Anderssonilta oli toinen käsi jäänyt Karjalaan. Olikin tapana kysellä viivalla jos albin oli mukana että kukahan tänään tulee toiseks.

znood
24.07.2009, 22.55
Täällä harrastetaan myös sokerikoomailua...

Ennen lenkkiä kannattaa aina syödä jotain kevyesti varovaisella insuliiniannoksella, lenkille aina mukaan myslipatukoita tai banaaneita, joita itselläni menee noin 1/tunti (20g hiilaria). Etukäteen ei tarvitse tankata kunhan muistaa tarkistaa sokerien lähtötason ja aloittaa syömisen jo ensimmäisen tunnin aikana. Juomana käytän pelkkää vettä. Lenkillä nautittuja lisätankkauksia(jäätelö,munkkikahvit jne) ei tarvitse noteerata insuliinilla. Pitkävaikutteisinsuliinin määrä vaikuttaa pidemmällä lenkillä ja varsinkin lenkin jälkeen selvästi, joten tankkauksen tarve voi lisääntyä jonkinverran lenkin loppupuolta kohden. Suurin noteerattava asia on lenkin jälkeen tapahtuva sokerien laskeminen, esim yötä vasten pitää tankata normaalia enemmän jotta sokerit eivät laske.

Mitään rajoitteita sairaus ei lajiin tuo: Olen toisinaan polkenut jopa 200km lenkkejä kadulla ja yli 100km lenkkejä maastossa.

-OTSO-
24.07.2009, 23.05
Itsellä on ollut I-tyypin diabetes jo vuodesta 1970 eikä se juuri ole menoa estänyt. Harkintaa, tilanteiden ennakointia ja rohkeaa kokeilumieltä se kyllä on edellyttänyt. Lisäksi 80-luvun alussa todettu lonkkanivelten kulumat, joihin jo 1980 tarjottu proteeseja. Niitähän ei ole hankittu vieläkään, eikä ole kaivattukaan. Aktiivisen palloilulajien harrastuksen jätin 80-luvun lopulla ja pahimmat kivut lähtivät. Silloin ennen, 70-80 -luvuilla, tuli harrastatettua kilpa- ym. urheilua eri muodoissaan. Lähinnä seuratasolla tennis, sulkapallo ja pyöräily sekä huvin harjoituksen osana juoksu, hiihto ja muu liikunta.

I-tyypin diabetes vaikuttaa hyvin yksilöllisesti eri ihmisillä, joten yleistyksiä on paha antaa. Aineenvaihdunta on erilaista eri yksilöillä ja sokeriaineenvaihduntaan vaikuttavat myös muut hormonit. Itse olen kokenut, että lääkäreiden ohjeet ovat turhan varovaisia. Energiankulutus kun on monesti kovempaa, kuin lääkäreiden/ravintoterapeuttien oletusohjeissa oletetaan. Olen saanut vastailla hoitohenkilökunnan rakentaviin kysymyksiin kunnon tasosta tyyliin "jaksatko kävellä yhden korttelivälin?". Toisaalta hyvä hoitosuhde voi olla juuri se oikea taustatuki, jonka avulla uskaltaa tehdä niitä omia kokeiluja.

Itselläni jo liikunnan ajatteleminen aiheuttaa verensokerin nopean laskun - tai yllätävän nousun. Jos lähden lenkille, saattaa veren sokeri laskea jo 1/2 tunnin jälkeen esim. 16 mmol/l > 8 mmol/l. Homma edellyttää siis suunnitelmallisuutta, jotta voi jo etukäteen vähentää pitkävaikutteista insuliinia riittävästi ja jonkinmoista etukäteistankkausta ja korkeahkojen sokeriarvojen hyväksymistä. Tosin korkeahkot sokeriarvot heikentävät suorituskykylä, mutta parempi vähän korkeammat sokerit kuin yllättävä hypoglykemia.

Vastaavasti pelatessa (nykyisin lähinnä vanha harrastus tennis) voi sokerit joko tunnin pelissä laskea tai ilmeisesti adrenaliinin vaikutuksesta yllättäen myös nousta. Tämä on vain hyväksyttävä ja yrittää jotekin tulla toimeen. Peleissä tai lenkeillä ei ole tullut hypoglykemiaa, mutta verensokerin mittaus kesken liikunnan tai varmuuden vuoksi lisätankkaus "sokkona" on eräänlaista arkirutiinia. On siis opittava kuuntelemaan kehoaan erityisen herkällä korvalla.

Nivelrappeumat ovat sitten eri juttu. Omat vaivani ovat sen verran vähäisiä, etten uskalla niiden osalta sanoa mitään.

Jatka vain liikkumista. Ei liikuntaa pienet kropan vikaantumisest estä.

J T K
25.07.2009, 18.13
Erittäin paljon kiitoksia kommenteista ja kokemuksistanne!

Nämä tekstit luettuani rohkaistuin ja ajoin uudella ajopelilläni oman huippuetappini, 51km Kuusamon keskustasta Rukalle ja takaisin. Aikaa tähän meni 2h10min. Ja hyvinhän se sujui, ei minkäänlaista ongelmaa matkan varrella. Tämä matka ja siihen kulutettu aika voi kuulostaa täysin naurettavalta, mutta uskokaa pois että mulle se oli henkisesti iso juttu ja nyt voi taas kammeta uutta vaihdetta pesään tässä harrastuksessa.

Tunnin kohdalla tankkasin noin parikymmentä mg:tä hiilihydraattia ja toisen tunnin kohdalla suht saman vertasen. Vettä join n. litran tuolla reissulla. Sokerista mehua oli varalta mukana ja rusina-aski vielä varalla. Vaan eipä niitä tarvinnut, henkisenä tukena olivat enemmin.

On mukavaa huomata, että kun on rohkea voi ylittää omat henkiset rajoitteensa tuosta vaan.

teemu oksanen
25.07.2009, 19.20
MOI. tämä on aihepiiri josta meinasin aloittaa jutun 6kk sitten kun sairastuin 1diapetekseen. otsikkona olisi oivallinen DIAPETES JA LIIKUNTA. Itselläni on tärkeää: päivä jona menen harrastamaan liikuntaa pistän pitkän insuliinin reiden sijasta MAHAAN!! syön tukevasti päivällä ennen liikkumista + extra syöminen ennen lenkille lähtöä ja aloitan heti lenkin lähtöpaikalla myslipatukalla tai banaanilla sen jälkeen max 1h ja banaani-tai patukka. tällä hetkellä minulla on omaa insuliinituotantoa vielä niin en pysty ennakoimaan arkenakaan ruoan
yhteydessä milloin tarvitsen insuliinia aterialle milloin en. pistosmääräni on niin pieniä aterioilla että joskus lounaalle pistettyäni joudun syömään extralounaan alhaiselle sokeritasolle. tämä on kuraa!!! välillä en pysty liikunnan yhteydessä pitämään verensokeria ylhäällä, kun oma elimistö toimii liiallisesti.
sairauden kanssa tatrvitsee vaan alkaa oppimaan asioita erilaiseksi.

znood
25.07.2009, 20.16
Itselläni on tärkeää: päivä jona menen harrastamaan liikuntaa pistän pitkän insuliinin reiden sijasta MAHAAN!!

Jos sulla on Levemir+Novorapid niin kaikki voi pistää aina mahaan. Itse inhoan jalkoihin piikittämistä ja sormenpäiden reiittämistä niinpä otan kaikki verensokerit käsivarsimittarilla.

teemu oksanen
25.07.2009, 22.16
lantus ja apidra oon minulla nyt.olipa ne vaihtamass niitä jo.noi auttaa mulla:D
jä hengissa oon pysynyt!
ja itse taasen pistän mieluusti jalkaan, kun se ei tunnu yhtään... taasen mahaan tuntuu enemmän.... vaikkei sitä juurikaan huomaa:p
käsissä kun on nahka ihan pehmeetä ja ohutta niin välillä on sormenpäätihan turtana ja hakattuna jolloin tarttee olla varovasti vähemmillä mittauksilla jos olo on muuten ok.

ps.aina olen inhonnut piikittämistä ja PIIKITTÄJIÄ !

mutta oman sairauden insuliininpistämiseen tottuu narkomaaniin EI

J T K
29.07.2009, 15.53
En tiedä onko team type 1 tuttu, mutta jollet ole tutustunut, saattaisi kiinnostaa:

http://www.velonews.com/article/87483


Hokasin nyt vasta lukea tuota juttua jo hittolainen, jos tuo suunnitelma Team Type 1:n saamisesta vuoden 2012 Touriin toteutuisi niin olisipa huikea juttu!

Juu, täähän olikin mielenkiintoinen juttu johon pitää tutustua tarkemmin. TT1 Finland kehiin?



Tuosta TT1:stä, joukkue ajoi vajaat 5000km reilussa viidessä päivässä!:
http://teamtype12007.blogspot.com/2009/06/team-type-1-raam-record-setting-victory.html

"The athletes on Team Type 1 – all of whom have Type 1 diabetes – won the non-stop, transcontinental race in record time. They completed the 3,021-mile (4,861 km) distance in five days, nine hours and five minutes after starting Saturday afternoon in Oceanside, Calif."

-OTSO-
29.07.2009, 23.51
Kovia tuloksia. Ei kun kummarrus ja kunnioitus!

Velonews'in artikkelissa oli pientä esittelyä insuliinipumppu-verensokerimittari -yhdistelmästä. Noistahan on ollut puhetta ja kirjoitusta jo vaikka kuinka kauan (kuten insuliinin inhaloinnistakin), mutta ei juuri ole käytännössä ole nähnyt toimivan. Liikuntaa harrastaessa nimittäin basaali-bolus -annostelu voi olla käytännössä vähän hankalaa. Pumpun kanssa pelaaminen olisi tällöin joustavampaa.

Insuliinipumppua olen kuitenkin karsastanut, koska: a) ajatus ulkopuolisesta masiinasta, jonka varaan henkesi annat ja b) esteettisesti arveluttava möhkäle kiinnittämässä ulkopuolisten huomiota.

J T K
30.07.2009, 09.02
On kyllä hienoja tuloksia, tällaista meininkiä pitäisi saada härmäänkin ehdottomasti. Lieneeköhän kotimaan huipuissa diabeetikkoja?

Taisi olla niin että tuo inhallaatio-menetelmä on ollut huono hyötysuhteeltaan että sitä voisi oikeasti käyttää vaihtoehtona?

Tuo pumppu/seurantamittari olisi kyllä hyvä pidempikestoissa suorituksissa, toisihan se lisäinfoa valtavasti kun voisi seurata suoraan arvojen kehitystä. Varsinkin niille, joilla tasot heittää nopeasti? Itsellä kun en vielä ole tehnyt yli 3h reissua koskaan niin en osaa sanoa miten kroppa toimii. Pyöräillessä ei ole vielä tullut sokeriseinää vastaan, hihtäessä on kyllä muutaman kerran käynyt niin että on saanut tankata ja rivakasti.

Kal Pedal
31.07.2009, 08.22
Ei pyöräilyssä molempia käsiä tarvita. 1944 maantieajon Suomen mestarilta
Albin Anderssonilta oli toinen käsi jäänyt Karjalaan. Olikin tapana kysellä viivalla jos albin oli mukana että kukahan tänään tulee toiseks.

Albin oli vielä ikämiehenä hyvin tuttu näky Porvoon seudun maanteillä. Cressun selässa tuli varmaan tuhansia kilometrejä vuodessa vaikka kansaneläke oli tullut tilille jo monen vuoden ajan.
On topic: Minullakin on todettu selkärankareuma eikä se ole estänyt pyöräilyä (pisin lenkki 540km). Toki selkä välillä vihottelee enkä ole uskaltanut hankkia pyörää jossa on kilpailullinen elikkä matala ajoasento, mutta todella harvassa on ne lenkit jotka on jäneet tekemättä/lyhentyneet nimenomaan selän takia.

J T K
31.07.2009, 09.13
Ei ole selkäreuma mullakaan oireillut erityisemmin pyöräilyn yhteydessä, toistaiseksi. Tosin uskoakseni en ole vielä hivotellutkaan suorituskyvyn rajoja, lähinnä vaan keskittynyt peruskunnon rakentamiseen. Hiihtopuolella homma näkyy lähinnä siinä, että kun 1-5 nivelvälit ovat jäykistyneet jonkinverran niin rasitus siirtyy enempi rintarangan alueelle. Ja esim. kovemmissa tasatyöntöreeneissä tai ylämäkijyystössä seurauksena on tulehdusta lihaksistoon ja SI-nivelten ärsyyntymistä. Pyöräilyssä ei onneksi tätä rasitusta tule niinkään, enempi kyse on varmaankin siitä että säädöt vaan pitää olla tarkat ja ajoasentoon saa kiinnittää jatkuvaa huomiota.

tempokisu
31.07.2009, 11.31
Ei pyöräilyssä molempia käsiä tarvita. 1944 maantieajon Suomen mestarilta
Albin Anderssonilta oli toinen käsi jäänyt Karjalaan. Olikin tapana kysellä viivalla jos albin oli mukana että kukahan tänään tulee toiseks.

:cool: joo, tuttu tarina, ja hyvä.

Tulisi kyllä liian pitkä tarina jos omat kaikki vikani ja terveysongelmani laittaisin. Muutama kerta on kuitenkin taysissa tuomittu menetetyksi tapaukseksi. Olivat kumminkin väärässä; potilas parani hoidosta huolimatta :cool: tällä kisulla on 9 henkeä.

Yleensä oon ajatellut, että jos olen taysin helvetistä selvinnyt, niin senjälkeen selviää kyllä mistä vaan. :cool:

ellmeri
31.07.2009, 11.52
Viimevuonna muistaakseni Tukholmassa kun kavereiden kanssa oltiin maastossa ajamassa siellä tuli porukkaa vastaa ja yhdeltä puuttui toinen jalka :eek: ei proteesia eikä mitään.

Hyvin äijä pyöritti eteenpäin,oltiin jossain Hellas-skardenissa tauolla.:cool:

Sokerit ja muut vielä voi korvata mutta...;) niin ne toiset vaan menee.

J T K
09.08.2009, 11.47
Joo, tuo kuulostaa jo haasteelliselta.

Mutta jos ihminen kykenee yllättäviinkin suorituksiin, jotka ei sitten jälkikäteen ajateltuna niin ylitsepääsemättömiä olleetkaan...oliskohan se suurin este korvien väli?

No itselläni ainakin, pikkuhiljaa kehitystä näemmä tapahtuu kun antaa vain mennä. Eileten ajelin 2h35min lähes helteisessä kelissä ja mitään ongelmia ei ollut matkan varrella. Hyvä tankkaus etukäteen ja lenkin aikana ei tarttenut mitään ihmeempää lisäenergiaa. Tuli ajettua 64km ja kotiin palatessa fiilis oli että pidemmällekin olisi päässyt. Eniten oikeastaan tuntui persuksissa, alkoi luut olemaan hellänä istumisesta.

Sokeritkin pysyi hyvällä tasolla, lähtiessä oli 6.4 ja palatessa 5.8, lisähydraattia tankkasin n.20mg. Lantuksen määrää olen laskenut jo viikko sitten parilla pykälällä, kun tiesin että tulee ajettua ja viikon saldoksi tuli sitten 218km. Iltasella annostelin hieman vähemmän pikainsuliinia, kun selvästi tuntui että kone hyrrää vielä normaalimpaa enemmän.

XC-guy
10.08.2009, 00.26
Olen sairastanut 1-tyypin diabetesta 10-vuotiaasta ja aikuisiällä aloittanut aktiivisen pyöräilyharrastuksen. Takana on oikeastaan kaikki mitä maastopyöräilyn saralla voi Suomesta käsin kokea, 11 Tahkoa 120km matkalla, >10kpl 3-5 päivän retkiä itäsuomessa, 2 Alppien ylitystä ym, ym. Voin henkilökohtaisesti taata ettei 1-tyypin diabetes ole ollut mikään rajoittava tekijä. Nykyään käytössä on pumppu ja Humalog. Basaliannos on "siviilissä" 23,4 yksikköä/vrk ja pitkien pyöräretkien aikana 20,85 yksikköä/vrk. Bolusta ei tarvitse pyöräillessä laittaa. Voin hyvinkin olla aamulla syömättä mitään ja lähteä lenkille verensokerin silti laskematta, koska paasto saa rasva-aineenvaihdunnan käynnistymään. Syödä voi sitten kun tulee kotiin, mikä on kätevää. Varmuuden vuoksi pidän kuitenkin geeliä tai hunajaa mukana. Kaiken A ja O on oikean basaliannoksen löytäminen, sen jälkeen kaikki on helpompaa.

MutaMika
11.08.2009, 08.19
Täälä yksi kuski lisää suomen tyypin yksi kuskeihin. 13 vuotta sairastanut 1 tyypin diabetestä ja tuosta n.10 ilman minkäänlaista aktiivista liikuntaharrastusta. Nyt on takana pian puolitoistavuotta aktiivista (4-5 kertaa viikossa) maastopyöräilyä ja satunnaista uintia ja juoksua. Paino on pudonnut ja kunto on totaalisen eriluokkaa jo nyt kuin koskaan ennen mun elämän aikana. Vaikken tietenkään mikään pro urheilija vieläkään oo.

Diabetes ei ole valtava haitta vaan on yksi valtavan hyvä syy lisää olla hyvässä kunnossa.

Vaihdoin pistoksista pumppuhoitoon nimenomaan tämän aktiivisemman elämän takia. Antaa enemmän mahdollisuuksia, kun voi lenkkien ajaksi pudottaa insuliinimäärät elimistössä sopivalle tasolle. En ole katunut ja koen elämän muutenkin helpommaksi tuon pumpun kanssa.

Tällähetkellä pidemmälle peruslenkille kohtuullisilla sykkeillä (avg n.70-80% max) budotan basaalit 45% normaalista n. tunti ennen lähtöä ja syön liikunnan aikana n.30g hiilareita per tunti. Lisäksi jos lähtiessä verensokeri on alle 10 mmol/l niin myös silloin otan n.20g hiilareita. Mulla liikunnan alussa aina hetken putoaa sokerit pystysuoraan alaspäin, joten pitää hiukan normia korkeammalta tasolta lähteä liikkelle. Nämä on osittain yksillöllisiä juttuja tosin, että mikä kelläkin toimii.

Kävin joku viikko takaperin ajamassa Kajaanissa 6-tunnin maastopyörätapahtuman verensokerisensori kiinnitettynä ja näyttö teipattuna pyörän vaakaputkeen. Älkää kertoko OYS hoitajille, että teippasin niitten melko kalliin kamppeen maastopyörään ja paukuttelin sitten pitkin kivikoita :) Silloinkin tuolla em. kaavalla tuli melko suoraa käyrää verensokerista koko n.6h verensokerin ollessa 7.5 - 9 koko tuon ajan.

Joskus on tietysti niitäkin lenkkejä jotka menee Diabeteksen takia pieleen. Lähinnä ongelma on tilanne, jossa verensokeri pääsee valumaan jonnekkin 4 tienoille tai alle ja matkaa pitäisi jatkaa vielä kohtalaista vauhtia pitämättä taukoa. Tuntuu että mikään järkevä hiilarimäärä ei riitä nostamaan sokeria tuolta jos on jatkuvassa rasituksessa. Pieni tauko (15min tai jotain) ja hiilarit on mitä tuossa tarvitsee. Jos jatkaa ja vetää valtavat määrät hiilaria jatkuvasti saattaa sokerit pysysä tuola 4 tienoilla, mutta sitten kun lopettaa liikumisen ei kestä kauaa ja ollaan jossain yli 15 huitteilla. Mutta näistä ei passaa lannistua vaan yrittää vaan hiukan eri kaavalla seuraavan kerran.

Suosittelen kaikille diabetikoille kirjaa: http://www.shericolberg.com/diabetic-athletes-handbook.asp (http://www.shericolberg.com/diabetic-athletes-handbook.asp)
Tilasin itse akateemisesta kirjakaupasta tuon ja saivat sen parissa päivässä.

J T K
11.08.2009, 08.47
Diabetes ei ole valtava haitta vaan on yksi valtavan hyvä syy lisää olla hyvässä kunnossa.


Tuossapa hyvä kiteytys! Ja muutenkin hyvää juttua; olis muuten hyvä tuollainen mittari joka näyttäisi online-tasot, näitähän ne TT1:n polkijatkin käyttivät rapakon takana.

Tämä sokeritasapaino ja sen muuttuminen suorituksen aikana on tosiaan yksilöllistä. Mulla riittää että lenkkiä ennen lukemat ovat jossain 6-7 kieppeissä niin homma on toiminut toistaiseksi sinne 2,5h - 3h asti; eilen esim. mittasin ennen lenkkiä 6.2, otin vielä teelusikallisen hunajaa lähtiessä ja ajelin sitten tunnin ennenkuin otin n.10g lisäbentsiiniä. Mehua join koko lenkin aikana (54km / 2h10min) veden lisäksi ehkä 2-3dl, josta sain ehkä sen 20g. Kotiin tullessa lukema oli 4.9. Tarkoitus on pikkuhiljaa kunnon kehittyessä kokeilla entistä pidempiäkin lenkkejä ja opiskella tätä ropan käyttäytymistä.

Olenkin pikkuhiljaa alkanut kääntymään siihen ajatukseen, että mulla voisi olla jokin 1 ja 2-tyyppien välimuoto; tuon kirjankin mainosteksteissä puhuttiin 1,5 tyypin diabeetikoista. Eli sokeritasapaino pysyy hyvällä tai erittäin hyvällä tasolla jahka liikkuu säännöllisesti ja riittävän tehokkaasti ja tarkkailee syömisiään, ottaa kilttinä poikana lääkkeensä ja menee ajoissa nukkumaan :) Mutta jos vähääkään lipsuu, arvot kyllä nousee välittömästi ja alhaisiakin sokereita esiintyy.


Takana on oikeastaan kaikki mitä maastopyöräilyn saralla voi Suomesta käsin kokea, 11 Tahkoa 120km matkalla, >10kpl 3-5 päivän retkiä itäsuomessa, 2 Alppien ylitystä ym, ym. Voin henkilökohtaisesti taata ettei 1-tyypin diabetes ole ollut mikään rajoittava tekijä.

Kannustaa kovasti että sinänsä näistä jutuista ei ole esteeksi, korkeintaan lieväksi hidasteeksi jos sitäkään :) Enempi taitaa se yksilöllinen kunto ratkaista, korvien väli siihen päälle ja tietysti em. tapauksessa voi noilla Alpeillakin olla jotain tekemistä :-) Laittakaahan lisää vaan tulemaan kokemuksia ja muitakin stooreja olisi mielenkiintoista lukea ei pelkästään diabeetikoiden juttuja.

J T K
16.08.2009, 18.30
Tänään pääsin 3h kestoiseen lenkkiin ja nyt kyllä on väsy olo. Mutta reissu meni hyvin, leppoisaa sunnuntaiajelua kokonaisuudessaan. Kahteen ja puoleen tuntiin meni oikeinkin hyvin, sitten alkoi ensimmäisen kerran tuntumaan että on tässä jo jotain tehtykin. Malttoi vain keskittyä ajamaan niin rennosti kuin pystyi ja huolehtia että pyöritysnopeutta riitti niin kyllä se loppumatkakin tuli kunnialla; matkaa tuli 70km ja oikeastaan persuksen kestävyys joutui kovimmalle koetukselle..

Juomaa meni siten että vettä litra, laimeaa mehua vajaa puolilitraa, aski rusinoita, yksi välipalapatukka (joku alpen taisi olla). Lähtiessä sokeri 6.2 ja kotona 4.9 Hyvä kokemus taas plakkariin.

Ohiampuja
27.08.2009, 07.13
Tässä tälläinen tarina, siirsin sen tuolta selkä puutuu -ketjusta, koska tämä taitaa olla parempi paikka tälläiselle keskustelulle. Eli minulta on murtunut OTB:n seurauksena rintarangasta olikohan se 9-nikama.

Minua kiinnostaa selkävikaisen pyöräilyharrastus, välilevynsä tai nikamansa rikkoneen. Että kuinka se käytännössä oikein onnistuu. Onko maantiepyöräily pitänyt lopettaa kokonaan vai onnistuuko se esim paksummilla renkailla, pystyllä stemmillä tai vaikkapa joustosatulatolpalla. Kestääkö ajaa kuinka pitkään, tarvitseeko pitää venyttelytaukoja?

Mites sitten maastopyöräily, voiko enää ajaa muulla kuin täysjoustolla? Onko pitänyt jättää koko kisaaminen pois keskittyen pelkkään nautiskeluajamiseen? Voiko ajaa XC:tä tai jopa Enskaa..

Ei tarvitse huolestua, tämä kysely ei ole mikään lääkärin korvike. Lääkärillä on asiat hoidossa ja homma etenee hallitusti. Mutta nyt kun on totaali 6 viikon liikuntakielto, niin tämä virtuaali-versio on ainut tapa pyöräillä. Pitäähän tässä jotain mielenvirkistykseksi pohdiskella. ;)

Tämä onkin vaikea tilanne, nyt kun ei saa pyöräillä niin koko into pitää työntää nettiin ja lehtiin. Tälläiselle nippeli-friikille paha paikka, tässä lähtee pian speksailu-into lapasesta...

Yeti
27.08.2009, 07.25
...
Minua kiinnostaa selkävikaisen pyöräilyharrastus, välilevynsä tai nikamansa rikkoneen.
...


Minulla on diagnosoitu alaselässä iso välilevytyrä (L4-L5) ja hyvin onnistuu pyöräily nykyään. Heti sen jälkeen kun tämä tapahtui (noin viisi vuotta sitten) en pystynyt pyöräilemään enkä juoksemaan puoleen vuoteen. Ongelma ei ollut kipu, vaan se että vasen jalka puutui ja oli hyvin heikko. Alussa (ja ehkä edelleenkin) paras liikunta oli sauvarullaluistelu ja talvella luisteluhiihto. Tuntuivat siltä että ne liikuntamuodot aktivoivat oikeat selkälihakset oikealla tavalla. Nykyään maastopyöräily toimii erittäin hyvin, ja jos selkä on vähän jumissa nimenomaan maastopyöräily on paras lääke. Olen kokeillut enskaa ilman ongelmia ja huomenna on vuorossa 24 h rääkkäystä Kangasalalla.

Ajan kyllä täysjoustopyörällä ja sinkulassakin on Thudbuster-joustotolppa selän takia. Maantiepyöräily onnistuu myös. mutta minulla on siinä aika varovainen asento (eli melko korkea).

Hassua on että 120 km Tahkoa on mennyt ilman selkävaivoja, mutta puolen tunnin autosiivous tuntuu seuraavanakin päivänä alaselässä.

Kyllä Ohiampuja pääsee vielä ajamaan.

Ohiampuja
27.08.2009, 07.33
Kiitos vaan, eiköhän tästä vielä nousta.

Tuo hiihto onkin mielenkiintoinen juttu. Polvivikojen takia kun tuo luisteluhiihto ei oikein onnistu, niin onkin jännä talvella kokeilemalla etsiä sitten se oma tyyli...

equilibrium
27.08.2009, 14.53
Tämä onkin vaikea tilanne, nyt kun ei saa pyöräillä niin koko into pitää työntää nettiin ja lehtiin. Tälläiselle nippeli-friikille paha paikka, tässä lähtee pian speksailu-into lapasesta...

Tsemppiä paranemiseen! Tottakai saa hipoilla niin paljon kuin jaksaa sairastelun lomassa. Pitäähän sitä hyvä mieli jostain saada. :) Muista ottaa rauhassa ja parannella huolella, niin keväällä pääset taas fillarin selkään. Uintihan on varsin kiva talvilaji ja menet vaikka tätien kaveriksi tekemään vesijuoksua. :eek:

Ehkäpä trainerillakin voi hiljalleen aloitella pystymmässä asennossa kunhan pahimmasta pääsee yli. Suosittelen käyttämään hyvää urheilulääkäriä, joka pyrkii palauttamaan treenin normaaliksi mahdollisimman nopeasti.

Ohiampuja
27.08.2009, 18.03
Tottakai saa hipoilla niin paljon kuin jaksaa sairastelun lomassa. Pitäähän sitä hyvä mieli jostain saada. :)
Kiitos, tämän minä oikeastaan halusin kuulla. ;)

Rituli
06.09.2009, 14.09
Erittäin paljon kiitoksia kommenteista ja kokemuksistanne!

Nämä tekstit luettuani rohkaistuin ja ajoin uudella ajopelilläni oman huippuetappini, 51km Kuusamon keskustasta Rukalle ja takaisin.

On mukavaa huomata, että kun on rohkea voi ylittää omat henkiset rajoitteensa tuosta vaan.


Itselläni todettiin vajaa 2 vuotta sitten LV SI vikaa, 5 nikama liikkunut 12 mm ja kuluma, joten kipuja ja kankeutta on. Rohkenin tilata itselleni maantiepyörän ja viritellä uudelleen mukava harrastuksen. Cyclo-crossilla tuli eilen ajettua ensimmäinen pidempi ajo mieheni kanssa 61 km (kotiseutupyöräilyreitteja) ilman pahempia kipuja.

Ohiampuja
06.09.2009, 15.35
Onkos tämä sitä vertaistukea, kun voi täällä lueskella näitä tarinoita.

Ei vaan, onhan tämä kannustavaa, kun huomaa että muutkin "pikku vikaiset" voi harrastaa tätä hienoa lajia. ;)

Ja vaikka lääkäri on ammattilainen alallaan, niin harvoin hän osaa vastailla tälläisiin pyöräspecifisiin kysymyksiin. Parempi, kokemusperäinen tieto löytyy täältä muilta pyöräilyharrastajilta, foorumin käyttöä parhaimmillaan.

Eli iso kiitos kaikille selkävikaisille. :)

mirw
06.09.2009, 17.21
[QUOTE=Ohiampuja;1216960]

Minua kiinnostaa selkävikaisen pyöräilyharrastus, välilevynsä tai nikamansa rikkoneen. Että kuinka se käytännössä oikein onnistuu. Onko maantiepyöräily pitänyt lopettaa kokonaan vai onnistuuko se esim paksummilla renkailla, pystyllä stemmillä tai vaikkapa joustosatulatolpalla. Kestääkö ajaa kuinka pitkään, tarvitseeko pitää venyttelytaukoja?

Mites sitten maastopyöräily, voiko enää ajaa muulla kuin täysjoustolla? Onko pitänyt jättää koko kisaaminen pois keskittyen pelkkään nautiskeluajamiseen? Voiko ajaa XC:tä tai jopa Enskaa..

Oma tarina:
Viime vuoden toukokuussa lensin tangon yli ihan reilummasti, alaselästä halkes yksi nikama keskeltä puoliksi, meni muutenkin aika säpäleiksi ja läjään. Sairaalassa laittoivat pari 12 sentin mittaista tankoa ja kasan ruuveja.
Ensimmäiseen 3 kuukauteen ei saanut tehdä muuta kuin kävellä, sen jälkeen 3 kuukautta pelkkää uintia. Muistaakseni noin 400-500 särkylääkettä meni tuona aikana, normaalisti en käytä niitä ollenkaan. Puolen vuoden kohdalla aloin varovasti pelaamaan taas salibandya.

Onnettomuuden jälkeen olin 4 kuukautta sairaslomalla, eli mikään ihan pieni juttu ei ollut kyseessä.

Maaliskuun lopussa otettiiin tangot ja ruuvit pois selästä. Koitin heti alkukesästä palailla takaisin DH:n pariin ja kävin jopa Tahkon kisoissakin rullaimessa.
Ei vaan enään voi yhtä riskillä ajaa kisoissa kuin aiemmin, kun eihän toi nikama ole niin kestävä kuin alkuperäinen, joten lopetin kisaamisen tuossa lajissa, parhaimmillaan olin jokkisluokan SM 2.

Viime kuussa ostin Commencalin Super 4.1 XC-täysjouston ja kävin heti seuraavalla viikolla ajamassa 35km Finlandia maastomaratoonin ja ihan hyvin selkä jo kesti, mitä nyt alkumatkasta vähän kiukutteli. Tykästyin lajiin niin paljon, että käynkin nyt samantien ajamassa 4 maastomaratoonia ja yhden XC-kisan kuuden viikon aikana. :D

Ensi kesänä alan ajamaan enska- ja maastokisoja sitten enemmänkin.

Nyt on ainakin hyvä syy olla loppuelämän ajan hyvässä kunnossa, joten eihän tää sit lopulta niin paha homma ollutkaan.

Et kyllä sulla vielä toivoa on ajamaan päästä, koita vaan pitää mieli positiivisena!

J T K
06.09.2009, 18.32
Tämä ketju alkaa toimimaan just niin kuin oli ajatuskin, vertaistukea ja kokemusten jakamista parhaimmillaan. Kiitokset siitä kaikille jälleen kerran.

Kun ponnistaa siitä pisteestä että kävely ei ole itsestäänselvyys, vaan opeteltava asia ja kroppa on kuin varaosapuodin hylly sekaisin ja sekalaista tavaraa täynnä niin se on kaiken kunnioituksen arvoista että siitä palautuu liikkuvaksi.

--

Mun kesä on ollut paras kesä ikinä, näin voi sanoa jo nyt. Kuntoilijana olen ylittänyt tavoitteeni, jotka nähtävästi ovat olleet ihan alakanttiin asetettuja. Yksi oli että pystyisin 3h yhtämittaiseen suoritukseen ilman ongelmia. Toinen oli sitten kokoknaiskilometreissa 1000km toukokuusta lähtien niin kauan kuin ajokautta täällä piisaa (nyt ollaan takarajoilla).

Tänään lähdin liikkeelle auringon paisteessa ja ajelin ensin Rukalle, josta jatkoin eteenpäin ja rohkeana jatkoin aina Juumaan asti. Eväinä oli rusinaa, pähkinöitä, banaania ja vettä + mehua. 2h kohdalla alkoi ekan kerran tuntumaan jossain, vartin välein fiilis oli vuoroin hyvä ja hieman tuskaisempi. Takaisin palatessa Rukaa kohti on sellainen kilometrin tasainen nousu, mikä sujui 65 ajokilsan jälkeen ennakkoaatoksia vasten erittäin hyvin, siitä sai hienosti virtaa loppua kohden. 3h kohdalla tuntui hyvältä kun tajusin että nyt mennään alueelle jossa ei ole ennen tullut oltua. 3,5h kieppeissä alkoi psyykkaus, koska tuntui että matkaa on vielä varsin paljon ja ukko alkoi olla erittäin tietoinen kroppansa tilasta :) Viimeinen kymppi oli sitten enempi taistelua kuin nautintoa, henkisesti oli jo aika loppu.

Mutta, nyt pääsin 4h suorituksen rajapyykkiin ja mitään isoja ongelmia ei fysiikan puolesta ollut. Matkaa tuli 92km, joten ihan retkivauhtiahan tuo meni. Mutta mulle ihan hyvää kuntoilijan mittapuulla. Nyt on olo väsynyt, mutta todella tyytyväinen. Tuli tehtyä reissu jota en olisi alkukesästä uskonut tekeväni. Sokerit oli lähtiessä 7.2 ja palatessa 4.7. HH:ta tankkasin arviolta 40-50g, ehkä liian vähän tuntemuksiin pohjaten. Vankempi eväs olisi voinut olla paikallaan, olisi jaksanut lopun paremmin.

Selkä ei tiedä menosta mitään, ainakaan toistaiseksi. Katotaan sitten mikä on huomenna fiilis.

Tämän reissun myötä merkinnöistä löytyy siis 4h reissu ja kokonaiskilsat näyttävät 1723km:ia, johon tullee vielä lisäystä. Kyllä tässä saa aika tyytyväinen olla itseensä :)

Ohiampuja
06.09.2009, 18.52
Nyt on tosiaan tuo lepojakso menossa, tai siis nyt saa käydä rauhallisilla kävelylenkeillä. Kuukauden päästä pitäisi sitten aloittaa varsinainen kuntoutus ja sen tiimoilta pari kysymystä

Vettä juu, mutta uintia vai vesijuoksua? Kummasta teillä on paremmat kokemukset?

Sitten vatsaa ja selkää pitäisi vahvistaa staattisilla lihaskuntoliikkeillä. Tiedän noin suunnilleen mitä sillä tarkoitetaan, mutta itse liikkeet ovat minulle vieraat. Minkälaiset liikkeet te olette tunteneet/kokeneet parhaiksi tällä saralla?

Juska Pattu
06.09.2009, 19.09
Kuules nyt Ohiampuja. Vaikka tämä palsta onkin täynnänsä kaiken maailman tietäjiä, niin kuuntele omaa lääkäriäsi. Älä rupea leikkimään sen selkäsi kanssa.

Ohiampuja
06.09.2009, 20.01
Elä nyt, tietoa ja kokemuksia kannattaa kerätä joka suunnasta. Sitä sitten muodostetaan se oma käsitys asioita.

Mutta älä pelkää, en minä tällä netillä lääkäriä korvaa. :)

roadrunner
07.09.2009, 15.24
Nyt on tosiaan tuo lepojakso menossa, tai siis nyt saa käydä rauhallisilla kävelylenkeillä. Kuukauden päästä pitäisi sitten aloittaa varsinainen kuntoutus ja sen tiimoilta pari kysymystä

Vettä juu, mutta uintia vai vesijuoksua? Kummasta teillä on paremmat kokemukset?

Sitten vatsaa ja selkää pitäisi vahvistaa staattisilla lihaskuntoliikkeillä. Tiedän noin suunnilleen mitä sillä tarkoitetaan, mutta itse liikkeet ovat minulle vieraat. Minkälaiset liikkeet te olette tunteneet/kokeneet parhaiksi tällä saralla?
Eiköhän vesijuoksu ole pyöräilijälle lajinomaisempi.
Keskikehon stabilointiin vinkkiä tästä (http://www.runnersworld.com/video?moreUrl=http://link.brightcove.com/services/link/bcpid1243489102/bclid1497991481/bctid1368763974?src=rss).

Edit: Hyvä lueskella näitä juttuja, omat vaivat asettuu paremmin oikeaan mittasuhteeseen.

vanhapatu
08.09.2009, 21.45
Mulla on myös selkärankareuma joka aiheuttaa noita lihaskipuja lähinnä jaloissa vaikka ei sen näin vanhalla miehellä (60+) enää pitäisi olla mitenkään aktiivinen. Juoksu on hankalaa ja pari kertaa on maratoni jäänyt kesken kun kivut on yllättäneet. Pyöräily jonka aloitin vasta nyt heinäkuussa on sujunut aika mukavasti, Myllyn 120 km meni ilman kipuja ja tuntuu että lajina se sopii meikäläiselle paremmin.

Ilmeinen totuus on että paras tapa pitää selkärankareuma kurissa on aktiivinen liikunta ja pyöräily voisi olla laji joka ei ole liian raaka harrastettavaksi, ei rasita niveliä niin pahasti kuin esim. juoksu.

Tuon diabeeteksen kanssa on varmaan aika taiteleminen, ei käy kateeksi. Mutta itsekurilla ja omaa kroppaa kuunnellen senkin kanssa tulee varmaan toimeen ja voi harrastaa rankkaakin liikuntaa. Tsemppiä vaan!
mot

Rituli
10.09.2009, 18.07
[QUOTE=roadrunner;1227125]
Keskikehon stabilointiin vinkkiä tästä (http://www.runnersworld.com/video?moreUrl=http://link.brightcove.com/services/link/bcpid1243489102/bclid1497991481/bctid1368763974?src=rss).
QUOTE]

Liikkeet toimivia :), mutta liikkeitä tehdessä täytyy muistaa pitää pakka kasassa ja tehdä liikkeet oikein.

Itse sain henkilökohtaiset harjoitusohjeet sekä opastukset liikkeiden tekemiseen, mutta se vaati muutamat käynnit ammattinsa osaavalla fysioterapeutilla. Kiitokset Riikalle :). Tärkeintä on saada syvät vatsalihakset kuntoon ja eikä selkälihaksiakaan saa unhoittaa. Six-bäki ei ole sama kuin hyvät vatsalihakset :rolleyes:

Ohiampuja
10.09.2009, 18.41
Six-bäki ei ole sama kuin hyvät vatsalihakset :rolleyes:Ei, varsinkin jos se löytyy selästä, repusta. ;)

J T K
10.09.2009, 21.31
Mulla on myös selkärankareuma...klip klip...Pyöräily....lajina se sopii meikäläiselle paremmin.

Itsellä tuo juokseminen ei onnistu kertakaikkiaan sen takia että lantion yläpuoliset nivelvälit ovat niin surkastuneet ettei siitä tule mitään. Ei pysty, kun pitäisi päkiöillä sipsuttaa. Kaikki paine kohdistuu rintarankaan ja siitä ei tule muuta kuin tulehdus päälle. Että se siitä juoksemisesta. Joten suosittelen sauvakävelyä, hiihtoa ja erityisesti juuri pyöräilyä. Ainoa kerta kun selkä on juonitellut tänä kesänä oli reilun 200 viikkokilometrin jälkeen. Alkuinnostuksessani ajoin itteni liian jumiin ja siitä seurasi tulehdusta, joka onneksi laukesi parin päivän levon ja hoidon aikana. Yksittäiset kovat treenit eivät ole aiheuttaneet minkäänlaisia ongelmia, joten ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin että pyöräily on selkärankareumaa sairastavalle erinomaisen suositeltava laji :)



Tuon diabeeteksen kanssa on varmaan aika taiteleminen, ei käy kateeksi. Mutta itsekurilla ja omaa kroppaa kuunnellen senkin kanssa tulee varmaan toimeen ja voi harrastaa rankkaakin liikuntaa. Tsemppiä vaan!
mot

No kyllähän se omat kuvionsa tähän tuo, mutta mitään ylitsepääsemätöntä onneksi ei. Eli vaati vaan ennakointia ja tankkauksen huolehtimista niin pärjää. Perse tässä hommassa ennemmin puutuu ja ropasta loppuu kunto ;)

Mun tapauksessa tauti on rauhallisempaa sorttia, toisilla tilanne on taas ihan jotain muuta. Kertaakaan ei ole pyöräillessä sokerit laskeneet niin alas että olisi aiheuttanut mitään selkeitä oireita. Esim. hiihtäessä on pari kertaa iskenyt hypoklygemia ja silloin on olleet vitsit vähissä. Mutta onneksi niistäkin on selvitty ihan hyvin tankkaamalla joutuin sokeria elimistöön. Mutta sen jälkeen ei ole sitten tehty muuta kuin hiivitty kotiin toipumaan, treenien jatkot on saanut unohtaa siltä paikalta. Kroppa on todella väsynyt isoista sokeritasapainon vaihteiluista.

Yeti
11.09.2009, 20.48
Nyt voin raportoida miten selkävikainen pärjäsi Kangasala 24:ssa. Eli selkävika on iso välilevytyrä alaselässä (L4-L5), joka puristaa hermoja ja aiheuttaa puutumista ja heikkoutta vasemmassa jalassa. Selkä kesti ajoa ilman ongelmia ja rajoittava tekijä oli hiertymiä takapuolessa. Varsinainen ajoaika oli vähän yli 15 h ja kilometrejä noin 200.

Seuraavana päivänä ei vielä tuntunut selässä mitään, mutta maanantaina kun yleinen lihassärky oli aika pitkälti mennyt ohi rupesi taas vanhat oireet vaivaamaan. Eli puutumista ym. Vasta nyt kahden viikon jälkeen on olo taas melko normaali (täysin normaali tämä selkä ei enää koskaan tule olemaankaan). Tällaista en ole aikaisemmin huomannut alle kymmenen tunnin ajoissa. Olisi ehkä voinut säätä jousituksen hiukan pehmeämmäksi, mutta nyt kuitenkin tietää että selkä tällaistakin melko hyvin.

Rituli
17.09.2009, 18.13
Tämä ketju alkaa toimimaan just niin kuin oli ajatuskin, vertaistukea ja kokemusten jakamista parhaimmillaan. Kiitokset siitä kaikille jälleen kerran.

Kun ponnistaa siitä pisteestä että kävely ei ole itsestäänselvyys, vaan opeteltava asia ja kroppa on kuin varaosapuodin hylly sekaisin ja sekalaista tavaraa täynnä niin se on kaiken kunnioituksen arvoista että siitä palautuu liikkuvaksi.



Sunnuntaina tuli sitten sisäänajettua uusi maantiepyörä :cool:. Matkaa kertyi reilut 63 km :) ja fiilis oli hieano. Ja mikä ihaninta, selkä ei vihoitellut koko matkan aikana eikä pahemmin jälkeenpäinkään.

J T K
17.09.2009, 21.11
Loistojuttu ja tuo on sen merkki että ei se tule pidemmistäkään reissuista kipeytymään jos tuon jälkeen on kaikki hyvin. Pyörän säätöihin kannattaa panostaa ja hakea parhaat mahdolliset asetukset. Sen jälkeen antaa kammen pyöriä :)

Mun selkä on pysynyt (koputtaa puuta) todella hyvässä hapessa koko kesän ja monenmoista reissua on tullut tehtyä. Ainoa huonompi jakso tuli tosiaan yhden sellaisen viikon päätteeksi jossa oli vain yksi lepopäivä. Eli siinä kohtaa meni liian kovaksi rasitus ja homma kostautui. Onneksi siitä ei kumminkaan seurannut pitkää tulehduskierrettä, mutta selvästi piti rauhoittaa vähäksi aikaa ja hoitaa ukkelia kuntoon.

Kysyin diabeteslääkäriltäni hiljakkoin että näkeekö hän mitään estettä sille että jatkan itteni "kiusaamista" ja tavoittelen toisaalta pidempikestoisia reissuja ja toisaalta kovempia yksittäisiä lenkkejä. Sanoi että anna mennä vaan, jos ja kun sokerit pysyvät hyppysissä kuten tähän asti. Ja sehän oli ihan hyvä uutinen se. Lantus vaihdettiin Levermiriin kun liikuntaa on tullut niin paljon lisättyä viimeisen vuoden aikana. Antaa pikkasen paremmin joustavuutta tähän päivittäiseen hoitamiseen ja toisaalta jos se mahdollistaisi paremmin painonkin asteittaisen pudottamisen...

Ohiampuja
30.09.2009, 10.28
Nyt kävikin ikävästi, minulla on rintarangasta selkänikama murtunut ja ajot on nyt ajettu joksikin aikaa. Kahteen viikkoon ei saisi juurikaan kävellä ja kuuden viikon päästä kontrollissa mietitään liikunnan aloittamista.
No niin, nyt on RTG-kuvat otettu ja kontrollissa käyty. Luutuminen etenee kuulemma niin kuin pitää ja nyt saa käydä sauvakävelyllä ja rauhallisilla "pyörälenkeillä" maasturilla.
Sitten 2-3 viikon päästä saa mennä varovasti kuntosalille kurkistelemaan ja 4-5 viikon päästä maasturia saa sitten tarjoilla metsäpoluille. Ja myös spinning-tunnillekin passaa mennä.

Vaihdoin tuossa täpäriin valmiiksi 90 mm stemmin ja pinosin kaikki prikat sinne alapuolelle valmiiksi. Vaikka ei saa ajella kuin pyöräteillä, niin on sekin jo loistava edistysaskel... :)

equilibrium
30.09.2009, 14.57
Vaihdoin tuossa täpäriin valmiiksi 90 mm stemmin ja pinosin kaikki prikat sinne alapuolelle valmiiksi. Vaikka ei saa ajella kuin pyöräteillä, niin on sekin jo loistava edistysaskel... :)

Loistavaa! *hyppyläpsyhymiö*

Mihin päädyit vesijuoksun ja uimisen kanssa, onko energiaa riittänyt hallille? Tsemppiä kovasti toipumiseen. Kyllä se hidastempoinen rullailukin pyörätiellä tuntuu ihan juhlalta pakkolevon jälkeen. :)

Ohiampuja
30.09.2009, 19.56
Mihin päädyit vesijuoksun ja uimisen kanssa...Kyllä se hidastempoinen rullailukin pyörätiellä tuntuu ihan juhlalta pakkolevon jälkeen. :)
Juu, nyt sain luvan mennä sinne hallille, eli jos sitä uintia kokeilisi. Olen kyllä niin huono uimari, että se on aika tehotonta räpellystä. Mutta jos huomenna täpärillä lähtisi tienpäälle, tänään sain jo takaiskarin paineet kohdilleen, 195 psi:tä siellä jo odottaa. ;)

Ps. 184,5 cm on nyt uusi pituuteni, eli vähennystä rysähdyksessä tuli 1,5 cm. Hmm, kuinkas nyt ajoasennot viritetään, joka pyörään 10 mm lyhyempi stemmi... :)

vlade
05.10.2009, 19.23
Laittakaahan lisää vaan tulemaan kokemuksia ja muitakin stooreja olisi mielenkiintoista lukea ei pelkästään diabeetikoiden juttuja.

Täällä olisi yksi ei-diabeetikko, harrastuksia häiritsee krooninen munuaisten vajaatoiminta (IgAN) ja siitä johtuva verenpaine. Kokemuksia olen vasta keräämässä koska lopullinen diagnoosi varmistui vasta viime kesänä. Pyöräilyä (maantie) olen harrastanut säännöllisesti ja ympärivuotisesti viimeiset pari-kolmekymmentä vuotta, joten uutinen veti ensin aika hiljaiseksi. Periaatteellista estettä pyöräilylle ei lääkärinkään mielestä ole, mutta raskaampi fyysinen rasitus on ilmeisistä syistä kokonaan kielletty. Lääkitys tehoaa onneksi verenpaineeseen, mutta sivuvaiktukset (betasalpaajat, väsymys) vievät pohjan liikunnalta kuntoilumielessä.

Pyöräilystä on ainakin toistaiseksi tullut sitten fyysisen kunnon kohotuksen sijasta psyykkisen puolen henkireikä, keskivauhdilla (n. 21 km/h) tai matkalla (yleensä alle 20 km) ei pääse juuri elvistelemään mutta aina se kävelemisen voittaa, millä nykyisin yritän pitää edes jonkinlaista peruskuntoa yllä.

Onhan tässä tilanteessa jotakin koomistakin, yksi käyttämistäni lääkkeistä on jo doping-listalla ja epoakin saattaa joskus joutua nappaamaan (vaikka toivon että en siihen tilanteeseen koskaan joudukaan), munuaispotilaiden anemiaa hoidetaan nimittäin tehokkaimmin epolla!

Eli omat ennätykset on ajettu, mutta matka jatkuu. Rohkaisevaa on lukea täältä muiden juttuja, kaikesta huolimatta olen optimistinen myös pyöräilyharrastukseni suhteen.

Ohiampuja
05.10.2009, 20.44
Nykyään maastopyöräily toimii erittäin hyvin, ja jos selkä on vähän jumissa nimenomaan maastopyöräily on paras lääke.
Minkälaisia jumppaohjeita tuohon välilevyvaivaan oikein annetaan? Varmaankin selkää vahvistavia ja stabiloivia, mutta mites liika jäykkyys? Suositellaanko minkäänlaisia mobilisoivia harjoitteita, kiertoliikkeitä tai "pyyhe-rullauksia"?

J T K
05.10.2009, 22.28
Pyöräilystä on ainakin toistaiseksi tullut sitten fyysisen kunnon kohotuksen sijasta psyykkisen puolen henkireikä, keskivauhdilla (n. 21 km/h) tai matkalla (yleensä alle 20 km) ei pääse juuri elvistelemään mutta aina se kävelemisen voittaa, millä nykyisin yritän pitää edes jonkinlaista peruskuntoa yllä.
.
.
klip
klip
.
.

Eli omat ennätykset on ajettu, mutta matka jatkuu. Rohkaisevaa on lukea täältä muiden juttuja, kaikesta huolimatta olen optimistinen myös pyöräilyharrastukseni suhteen.

Iso muutos jossa on ollut varmasti nielemistä ja makustelemista...

Tämä meidän harrastama lajimme on siitä hieno, että jälleen kerran se tarjoaa mahdollisuuden omanlaiseensa lähestymiskulmaan; fiilistelyyn, kuntoiluun ja henkisen vireyden hakemiseen. Hienoa että olet päässyt tälle tielle ja sitä kannattaa ilman muuta jatkaa! Itsellä tuli heti mieleen nämä selällään poljettavat pyörät, sellaisellakin saattaisi olla lysti kruisailla menemään? Onko sulle annettu kuinka konkreettisia kieltoja rasituksen suhteen, kesto, syke yms.? Vaatii varmasti vähän pohdintaa että miten sitä ajaa kulloinkin.

Yeti
06.10.2009, 07.45
Minkälaisia jumppaohjeita tuohon välilevyvaivaan oikein annetaan? Varmaankin selkää vahvistavia ja stabiloivia, mutta mites liika jäykkyys? Suositellaanko minkäänlaisia mobilisoivia harjoitteita, kiertoliikkeitä tai "pyyhe-rullauksia"?

En kyllä ole saanut järkeviä ohjeita mistään. Olen harkinnut menemään uudelleen erikoislääkärille, mutta ei ole vielä tullut tehtyä. Tavoitteena siis saada järkeviä jumppaohjeita nimenomaan minun vaivaan. Perinteinen selkäjumppa ei lainkaan toimi ja tuntuu siltä että harjoitukset,jossa selkä liikkuu paljon samalla kun kuormitetaan lihakset, on huono idea.

Käytännössä teen vain vatsalihasliikkeitä melko lyhyellä liikematkalla (pitkä liikematka taas tuntuu huonolta selkäpuolella) ja oletan että selkä saa riittävästi treeniä muutenkin. Maastopyöräily, maastojuoksu, hiihto ja skikkaus vaikuttavat varmasti positiivisesti selkälihaksiin. Tiettyjen lihasten venytys tuntuu myös tarpeelliselta. Minulla on ainakin melko "lyhyet" lihakset reiden takapuolella.

Ohiampuja
06.10.2009, 08.58
En kyllä ole saanut järkeviä ohjeita mistään... Perinteinen selkäjumppa ei lainkaan toimi...
Kiitos vastauksesta. Olen vähän samaa mieltä tästä asiasta. Lääkärit ja terveydenhoito noin yleisesti osaavat kyllä korjailla paikkoja ja lääkitä sen akuutin vaiheen ihan hienosti. Mutta sitten tämä kuntoutuspuoli onkin toinen juttu. Terveyskeskuksen fysioterapeutti, joka päätyökseen pyörii vanhainkodilla eläkeläisten kanssa, on tälläisissä asioissa hiukan vieraalla maalla.

Jotenkin tuntuu että itse se pitää tämäkin asia "ratkaista". Tai siis ainahan se menee näin, eihän kukaan tunne kehoasi sinun paremmin. Omien tuntemusten mukaan se käski lääkärikin kuntoilemaan. ;)

Eli haastatellaan paria tuttua lääkäriä, yhtä kiropraktikkoa, luetaan pari alan kirjaa (ja vähän nettiä) ja niistä sitten luodaan se oma käsitys asiasta. Ja se vielä sovelletaan omalle kropalle sopivaksi. :)

Ps. Tuon kirjan (http://www.vk-kustannus.com/kirjat_cd_t/selan_rakenne/) kävin eilen palauttamassa kirjastoon...

equilibrium
06.10.2009, 11.09
Onhan tässä tilanteessa jotakin koomistakin, yksi käyttämistäni lääkkeistä on jo doping-listalla ja epoakin saattaa joskus joutua nappaamaan (vaikka toivon että en siihen tilanteeseen koskaan joudukaan), munuaispotilaiden anemiaa hoidetaan nimittäin tehokkaimmin epolla!

Tsemppiä treeneihin! Tärkeintä juuri on pitää oma mieli virkeänä; ei tarvitse kilpailla muiden kanssa, vaan nauttia siitä, että jaksaa ja pystyy tekemään. Eposta saa kipeänäkin kummasti potkua treeneihin. Mulla oli epojohdannaiset osana syöpäkipulääkitystä ja stytohoitoja, ja kummasti treeneissä löytyi puhtia vaikka muuten olikin aivan puolikuollut olo. (Paljon rankempaa oli päästä takaisin kuntoon kun sairastaminen loppui eikä nappeja enää popsinut, muttei sekään ollut mahdotonta.)

Ohiampuja
06.10.2009, 12.11
Mulla oli epojohdannaiset osana syöpäkipulääkitystä ja stytohoitoja, ja kummasti treeneissä löytyi puhtia vaikka muuten olikin aivan puolikuollut olo.
En nyt haluaisi kääntää tätä douppaus-keskusteluksi, mutta en malta olla kysymättä, että minkälaisten sairauksien hoitoon nuo Epot on alunperin kehitetty?

rhubarb
06.10.2009, 12.20
En nyt haluaisi kääntää tätä douppaus-keskusteluksi, mutta en malta olla kysymättä, että minkälaisten sairauksien hoitoon nuo Epot on alunperin kehitetty?
Anemiaan sitä on käytetty. Se on luonnollinen hormoni - sinäkin käytät epoa! :) - joten ei sitä kai sen enempää ole kehitelty sanan varsinaisessa merkityksessä.

equilibrium
06.10.2009, 12.36
En nyt haluaisi kääntää tätä douppaus-keskusteluksi, mutta en malta olla kysymättä, että minkälaisten sairauksien hoitoon nuo Epot on alunperin kehitetty?

Anemiaa ja munuaisten vajaatoimintaa hoidetaan ihmisen oman kaltaisella erytropoietiini-hormoonituotteella.Epo kun nostaa punasolujen määrää ja näin hemoglobiinipitoisuutta. Eli auttaa jaksamaan. Tuo jaksamisapu on suuri myös syöpähoidoissa, mutta etupäässä epolla ehkäistään silloin stytostaattihoidoista mahdollisesti aiheutuneita solumuunnoksia. Vaikka stytohoito olisi paikallistakin, verisolut joutuvat lähes aina sen kohteeksi. Epo-hoito on helpompaa ja halvempaa kuin verensiirto.

Ennen anemiapotilaita hoidettiin nimenomaan samasta syystä "vuoristohoitolassa", kuin urheilijat käyvät korkeanpaikanleirillä. Samaan tapaan elimistön oma erytropoietiinituotanto kasvaa kun ympäristössä happi vähenee ja näin elimistön hapenkuljetuskyky paranee. Käsittääkseni nykyisin lääketieteessä käytettävä epo on nimenomaan luonnollisen kaltaista, eli ei ihan kirjaimellisesti samaa tavaraa kuin ihmisten oma. Kehittelyvaiheesta tai syistä ei minulla ole tietoa, mutta Wikipedia kertonee sen heille, joita kiinnostaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Erythropoietin

Teemu Kalvas
06.10.2009, 12.50
Epo-hoito on helpompaa ja halvempaa kuin verensiirto.

Olen elänyt sellaisessa käsityksessä (jonka olen saanut äidiltäni, joka joutuu tuollaisia kustannuksia sairaalaa middlemanageroidessaan laskemaan), että verensiirto on halvempaa kuin epo, ja että yleensä epon käyttöön on perusteena joku peruste ettei verensiirto vain käy.

Ohiampuja
09.10.2009, 19.15
Tänään kävin eka kertaa ajelemassa metsässä suht' tasaisilla latupohjilla. Olihan se hienoa pitkästä aikaa, juuri auringonlaskun aikaan saavuin paikalliselle laturetkeilijöiden majalla ja pysähdyin katsomaan kaunista auringonlaskua, niin pitihän siitä kännykällä pari surkeaa kuvaa ottaa. Oli aika hieno fiilis seisoa siitä laiturilla ja nauttia kauniista syys-illasta.

On tuo terveys sellainen juttu, että ei sitä osaa tarpeeksi arvostaa, ennen kuin hiukan säikytellään ja otetaan se vähäksi aikaa pois.

Lähdin siitä ajelemaan ja laitoin MP3:n napit korviin, niin sieltä tuli sopivasti vanhaa Army of Loversia "I'm flying high, across the sky.."

http://photos-f.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc1/hs228.snc1/7522_1104453906559_1683109365_250125_6872312_n.jpg

equilibrium
09.10.2009, 20.28
On tuo terveys sellainen juttu, että ei sitä osaa tarpeeksi arvostaa, ennen kuin hiukan säikytellään ja otetaan se vähäksi aikaa pois.

Lähdin siitä ajelemaan ja laitoin MP3:n napit korviin, niin sieltä tuli sopivasti vanhaa Army of Loversia "I'm flying high, across the sky.."

Juuri näin. Hienoa kun pääsit nauttimaan ulkoilmasta fillarin kanssa!

Elämän pienet asiat osaa arvostaa yllättävän korkealle joskus. Nämä hetket on korvaamattomia.

J T K
09.10.2009, 21.21
Hienoa että olet päässyt taas pyörää ulkoiluttamaan :) maltti on valttia nyt jos toipuminen on hyvällä tiellä, fiilistelet vain menemään.

J T K
05.02.2010, 09.30
Eilen spinningissä pääsi sokerit laskemaan ja meinasi käydä huonosti :( Ennen tuota tuntia takana oli meikäläiselle tiivis harjoittelujakso ja paljon lumitöiden tekoa, mikä omalta osalta toi lisäkuormaa lihaksistoon. Olisi pitänyt jättää tunti jo väliin.

Tunnin puolessa välissä aloin ihmettelemään totaalista voimattomuutta putkelta ajaessa. Samaten iski haluttomuus koko hommaa kohtaan. Nappasin repusta varasokeria varmuuden vuoksi, vaikken ollutkaan varma oliko tuntemus jumia vai sokerista johtuvaa. Kymmenen minsaa myöhemmin tankki oli sitten täysin tyhjä, ajelin tunnin loppuun mutta oikeastaan vain pyöritellen. Hiki valui silti kuin suihkussa olisi ollut, jalatkin alkoivat osoittaa lieviä kramppauksen oireita, kädet alkoivat tärisemään lievästi. Tästä arvasin lopulta että nyt on makeusaste syyllinen olotilaan. Söin viimeiset varasokerit mitä mukana oli ja raahauduin kotiin puolikuolleena. Mittaus osoitti lukemaa 3.8 joten ei ihme että tuntemukset olivat sitä mitä olivat; kuinka alhaalla liene käyneetkään siinä tunnin aikana, mene ja tiedä, tuossa kohtaahan suunta oli jo ylöspäin.

Osoitus taas siitä, että rutinoituminen on myrkkyä ja pitäisi osata ennakoida tulevia tekemisiä paremmin :(. No, hyvä että ei sattunut missään taipaleella ja älysi sentään toimia ajoissa.

kmw
05.02.2010, 13.32
Juupeli juu. Kun oppisin paremmin kuuntelemaan kehoni viestejä ja ymmärrykseni tulkita niitä voisi olla parempi. Olisi kuitenkin pitänyt vähän himmailla tänään kattolumitöissä. Tuntuu vain niin tyhmän oudolta jättää työ puoliväliin. Nyt on selkälihakset kireät. Ei hirveän paha, mutta ehtoomalla joutunee käymään pilleripurkilla.

*lievää ähinää*

J T K
09.05.2010, 10.14
Päivitetäänpäs tätä aihetta, ihan senkin takia että jos joku diabeetikko sattuu miettimään uskaltaako lähteä pidemmälle pyöräreissulle tulevana suvena ja mitä pitäisi huomioida.

Eilinen maantielenkki suuntautui Posion maisemiin ja reissun kokonaiskestoksi tuli 7,5h josta tehollista ajoaikaa 6h. Matkaa kertyi kaikkiaan 141km. Keli oli aurinkoinen ja lämpöasteita oli +5 - +8 välillä, joten ei ollut vielä mitenkään kuuma :) Kaikin tavoin onnistunut reissu, vaikka täytyy myöntää että viimeisen tunnin aikana tuli jo sellaisia tuntemuksia niin fyysisesti kuin henkisesti että tiesi ajaneensa. Ei kumminkaan mitään mistä ei olisi selvitty ihan kunnialla.

Lähtö tapahtui 12 maissa, joten ehdin syödä aamiaisen ja kevyen lounaan ennen starttia. Insuliiniannostelun tiputin reilusti pienemmäksi etenkin pitkävaikutteisen osalta. Ateriainsuliinia annostelin lähes normaalin mukaan, pykälät vähemmän kuin mitä olisin muutoin laittanut.

Mukaan otin pari kerrosvoileipää, rusinapakeitin, kourallisen karkkia pikkupussiin, pari energiageeliä, juomaksi toiseen pulloon vettä ja toiseen mehua. Tankkasin lisäenergiaa n. 1,5h lähdöstä ja siitä noin tunnin välein. Leivät meni, samoin rusina-aski, puolet karkeista (kaverille puolet solidaarisuuden nimissä :) ja yksi energiageeli viimeiselle tunnille. Se olikin sitten sellainen sokeripaukku, että olo oli kyllä lievästi jopa ällö sen jälkeen. Mutta energiat kyllä riittivät loppuun asti. Vesipullo meni myös puolet mehusta.

Mittasin kotona sokerit ja mittari näytti vanhoilla lukemilla 4.8 eli ihan hienosti meni sen suhteen. Reissun jälkeen annostelin vielä pitkävaikutteisen insuliinin noin kolmanneksen vähemmän mitä normaalisti, koska "kone" hyrräsi vielä pitkälle iltaan, ateriainsuliinin otin myös pari yksikköä pienempänä.

Frank
09.05.2010, 12.00
Tämäpä hyvä topikki :)

Hiukan kokemuksia niskan kivuista ja pyöräilystä. Olen koko ikäni kärsinyt eri asteisista niskan kivuista. Pyörällä olen myös ajanut lähes aina enemmän ja vähemmän. Viitisen vuotta sitten jouduin jättämään maantieajon kokonaan yltyvien kipujen vuoksi. Noin vuoden kärsin ja vaihdoin maastoajoon sekä menin oikealle lääkärille. Lekuri lähetti magneettikuviin ja totesi kuvat nähtyään, että äijällä on viiskymppisen niska, olin tuolloin 35. Diagnoosina siis kaularanakaoireyhtymä, niskanikamat ovat siis kuluneet, joka aiheutti puutumisia niskassa, hartiassa, puolet kädestä puutui sekä puolet kasvoista.

Maantietä en siis voinut ajaa, koska pää oli kallistuneena taakse ja oireet pahenivat. Lenkin jälkeen niska oli aivan jäykkä ja puutuvat kohdat olivat lähes tunnottomat. Käytin niskatukea viikottain että sain lihakset edes hiukan rentoutumaan ja nikamien välit aukeamaan.

Aloitin myös salilla käymisen ja niska-hartiaseudun vahvistamisen. Pikku hiljaa treenit auttoivat ja uskalsin kaksi vuotta sitten kokeilla taas maantiepyörää. Olin jo myynyt pyöräni pois, mutta ostin sen takaisin. Alkuun pieniä lenkkejä varovasti ja koko ajan tarkkaillen pään asentoa. Lenkit pitenivät ja 2008 uskalsin lähteä kokeilemaan pitkää lenkkiä. Kolmisen sataa kilsaa meni ilman niskan vaivoja, muuta sitten tulikin tilalle väärästä satulan korkeudesta johtuen.
Viime vuonna sitten ajoin jo täyden kauden maantiellä ja 2000km tuli täyteen, pisimmän lenkin ollessa 450km.

Olen huomannut, että tärkein asia ajamisessani on normaalia pystympi ajoasento sekä se, että jos yritän hiukankin liian kovaa omiin voimiini ja kykyihini nähden, nousevat hartiat korviin joka taas aiheuttaa niskan jumiutumisen. Lisäksi joudun koko ajan tarkkailemaan hartioiden rentona pysymistä.
Edelleen sormet puutuvat ajoittain, mutta tänä vuonna ajatuksella asetetut pyörän säädöt ovat vähentäneet oireita huomattavasti.

znood
12.05.2010, 08.03
Mukaan otin pari kerrosvoileipää, rusinapakeitin, kourallisen karkkia pikkupussiin, pari energiageeliä, juomaksi toiseen pulloon vettä ja toiseen mehua. Tankkasin lisäenergiaa n. 1,5h lähdöstä ja siitä noin tunnin välein. Leivät meni, samoin rusina-aski, puolet karkeista (kaverille puolet solidaarisuuden nimissä :) ja yksi energiageeli viimeiselle tunnille. Se olikin sitten sellainen sokeripaukku, että olo oli kyllä lievästi jopa ällö sen jälkeen. Mutta energiat kyllä riittivät loppuun asti. Vesipullo meni myös puolet mehusta.


Geeliä ei kannata syödä ennenkun on pakko. Se on huono pitämään verensokereita vaikka se ne nopeasti nostaakin. Lenkkisapuskaksi banaania, myslipatukoita, kahvitauolla kaffetta ja leipää. Juomana kannattaa pitää pelkkää vettä, koska urheilujuoma syö hampaat nopeasti. Geeli sitten vasta kun nitkahtaminen uhkaa :)
Ennen lenkkiä sokerit 10 tienoille ja yrittää pitää ne siellä 7-8 tienoilla vähintään, koska lenkin jatkuessa ne kuitenkin rupee tippumaan nopeampaan tahtiin ja syömisen tarve lisääntyy loppua kohden.

J T K
12.05.2010, 08.49
Niinpä, vahvempaa evästä täytyy varata jatkossa enemmän. Geeli tosiaan voisi toimia hätävarana, ei kyllä ollut kovin miellyttävää tavaraa :) Urheilujuomaa en ole käyttänyt koskaan, vedellä ja mehulla olen hoidellut juomispuolen. Tuon geelin jälkeen tosin mehu ei pudonnut enää, vesi sitäkin paremmin.

vituxman
12.05.2010, 09.20
Kiitos vaan, eiköhän tästä vielä nousta.

Tuo hiihto onkin mielenkiintoinen juttu. Polvivikojen takia kun tuo luisteluhiihto ei oikein onnistu, niin onkin jännä talvella kokeilemalla etsiä sitten se oma tyyli...

Mulla nivelrikko kummassakin polvessa, toisessa polvessa ei nivelsiteitä sisäsyrjällä ollenkaan, lumpiossa halkeama ja kierukan repeämisiä miljuuna, joten hiihtämistä saanut opetella hissukseen uudestaan..
Perinteinen suksi johon seinäpito toimii minulla, luistelua vain ja ainoastaan lentokelillä kun vauhdin tuotto ja ylläpitäminen helppoa.Kunnolla "runtua" yläkroppaan että pystyy auttamaan isoilla selkä ja vatsalihaksilla, no mulla voimanostaja tausta joten sitäkautta tuli se :o Käsien varassahan ei jaksa kauan roikkua ylämäissä pertsaa, tulee noutaja vaikkois kuinka kova heppu :D
Kunnolliset monot ja suksien jäykkyys oikea !! Kannattaa kokeilla hieman pidempiä sauvoja kuin "viralliset" arvot antavat ymmärtää, itsellä pertsan sauva neljä senttiä ylimittainen, toimii mulla mut ei varmaan käy kaikille...
Kannattaa panostaa luistelussa tekniikkaan, kissamaisen pehmeä painon siirto sukselta toiselle ja pitkä liuku suksella rasittaa vähemmän polvia kuin runttaaminen kuokalla..

J T K
19.05.2010, 17.48
Tulppa aukesi ja tuon ensimmäisen satasen ylityksen jälkeen on tullut pari lisääkin. Reipasvauhtinen 111km ja hieman rauhallisempi 102km. Ketsuppipulloilmiökö lienee kyseessä?

Mutta mutta, nyt on sitten selkä jumissa ja tulehdusta päällänsä rintarangan alueella. Ahnehdin liikaa viimeviikkoon, kun ajoin 460km. Ei ne kilometrit niinkään, vaan huono lihashuolto ajamisien välillä veikkaisin. Takareidet ja jalat hivenen jumissa ja naks, selkä jumissa myös.

No, nyt huilataan, koetetaan ottaa oppia ja parannellaan selkää ajokuntoon. Onneksi on kylmägeeli keksitty!

Snafu
02.07.2010, 15.39
Mulla todetiin pari kuukautta sitten tyyppi 2, hoitona napit ja painoa alas. Nyt ois tarkoitus aloittaa pyörälenkit säännöllisesti. Ilmeisesti nappeja ei kannata ottaa lenkin aikana vaikka jotain syökin? Lenkki evääksi banaania, rusinoita... Leipiä en kehtaa ottaa kun vedän nyt 600cal päivässä pari viikkoa. Mites nuo Dexalin imeskeltävät jutut, kannattaako niitä pitää mukana? Ei tässä edes tiedä mitä diabeetikko saa syödä ja mitä ei. Kannattaa vissiin alussa pitää sokerimittaria mukana ja mittaila välillä?

J T K
02.07.2010, 17.21
Hmm...nämä napit ovat siis ilmeisesti lääketabuja jotka korjaavat verensokeria alaspäin jollakin mekanismilla? Jos näin niin ei varmaan kannata lenkin aikana käyttää, ellei nyt sitten ole kyse useamman tunnin reissusta.

Yleisohjeeksi voisi sanoa, että tunnin reissua varten et tarvitse oikeastaan mitään ylimääräistä evästä, juomaksikin riittää vesi. 1-3h keikoille vaikkapa se banaani + rusina-aski, tai jos tykkää energiapatukoista niin semmoinen ja kutakin yksi per reilu tunti. Eli hiilihydraattia 20-40 per tunti riippuen lenkin pituudesta. Mitä pidempi reissusta tulee niin sitä aiemmin kannattaa tankata hieman suurempia hiilarimääriä kuin lyhyemmillä reissuilla. Tietysti jos rasitustasoa lisätään normaalista poikkeavan kovaksi niin silloin voi joutua tankkaamaan aiemmin ja enemmän.

Itse käytän energiapatukoita, rusinaa (+ joskus lisänä pähkinäsekoitusta), joskus teen kerrosleivän jonka leikkaan kahtia ja käärin folioon (menee kätevästi taskuun), banaania...juomana mulla on mehua ja vettä ja 4-6h reissuilla vielä ekstrana esim. sellainen pieni batteryshotti ja jotain suolaista, esim. suolakeksiä, suolakaloja tms. Kahvikin tietty maistuu hyvälle jos on siihen mahdollisuus matkan varrella. Toistaiseksi kun en aja kisaa niin voi pitää mukana tällaisia ihan reilusti syötäviä juttuja. Happorajalla rynkytettäessä ei varmaan tekisi mieli tunkea voileipää kitusiinsa, leivän murujen hengittäminen ei liene kovin mukavaa :)

Hätävarana olen pitänyt esim. energiageeliä, joka imeytyy nopeasti ja on julmettu hiilaripommi. Sillä saa ainakin nopeasti virtaa jos sen tarve on kova. Pääasia, että mukana on jotain joka imeytyy nopeasti ja on helppo ottaa jos sen tarve tulee. Ei kannata lähteä lyhyellekään reissulle ilman sitä hätävarahiilaria, meinaan se matala sokeri kun iskee niin siinä ei auta mikään muu kuin jonkinlainen sokerin lähde ja mahd. nopeasti imeytyvässä muodossa. Ja voihan tuota geeliä käyttää toki perustankkaukseenkin, jos ei kehtaa kantaa patukoita, banaaneja yms. mukana.

Tuo sokerin mittaus on ihan ok tehdä alkuun, niin näet sitten ainakin sen miten se liikunta niihin lukuihin alkaa vaikuttaa. Ja jos matalan sokerin tuntemukset ovat epäselvät tai sokeriarvot heittelevät herkästi niin sitä suuremmalla syyllä kannattaa aluksi mittailla. Ylipäätänsä kannattaa edetä pienin askelin ja kerätä niitä hyviä lenkkejä alla sen suhteen että vointi on hyvä jälkikäteen eikä ongelmia ole esiintynyt.

Mutta sen uskallan sanoa, että jos kroppa ei ole sitä laatua joka viskoo sokeritasoja ylös ja alas pikavauhtia vaan sietää liikuntaa (kaikillahan homma ei ole mitenkään yksinkertaista kun hypot iskee herkästi) niin en näe mitään estettä miksei voisi pyöräillä millä tasolla tahansa. Itse aloitin 2009 kesällä ajamaan lenkkiä ja eka reissu oli 7,5km. Talven kävin spinningissä, ajoin talvilenkkiä tuhannen kilometriä...tänä kesänä on tullut ajettua pisin reissu 162km, toukokuusta lähtien 2-300km viikossa, 7 yli satasen lenkkiä, mäkitreenejä joissa on välillä ihan äly pois, 10km tempoa samoilla tuntemuksilla...eikä oikeastaan missään ole ollut ongelmaa kun on muistanut säätää insuliinin määrää alemmas ennen kutakin tekemistä ja syönyt lisäenergiaa tarpeen mukaan. Itse kun kyselin näistä jutuista niin joku kommentoi hyvin että on tässä Alppejakin ylitetty :)

Pääasia että löytää sen oman hyvän olon tuottavan tason ja etenee sen mukaan.

Snafu
02.07.2010, 18.04
Juu, sokeria alaspäin vieviä nappeja. Pakko tuota sokeria on mitata kun on vielä epäselvää mistä mikäkin olo johtuu. Pitää kuunnella kroppaa ja ottaa niitä rusinoita ja joku patukka mukaan.

equilibrium
03.07.2010, 08.20
Mulle on tutumpi Lance Amstrongin polku (tosin varsin vaatimattomammissa mittasuhteissa), eli syöpä on voitettu, ja läpi styto- ja paikallisen sädehoidon jaksoi jotenkuten kitkutella ja kuntoilla - nyt tuntuu, että elämä voittaa täysin ja jaksaa taas vaikka mitä.

Näin sanoin vuosi sitten. Hyvin on tänäkin vuonna meno fillarin päällä maittanut. Katsotaan, mitä loppukausi tuo tullessaan. Ainakin muutama lisäseikailu odottaa ja alkukaudesta on treenattu kisaamista. Muutama lisävaiva toki aina hankitaan matkan varrella (nyt peukalon revennyt nivelside odottaa syksyn leikkausta), mutta kaikki on niin suhteellista. :D Tsemppiä vaan kaikille muillekin!

Ohiampuja
20.08.2010, 22.17
Eli minulta on murtunut OTB:n seurauksena rintarangasta olikohan se 9-nikama...
No niin, tänään tulee tasan vuosi täyteen tuosta meikeläisen selkänikaman murtumisesta. Ja hyvin on kaikki mennyt, Tahkot ja muut ajeltu läpi ja vielä jäykkäperällä. Sunnuntaina pitäisi lähteä Merida MTB ajamaan, viime vuonna se jäi väliin. Selkä kun meni Finlandiaan valmistautuessa.

Eli minun puolesta voitte hakea jääkaapilta vielä toisenkin oluen. :D

J T K
07.09.2010, 22.17
TDH 2010 tuli ajettua ja kohtuullisen hyvin se meni. Sokerit pääsi tosin laskemaan lopussa niin, että jos kyse olisi ollut normaalista lenkistä olisin pysähtynyt tankkaamaan kaikessa rauhassa; nyt ei luonne antanut periksi vaan tuli puskettua ehkä himpun riskilläkin maaliin. Ei muka joutanut kaivamaan enää geeliä taskusta...ei vissiin ajatuskaan enää toiminut kuten olisi pitänyt. Tosin tiesin senkin, että sapuskaa olisi tarjolla heti maaliin päästyäni.

Tänään juttelin D-lääkärini kanssa ajotapahtumista ja kysyin että olisiko mahdollista saada sellaista mittaria käyttöön, josta näkee muistaakseni 5min. välein päivittyvän sokeriarvon. Anturi tulee vatsanahkaan kiinni ja tiedot siirtyvät langattomasti mittarille. Laite on kehitetty raskausajan diabeteksen tutkimuksiin, mutta soveltuu vaikkapa urheilusuoritusten aikaiseen seurantaan. Hetken harkinnan jälkeen lupa tuli lainata tällaista laitetta. Saapahan ainakin yhden epävarmuustekijän hivenen paremmin hanskaan pitkissä suorituksissa o/

--
equilibrium totisesti osoitti viime viikonloppuna, että terveydelliset haasteet voidaan selättää ja urheilu-ura on tuloksellista! Onnittelut!

MutaMika
08.09.2010, 11.07
Hopla! Mulla on myös silloin tällöin ollut jatkuvatoiminen Medtronic:in verensokerimittari lainassa. On todella kätevä insuliinien ja hillareiden saannin säätämiseen liikunnan ajaksi. Ja muutenkin esim. yöinsuliini tuolla on hyvä säätää kun näkee mitä sokeri on yön aikana tehnyt. Se anturineula/kanyyli on tuossa vähän epämiellyttävä tai ehkä enempikin teippi joka pitää sen päälle piti laittaa suojamaan sitä kun sitten hikoillessa se kohta ei hengitä yhtään ja alkaa kutittamaan ärsyttävästi. Mulla on pumppu käytössä niin olen kyllä tottunut siihen että yksi kanyyli on jossain kiinni, mutta tuo on kyllä aika paljon ankeempi kuin pumpun kanyyli.

Sain aikoinaan myös pumpun käyttöön juurikin tämän alkaneen liikuntahulluuden takia. Helpottaa paljon kun voi tunti ennen liikkumaan lähtöä pudottaa insuliinitasot sopivaksi ja säädellä sitten liikunnan aikanakin jos tarvista. About 50% pudotan aina pyöräilyn ajaksi ja silti tarvin 30-40g hiilaria tunnissa.

Tänä vuonna oli ensimmäisen kerran "isompia" ongelmia diabeteksen kanssa pitkässä pyöräilyssä Tahko tapahtumassa. Latasin juomarepun laimmenetulla Gatoradilla ja ajattelin ottaa ison osan tarvittavista hiilareista sitä kautta. Lähdössä sokerit oli hiukan koholla (~15), mutta tuommoisilla arvoilla usein lähden pyöräilemään ja alle tunnin päästä olen sitten takaisin 6-8 välillä. Mutta nyt vissiin noin ei käynytkään kun join tuota urheilujuomaa jo alkumatkasta jatkuvasti vähän. Lisäksi oli kuuma päivä joten joutui juomaan ehkä enempi kuin olin arvioinut.

Ajo kulki hyvin 45km:iin asti ja itse asiassa niin hyvin että en malttanut pysähtyä huoltopaikoilla ja/tai mitata sokeriakaan kun ajattelin alta 4 tunnin 60km reitin taittaa. Otin myös geeliä pariin otteeseen että hiilareita tulisi ainakin 40/tunti.

No tuossa 45km jälkeen vauhti stoppas melkoisiin kramppeihin. Siinä sitten seisoskellessa/venytellessä ja odotellessa että krampit loppuu mittasin sokerin ja sehän oli jotain luokkaa 23!. Ei ihme että oli elimistö hiukan kuivunut kun korkea sokeri käsittääkseni nopeuttaa huomattavasti dehydraatiota. Otin sitten muutaman yksikön lisäinsuliiniannoksen pumpusta ja kramppien lopulta helpotettua kävelin/ajelin varovasti viimeiselle huoltopisteelle jossa paljon vettä ja suolakurkkua kiduksiin.

Vaikka krampit välillä esti ajamisen ihan täysin ja tuli jonkin aikaa käveltyäkin niin lopun pääsin sitten taas ajamaan kun sokerit alkoi normaloitumaan ja sai vettä ja suolakurkkua tankattua huollossa mistä seurasi kramppien hellittäminen. Maaliin tuli päästyä ja lopulta vain pari minuuttia yli 4 tunnin.

Opetus 1: Ei hiilareita juomareppuun vaan ne erikseen että voi kontrolloida erikseen nesteen/hiilareiden saantia !
Opetus 2: Nopeammin ja vähemmällä tuskalla olisin ollut maalissa jos olisin vaikka 30km kohdalla mitannut sokerin ja korjannut ongelmaa aiemmin. Eli pitäisi malttaa mitata verensokeri välillä. Eihän siihen mene kuin reilu 30 sekunttia.

Olit JTK vissiin myös aikeissa tulla Kajaanin 6-tuntiseen ? Sielä olisi sitten ainakin pari diabeettikkoa pyöräilemässä... Itsellä tarkoitus tulla singlespeed sarjaan ajelemaan.

J T K
08.09.2010, 13.01
Katohan, ounastelinkin että kyllä tuollaista joku on varmaan käyttänyt. Kesän mittaan kun on tullut ajettua toistakymmentä pitkää yli satasen reissua olisi tuollaista kyllä kaivannut. Vaikkakin ihmeen hyvin on homma pelannut tuntemuksien ja etukäteissuunnittelun kauttakin. Mutta tuossa TDH:n tuoksinassa huomasi, ettei vauhdikkaassa ajossa ole aikaa ihmetellä mitään muuta kuin ajamista. Että siinä mielessä mittarista näkyvä lukema on varmasti suuri edistysaskel, olkoonkin sitten että anturineula on epämiellyttävä...

Turistaanpa Kajaanissa lisää aiheesta! Mut tunnistaa Cycloksen ajovermeistä ja ajelen 29er GF hifillä.

Jan
10.09.2010, 10.23
Opetus 1: Ei hiilareita juomareppuun vaan ne erikseen että voi kontrolloida erikseen nesteen/hiilareiden saantia !
Opetus 2: Nopeammin ja vähemmällä tuskalla olisin ollut maalissa jos olisin vaikka 30km kohdalla mitannut sokerin ja korjannut ongelmaa aiemmin. Eli pitäisi malttaa mitata verensokeri välillä. Eihän siihen mene kuin reilu 30 sekunttia.


Kisajännityksen nostattama adrenaliini voi merkittävästi nostaa sokereita. Itse olen niin labiili tyyppi 1, että myös lihasten pumppaama glykogeeni yhdessä hormonimyrskyn kanssa usein nostaa kovassa rasituksessa sokerit luokkaan 20, viimeksi eilen ihan tavallisen kovempivauhtisen lenkin aikana. Muistuu mieleeni 2006 Simplonin solasta alas laskiessa tasaisen alkaminen Crevalodossolassa, karmeat krampit, 38 lämmintä ja pieni ylämäki -> tarkistus ja 28 mmol/l verensokeri. Liiku siinä sitten.

Kuten toteat, ei ole kuin kaksi keinoa:
1) mittaa useammin ja ota insuliinia
2) aja hitaammin

Olen keskittynyt useimmiten kohtaan 2) :D Joka on omalla kohdallani hämmentävän terveyttä edistävä metodi; olen ollut erittäin paljon paremmin tasapainossa tämän kesän.

Ja opetuksesi 1 olen 30 vuoden diabetekseni kanssa sisäistänyt.

Pumppu auttaa systemaattisiin virheisiin; kuten aina toistuva aamunkoitto-ilmiö. Toivoisin itse, että niihin saataisiin yhdistettyä jatkuva verensokerin mittaus, ottaisin itse sellaisen heti. Silloin olisi helppo reagoida ei-systemaattisiin poikkeuksiin; eli adrenaliini, väsymys, stressi, ylikompensaatio glykogeenista, jne.

Jan

Jan
10.09.2010, 10.26
Hetken harkinnan jälkeen lupa tuli lainata tällaista laitetta. Saapahan ainakin yhden epävarmuustekijän hivenen paremmin hanskaan pitkissä suorituksissa o/


On teillä Kuusamossa asiat hyvin. Turha mennä kysymään täällä Helsingissä tuollaista julkisesta terveydenhuollosta. Nimim kokemusta on.

kivitatti
11.09.2010, 22.13
JTK, MutaMika, Jan ja Znood, varautukaa ahdisteluuni. Mulla on kans diabetes, niin saatan aina välillä, joskus, tosi harvoin, teiltä kysellä aiheesta... :D Mahtavaa että täällä on muitakin diabeetikkoja. Pelkäsin jo olevani ainoa.
- Mulla laski kerran sokerit lenkillä, huomasin vasta kotona kun mittasin 3,jtn. Lenkillä ihmettelin vaan kun ei kule, ei niin millään kule. Sama haluttomuus hommaa kohtaan iski, kuin JTK:lla spinningissä. Pa*ka tie, pa*ka pyörä, pa*ka laji... Mutta ei sitten ollukaan, sokerit oli ainoat mitkä oli pa*kat.
- Tammikuussa sain pumpun, jonka johdosta hypot on vähentyneet lähes olemattomiin. :) Oon kans vähän suunnitellu että jos saisin ton kolmen päivän sensoroinnin... Sen avulla selviäis monta asiaa. Viimeksi 50km lenkillä kaikki meni nappiin. Ennen lähtöä vs.8,1 ja 20ghh. 30km ajettu vs.10,8. (Lossilla joen yli mennessä oli oikein oiva tilaisuus mitata) 50km ajettu vs.5,4.
- Vinkkinä: Täytelakut on käteviä hypoeväitä. Yksittäispakattuja, säilyy pitkään, imeytyy nopsaan, helppoja syödä ja on sopivan kokoisia. Mahtuu takin, jumppakassin, housun taskuihin eikä paina mitään. Niitä pitää aina välillä hakea kaupasta nippu. ;)

Toinen riesa minkä olen saanut, on hypotyreoosi, eli kilpirauhasen vajaatoiminta. Hidastaa ruoansulatusta, ajatuksen juoksua, väsyttää, ei jaksa kiinnostaa. Ennen niin sanavalmis höpöttäjä on muuttunut vähän blondiksi kuuntelijaksi. Aika juoksee nopeaa kun itse käy hitaalla. Muuta konkreettista haittaa tästä ei ole kuin väsymys ja se ettei oikeen saa mitään aikaan. Mutta enpä paljoa itseltäni sen tähden vaadikaan. Paitsi urheilun saralta. :)
- Sairastuin tähän viime syksynä, 5kk ajan nukuin 12h yössä, kauppareissun jälkeen piti ottaa 3h päiväunet, kunto laski kun ei jaksanut liikkua. Sitten sain diagnoosin ja lääkkeet. Sen jälkeen sama jatkui 3kk ennen kuin lääkitys alkoi kunnolla vaikuttaa. Nyt on lääkitys kunnossa ja fyysiset oireet on poistuneet, väsymys enää vaivaa. Urheilu on oikeastaan ainut mikä jaksaa kiinnostaa, mutta otankin siitä sitten kaiken irti. Olen jo kirinyt menetetyn kunnon takaisin, ja vähän enemmänkin. :)

Jan
12.09.2010, 09.39
Toinen riesa minkä olen saanut, on hypotyreoosi, eli kilpirauhasen vajaatoiminta. Hidastaa ruoansulatusta, ajatuksen juoksua, väsyttää, ei jaksa kiinnostaa. Ennen niin sanavalmis höpöttäjä on muuttunut vähän blondiksi kuuntelijaksi. Aika juoksee nopeaa kun itse käy hitaalla. Muuta konkreettista haittaa tästä ei ole kuin väsymys ja se ettei oikeen saa mitään aikaan. Mutta enpä paljoa itseltäni sen tähden vaadikaan. Paitsi urheilun saralta. :)

Itselläni kilpirauhasen vajaatoiminnan toinen haitta on hidastuneen aineenvaihdunnan mukanaan tuoma hidas lihasten palautuminen. Vajaatoiminnan kannalta optimaalinen annos tyroksiinia on viime vuosina saanut verensokeritasapainon tolaltaan, ja koska selvän korrelaation vahvistivat sekä kirjallisuus että lääkäri (joista olen ehkä useammin kallistunut edelliseen, siitä enemmän jäljessä), päätin selvästi vähentää pitkään vakiona pidettyä tyroksiiniannostani keväällä.

Seurauksena olivat lihaskivut ja hävyttömän hidas palautuminen rasituksesta, toisaalta voin paremmin kuin muutamaan vuoteen, ottaen huomioon stressimäärän. No, kesä on opeteltu ajamaan hiljaa, ja onnistuttukin. Alpeilla käytiin parisuhdeleirillä (http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showpost.php?p=1458448&postcount=1), ei suurempaa ongelmaa ajamisessa, kaksi viikkoa sen jälkeen Ötztaler Radmarathon (http://www.oetztaler-radmarathon.com/) ja viikko siitä TdH. Totta kai väsyi, on tuossa kenelle tahansa kohtuullisen pienten harjoitusmäärien kuskille tekemistä, mutta ei tihkaissut liialti.

Niin, kirjallisuus vs diabeteslääkärit: tuollaiset tusinan vuotta sitten aprikoin lääkärilleni, että jotain vikaa on, kun kovassa rasituksessa, kuten squash-matsissa, voi verensokeri nousta todella kamalaksi. No, lääkäri arveli vain että olen erehtynyt (toki olin jo tarkistanut asian tutkimuksista, että näin voi toisinaan käydä). Lääkäri kyllästyi vuoden jälkeen valituksiini, ja tarkisti ilmeisesti itse: toden totta, näin voi käydä! Juu, en tullutkaan parantamaan luulotautiani, voisiko dottore miettiä mitä asialle voisi tehdä?

Ironista kyllä, lääkärin neuvo nuorelle vihaiselle miehelle oli, että "onko se nyt niin pakko liikkua niin rajusti?", jolle tuhahtelin huolella, ja jota vanha lauhtunut mies nyt noudattaa.

Jan

kivitatti
12.09.2010, 14.10
ON pakko liikkua niin rajusti. Eihän siitä muuten mitään iloa ole! :D Rankka liikunta nostaa sokereita, tuttu juttu. Varsinkin apinanraivolla vedetty fillarilenkki ja adrenaliinipitoinen punttitreeni. Siihen ei auta, ainakaan mulla, muu kuin yksikkö-pari inskaa.
Miten sinä säilytit insuliinit tuolla Alpeilla? Paitsi eihän siellä näyttänyt kuuma olevan. Jääkaappilämpötiloissa ootte pyöräilly. :)

Miten tuo hypotyreoosin hämmentäminen näkyy sokereissa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska en aina hoksaa mistä omat sokerien heittelyt tulee.

Minä sairastuin hypotyreoosiin vasta niin vähän aikaa sitten, että en tiedä tuosta palautumisesta. En kyllä oo mitään ongelmia huomannut. Toivottavasti ei tulekaan. Yleisenä aineenvaihdunnan apuna käytän ravintolisiä, omega3, D ja magnesium, ja happo-emäs tasapainoa parantamaan Valmarinia. Kuituja on pakko saada tarpeeksi, enemmän kuin yleisen suosituksen mukaan, muuten on heti kova ummetus.
Tuntuu että mikään määrä tyroksiinia ei ole riittävästi. Kesällä arvot näytti että söisin sitä hitusen liikaa, mutta nyt syksyllä taas liian vähän, ja annoksessa ei ole tapahtunut mitään muutosta... Ota siitä sitten selvää. Haluaisin käydä verikokeissa mahdollisimman usein, koska on kurjaa jos on monta kuukautta väsynyt ja sen olis voinut korjata helposti annoksen lisäyksellä kun olis vaan kokeissa käynyt. Typerä tauti. Typerin kaikista!

Ainiin. Vallan unohdin kolmannen riesani: Astman. Siitä nyt ei ole toteamisen jälkeen kovin suurta riesaa ollut, hyvä vaan että todettiin niin pystyy ajamaan täysillä ilman että tukehtuu. Ensimmäisen kerran kun toteamisen jälkeen lähdin lenkille ja otin avaavaa ennen lähtöä, tuli henkitorvi vallan kipeäksi kun pystyi hengästymään kunnolla! Aiemmin on pitäny hiljentää ja keventää kun on alkanu henkeä ahdistaa. Nyt pystyy vetää täysillä. Se on kiva tunne kun kunto loppuu kesken. Ennen se oli henki joka loppu ensimmäisenä. :)

Hypotyreoosista luopuisin mieluiten. Saakelin yleisankeuttaja.

Ines
12.09.2010, 14.22
määkin olen taistellut hoitotiimin kanssa tosta "onx pakko urheilla ja niin paljon"..kunnes tiimiin vaihtui pari tyyppiä ja aloin saamaan jopa asiallisia ohjeita...omaan kuntotasoon ja päivän olotilaan nähden liian rankka/kova/pitkäkestoinen lenkki nostaa sokerit välillä lukemiin jota mittari ei tavoita (yli 33...) ..eikö nuo kilpirauhassysteemit (ja muut autoimmuunijutut) ole melkoizsen tavanomaisia diabeetikoilla??? .itselläni lisäksi syöpä joka viskasi pläänit ja liikunnat uusiksi...mutta kun on opetellut välillä liikkumaan myös "hitaasti" nautiskellen ja elää "päivä kerrallaan " niin kyllähän tämän sillisalaatin kanssa urheilee....

kivitatti
12.09.2010, 14.36
Onhan tuo hypotyreoosi yleinen, diabeetikoilla ja muutenkin. Mun mielestä se on jopa rasittavampi kuin diabetes. Sitä on niin vaikea hallita, siihen ei voi vaikuttaa samalla tavalla. Jos sokerit on päin peetä ja olo paska, niin tietää että kun lataa inskaa kehiin, niin parin tunnin päästä on hyvä olo, ja hypo-olo talttuu alle vartissa. Mutta kilppariarvot ei niin vaan muutukaan. Ja tää väsymys ei lopu ikinä! Ei varmasti lopu.

Ja taas oon flunssassa. Johan sitä oltiinkin viikko terveenä... Kilpparin syytä kaikki. >:/

ketju44
12.09.2010, 15.47
Tulisi kyllä liian pitkä tarina jos omat kaikki vikani ja terveysongelmani laittaisin.
Kyllähän ne tarinat löytyy täältä muualta , jos ketä kiinnostaa

kivitatti
12.09.2010, 19.42
Ja tämmösiä luonnon karsimia otuksia se nyky-yhteiskunta hengissä pitää. :D

Pisami
12.09.2010, 21.33
Te joilla on ongelmia kilpirauhasen kanssa, osaatteko sanoa voiko TSH/T4V vaihdella terveellä ihmisellä (= ei todettu mitään tautia, joka vaikuttaisi ko. arvoihin)? Eräällä tutulla on vissiin TSH välillä <2 ja välillä >4, jotka ovat muistaakseni normaalin rajat. Itsestä ja hänestä tuntuu ettei ole ihan normaalia, mutta on todella vaikea saada lääkäreitä tutkimaan kun arvot ovat niin rajalla ja pari muutakin asiaa hämmentää soppaa. Jos tiedätte, voitteko kertoa, kiitos :)

J T K
12.09.2010, 21.36
Luoston XC SM-maratonin 52km tuli selviteltyä läpi ja energiatankkaus meni tälläkertaa varsin hyvin. Ajoaikaa meni vajaa 4h ja kokonaisaikaa tunti enempi, johtuen tauoista ja pyörän tunkkaamisista mäkiä ylös + kisakuskien väistelystä.

Edellisviikonlopun TdH:n kokemuksista viisastuneena käytin nyt geelejä 4kpl (dexal kola) ja patukoita meni 3kpl (dexalin joku), energiajuomaa n. litra ja vettä toinen litra. Levemirin laskin edellis iltana 7->6 ja aamulla laitoin 5 yksikköä. Matkalla kahvitauolla söin jonkun pullan jota varten laitoin 3 yksikköä ateriainsuliinia. Mittasin sokerin kinkereiden jälkeen ja mittaus näytti lukemaa 5.7.

Tosi hyvä kokemus kaikkinensa, vaikka rata oli todella vaativa tällaiselle turistille. Joku toinenkin 1-tyyppi sielä oli liikkeellä, hänellä oli sitten vaikeaa kun sippi oli iskenyt. Sitä en tiedä liittyikö sokereihin vai muuten vain energian loppumiseen tms. Selvisi hänkin kuitenkin maaliin, kun sai energiaa ja juomaa viimeistä edellisellä huollolla.

Jan
13.09.2010, 07.58
Miten sinä säilytit insuliinit tuolla Alpeilla? Paitsi eihän siellä näyttänyt kuuma olevan. Jääkaappilämpötiloissa ootte pyöräilly. :)

Miten tuo hypotyreoosin hämmentäminen näkyy sokereissa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska en aina hoksaa mistä omat sokerien heittelyt tulee.

Ihan samassa pienessä satulatolpan laukussa kynät olivat kaiken muun kera. Laukku on kaiken lisäksi musta. Lämpötilat vaihtelivat 0 asteesta (jolloin siirsin kynät taskuuni) +40 asteeseen. Kokemukseni mukaan herkintä insuliinin säilyttämisessä on varjella sitä pakkaselta, ei tuo normaali euroopan kesä pilaa niitä kuukauteen.

Suurempi tyroksiiniannos ilmeni lisääntyneenä insuliiniresistenssinä: sokerit eivät reagoineet lineaarisesti insuliinin lisäämiseen tai vähentämiseen, vaan yöarvot olivat joko liian korkeat tai liian matalat, se hyvän olon annoksen vaihteluväli supistui niin pieneksi putkeksi, että mikä tahansa normaali syy, kuten liikunta, stressi, valvominen (joita kaikkia tulee 3 lapsen ja vaativan työn kanssa) poikkeutti olon huonoksi. Nyt pienemmällä tyroksiiniannoksella insuliiniannoksen aiheuttamat muutokset ovat huomattavasti ennustettavampia.

kivitatti
13.09.2010, 13.37
...voiko TSH/T4V vaihdella terveellä ihmisellä ... TSH välillä <2 ja välillä >4, jotka ovat muistaakseni normaalin rajat. Itsestä ja hänestä tuntuu ettei ole ihan normaalia...
Arvot voi vaihdella terveellä ihmisellä, melko paljonkin. Varsinkin talvella useat "terveet" kärsivät jonkinasteisesta tyroksiinivajeesta. Kylmä ja pimeä saa sen aikaan. Siksi useat ovat niin kovin väsyneitä talvisin.
- Arvoja suurempi merkitys on sillä, mikä hänen vointinsa on. Jos klassisia vajaatoiminnan oireita löytyy useampi, on syytä etsiä lääkäri joka ottaa asian vakavasti ja tutkii mikä on vialla, yksityinen lienee paras. Liian monet julkiset terkkarit tuijottavat pelkkiä viitearvoja. Mutta jos oireita ei ole, ei arvojen vaihtelusta ole haittaa. Se on ihan normaalia. (perinteisiä oireita: väsymys, palelu, lihominen, kuiva iho, ummetus, hidas syke, hiusten oheneminen, turvotus etenkin aamuisin kasvoissa, ajatuksen hitaus, mikään ei kiinnosta, koko ihminen käy hitaalla, fyysisesti ja henkisesti)

Kun mulla todettiin vajaatoiminta, oli TSH 9,5 ja T4 14 ja olin kyllä ihan kuollut. Kaikki oireet löyty, joka ainoa, enkä jaksanu tehä mitään, en niin Yhtään mitään. Nukuin 12h/yössä, eikä sekään pitänyt väsymystä poissa. Ihme että sain itteni lääkäriin asti raahatuksi.

Jan, ton inskan paleltumisherkkyyden huomasin talvella kun sain pumpun. Jos pumpun letu sattui jäämään takin ulkopuolelle oli parin tunnin päästä sokerit korkealla. Monta kertaa niitä korkeita piti ihmetellä ennen kuin tajusin että letkussa ollut inska on paleltunut. :o Sen jälkeen laitoin aina pakkasella ulos mennessä pumpun rintsikoihin niin ei vahingossakaan jäänyt letku kylmään.

JTK hui! Mä en varmaan olis uskaltanu pistää kesken lenkin kolmea yksikköä. Oisin pian päätyny katuojaan. :) Mutta hienosti selvisit! Mahtava suoritus. Tuo oli vissiin joku metsämaraton kun ette ton kovempaa tullut? Ja eipä nyt maantiellä kovin haastavaa rataa saiskaan aikaan.. tyhmä kysymys. :D

J T K
13.09.2010, 14.05
Kiitos, hyvin se meni retkeilypohjalta. Siis en laittanut ajon aikana yhtään insuliinia, vaan aamulla, matkalla kisapaikalle kahvitauon aikana. Ajelin hissukseen ajokaverin kanssa kun ei ollut tarkoitustakaan yrittää rykiä itsellä mitenkään kaasu pohjassa. Ajoaika oli 4h ja siitä olisin saanut ainakin puolituntia pois jos olisin tullut kunnolla. Mutta tarkoitus oli enempi opetella ajamaan vaikeassa maastossa ja testata uutta pyörää samalla. Sitä oppia tulikin sitten koko rahan edestä :) Ratahan oli Luostotunturin ympäristössä, joten korkeuseroja oli samoin kuin haastavaa maastopintaa.

kivitatti
14.09.2010, 19.00
Kuulostaa huikean hauskalta! Mä en uskalla ees kokeilla tuota mettässä rymyämistä kun todennäköisesti kaikki muu elämä loppuis samontein kun oisin vaan vitikossa kaikki päivät. :D

MutaMika
14.09.2010, 20.24
Kivitatti: Joo niin todellakin voi käydä :) 3 vuotta sitten en ollut urheillut lähes lainkaan 10 vuoteen... Nyt en meinaa malttaa pitää välillä lepopäiviäkään. Maastopyörät vei mennessään ja siitä on seurannut muutakin kuntoilua. Maastopyöräilyssä yhdistyy mainiosti liikunta, vauhti ja vaaralliset tilanteet sekä rauhallisessa/raittiissa ilmassa liikkuminen ja siitä nauttiminen. Joskus oikein mukavaa lähteä pyörällä vain retkeilemään ja joskus kiva pujotella puita polulla sykkeet tapissa niin että vieressä seisova karhukin jäisi huomaamatta. Yleensä kuitenkin jotain tuolta väliltä...

No tämän seurauksena minulta painoa on lähtenyt jonkin verran, terveys kaikipuolin parempi ja diabeteskin paremmin hallussa. Pumpun sain myös tämän pyöräilyhulluuden takia. Ja takaisin pistoksiin ei ole paluuta...

En olisi itseasiassa 3 vuotta sitten uskonut että ikinä osallistun mihinkään hikiurheilukilpailuun, mutta nyt on tullut ajettua kesällä paikallisia XC kisoja (tietysti vain kuntosarjalaisena ja vain itseäni vastaan kilpaillen, mutta silti ihan suurimman osan vauhdissa) ja joitain tapahtumia. Ja jatkoa seuraa... Suuri voitto oli jo se kun uskaltauduin vain mukaan ja en antanut diabeteksen olla esteenä vaikka joskus varmasti hommat meneekin sen takia pieleen...

Tuntuu olevan yleinen tuo kilpirauhasen temppuilu diabeetikoilla. Itse myös Thryoksiinia popsin vajaatoimintaan... Mulla onneksi tuo TSH on ollut aikalailla stabiili stabiililla pillerimäärällä.

J T K
14.09.2010, 21.40
Kuulostaa huikean hauskalta! Mä en uskalla ees kokeilla tuota mettässä rymyämistä kun todennäköisesti kaikki muu elämä loppuis samontein kun oisin vaan vitikossa kaikki päivät. :D

Elähän nyt estele itteäs jos homma kiehtoo. Minäkin sain toteutettua pitkäaikaisen haaveeni kesällä ja hankin maasturin. Mahtavaa vaihtelua maantieajamiseen, tarjoaa mieletöntä haastetta monipuolisuutensa vuoksi. En mä asvalttia hylkää mutta saa se räpärällikin välillä lentää :) Ei muuta kun tulet kans Kajaaniin 25.9. sinne 6h MTB / Single Speed SM -ajotapahtumaan niin ajetaan sokerimarinoituneiden oma varjosarja samalla :)

kivitatti
18.09.2010, 13.53
Hehe. Jos sitä ens kesänä sitten kokeilis maastopyöräilyä. Jos tuo ukon rutjakekin innostuisi. Ja koiratkin vois lähtä matkaan. :) Nyt ei yksinkertaisesti vielä ehdi. Liikaa harrastuksia ja vielä opiskelut haittaamassa.. Kirosinkin tuossa kun alko taas niin paljon kaikkia kivoja jumppia missä haluaisin käydä, mutta kun ei ehi. Ei voi käydä joka päivä jumpassa ja/tai puntilla ja/tai pyöräilemässä, siinä ei oo järkeä, vaikka se kuinka kivaa oiskin. :o Pyhitä lepopäiväsi ja silleen... :D

Eikä oo ehkä paljon järkeä lähteä myöskään Kajaaniin, kun ei oo minkäänlaista maastopyöräkokemusta, eikä -pyörääkään. Vaikka ajatus haimavammasten omasta porukasta on aika hauska. Kävin lukemassa "Projekti maastiskezä" blogista kisasta. Hauskan kuuloinen yksivaihteisten leikkimielinen kilpailu. Pitäkää hauskaa. Tottakai te pidätte. Mitä sitä erikseen sanomaan.

Oon suunnitellu että jos ens kesänä maratonin ajais. Se on houkutellu mua jo pidemmän aikaa. Oon sairastellu viimisimmät vuodet yhtenään, niin nyt kun oon kunnossa, haluan ajaa maratonin. (todennäköisesti sairastun taas keväällä, tuntuu olevan tapana että kaikki kusee kun sairastelen... :rolleyes: )
http://www.maratonpyoraily.fi/

J T K
23.01.2011, 22.49
Nostetaas aihe uudelle vuosikymmenelle.

Jos joku diabeetikko miettii talvilenkin tekoa niin tässä yksi toteutus, joka onnistui sokeripuolen suhteen erittäin hyvin. Tuosta linkistä löytyy 100km talviajolenkki, ajoaika viis ja puolituntia, kokonaisaika vajaa kuusi.

http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?p=1541658#post1541658


Heräämisen jälkeinen sokerimittaus näytti aamulla puoli kasilta 5.4, annostelin pitkävaikutteista Levemiriä 5 pykälää ja jätin ateriainsuliinit kokonaan pois. Söin reilun aamiaisen ja otin mukaan seuraavat eväät:

- 2kpl squeezyn wintergeeli-pulloa, siis nestemäistä geeliä (125ml) - a 40g hh
- 1kpl energiapatukan 30g hh
- 3kpl energiageeliä a 35g hh
- 1 pala metvurstirieskaa
- 0.6l vetoisen juomapuollon urheilujuomaa
- 0.5l vetoisen termarin kuumaa mehua.

- Join ekan wintergeelin 50min ajoajan kohdalla
- join toisen wintergeelin 1h45min kohdalla ja söin puolet patukasta
- söin toisen puoliskon patukasta 2h15min kohdalla
- söin yhden geelin 3h 30min kohdalla
- söin metvurstirieskan 4h 10min kohdalla
- söin yhden geelin 5h kohdalla

Yksi geeli jäi varoiksi. Juomat meni kaikki ja lisääkin tuli tankattua eli juomaa meni kaikkiaan n. 1,6l + juotavat geelit.

Kotona reissun jälkeen sokerimittari näytti 5.1 ja join puoli litraa heraproteiinijauheesta tehtyä maitopohjaista juomaa. Söin siitä noin puolen tunnin päästä päivällistä ja annostelin pikainsuliinia 2 yksikköä ja Levemiriä 5 yksikköä.

Ohiampuja
02.02.2011, 20.29
Heitin tekstin käsien puutumisesta tuonne sormet puutuu -ketjuun.

http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?p=1547186#post1547186

trauma
13.02.2011, 11.46
Kysynpä täältä kun en netin varrelta muualta apua vielä löytänyt.

Jalkapöydän sisäreunalla on ylimääräinen luupatti, joka nyt talvella on ruvennut kipuilemaan hiihtäessä. Näyttää vähän niinkuin vaivaisenluu-ongelmalta, mutta tämä patti ei ole isovarpaan tyvessä vaan jalkaholvin kaaren takaosassa, siis aika lähellä nilkkaa. Luisteluhiihto sen pahkuran kipeäksi ärsytti ja nyt se tuppaa jo vähän haittaamaan muutakin elämistä. Kyseinen patti on ollut jalassa iät ja ajat, jotenkin muistan että se olisi kasvanut siihen pikkupoikana jalkapallonpeluussa sattuneen kolahduksen jälkeen. Kaveri potkaisi tuolloin vahingossa minua jalkaan.

Lääkäri asiaa tutkaili ja rupesi puhumaan jotain taltasta ja vasarasta. Käski ensiavuksi hankkia kunnon pohjalliset (footbalance) ja pisti lähetteet röntgeniin, koipi-fysioterapeutille ja ortopedille. Footbalancesta ei tähän apua ollut, kymmenen minuuttia hiihtoa ja jalka oli kuin tulessa. Röntgen kertoi sen minkä näkee ominkin silmin, eli että ylimääräistä luuta sieltä pahkuran verran löytyy.

Apuva. Jos asiasta jotain tiedätte niin kertokaa...

trauma

J T K
27.02.2011, 16.34
Nallicrossin + jälkilöylyjen energiahuollon resepti:

Aamusokeri 08.00 näytti lukemaa 6.1, pitkävaikutteista insuliinia 4 yksikköä ja lyhytvaikutteista 2 yksikköä. Aamupalalla n.30-40g hiilihydraatteja.


10.30 kisapaikalle, kamat niskaan ja verryttelyä. Pullossa 0,6l urheilujuomaa, jota join pari desiä ennen kisaa.
11.30 yksi energiageeli (35g hh).
12.00 alkaen noin 57min rykäisy kovaa, keskisyke 177 ja maksimi 193. Matkan aikana 1kpl 125ml squeezyn juotavaa wintergeeliä (40g hh).
13.30 yksi energiapatukka (35g hh)
14.00 polku- ja pyörätielenkille, kesto 2h, mukaan 0,75l urheilujuomapullo. Lenkillä jalat lopullisesti tyhjäksi, hyvillä mielin majapaikkaan n.16.30.
16.45 sokerin mittaus: 4.3, joten vähän turhan alakantissa -> olisi vaatinut vielä yhden energialisäyksen tuon polkulenkin puolessa välissä.

jojo^^
28.02.2011, 00.07
Lääkäri asiaa tutkaili ja rupesi puhumaan jotain taltasta ja vasarasta. Käski ensiavuksi hankkia kunnon pohjalliset (footbalance) ja pisti lähetteet röntgeniin, koipi-fysioterapeutille ja ortopedille. Footbalancesta ei tähän apua ollut, kymmenen minuuttia hiihtoa ja jalka oli kuin tulessa.

Yleisin virhe mikä tuon pohjallisen kanssa tehdään on jättää se käyttämättä ekojen kertojan jälkeen jos ihmeparannusta ei tapahdu. Et mainitse kauanko oot niitä käyttänyt sitä ennen. Jalat tarvivat jopa parin kolmen viikon tottumisen tuollaisille pohjallisille vaikkei varsinaiset tukipohjalliset olekkaan. Mitä itse olen noita käyttänyt ja lukenu muiden kokemuksia niin negatiivisten palautteiden kohdalla yhdistävä tekijä on se että niitä on käytetty kerran kaks. Vaativat aikoinaan itselläkin sisäänajoa pari viikkoa ennen kuin alkoivat toimimaan. Toki tuollaista ylimääräistä luunpalaa jalkapohjassa voi olla hankala pohjallisella korreloida.

trauma
05.03.2011, 08.38
Yleisin virhe mikä tuon pohjallisen kanssa tehdään on jättää se käyttämättä ekojen kertojan jälkeen jos ihmeparannusta ei tapahdu. Et mainitse kauanko oot niitä käyttänyt sitä ennen. Jalat tarvivat jopa parin kolmen viikon tottumisen tuollaisille pohjallisille vaikkei varsinaiset tukipohjalliset olekkaan. Mitä itse olen noita käyttänyt ja lukenu muiden kokemuksia niin negatiivisten palautteiden kohdalla yhdistävä tekijä on se että niitä on käytetty kerran kaks. Vaativat aikoinaan itselläkin sisäänajoa pari viikkoa ennen kuin alkoivat toimimaan. Toki tuollaista ylimääräistä luunpalaa jalkapohjassa voi olla hankala pohjallisella korreloida.

Joojoo, oikeassa olet jojo :)

Se luu on vain ollut niin pirun kipeä ettei juuri hiihtokenkää kärsi jalkaa laittaa. Nyt on tarkoitus rauhoittaa se ja odottaa kipuilun katoamista ja kokeilla hiihtoa taas sen jälkeen. Jos vielä lunta maassa on...

Pikku hoks, että se luu ei ole jalkapohjassa vaan jalan sisäsyrjässä, pohjallisen avulla käännetään vähän jalan asentoa niin että luu törröttäisi mahdollisimman vähän ulospäin jalasta.

Ortopedikin sitä tutkaili ja neuvoi pari konstia joilla monon kanssa voisi toimeen tulla. Ja totesi että jos ei mitenkään ala toimeen tulemaan niin leikataan.

trauma

Eepu
12.03.2011, 17.55
Täällä fillaroi myös selkävikainen, kaksi kertaa leikattu. Vikaa edelleen fasettinivelten kanssa joiden hermoja on puuduteltu Ortonilla viimeksi tänä keväänä. Polvessa nivelrikkoa, käsien nivelissä niinikään. Mitään elimellistä ei ole ilmaantunut vaikka ihan kunnon lihassakin olen.

Fillarointi ja sauvakävely on lajeja joita voin parhaiten harrastaa liikunnan puolelta. Lääkärikin tykkää kun olen innokas fillaroija. Tärinää ei oikeastaan kauheasti saa olla, joten kestopäällyste on se paras. Siinä sitten kunnon mukaan mennään vuoden ympäri. Talvi huonosti hoidettuine kvllineen on pahinta.

J T K
12.03.2011, 18.40
Hyvä että ajaminen silti onnistuu! Kun on löytänyt itselleen sopivat muodot niin pystyy varmaan nauttimaankin tekemisestä.

di luca
13.03.2011, 13.31
Kävin eka kerran sitten marraskuun lenkillä. Röörit tuottaa onkkelmia. Saa nähä mitä sanoo huomenna. Nätisti ku laahas kampia ympäri niin 90 min meni jotenkii. Huhtikuussa keuhkolääkäri toivottavasti löytää jotain selitystä rasitusspirometrian jälkeen, nuo normikokeet kun näyttää vaan erinomaisia lukuja.:mad:

Eepu
15.03.2011, 12.06
Mulle tehtiin Uniapnea tutkimuksen yhteydessä tarkkuus spirometria ja löydös oli karu=Keuhkoahtauma. Ei tosin kovin vaikea mutta kuitenkin...Ihmettilin näet läkähtymisen tuntemuksia joita on alkanut tulla viimesen kymmenenvuoden aikana.

Pölyiset työt ja tupakki, joka nyttemmin on jo historiaa, sen siitä sai. Ikärenkaita on jo sen verran, ettei tietenkään enää voi mikään poikonen olla. Vanhuus ei tule yksin:(

di luca
15.03.2011, 12.36
Mitenkä tuo vaikuttaa ajamiseen? Ihan kysyn, kun tuon tyyppistä on mullakin vaik en oo maistanukaan tupakkia tms. Onko mitään auttavia hoitoja/lääkitystä?

Frank
15.03.2011, 12.52
Mulla todettiin pari vuotta sitten keuhkoahtaumatauti. Ihmettelin kun lenkillä ekat puol tuntia oli aivan hirveitä, varsinkin jo sykkeet nousi kovin ylös. Yskitti ja tuntui että tulee ykät kun limaa liikkui putkistossa. Kun oli saanut yskittyä pahimmat klimpit pois niin hengityskin alkoi toimimaan paremmin.
Nykyään lenkit menee hyvin kun muistaa aloittaa varovasti jotta keuhkot pääsevät mukaan, puolisen tuntia siinä menee. Sen jälkeen ajo on kuin mitään ei olisikaan. Paitsi jos kiskoo mäkiä täysillä ylös, silloin saa puuskuttaa ja köhiä mäen päällä vaikka kuinka. Tasaisella kevyellä vauhdilla ei sairautta oikeastaan edes huomaa.
Mulla on lääkityksenä Symbicort-inhalaattori tarvittaessa sekä pahimpina aikoina Prednisolon kortisoni kuurina. Onneksi noita pahenemisia ei ole ollut, keuhkoputkentulehduksien yhteydessä olen kortisonia ottanut.
Eniten helpotusta vaivoihin sain suolahuonehoidosta. Kävin tammikuussa viiden kerran kurin ja sen jälkeen olen inhalaattoria ottanut 2 kertaa, molemmat neljän tunnin maastolenkin jälkeen.

Niin ja sairaus on tullut röökaamisesta, aloitin 13-vuotiaana ja lopetin 37-vuotiaana.

Eepu
15.03.2011, 13.22
Frankin kanssa jaan kokemuksia, itselläni voi tulla tukahtumisen tuntua, eli jos vaikka tykittää mäen oikein vimosen päälle tulee tunne eittei saa ilmaa tarpeeksi ja pyörryttää (romahduksen tunne). Tuo varovainen aloitus ja totuttelu on samanlaista ja nimenomaan sykkeen seuraaminen sekä rauhallinen tasainen vauhti ilman mitään revittämistä.

Itselläni on ja hätä inhalaattori, sairastaessa räkätauteja on ihan hirveää. Influenssa rokotteen saan riskiryhmään kuuluvana ilmatteeksi joten aina otan. Yleensäkkin kandee ottaa iisisti ja liikunta sekä puhdas ilma ovat parhaita lääkkeitä ainakin Hengityslehden mukaan.

ellmeri
15.03.2011, 13.30
Frankin kanssa jaan kokemuksia, itselläni voi tulla tukahtumisen tuntua, eli jos vaikka tykittää mäen oikein vimosen päälle tulee tunne eittei saa ilmaa tarpeeksi ja pyörryttää (romahduksen tunne). Tuo varovainen aloitus ja totuttelu on samanlaista ja nimenomaan sykkeen seuraaminen sekä rauhallinen tasainen vauhti ilman mitään revittämistä.

Itselläni on ja hätä inhalaattori, sairastaessa räkätauteja on ihan hirveää. Influenssa rokotteen saan riskiryhmään kuuluvana ilmatteeksi joten aina otan. Yleensäkkin kandee ottaa iisisti ja liikunta sekä puhdas ilma ovat parhaita lääkkeitä ainakin Hengityslehden mukaan.

Samat diaknoosit :( nyt pitäis taas käydä puhaltaa arvot mutta keuhkot ei oo siinä kunnossa,jotta ootellaan 2 viikkoa.
Paljonko olette puhaltaneet? eihän nää ole silleen vertailukelpoisia suoraan kun siihen ikä,pituus ja paino vaikuttaa mutta kiva olis tietää,mulla viimex lääkkeen kanssa 2.73 :eek: ja se on *uitun*vähän mutta näillä mennään.

Eepu
15.03.2011, 13.59
En muista tarkkaan viimeista FVC ja FEV1 arvon tulosta mutta se on kuitenkin enemmän kun neljänneksen heikompi kun terveellä. Erityisesti lopputuuletus on heikko.

Frank
15.03.2011, 14.10
Mulla oli noissa puhalluksissa keuhkotautilääkäri sanoi että puhalla yllättävän hyvin, arvoja en kyllä muista. Syksyllä olis taas aika puhkua, ikäkausitarkastus.
Täytyykin kaivaa vanhat tulokset jostain.

Tuota suolahuonehoitoa voin kyllä suositella jos ei ole vielä kokeillut. Varsinkin nyt keväällä kun katupöly lisääntyy.

Heli
15.03.2011, 14.10
Huhtikuussa keuhkolääkäri toivottavasti löytää jotain selitystä rasitusspirometrian jälkeen, nuo normikokeet kun näyttää vaan erinomaisia lukuja.:mad:

Voipihan tuo olla astmaakin, ei välttämättä keuhkoahtaumatautia. Mulla todettiin vuonna 2002 astma ja se ei varoittanut etukäteen juuri ollenkaan, kunto vaan ei kohonnut ja tukkoisuus vaivasi aina. Parin epäilyttävän rasituksen aikana tapahtuneen ahdistuskohtauksen jälkeen marssin sitten lääkärille. Kävin koko astmatestirumban sairaalassa läpi ja vasta viimeisenä tehty bronkodilataatiokoe ja yskösnäyte paljastivat astman, siihen asti puhaltelin spirometriassa iloisesti normaalin ikäiseni ja mittaiseni naisen tavoitearvoihin. Rasitusspirokaan ei antanut tulosta (ei ollut riittävän kylmä). Pari-kolme vuotta meni ennen kuin keuhkoputket rauhoittuivat ja ilma alkoi taas virtaamaan. Viimeksi vuosi sitten tutkin papereita ja PEF-arvot on nousseet alkuajoista noin 200 l/min.

Nykyään mennään sitten vakituisella inhalaatiolääkityksellä ja kausiluonteisesti myös tablettimuotoisella lääkkeellä allergialääkityksen lisäksi. Kovalla pakkasella ei ole ulos asiaa ja katu- ja siitepölyt on kohtuu syvältä. Pienikin flunssa tukkii yleensä keuhkoputket, joten tällaisen flunssaimurin elämä on aina välillä vähän vaikeata.

Eepu
15.03.2011, 14.30
Katupöly on joo yksi P*********, olin nuorena miehenä 5 vuotta valimolla ja pölyrasitus ja bronkiitti tuli sieltä. Romusulatus menetelmissä silloin ei piitattu mitä metallin mukana sulaan laitettiin. Savu ja pöly, eikä siihen aikaan ollut mitään tämänpäivän suodattimia.

Hajuherkkyskin on riivannut aikuisiän, ne mitä toiset haistavat (hajuvedet) ihanina tuoksuina voivat meikäläiselle olla ihan minkä yrjöttävän myrkyn hajuisia tahansa puhumattakaan suitsukkeista tai muista vastaavista. Suolahoitoa en ole tosiaan kokeillut, pitääpä miettiä.

Mitään räkätautia en halua ottaa, otan mielelläni pillerin tai piikin jos se vaan suinkin on mahdollista ottaa. Kun röörit menee tukkoon, mikään ei meinaa sieltä tulla pihalle, verta alkaa tulla yskiessä helposti.

di luca
15.03.2011, 16.30
joten tällaisen flunssaimurin elämä on aina välillä vähän vaikeata.

Veit hampaat suusta...:rolleyes:

J T K
25.04.2011, 09.51
Tämmöisellä systeemillä selvittiin sokeripuolesta hyvin:

Aamulla 7.30 herätys, aamupala (n.40g hh), lenkin startti 10.00.

- aamusokeri 6.4
- aamupalan yhteydessä pitkävaikutteista Levemiriä 3 yksikköä (-2 yksikköä normaaliin verrattuna) ja ateriainsuliini Novorapidia 2 yksikköä.
- 100km ajon jälkeen pidettiin pidempi tauko abc:lla, jossa annostelin 3 yksikköä Novorapidia noin 40-50 syötyä hh:ta kohden.
- kotona iltasella kuuden maita sokeri 6.2

- reissun aikana kului 4 energiageeliä, puolikas energiapatukka, 2 pulloa juotavaa energiageeliä, kolme kerrosleipää ja yksi iso pala raparperikakkua.

- energiajuomaa join vajaan litran ja laimeata mehua vajaan litran, vettä muutaman desin ja kahvia kupillisen - enempi olisi pitänyt juoda jälkikäteen ajateltuna, kun keli oli lämmin ja hikoilu voimakasta. Ainakin litra enempi energiajuomaa, niin meno olisi maistunut paremmin. Paino tippui -3kg, mikä viittaa myös vajavaiseen nesteen nauttimiseen.

- lenkin ajoaika 6h 27min ja kokonaiskestoa 1h 12min lisää, ajokavereiden kolme rengasrikkoa viivästytti matkan tekoa n.30min. ja taukoja sitten loput.

- sykemittarin lukemia kun katoin, niin sykkeet pysyivät oman pk-alueen yläalueella (keskisyke 141) ja kaloreita paloi reilu 6100kcal, josta voinee vähentää n.1000kcal niin ollaan todellisuuden nurkilla. Kulutus oli kuitenkin reilusti kovempi viime vuoteen verrattuna, kun ajoin nyt n.15kg ajokunnossa painavalla täysjousto maasturilla.

Yhteenveto:
- Diabeetikkona energiatankkaus osui nappiin, sokeriarvo pysyi hallinnassa, eikä minkäänlaisia ongelmia ollut sen puoleen.
- Jaksaminen hiipui osittain vajavaisen nestetankkauksen vuoksi, johtuen suuremmasta kulutuksesta raskaammalla pyörällä ajettuna sekä lämpimästä kelistä (ehkäpä liikaa myös vaatetta päällä).
- ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ajan maasturilla moisen reissun, kaikkea voi kokeilla kerran elämässään...:) No, tää oli olosuhteiden pakosta..

kivitatti
25.04.2011, 17.44
JTK!! 165km maasturilla!! Hullu mies! :eek: En kyllä lähtis vaikka pakotettais. :D

Mulla oli kans kevään ensimmäinen vähän pidempi lenkki, ei nyt ihan JTK:n tasoa, mutta 55km kumminkin. (30km on se tavanomainen lenkki) 2 tuntia meni. Tasan. Keskinopus siis 27,5km/h. 1500kcal kului.

Ensimmäinen pidempi lenkki on aina vähän säätöä sokereiden suhteen, mutta nyt meni homma kerralla nappiin. Ennen lähtöä sokerit 11, join 2dl mehua. Puolimatkassa sokerit 9 ja perillä 4,4. Loppumatkasta tuntu taas että ei jaksa, ei pysty, en tykkää, en taho, ihan tyhmää, miksi edes lähdin?!! :o Olis pitänyt tajuta jo sillon että nyt on sokerit laskusuunnassa, sama tunne tulee joka kerta kun menee matalille, mutta eihän nuo onneksi kovin alas ehtineet. :)

Jos käyn pitkällä lenkillä ja syön matkalla ruoan(kuten JTK), niin sille pitää annostella insuliinia vajaa kolmasosa normaalimäärästä. Liikunta tehostaa mulla niin kovasti insuliinin vaikutusta. Mulla tuolle 50ghh:lle olis riittänyt 1,5ky

Oon huomannut kyllä nyt tänä keväänä ton hypotyreoosin aiheuttaman hitaan palautumisen! Normi treeneistä palautuu ihan hyvin, mutta jos vetää rankemmin, niin seuraavan päivän treenin pitää olla huomattavasti kevyempi palauttelutreeni tai välipäivä. Tyhmää, mutta ei se auta ku mennä sillä mitä on annettu...

IncBuff
25.04.2011, 20.56
On se kova. Hattua nostaisin jos käyttäisin. Ei tulis mielenkään lähteä täpärillä tuota yrittämään.

J T K
26.04.2011, 11.26
Ei tule mullakaan enää :p :) Ja ennen tuota tuli ajettua samalla vehkeellä torstaina reilu satanen ja perjantaina kuusviis...

Yllättävän hyvin se kuitenkin sujui, vaikka vauhtia piti kyllä himmata että selvisi nätisti perille. Nytpä tietää ainakin, että maantiepyörällä pitäisi mennä pidemmätkin reissut jaksamisen puolesta :).

Tuo hypotyreoosi on mulle vielä tuntematon asia, mutta kuvauksista päätellen saisi sellaiseksi jäädäkin. Tosin voipihan se olla, että aikaa kun kuluu niin..ja mistäpä tuota tietää mitä tässä ropassa muhii, mutta tsemppiä vaan kivitatille ja MutaMikalle sen kanssa! Yritetään nautiskella hommasta niillä eväillä ja keinoilla, mitä meillä on käytettävissämme!

Muistanpa kiittää edelleen nimimerkkejä Jan ja equilibrium, joiden kannustavat viestit saivat minut koettelemaan omia rajojani rohkeasti vajaa pari vuotta sitten..."Alppeja on ylitetty, joten anna mennä vaan!".

kmw
26.04.2011, 13.19
On se Kuusamon Karpaasi aika äijä:eek: Hirvittää jo omat suunittelmat lähteä sitä kesällä peesaamaan. Ehkä jos nyt alotan määrätietoisen harjottelun ja pysyn terveenä niin pauttia elokuussa 2026 voisin olla valmis:o

J T K
26.04.2011, 16.47
Mitästä tyhyjää :)
Minun kanssa pärjää aina, kuhan pärjää ittensä kanssa. Jokainen reissu on omanlaisensa, joskus jyystetään, joskus rykäistään, useimmiten fiilistellään.

MutaMika
26.04.2011, 16.54
Luulis olevan pk ainakin pohjat JTK:lla kunnossa kun vetelee tuommoisia lenkkejä...

Tuli myös hommattua maantiekulkine tälle vuodelle ja on tullut sillä joitain lenkkejä tässä ajettua. On se vaan merkittävästi kevyempikulkuista kuin maasturilla. Ihan kivaa tuokin joskin siinä kerkeää paljon enemmän miettiä työasioita kuin maastossa ajaessa... Pari 100km lenkkiä on tullut ajettua ja nyt pitäisi alkaa ajamaan välillä kovempaakin että uskaltaa taas joihinkin paikallisiin xc kisoihin osallistua.

Mulla on ollut nyt lenkeillä vakiokaava, että 40-50min välein 30g energiapatukka naamaan ja juomana vain vettä. insuliinipumpusta basaali puolitettu eli 50% normi insuliinimäärästä alkaen noin tunti ennen lähtöä. Sitten lenkien päättyessä 1-2 yksikkköä insuliinia heti estämään sokerien nousu.

Tiedossa myös uusia harrastuskokeiluja. Kävin ostamassa karttatelineen tänään maastopyörään ja tiedossa on pyöräsuunnistusta ja seikkailu-urheilua tässä kevään/kesän mittaan... Kaikkea sitä voi koittaa kun on sohvalta ylös päässyt.

kivitatti
26.04.2011, 19.43
MutaMika, diabeetikon tyhmä kysymys, mikä on energiapatukka?

Mulla ei kyllä pyöräillessä liiku päässä yhtään mitään! :o Tehokas stressin lievittäjä ja rentoutumiskeino. Ainoat ajatukset keskittyy täysin itse pyöräilyyn: Nosta kadenssia, Keskity pyörittämiseen, Vedä, nosta, vedä, nosta... Kovempaa! Keskinopeus laskee! Kolmen minuutin kiri! Tämä mäki penkistä, Tämä mäki seisaaltaan, Tämä mäki pelkästään nostoilla...

Mä oon kyllä aika onnekkaassa asemassa kun ei tarvi basaaliin kajota ennen lenkkejä. Eli voin lähtä melko lyhyelläkin varoitusajalla. Tuntihan siinä lenkille virittäytymisessä joka tapauksessa menee kun mittaa sokerit, syö jotain, vaihtaa vaatteet, käyttää koirat, pakkaa satulalaukkuun sokerimittarit, hypolakut, astmapiiput ja muut :D ja tarkistaa vielä paineet renkaista ja että jarrut pelaa. Ei sitä viitti ihan pikkulenkin takia koko rumbaa käydä läpi...
Kelakorttikin mulla on mukana jos oon yksin liikkeellä. Sitä kun ei ikinä tiedä mitä sattuu ja mihin ojaan päätyy. Kortin takana on tautinumerot rivissä, niin hoitohenkilökunta tietää miten toimia. :D

Risto Koivunen
26.04.2011, 19.49
mikä on energiapatukka?


Energiapatukka on eväspatukka, jonka sisältö on pääasiallisesti hiilihydraatteja.

MutaMika
27.04.2011, 14.52
Energiapatukka on eväspatukka, jonka sisältö on pääasiallisesti hiilihydraatteja.

Jep. Viimmeaikoina syönyt perus välipalapatukoita mallia Alpen hiilaritarpeeseen. Vartavasten urheiluun tehdyt esim. Maxim patukat ovat hiukka kalliita, eikä kovin hyvän makuisia. Alpenin mansikka ja vadelmapatukat on aivan hyviä ja niitä löytyy joka lähikaupasta...

J T K
28.05.2011, 20.04
Kaikille makeille tyypeille olis taas tarjota d-dataa (http://sokerimarinaadi.blogspot.com/2011/05/pyhan-kisan-d-data.html), jos kiinnostaa. Happamat voivat skipata!

Tuon reissun jälkeen takareidet ja perslihakset pääsivät kiristymään liikaa ja seurauksena oli sitten selän helvetillinen tulehduskipu. Viikko meni taistellessa ittensä toimivaksi, ensin käveleväksi ja loputal jo ajavaksikin.

mutias
16.06.2011, 16.13
Itse olen alkanu harrastamaan pyöräilyä, koska se tuntuu olevan ainoa mahdollinen miellyttävä liikuntamuoto minulle. Viime syksynä leikattiin oikea lonkka ja tilalle tuli metallia, :/
mutta onneksi pyöräilyn pyörivä liike edesauttaa lonkan liikkuvuutta, joten kunto nousee ja lonkka pysyy liikkuvana :)

kivitatti
23.06.2011, 14.47
Jännityksellä odotan iltaa. Elämäni ensimmäinen porukkalenkki starttaa klo20. Matkaa 120km, suunniteltu keskinopeus 30km/h, perillä pitäis olla klo00:30. Lähinnä jänskättää miten pysyn isojen miesten matkassa ja mitä sokerit sanoo. Mukaan tulee huoltoauto, niin lykkään sinne litran mehupurkin. Pyörän takaboksiin varaan ison nipun lakuja.

Yks systeemi minkä haluaisin, olis sellanen liuskapurkki, jota vois helposti käyttää yhdellä kädellä, semmonen mistä tulis yks liuska kerrallaan ulos. Näytteenotto onnistuu yhdellä kädellä, ja miten kuten veren asettaminen liuskaankin, mutta liuskan kaivaminen purkista vaatii kaksi kättä. Ne on muuten pitkin maantietä kaikki..

J T K
24.06.2011, 10.41
Mites kivitatin yöpyöräily sujui...?

kivitatti
27.06.2011, 21.09
Hienosti sujui. :) Kirjoitin tuonne porukkalenkkiosioon yleisen kokemukseni matkasta (http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=15571&page=68) mutta myös diabeteksen suhteen kaikki meni loistavasti.
Lähtiessä vs 15. (edellisestä ateriainsuliinista lähes 5tuntia)
1:30h ajettu vs 11.
3:45h ajettu vs 6,4. Syke nousi 10pykälää. Söin kolme lakua.
4:00h ajettu vs 7,4. Söin vaikka mitä ja pistin insuliinia vähän alakanttiin.
Aamulla vs 4,8. Eli nappiin meni. :)

Sen virheen tein ja opin, että ensi kerralla täytyy mukana olla jotain elektrolyyttijuomaa tms, missä on suolaa reilusti. 1,5h aloituksesta alkoi pohkeet kramppaamaan ja ihan lopussa kramppasi etureidet aina kun pedaali oli alhaalla. Perillä meinasin huutaa kun yritin venyttää etureittä seisten, ja takareiteen iski vuosituhannen kramppi. :D En meinannut saada jalkaa suoraksi. Ruoan jälkeen krampit alkoi helpottaa, ja yöksi ne jättikin mut rauhaan.

timppi
27.06.2011, 21.13
Yks systeemi minkä haluaisin, olis sellanen liuskapurkki, jota vois helposti käyttää yhdellä kädellä, semmonen mistä tulis yks liuska kerrallaan ulos. Näytteenotto onnistuu yhdellä kädellä, ja miten kuten veren asettaminen liuskaankin, mutta liuskan kaivaminen purkista vaatii kaksi kättä. Ne on muuten pitkin maantietä kaikki..

Accuchek Compact-Plussassa on nuo kaikki. Reikää ei tosin yhdellä kädellä taida saada mitenkään:)

J T K
28.06.2011, 13.01
Ensinnäkin onnittelut kivitatille, hienoa että rohkenit ajaa reissun ja hyvinhän siitä selvisit! Siitä se lähtee ja hienoa, että sait onnistuneen kokemuksen pitkästä porukkalenkistä!

Kerroit tuolla reissuselostuksessasi, että...

"Ensimmäinen 1,5h oli vaikeimmat. Reitin kaikki ylämäet oli alussa, ja ylämäissä ei peesistä juuri hyötyä ollut. Pojat oli hyvässä kunnossa ja suurimmissakin mäissä vauhti pysyi 25km/h tuntumassa. Viimeisen viisi kilometriä ennen Muhoksen Nesteellä pidettävää taukoa, pohkeet kramppasi jatkuvasti. Selvisin kuitenkin Nesteelle asti."

Jos kattoo tuota sun verensokerin tasoa alussa (15), tulee mieleen että alun vaikeudet voisivat osittain johtua myös siitä...? Tosin tämä on nyt ihan yksilöllistä varmaankin. Mulle tuollainen lukema meinaisi sitä, että ajamisesta ei tulisi oikein mitään: jalat olisivat ihan lyijyä ja muutenkin olo todella raskas ja kävisi "hitaalla". Toki tuo mäkien ajaminen reippaammin on rassannut varmasti. Mutta uskaltaisko kokeilla jonkun lenkin ajaa sillain, että lähtötaso olisi himpun matalampi, ja koettaisi pitää sen sitten tasaisempana sitä kautta.

kivitatti
29.06.2011, 05.48
Hyvinkin voisi kokeilla että lähtisi matalammilla sokereilla, mutta sitten pitäis varmaan alkaa säätämään tba:n kanssa, eli laittaa perusinsuliinia pienemmälle hyvissä ajoin ennen lenkkiä, koska muuten laskee sokerit liikaa ja joutuu tankkaamaan koko ajan ja se ei ole yhtään hauskaa. Enemmän tuo laskemaan päin ollut 6.4 haittasi, kuin alun 15. :D
Ja jos lähtiessä on 15, niin korjausinskaa ei voi laittaa yhtään, koska sitten tullaan rytinällä alas! Mutta kokeilemisen arvoinen ehdotus kyllä. :) kokeilen jo tänä iltana.

timppi
29.06.2011, 09.43
Hyvinkin voisi kokeilla että lähtisi matalammilla sokereilla, mutta sitten pitäis varmaan alkaa säätämään tba:n kanssa, eli laittaa perusinsuliinia pienemmälle hyvissä ajoin ennen lenkkiä, koska muuten laskee sokerit liikaa ja joutuu tankkaamaan koko ajan ja se ei ole yhtään hauskaa. Enemmän tuo laskemaan päin ollut 6.4 haittasi, kuin alun 15. :D


Itse teen niin, että (pitkä)reenin päivän aamulla laitan pitkävaikutteista 1-2 yks. vähemmän. Sit passaan sokerit ennen lenkille lähtöä siihen about 10 pintaan. Sit yksi geeli (20g/hh) kolmeenvarttiin ja juomaksi urheilujuomaa + vettä. Tällä reseptillä olen vetänyt 3-4 tunnin lenkkejä ilman huolta sokerien liialisesta laskusta/noususta.

Viineri
02.07.2011, 18.45
Itse teen niin, että (pitkä)reenin päivän aamulla laitan pitkävaikutteista 1-2 yks. vähemmän. Sit passaan sokerit ennen lenkille lähtöä siihen about 10 pintaan. Sit yksi geeli (20g/hh) kolmeenvarttiin ja juomaksi urheilujuomaa + vettä. Tällä reseptillä olen vetänyt 3-4 tunnin lenkkejä ilman huolta sokerien liialisesta laskusta/noususta.

Mulla on samaa systeemiä. Silloin kun rasitus on normaalia lenkkiä kovempaa, esim. kisoissa, otan 10min ennen starttia geelin, ajatuksella, että imeytyminen kestää sen 10min, tällä systeemillä vs ei kerkee nousemaan >10, ennen kuin rasitus alkaa painamaan sitä alas.

Haastavaa hommaa säätäminen on, tiistain iltakisassa oli maalintulon jälkeen sokerit 14 paikkeilla, varmaankin adrenaliinin ansiosta, tuollehan ei mitään taida voida, tiedä sitten vaikuttiko suorituskykyyn vai ei?

kivitatti
08.07.2011, 23.30
Täällä taas viallinen moottori kaipaa neuvoja rukkaukseen. :D

• Oon käynyt nyt pari pidempää lenkkiä (4-5h) ja niiden yhteydessä ja jälkeen on esiintynyt lihaskramppeja. Pohkeet, takareidet ja etureidet otollisimpina kohteina. Mietin että sen täytyy johtua hikoilun ja juomisen aiheuttamasta suolojen menetyksestä ja laimentumisesta.
• Paljonko niitä suoloja menetetään esim 4h aikana, eli paljonko niitä tulisi saada takaisin? Netin syövereistä löysin että muutamassa tunnissa kova treeni voi hikoiluttaa 2-3 iltraa. Litran mukana poistuu 3g natriumia, eli pitkällä lenkillä sitä voi menettää jopa 9g!!
• Ostin Dexalin urheilujuomatiivistettä. (Piti ostaa light-versiota, koska tavallisissa oli kuusinkertainen määrä hiilareita, ja en voi niitä ihan ylettömästi lenkillä nauttia, koska sitten mennään ojasta allikkoon kun verensokeri nousee liian ylös.) Ostin tämän melko suurella varauksella, koska siinä ei lukenut pitoisuuksista mitään muuta kuin ravintosisältö. Olisin halunnut tietää varsinkin sen suolojen määrän, niin olisin ottanut sen missä niitä on eniten..
Dexalin sivuilla lukee näköjään sentään jotain. Desissä on: magnesiumia 4,5mg, natriumia 22mg, kaliumia 37mg. Eli jos haluaa sen 9g natriumia niin tuota pitäis kitata 4,5litraa... Ei muuten onnistu. Tankkaan yleensä suolaista ennen ja jälkeen suorituksen, niin vähempi kuin 4,5l varmaan riittää sitten itse lenkillä...
(http://www.dexal.fi/dexal_tuotteet/Dexal_light/Light_Herukka/)

kuovipolku
09.07.2011, 08.14
Magnesium purkista nautittuna auttoi ainakin meikäläistä. 300 mg vrk taitaa olla tarpeen näillä säillä.

Natriumia voi urheilujuomassa olla hyvinkin tuplasti enemmän kuin tuo 22 mg/dl. Kirjallisuudessa mainitaan optimaaliseksi 400-500 mg/l ja hyvin kuumissa olosuhteissa jopa 800 mg/l.

rhubarb
09.07.2011, 13.50
Magnesium purkista nautittuna auttoi ainakin meikäläistä. 300 mg vrk taitaa olla tarpeen näillä säillä.

Natriumia voi urheilujuomassa olla hyvinkin tuplasti enemmän kuin tuo 22 mg/dl. Kirjallisuudessa mainitaan optimaaliseksi 400-500 mg/l ja hyvin kuumissa olosuhteissa jopa 800 mg/l.

Olen käyttänyt Zipvitin juomia, joista normaalissa on ohjeen mukaisesti annosteltuna natriumia 0,6 g/l, ja kuumalle tarkoitetussa Extremessä 2,4 g/l.

Suolojahan voi kuitenkin ottaa mukaan ihan tabletteina tai kiteinäkin.

kivitatti
10.07.2011, 11.07
Magnesiumia oon popsinut parhaimmillaan 700mg annoksina, eikä ole auttanut mitään, että sen puute se tuskin on. :D Vyöhyketerapiaa opiskellut tuttu sanoi että magnesium, mangaani ja b-vitamiini yhdessä auttais. Ne pitäis nauttia nimenomaan yhdessä saavuttaakseen optimaalisen imeytymisen. B-vitamiinista oon kuullut ennenkin, että monilla on vajetta, että sitä nyt vois ainakin kokeilla.

Nuissa extra, super yms hardcore-juomissa on varmasti enemmän natriumia, mutta myös hirveästi hiilihydraatteja, ja niitä ei mulla passaa kovin paljoa lenkillä vetää, tai sokerit nousee taivaisiin, ja sitten ei jaksa edes kahtakymppiä ajaa! :D
Tai tietysti jos lähtis liikkeelle jollain 8 sokereilla, ne hiilarit vois tulla tarpeeseenkin. Mutta kun oon just päässyt kärryille miten sokerit käyttäytyy kun lähden yli10 arvoilla, niin en millään jaksais alkaa taas säätämään..

J T K
11.07.2011, 12.35
Täälläpä toinen, joka alkaa olla vähän hukassa tankkauksen kanssa, varsinkin kuumalla kelillä ja kisavauhdeissa. Tuntuu, ettei kykene nielemään nestettä niin paljoa kuin pitäisi ja erityisesti kyse on urheilujuoman sopimattomuudesta. Eli Gutzyn jauhe ei vaan näköjään toimi....ikureista tuoreet kokemukset (http://sokerimarinaadi.blogspot.com/2011/07/ikurien-vikurit.html).

Pekka Sirkiä
21.07.2011, 10.56
Krampeista... Oman kokemukseni mukaan niitä tulee a) huonokuntoisille ja b) hyväkuntoisille, kun nämä ajavat kuntonsa ylärajoilla, esim. kuntotapahtumissa ja kilpailuissa. Kramppi on siten ihan normaali elimistön (so. lihaksen) ilmoitus siitä, että nyt olisi syytä hidastaa, ettei tule enempiä vaurioita. Kramppeja vastaan "kamppailu" erilaisilla "lisäravinteilla" ym. kuulostaa siten turhalta: jos kuntosi vain olisi parempi, ei sinulle tulisi kramppeja. MOT. -- Nestehukat ym. erikoistapaukset sitten erikseen...

J.k. Lisäravinteiden ym. sijaan kehottaisin kääntymään Finelin (http://www.fineli.fi) puoleen. Sieltä voitte katsoa, esim., missä ihan tavallisessa ruoka-aineessa on eniten magnesiumia, kaliumia jne. Näin ei tarvitse turhaan investoida kaupalliseen "lisäravinteeseen".

J.j.k. Kun nyt 5-kympin "pysäkki" kovaa vauhtia lähestyy, alkaa tulla mitä moninaisempia remppoja, joista nuorempana ei tiennyt mitään... Pitänee alkaa kirjoitella ahkerammin tänne "vikalistalle". --> Pienenä johdantona... voitte tutustua artikkeliin urheilijan sydän (http://sundqvist.blogspot.com/2006/10/mit-tarkoittaa-urheilijan-sydn.html).

J T K
20.10.2011, 10.00
Mitä sinä pelkäät?

Mitä arvostat?

Ihan Deestä? (http://sokerimarinaadi.blogspot.com/2011/10/ihan-deesta.html)

kivitatti
20.10.2011, 13.27
Nuihin kramppeihin parhaana ratkaisuna ilmaantui, monen mielestä niinkin yksinkertainen asia, kuin hieronta. Kävin kesällä elämäni ensimmäisessä hieronnassa. Otin kokohieronnan. Krampit loppui samontein. Kuukausi sitten kävin hierotuttamassa jalat uudestaan. Yritän ottaa tavaksi kerran kuussa. (eli aina ensimmäisenä kun tulee rahaa tilille) Ainoa haittapuoli hieronnassa on, että kutian ihan pirusti jaloista. Takareidet, polvitaipeet ja pohkeet on Niiin pahat että on tosi vaikea pysyä hiljaa, saati paikoillaan! :eek:

Uusi hidaste ilmaantui. Ihan vaan ettei ois liian helppoa. Hemoglobiini 122. Joo, on se naisten viitearvojen sisäpuolella vielä, mutta kun normaalisti se on yli 135, niin vähän pahalta tuntuu... Huippaa, huulet on rutikuivat, syke on korkea, hengästyttää heti, ruokahalua ei ole, ja ei jaksa keskittyä.
Syke nousee Ihan taivaisiin pienimmästäkin rasituksesta. Seuran treeneissä keskisyke hakkaa 170, ylikin. Kovemmassa spurtissa nousee välittömästi 190 pintaan. Mutta sitähän se tekee kun veren hapenkuljetuskapasiteetti keuhkoista kudoksiin on heikentynyt, eli ei happi tartu vereen. Sydän joutuu pyörittämään verta nopeammin ja nopeammin saadakseen kuljetettua riittävästi happea solujen käyttöön.
- Nyt sitten tutkitaan mistä se hemoglobiinin lasku johtuu. Itse epäilen ns. atleettianemiaa. Eli kestävyysurheilua harrastaessa veritilavuus kasvaa. Elimistön rautavarannot ei riitä täyttämään sitä ja ravinnosta pitäisi yhtäkkiä saada enemmän rautaa. Seurauksena hemoglobiinin lasku. Mutta pitää tutkia mahdolliset muutkin syyt. Rautakuurin aloitin, mutta lopetin samontein, koska ferritiini (eli varastorautapitoisuus) pitää mitata. Rauta saattaa olla varastoista ihan loppu, viimiset pyörii siellä veressä. Sillon tarvii rautatiputusta. Melkein toivon sitä tiputusta, niin ei tarvi kärsiä rautakuurin haittapuolia, eli raudankovaa ulostetta..
- Mutta ei kai tässä voi muuta kuin ottaa iisisti, kunnes syy löytyy ja rautahoito voidaan aloittaa. Kyllä mä reeneissä aion käydä, mutta vaihdan astetta rauhallisemmalle vaihteelle vähäksi aikaa. Jospa kuukauden päästä ois taas iskussa. :) Tympii vaan kun ikinä ei saa olla hyvässä kunnossa, vaan aina kun kunnossa tapahtuu edistystä, kroppa iskee heti jonku jarrun pohjaan ja pitää taas odotella ja toipua ja huilia. Sitten kun on kuukauden huilinu ja puoli vuotta reenannu itteensä entistä parempaan kuntoon, niin iskee seuraava vaiva.

Fuuga
20.10.2011, 13.53
Varmaan tiesitkin, mutta sanotaan nyt se kuitenkin l. pinaattia tai vielä paremmin nokkosta ruokiin vain mukaan rautaa tuomaan. Ei tarvitse napsia nappeja ja ulostaa teräspötkylää.

HeliT
20.10.2011, 14.22
kititatti: syötkö kunnolla? Itse söin ennen aikalailla kasvisvoittoisesti, reilu vuosi sitten ison koipioperaation jälkeen lisäsin lihan ja muutenkin proteiinin määrää auttamaan kudosten paranemista ja syön kaksi lämmintä ruokaa (lähes) joka päivä. Kroppa on kyllä tykännyt tuosta, ei väsytä, joten veriarvotkin ovat ilmeisesti aikaisempaa paremmat.
Rautapastillien vaivoja ei tarvitse kärsiä, mulle ainakin auttaa paremmin nestemäinen Kräuterblutsaft (Floravital).

Ines
20.10.2011, 14.37
oon ollut lapsesta asti vegetaristi, nykyisin lakto-vege, enkä käytä lisärautaa...ruokavalioon kuuluu paljon soijatuotteita,varsinkin tofua todella usein, joten proteiinia tulee ......hemoglobiini yleensä 135-137.....en tiedä kuinka iso merkitys on sillä, että viime vuosina on ollut kilpirauhaslääkitys....eli vaikuttaako kyseinen rauhanen ravintoaineiden imeytymiseen???(ennen hemoglobiini oli matala...)

rjrm
20.10.2011, 15.47
Varmaan tiesitkin, mutta sanotaan nyt se kuitenkin l. pinaattia tai vielä paremmin nokkosta ruokiin vain mukaan rautaa tuomaan. Ei tarvitse napsia nappeja ja ulostaa teräspötkylää.

Pinaatti ja nokkonen ovat oikeasti aika huonoja raudan lähteitä. Kaiken lisäksi niiden saatavuus on huono, etenkin talvella. Käsittely on myöskin työlästä. Itse syön raudan ja energian takia kourallisen maapähkinää ja auringonkukansiementä aamuisin. Niitä on helppo syödä. Alla olevasta listasta näkee helposti, miten suuria eroja eri ruoka-aineilla on. Lukemat finelistä. Leivon myös sämpylöitä, joita jatkan erilaisilla siemeniillä, ruisjauhoilla, persiljalla ja pähkinöillä. Noita erilaisia siemeniä on helppo kylvää keittoihin, mysleihin ja mihin tahansa.

seesaminsiemen 8,8mg
auringonkukan siemen 6,8mg
ruisleipä 4,9mg
nokkonen 4,4mg
maapähkinä 2,8mg
pihvieläin 2,5mg
pinaatti 1,3mg
pinaattiohukaiset (teollinen) 0,8mg
röh-röh-eläin 0,8mg

Ja näköjään tämmöinen löytyi valmiina, 100 rautapitoisinta ruoka-ainetta:
http://www.fineli.fi/topfoods.php?compid=2160&fuclass=all&specdiet=none&items=100&from=top&portion=100g&lang=fi

kivitatti
20.10.2011, 16.39
Kun sehän siinä ihmetyttääkin kun en juuri muuta syökään kuin vihanneksia ja lihaa.. :eek: Mulla on tuo diabetes niin labiili, että ei hirveän paljoa pysty hiilihydraatteja syömään muuten kuin ennen treeniä, niin protskua sitten senkin edestä.

Iines mulla toisin päin. Tyroksiinia syöty kohta kaks vuotta ja ennen oli korkea hemppa, nyt matala..

Ruisleipä on ainoaa leipää mitä syön, ja liha on nautaa ja kanaa. Siemeniä laitan aina salaattiin.

perttime
20.10.2011, 16.41
Nokkonen on ainakin paremman makuista kuin pinaatti (esim keittona ruisleivän kanssa) ja sopivaan aikaan vuodesta sitä saa ilmaiseksi. Työtähän sen hankkimisessa vähän on.

kivitatti
21.10.2011, 12.32
Nokkoslettuja, Nokkoskeittoa, Nokkossämpylöitä, tuoretta nokkosta smoothieseen.. Sitä voi käyttää monipuolisesti ja se on terveellisempääkin kuin pinaatti. Siinä on enemmän vitamiineja ja hivenaineita.


Elintarvike
Määrä
Yksikkö
Paino
g
natrium (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2216&lang=fi)
mg
suola (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2217&lang=fi)
mg
kalium (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2192&lang=fi)
mg
magnesium (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2212&lang=fi)
mg
kalsium (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2023&lang=fi)
mg
fosfori (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2223&lang=fi)
mg
rauta (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2160&lang=fi)
mg
sinkki (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2282&lang=fi)
mg
jodidi (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2189&lang=fi)
µg
seleeni (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2244&lang=fi)
µg


Nokkonen (http://www.fineli.fi/food.php?foodid=334&lang=fi)
100
gramma
100
1
2.55
670
86
594
90
4.4
1.7
1
0.25


Pinaatti (http://www.fineli.fi/food.php?foodid=332&lang=fi)
100
gramma
100
320
815.36
470
59
88
30
1.3
0.9
1
0.3






Elintarvike
Määrä
Yksikkö
Paino
g
A-vitamiini RAE (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2298&lang=fi)
µg
D-vitamiini (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2271&lang=fi)
µg
E-vitamiini alfatokoferoli (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2299&lang=fi)
mg
K-vitamiini (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2274&lang=fi)
µg
C-vitamiini (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2270&lang=fi)
mg
folaatti (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2273&lang=fi)
µg
niasiiniekvivalentti (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2275&lang=fi)
mg
niasiini (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2291&lang=fi)
mg
riboflaviini (B2) (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2277&lang=fi)
mg
tiamiini (B1) (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2278&lang=fi)
mg
B12-vitamiini (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2269&lang=fi)
µg
pyridoksiini vitameerit (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2276&lang=fi)
mg
karotenoidit (http://www.fineli.fi/component.php?compid=2029&lang=fi)
µg


Nokkonen (http://www.fineli.fi/food.php?foodid=334&lang=fi)
100
gramma
100
178.41
0
1.64
192.5
175
194
1.184
0.8
0.15
0.2
0
0.27
5233.5


Pinaatti (http://www.fineli.fi/food.php?foodid=332&lang=fi)
100
gramma
100
275.19
0
1.22
270
60
48.1
1.801
1.2
0.24
0.11
0
0.22
7732.4




Maksa ja veri näyttää kuitenkin olevan ihan ykkösiä raudanlähteinä.

Ohiampuja
25.10.2011, 11.28
Tahkon jälkeen on tullut huomaamattomasti vähennetyä pyöräilyä. Kävin lenkillä elokuussa kerran ja syyskuussa kerran. Ja samaan aikaan huomasin että töissä käsien puutuminen loppui täysin, ei minkäänlaisia ongelmia.

Nyt eilen 24.10 kävin ajamassa lokakuun ekan lenkin, pari tuntia lamppujen kanssa tuolla metsässä. Niin taas tänään on oikea käsi ollut tunnoton, ja sormia kihelmöi koko ajan.

Mikähän tässä nyt on syynä, muistan että tämä puutuminen alkoi keväällä kun hiihto vaihtui pyöräilyyn. Eli aika selkeästi tämä puutuminen liittyy pyöräilyyn. Kuinkahan tuota ohjaamoa pitäisi alkaa virittelemään, ainakin liipasimet pitäisi vaihtaa Grippareihin...

kolistelija
25.10.2011, 11.51
Mulla on myös käsien puutuminen ja voimattomuutta ollut vaivana. Se on helpottanut kun otin käyttöön paksummat syyshanskat ja samalla keskityn siihen etten purista tankoa lujempaa kuin on tarpeen. Powerballinkin kaivoin kaapista esille, jos se vaikka auttaisi.

J T K
25.10.2011, 14.17
Tangon asennon säätäminen auttoi mulla. Syntacen tanko on aika miedolla taivutuksella, mutta kun pidin sitä liian ylöspäin suuntaavana, puutuminen alkoi heti. Kun muutin asentoa enempi vaakaan (taivutus suuntaa enempi taaksepäin kuin ylöspäin), homma poistui. Grippien vaihto voi vaikuttaa myös. Toki sekin, että tanko on liian matalalla ja painopiste on liikaa edessä.

MutaMika
25.10.2011, 15.04
Minä karkotin käsien puutumisen maasturiajossa täysin Ergonin gripeillä. GX1 ja samaa nousukahvoilla (olikohan GX2) ollut käytössä ja ilman en voi enää ajaa... Noita kannattaa koettaa jos ei muu auta. Tai vaikka auttaisikin...

Ohiampuja
28.10.2011, 10.43
Kiitos vinkistä, itsekin olen katsellut näitä Ergonin kahvoja. Malleja on vaan aika lailla, kuinkahan noista osaa valita sen sopivimman...

Tässä GS1
http://www.bike24.de/1.php?content=8;navigation=1;product=19811;page=1; menu=1000,2,90;mid=92;pgc=0

Ja GX1
http://www.bike24.de/1.php?content=8;navigation=1;product=5712;page=1;m enu=1000,2,90;mid=92;pgc=0

OJ
30.10.2011, 17.11
Nyt on tutkittu ja hutkittu. Koneessa on vikaa ainakin peitetyn verenpaineen muodossa (masked hypertension englanniksi) ja kilpirauhashormonin taso vaatii vielä vähän enemmän seurantaa ennen isompaa diagnoosia. Seuraavaksi ohjelmassa sydän-ultra joulukuussa kun sydämessä on pientä systolista sivuääntä, joka on todennäköisesti itse aiheutettua, eli ei vaarallista sorttia. Tohtori ehdotti jo lääkkeitä, mutta tekisi mieli kokeilla vähentää suolan syöntiä entisestään ja kokeilla olla ilman alkoholia vähän pidemmän aikaa. Stressin vähentämistäkin ehdotti, mutta ei taida nykyisessä duunissa onnistua.

Ihan mielenkiintoista sinällään kun elintavat ovat nykyään omasta mielestä aikaisempaa terveellisempiä. Esimerkiki alkoholin juomista niin paljon, että tulee krapula, tapahtuu ehkä 3-5 kertaa vuodessa, mutta 6 olutta tulee juotua oikeastaan joka viikonloppu. Pitää varmaan rajoittaa leipäkinkun sun muun syöntiä ja varsinkin aasialainen ruoka taitaa mennä banniin myös.

Ei tässä varmaan henki vielä lähde, mutta mieluummin vältän isommat ongelmat jos mahdollista.

J T K
14.11.2011, 10.22
Act on diabetes. Now. (http://sokerimarinaadi.blogspot.com/2011/11/meita-jotka-elamme-veitsen-teralla-joka.html)

Pukekaa sinistä ja tukekaa meitä, joita on aivan liian monta. Tukekaa toisianne.

Lukekaa myös joutessanne (http://www.diabetes.fi/diabetesliitto/liiton_toiminta/maailman_diabetespaiva)

Heli
21.11.2011, 11.28
Löytyykö foorumilta mykoplasmaa sairastaneita astmaatikkoja?

Minulla oli syyskuussa kaksi poskiontelotulehdusta peräkkäin ja syyskuusta lähtien astma on ollut aktiivisempi (PEF normaali) ja flunssaoireilu on ollut jatkuvaa. Pari viikkoa sitten pääsin vihdoin vasta-ainetesteihin oman työterveyslääkärin kautta ja mykoplasmaahan se oli. Sain kahden viikon antibioottikuurin, mutta nyt näyttää siltä, että jatkoa vielä seuraa.

Tuliko muille hengenahdistusta taudin aikana, vaikka PEF oli normaali? Kuinka pitkään hengenahdistusalttius jatkui? Määräsikö lääkäri antibiootteja ja kuinka pitkään jouduitte lääkkeitä syömään?

Ski
21.11.2011, 13.30
tsemppiä Heli !

J T K
28.11.2011, 13.15
Vasemman polven sisäsyrjä on kipuillut kuukauden päivät. Ensivaiheessa lepäilin 10vrk ja kokeilin sitten spinninkiä puolitehoisin vastuksin. Tunti meni hyvin, ei tuntunut kipua kun malttoi ajaa kevyemmin. Muutoin vedin normaalitunnin. Seuraavana päivänä ei edelleenkään tuntunut kipuja, mutta sitä seuraavana päivänä kävelyvauhtinenkin ajaminen tuotti kipua aina kun polvi oli koukussa ja homma tyssäsi alkuunsa. Sen jälkeen olen pitänyt lisää lepoa viikon verran, kunnes tänään työterveyspoppamies tutki koiven.

Sanoi, että nyt poika ota iisisti vuoden loppuun asti. Töissä tapahtuva kävely on jo riittävän rasittavaa, joten siihen ei enää mitään päälle. Kierukat ja siteet sun muut alkuperäiset tehdasosat on kunnossa, mutta takareiden ja sääriluun välinen jänne on tulehtunut. Sanoi se jonkun t-kirjaimella alkavan terminkin siihen, mutta eipä sitä tällä älyllä tajunnut, eikä tarttunut mieleen. Kertoi poteneensa samaa vaivaa juoksevana poppamiehenä hiljakkoin ja pari kuukautta piti pötkötellä, ennenkuin alkoi antaa myöden varovaiseen reeniin. Tarjosi pillereitä ja kipugeeliä, lunastin jälkimmäisen tähän vaiheeseen.

Siihen ei ottanut kovin selkeästi kantaa, mistä moinen sitten johtuu. Monen tekijän summa. Itse epäilen, että 3kk sitten aloittaman työn sisältämä runsas kävely (5-10km per vuoro, rappusia paljon) sai aikaan sen, että takareidet nasahti jumiin. Jumiutuminen voi johtua huonosta lihashuollosta, sekä selkäreuman ja skolioosin vaikutuksista kävelyyn ja lihaksien rasitukseen; sitä kun kulkee himpasen kummallisilla kulmilla, kun ranka on soirona joka ilmansuuntaan :-p Sitten tuli ajettua syksyllä rossipyörällä melkoisen paljon. Pitkiä siivuja ja reippaalla vauhdilla. Into oli kova aina kun pääsi ajamaan esim. viikon ajotauon jälkeen. Olisi pitänyt ajaa sitä huoltavaakin! Siihen kun lisätään vielä yhdellä lenkillä kaatuminen ja mahdollinen tälli polveen(kin) niin tässä sitä ollaan.

Nooh. Tarvii nyt vain asennoitua, ettei tehä mitään. Sylettää kyllä.

kuovipolku
28.11.2011, 14.13
Tendonitis eli jännetulehdus. Ei kiva. Takareiden kaikki lihakset eli kaksipäinen reisilihas, puolijänteinen lihas ja puolikalvoinen lihas kiinnittyvät sääriluuhun ja muodostavat ainakin minulla paketin, joka on annettava säännöllisesti hierojan selvitettäväksi.

Etureisien pitäminen kunnossa esim rullaamalla auttaa myös takareisien kireyteen, mutta muuten niitä on hemmetin vaikea venytellä; ohjeita on YouTube täynnä, mutta en saa niillä aikaan kuin korkeintaan koomisennäköistä liikehdintää.

PS *Aina* on jotain muuta tai ns. korvaavaa treeniä. mitään tekemättömäksi ei tarvitse heittäytyä! Lauantaina näin ilmeisesti ultrajuoksijan, jolla oli toinen käsi kantositeessä, mutta pitkä lenkki siinä oli selvästi menossa. Peräänkuulutan oikeaa asennetta!

J T K
28.11.2011, 17.01
No sehän se oli, kiitos! :)

Jep, ei se halusta ole kiinni. Onhan tässä tullut urheiltua selkäreuma- ja sokeritautivaivojenkin kanssa jo pitkään. Tarvii nyt ottaa vain rauhallisemmin. Kävelyä tulee jatkossakin töissä ja vapaa-ajallakin. Yläropalle vaikka sitten jotain tässä välissä ja vaikka painelee uimahalliin räpistelemään.

equilibrium
30.11.2011, 14.28
Löytyykö foorumilta mykoplasmaa sairastaneita astmaatikkoja?

Mulla ei ollut PEF normaali mykoplasman (keväällä sairastettu) jälkeen koko kesänä (parina päivänä kävi päälle 400, muuten n. 300, pahimmillaan 200), eikä astmalääkkeet purreet. Rasitusastman indeksi nousi lääkkeistä huolimatta ja olo on oikeastaan alkanut helpottamaan vasta nyt, 10kk myöhemmin ja paremmilla lääkkeillä. Tosin mulla tuo mykoplasman sairastaminen todettiin vasta, kun astmankin pahenemista alettiin tutkimaan, eli vaikea sanoa kumpi oli ensin, muna vai kana.

SingleSeppis
30.11.2011, 16.29
Tänään mulle mykoplasma diagnoosi myös.Astmaa en sairasta. Itsellä happi vaan välillä loppu ja väsytti ja pientä yskää. Nyt antibioottikuuri (10 päivää) ja lepo. Toivottavasti tepsii. Onneksi nyt eikä parhaana ajokautena.

Heli
30.11.2011, 21.04
Sori Singleseppis, jos mä tän taudin ajoporukkaan toin... :(

Mulla tosiaan PEF-arvot näyttäis edelleen normaaleilta, mutta rasitusta ei kestä yhtään. Vielä kuukausi sitten pystyi sinnillä ajamaan PK-lenkkiä, mutta tällä hetkellä kävely on kovin suoritus mitä kestää tehdä. Jos syke nousee yli 130bpm, niin alkaa happi loppumaan.

Toinen 15 päivän antibioottikuuri menossa ja eilisen kevyen pilatestunnin jälkeen nousi taas tänään töissä kuume. Eipä tartte taas sitten haaveilla lenkille lähtemisestä pitkään aikaan. Kaikki mahdolliset sallitut myrkyt käytössä tuplana, apteekki kiittää rahalahjoituksista tasaisin väliajoin.

SingleSeppis
30.11.2011, 21.46
Sitä on kuule Heli epidemian tavoin liikkeellä ja sen voi saada mistä vain niinku perus flunssankin. Lepo ja kunnollinen sanoi vanha työterveyslääkäri on paras lääke. Antibiootit tehoo jos tehoo. Ja kun kelejä katsoo on ihan kivaki pötkötellä vällyissä. Venytellähän voi ja pilatesrullailla kevyesti jumeja pois yms.kevyttä.

Kiovan Dynamo
30.11.2011, 22.09
Pahus. Täällähän kaatuu miestä, kuin muinoin rajalla. On polvea, reittä ja jos jonkinmoista epidemiaa. Tsemppiä ja toipumista itse kullekin tasapuolisesti! :)

J T K
30.11.2011, 23.01
Toipparikelit on ainakin kohillaan! Ei paljon huvita ulkoilla, kun kaikki tiet ovat kuin luistinradat. Toivotaan, että sielä länsirannikolla mykopöpöt talttuvat mahdollisimman pian!

Minä oon ajatellu ruveta täsmäkarppaamaan. Kinkun paistoon se on ruvettava. Korppujauhosta ja sinapista tarvittavat hiilarit :)

TheMiklu
01.12.2011, 01.44
Muotiriesaa täälläkkin sairasteltu. 2,5kk alkaa olla edellisestä treenistä. Ensin kurkkutulehdus sitten mykoplasma ja jälkitautina keuhkokuume. Nyt voisi lähtiä "nollilta" liikkeelle treenin suhteen vaan iltaisin mittari näyttää lukemaa 37. Ei voi mitään mutta kyllä syö ja jäytää miestä!

kivitatti
01.12.2011, 11.16
Täällä on kuukauden päivät toipuiltu niinkin kliseisestä riesasta kuin ylikunnosta. Kesä täynnä fyysistä työtä ja pyöräilyä, syksyllä fyysistä työtä, pyöräilyä, opintoja ja roppakaupalla stressiä, edellinen loma helmikuussa. Loka-marraskuun vaihteessa tuli stoppi. Ei jaksa, ei kiinnosta, ei huvita, ei saa nukuttua, mutta väsyttää koko ajan, ruoka ei maistu, syke nousee hetkessä, kiukuttaa, surettaa, potuttaa... Kaksi viikkoa vain kävelin, enkä tehnyt mitään rankempaa, sen jälkeen olin viikon kuumeessa ja taas olen kävellyt viikon. Tänään lähden kokeilemaan juoksemista ensimmäistä kertaa kuukauteen. Villi veikkaukseni on, että keskisyke tulee olemaan 160-170 ja fiilis huono ja joudun kävelemään vielä ainakin pari viikkoa.
Sypäänä tähän lienee kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä heikentää elimistön stressinsietokykyä ja hidastaa palautumista.

Heli
12.12.2011, 10.37
Täällä alkaa muotiriesa-myko helpottamaan! Antibiootteja meni syksyn aikana yhteensä neljä kuuria (joista kaksi poskiontelotulehduksiin) ja 47 vuorokautta, mutta nyt näyttää siltä, että enää aivot yrittää ulos nenän kautta. Lihakset katosi jonnekin (kädet muistuttaa pulkannaruja) ja olo on edelleen heikko, mutta suunta on tukevasti ylös ja ulos.

Onneksi keuhkot pysyi siis terveinä, hengenahdistuksetkin ovat jo helpottaneet. Pikkuhiljaa tunnin lenkeillä kerätään vauhtia talveen, 3,5 kuukauden päästä olis Rondella edessä 250km mukulakiviä... :cool:

SingleSeppis
12.12.2011, 18.29
Helille tsemppiä! Hyvin ehdit kuntoon ennen Rondea. Nyt vielä varovasti ettei tuu takapakkia. Maltti on valttia. Peruskunto varovasti hereille ja sillai.
Täälläkin henki kulkee jälleen lähes normaalisti ja eka varovainen parituntinen lenkki tehty:). Toivottavasti tämä oli tässä.

J T K
12.12.2011, 19.46
Minä puolestaan ajoin tänään ensimmäistä kertaa vajaaseen 4vkoon pyörällä - kotoa töihin noin kilometrin matkan, 10kmh ja avopolkimilla. Olipa se nautinnollista, eikä koipeen sattunut. Normaaliarjen askareissa alkaa pärjätä jo kuten pitääkin, polvivaivaa ei edes ajattele. Jospa se tästä täälläkin, ajattelin vielä pitää lenkkeilytaukoa vuodenvaihteeseen asti..

Ski
13.12.2011, 14.20
JTKlle ja muille hyvää iloista joulunodotusta, on aika tankata ja paikata haavat jotta pääsee taas vetämään täysillä :)

SingleSeppis
13.12.2011, 20.55
Noniin! Takaisin lähtöruutuun. Kuume 37,9 ja henkeä ahistaa. Huomenna jälleen lekurille. Sitkiä pirulainen.

ellmeri
13.12.2011, 21.14
Pirsana sentään kaikenmoista myköpaskaa vai mitä se oli liikkeellä?
Mullakin keuhkot rahissu ja pariviikkoa nyt mittaillaan kun ilma ei riitä ja henki ei kulje,piiput hankittu ja testejä tehdään.
Sitkeetä harmaata limaa vaan tulee yhtenään,pitkä rauhallinen lenkki auttaa pikkasen.*huokaus*

TheMiklu
15.12.2011, 09.53
Lisää antilooppia naamaan! Tulehdusarvot oli taas kohollaan. Mykopaskaa tässä sairasteltu ja edellisen viestin kirjottamisen jälkeen homman piti olla suunilleen selvä...
No pikku saiku vietetty ja takas (mahdollisesti) homeiselle työmaalle! Ei ainakaan helpota tilannetta.

SingleSeppis
18.12.2011, 22.10
Vasta-aineet ok. Perusverenkuva ok. Keuhkokuvat ok. Ei kuumetta muutamaan päivään ja henkikin kulkee:).

J T K
01.01.2012, 14.28
Eileten lähdin testilenkille ajaen todella varovaisesti. Kaupunkialueen pyöräteitä ajeltiin parisen tuntia, matkaa kertyi huikeat 26km. Tunnin kohdalla hiipi kipuilu polveen, mutta ei se toisaalta pahentunutkaan hirveästi. Tänään on ollut sitten arkuutta ja lihaksisto sen oloinen, että tauon jälkeen pyöräily oli lumisilla teillä kuitenkin ihan riittävän haastavaa. Luulenpa, että tammikuu menee ihan täysin kuntoutumiseen. Jos kokeilisi seuraavaksi hiihtämistä, mitä siitä sanoo. Ruuvaan avopolkimet takaisin pyörään ja ajelen työmatkoja, muut ajot saa olla aika lailla nollassa vielä.

Tuli pohdittua tuonne kausiketjuun tavoitteiden täyttymisiä viime vuodelta, kirjalinpa siltä pohjalta vähän pidemmän stoorin intervepin syövereihin (http://sokerimarinaadi.blogspot.com/2012/01/summaus.html).

SingleSeppis
15.01.2012, 22.32
Uusimmassa Juoksija-lehdessä oli juttua diabeteksestä ja mitä erityistä se vaatii kestävyyslajeissa.

Jake_Kona
15.01.2012, 22.57
Ranteet tuli jostain kummasta yllättäen kipeäksi.
Liekö töistä saatu vaiva.
Powerpallilla se lähti tänäviikonloppuna kuitenkin pois.:)

Vemputus,vemutus
http://kauppa.powerball.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Powerball/Categories

J T K
15.01.2012, 23.19
Kiitti Seppis, tarviipa hommata lehti luettavaksi.

Ines
16.01.2012, 10.42
juuri mittasin lukeman 31.4 ....insuliini ei tunnu taas oikein tehoavan, laittaa sitä sitten kynällä tai pumpulla tai molemmilla... (pari päivää mennyt hyperiä)...joten tänään on vähän rauhallisemman liikunnan päivä....

J T K
22.01.2012, 19.19
No huh huh mitä lukemia :rolleyes: Jokait tuossa ketoasidoosi uhkaa vahvasti, mikä tuohon tehoamattomuuteen on ollu syynä...?

Ines
22.01.2012, 19.28
No huh huh mitä lukemia :rolleyes: Jokait tuossa ketoasidoosi uhkaa vahvasti, mikä tuohon tehoamattomuuteen on ollu syynä...?

juu .. juu ketoa välillä näyttää...tänään sitten vaihtelun vuoksi hypopäivä ....niin tehoamattomuus on iso arvoitus...ehkä tuo runsas kirjo erilaisia diagnooseja voi olla yksi syy...lääkäreiden mukaan olen "melkoinen haaste"...mutta perkele...positiivinen mieli ja helvetinmoinen tsemppihalu saa yrittämään elää "jotain aktiivista extreme-elämää"...kuin siellä sokerit tasapainoilee???

J T K
22.01.2012, 23.11
Täälläkin on menty laidasta laitaan viimeiset pari kuukautta, tosin nyt viimeisen kolmen viikon aikana on hienoista tasaantumista tullut, kun on päässyt käymään jopa kolmesti hiihtämässä. Se vaikuttaa heti. Meikäläisen lukemat ovat kuitenkin 2.3 - 12.3 välillä olleet. Tuntemukset ovat olleet silti kurjat kun ääripäitä on hivoteltu. Ja henkisesti aina satuttaa kun pitää punnertaa ees taas.

kivitatti
23.01.2012, 00.31
Mulla on vähintään yksi 12 arvo päivässä... :rolleyes: Nyt ne on alkanut vähentyä, sillä olen vuosien taistelun jälkeen löytänyt yhden ratkaisevan tekijän: Proteiinien sokeristumisen. Eli mun tarvii pistää insuliinia myös proteiineille. En tiedä onko tämä teille ihan tuttu juttu, vai ootteko siellä suu ammollaan, että mitä ihmettä se höpäjää, mutta näin on.
Mun kohdalla 200g kanaa tarvii 1ky insuliinia. Jauheliha saman verran. Pihvi on hankala. Se vaatii lähinnä tiivistä seurantaa ja korjailuja monta tuntia. Lohi tarvii hirveitä määriä insuliinia. Tänään söin lohta sellaisen reilun annoksen, n.250g. Laitoin sille 2ky insuliinia, ja se oli täydellisesti laskettu. :cool:
Tiedättekös mikä on hauskinta proteiinien sokeristumisessa? No se, että hoitohenkilökunta ei ole ikinä maininnut siitä sanallakaan, vaikka olen kirjaimellisesti taistellut tasapainon kanssa jo 8 vuotta!!

Pikkuhiljaa alan tajuta myös sen, että en oikeasti voi asettaa urheilullisia tavoitteita samalle korkeudelle terveiden kanssa. Kilpirauhasen vajaatoiminta hidastaa palautumista ja kehitystä niin paljon, että on turha haaveillakaan samoista tuloksista. Toisaalta alan myös pikkuhiljaa hyväksyä sen, että ei musta tarvi tulla mitään suurta ja ihmeellistä. Mulla voi olla aivan hyvä elämä, vaikka vertaisin itseäni vain itseeni, enkä tavoittelisi mitään suurta. Tällä terveydellä riittää, että pystyn ylipäänsä kehittymään ja pitämään itseni kunnossa. Sekin on jo ihan riittävä haaste.

J T K
23.01.2012, 08.25
Kivitatti, ensinnäki tuohon jälkimmäiseen. Loistavasti sanottu. Jaksaminen ja selviäminen on jo sinänsä iso juttu, saati sitten esim. urheilullinen menestys. Kun muutenkin on selvää, että suurimmalle osalle meistä löytyy aina joku nopeampi, joku joka ajaa enemmän jne. jne. Omat viimekesän kokemukset menevät yksi yhteen sen faktan kanssa, että diabeetikon kestävyysurheilu on aina erityisen haastavaa. Esim. sykkeet jäävät jäkittämään kerran noustuaan ylemmäs kuin terveillä, kun tietty rasitustaso saavutetaan. Stressihormonit nostavat verensokeria tietyssä vaiheessa suoritusta, jolloin tarvittaisiinkin jo insuliinia. Ja sitä rataa. On suuri saavutus saada sokeritasapaino pysymään kurissa pitkän suorituksen aikana. Jos terveet joutuisivat tämän asian kanssa painimaan, ei ole väliä minkälainen olympiatason urheilija olisi kyseessä - suoritus kärsii. Viimekesän parhaat muistot liittyvätkin mahtaviin ajoretkiin hyvässä seurassa. Esim. Syötteen maastoreissut, syksyn cyclocrossailut jne. Tuli kisoissakin jonkinlaista menestystä, mm. radalta kilsan PSM-hopea. Hienoa oli sekin. Mutta nuo em. retket menevät kirkkaasti ohi.

Proteiinien sokeristumiseen sen verta, että olen kyllä hoksannut samoja vaikutuksia. Tosin mulla kroppa ei toistaiseksi reagoi niin voimakkaasti kuin teillä. Ja musta tuntuu, että pitkään diabetesta sairastanut on paljon parempi asiantuntija omasta kropastaan kuin yksikään hoitaja tai lääkäri. Ei ne ole mulle osanneet enää sanoa oikein mitään uutta, vaikka mulla on tätä taivalta takana vasta kuutisen vuotta.

kivitatti
24.01.2012, 13.39
Joo, melkoista säätämistä urheileminen kyllä on. Välillä on kiva koetella rajojaan, mutta kun niitä rajojakin pitää koetella aina niin että on siripirit takataskussa. Siinä jää iso nousu ja muiden perässä pysyminen oitis, kun verensokeri laskee.
Ja jos se pelkkä sokerien kanssa säätäminen riittäiskin.. Oon nimittäin viimeisen viiden kuukauden aikana ollut neljä kertaa sairaana, kullakin kerralla 1,5-2vko kerrallaan. Treenaa siinä sitten ittes kesäksi hyvään ajokuntoon... :eek:

Kuukaudessa laski hba1c 8,6 ► 8,0 tuon proteiinijutun tajuttuani. Korkeita(>11) ei oo enää kuin pari-kolme kertaa viikossa, kun aikaisemmin niitä oli pari kertaa päivässä. :cool:

J T K
04.02.2012, 13.43
.......Luulenpa, että tammikuu menee ihan täysin kuntoutumiseen. Jos kokeilisi seuraavaksi hiihtämistä, mitä siitä sanoo. Ruuvaan avopolkimet takaisin pyörään ja ajelen työmatkoja, muut ajot saa olla aika lailla nollassa vielä.........

Tammikuussa kävin kolmesti hiihtämässä (luistelua), siitä polvi ei onneksi tiennyt mitään. No, nyt olis tarkoitus lähteä kokeilemaan spinninkisalille, miltä näin helmikuun alussa tuntuu. Enempi arveluttaa sokereiden suhteen, kun ei ole tehnyt mitään aikoihin. Inskatasot on pitäny nostaa ylemmäs ja nyt saa taas alkaa säätelemään, kun käy nostamassa pulssia pari tuntia.

kivitatti
19.02.2012, 16.04
Kuis kävi?

J T K
20.02.2012, 21.08
Kiitos kysymästä, hengissä on selvitty!

Spinninki sujuu jo aika hyvin, mutta vastukset joutuu pitämään vielä kevyempänä kuin ennen. Polvi ei ole kipeytynyt joten se on parasta. Kunto on taantunut, mutta ei nyt kuitenkaan romahtanut. Sokerit on keikkuneet taas enempi, pitkävaikutteista tarvii säätää vieläkin alemmas. Tänään pääsin jo uloskin lenkille jopa tunnin pyörätieajelujen vertasen ja hyvin sujui sekin. Nyt taas kuulostellaan miten lukemat reagoi. Jokatapauksessa hauskaa oli uudella pyörällä ajaa ensimmäistä kertaa :)

J T K
12.03.2012, 09.24
Reilu kuukausi eteenpäin ja hyvältä näyttää. Tuntemuksia (http://sokerimarinaadi.blogspot.com/2012/03/pffff.html)viikonlopun jälkeen...sokerimarinoituneillekin arvoja.

arctic biker
27.03.2012, 14.29
Kun muutamaan vuoteen en saanu aikaseksi tänne korpeen nettiyhteyttä niin aina huomaa jotain uutta.kuten tää topiikki. No mie pari sivua jaksoin kahloa taapäin... Kattelin tossa leikkauspotilaan jälkihuolto-ohjeita;vitamiineja.
niitähän on apteekissa ja näitä Pirkka-tuotteita myös löytyy kai halvempaan hintaan, vaan onko niissä kuiten eroa?
Vois oletuksena pitää ettei mun ruokailu ihan kaikkien ohjeitten mukaan ole mennyt...
Ja päivälleen 7 vk:n päästä ois tässä vaiheessa lupa pyörän päälle... #"&#"%¤"#"&#&#&%

Ohiampuja
29.05.2013, 08.29
Pidin tuossa maantiepyörää parina kesänä telakalla, kun sormien puutumisesta ei oikein päässyt eroon. Maastossa ongelmaa ei ollut, onneksi !

Noh, eilin auringonpaiste sitten huokutteli maantielle pitkästä aikaa, joten vaihdoin maatiepyörään hyllystä löytyneen 90 mm stemmin ja fiksailin ajoasennosta "pystymmän" mitä minun 29" maasturissa on.
Mutta eipä sillä ollut vaikutusta, taas kellon tarkasti kolmenvartin kohdalla hukkui vasemman käden etu- ja keskisormesta tunto.

Tästä päättelin että syy ei taida olla ajoasennossa, vaan staattisessa paikallaan jököttämisessä. Jos maatiepyörääkin nostelisi välillä kaiteiden yli ja työntelisi pitkin tienpenkkoja, niin ongelmasta voisi päästä eroon.

Mutta tuohan alkaa kuulostaa ihan Cyclo-Crossilta. :)

Anz
29.05.2013, 09.23
...hukkui vasemman käden etu- ja keskisormesta tunto.

Mulla on aika ajoin puutunu oikean käden pikkurilli ja nimetön. Nää et kaks sormee puutuu johtuu siitä, et kyynärpäässä olevat hermot joutuu paineeseen tai puristukseen. Näin lääkäri mulle asian kerto.
Mitään hoitoa tähän en tiedä.

Jani R.
29.05.2013, 09.30
Mutta eipä sillä ollut vaikutusta, taas kellon tarkasti kolmenvartin kohdalla hukkui vasemman käden etu- ja keskisormesta tunto.

Onhan ranteet suorina, ettet vain taivuta niitä mutkalle?

Ohiampuja
29.05.2013, 21.26
Juu, tätä on kyllä tutkittu. Niskassa joku hermo joutuu puristuksiin muistaakseni 5-6 nikamien välissä.

Maastossa tämä ei vaivaa kun pää pyörii kuin tikanpojalla. :)

Eepu
17.06.2013, 12.19
Vanhemmiten alkaa tulla kaikenlaista remppaa, kuten mystisiä puutumisia ja ei sitä enää ole niin joustava ja palautuva kun joskus ennen. Itselläni on kahdesti leikattu selkä ja titaaniakin vielä tukena. Sen lisäksi syömisiä ei millään meinaa oppia tekemään niin ettei se näy pinnassa. Pyöräillä voi kuitenkin ja jopa kuntoilla kun muistaa ettei kaikki ole niinkuin ennen, itseään voi armahtaa ja tehdä asiat niin että se tuntuu kivalta.

Kaikenlaiset kulumat ovat ystävänä menneiden vuosien muistoina, hermoradat eivät taatusti ole enää entisensä ja näin sitä mennään.

timppi
03.08.2013, 20.40
Poljin tossa toissapäivänä Karhunpolkua Ruunaalta Patvinsuolle. Aikaa sain kulumaan reilut 7 tuntia ja lenkki oli sellainen pk+ tuntuinen.,

Näin ykköstyyppinä vähennin aamupitkää 16 -> 14 ja tämä tuntui auttavan, sillä aamupalan ja Ruunaalle ajon jälkeen sokerit oli taivaissa, 18. Pistin nopeeta kolme yksikköä ja lähdin polkemaan.

Mittailin sokeria tunneittain eikä arvot laskeneet alle viiden. Vedin hiilaria, urheilujuomaa sillointällöin ja söin matkalla pari eväsleipää ja sokerikolaa pistämättä nopeeta lainkaan. Siis pelkällä pitkävaikutteisella..

illalla söin reilusti ja ennen nukkumaanmenoa sokerit olikin taasen reilu 18.. Neljä yksikköä korjausta ja iltapäivään vähennys 6 -> 4 teki sen, että aamuarvot oli kuutosella alkavia.

Eli yhtä faceländäystä lukuunottamatta lähes täydellinen reissu.. Muutenkin lenkkipäivinä pitkien vähentäminen ja nopeilla lenkeillä geenien käyttäminen pitää sokeriarvot hyvinä.. Unohtamatta tietty lenkin jälkeistä pitkän vähentämistä..

mjjk
04.08.2013, 15.50
2 1/2 vuotta sitten sain diagnoosin 1 tyypin diabeteksestä. Ennen sitä vaivaani pidettiin alkavana 2 tyyppinä. Olen todennut pyöräilyn erittäin hyväksi liikuntamuodoksi avustamaan sokeritasapainon ylläpitoa. Lenkeillä ei ole ollut ongelmia liian alas laskevien sokereiden kanssa kunhan muistaa pitää jotain energiapatukkaa tai -geeliä tai jotain muuta sopivaa naposteltavaa matkassa mukana. Ongelmaksi on viime aikoina muodostunut se ettei pyöräilylle tunnu löytyvän millään aikaa. 3 lasta, rempallaan oleva talo ja molemmat vanhemmat vuorotöissä niin tuntuu ettei kerta kaikkiaan pääse lenkille vaikka haluaisi. Ja sitten kun olisi aikaa niin tuntuu ettei millään jaksa vaan sitä vaan romahtaa sohvan pohjalle lepäämään ja keräämään voimia uuteen päivään. Muutama jakso tämän vuoden puolella on ollut että olen päässyt säännöllisemmän pyöräilyn makuun ja silloin olen onnistunut pudottamaan päivittäisen insuliinannustuksen noin kolmasosaan siitä mitä se on ilman.

Jukkis
04.08.2013, 16.37
Oman kokemukseni mukaan (tosin mulla ei ole diabetesta) siinä vaiheessa kun on töistä tullut ja tuntuu veto olevan lopussa ja tekis mieli heittää sohvalle levyksi nimenomaan pitääkin hyökätä baanalle. Sieltä sitä virtaa tulee :)

mjjk
04.08.2013, 18.12
Vielä sitä jaksaisi lenkille vääntäytyä kun tietää miten paljon paremman olon siitä saisi. Kotona vaan odottaa vaimo joka on 10 tuntia hoitanut kolmea ylivilkasta lasta ja muuta taloutta ja kaipaisi hetken omaa aikaa ja lepoa, tai sitten vain ne kolme ylivilkasta lasta joiden kanssa tulisi olla siihen asti kun vaimo pääsee töistä. Tuntuu loppuvan tunnit kesken vuorokaudesta...

Jukkis
04.08.2013, 18.31
Joo, sellaistahan se elämä on. Mulla on jannut jo 18 ja 16-vee eli siltä osin on helpottanut. Aika vaan on edelleen kummasti kortilla, mutta onneksi olen onnistunut järkkäämään neljästi viikossa aikaa 2 -3 tunnin lenkeille. Ennen tätä kuuria olin töistä tultuani aina täys zombie ;)

mjjk
04.08.2013, 19.57
Tuohon kun pääsisi tasaiseen ympäri vuoden :)

J T K
05.08.2013, 10.58
Tosi on että säännöllinen lenkkeily pitää sokeriarvot tasaisempana ja kun löytää itselle sopivan systeemin insuliinin annostelussa vs. kulutus niin jo vain toimii. Joskus on levättäväkin ja se näkyy kyllä mittarissakin sitten herkästi. Kovan rykäsyn jälkeen arvot tuppaa keikkumaan ja kun lepoa tulee niin arvoilla on suunta ylöspäin mieluummin kuin alaspäin. Tsemppiä vaan arkeen ja jaksamiseen, yritä saada edes se puolen tunnin lenkki aikaiseksi niin pysyy edes aineenvaihdunta vilkkaampana ja sitä kautta olo parempana. Se kova väsymyskin löysää hivenen.

marmar
05.08.2013, 11.30
Vielä sitä jaksaisi lenkille vääntäytyä kun tietää miten paljon paremman olon siitä saisi. Kotona vaan odottaa vaimo joka on 10 tuntia hoitanut kolmea ylivilkasta lasta ja muuta taloutta ja kaipaisi hetken omaa aikaa ja lepoa, tai sitten vain ne kolme ylivilkasta lasta joiden kanssa tulisi olla siihen asti kun vaimo pääsee töistä. Tuntuu loppuvan tunnit kesken vuorokaudesta...

Minkä ikäisiä ovat lapset? Saisko ne mukaan lenkille? Toimii ainakin mulla, toinen haluaa ajaa itse, toinen on aina valmis istumaan fillarin peräkärryyn. 4,5 vuotias ajaa jo 30 km 16 km/h keskarilla. Jos tuntuu kovin hitaalta, niin aina voi vaihtaa oman kulkuneuvon potkupyörään tai lenkkareihin ;)

Ajon jälkeen uni maittaa ja seuraava päiväkin on rauhallisempi hyvin nukutun yön jälkeen. Saisko harkituilla järjestelyillä 4 kärpästä yhdellä iskulla? Oma jaksaminen paremmaksi ja lasten vilkkautta vähemmäksi.

mjjk
05.08.2013, 21.13
Yksi on sopivasti kärryikäinen ja olisi kyllä sopivaa lenkkiseuraa kun tykkää tuossa kärryssä istua. Pitäisi vaan hankkia kärryyn kiinnityssysteemit myös minunkin pyörääni. Nyt ne on vaan vaimon pyörässä. Keskimmäinen on lenkkiseurana hankalin, utelias 6 vuotias. Jaksaisi kyllä ajaa mutta kun vähintään 50 metrin jälkeen pitää pysähtyä tutkimaan jotain ötökkää tai muuta mielenkiintoista. Matka ei oikein etene eikä hiki irtoa tai syke nouse. Vanhin 9 vuotias olisi kyllä sopivaa lenkkiseuraa lyhyemmille lenkeille. Pitää ruveta kehittelemään jotain tältä pohjalta. Juoksemaan en rupea, pyöräily on vaan niin paljon hauskempaa. No välillä vaihtelun vuoksi ehkä satunnainen jalkalenkki.

Tuo 30 km ja 16 keskari kyllä kuulostaisi riittävältä kun vertaa omiin lenkkeihini. Ajan tosin aika huonokuntoisilla ja pehmeillä teillä ja raskaalla pyörällä. Tänään taas vaihteeksi ajamassa. 2 1/2 tuntia ja reilu 40 kilometriä eritasoisia metsäautoteitä. Mieli on virkeä ja uskalsi pienentää yötä vasten pitkää insuliinia muutaman yksikön.

El-Carpaso
05.08.2013, 23.44
Tällä hetkellä 1-tyyppi remissiovaiheessa eli insuliinia en käytä just nyt juuri yhtään. Diagnoosi tuli viime marraskuussa eli eiköhän se remissio pikkuhiljaa tässä loppune.
Urheilu, etenkin juokseminen, on haastavaa. Vakava hypo saattaa iskeä vaikka kropassa ei varmuudella ole yhtään ulkopuolista insuliinia. jos insuliinia tarttee niin sitä pitää kyllä pitkävaikutteisen osalta leikata aamulla väh. 60% lenkkipäivinä. Pikaa ei yhtään ennen lenkkiä.
Mun sokerit laskee alussa todella nopeasti ja sen takia ekan tunnin/puolentoista aikana mun on vedettävä se 60g hiilaria tuntiin. Sen jälkeen hormonitoiminta aloittaa rasvan polton ja sokerin tarve tasoittuu. Painonhallinnan kannalta rasittavaa mutta auttaa palautumisessa. Syyskuussa koulun taas alkaessa pitäis nostaa treenimäärät sinne 12-15h viikossa ja ruveta tosissaan valmistautumaan ens kesän finntriathloniin

Lokakuussa saan pumpun ja sen avulla pitäis liikunnan helpottua. En todella ole pitkävaikutteisen fani sen huonon säädeltävyyden takia. Mä en myöskään usko että tää tauti tulee olemaan ihan hirveä vaiva loppuelämän. Jenkkilässä kehitetään uutta hienoa teknologiaa insuliinihoitoon (sensorilla toimiva automaattinen tuplapumppu joka insuliinin lisäksi annostelee glucagonia. Ns. Bioninen haima.) Ja onhan ykköstyyppiin mun käsittääkseni jo periaatteessa keksitty parannuskeino (vielä varmaan 20-30v ennen kuin laajasti käytössä koska just vasta eteni ihmiskokeisiin)

Fyysinen työ ja aktiivinen liikkuminen myös pitävät insuliinimäärät matalalla remissiosyklien ulkopuolella.
Mulla on nyt viides kerta ku insuliinintarve poistuu. Sit jossain kohtaa taas saattaa tarve nousta niin että vaikka ruisleipäpalan piikittäis aamulla tuplana niin triplaa vaatii. Näin tapahtuu erityisesti jos edellisenä päivänä ei hikiliikuntaa ole tullut.

Aika hurjaa lukua kyllä porukalla näyttää olevan. Jos mulla olis yli 20 arvo menis insuliini jo lihakseen ja yli 30 varmaan suoraan suoneen.

marmar
07.08.2013, 07.28
Yksi on sopivasti kärryikäinen ja olisi kyllä sopivaa lenkkiseuraa kun tykkää tuossa kärryssä istua. Pitäisi vaan hankkia kärryyn kiinnityssysteemit myös minunkin pyörääni. Nyt ne on vaan vaimon pyörässä. Keskimmäinen on lenkkiseurana hankalin, utelias 6 vuotias. Jaksaisi kyllä ajaa mutta kun vähintään 50 metrin jälkeen pitää pysähtyä tutkimaan jotain ötökkää tai muuta mielenkiintoista. Matka ei oikein etene eikä hiki irtoa tai syke nouse. Vanhin 9 vuotias olisi kyllä sopivaa lenkkiseuraa lyhyemmille lenkeille. Pitää ruveta kehittelemään jotain tältä pohjalta.

Isoin ajamaan, pienin kärryyn ja keskimmäiselle ehtona, että saa tulla, jos ajaa eikä pysähtele. Ei sitä montaa kertaa tarvi kotiin jättää siten, että veljet lähtee reissuun kun matka alkaa taittumaan ilman pysähdyksiä. Jos sopimus pysähtelemättömyydestä ei pidä, niin kylmästi takaisin kotiin miettimään, että miksi ei pitänyt sopimusta ja matka jatkuu muiden kanssa. Lapsi oppii samalla erittäin tärkeän elämäntaidon, eli sovitusta kiinnipitämisen.

Parasta tietysti jos matkan päässä on joku kiva juttu leikkipuisto tai vastaava, joka motivoi lapsia. Lenkin voi jakaa myös kahteen tai kolmeen osaan lasten jaksamisen mukaan. Eli eka osuus keskimmäisen jaksamisen mukaan (väsyn tullessa liika energia purettuna kotiin) seuraava osuus isomman jaksamisen mukaan ja nuorimmainen voikin nukkua kärryssä loppulenkin, kun mukana on esim. reppu, tyyny tai sopiva tuki mihin voi nojata mukavasti.

Ohiampuja
02.05.2014, 08.30
Pidin tuossa maantiepyörää parina kesänä telakalla, kun sormien puutumisesta ei oikein päässyt eroon. Maastossa ongelmaa ei ollut, onneksi ! Noh, eilin auringonpaiste sitten houkutteli maantielle pitkästä aikaa, joten vaihdoin maatiepyörään hyllystä löytyneen 90 mm stemmin ja fiksailin ajoasennosta "pystymmän" mitä minun 29" maasturissa on. Mutta eipä sillä ollut vaikutusta, taas kellon tarkasti kolmenvartin kohdalla hukkui vasemman käden etu- ja keskisormesta tunto.
Kopsasin tuo vanhan viestin, kun vaivakin on sama vanha ongelma.

Nyt olen tehnyt pari lenkkiä CC pyörällä ja ihan samat on ongelmat, vaikka CC lenkki väkisin pätkittyy kartan lukemisesta, liikennevaloista yms jutuista johtuen.

Mutta kunnon maastoajossa ei ole noita ongelmia, ja se minua kummastuttaa. Kun löytäisi syyn, niin silloin pystyisi tilannetta korjaamaan. Ehkä.

Nyt en oikein muuta keksi kun satulan ja ohjaustangon keskinäisen korkeuseron. CC pyörässä tanko on n 3 cm satulan alla, kun maasturissa tanko on 4 cm satulan yläpuolella. Ja nyt arvelen että tämä 7 cm ero vaikuttaa riittävästi pään ja niskan asentoon, niin että hermoradat pysyvät maastossa paremmin auki. Koska uskoisin että pään asento horisontiin nähden on suurinpiirtein vakio.

J T K
04.05.2014, 11.08
Onhan siinä ajoasennossa todella iso ero noilla senttieroilla. En kyllä suosittele kuitenkaan nostamaan noin paljoa cyclosta ainakaan kerralla, pari senttiäkin voi riittää.

CwA
13.05.2014, 17.56
Minkä ikäisiä ovat lapset? Saisko ne mukaan lenkille? Toimii ainakin mulla, toinen haluaa ajaa itse, toinen on aina valmis istumaan fillarin peräkärryyn. 4,5 vuotias ajaa jo 30 km 16 km/h keskarilla. Jos tuntuu kovin hitaalta, niin aina voi vaihtaa oman kulkuneuvon potkupyörään tai lenkkareihin ;)

Ajon jälkeen uni maittaa ja seuraava päiväkin on rauhallisempi hyvin nukutun yön jälkeen. Saisko harkituilla järjestelyillä 4 kärpästä yhdellä iskulla? Oma jaksaminen paremmaksi ja lasten vilkkautta vähemmäksi.

Hmm, toihan on melkeinpä lujempaa kuin mihin itse pystyn, siitähän tulee ihan selvästi urheilija! :D


Mulla pohkeet ja toisinaan reidet ovat olleet sellaiset voimattomat ja puutuneen tuntuiset pitkästi yli kuukauden, kun jonkinlainen influenssa oli niin ei ole sen jälkeen tehot palautuneet ja tuo puutumisen/väsymisen tunne on ihan jatkuvaa, siitä kun herää, siihen kun käy nukkumaan. Ylämäkiin ei ole tehoja lainkaan, kun polven ympärillä olevista tuntuisi veto loppuvan, ihan kuin vaan voima ja kunto lihaksista lopahtaisi kesken ja se on noin 10x vähemmän mitä nyt jaksaa kiivetä mäkiä kuin ennen flunssaa.

Vaan kun on tuota muutakin vikaa, astmakin vaivaa ja nyt on sitten mahdollista, että siitepölyt tekee kiusaa, mitä ei ollut ennen flunssaa. Yksi sadepäivä tuntui meno muka vähän paremmalta, mutta ei nyt ihan tarkkaan voi sanoa, kun ei mitään muuta mittaria ollut.

Napsusormikin alkoi tuossa taannoin kiusaamaan, en tiedä liittyykö siihen, mutta jo pihalla seisoskelu, mutta etenkin Trekillä ajaminen pistää sormet puutumaan ja koko kämmentä ja rannettakin voi pistellä, jolloin käsiä saa ravistella, tosin tämä lähinnä asfaltilla, sorateillä ja sitä pienemmillä ei niin kiusaa, samoin Hybridillä kun ajaa, niin ei ole ongelmaa.
Trekissä kun on nousukahvat, niin pyöräyttää ranteesta käden ympäri ja ottaa ylösalaisin otteen nousukahvoista, silloin ei puudu.

Vaan kun samalla aloitettiin verenpainelääkityskin, mitä itse epäilen ettei se oikeasti ole tarpeen, mutta kumminkin Losatrix 50mg puolikkailla, en tiedä vaikuttaako tuokin, ainakin se tekee sitä, että jos kyykystä nousee ylös, niin vintti pimenee. Paineet 115/65 - 130/85 väliä enimmäkseen, paitsi jos stressihäröä pukkaa, niin pomppaa 150/100 tasollekkin.

Vähän tympäisee se, kun jalat on spagettia jo heti lähdössä, mutta kun sellaista rauhallista hädintuskin hikoilua aiheuttavaa kevyttä pyörittelyä tekee, niin siinä ei tunnu mitään ongelmaa olevan.
Sen verran on tympäissyt, ettei ole tullut juuri kauppareissuja kummempia lenkkejäkään enää tehtyä, tosin suhteellisen raskasta hyötyliikuntaa kyllä muutoin ja sitten lepopäiviä aika paljon välissä.


Niin, tuo käsien puutumattomuus maastossa, luulen, että syynä on se, että maastossa painoa siirrellään jatkuvasti ja maantiellä, etenkin asfaltilla se asento on suht sama jatkuvasti, ranteet ja sormet saa paljon enemmän liikettä siinä maastossa ajossa? Itse siirtymillä ajan joskus pyörä sivulle kallistettuna hetken matkaa ja sitten toiselle sivulle, sekin auttaa, tietty polkeminen menee hankalaksi kun alkaa kokeilemaan kuinka kallelleen pyörän voi saada ja ajaa silti suoraan, mutta jotain sellaista se kai vaatii, liikettä, että ei puudu. Onhan mulla noi makuusarvetkin lisätty tankoon, joten aika paljon niitä siirtymillä tulee käytettyä, kun siinä retkottaessa ei puudu paikat. Mitä lie triathlon lisäkahvoja ovat nimeltään.

Onneksi ei sentään sokereiden kanssa ole ollut itselläni koskaan ongelmaa, kuulostaa aika ikävältä tuon vaivan kanssa kuntoilu, mutta siinäkin kai riittävän kova pää auttaa? Sillä sitä kai pitää itsekkin puskea eteenpäin, jos sitä saisi taas jaloista joku päivä sitä tehoa ulos :)

CwA
01.06.2014, 20.35
Onpas merkillistä, kun tempaisee appelsiinitäysmehua litran purkin naamariin samalla kun kiskoo varusteita päälleen (eli siis juuri ennen lenkkiä), niin se tuntuu ikäänkuin aktivoivan lihakset, voimaa tuntuu olevan liki rajattomasti, ei väsy läheskään niin nopeasti ja voi harjoitella kovemmilla tehoilla, Aterixin taikajuomaa?

Voisiko olla mangaanin puutostilaa, sitä lähinnä mietin, mutta samoin jos muutama tunti ennen lenkkiä pistelee menemään perunaa naamariin, niin samalla tavalla tuntuu olevan lihakset ihan eritavalla hereillä.

Etenkin vatsalihaksissa jotain kummaa eroa tuollainen 'tankkaus' tuntuisi tekevän, sellaiset liikkeet, jotka normaalisti tuntuvat raskailta ja joissa joutuu ponnistelemaan, tuntuvat 'tankkauksen' myötä menevän kuin tyhjää.

Mitään vihreää en suuhuni yleensä laita, enkä juuri punaista ellei ketsuppia lasketa, joten teoriassa kai olisi mahdollista, että mangaania saan liian vähän, ehkä kaikkien muiden vikojen kanssa sitten se vaikuttaisi noin, tai sitten se on jotain plaseboa?

Ohiampuja
07.09.2014, 18.50
Tässä taas pieni avautuminen.

Vetelin maastolenkillä pahat OTB:n ja mursin kylkiluun sekä sormeni tuossa viime viikolla. Nyt on sitten liikunta kielletty taas monta viikkoa.

On tämä pyöräily ongelmallista, maantiellä ajamista ei oikein niskat ja hermoradat kestä. Ja sitten maastossa tulee liikaa näitä luu-rikkoja. Eihan liikuntaharrastuksen pitäisi rikkoa paikkoja, vaan ennemmin parantaa terveyttä. Oliskohan se gravel grinding, tai mikä se nyt olikaan, turvallisempaa...

Nyt on kyllä motivaatio ihan nolla. Onneksi vahinko sattui näin siirtymäkaudella, tässä ehtii tervehtyä ennen hiihtokauden alkua...

sakuvaan
08.09.2014, 12.49
Tässä taas pieni avautuminen.

Vetelin maastolenkillä pahat OTB:n ja mursin kylkiluun sekä sormeni tuossa viime viikolla. Nyt on sitten liikunta kielletty taas monta viikkoa.

On tämä pyöräily ongelmallista, maantiellä ajamista ei oikein niskat ja hermoradat kestä. Ja sitten maastossa tulee liikaa näitä luu-rikkoja. Eihan liikuntaharrastuksen pitäisi rikkoa paikkoja, vaan ennemmin parantaa terveyttä. Oliskohan se gravel grinding, tai mikä se nyt olikaan, turvallisempaa...

Nyt on kyllä motivaatio ihan nolla. Onneksi vahinko sattui näin siirtymäkaudella, tässä ehtii tervehtyä ennen hiihtokauden alkua...

Mikä on ajokalustona? Jos päivittää vähän vähemmän OTB herkempään kalustoon jos on käytössä joku kisäkireä maratykki, kivempi roiskia vaikeassa maastossa lenkkejä kun on enemmän reserviä :)

paskalokki
08.09.2014, 13.23
Viime viikon alussa tuli niskat kipeeksi yhtäkkiä yllättäen, varmaan tuulesta meni ja kun oli saanut tarpeeksi lihasrelaksanttia ja muuta naamariin ja niska ok niin torstaina alkoi vasempaan polveen särkemään yhtäkkiä myös maantiellä ajaessa.

Veikkaan syyksi lukkojen löysyyttä, kun jalkaterä saa vaeltaa aika vapaasti, pitänee kiristellä, mutta ei vieläkään näy merkkejä paranemisesta vaikka en ole ajanut torstain jälkeen ja hieronut linimenttiä polveen. Ja keli mitä mainioin.

Kyllä vituttaa taas, saatanan saatana. Koita tässä painoa pudottaa, kun ei voi aerobista harrastaa ja vitutuksissaan tekisi mieli vaan ryypätä ja mässäillä.

toripolliisi
09.09.2014, 09.13
Luulin flunssan helpottaneen, vai oliko syynä 1.5viikon pakkolepo, mutta meinasin tipahtaa 85km maantielenkillä totaalisesti noin 10km ennen kotipihaa. Vauhtia ei ollut kuin rullailuun ja sykkeetkin olivat pk-tasoa. Reidet vaan loppuivat ja game over. Energiageelejä, urkkajuomaa ja vettä oli ihan normisti. Jalat vaan ei palautuneet missään vaiheessa lenkkiä ja loppu olikin huutoa pimeyteen. Onneksi flunssan suhteen ei tullut takapakkia, joten oliskohan ollut turhan kova ensilenkki, vaikka tuollaiset lenkit ovatkin olleet ihan peruskauraa.

PatilZ
06.10.2014, 10.07
I25.1

Se on ICD-10 diagnoosi. Ei voi mitään. Sitä se kuitenkin oli – eli ateroskleroottinen sydänsairaus. Avauduin ylikunto-säikeessä ongelmista, jotka tulivat elokuun puolessa välissä Route+Jättimylly –tuplassa. Ongelmien syy siis selvisi ja nyt jo niiltä osin korjattu, mitä tässä ajassa voi korjata. Mutta tähän toistoksi:

Elokuussa Turkuun mennessä olin terve ja kohtalaisen hyväkuntoinen 50-vuotias mies. Route meni ihan ok 30B-ryhmässä. Olohan oli vähän vetelä, mutta meni se silti. Seuraavana päivänä palauttava Jättimylly starttasi aika hyvääkin vauhtia, oliko ongelmien saapuessa jotakuinkin karvan auki 33 keskari. Mutta sitten se tuli. Kovaa mentiin ja rinnassa alkoi tuntua lievästi puristava tunne. Outo olo. Heti helpotti, kun vähän himmasi. Tuli takaisin, kun taas nosti tehoja. Päätin, että loppumatkan mene hoppuilematta (no joo, siis en vetänyt kuin ihan lyhyesti) ja 30,9 keskarilla sitten maaliin tultiin. Muutama kovempi rykäsy ei sitten mitään ongelmia enää loppumatkasta tuottanut. Kuitenkin asia jäi vaivaamaan, joten työterveyslääkärille ja kas siitä eteenpäin kardiologin konsultaatioon ja sitten rasitus-ekg olikin vuorossa. Väliin mahtui aikaa alle kaksi viikkoa Turun keikasta.

Rasitus-ekg on ikävä testi – verrattuna kuntotestiin – koska siinä pitää survoa hirvittävän pienellä kadenssilla. 3 minuutin portailla 100W ylöspäin mentiin ja lopussa siis survoen. Jalat väsähtivät 325W kohdalla sykkeen ollessa 179 (mulla fillari-maksimi on 195). Ei rintakipua tai ahdistusta tai rytmihäiriöitä. ST-segmentti laski kuitenkin V6- ja inferiorisissa kytkennöissä 130 sykkeestä eteenpäin aina -1,7mm asti ja palautumisvaiheessa oli vielä 3 minuutin kohdalla ST-laskua -1mm ja alasviettävänä. Eipä siinä paljoa arvuuttelemista jäänyt. Lähete varjoainekuvaukseen (ei kiireellinen) oli tosiasia ja todennäköisesti pallolaajennus siihen päälle. Harjoittelua sain jatkaa, mutta 120 sykerajalla.

Vaikka tiesinkin missä mennään – oli epätietoisuuden ja epävarmuuden tilanne itselleni aivan sietämätöntä. Psyyke siis repaleisena yritin saada julkisesta terveydenhuollosta tietää, milloin mahtaisin saada ajan seuraavaan etappiin. Kunto laski. Siis romahti. Eipä aikaakaan kun 120 sykeraja tarkoittikin sitä, että pyörä piti taluttaa ylämäissä. Portaissa piti pysähtyä kolmannessa kerroksessa. Kun vihdoin sain tietää, että varjoainekuvaukseen pääsen aikaisintaan marras-joulukuun vaihteessa (otin samalla selvää usean sairaalan tilanteen/ nykyäänhän saa valita hoitopaikkansa eikä se muuttanut asiaa mihinkään), oli päätöskin valmis: rahalla saa ja hevosella pääsee. Jos odottaisin, kunto putoaisi edelleen ja siitä ylöspäin ponnistaminen olisi isomman työn takana. Vaikka kunto siis tuli alas järkyttävällä tahdilla (kolmessa viikossa lähes 20 % kun vertasi watteja 120 sykkeellä) olin liian hyväkuntoinen julkisella puolella. Vaikka siis rasitus-ekg:ssä notkahdin jo 325W kohdalla, tarkoitti sekin n. 16 METin suoritustehoa. Olin siis kaukana tyypillisen sepelvaltimotautipotilaan sohvaperuna-kaljamaha suorituksesta.

Yksityisesti (tässä tapauksessa Mehiläinen) pääsisi alle viikossa sisään ja sehän tarkoittaa siis sitä, että kuntoutumaan pääsee vähintään kaksi kuukautta aiemmin kuin julkisella puolella. Sillä tiesin, että yksityisen valinta tässä edellyttää myös valmiutta maksaa ei vain varjoainekuvauksesta vaan myös pallolaajennuksesta. Se on iso raha. Sillä rahalla saisi helvetin hyvän uuden pyörän ja Mallorcan leirin siihen päälle. Mutta toisaalta sillä rahalla pääsee myös aikaisemmin takaisin normaaliin elämään ja treeniin kiinni. Sillä rahalla saa balsamia psyykkeelle ja vähintään 60 hyvin nukuttua yötä. Sillä rahalla voi elätellä toiveita tyhmäpyöräilyn talviklassikosta (Uudenkaupungin Röret Runt). Sillä rahalla unelma Styrkeprųvenista kesällä 2015 on ainakin kaksi kuukautta lähempänä realismia.

Siis helppo valinta. Varjoainekuvaus 1.10 kertoi odotetusti, että oikeassa haarassa (RCA) oli b tasolla 80 % tukossa. Minulle yllärinä tuli esille vasemmalla (LAD) myös b tasolla 70 %. Muut suonet ihan kunnossa. Saman tien pallolaajennukset ja molempiin suoniin lääkeaineverkkoputket (14 mm ja 30 mm). LAD stentin asettamisen jälkeen tuli melko voimakasta stenttikipua, mutta muuten se oli sit siinä. Yö sairaalassa, seuraavana päivänä kotiin (to), kävelylenkkejä heti (kiitokset koirille ja rouvalle!), ensimmäinen traineriharjoitus lauantaina, sunnuntaina maastolenkki, pari viikkoa harjoituksen rasitusta säädellään ja syke pidetään n. 75 % maksimista ja sen jälkeen saa elää ja treenata normaalisti.

Sepelvaltimotautiahan ei paranneta, joten lopun elämää lääkitys on päällä. Kerta vuodessa rasitus-ekg on myös paikallaan. Vaikka ruismoottorini ei ole terve, niin se on terveen veroinen. Liikuntahan on sydänpotilaan lääke ja … ilman mitään rajoituksia – jes! Olennaista omassa keisissä on se, että otin oireet vakavasti, menin lääkäriin välittömästi, hoidatin sen mitä voi hoitaa ajoissa ettei infarktia ehtinyt tulla. Elämäntapa-asiathan ovat jo enemmän tai vähemmän ok. Jotain pientä voi justeerata ruokapuolella, mutta eipä paljoa.

Muoks. Näytti tuo ST-lasku olleen tuossa 325W kohdalla -2.10 mm. - jos se nyt mitään olennaista muuttaa tai tuo esille.

J T K
06.10.2014, 11.05
Hurjaa miten tämä arki ja sen rutiinit tekevät täyskäännöksen ja hyvin nopealla tahdilla elämä muuttuu täysin. Kyllä tuommoista kertomusta luki kuitenkin hyvillään ja että lopputulema on hyvä. Ei muuta kuin tsemppiä jatkoon ja hyviä kilometrejä vastaisuudessakin! Eilen sain kokea yhden hienoimmista mtb-reissuista ikinä ja sokerihommat menivät nappiin 6h reissusta huolimatta. Vuosien sitkeällä harjoittelulla niin kunto kuin sitä myöden sokeritasapainon hallinta on hyvällä mallilla ja pitkistä jotoksista voi nauttia täysin muiden tapaan. Homma vaatii vain jatkuvaa hereillä oloa, sen luonteisia nämä eri diagnoosit tuppaavat olemaan.

Ohiampuja
05.11.2014, 09.08
Eipä siinä paljoa arvuuttelemista jäänyt. Lähete varjoainekuvaukseen (ei kiireellinen) oli tosiasia ja todennäköisesti pallolaajennus siihen päälle. Harjoittelua sain jatkaa, mutta 120 sykerajalla.
Yllättävä uutinen. En olisi uskonut että 30-kesarilla lenkkejä vääntävällä kuskilla voi olla sydämessä vikaa. Mutta hyvä että tilanne havaittiin ajoissa ja korjattiin.

Tällä foorumilla kun on niin monen ikäistä ja erilaista kuskia, niin joskus hirvittää nämä "antaa mennä vaan" -asenteet. Mitä enemmän ikää kertyy, sen tärkeämmäksi tulee oman kehon kuuntelu ja siihen reagoiminen.



Ja sitten maastossa tulee liikaa näitä luu-rikkoja. Eihan liikuntaharrastuksen pitäisi rikkoa paikkoja, vaan ennemmin parantaa terveyttä.
Kohta mennyt 9 viikkoa tuosta OTB:stä ja tilanne ennnallaan. Maantaina otetusta RTG-kuvasta näkyi että sormimurtuman luutuminen ihan kesken ja kylkiluut siinä kunnossa että juuri maitotölkin saa jääkaapista ilman kipuja.
Lääkäri sanoi että katsellaan nyt vielä, vaikkapa toiset 8 viikkoa...

On tämä kyllä ikävää, harmittaa kun juuri mitään liikunnallista ei pysty tekemään. Mutta kun luki noista sydänongelmista, niin tajusi että aika pienellähän tässä on päästy. Ei parane valittaa yhdestä sormesta ja parista kylkiluusta.

PatilZ
05.11.2014, 10.01
Yllättävä uutinen. En olisi uskonut että 30-kesarilla lenkkejä vääntävällä kuskilla voi olla sydämessä vikaa. Mutta hyvä että tilanne havaittiin ajoissa ja korjattiin.

Tällä foorumilla kun on niin monen ikäistä ja erilaista kuskia, niin joskus hirvittää nämä "antaa mennä vaan" -asenteet. Mitä enemmän ikää kertyy, sen tärkeämmäksi tulee oman kehon kuuntelu ja siihen reagoiminen.


+ 1 tuohon kehon kuunteluun ja reagoimiseen. Oman kokemuksen mukaan tämä taito syntyy ajan kanssa, jolloin rajat hahmottuvat niiden ylittämisen myötä. Ongelmana meillä keski-ikäisillä on, että rajan ylitys voi johtaa peruuttamattomaan lopputulokseen. Itse aloitin kilpaurheilun 14-vuotiaana ja kisauraa kesti karvan auki 30-vuotiaaksi josta alkoi kuntoilijaura. Nyt 50-vuotiaana mutu-tuntuma (eli Borgin-asteikko) on ehkä tarkin mittari, mikä mulla on käytössä (syke- ja watti-mittarit ovat nämä tekniset härpäkkeet). Sykkeen tiedän mittariin katsomatta ja kun on kutakuinkin ajantasainen FTP-tieto itsellä, niin aika usein wattimittari näyttää kutakuinkin sitä tehoa, mitä itse veikkaan sen näyttävän.

30+ keskari ja sydänongelma ei sinänsä ole toisiaan poissulkevia - tai kestävyysurheilu ja sepelvaltimotauti. Oman sairauden kautta asiahan alkoi kiinnostamaan ja vähän hämmentävästi löysin tällaisen tiedon: Pitkä kestävyysurheilutausta saattaa jopa johtaa suurentuneeseen ateroskleroosin (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00095) riskiin. Tällä ei ole tietenkään mitää tekemistä esim. kuolleisuuden kanssa, mutta ...

Kansantajuinen artikkeli: http://www.runnersworld.com/health/heart-risk-marathoners-have-increased-artery-plaque
Linkki varsinaiseen tutkimukseen: http://www.msma.org/docs/communications/MoMed/Hearts_Breaking_Over_Marathon_Running_MarApr2014_M issouri_Medicine.pdf
maratoonaritkin kuitenkin voivat kuolla: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3298928

Itse asiassa ilman urheilua en olisi saanut tietää sydänongelmasta. Nyt asia on kunnossa ja treenit maistuvat.

Tuosta viimeisimmästä artikkelista leikkaan-ja-muokkaan-pyöräilijöille-sopivaan-muotoon mielestäni olennaisimman osan yhteenvedoksi:

"Cyclists, especially those with a family history of heart disease and other coronary risk factors, should not consider themselves immune to either sudden death or to coronary heart disease and should seek medical advice immediately if they develop any symptoms suggestive of ischemic heart disease. Physicians should not assume that "physically fit" cyclists cannot have serious, life-threatening cardiac disease."

J T K
14.11.2014, 11.22
Hyvää Maailman Diabetespäivää o/ (http://sokerimarinaadi.blogspot.fi/2014/11/maailman-diabetespaiva-minunkin-paiva.html)

Paolo
14.11.2014, 16.58
Hyvää Maailman Diabetespäivää o/ (http://sokerimarinaadi.blogspot.fi/2014/11/maailman-diabetespaiva-minunkin-paiva.html)
Hyvä ja melenkiintoinen kirjoitus ja hienoja saavutuksia!

Omastakin ruismoottorista löydettiin sama vika reilut 11 vuotta sitten.

J T K
18.12.2014, 15.30
Taas tuli kovaa oppia....kakspisteyks (http://sokerimarinaadi.blogspot.fi/2014/12/kakspisteyks.html)

Kiitos Paolo kannustavista sanoista!

Ohiampuja
18.12.2014, 15.55
Oho, olipas se herätys, siis tämä ver 2.1. Omat mandoliini-krapulat ei tunnu missään. :)

J T K
18.12.2014, 18.02
Vaikken mandoliini-krapulaa tunnekaan, niin saa olla aika karmea pitkäsylkikamis, että vetää vertoja yölliselle.

Ohiampuja
18.12.2014, 18.49
Tämähän se. Mutta eihän noita ole ole ollut sitten opiskeluvuosien. :)

Velipuolikuu - Krapula: http://youtu.be/IDKg04s1tGg

J T K
19.12.2014, 11.21
:) :)

Ai joo tämä :) Ei ehkä kuitenkaan ihan noin paha ollut :)

Ohiampuja
27.03.2015, 08.43
Täällä taas jatkuu niskan hermopinne seikkailut, nyt ennakointi merkkisenä.

Parin vuoden tauon jälkeen kiinnostaisi kokeilla maantiepyöräilyä, joka jäi aikanaan pois kun sormista tunto lähti. Ja silloin syyksi arveltiin hermopinnettä tuolla niskanikamien välissä.
Nyt kaivoin laskimen ja ruutuvihkon ja tein pieniä geometrisiä laskuharjoituksia. Mittailin maastopyörästä ja maantiepyörästä satula-ohjaustanko geometriat ja sitten mittailin itsestäni selän ja käsien pituudet.
Ja sitten niiden avulla yritin hiukan mallintaa niskan taivutuskulmia tasaisella tiellä ajaessa. Ja maasturin päällä se olisi 23 astetta ja maantiepyörän kanssa 32 astetta.

Eli nyt on enää 9 astetta pään asennossa eroa, kun maantiepyörästä on yritetty tehdä niin pysty kuin mahdollista. 9 cm stemmi ylöspäin ja alla iso pino avaruudettimia. Onhan se hiukan ruman näköinen, mutta kokeillaan auttaako se...
Jos ei muu auta, niin sitten pitää jotenkin speksata ohjaamo sellaiseksi että saan ohjaustangon pari-kolme senttiä satulan yläpuolelle...

J T K
27.03.2015, 11.32
Kannattaako toisaalta lähteä virittelemään moista ajoasentoa maantiepyörään, kun sen ajettavuus voi hävitä muutosten myötä. Ehkä ennemmin katsoisin maastopyörään jäykkää keulaa ja kapeampaa ratasta alle?

Ohiampuja
08.04.2015, 12.26
Eli selkävika on iso välilevytyrä alaselässä (L4-L5), joka puristaa hermoja ja aiheuttaa puutumista ja heikkoutta vasemmassa jalassa.
Hiukan hävettää kirjoittaa tähän ketjuun, kun kohta puolet jutusta koskee meikeläisen vaivoja. :)

Mutta jotain tuollaista Yetin kaltaista vasempaan jalkaa säteilevää selkävikaa on ilmentynyt minullakin. Kylmässä maantiellä, satulassa ajelu alkaa hiukan kolottamaan ristiselkää ja sitten seuraavana päivänä se säteilee tuonne vasempaan pakaraan ja takareiteen. Mutta ihme ja kumma, maastossa tempoilu on sitten kivutonta.


Ei tämä kylmässä pyöräily ole ihmisen hommaa, kyllä lämmintä pitäisi vähintään 20 astetta olla. :)

Grandi66
12.01.2016, 11.33
No niin sitte vikalistan päivitystä. Jos noissa silmissä ja korvissa on vikaa jo ennestää (löytyy tämän ketju jostain kohtaa) ni sitten vikalistaan tulee lisäksi korkea verenpaine, todettiin eilen ja lääkitys aloitettu. Pitää olla tyytyväinen että melkein 50 vuotta saanut elää ilman vakituista lääkitystä. Loppuvuodesta alkoi olo olla sellanen ettei v**tuakaan kiinnosta mikään. Nyt ku on todettu niin olotila pikkuhiljaa parempaan päin. Kyl tää tästä.

PatilZ
12.01.2016, 12.47
...lääkitys aloitettu...

Saako olla utelias? Mikä lääke? Mulla on kandesartaani (Candesartan). Ja miksikö?

"ACE:n estäjät (kaptopriili, enalapriili, lisinopriili, perindopriili, ramipriili, kinapriili, tsofenaami) ja ATR-salpaajat (losartaani, eprosartaani, valsartaani, irbesartaani, kandesartaani, telmisartaani, olmesartaanimedoksomiili) eivät vaikuta suorituskykyyn (taulukko 1) (Sydänliitto 2011). Päinvastoin, verenpainepotilaat hyötyvät niiden käytöstä ja niitä suositellaankin ensisijaiseksi verenapainelääkkeeksi liikunnanharrastajille, beetasalpaajien tilalle."


Lähde: http://www2.uef.fi/documents/1923962/1927249/Timo_Kettunen.pdf/fb0e777e-8129-41f8-917c-2283ddeca2b9.

Tämä myös siksi, että beetasalpaajat ovat joissakin urheilulajeissa kiellettyjä (ei pyöräilyssä). Kandesartaanivalmisteet ovat puolestaan aina sallittuja paitsi niiltä osin, kun valmiste sisältää myös hydroklooritiatsidia (valmisteen kauppanimessä on yleensä tällöin lisäksi sana Comp), joka on nesteenpoistolääke eli diureetti.

Linkki josta voi katsoa, onko oma lääkitys sallittu vai kielletty: http://www.antidoping.fi/sv/taulukko-2

Grandi66
12.01.2016, 12.50
Lääke on Amlodipin, ollaan vasta alkutaipaleella ja katotaan sopiiko vai ei.

OJ
02.09.2016, 17.28
Kaivellaan vanhaa ketjua ylöspäin. Onko kenelläkään kokemusta piilevästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta (englanniksi subclinical hypothyroidism)? Minun lääkäri tuli siihen tulokseen, että tollaista vaivaa minulla on verikokeiden perusteella. Kun oireet ovat väsymys, painonnousu, kuiva iho, masennus ja muistiongelmat, niin eikö lähes jokainen työssäkäyvä perheellinen noista "kärsi" ainakin jossain määrin. Lääkäri haluaisi kokeilla Levothyroxine Sodiumia pienellä annoksella, mutta mä olen vähän tai vähän enemmän ennakkoluuloinen minkään hormoonin syömisen kanssa.

KJP
02.09.2016, 18.14
Meikäiläisen moottorissa on muita vikoja, mutta Terveyskirjastossa (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00667) voit perehtyä asiaan.

rhubarb
02.09.2016, 18.50
Vain selkeämmistä tapauksista on lähipiirissä kokemusta. Levotyroksiinia voi, lääketieteen mittapuulla, kokeilla melko huolettomasti. Puhuitko endokrinologin kanssa vaiko GP:n? Kannattanee ottaa vielä spesialistin kanssa puheeksi jos et vielä näin tehnyt, ja kysäistä myös vaihtoehtoisista hoidoista—tässä tapauksessa siis lähinnä lääkkeeksi kuivatetusta aidosta kilpirauhasesta synteettisen aineen sijaan, ei kristallijoogasta tmv.

Almarro
02.09.2016, 18.55
Onko kenelläkään kokemusta piilevästä kilpirauhasen vajaatoiminnasta

Vaimo epäili vuosi sitten kilpirauhasen vajaatoimintaa itsellään. Oireina oli väsymys, painonnousu, turvotusta jaloissa ja paleli kokoajan, pyysi minua aina patteriksi lähelle. Verikokeiden mukaan ei olisi ollut vielä tarvetta lääkitykseen mutta vaimon vaatimuksesta lääkitys määrättiin ja oireet hävisivät, syö tälläkin hetkellä tyroksiinia ja kaikki on ok. Ei ole kuulemma tarvetta olla enää lähellä :)

Marsusram
02.09.2016, 19.07
Olo on kyllä ollut keskimäärin parempi kilpirauhaslääkityksen kanssa kuin sitä ennen, joten ehkä siitä jotain hyötyäkin on.
TSH-kokeella nähdään tyroksiinin ja kilpirauhastoimintaan vaikuttavien aineiden suhde viitearvoihin. Jos aivolisäke yrittää kovasti saada tyroksiinin tuotantoa stimuloitua, mutta heikoin tuloksin, on vajaatoiminnasta kyse.
Koe on tullut suositummaksi, joten poikkeamiakin löytyy enemmän. Viitearvoista ja rajatapausten käsittelystä eivät kaikki silti ole samaa mieltä. Tuossakin on koulukuntia, toiset tohtorit ovat sitä mieltä, että liian herkästi lääkitään ja toiset ottavat varman päälle, kun ei siitä kovin suurta haittaakaan ole.

OJ
02.09.2016, 23.36
Vain selkeämmistä tapauksista on lähipiirissä kokemusta. Levotyroksiinia voi, lääketieteen mittapuulla, kokeilla melko huolettomasti. Puhuitko endokrinologin kanssa vaiko GP:n? Kannattanee ottaa vielä spesialistin kanssa puheeksi jos et vielä näin tehnyt, ja kysäistä myös vaihtoehtoisista hoidoista—tässä tapauksessa siis lähinnä lääkkeeksi kuivatetusta aidosta kilpirauhasesta synteettisen aineen sijaan, ei kristallijoogasta tmv.
No en ole endokrinologin juttusilla käynyt, vielä.

Mulla on viiden testin keskiarvo TSH suunnilleen tuplat täkäläisiin suosituksiin verrattuna, mutta vapaa T3 ja T4 normaalilla alueella tai pari kertaa vähän alle. Ehkä pitäisi kokeeksi ottaa vähän lääkettä ja katsoa muuttuuko olo paremmaksi ja laskeeko/nouseeko arvot jonnekin keskiarvon kulmille.

PatilZ
03.09.2016, 18.33
^ aivolisäke piiskaa hädissään kilpirauhasta toimimaan (TSH). Lääkitys varmaan paikallaan. Dynamiikka näissä aina sen verran yksilöllistä, että erikoislääkärin konsultaatio aina paikallaan.


Sent from my iPhone using Tapatalk

Castor Troy
03.09.2016, 19.30
Täällä ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa epäilty, mutta jatkuva uupumustila ja väsymys on ollut kyllä niin kauan kuin muistan, ajoittain myös hankalia masennuskausia. Tällä hetkellä lääkitys, joka aiheuttaa painonnousua ja samalla ois tarkotus saada muutama kymmentä kiloa pois. Nimittäin elopaino on 110 tuntumassa tällä hetkellä (pituus 180cm, seitsemän kiloa karistettu jo) ja tuo jarruttava lääkitys ottaa päähän aika rankasti, joutuu tekemään todella paljon hommia. On käynyt mielessä josko tuolle löytyisi vaihdokki, mutta kun se muutoin toimii ja toiseen vaihtaminen on aina pirun iso riski kun tarttisi jo valmiiksi vaikeaa (perheessä myös syöpäsairaus) lapsiperheen arkea pyörittää ilman romahduksia. Reipas ylipaino tarkoittaa myös sitä, että mikään varuste ei istu, kaikki hiertää joka paikassa koko ajan ja housuja tarvitsee uusia sännöllisin väliajoin kun senttejä alkaa lähteä niin nopeaa tahtia, ainakin jos aiempia kokemuksia on uskominen. Aloituskunto on käytännössä nolla ja loivissakin ylämäissä koetellaan sekä sydämen-, että tahdonvoimaa todella. Oon silti päättänyt purra huulta ja fillaroinut arjessa joka paikkaan ja käynyt heittämässä tuommoisia 10-20km lenkkejä varovaisesti. Persaus on kunnon ruvella jo 20km kohdalla ja puuskutus + valuva hiki on vaikka matka ois mallia 3km. Satulanvaihtohommaa täytyy vähän tehdä kun nykyinen on kapeahko omalle ahterille, mutta enimmäkseen tuntuu vaippapöksyt hiertävän.

Nyt on vasta viikko rullailua takana. Aloitus on ollut hemmetin kivinen, mutta hauskaa on ollut joka lenkillä. Kerkiihän tässä vielä maanteitä sahata ennen liukkaita.

rhubarb
03.09.2016, 20.26
^ Iso peukku että jaksat. Pyöräilyhän ei koskaan muutu helpommaksi mutta pääset kovempaa ja kauemmas :)

Jos kilpparia ei ole viime vuosina tutkittu niin kannattaa siitä kysyä, TSH + T3 + T4, se on kovin yleinen vaiva ja tunnusmerkkejä ovat juurikin väsymys ja masennus. Lääkityksessä yksi vaihtoehto on ottaa nykyisen rinnalle toinen valmiste, ja sitä kannattaa ehkä lääkärin kanssa harkita? Kokeilutieteeksi se siltikin kyllä jää.

OJ
28.09.2016, 18.58
No nyt on pari viikkoa mennyt levotyroksiinia syoden. Vain 25mcg paivassa. Vaimo vaittaa, etta on terveempi vari kasvoilla, mutta mina en ole huomannut yhtaan mitaan vaikutusta. Viikon paasta taas testiin katsomaan mita tapahtui jos tapahtui mitaan. Jos laakitysta jatketaan pidempaan, niin on ihan mielenkiintoista nahda onko mitaan vaikutusta painoon. Tosin onkohan nain olemattomalla kilpirauhasvialla mitaan vaikutusta aineenvaihduntaan. Kokeilua kokeilua.

ago
29.09.2016, 12.40
Toi 25 mikrogrammaa on niin pieni annos, että tuskin mitään vaikutusta huomaatkaan. 50 mcg päiväannoksen voi jo huomata, tosin vain muutaman päivän ajan, koska oma tuotanto pian mukautuu ja vähenee. Todellisen vaikutuksen huomaat sitten kun otat ylläpitoannoksen verran. Yksilöstä riippuen noin 100-200 mcg/vuorokausi.

mjjk
29.09.2016, 13.20
Moottori pätkinny taas pitkin syksyä. Elokuun alun jälkeen mennyt ajot aika katkonaiseksi, kun ensin enterorokko, sitten 11/2 viikon flunssa ja nyt menossa toinen viikko saikulla selkäongelmien kanssa. Positiivista tässä että nyt on vihdoin selkä kuvattu ja mitään isoa ja perustavaa laatua olevaa rakenteellista vikaa ei ole vaan pitäisi kestää kunnossa hyvällä jumpalla. Ensi viikolla saamaan aloituspakettia fyssarille. No ainakin on lepoa keholle tullut riittävästi ja voi aloittaa peruskunnon luomista puhtaalta pöydältä kunhan saa tuon selän riittävään vireeseen.

Köfte
27.10.2016, 17.43
JTK:lle ja muillekin 1-tyyppiläisille erittäin paljon kiitoksia hyvistä neuvoista.
Saatiin tuo meidän nyt jo 15-v teini harrastamaan jotakin liikuntaa. Ehkä isänkin
harrastuksella on jotakin vaikutusta. Sotkee kesäkelillä innoissaan sinkulamallin
Paddy Wagonilla, piti entiselle kesälle vaihtaa jo isompi eturieska. Henttalaahan
tuo näyttäisi myös seurailevan somessa:)

Taimo M.
05.11.2016, 10.09
Hojo! Saatiin tässä menneenä kesänä tutkittua tästä kropasta irti spondylartropatia eli pääosin mulla tarkoittaa lantioranka/selkärankareumaa.
Lääkkeitä syöty nyt vähän yli 2kk. Kysympä siis jos jollain on tietoa, että vaikuttaako nuo lääkkeet sykkeeseen nousevasti? Tämmöinen huomio tuli
tehtyä nyt lääkkeiden aloittamisen jälkeen, että sykkeet nousi 15-20bpm. Mahdollista myös että elämän tilanne ja tieto reumasta aiheutti V-käyrän
nousun siihen pisteeseen, että a) treenasin kesällä liikaa, b) kroppa niin sekaisin ettei se toimi kunnolla. Reumatologille menossa, notta kyselen toki
siltäkin asiasta.

Grandi66
05.11.2016, 10.47
Täydennänpä vikalistaani taas kerran. Pieni kertaus ensin. Siis miulla on Usher syndroma tyyppi 3, eli kuulo- ja näkövamma, kuulon alenema yli 35% mutta alle 40% näkökenttä alle 10%, pieniä rippeitä näkökentän laidalla toimii. Ne sitten menee joskus eli ennuste että huononee kokoajan. Sitten uutena verenpainetauti, kiitän sitten molemmissa tapauksissa sukujuuriani. Nyt sitten käydään pef-testiä läpi ja etsitään syytä huonoon hapensaantiin, tiistaina ollaan viisaampia. Ehdotuksia olivat krooninen keihkoputken tulehdus ilman kuimetta, rasitusastma, astma, keuhkoahtauma. Nyt ei vaan jaksa vittuuntua, enemmänkin vaan naurattaa ja miettii mitähän seuraavaksi. No lähdempä sitten toteuttaa haaveeni ku vielä voimia on.

fillari10.blogspot.fi
ite yrittäjä

rhubarb
05.11.2016, 12.25
vaikuttaako nuo lääkkeet sykkeeseen nousevasti?

Saanet paremman vastauksen ihan googlaamalla lääkkeen nimellä sivuvaikutukset ja lääkkeiden interaktiot, pitäisi löytyä Fimean sivuilta.

Jos lääkkeillä tai lääkeyhdistelmillä ei mainita olevan sykettä nostavaa vaikutusta, kävisin lääkärin juttusilla ennen liikunnan jatkamista.

Taimo M.
05.11.2016, 20.29
Saanet paremman vastauksen ihan googlaamalla lääkkeen nimellä sivuvaikutukset ja lääkkeiden interaktiot, pitäisi löytyä Fimean sivuilta.

Jos lääkkeillä tai lääkeyhdistelmillä ei mainita olevan sykettä nostavaa vaikutusta, kävisin lääkärin juttusilla ennen liikunnan jatkamista.

No joo oisin voinut nuot lääkkeet mainita nimiltäänkin... No mutta googlasin eikä mainita muuta kuin et mahdollista kunnon heikkenemistä, "joissain" tapauksissa.
No läkerin kanssa jutella asiasta.

Grandi66
05.11.2016, 21.09
^noissa lääkkeissä on se "kiva" juttu et kannattaa kysyä lekurilta. Miulla yks verenpainelääke oli muuten sopiva, mutta pumppu kävi vähän laiskasti. Aja siinä sit yli 30 nopeuksia. Tiedät et jerkkua olis mut ei irtoo ei sit millään. Lääkkeen vaihto ja johan irtos ku lehmä kesälaitumelle ja nyt sit taistellaan hapensaannin kanssa. Ei mee tasan nallekarkit.

fillari10.blogspot.fi
ite yrittäjä