Näytä tavallinen näkymä : Pyöräily ruismoottorin vikalistasta huolimatta
Grandi66
08.11.2016, 15.25
Vikalista täydentyi tänään astmalla. Nyt sitten jäädään odottelee uutta vikaa. 50 vuotta ilman säännöllistä lääkitystä ja nyt sitten senkin edestä.
fillari10.blogspot.fi
ite yrittäjä
JTK:lle ja muillekin 1-tyyppiläisille erittäin paljon kiitoksia hyvistä neuvoista.
Saatiin tuo meidän nyt jo 15-v teini harrastamaan jotakin liikuntaa. Ehkä isänkin
harrastuksella on jotakin vaikutusta. Sotkee kesäkelillä innoissaan sinkulamallin
Paddy Wagonilla, piti entiselle kesälle vaihtaa jo isompi eturieska. Henttalaahan
tuo näyttäisi myös seurailevan somessa:)
Mukava kuulla! Liike on parasta lääkettä. Tämä on tullut todistettua itsellekin yhä uudestaan ja uudestaan. Minun tapauksessa paras tilanne sokeritasapainon suhteen on kun liikkuu säännöllisesti. Pidemmät tauot tuppaa hiljentämään aineenvaihduntaa ja sitten alkaa herkästi arvot seilaamaan. Vuosikymmen on nyt takana opettelua ja kyllä tämä on kokonaisuudessaan mennyt hyvin.
JackTown
24.11.2016, 19.09
Olipa mukava huomata tälläinen ketju täällä, kun olen aina ajatellut että muut on liki superterveitä ja kuntoisia ja itsellä vain kremppaa. Itsellä tyypin 1 diabetes ollut jo reilut 20 vuotta, suht vähillä lisäharmeilla tämän kanssa selvitty. Tuli parinkympin korvilla, ja työelämään siirryttyä ei ollut aina itsestänä huolenpito päällimmäisenä. Jossain vaiheessa myös rasitusastma diagnosoitiin. Vuodet vieri ja puntarin jousi kiristyi, kunnes 2 vuotta sitten tajusin olevani rapakuntoinen ja 100 kiloinen mätisäkki.
Jokin järki tarttui päähän, aloitin nimenomaan kunnon kohottamisen ja laihtuminen tuli siinä sivussa. Nyt mitat on 180 cm ja 85 kg, vielä pitäisi saada vähän pois kun vatsan kohdalla kyllä on löysää, onneksi lihasta massasta valtaosa. Viikoittain tulee tavoitteellista treeniä n. 4-6 tuntia, lajit vaihtelee paljon. Mutta pyöräilyä, juoksua, punttia enimmäkseen. Oma jaksaminen ja virkeys ihan toisella tasolla. Ja yleiskuntokin varsin mukava näin omasta mielestäni.
Eniten se tuo sokeritasapainon säätö aiheuttaa ongelmia. Yleensä alle tunnin treeni menee ilman ongelmia, mutta ei kuitenkaan uskalla lähteä ilman energiageeliä lyhyellekkään lenkille. Jos sokerit tipahtaa, niin ihan muutaman minuutin varoitusajalla on veto täysin pois. Geeli kyllä pelastaa jos ajoissa ottaa, mutta jos oikein kunnolla tiputtaa niin veto on pois pitkän aikaa. Pidemmillä pyörä ja juoksulenkeillä on syytä tankata aina säännöllisin väliajoin ennakkoon.
Pidempiin tapahtumiin osallistuminen kiinnostaisi, mutta juuri tämä veren glugoositasosta huolehtiminen kisatiimellyksessä hieman arveluttaa... Oiskohan sellaista makeitten miesten/naisten sarjaa, jossa olisi sokerinmittaus pakollinen 30 min välein :) Muutoin jää kyllä itseltänikin huolehtimatta.
Moi!
Mäkin olen ollut ykköstyyppi joku 6-7 vuotta, tosin tää sairaus edustaa vaan jotain 20%:ia mun kroonisista sairauksista, joten mäkin olen todella "terve".
Mä olen ratkaissut kisajutuissa sokeriasian sensoroimalla, sokeriarvo laahaa ikävästi perässä, mutta parasta siinä on, että oppii miten oma elimistö toimii kovassa rasituksessa. Nyt, kun olen monta vuotta sensoroinut lähes jokaisen kisan, en enään sitä välttämättä tarvitse. Mulla on sellainen 1-tyyppi, että en helposti saa aikaan korkeita sokereita urheillessa, joten oikeastaan tärkeää on vaan riittävä syöminen. Sitten, kun suoritus kestää 10h tai yli, homma menee vähän vaikeammaksi. Isossa kuvassa voi pelata varman päälle se, että sokerit on kympin paikkeilla koko suorituksen, ei heikennä suorituskykyä juurikaan. Parempi siis syödä koko ajan jotain, kuin ottaa matalat, jolloin meno nyykähtää äkisti.
Meikäläisellä 10 arvot ovat taas liian korkeat, sykkeet ei nouse ja lihaksisto on ihan tukossa. 6-8 välissä on se paras toimintakyky. Jos ajelee hissun kissun retkeillen niin muuan tunti menee mutta jossain 3h kohdalla on laitettava yksikkö tai kaksi insuliinia. Mutta homma on yhtä tarkkaa kuin kankkusen korjaus kossulla. Josta nyt en tiedä mitään mutta...ns. kisavauhtisessa, kovan sykkeen menossa on vain otettava energiaa tasaisesti, vähän kerrallaan. Mutta kuten jo näistä jutuista käy selville, nämä on vain testailtava itse mikä toimii.
Seurailin tätä ketjua sivusta ja olin tyytyväinen kun ei omalla kohdallani ilmennyt mitään vastaavaa, eli ruismoottorin ongelmia. Kuinkas kävikään - viimeisen parin viikon aikana alkoi pyörälenkillä ajaessa ylämäissä ahdistamaan ja puristamaan rinnassa vasemmalta puolelta. Pääsin viime viikolla labrakokeisiin ja lepotilassa otettuun sydänfilmiin, josta nuori tk-lääkäri lausui "johtuminen normaalia, ei iskeemistä. Ei myöskään kliinisiä oireita".
Kun omat tuntemukset ovat toisenlaiset halusin tavata tämän lääkärin, pääsin peruutusajalla hänen puheilleen ja hän sanoi että sydänfilmin perusteella ei ole aihetta huoleen vaan kuntoilla voi kuten ennenkin. Hän arvelin että ahdistus ja kipu voisi johtua tukirangasta yms, mutta ei pumpusta. Kun kerroin tarkemmin tuntemuksiani hän antoi lähetteen rasitustestiin, johon sain ensin ajan maaliskuulle ja sitten peruuntuneelle ajalle ensi tiistaiksi. Nyt sitten odotellaan tiistaita ja rasitustestiä. Eiköhän siellä ilmene jos jotakin on vialla...
Grandi66
11.02.2017, 10.27
Täällä mennään nyt Euroopassa astma- ja verenpainelääkkeillä muiden puutteiden lisäksi. Välillä on ollu huonoja päiviä ja välillä hyviä, mutta kokonaisuudessaan ollut mahtavaa ajaa täällä "talvella", tilaa on.
yrittäjä itse
fillari10.blogspot.fi
Päivitetään tilannetta: Lauantaiaamuna alkoi puristamaan rinnasta kun vein mattoja telineelle. Ambulanssilla sairaalaan ja lepoon. Nyt odottelen varjoainekuvausta ja mahdollista pallolaajennusta. Lähisuvussa on samaa vikaa ollut, mutta kyllä tämä vähän puskista tuli kun oon lenkkeilytja kuntosalillakin käynyt ilman oireita. Vaan kevään koittaessa on aikomus nousta satulaan ja ajella lenkkejä omaan tahtiin.
viimeinenlenkki
13.02.2017, 10.53
äijälle vointeja,toivottavasti asiat menevät hyvin ja pääset keväällä pyörän kanssa liikkeelle.
Kiitokisia! Pallolaajennusta tarvittiin, oli vasen sepelvaltimo 90% tukossa, eli ei ihme että pyörä ei kulkenut. Hyvää on se, että kardiologin mukaan pumppu on kunnossa, eli mitään vaurioita ei ehtinyt syntyä kun lähdin ajoissa hoitoon.
Pyörällä ja autolla
13.02.2017, 15.34
Mulla on ollut samoja oireita kuin nimimerkki Äijällä. Puristusta rinnassa ja sellaisia polttavia kipuja myös. Monta kertaa on otettu sydänfilmi ja ei mitään vikaa ole pumpusta löydetty. Myös sydänentsyymit on tutkittu ja ei mitään vikaa eli ei sydänlihastulehdusta.
Toissa viikon perjantaina alkoi taas järjetön polttava kipu rinnassa ja kun olin terveyskeskuksen lähellä niin sinne sitten sydänfilmiin.
Filmissä ei mitään muutoksia edellisiin eikä mitään muutakaan löytynyt kuin se että mulla on vasemman puoleisen toisen kammion seinä paksuuntunut, mutta se johtuu kardiologin siitä että olen urheillut koko ikäni, eli normaali urheilijan sydän.
Olen jo pari kertaa pyytänyt päästä rasitus EKG testiin ja toissa perjantaina sitten lääkäri pitkin hampain suostui lähetteen tekemään.
Juuri äsken soittivat Jorvista ja kysyivät sopisiko Lauantai 11 Maaliskuuta kello 9.00 tulla testiin. No sopihan se eli sinne mennään ja nähdään onko pumpussa vikaa vai ei ja mistä nämä polttavat rintakivut johtuvat. Närästystä ne ei ole.
Aivot ja verisuonet mulla kuvattiin Perjantaina Meilahden sairaalassa TT kuvauksella ja varjoaineella kun tuli aivoinfarktin oireita. Onneksi ei ollut mitään ja suonetkin kunnossa eli ei tukkeumia ja päässä ei mitään verenvuotoon ´viittaavaa. Ottivat vielä selkäydinnäytteen tarkistaakseen onko siellä verta ja sekin oli puhdas.
Mulla on ollut samoja oireita kuin nimimerkki Äijällä. Puristusta rinnassa ja sellaisia polttavia kipuja myös. Monta kertaa on otettu sydänfilmi ja ei mitään vikaa ole pumpusta löydetty. Myös sydänentsyymit on tutkittu ja ei mitään vikaa eli ei sydänlihastulehdusta.
Toissa viikon perjantaina alkoi taas järjetön polttava kipu rinnassa ja kun olin terveyskeskuksen lähellä niin sinne sitten sydänfilmiin.
Filmissä ei mitään muutoksia edellisiin eikä mitään muutakaan löytynyt kuin se että mulla on vasemman puoleisen toisen kammion seinä paksuuntunut, mutta se johtuu kardiologin siitä että olen urheillut koko ikäni, eli normaali urheilijan sydän.
Olen jo pari kertaa pyytänyt päästä rasitus EKG testiin ja toissa perjantaina sitten lääkäri pitkin hampain suostui lähetteen tekemään.
Juuri äsken soittivat Jorvista ja kysyivät sopisiko Lauantai 11 Maaliskuuta kello 9.00 tulla testiin. No sopihan se eli sinne mennään ja nähdään onko pumpussa vikaa vai ei ja mistä nämä polttavat rintakivut johtuvat. Närästystä ne ei ole.
Aivot ja verisuonet mulla kuvattiin Perjantaina Meilahden sairaalassa TT kuvauksella ja varjoaineella kun tuli aivoinfarktin oireita. Onneksi ei ollut mitään ja suonetkin kunnossa eli ei tukkeumia ja päässä ei mitään verenvuotoon ´viittaavaa. Ottivat vielä selkäydinnäytteen tarkistaakseen onko siellä verta ja sekin oli puhdas.
Tätä??
http://karpatiat.net/toiminta/kardiomyopatia/asiantuntijaesitykset/hypetrofinen-kardiomyopatia
Täällä hiukan hidastaa polkemista kilpirauhasen vajaatoiminta, lääkehoito onneksi aloitettiin heti kun todettiin. Uupunut olo oli kokoajan ja paino nousi. Ajattelin nyt pystyy jälleen polkemaan kunnolla. Muutaman päivän päästä tapaturma, vakava nilkkamurtuma. Nilkka meni huonoon kuntoon, kantaluu, telaluu, pohjeluu ja jokin muukin luu vielä murtuivat. Lisäksi niveliin tuli kunnon vauriot. 8 leikkausta takana, ja titaaninilkka. Kovaa kuntoutusta ja pääsin vielä pyöräilemään. Ainoa mistä piti luopua oli lukkopolkimet.
Mulla on ollut samoja oireita kuin nimimerkki Äijällä. Puristusta rinnassa ja sellaisia polttavia kipuja myös. Monta kertaa on otettu sydänfilmi ja ei mitään vikaa ole pumpusta löydetty. Myös sydänentsyymit on tutkittu ja ei mitään vikaa eli ei sydänlihastulehdusta.
Toissa viikon perjantaina alkoi taas järjetön polttava kipu rinnassa ja kun olin terveyskeskuksen lähellä niin sinne sitten sydänfilmiin.
Filmissä ei mitään muutoksia edellisiin eikä mitään muutakaan löytynyt kuin se että mulla on vasemman puoleisen toisen kammion seinä paksuuntunut, mutta se johtuu kardiologin siitä että olen urheillut koko ikäni, eli normaali urheilijan sydän.
Olen jo pari kertaa pyytänyt päästä rasitus EKG testiin ja toissa perjantaina sitten lääkäri pitkin hampain suostui lähetteen tekemään.
Juuri äsken soittivat Jorvista ja kysyivät sopisiko Lauantai 11 Maaliskuuta kello 9.00 tulla testiin. No sopihan se eli sinne mennään ja nähdään onko pumpussa vikaa vai ei ja mistä nämä polttavat rintakivut johtuvat. Närästystä ne ei ole.
Aivot ja verisuonet mulla kuvattiin Perjantaina Meilahden sairaalassa TT kuvauksella ja varjoaineella kun tuli aivoinfarktin oireita. Onneksi ei ollut mitään ja suonetkin kunnossa eli ei tukkeumia ja päässä ei mitään verenvuotoon ´viittaavaa. Ottivat vielä selkäydinnäytteen tarkistaakseen onko siellä verta ja sekin oli puhdas.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietzen_oireyhtym%C3%A4
https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?grp=183;mid=55258
Äijälle voimia. Mun tarina on hyvin samanlainen. Sukurasite löytyy, mutta oireita ei ollut. Lepo-ekg normaali. 2014 ajoin Turussa ensin lauantaina Route300:n ja seuraavana päivänä Jätti-Myllyn. Jälkimmäisessä tuli tuo puristava tunne, ikäänkuin närästys, joka kuitenkaan ei ollut närästystä. Ajoin sitten rennosti maaliin ja seuraavana päivänä työterveyslääkärille ja keskiviikkona kardiologille. EKG:ssä ei mitään ja viikonpäästä rasitus-ekg. Siinä ST-tason laskua 275W eteenpäin, joka säilyi kolme minuuttia testin jälkeen. Varjoainekuvaukseen ja samalla parin suonen pallolaajennus.
Pyöräily jatkuu. Edelleenkin tulee lievää st-laskua, mutta vasta 325W kohdalla ja häviää heti kun lopettaa polkemisen. Kardiologin mielestä voi ottaa koneesta huoletta ulos maksimeja.
Sent from my iPad using Tapatalk
Kiitoksia myötäelämisestä PatilZ ja kumppanit! Paremmassa kunnossahan tässä nyt on kuin ennen pallolaajennusta. Kuntoilua olen alotellut tunnin verran kestävillä kävelylenkeillä ja vaimokin on huomanut, että nyt jaksan paremmin. Pojalta sain sykemittarin ja vyön, en ole sellaisia ennen käytellyt. Pyörälenkit olen tehnyt sillä mielellä, että perille ja takaisin vaikka hitaammin.
Ruismoottorin viasta kärsivät osaavat varmaan antaa ohjeita sykemittarin käytöstä ja pitääkin kysäistä, että mitkä olis kunnon kohotuksen kannalta järkevät sykerajat harjoituksen aikana. Ikää 64, leposyke 63. Netissä on vaikka minkälaista laskuria, joista saa hyvinkin erilaisia tuloksia. Lääkitys vaikuttanee myös jollakin tavalla. .
Tässä vaiheessa kannattaa keskittyä ihan vaan fiilistekemiseen, veikkaisin. Sykerajoja voi arvailla, mutta ne ovat täysin yksilöriippuvaiset. Varovaisuuden nimissä ja varallisuuden salliessa laktaattitesti jossa haetaan aerobinen kynnys (eli PK-syke) voisi olla turvallisin vaihtoehto jonka pohjalta lähteä rakentamaan ja paremmin arvailemaan loppuja.
kuovipolku
05.03.2017, 08.42
Ruismoottorin viasta kärsivät osaavat varmaan antaa ohjeita sykemittarin käytöstä ja pitääkin kysäistä, että mitkä olis kunnon kohotuksen kannalta järkevät sykerajat harjoituksen aikana. Ikää 64, leposyke 63. Netissä on vaikka minkälaista laskuria, joista saa hyvinkin erilaisia tuloksia. Lääkitys vaikuttanee myös jollakin tavalla. .
Maffetonen kaavalla kattosykkeeksi saataisiin noin 110. Eli 180 - ikä - 5 sairaudesta tai harjoitustaustasta johtuen. Kannattanee ainakin kokeilla miltä tuntuu - ja satavavarmasti tuntuu siltä että joutuu koko ajan menemään kävelyvauhtia ja taluttamaan mäet ylös - ja (sitten kun se on mahdollista olosuhteiden puolesta) seurata edistymistä eli vauhdin paranemista samoilla sykkeillä.
Kun tarmoa kovempiin puristuksiin alkaa olla, voisi tehdä "helpohkon" intervallityyppisen treenin 4-5 päivän välein.
Taidan olla ketjun eka psoriasispotilas mutta sitä suuremmalla syyllähän tämä kannattaa kirjoittaa. Puhutaan nimenomaan nivel- eikä ihomallista.
Ekat oireet kolmisen vuotta sitten oli jäykkyys ja kipeys sormissa ja ranteissa, siitä sitten hiljalleen laajeni melkein kaikkiin niveliin ja oli elämänhalu aika pohjilla kun alle kolmekymppisenä oleminen oli melkein jatkuvaa kipua ennen kuin pääsin sellaiselle lääkärille joka löysi vian. Sitten kun selvisi että tähän ei kuole ja sitä voi vieläpä aika hyvin hoitaakin niin kyllähän se siitä taas lähti. Ekana kesänä tuli kokeiltua vaikka mitä käsien oireita helpottavaa geelihanskoista ja ergonomiagripeistä lähtien kun ei ollut vielä tiedossa mistä oli kyse, nyttemmin molemmat on saanut heittää nurkkaan (jonain päivänä naulaan ne hanskat vielä kehyksiin seinälle) kun lääkitys on poistanut turvotuksen nivelistä niin että hermot saa taas kulkea vapaasti eikä puolet kädestä ole puuduksissa ekan kilometrin jälkeen.
Nyttemmin tosin huonona puolena on että jostain tuntemattomasta syystä tulehdusarvot on taas hiljalleen lähteneet nousuun, onko taudin luontaista aaltoliikettä vai pitääkö kohta vaihtaa lääkkeet toisenlaisiin, ei tietoa mutta tässä kevään aikana pitäisi olla taas määräaikaiskatsastuksen paikka jossa varmaan päästään johonkin lopputulokseen. Olenkin ihmetellyt että miksei ole oikein viime aikoina kulkenut ja väsymys on jatkuvaa, no ei ihme kun CRP-arvon pitäisi olla alle 10 - toki lehmät lentää ennen kuin se minulla sinne asti putoaa - ja nyt ollaan jonkun verran 60 yläpuolella. Parhaimillaan se on sairastamisen aikana ollut 30 kieppeillä ja silloin oli huomattavasti parempi olo kuin nyt, sanoisinko että lähestulkoon normaali. Jotain tuosta arvosta kertoo se että kuulemma 80 on sellainen summittainen raja jossa ns. terveelle jostain tilapäistulehduksesta kärsivälle ihmiselle aletaan jo antaa antibiootteja suoraan suoneen. Minulla mitään antibiootteja ole, 25 mg metotreksaattia kerran viikossa pitämään varsinaista psoriasista kurissa ja 5 mg kortisonia päivässä tappamaan tulehdusta mutta ei nyt näytä ihan riittävän. Kipulääkkeitä tarpeen mukaan eli ei käytännössä ollenkaan.
Mutta ei meillä luovuteta. Hyvänä puolena tässä on se että mitään vaurioita niveliin ei ole tapahtunut, ne vaan on tulehtuneet ja niihin sattuu toisinaan pirusti. Eiköhän sen tulehduksenkin jollain saa pois tai ainakin vähemmäksi.
Marsusram
09.03.2017, 14.47
Äiteen lehden kansikuva kiinnitti huomion, jaetaan tännekin:
Reuma -lehden numerossa 3/2016 (https://www.lukusali.fi/reader/fc8d4cd0-9125-11e6-ab6d-00155d64030a)
sivut 40.. oli juttu maastopyöräilystä Hossassa (vikalistalla reuma ja diabetes)
Kiitoksia myötäelämisestä PatilZ ja kumppanit! Paremmassa kunnossahan tässä nyt on kuin ennen pallolaajennusta. Kuntoilua olen alotellut tunnin verran kestävillä kävelylenkeillä ja vaimokin on huomanut, että nyt jaksan paremmin. Pojalta sain sykemittarin ja vyön, en ole sellaisia ennen käytellyt. Pyörälenkit olen tehnyt sillä mielellä, että perille ja takaisin vaikka hitaammin.
Ruismoottorin viasta kärsivät osaavat varmaan antaa ohjeita sykemittarin käytöstä ja pitääkin kysäistä, että mitkä olis kunnon kohotuksen kannalta järkevät sykerajat harjoituksen aikana. Ikää 64, leposyke 63. Netissä on vaikka minkälaista laskuria, joista saa hyvinkin erilaisia tuloksia. Lääkitys vaikuttanee myös jollakin tavalla. .
Kardiologilta kysyt luotettavimmat sykerajat. Ennen vannottiin kuntoutuksessa matalatehoisen harjoittelun puolesta, nyt on tullut muutama hyvätasoinen tutkimus, jonka mukaan HIIT olisi pallolaajennetulle parhautta.
Lääkkeet vaikuttaa, lähinnä verenpainelääke - riippuen vaikuttavasta aineesta. Jos ja kun kummiskin laitettiin (lääke-?)stentti suoneen, niin saat verihiutaleiden sakkautumista vähentävää lääkettä asetyylisalisyylihapon lisäksi (aspirin, Primaspan). Tod näk klopidogreelia (Plavix). Mä olin tuolle allerginen ja sain prasugreelia (Efient). Nää on siitä ikäviä, että mustelmia tulee herkästi, mutta sykkeeseen ja tehoihin ne ei vaikuta. Sitä sit tilanteesta riippuen joutuu kestämään 3-12 kuukautta - kunnes stentin päälle on kasvanut uusi verisuonen sisäkalvo. Pitempäänkin jos olet allerginen asetyylisalisyylihapolle. Kolesterolilääkkeistä (statiinit) saa jotkut ikäviä lihaskipuja ja -kramppeja, jotka sit vaikuttavat harjoitusten tehoihin. Mulla ei siitä johtuvia ongelmia ole ollut.
Kuntoutuminen ja varsinkin kuntoutumisen haasteet ovat hyvin yksilöllisiä. Fyysisesti sydänterveys voi olla merkittävästä vajaatoiminnasta terveen henkilön sydämen toimintakykyä vastaavaan.
Psyykkisesti sitä on jonkun aikaa pölmistynyt kaiken sen uuden asian edessä. Sanotaanko noin vuoden verran mua huoletti terveysasiat enemmän kuin ennen, ei varsinaista kuolemanpelkoa, mutta sellaista epämääräistä tunnetta, että tässäkö tää elämä nyt sitten oli. Työhön paluu sen parin sairaslomapäivän jälkeen ei ollut fyysisesti iso juttu, mutta aikansa meni ennen kuin motivaatio palasi. Ehkä vieläkään työllä ei ole samaa merkitystä kuin aikaisemmin. Vaimolla on myös ollut kaikenlaista haastetta oman terveyden kanssa ja tää on lähentänyt. Eli parisuhteelle on tehnyt hyvää. Tieto fysiikasta hälventää seksiin liittyviä pelkoja ja kun parisuhde on parantunut, heijastuu se myös myös myönteisesti seksiin.
Aika kardiologille siis. Vaimo mukaan toiseksi korvapariksi ja apumuistiksi. Ainakin mulle sopi parhaiten tällainen. Aluksi vaimo jännitti mun treeniä, mutta kun se on saanut olla mukana joka kerta lääkärissä tai kontrollimielessä tehdyissä rasitus-ekg kokeissa, niin levollisempi se on itsekkin. Puolison hengen puolesta pelkääminen ei ole mukavinta hommaa.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Päivitystä ruismoottorin tilanteeseen: Parisen viikkoa on ollut lupa harjoitella niin kovaa kuin pystyy ja kun tuo vakiolenkki sisältää melkoisia mäkiä kokeilin yhteen mitä tapahtuu. Syke nousi lukemaan 140, mutta ei siitä ylemmäksi. Johtunee beetasalpaajasta, mutta riittää minulle. Tuon jälkeen olen pitänyt sykkeet matalammalla ja tyytynyt rauhallisempaan vauhtiin harjoitellessa ( sykerajoina 95-125) Yleiskunto on hyvä, kaikki toimii jopa paremmin kuin ennen operaatiota. Viimeisten kokeiden tulos näytti, että kolesteroliarvot ja muut veriarvot ovat suosituslukemissa. Naapurin emäntäkin sanoi, että näytät terveemmältä kuin aikaisemmin.... Lääkitys ei ole aiheuttanut mitään oireita, vaikka pelkäsin statiinien aiheuttavan "vetelyä lihaksissa", jota vaivaa mm. yksi tuttava sanoi kokeneensa.
Hyvä homma. Kyllä se siitä taas etenee. Tuo on meillä sukurasitteena äidin puolelta,
joten asia on tullut tutuksi aikojen saatossa.
Ohiampuja
05.04.2017, 11.15
Naapurin emäntäkin sanoi, että näytät terveemmältä kuin aikaisemmin....
Oijoi, nyt ollaan jo vaarallisilla sykealueilla. :)
Nyttemmin tosin huonona puolena on että jostain tuntemattomasta syystä tulehdusarvot on taas hiljalleen lähteneet nousuun, onko taudin luontaista aaltoliikettä vai pitääkö kohta vaihtaa lääkkeet toisenlaisiin, ei tietoa mutta tässä kevään aikana pitäisi olla taas määräaikaiskatsastuksen paikka jossa varmaan päästään johonkin lopputulokseen.
Lopputulokseen päästiin ja lääkitys tosiaan meni uusiksi aika isossa mittakaavassa. Suun kautta vedettävät mömmöt ei enää riitä joten homman nimi oli järeät aseet käyttöön ja biologisia myrkkyjä suoraan suoneen, kävin ekassa tiputuksessa pari viikkoa sitten ja tänään oli toinen kerta. Hurjaa tavaraa niin hintansa kuin vaikutuksensa puolesta, kohta kolme vuotta kestänyt polvikipu katosi kaksi päivää ekan annoksen jälkeen eikä ole vielä palannut. Vaikuttaa siltä että olen vielä pelastettavissa.
.. kävin ekassa tiputuksessa pari viikkoa sitten ja tänään oli toinen kerta. Hurjaa tavaraa niin hintansa kuin vaikutuksensa puolesta, kohta kolme vuotta kestänyt polvikipu katosi kaksi päivää ekan annoksen jälkeen eikä ole vielä palannut. Vaikuttaa siltä että olen vielä pelastettavissa.
Kaikenlaista riesaa on näköjään ihmiselle tarjolla. Koetahan jaksella!
Ohiampuja
14.04.2017, 21.16
Taidan olla ketjun eka psoriasispotilas mutta sitä suuremmalla syyllähän tämä kannattaa kirjoittaa. Puhutaan nimenomaan nivel- eikä ihomallista...
Mutta ei meillä luovuteta. Hyvänä puolena tässä on se että mitään vaurioita niveliin ei ole tapahtunut, ne vaan on tulehtuneet ja niihin sattuu toisinaan pirusti. Eiköhän sen tulehduksenkin jollain saa pois tai ainakin vähemmäksi.
Tsemppiä kovasti. Tämä olikin minulle ihan uutta, yhden toisenlaisen luusto/nivel vikaisen arkea olen tässä katsellut ja aika kivuliasta se voi olla.
Pääsinpähän kirjoittelemaan tähänkin keskusteluun, rasitus EKG takana ja tuomiona verenpainepotilas..Ei siis mikään katastrofikeikka, mut lääkitys otettava kun elintapoja ei paljoa pysty parantamaan ja perintötekijät on mitä on. Sukulaisilla on ylipainot huonot veriarvot ja korkeat paineet, mutta mulla ihanteellinen paino ja veriarvot, mut silti korkeat paineet. Ei siis auta liikunta ja järkevä ruokavalio.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2025, Jelsoft Enterprises Ltd.