Ylikunto

[sledgehammer]

Pyöräilyn huipulla jannujen ei varmaan tarvii käydä päivätöissä ja pyörittää arkea samalla tavalla kuin meidän tavan pulliaisten. Toki kroppa tottuu ottamaan vastaan isojakin määriä reeniä, mutta kyllä levon ja ravinnon merkitystä ei kannata kauheasti väheksyä. Siitä ei oo ainakaan haittaa, että on perillä syömisitä sillä tavalla, ettei mene miinuksille. Jos esimerkiksi lenkin jälkeen mittari näyttää 1500 kalorin kulutusta ja päivä on menty muuten normaalin aterioinnin puitteissa, niin ei se palkkari ainakaan tilannetta pahenna.

[LJL]

Markun juttuja luen todella mielelläni joka kerran, tuossakin yllä on monta viisautta. Kiitos näistä. Eiköhän tästä kohtapuoliin pääse jaloilleen, ja uuden kestävämmän pohjan rakentamiseen. Pakko luottaa että virheistään voi oppia..

Noi pahimmat ylilyönnit viikkotuntimäärissä tuli, kun olin kesä- ja isyyslomalla, ja treenaamisen "huumassa" (millä tarkoitan arviointikyvyn vakavaa pettämistä sekä harjoittelun, levon että syömisen suhteen). Eli ei ollut juurikaan ns. trash mileseja eli työmatkaa.

Mietittiin tuossa treenikaverin kanssa että varmaan ongelmana oli aiemmin mainittujen juttujen lisäksi huonot pohjat. Otin Tahko MTB 120km:n tavoitteeksi helmikuussa 2014. Siihen asti olin ajanut vain 150km työmatkaa viikossa (n. 8h/vko), ei paljon muuta treeniä. Aloitin kovemman treenaamisen heti, ja vedin maalis-toukokuun läpi 150km viiden päivän työmatkapyöräilyt + varsinaisia treenejä noin 4-5h/vko siihen päälle, punttia, pitkistä, mäkitreeniä ja myös 1min x 10 yms HIIT:tiä kerran-pari viikossa Wattbikellä. Kesäkuun olin lomalla ja edelleen tuli lisää harjoitusmäärää, työmatkat pois mutta melkein siinä 12h/vko hujakoilla meni kesäkuun ensimmäiset viikot.

Eli käytännössä kiskaisin 4kk intensiivisellä treenauksella itseni siihen jamaan, että hädin tuskin pystyin ajamaan Tahkolla. Flunssan oireet eli jälkikäteen ajatellen ylikunto-oireet olivat päällä jo juhannuksena. Ajoin kuitenkin, 120km aika oli 7:49 eli vähän sii ja soo. Joka tapauksessa satasakkiin ja olin tyytyväinen. Sitten olinkin joku 2vko Tahkon jälkeen aivan hirveässä flunssassa, kuumetta ja nuhaa yms. Kun siitä selvisin, olikin elokuu. Jämi84 meni jo aika huonosti, ei kulkenut toivotusti. Mutta sen sijaan harjoitusmäärät nousi sinne 16h/vko luokkaan. Kuten arvata saattaa, siitä ei ollutkaan enää pitkä matka, kun tuli totaalinen seinä vastaan. Ja siitä vaiheesta oli tuossa aiemmin dataa. TdH jäi väliin, ja yhdessä krossikisassa kävin syksyllä toteamassa, että jos syke nousee 180:een, se ei siitä enää laske missään vaiheessa. Lokakuusta tähän hetkeen en ole tehnyt mitään.

Summa summarum - pohjat pitää olla kunnossa. Muuten menee helposti punaiselle.

[Markku Silvenius]

Mietittiin tuossa treenikaverin kanssa...

Joo kyllähän se aika overkill-kuuloinen aloitus on ollut..

Suosittelisin paneutumaan Polarin PPT5, GoldenCheetahin tmv harjoituspäiväkirjoihin joissa käytetään subjektiivisen tuntemuksen lisäksi jollain menetelmällä tuotettua rasituslaskentaa ts. sykereservin jakamista pisteytettyihin rasittavuuskaistoihin sekä lisäksi esim. PPT5:ssa eri LAJIen rasituskertoimiin. Antaa huomattavasti vakaamman ja varmemman pohjan omalle liikunnalle; poistaa paljon arvailuja siltä oliko päivät/viikot kuormittavia vai ei.

>Sledgehammer

Tottakai prot ja semi-prot on oma lukunsa, mutta harrastajillakin kehitystä tapahtuu. Kaikki liikeradat arkiliikunnassa ja hikiliikunnassa, jotka saavuttavat automaation tason vievät vähiten energiaa ja uusien liikkeiden oppiminen tietysti päinvastoin. Kun kehityt pystyt tekemään saman siis vähemmällä energialla. Jos reeni on riittävän polarisoitunutta kuten sen tulisi olla, tarkoittaa tämä että peekootehoilla pärjää pienemmällä energialla ellei nopeutta tai kestoa lisätä ja ylätehoilla pystyt menemään samalla teholla pidempään tai tehoa voi nostaa.

[Kaksipyöräilevä autoilija]

Muuta en osaa mutta nyt kannattaa unohtaa kaikki palautumisen nopeuttaminen ja muu hätäily. Nyt kello taskuun ja suorittaminen pois. Jatkat urheilua vasta kun olet taas terve.

Tuo on kyllä totta. Tuota sykettä tulee välillä liikaakin tarkkailtua ja sehän ei asiaa auta. Tässä kun on kohta n 8kk podettu tätä "tautia" (oli päällä varmasti jo pitkään, ehkä jopa vuosia), niin alkaa jo olemaan kärsimätön. Aluksi yleislääkärit hoitivat vielä kroppaa kiihdyttävillä lääkkeillä tuota tähän liittyvää unettomuutta, joten n 3-4kk meni hoidot väärään suuntaan.

Onko nuo "heikot jalat" juuri yleinen tähän liittyvä vaiva? Tuntuu välillä, että yläkroppa ok, mutta jalat on ihan hyytelöä, jopa seistessä. Ja toki se ajoittainen yleinen väsymys, ehkä ne aivan tajutottomat uupumuskohtaukset ovat vähentyneet. Varmaan tuon automisen hermoston yliaktiivisuuden vuoksi nuo sykkeet ovat kyllä herkkiä nousemaan, jos vähänkin "stressaa" jotain, jonka tuntee ilman mittariakin.

Onko kuinka moni joutunut pitämään pitkää sairaslomaa ylikunnon/ylirasituksen vuoksi? Ei tässä pystyisi kyllä mitään fyysistä työtä tekemään edelleenkään. Päässä käy välillä jo väsymysoireyhtymät sun muut, vaikka urheilulääkärit on sitä mieltä, että ylirasitustilaa tämä on.

Pottumaista on myös se, että päivät vaihtelee, välillä on ihan kuitti ja välillä vähän enemmän energiaa.

Oma opetukseni ja ohjeeni muille on se, että kannattaa ajoissa kuunnella sitä kroppaa. Yöhikoilut, unihäiriöt, syke ja kroppa ei palaudu treenin jälkeen ovat merkkejä, että nyt taukoa ja kunnolla.
Tämähän on vielä sellaisen huonon "kokonaispaketin" seuraus: kova treeni ja muu stressi esim töissä/kotona. Monet tekevät sen virheen, että purkavat niitä työstressejä ja muita paineita vielä kovempaan treeniin ja kyllähän se tiettyyn rajaan asti auttaakin. Mutta kun se kokonaispaketti on liian rankka, niin pudotus on raju ja toipuminen kestää pitkään.

Ja kannattaa mennä heti urheilulääkärille, yleislääkäreillä ei ole tästä tilasta juuri mitään tietoa.
Tämä ketju on ollut siinä mielessä hyvää luettavaa, että näkee muidenkin tarinoita kyseisestä vaivasta, aika vähän muuten on tietoa tästä vielä Suomessa (näin totesi yksi aiheesta tutkimuksenkin tehnyt) ja nämä omakohtaiset kertomukset antaa hyvin infoa.

[salittaja95]

Tuo on kyllä totta. Tuota sykettä tulee välillä liikaakin tarkkailtua ja sehän ei asiaa auta. Tässä kun on kohta n 8kk podettu tätä "tautia" (oli päällä varmasti jo pitkään, ehkä jopa vuosia), niin alkaa jo olemaan kärsimätön. Aluksi yleislääkärit hoitivat vielä kroppaa kiihdyttävillä lääkkeillä tuota tähän liittyvää unettomuutta, joten n 3-4kk meni hoidot väärään suuntaan.

Onko nuo "heikot jalat" juuri yleinen tähän liittyvä vaiva? Tuntuu välillä, että yläkroppa ok, mutta jalat on ihan hyytelöä, jopa seistessä. Ja toki se ajoittainen yleinen väsymys, ehkä ne aivan tajutottomat uupumuskohtaukset ovat vähentyneet. Varmaan tuon automisen hermoston yliaktiivisuuden vuoksi nuo sykkeet ovat kyllä herkkiä nousemaan, jos vähänkin "stressaa" jotain, jonka tuntee ilman mittariakin.

Onko kuinka moni joutunut pitämään pitkää sairaslomaa ylikunnon/ylirasituksen vuoksi? Ei tässä pystyisi kyllä mitään fyysistä työtä tekemään edelleenkään. Päässä käy välillä jo väsymysoireyhtymät sun muut, vaikka urheilulääkärit on sitä mieltä, että ylirasitustilaa tämä on.

Pottumaista on myös se, että päivät vaihtelee, välillä on ihan kuitti ja välillä vähän enemmän energiaa.

Oma opetukseni ja ohjeeni muille on se, että kannattaa ajoissa kuunnella sitä kroppaa. Yöhikoilut, unihäiriöt, syke ja kroppa ei palaudu treenin jälkeen ovat merkkejä, että nyt taukoa ja kunnolla.



Tämähän on vielä sellaisen huonon "kokonaispaketin" seuraus: kova treeni ja muu stressi esim töissä/kotona. Monet tekevät sen virheen, että purkavat niitä työstressejä ja muita paineita vielä kovempaan treeniin ja kyllähän se tiettyyn rajaan asti auttaakin. Mutta kun se kokonaispaketti on liian rankka, niin pudotus on raju ja toipuminen kestää pitkään.

Ja kannattaa mennä heti urheilulääkärille, yleislääkäreillä ei ole tästä tilasta juuri mitään tietoa.
Tämä ketju on ollut siinä mielessä hyvää luettavaa, että näkee muidenkin tarinoita kyseisestä vaivasta, aika vähän muuten on tietoa tästä vielä Suomessa (näin totesi yksi aiheesta tutkimuksenkin tehnyt) ja nämä omakohtaiset kertomukset antaa hyvin infoa.


Kertakaikkiaan hyvä teksti! Mukava lukea että ei ole ainoa joka luultavasti kärsinyt jo vuosia kyseisestä urheiluvammasta, pikaista paranemista sulle!

[Kaksipyöräilevä autoilija]

Kertakaikkiaan hyvä teksti! Mukava lukea että ei ole ainoa joka luultavasti kärsinyt jo vuosia kyseisestä urheiluvammasta, pikaista paranemista sulle!
Kiitos. Ja samoin sinulle!
Itse annoin tuon tilan jatkua liian kauan ja toipumis/hoitoseikkailuista voisi kirjoittaa tähänkin asti jo vaikka kirjan.

[MTBVespa]

Itse pitäny mottona, että lepään vielä vähän varuiksi, ennemmin kuin treenaan vielä vähän varuiks.

[salittaja95]

Kiitos. Ja samoin sinulle!
Itse annoin tuon tilan jatkua liian kauan ja toipumis/hoitoseikkailuista voisi kirjoittaa tähänkin asti jo vaikka kirjan.


Joo, ttietämättömänä homma voi mennä ihan prölinäks. Turhauttavaa olla liikkumatta lainkaan ja henkinen fiilis todella surkea mutta eipä muu auta kuin lepo

[kolistelija]

Sykepohjaista rasitusseurantaa tekee muuten myös stravan n.6€/kk maksava premium. Ei taida vielä toimi muilla lajeilla kuin pyöräilyllä, mutta fillarilla tulee ihan samanlaista käppyrää kuin tehomittarilla golden cheetahissa. Tarkkuus on varsin riittävä jotta perustreenaaja voi kattoa millon pitää miettiä asioita tarkemmin.

[hannupulkkinen]

Karua, tsemppiä sinne. Mulla aivan samanlaisia oireita, oon niistä tuossa joitakin sivuja sitten avautunut. Eläkeläis-olo on hyvä kuvaus.
Minä olen eläkeläinen ja minullakin alkaa olla eläkeläisolo. Kun on aikaa on tullut hiihdettyä vähän liikaa. Eläkeläisen olo ei kuitenkaan ole mitenkään eriainen muuten kuin ei eläkeläisenkään. Turhaa ennakkoluuloa. Ylikunto ei ole kiva oli sitten eläkkeellä tai ei. Eläkeläisrasismi on yhtä suurta rasismia kuin muukin rasismi. Toivottavasti viikon levolla tämä minun eläkeläisoloni menee ohitse. Hiihtoaikaa on vielä parisen kuukautta ja ladulle on mieli.

[LJL]

Ot, tuo aiempi eläkeläisviittaus ei alunperin ollut oma idea, itsellä tuli vaan ensimmäiseksi mieleen 93-vuotiasta vaari, jolla nyt on kaikenlaista remppaa välillä ja tahti hiipunut. Tarkoitus ollut loukata hyvinvoivia turboeläkeisiä ja nöyrimmin pahoittelen jos näin on päässyt käymään. Sanotaanko näin päin että onneksi olkoon kaikille ovat nyt 60 ikävuoden kieppeillä pääsevät eläkkeelle. Itse en varmaan pääse eläkkeelle koskaan ja jos pääsen, todennäköisesti kukaan ei myöskään ole maksamassa niitä. Joten väittäisin että nyt kannattaa nauttia eläkkeestään täysin rinnoin!! (eikä turhaan sovitella yhyy rasismia -marttyyrinviittaa harteilleen..)

[hannupulkkinen]

No vähän kieli poskella kirjoittelin. Ikärasismia oikeasti on. Sinun viestisi ei nyt sitä ainakaan tarkoitusella ollut. Itse jäin eläkkeelle 64- vuotiaana ja parempikuntoisena kuin monet parikymmentä vuotta nuoremmat. Silloin kun LJL jää eläkkeelle niin meikkäläisen sukupolvi on jo haudassa ja rahaa on eläkkeisiin niinkuin nytkin jos tämä maailma vain muuten ei huku saasteisiin. Sehän tässä ikääntymisessä on hankalaa, että palautuminen on paljon hitaanpaa kuin nuorena. Sitä ei kuitenkaan aina muista. Nyt olen marraskuun alusta hiihtänyt 1200 kilsaa ja se olisi mennyt hyvin pertsalla, mutta kun akilles kipeytyi niin piti alkaa hiihtää vapaata ja pulssit olivat korkeammalla kuin pertsassa. Lisäksi tuli käytyä punttisalilla ja siitä palautuminen on vielä hitaampaa kuin aerobisesta harjoittelusta.

Viime viikolla kävi sitten niin, että pulssi ei enää noussut ja tuli yöhikoilua ym oireita. Niinpä nyt viikko levätään ja katsotaan sitten. Perjantaina kuitenkin lähden Lapin mökille pariksi kuukaudeksi. ja siellä täytyy muistaa hiihtää jarrupäällä.

[LJL]

Jos joskus (ehkä 70-vuotiaana?) pääsen eläkkeelle, haluan olla niin kuin Hannu ;)

[LJL]

Suosittelisin paneutumaan Polarin PPT5, GoldenCheetahin tmv harjoituspäiväkirjoihin joissa käytetään subjektiivisen tuntemuksen lisäksi jollain menetelmällä tuotettua rasituslaskentaa ts. sykereservin jakamista pisteytettyihin rasittavuuskaistoihin sekä lisäksi esim. PPT5:ssa eri LAJIen rasituskertoimiin. Antaa huomattavasti vakaamman ja varmemman pohjan omalle liikunnalle; poistaa paljon arvailuja siltä oliko päivät/viikot kuormittavia vai ei.

Juuri näin. Ajattelin ostaa Polarin V800:n ennen kuin alan taas harjoitella, sehän parittuu ilmeisestikin tuon PPT5:n kanssa, antaa palautumisajat jne. Tähän asti olen treenannut Suunto T6d:llä ja Movescountilla... Siitä datasta en saanut turistina ennakoitua, mitä on käymässä.

[JaniM]

Ajattelin ostaa Polarin V800:n ennen kuin alan taas harjoitella.....

Itselläni on tuo V800 ollut kesäkuusta saakka ja se näyttää kyllä armottomasti missä mennään. Ei voi olla ainakaan tietämätön jos palautuminen on koko ajan rasittunut/erittäin rasittunut alueella. Itselläni yöuni heikkenee olennaisesti jos ollaan edes "rasittunut" alueella useita päiviä peräkkäin. Tuo vielä mun mielestä adaptoituu kunnon nousemiseen ja kunhan kelloa pitää kädessä niin se mittaa ja lisää myös kävelylenkit ym. "ei treenit" rasitukseen.


”Tasapainossa” tarkoittaa, että harjoittelusi ja palautumiseen tarvitsemasi aika ovat viime aikoina olleet tasapainossa. Kun varaat riittävästi aikaa palautumiseen, saat parhaan hyödyn harjoittelusta.
”Rasittunut” tarkoittaa, että harjoituskuormituksesi on kertynyt suureksi. Se voi myös tarkoittaa, ettet ole vielä palautunut täysin edellisistä harjoituksistasi ja aktiivisuudestasi. Kunnon kohottaminen ja suorituskyvyn parantaminen edellyttävät välillä raskasta harjoittelua mutta myös riittävää palautumista.
”Erittäin rasittunut” tarkoittaa, että olet harjoitellut viime aikoina kovasti ja että kumulatiivinen kuormituksesi on erittäin suuri. Ajan mittaan tämä parantaa kuntoasi ja suorituskykyäsi. Muista kuitenkin varata riittävästi aikaa palautumiselle ennen seuraavaa rankkaa harjoitusjaksoa tai kilpailua.
”Aliharjoitellut” tarkoittaa, että olet viime aikoina harjoitellut tavallista vähemmän. Ehkä tarvitset tavallista enemmän palautumisaikaa sairauden, arkielämän stressin tai harjoitusohjelman muutoksen vuoksi. Muista kuitenkin, että jos pienennät harjoituskuormitustasi useiksi viikoiksi suunnittelematta sitä tarkasti, osa jo saavuttamistasi ....

[LJL]

^ Jes. Jälkiviisaana voisi todeta, että ehkä en olisi tässä tilanteessa jos jotakin tuollaista dataa/palautetta olisi ollut saatavilla..

[salittaja95]

Onko täällä ketään joka käynyt kroonisen ylikunnon? Missä vaiheessa hermosto alkaa palautumaan? Tai löytyykö netistä informaatiota hermostoon liittyen

[Kaksipyöräilevä autoilija]

Onko täällä ketään joka käynyt kroonisen ylikunnon? Missä vaiheessa hermosto alkaa palautumaan? Tai löytyykö netistä informaatiota hermostoon liittyen

Pitkittynyt ylikunto on jo sinänsä krooninen, näin ainakin itse sen näen ja koen.
Jos autonominen hermosto käy vilkkaana, niin sitä voi (ainakin pitäisi) yrittää rauhoittaa esim levolla, rauhoittumalla (stressi pois jne), "tietoinen läsnäolo", mindfullness, meditaatio yms tyyppisillä harjoituksilla, lisäksi esim kevyellä kävelyllä. Lisäksi välillä käytetään hermostoa rauhoittavia lääkkeitä tapauskohtaisesti. Myös esim akupunktio voi toimia, sekä TRE-terapia on myös yksi harjoite (Tension Release Excersise). Missä vaiheessa alkaa palautumaan? Se on vaikea varmasti sanoa, varmaan tapauskohtaista osin.

Täälläkin jotain harjoitteita, jotka sopii hermoston rauhoittamiseen myös ylikuntotilassa:

www.oivamieli.fi (http://www.oivamieli.fi)

TRE:

http://youtu.be/KnsUKgy93YU

http://youtu.be/Wr2XFrinOlo


Listaan voisi lisätä myös jooga, hengitysharjoitukset, venyttelyt jne.
Nämä ovat tälläisiä apuvälineitä, koska mitään poppaskonstia ei ole, millä hermoston saisi kuntoon hetkessä.

Nämä ehkä olleet linkkeinä ylikunnosta jo (?):

http://www.terveurheilija.fi/materiaalit/iltaseminaarienmateriaalit/getfile.php?file=328

http://www.irunfar.com/2013/09/overtraining-syndrome-part-one.html

http://www.irunfar.com/2013/10/overtraining-syndrome-part-two-treatment-and-prevention.html

[r.a.i]

http://www.sweetwaterhrv.com/SweetBeatLife/SweetBeatLife.shtml

Itse olen alkanut käyttää tällaista softaa palautumisen seurannassa, ei tarvii mitään kuukausimaksuja. BT-sykevyöllä toimii - ainaskin Polarin H7. Kannattaa googlailla termillä HRV. Ohjelma tuntuu muutaman viikon kokeilun jälkeen ihan pätevältä. Aikaisemmin seurailin pelkästään aamusykkeitä.

Noissa training load ja TSS seurannoissa on tavallista elävää elävän ihmisen kannalta IMO sellainen ongelma, etteivät ne (tietääkseni?) ota huomioon treenin ulkopuolisen elämän rasitteita ja stressitekijöitä, jotka myös saattavat vaatia palautumista.

[PatilZ]

Noissa training load ja TSS seurannoissa on tavallista elävää elävän ihmisen kannalta IMO sellainen ongelma, etteivät ne (tietääkseni?) ota huomioon treenin ulkopuolisen elämän rasitteita ja stressitekijöitä, jotka myös saattavat vaatia palautumista.

Periaatteessa säätelemällä, miten pitkän ajan juokseva keskiarvo ATL:lle laittaa, voi ottaa huomioon muun elämäntilanteen tai esim. iän tms. tuoman palautustarpeen. Ts. voi säätää, miten pitkään harjoituksen tuoma rasitus näkyy kropassa. Käytännössä tällä pelaaminen on aika vaikeaa. Lisäksi ne ovat vain laskennallisia suureita, joten eivät korvaa suoraa informaatiota (biopalaute).

Ja kiitos linkistä. Täytyy tutustua.

[Markku Silvenius]

http://www.sweetwaterhrv.com/SweetBeatLife/SweetBeatLife.shtmlNoissa training load ja TSS seurannoissa on tavallista elävää elävän ihmisen kannalta IMO sellainen ongelma, etteivät ne (tietääkseni?) ota huomioon treenin ulkopuolisen elämän rasitteita ja stressitekijöitä, jotka myös saattavat vaatia palautumista.

Joo tilannehan on se, että AINA pitää kuunnella omaa kehoaan ja terveellä maalaisjärjellä selviää aika pitkälle. Kuunnella omaa kehoaan on käytännössä RPE; Borgin asteikko. Jos fiilis kuitenkin on se, että tekee tiukkaa niin kannattaa funtsia onko järkevämpää himmata. Kuten Coggan joskus taisi sanoa: "If it feels hard, then it is hard"

Itsellä sellainen näppituntuma että esim. Polarin CS600 antama status palautuneisuudesta tai RCX5 antama status kontrollisyketestillä harjoituksen alussa (molemmat HRV-perusteisia) eivät aina vastaa tuntemusta. Esim eilen RCX5 antoi tuloksen sykkeet normaalilla tasolla (ohjelma testaa sykevälivaihtelun kolmella sykealueella) vaikka heti huomasi että sykkeet kulkee todella alhaalla, mutta skaalasin havainnon ja sillä ei ollut väliä koska alkava reeni oli helppo. Tuo RCX on kuitenkin 4 kk lukenut sykettäni eli lienee oppinut missä mennään.

[Markku Silvenius]

Tuossa aiemmin mainitsemani tutkimuksen linkki:

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/20771/teljo.pdf?sequence=1

[MTBVespa]

Hyvä linkki.

[salittaja95]

25min hölkkä/kävely 4,5 kk tauon jälkeen, jalat 100metrin jälkeen puuroa mutta tämä varmaan normaalia? Lenkin jälkeen yks rytmihäiriö tuntemus, eli vielä ollaan matkalla kohti tervettä elämää.

[Jpl74]

Noin vuosi sitten jouduin menemään korkean leposykkeen johdosta päivystykseen. Ei mitään todettu. n. 1,5kk pelkkää kävelyä ja sen jälkeen taas kevyesti pyörän selkään. Loppu kesästä rasituskoe, jossa ei myöskään todettu mitään poikkeavaa. Kävin eilen taas lääkärissä. Tällä kertaa Harri Hakkaraisen luon diacoriin. Olen seurannut koko tämän ajan palautumisaikaani Polarin mittarilla ja treenaillut sen mukaan, ehkä vuoden takainen ylikunto-oire ainoastaan "pakotti" seuraamaan palautumista tarkemmin. Syy eiliseen lääkärikäyntiin oli edelleen jatkuvat hengästymiset ja varsinkin keuhkojen yläkapasiteetissa hapenpuutteen tunne. Olin jutellut juuri yhden entisen sm-tason urheilija kaverin kanssa jolla oli ollut samoja oireita hapetuksen kanssa ja todettu astma. Hapenpuute ja kuivuushan aihettavat näitä paperijalkoja, jotka myös omaan. Pyöräilykausi olisi alkamassa ja ajattelin, että sama ei toistuisi tänä keväänä.Hakkaraisen diagnoosi, pyöräilijän syndrooma. En eilisten vitutus kohtauksien ja väsymyksen johdosta googlaillut asiaa. Mitään asiaan liittyvää en ole vieläkään kuukkelista löytänyt. Aika sydänspesialistille viikonpäästä, en tiedä onko turhaa rahan tuhlausta.Mahtaakohan olla yhtään järkevään selitystä "ylikunnolle"? Itselle ei olla sitä todettu lääkärissä. Itse ainoastaan todettu kun lähdetty ynnäämään omat treenit, lepo ja ruokailu.

[LJL]

Hakkaraisen diagnoosi, pyöräilijän syndrooma.

Eikö Hakkarainen itse selventänyt, mitä tuo pyöräilijän syndrooma tarkoittaa, tai kertonut mitä pitää tehdä?

Itsellä on Diacoriin 20.3. Kirsi Korpi -nimiselle ylikunto-oireisiin erikoistuneelle kardiologi-yleislääkärille aika, sitä odotellessa.

[Markku Silvenius]

Hakkaraisen diagnoosi, pyöräilijän syndrooma. En eilisten vitutus kohtauksien ja väsymyksen johdosta googlaillut asiaa. Mitään asiaan liittyvää en ole vieläkään kuukkelista löytänyt. Aika sydänspesialistille viikonpäästä, en tiedä onko turhaa rahan tuhlausta.Mahtaakohan olla yhtään järkevään selitystä "ylikunnolle"? Itselle ei olla sitä todettu lääkärissä. Itse ainoastaan todettu kun lähdetty ynnäämään omat treenit, lepo ja ruokailu.

Pyöräilijän syndrooma(t) viittaa(vat) useampiin paikkoihin; pistekuormitusongelmat kämmenien hermotuksessa, pistekuormitusongelmat jalkovälissä. Urheilijan sydän(syndrooma) taas viittaa sydämen rakennekehitykseen, mikä ei perusasetelmana ole vaarallista ellei sieltä löydy kolmatta tai neljättä sydänlyöntiääntä jotka indikoivat ongelmia (en ole lääkäri).

[Jpl74]

Joo selventi. Se on verenkiertohäiriö jalkojen ja yläkropan välillä. Lonkassa on jänne mikä menee suoliluusta häpyluuhun (muistaakseni). Sen alla kulkee kaikki, laskimo, valtimo, hermotus ja jne. Selällä maatessa virtaukset ok mutta jos nostaa jalkaa 45 asteen kulmaan, niin virtaukset selvästi pienenevät. Tästä johtuu hapensaanti oireet ylärekisterissä. Eli, virtaukset ylöspäin kuljettavat esim. hiilidioksidia ja jos se ei ole tasaista keuhkoihin tulee piikkejä. Nämä piikit ihminen tuntee hapenvajauksena, koska hemoklobiini ei kerkeä kuljettamaan samassa suhteessa happea takaisin ja keuhkot (täyttyvät). Ihminenhän ainoastaan tunteen hiilidioksidin keuhoissa, ei happea. Lääke tähän oli fysioterapia, jota Hakkaraisen mielestä tähän vaivaan osaa antaa kunnolla ainoastaan Juha Koistinen (DBC-Klinikka). Hakkaraisella myös vastaanotto nykyään myös siellä.

Tämä oli minun muistiin perustuva eilinen diagnoosi Hakkaraiselta, joka piirsi ja selitti. Muistaakseni ymmärsin asian ainakin eilen vastaanotolla. =)

P.S meillä on sit sama lääkäri ja sama paikka. Mulla ilta-aika. Valmistelethan LJL Sen Kirsin kunnolla.

[MTBVespa]

Kohtuu muikea tuo viimenen lause...

[LJL]

Joo selventi. Se on verenkiertohäiriö jalkojen ja yläkropan välillä. Lonkassa on jänne mikä menee suoliluusta häpyluuhun (muistaakseni). Sen alla kulkee kaikki, laskimo, valtimo, hermotus ja jne. Selällä maatessa virtaukset ok mutta jos nostaa jalkaa 45 asteen kulmaan, niin virtaukset selvästi pienenevät. Tästä johtuu hapensaanti oireet ylärekisterissä. Eli, virtaukset ylöspäin kuljettavat esim. hiilidioksidia ja jos se ei ole tasaista keuhkoihin tulee piikkejä. Nämä piikit ihminen tuntee hapenvajauksena, koska hemoklobiini ei kerkeä kuljettamaan samassa suhteessa happea takaisin ja keuhkot (täyttyvät). Ihminenhän ainoastaan tunteen hiilidioksidin keuhoissa, ei happea. Lääke tähän oli fysioterapia, jota Hakkaraisen mielestä tähän vaivaan osaa antaa kunnolla ainoastaan Juha Koistinen (DBC-Klinikka). Hakkaraisella myös vastaanotto nykyään myös siellä.

Tämä oli minun muistiin perustuva eilinen diagnoosi Hakkaraiselta, joka piirsi ja selitti. Muistaakseni ymmärsin asian ainakin eilen vastaanotolla. =)

Ok, no tuo kuulostaa sellaiselta, ettei tuota diagnoosia nyt erityisesti tarvitse pelätä... Fysioterapeutille sain jo työterveydestä kehotuksen, ajattelin että ensin käy urheilulääkärillä. Helkkari, tässä vaan rupeaa pelkäämään kaikenlaisia diagnooseja, että voiko tässä enää normaalisti (kestävyys-)urheilla ollenkaan.


P.S meillä on sit sama lääkäri ja sama paikka. Mulla ilta-aika. Valmistelethan LJL Sen Kirsin kunnolla.

Hienoa :D Mulla on iltapäivällä Hki Keskustassa, voidaan sitten vertailla kokemuksia

[usko juntunen]

Ylikuntomies@ Hiihto-lehti 2/2015 oli Sami Jauhojärven kirjoittama monen sivun juttu ylikunnosta. Miehellä lienee jotain omakohtaistakin kokemusta ko. tilasta.
Pahin tapaus minkä Sami kertoi esimerkkinä oli semmonen et mies vietiin kesken lenkin lanssilla hoitoon! Lehti löytynee vaikkapa kirjastosta.

[hannupulkkinen]

Täällä ei taida muita yhtä vanhoja olla kuin minä, mutta mietin, että panenko nämä oireet vanhuuden piikkiin vai onko kyse jostain muusta. Erityisesti luisteluhiihdossa ylämäissä tulee sellainen ongelma, että jaloista loppuu voima kokonaan, jos olen edellisenä päivänä hiihtänyt pitkän kahden-kolmen tunnin lenkin pk-sykkeilä. Pitää pysähtyä kesken mäen ja odottaa voimien palautumista ehkä minuutin. Ylikuntoa ei ole ainakaan jos uskoo ortostaattista sykereaktiota. Aamuisin ihan normaali. Joskus nuorempana sama ilmeni hiihtokauden alussa, mutta myöhemmin se meni pois. Nyt olen hiihtänyt 1300 kilsaa, josta kaksi kolmasosaa pertsaa. Pertsalla ei tätä katkojuttua ainakaan samassa määrin tule ja välillä tämä oli poissa luistellessakin. Yksi syy voi olla venyttelemättömyys. Pelkään kuitenkin, että jossain suonessa on tukos, joka estää veren kunnollisen virtaamisen. Tuo pyöräilijän syndrooma kuulostaa melko samanlaiselta. Pitänee käydä ensin ostetopaatilla ja jos se ei auta niin sitten lääkärillä. Jos mitään ei löydy niin sitten tämä on vanhuudesta johtuvaa.

[LJL]

Kappas! Ekselent! Täytyy hankkia lehti käsiin. Kiitos vinkistä Usko

[JKK]

Täällä ei taida muita yhtä vanhoja olla kuin minä, mutta mietin, että panenko nämä oireet vanhuuden piikkiin vai onko kyse jostain muusta. Erityisesti luisteluhiihdossa ylämäissä tulee sellainen ongelma, että jaloista loppuu voima kokonaan, jos olen edellisenä päivänä hiihtänyt pitkän kahden-kolmen tunnin lenkin pk-sykkeilä. Pitää pysähtyä kesken mäen ja odottaa voimien palautumista ehkä minuutin. Ylikuntoa ei ole ainakaan jos uskoo ortostaattista sykereaktiota. Aamuisin ihan normaali. Joskus nuorempana sama ilmeni hiihtokauden alussa, mutta myöhemmin se meni pois. Nyt olen hiihtänyt 1300 kilsaa, josta kaksi kolmasosaa pertsaa. Pertsalla ei tätä katkojuttua ainakaan samassa määrin tule ja välillä tämä oli poissa luistellessakin. Yksi syy voi olla venyttelemättömyys. Pelkään kuitenkin, että jossain suonessa on tukos, joka estää veren kunnollisen virtaamisen. Tuo pyöräilijän syndrooma kuulostaa melko samanlaiselta. Pitänee käydä ensin ostetopaatilla ja jos se ei auta niin sitten lääkärillä. Jos mitään ei löydy niin sitten tämä on vanhuudesta johtuvaa.

Sille ei voi mitään, että ikä tuo omat rajoitukset. Itse 54 vuotiaana tuo sykeasia on muuttunut totaalisesti muutamassa vuodessa. Ei siitä montaa vuotta ole kun sykehuippu oli 198, nyt saa olla tyytyväinen johonkin 169 saavuttamiseen. Intervallissa tuota sykettä tulee aina välillä testattua. Levänneenä ja hyvin palautuneena saa sen sykkeen nousemaan.

[Jpl74]

Ei puhunut mitää hienoja sanoja, puhui vaan tuosta pyöräilijän syndroomasta ja sanoi sen kyllä olevan harvinainen. Jos yhtään ymmärsin Lontoota, voi myös aiheuttaa sydänongelmia.

No, huomenna aika erikoismiehille ja toivottavasti tulee jotain lisätietoa. Esim, koska jalat amputoidaan vai pitääkö hakeutua psykiatriselle :)

[JKK]

Ei puhunut mitää hienoja sanoja, puhui vaan tuosta pyöräilijän syndroomasta ja sanoi sen kyllä olevan harvinainen. Jos yhtään ymmärsin Lontoota, voi myös aiheuttaa sydänongelmia.

No, huomenna aika erikoismiehille ja toivottavasti tulee jotain lisätietoa. Esim, koska jalat amputoidaan vai pitääkö hakeutua psykiatriselle :)

Tuskin psykiatrille peruslääkäri (vaikka urheilu) helposti lähettää. Ne lähettelee psykologille. Sinne psykiatrille pitää itse hakeutua ja julkisella puolella sinne pääsy on melkein mahdotonta.

[Jpl74]

Noniin, väliaikoja.

Erittäin vahva astma epäily ja testotasot olemattomat. Astmaan aluksi avaavaa, kunhan saadaan seuranta ja spiro suoritettua. Testosteroiini hoidetaan jatkossa korvaushoidolla.

[Aerkank]

Testosteroiini hoidetaan jatkossa korvaushoidolla.

Onkohan tuo testosteronivajeen hoito korvaushoidolla ADT-säännöstön sallittujen lääkkeiden ja menetelmien puolella?

[LJL]

Mulla siirtyy urheilulääkäri viikolla eteenpäin... Ehtiipä toivottavasti paremmin lukea tänään postittamani vuoden -14 harjoituspäiväkirjan ja tähänastisten kokeiden tulokset

[Jpl74]

Onkohan tuo testosteronivajeen hoito korvaushoidolla ADT-säännöstön sallittujen lääkkeiden ja menetelmien puolella?

En kilpaile, niin tieto siitä huteralla pohjalla. Ainoastaan jostain lukenut, että voi olla mahdollista kilpailla erityisluvalla.

Kirsi Korpi soitteli myös minulle ja pienen keskustelun ja taustatietojen tarkastelujen jälkeen päädyttiin ihan uusin kuvioihin. Ergo spiro, missä tulee myös rasitusastma esille ja paljon muita lisätietoja esim. ylirasituksesta.

[feltti]

Testosteroiini hoidetaan jatkossa korvaushoidolla.

Järjetöntä. Tuohan on vain ongelman siirtämistä. Mitä kauemmin olet korvaushoidossa, sitä varmennin oma testotuotanto ei herää enää ikinä ja olet loppuelämäsi orja. Korvaushodon tilalle tarpeeksi kauan lepoa treenistä ja muita aktiviteetteja. Ja muita hoitoja, vaikka sitten pornoa ja huoria.

Treenistä: mulla pitkät ja rauhalliset raukaisee, lyhyet ja terävät virkistää. Lyhyet ja terävät tuntuvat boostaavan testotuotantoa (järjettömiä erektioita) jos kohta kortisolin tuotantoakin (ylikierroksia). Pitkät ja rauhalliset toimivat tasoittavina, pitkät ja kovat uuvuttavina. Omasta mielestäni oon nyt viiskymppisenä löytänyt tasapainon, lukuunottamatta satunnaisia ylilyöntejä jolloin tunne voittaa järjen. Eikun juu, myös vaimoni mielestä.

[LJL]

...pornoa ja huoria.

Kun käy huorissa, sanoo vaan vaimolle että "kävin vähän ehkäisemässä ylikuntoa"

[Jpl74]

Järjetöntä. Tuohan on vain ongelman siirtämistä. Mitä kauemmin olet korvaushoidossa, sitä varmennin oma testotuotanto ei herää enää ikinä ja olet loppuelämäsi orja. Korvaushodon tilalle tarpeeksi kauan lepoa treenistä ja muita aktiviteetteja. Ja muita hoitoja, vaikka sitten pornoa.

Johan oli taas sammakko. Olen onnellinen sinun mahtavasta jäykistymisestä. Ei minullakaan vielä siinä ole ollut ongelmia. Alhainen testotaso aiheuttaa myös monta muuta "vikaa".

[sledgehammer]

Kaipa se on niin roinaamattomalla keski-ikäisellä ihmisellä, että ei ne testotasot itsestään nousuun lähde jos ovat itsestään tulleet alas. Tuolla on kyllä suuri vaikutus aineenvaihdutaan, kudosten uusiutumiseen, niveliin ja vaikka mihin. Mä oon ihan sillä linjalla, että siinä kohtaa kun omat tasot alkaa tipahtaa, haen kyllä päivittäisannokseni lääkäristä.

[feltti]

Mä taas väitän että elintavoilla, ruokavaliolla ja elämänasenteella voi keski-ikäinen vaikuttaa testotasoihinsa myös nostavasti. Jollain 80 vuotiaalla tilanne voi olla toinen.

[hannupulkkinen]

Järjetöntä. Tuohan on vain ongelman siirtämistä. Mitä kauemmin olet korvaushoidossa, sitä varmennin oma testotuotanto ei herää enää ikinä ja olet loppuelämäsi orja. Korvaushodon tilalle tarpeeksi kauan lepoa treenistä ja muita aktiviteetteja. Ja muita hoitoja, vaikka sitten pornoa ja huoria.

Minä käytin kaksi vuotta hormonikorvaushoitoa viimeisinä työvuosina kun uupumus meinasi iskeä. Sitten todettiin eturauhassyöpä. Ilman korvaushoitoa syöpä olisi jäänyt huomaamatta ja edetä hoitamattomaksi. Kysyin lääkäriltä nopeuttaako korvaushoito eturauhassyövän kasvua ja vastaus oli kyllä. Kysyin myös vähentääkö korvaushoito omaa hormonituotantoa ja vastaus oli ei. Jos hormoonitasoja nostetaan normaalitasoa korkeammalle niin niin voi käydä.

Nyt menen toukokuussa viimeiseen syöpäkontrolliin, jossa mitataan myös hormonitasot. Jos ne ovat alhaalla niin voin aloittaa korvaushoidon uudelleen. Tutukimusten mukaan eturauhassyöpäleikattujen kuolleisuus ei nouse korvaushoidossa. Tuon kahden vuoden hoitojakson aikana huomasin kuinka paljon elämänlaatu paranee korvaushoidon myötä. Nyt kun hoitoa ei ole voinut ottaa syövän takia niin olen käyttänyt sinkkivalmisteita, joiden pitäisi Tolosen mukaan buustata hormonitoimintaa, mutta vähäistä se on ollut. Hoidon aikana pystyin ajamaan maantiepyörällä pari tuntia yli kolmen kympin keskarilla ja nyt se ei onnistu millään. Ikää on se 65.

Jos korvaushoitoa halajatte niin PSA koe on välttämätön. Eivätpä lääkärit taida ilman sitä hoitoa myöntääkkään. Minulla PSA oli normaalitasolla ennen korvaushoidon aloittamista, mutta siitä huolimatta syöpä eteni. Muutenkin kaikkien yli 50-vuotiaiden kannattaa käydä PSA:nsa mittauttamassa vuosittain vaikka jotkut lääkärit pitävätkin sitä turhana.

[Aerkank]

Testosteronin korvaushoitoa suunnittelevien aktiivipyöräilijöisen kannattaisi tutustua http://www.antidoping.fi/documents/10162/24340/Suomen+antidopings%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6st%C3%B6%202 015. Muutama jargoni:
1 §
SÄÄNNÖSTÖN TARKOITUS JA SOVELTAMISALA
1.3 Soveltaminen henkilöihin
Tätä säännöstöä sovelletaan kaikkiin sellaisiin luonnollisiin henkilöihin heidän ikäänsä, asuinpaikkaansa tai kansallisuuteensa katsomatta, jotka ovat jonkin maan kansallisen lajiliiton tai sen jäsen- tai sisarjärjestön jäseniä tai lisenssinhaltijoita tai osallistuvat niiden järjestämiin, valtuuttamiin tai tunnustamiin kilpailuihin tai muihin tapahtumiin, niiden pitopaikasta riippumatta, tai ovat jonkin sopimusjärjestelyn myötä tai muutoin jonkin maan kansallisen lajiliiton tai sen jäsen- tai sisarjärjestön toimivallan alaisia.
Tätä säännöstöä sovelletaan myös kaikkiin urheilijoihin ja urheilijoiden tukihenkilöihin, jotka ovat kansallisen lajiliiton tai sen jäsenjärjestön jäseniä tai jotka osallistuvat missä tahansa ominaisuudessa mihin tahansa toimintaan, jonka on järjestänyt, pitänyt, kutsunut koolle tai valtuuttanut jokin kansallisen urheilutapahtuman järjestäjä

Eli osallistutpa mihin tahansa liiton alaisen seuran järjestämään tapahtumaan, olet säännöstön piirissä. Ja tämä koskee myös urheilijan tukihenkilöitä, valmentajia, huoltajia jne

2 §
DOPINGIN MÄÄRITELMÄ JA DOPINGRIKKOMUKSET
2.6 Kielletyn aineen tai kielletyn menetelmän hallussapito
2.6.1 Urheilijalla on hallussaan
(a) kilpailun aikana mitä tahansa kiellettyä ainetta tai kiellettyä menetelmää tai
(b) kilpailun ulkopuolella mitä tahansa kiellettyä ainetta tai kiellettyä menetelmää, jonka tai joiden käyttäminen on kielletty myös kilpailun ulkopuolella, ellei urheilija näytä toteen, että edellä tarkoitettu hallussapito perustuu kohdan 4.4 nojalla myönnettyyn erivapauteen tai muuhun hyväksyttävään syyhyn.
2.6.2 Urheilijan tukihenkilöllä on hallussaan
(a) kilpailun aikana mitä tahansa kiellettyä ainetta tai kiellettyä menetelmää tai
(b) kilpailun ulkopuolella mitä tahansa kiellettyä ainetta tai kiellettyä menetelmää, jonka tai joiden käyttäminen on kielletty kilpailun ulkopuolella, ellei urheilijan tukihenkilö näytä toteen, että edellä tarkoitettu hallussapito perustuu kohdan 4.4 nojalla urheilijalle myönnettyyn erivapauteen tai muuhun hyväksyttävään syyhyn.

Testosteronin korvaushoito on kielletty. Jotta sitä voidaan käyttää, pitää ADT:ltä hakea erivapaus, tasomääriteltyyn tapahtumaan etukäteen ja muihin jälkikäteen. Lupa ei heltiä pelkän testosteronitason aleneman tai lääkärin antaman reseptin perusteella. Todennäköisesti vain joku testosteronin tuotantoon liittyvä anatominen poikkeavuus saattaa antaa erivapauden, mutta tällaisen luvan myöntäminen on äärimmäisen harvinaista.

Jos halutaan pysyä puhtaan liikunnan puolella, korvaushoidon kanssa ei osallistuta mihinkään 1§ mainitsemaan tapahtumaan. Tietysti voidaan kysyä, keihin ja mihin testaus kohdistetaan. Voihan korvaushoidolle tietysti koettaa erivapautta hakea. Mutta jos positiivinen näyte tuleekin korvaushoidosta ilman erivapautta, urheilun toimintakiellon päällä ollessa ajelet sitten yksinäsi lenkkejä.

[Jpl74]

Toivottavasti et feltti oo urologi. Suosittelen perehtymään asiaan pikkuisen enemmän.

Ja tuosta ADT;n erivapaudesta vielä, niin pitää olla tuo anatominen poikkeavuus saadakseen erivapauden. Onneksi harrastajia ei ohjata kuselle tienpäältä :) Jos nyt joku kilpaileva on kiinnostunut asiasta, niin täällä vähän lisäinfoa http://www.pyoraily.fi/antidoping/

[IncBuff]

Lainaus tuolta toisaalta:

Voi hyvin olla ns. NFOR eli non-functional overreaching, joka vastaa oireiltaan OTS:ää eli overtraining syndromea, mutta menee nopeammin eli muutamassa viikossa ohi. Jos ei NFOR:n kohtaa lepää, kuten minä en tehnyt, se syvenee OTS:n puolelle
Voi hyvinkin olla. Hommahan meni niin että heinäkuussa pääsääntöisesti viikonloppuisin alkoi olla sitä 5-6h turneeta ja siihen päälle viikolla pari kolme kappaletta 1,5-2h iltalenkkiä, joskus pidempiäkin. Huippuna SyöteMTB elokuun alussa, joka ei sitten mennytkään ihan retkeilyksi vaan ajettiin omaan tasoon nähden suhteellisen kovaa. SyöteMTB:n jälkeen pari päivää lepoa ja sitten palauttavaa maantielenkkiä, ei mitään ihmeellisiä tuntemuksia. Sitten viikonloppu menikin muuttaessa joka 30 asteen helteessä vastaa ihan kovaa urheilusuoritusta. Sitten en ihan tarkkaa muista, mutta elokuussa tuli ajettua ainakin pari pitkää viikonloppu turneeta vielä. Siellä ne ekat oireet sitten alkoi kun alkoi veto loppua kesken ja tuntui ettei pääse mihinkään, vaikka retkeilyvauhtia mentiin.

Lopulta joskus syyskuun alkupäivinä katkesin ihan totaalisesti tuollaisen normi 50-60km maantielenkin puolessa välissä. Ajoin varmaan pari kilsaa jotain 10km/h ennen kuin alkoi taas jotenkin kulkea ja viimeinen pari kymppiä tultiin suht normisti. Sen jälkeen oli vielä suunnitelmissa Hossan yms. pitkät viikonloput, mutta ehkä onneksi iski flunssa, joka pakotti ottamaan reilun viikon ihan rennosti. Sitten tulikin lokakuu ja huonot kelit niin lepoa tuli ihan huomaamatta ja marraskuussa tuntui kulkevan taas normaalisti.

[Nachosman]

Wikipediassa selostetaan ylikunnosta heti alkuun...

"Ylikuntoon joutuneen henkilön fyysisen ja psyykkisen kuorman määrä on kasvanut kovemmaksi, kuin mistä elimistöllä on mahdollista palautua."
Ilmeisesti voi olettaa että elämänvaiheen psyykkisen kuorman määräkin altistaa ylikunnolle, ei pelkästään se liika treeni?

[MTBVespa]

Kyllä. Tai ainakin omat empiiriset havainnot tukevat sitä käsitystä. Stressitila elimistössä. Liittyy autonomisen hermoston viriämiseen.

[ilmora]

Ylellä artikkeli tänään: Stressaantunut kroppa ei kestä kovaa rääkkiä. (http://yle.fi/uutiset/stressaantunut_kroppa_ei_kesta_kovaa_raakkia/7929954)

[LJL]

Hyvä ja informatiivinen artikkeli!

Mulla on sykkeet on edelleen aika sekaisin. Tänään oli aamulla herätessä V800:n ortostaattisen testin tulos 62 levossa, 83 seisten, ehkä vähän sinne päin mitä pitäisi. Yleensä syke-ero yli 30 bpm. Kävin tosiaan kuukausi sitten Kirsi Korven vastaanotolla Diacorissa (todella asiantunteva ja ihmisläheinen tyyppi, suosittelen lämpimästi!). Hänellä oli tässä vaiheessa oli kolme teesiä: 1) ruokapäiväkirja niin näkee mitä menee sisään, 2) Polarin V800 ja käytön opettelu 3) ergospirometria. Sitten uudestaan Korvelle. Noilla teeseillä päästään kuulemma aika pitkälle siinä, missä mennään ja miten lähdetään treenaamaan. Polarin mittarin saa tarkalle ergospirometrian arvojen pohjalta. Oikeilla sykealueilla treenaaminen on tärkeää ylikunnosta palautuessa.

Ruokapäiväkirjaa pidetty nyt kohtapuoliin kuukausi, ja alkaa jo itsellekin tulla arvauksia mieleen mikä siinä ruokavaliossa ehkä mättää.. Syödään nyt kuitenkin vanhaan tapaan ja katsotaan palautetta. Joka tapauksessa Korven arvio oli, että olen yksinkertaisesti saanut liian vähän kaloreita.

[plr]

Oikeilla sykealueilla treenaaminen on tärkeää ylikunnosta palautuessa.

Millaisia sykealueita tässä tilanteessa suositellaan käytettäväksi? PK, alle?

[LJL]

Mielellään kuulemma PK1 eli 50-60% maksimista jos pystyy. Mulla se tarkoittaa tämän hetken ltiedoilla ajamista alle 116 sykkeellä. Ergospirotestillä saa tarkat rajat, siksi siellä kuulemma pitää käydä. Mulla on ollut nyt parikertaa 20km/suunta työmatkoilla karkeasti 1/3 ajasta 50-60% ja 2/3 ajasta 60-70% sykkeellä, eli keskisyke 118-120 luokkaa. Hiljempaa ei vaan oikein pysty, liikkumavara tuskastuttavan pieni kun sykkeet huitelee jo seistessä edelleen jossain 100 bpm paremmalla puolen.. Toivon mukaan helpottaa kun ylikunnosta paranee

[plr]

Jos menee 2/3 ajasta yli suosituksen, niin onko siitä paljon apua (haittaa) palautumisessa?

[LJL]

En mä tiedä.. Ei oo paljon hävittävää :D Sykkeitä enemmän painotan nyt omaa fiilistä. Sitä lääkärikin korosti paljon. Syksyllä tuli pelkistä työmatkoistakin aina sellainen kuumeinen ja heikko olo, jota ei nyt ole tullut ollenkaan. Oon tosin vasta kaksi kertaa mennyt töihin, katsotaan jos sykkeet lähtisi laskemaan kun ajaa lisää. Jos ei ala ja fiilis heikkenee niin pakko kai jatkaa taukoa.

Joka tapauksessa kaikki ensi kesän kilpailut peruttu.. Pk-kausi jatkunee syksyyn ja Korpi sanoi että jos sillon kuukausi sitten olisi alkanut treenata, niin joulukuussa oltaisiin huippukunnossa :)

[Hokku]

Ylikunnosta itsekin todennänäköisesti kärsivänä kiinnostaisi LJL kuulla miltä työmatkat ovat sinusta tuntuneet?

Siten yleisenä kysymyksenä, johon en ole vastausta googlettamalla vielä löytänyt. Jos kärsii ylikunnosta (uniongelmat, korkea syke erityisesti liikuttaessa, korkea verenpaine, yöhikoilu) niin miloin voi ruveta suunnittelemaan taas kevyen PK-harjoittelun aloittelemista?

[MTBVespa]

^Oireet kuulostaa krapulalta. Mut sit voi alottaa ku olo tuntuu "normaalilta". Ja sit jos lenkillä tuntuu taas "epänormaalilta" nii takas kotio toipumaan.

[Hokku]

^Oireet kuulostaa krapulalta. Mut sit voi alottaa ku olo tuntuu "normaalilta". Ja sit jos lenkillä tuntuu taas "epänormaalilta" nii takas kotio toipumaan.

Kiva diagnoosi. Alkaisikohan tämä krapula loppumaan pikkuhiljaan näin 6 viikon jälkeen?

Vakavasti puhuen, vaikka ollaan foorumilla niin kannattaa siliti joskus miettiä mihin aiheisiin lähtee vinoilemaan.

[JanneR]

Ruokapäiväkirjaa pidetty nyt kohtapuoliin kuukausi, ja alkaa jo itsellekin tulla arvauksia mieleen mikä siinä ruokavaliossa ehkä mättää.. Syödään nyt kuitenkin vanhaan tapaan ja katsotaan palautetta. Joka tapauksessa Korven arvio oli, että olen yksinkertaisesti saanut liian vähän kaloreita.

Ihan vertailuksi, syön keskimäärin 3500kCal/päivä ja alkaa olemaan varaa korottaa taas. Ylikunto-oireita saan aikaiseksi riittävän kovalla treenin hermostokuormituksella siltikin.

Tietenkin kuuntelet mitä se Korpi sanoo aiheesta, mutta aivan mahdottoman helppo tapa pitää kalorit riittävällä tasolla on koota päivän ruokalut tietyn kaavan mukaan. Oli sitten aterioita kolme tai kolmetoista, niin kokoat jokaiselle aterialle 2-3 vaihtoehtoa, joiden kalorimäärän tiedät --> ei jää kalorit vajaiksi tai mene liikaa yli. Yksinkertaisimmillaan esim. 200g lihaa, 100g riisiä/pastaa tai 400g perunaa, 200g vihanneksia antaa kuitenkin komeasti valinnanvaraa mitä syö ja kalorit pysyvät hallinnassa.

[Antti Kuitto]

En ole koko threadia läpilukenut, enkä olen asiantuntija, mutta pisti vaan silmään toi kalorien tarkkailu ylikuntotilanteessakin. Onko siis tosiaan fiksua hakea ihan just tasan optimia kalorien(kin) suhteen, kun kroppa on muutenkin kovilla. Kyllähän tuo laskeskelu ja ruokien punnitseminenkin, ja ylipäänsä painosta stressaaminen lisää kokonaiskuormitusta? Voisin kuvitella että olisi helpompaa syödä ihan normaalisti ja antaa vaikka painon vähän nousta, edistäisi varmaan ylikunnostakin palautumista niin henkisesti kuin fyysisestikin?

[LJL]

Kappas, täällä olikin ollut jotain kommentointia. Osallistun keskusteluun myöhemmin kun työt sen sallivat.

Ruokapäiväkirjan pito voi kuulostaa optimoinnilta, mutta omassa tapauksessani kyse on kuitenkin nimenomaan sen kartoittamisesta, että miten syömistä pitää muuttaa aikaisempaan nähden (eli käytännössä kuinka paljon pitää syödä enemmän)

[CamoN]

Niin minäkin tuon ymmärsin, että todennäköisesti yksi ylikuntoon ajaneista tekijöistä on puutteellisesti tai vajavaisesti syöminen, jota pitäisi välttää kun kuormitus on korkealla. Itsekin tämän keskustelun perusteella heräsin tuohon, kun ajotunteja on tullut alkuvuodelle aika paljon. Olen pysynyt koko alkuvuoden aika lähellä ihannepainoa eli kaloriyhtälön epätasapaino ei ole näkynyt ainakaan vaa'alla, mutta viimeisen muutaman viikon aikana on vallinnut sellainen yleisväsymys vaikka elämisen ja olemisen kokonaisrasitus on koostunut pääasiassa pelkästään pyöräilystä.

Tähän asti koko alkuvuoden ajan on tullut noudatettua aika spartalaista ruokavaliota. Tosin en ole laskenut kaloreita vaan mennyt lähinnä perstuntumalla määrien suhteen. Tämän viikon alusta päätin ruveta syömään enemmän ja vapaammin, jotta ei jää ainakaan siitä kiinni. Kovia treenejä on tiedossa joka tapauksessa kilpailujen muodossa useampana viikonloppuna peräkkäin.

[Johan Moraal]

Yle aamussa juttu ylikuntoilioille
http://areena.yle.fi/1-2808310?autoplay=true

[Viljami]

Siinähän se tuli. Suosittelen katsomaan.

[JanneR]

Oli kyllä hyvä pätkä.

[skott]

"Kuntoiluriippuvainen" - samasta teemasta, mutta enemmän henkisestä pakosta treenata (liikaa): http://areena.yle.fi/1-2649364?l=sv

[sianluca]

Ihan mielenkiintoinen pätkä tuo areenan ohjelma- voihan sitten riippuvuuden siirtää kuntoilusta kivannäköiseen psykologityttöön.......

[puumangeri]

Ylikunto iski minuun tosi salakavalasti ja olen paininut ongelman kanssa toista vuotta. Voin kertoa, että tämä on yhtä helvettiä kun töitäkään(fyysisiä) ei voi kunnolla tehdä ettei tila romahda. Pääsin kroonisesta vaiheesta pois kolmeksi kuukaudeksi, mutta sitten tuli taas romahdus vaikka otin todella kevyesti. Urheilemaan en ole päässyt kahteen vuoteen.
Alussa en edes tajunnut että kyse on ylikunnosta koska minulle ei ole ollut rytmihäiriöitä, flunssakierteitä tai mitään voimakkaita pahoinvointeja. Leposykkeenikään ei ole korkea. Ainoastaan rasituksesta palautuminen on todella heikkoa ja pienikin treenaaminen vetää aivan jumiin. Lääkärit ovat poissulkeneet kaikki muut mahdollisuudet.
Onko tästä suosta enää poispääsyä?Onko kukaan kokenut vastaavaa?

Kuulostaa aika tutulta. Itsellä meneillään sama tilanne.

Romahdus tapahtui viime syksynä. Puoli vuotta meni erittäin hitaasti olo kohentuen. Liikuntaa en tehnyt YHTÄÄN, koska pienikin liikunta pahensi tilannetta. Ajoin 1,5km työmatkatkin autolla. Huhtikuu oli silti kokonaisuutena selkeästi paremman tuntoinen kuin esim. viime marraskuu, eli kehitystä tapahtui. Nyt puoli vuotta sen ison romahduksen jälkeen tuli seuraava romahdus. Fyysinen ja henkinen fiilis seilaa ylös ja alas: välillä on muutama päivä ihan OK, sen jälkeen pienikin rasitus (30min kevyttä sauvakävelyä parina päivänä peräkkäin) saattaa laittaa kropan ja mielen täydelliselle ylikierroksille, ja sitä seuraa taas lähinnä alaraajoissa viikon kestävä tärinä. Ja henkisestikään olo ei ole hyvä. Leposyke saattaa heittää 55-85 välillä, riippuen olosta. Tälläkin hetkellä jaloissa on tunne ihan kuin olisin eilen käynyt kovalla juoksulenkillä. Todellisuudessa kävin viimeksi kävelemässä kevyesti n. 20 min ajan muistaakseni viime lauantaina, eli nelisen vuorokautta sitten.

Odotan vain sitä hetkeä kun olo taas yhtäkkiä muuttuu normaaliksi. Pari viikkoa sitten se muuttui taas ihan kuin nappia painamalla hyväksi ja se kesti muutaman vuorokauden. Ei tärinää, ei ahdistusta, ei mitään epänormaalia. Sitten tuli taas tärinä kun yhtenä päivänä tuli vähän liikaa kuormitusta.

On ollut uskomattoman raskasta aikaa ja ainoa hyvä puoli tässä on se, että on tullut opittua todella hahmottamaan oman kropan ja mielen rajat ja osaan aika hyvin tulkita mitä mikäkin oire kropassa yrittää sanoa. Jos olisin osannut vuosi sitten tulkita samalla lailla, niin tätä koko ongelmaa ei olisi tullut.

Muistakaa: ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Jos teillä on henkistä kuormitusta normaalia enemmän (esim. paljon stressaavia asioita elämässänne) niin KUUNNELKAA TEIDÄN KROPPAANNE: jos treeni ei tunnukaan kovin hyvältä, niin hellittäkää otetta ennen kuin olette samassa jamassa kuin minä. Henkinen ja fyysinen rasitus kuluttaa sitä yhtä ainoaa (henkiselle ja fyysiselle rasitukselle yhteistä) energiavarastoa mitä teillä on.

[Nana]

Kun urheilusta nauttii ylikunto on kyllä aina tietynlainen riski, joka on hyvä ottaa huomioon, mieluiten ajoissa.
Itselläni jonkinmoinen ylikuntoputki "onneksi" päättyi tolkuttomaan flunssakierteeseen. Se katkaisi treenaamisen. Treenasin noin 5 päivää/vko aikalailla kovia treenejä, mikä ei sinänsä ole mikään mahdottomuus jos vain kroppa pysyy mukana, uni on hyvää ja syö hyvin.
Itse en millään muotoa laskenut kaloreita, koska en liho sitten millään, mutta en myöskään tuolloin suunnitellut ravintoani mitenkään, vaan söin kuten aina, tod.näk. aivan liian vähän kovaa treenaavalle, jolla vielä vilkas aineenvaihdunta.
Treenimäärät lisääntyivät tasaisesti, mikä sekin ihan normaalia, mutta minun olisi pitänyt reagoida treenimäärän laskulla jo ekoihin öihin, kun treenin jälkeen nousi lämpö. Kroppa oli selvästi liian kovilla.
Jos yön pyörii lämpöisenä/kuumeisena sängyssä ei unenlaatu ole hyvää ja ylirasitustila vaikuttaa uneen, vaikkei lämpöä nousisikaan. Huomasin jossain vaiheessa, että olen iltapäivällä jo niin väsynyt, että esim luennolla istuessani jouduin keskittymään, että silmät pysyivät auki.
Tästä ei ollut enää pitkä matka ekaan flunssaan, tai tokaan, tai kolmanteen.

Periaatteessa niillä flunssilla ja keuhkokuumeilla siitä selvittiin, kun ei voinut treenata. Tämän jälken älysin pitää taukoa ihan kunnolla ko treeneistä ja aloitin treenaamisen pikkuhiljaa ihan muilla lajeilla ja olen pyrkinyt kuuntelemaan kroppaani, ettei tilanne toistu. Tästä syystä hommasin PTn tekemän kuntosaliohjelmankin, jotta saan jonkun toisenkin näkemyksen määristä, painoista ym. ja tämä oli erittäin fiksu veto, vaikka salilaitteet itselle pääosin tuttuja olivatkin.
Nyt kehitystäkin on tapahtunut, koska huomioin suuren energiantarpeeni paremmin ruoassa, pidän lepopäiviä säännöllisesti ja myös aina tarvittaessa, vaikka voinkin treenata useamman päivän putkeen.
Kroppaa kannattaa kuunnella. Ilman sitä ei urheilla.

Vaikka olisit tottunut treenaaja voi muutamista PT-tapaamisista olla hyötyä. Ainakaan haittaa ei ole siitä, että ruokailut käydään läpi, saat ehkä ehdotuksia miten voisit monipuolistaa ravintoasi, lisätä ruoka-aikoja, mitä nyt kenellekin ja ennenkaikkea juuri sinulle/lajiisi sopivia harjoitteita, joita et ehkä tullut ajatelleeksi. Kun käydään yhdessä läpi kaikki osa-alueet tulee usein esiin jotain asioita, missä voisi parantaa voidakseen paremmin/ kehittyäkseen.

[Santerius]

Kuinkas salakavalasti ylikunto voi yllättää?

Vähän hirvittää itseäni tämä treenimäärän lisäys. Huhtikuun aikana elämäntapaparannuksen yhteydessä käytännössä tuplasin treenit 12 tuntiin viikossa, joka neljäs viikko kevyesti 6 tuntia. Hassuinta tässä on se, että en ole kymmeneen vuoteen ollut näin virkeä: treeni kulkee (kuukauden tulosparannukset huomattavia) ja iltapäiväväsymykset loistavat poissaolollaan. Leposyke on kurissa ja aamun ortostaattinen syke tasaisen hyvä.

Mutta piileekö tässä vaara? Koenko jotain fysikaalista maniaa ja voiko tilanne muuttua ns. yhdessä yössä toiseen suuntaan?

[Nana]

^ Tuohon ei liene yksiselitteistä vastausta, kun jokaisen keho reagoi vähän eritavoin. Joku kestää vähän paremmin treeninlisäyksiä, jonkun toisen on otettava maltillisemmin lisäykset ja tietysti sekin vaikuttaa onko elämässä jotain muuta stressaavaa sillä hetkellä.
Jos uni on riittävää, ravinto hyvää ja vointi kaikin puolin hyvä ja kehitystä tulee niin harvemmin silloin huolestua pitää. Yleensä aina jokin osa-alue alkaa prakailemaan ja perässä sitten muut, kun mennään jollain tapaa yli.

[fiber]

Nanalla hyvä vastaus. Yksilöllistä ja elämäntilanteesta, iästä jne riippuvaa. Jos seuraat lepo- ja ortostaattista sykettä, todennäköisesti pystyt reagoimaan oireisiin siinä vaiheessa, että viikon lepo auttaa. Tuo puolitus joka neljäs viikko on varmasti oikein hyvä ratkaisu.

Esimerkki: itselläni on ehkä kymmenen vuoden "kuntotapahtuma-tason" pyöräilijän tausta. Muutamina talvina kuten viime talvena en ole tehnyt käytännössä mitään. Ikää 50 vuotta. Oma ohjelmani ylös sohvan pohjalta meni määrällisesti näin:
https://4.bp.blogspot.com/-HJZJqrMJWV0/VuWuDljSrfI/AAAAAAAAY7o/vye2Cqp-8ZY6gohdwncXvKeB_tezEAcEw/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva%2B2016-03-13%2Bkello%2B19.54.55.png (http://fillari.blogspot.fi/2016/03/miten-50-vuotias-peruna-kuoritaan.html)

[Santerius]

Kiitokset kommenteista. On se varmaan nautittava, kun kerrankin kulkee. On mukava testata mihin kroppa oikein venyykään. Toisaalta pohjan pitäisi olla kyllä kunnossa, sillä olen kymmenen vuoden ajan harrastellut yhtä sun toista enemmän ja vähemmän aerobista vähintään neljänä päivänä viikossa, vain hyvin harvoin tästä hairahtaen. Johtuen typeristä ja epäloogisista treeniohjelmista (tai treeneistä ilman ohjelmia) ovat tulokset olleet kuitenkin laihoja. Lisäksi kun nyt ovat elintavat kunnossa ja työtkin luistavat ilman suurta stressiä, lie kokonaisrasitus itse asiassa jopa aiempaa matalampi.

Kuitenkin pessimistinä sitä alkaa aina maalailemaan uhkakuvia, kun tuntuu menevän liian hyvin tai helposti.

[fiber]

Tuli lenkillä mieleen tämä ketju, ja se ettei ole tainnut tulla puheeksi muut rasitusvammat kuin ylikunto. Eli ota huomioon myös sellaiset riskit, joita ei sykemittari paljasta (vaikkapa rasitusmurtumat).

[puumangeri]

Kuinkas salakavalasti ylikunto voi yllättää?

Vähän hirvittää itseäni tämä treenimäärän lisäys. Huhtikuun aikana elämäntapaparannuksen yhteydessä käytännössä tuplasin treenit 12 tuntiin viikossa, joka neljäs viikko kevyesti 6 tuntia. Hassuinta tässä on se, että en ole kymmeneen vuoteen ollut näin virkeä: treeni kulkee (kuukauden tulosparannukset huomattavia) ja iltapäiväväsymykset loistavat poissaolollaan. Leposyke on kurissa ja aamun ortostaattinen syke tasaisen hyvä.

Mutta piileekö tässä vaara? Koenko jotain fysikaalista maniaa ja voiko tilanne muuttua ns. yhdessä yössä toiseen suuntaan?

Vähän myöhässä tulee vastaus, mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että ylikunto iski "yllättäen" päälle, mutta vain siksi kun en osannut tulkita kehon antamia viestejä. Mulla oli muita vaivoja ja epämääräisiä tuntemuksia muutama kuukausi ennen kuin seinä tuli vastaan, mutta en osannut yhtään yhdistää niitä orastavaan ylirasitustilaan.

Yksi aika yhdistävä tekiä lienee se, ettei treeni oikein tunnu niin hyvältä kuin pitäisi, kroppa käy liikaa "kierroksilla" ja tulee jonkinasteisia univaikeuksia. Itse treenasin joskus pari kolme vuotta sitten 3x enemmän kuin viime vuonna (jolloin ylikunto iski päälle) ja silloin aikaisemmin ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Mutta isoin ero onkin, että silloin aikaisemmin elämäntilanne oli sellainen, että pystyin nukkua niin paljon kuin huvitti ja ylipäänsä elämä oli stressittömämpää.


BTW, käytyäni eräällä lääkärillä tämän asian tiimoilta jokin aika sitten hän totesi, että voin alkaa jo harjoittelemaan muita lajeja, mutta ei kannata asennoitua "täysin toipuneeksi" ennen syksyä 2018. Pitkä on aika... Arvatkaa miltä on tuntunut tämä kesä kun en ole päässyt kertaakaan pyörä- tai juoksulenkille? :) Fillarin päällä olen ollut koko kesänä max. n. 10 km verran. Olen pyöritellyt vain etanavauhtia kun olen käynyt kaupassa.

[MTB Fillaristi]

Vähän myöhässä tulee vastaus, mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että ylikunto iski "yllättäen" päälle, mutta vain siksi kun en osannut tulkita kehon antamia viestejä. Mulla oli muita vaivoja ja epämääräisiä tuntemuksia muutama kuukausi ennen kuin seinä tuli vastaan, mutta en osannut yhtään yhdistää niitä orastavaan ylirasitustilaan.

Yksi aika yhdistävä tekiä lienee se, ettei treeni oikein tunnu niin hyvältä kuin pitäisi, kroppa käy liikaa "kierroksilla" ja tulee jonkinasteisia univaikeuksia. Itse treenasin joskus pari kolme vuotta sitten 3x enemmän kuin viime vuonna (jolloin ylikunto iski päälle) ja silloin aikaisemmin ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Mutta isoin ero onkin, että silloin aikaisemmin elämäntilanne oli sellainen, että pystyin nukkua niin paljon kuin huvitti ja ylipäänsä elämä oli stressittömämpää.


BTW, käytyäni eräällä lääkärillä tämän asian tiimoilta jokin aika sitten hän totesi, että voin alkaa jo harjoittelemaan muita lajeja, mutta ei kannata asennoitua "täysin toipuneeksi" ennen syksyä 2018. Pitkä on aika... Arvatkaa miltä on tuntunut tämä kesä kun en ole päässyt kertaakaan pyörä- tai juoksulenkille? :) Fillarin päällä olen ollut koko kesänä max. n. 10 km verran. Olen pyöritellyt vain etanavauhtia kun olen käynyt kaupassa.

Ylikunnon välttää parhaiten siten, että opettelee ja oikeasti kuuntelee omaa kehoaan ja vireystilaa. Pitää oppia tunnistamaan onko lenkin tukkoisuus tai lenkille lätemisen vaikeus liiasta harjoittelusta vai jostain muusta syystä johtuvaa. Tällä tarkoitan sitä, että viikolla on vaikka voinut olla hyviäharjoituksia ja sitten yhtenä päivänä on tukkoista. Syynä voi olla se, ettei palautumista ole tapahtunut riittävästi. Hermotus voi kaivata lepoa tai lihakset tms. Kannattaa katsoa mitä on tullut tehtyä harjoituksissa tai töissä/vapaalla. Tuo pitäisi oppia jo analysoimaan heti ja tehdä muutos lenkin suhteen jo tuolla lenkillä. Esimerkkinä omasta, mulla oli nyt 1,5 viikkoa yhtäjaksoista treeniä ja viikonloppuna sitten puntti ja sununtaina sitten max. vauhdilla n. 30km lenkki. Ajatelin pitäämaanantain vapaana, mutta iltasella päätinkin lähteä kevyelle juoksulenkille. No ei siitätullut kevyttä lenkkiä vaan kulku oli todella hyvää joten annoin mennä. Lenkki ei ollut pitkä vain noin 30min. Seuraavana päivänä sitten lepo. EIlen sitten ajatuksena ajaa reilu tunnin lenkki fillarilla rauhallista vauhtia. Parin kilometrin jäkeen huomasin, ettei jalat toimi rennosti. Mietin heti, mitä olen tehnyt. Lepokin oli alla, joten kulun pitäisi olla toisenlaista. Lepo, joo todellakin. Ei se tainnut lepoa olla. Pari tuntia ensin kaupungilla ja sitten 3 tuntia eläyspuistossa lapsen kanssa 27 asteen helteessä. Lopputulemana hidastin vauhtia ja ajoin vain 45min veryttelyn. Paljon nestettä ja loppu päivä rennosti. Nyt aamusella olo on mitä parhain ja betonilta tuntuneet reidet palautuneet. Tällä ajattelin vain mainita, että omaa kehoa kannattaa kuunella ja muutoksia pitää ja kannattaa tehdä vaikka toisin olisi etukäteen suunnitellut. Olen melko usein myös muuttanut pk lenkin kovaksi lenkiksi, koska se on tuntunut lenkillä paremalle vaihtoehdolle vireystila huomioiden. Toisinkin asioita voi siis muuttaa.
Koskaan en ole ollut ylikunossa vaikka urheilua on tullut harrastettua tosissaankin vuosikymmenien ajan. Ongelma saattaa tulal silloin, jos harjopittelija on tunnollinen, eikäkuuntele omaa kroppaa ja noudattaa vaikka jonkun toisen tekemää ohjelmaa. Jos valmentaja tai joku muu tekee ohjelman, tuolloin kaikkein tärkein asia on palautteen antaminen valmentajalle ja omien tuntemuksien kuuntelu ja analysointi, eikä se, että tehdään harjoitukset, koska valmentaja on ne niin ajatellut tehtäväksi.

[puumangeri]

Ylikunnon välttää parhaiten siten, että opettelee ja oikeasti kuuntelee omaa kehoaan ja vireystilaa. Pitää oppia tunnistamaan onko lenkin tukkoisuus tai lenkille lätemisen vaikeus liiasta harjoittelusta vai jostain muusta syystä johtuvaa. Tällä tarkoitan sitä, että viikolla on vaikka voinut olla hyviäharjoituksia ja sitten yhtenä päivänä on tukkoista. Syynä voi olla se, ettei palautumista ole tapahtunut riittävästi. Hermotus voi kaivata lepoa tai lihakset tms. Kannattaa katsoa mitä on tullut tehtyä harjoituksissa tai töissä/vapaalla. Tuo pitäisi oppia jo analysoimaan heti ja tehdä muutos lenkin suhteen jo tuolla lenkillä. Esimerkkinä omasta, mulla oli nyt 1,5 viikkoa yhtäjaksoista treeniä ja viikonloppuna sitten puntti ja sununtaina sitten max. vauhdilla n. 30km lenkki. Ajatelin pitäämaanantain vapaana, mutta iltasella päätinkin lähteä kevyelle juoksulenkille. No ei siitätullut kevyttä lenkkiä vaan kulku oli todella hyvää joten annoin mennä. Lenkki ei ollut pitkä vain noin 30min. Seuraavana päivänä sitten lepo. EIlen sitten ajatuksena ajaa reilu tunnin lenkki fillarilla rauhallista vauhtia. Parin kilometrin jäkeen huomasin, ettei jalat toimi rennosti. Mietin heti, mitä olen tehnyt. Lepokin oli alla, joten kulun pitäisi olla toisenlaista. Lepo, joo todellakin. Ei se tainnut lepoa olla. Pari tuntia ensin kaupungilla ja sitten 3 tuntia eläyspuistossa lapsen kanssa 27 asteen helteessä. Lopputulemana hidastin vauhtia ja ajoin vain 45min veryttelyn. Paljon nestettä ja loppu päivä rennosti. Nyt aamusella olo on mitä parhain ja betonilta tuntuneet reidet palautuneet. Tällä ajattelin vain mainita, että omaa kehoa kannattaa kuunella ja muutoksia pitää ja kannattaa tehdä vaikka toisin olisi etukäteen suunnitellut. Olen melko usein myös muuttanut pk lenkin kovaksi lenkiksi, koska se on tuntunut lenkillä paremalle vaihtoehdolle vireystila huomioiden. Toisinkin asioita voi siis muuttaa.
Koskaan en ole ollut ylikunossa vaikka urheilua on tullut harrastettua tosissaankin vuosikymmenien ajan. Ongelma saattaa tulal silloin, jos harjopittelija on tunnollinen, eikäkuuntele omaa kroppaa ja noudattaa vaikka jonkun toisen tekemää ohjelmaa. Jos valmentaja tai joku muu tekee ohjelman, tuolloin kaikkein tärkein asia on palautteen antaminen valmentajalle ja omien tuntemuksien kuuntelu ja analysointi, eikä se, että tehdään harjoitukset, koska valmentaja on ne niin ajatellut tehtäväksi.

Juuri näin. Itsellä tuli tehtyä virhe siinä, etten tunnistanut urheilun ulkopuolisen elämän olevan niin kuormittavaa. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että olin menossa ylirasitustilaan kun treenasin tuolloin tosi vähän verrattuna kaikista aktiivisimpiin aikoihin. Olisi pitänyt ymmärtää asia siinä vaiheessa kun monta lenkkiä peräjälkeen oli tunne ettei oikein kulkenut.

[niilo]

Juuri näin. Itsellä tuli tehtyä virhe siinä, etten tunnistanut urheilun ulkopuolisen elämän olevan niin kuormittavaa. Ei käynyt pienessä mielessäkään, että olin menossa ylirasitustilaan kun treenasin tuolloin tosi vähän verrattuna kaikista aktiivisimpiin aikoihin. Olisi pitänyt ymmärtää asia siinä vaiheessa kun monta lenkkiä peräjälkeen oli tunne ettei oikein kulkenut.

Tuo teksti olisi voinut tulla mun näppiksestä. Itsellänikin meni viime kuussa ylikunnon puolelle, vaikka treenasin vähemmän kuin tammi- ja helmikuussa. Maaliskuussa vain oli työstressiä enemmän ja osin niiden takia jäi yöunetkin normaalia vähemmälle. Nyt sitten pidetään taukoa ja odotellaan milloin alkaisi taas tuntua normaalilta. En onneksi ehtinyt ajaa kuin 8 treeniä ihmetellen kun ei oikein kulje tavalliseen tapaan ja motivaatio oli nollissa. Mutta kun treeniohjelmaa oli pakko noudattaa :) 8 treeniä ylikunnossa ei kuulosta kauhean paljolta mutta ei siitäkään näköjään ihan hetkessä toivu, vaikka kyse taitaa olla "vain" akuutista ylirasitustilasta.

Lisäksi tein sen virheen, että luulin 1,5 tauon riittävän ja menin sen jälkeen parille lenkille. Ne varmasti pidensivät toipumisaikaa entisestään. Muutama päivä sitten oli ensimmäistä kertaa taas fiilis, että kyllä tästä selvitään. Mutta eilen oli taas sykkeet illalla tapissa kun päivällä harjoittelin pihalla vähän manuaalia ja bunny hoppia. Siinä taisi syke nousta hetkeksi yli 70% mutta sekin näköjään on liikaa.

Toukokussa olisi tarkoitus aloittaa kisakausi ja toiveissa on, että olisin siihen mennessä jo toipunut. Pitää kuitenkin varautua siihen, että jää kisat väliin...

[paaton]

Kyllä minunkin on pakko ottaa nyt se löysempi viikko väliin, siitäkin huolimatta, että olo tuntuukin sairaan hyvältä ja pyörä kulkee. Nyt oli 5vko putkeen 650-800tss kuormituksella. Ajot tosin lähes kokoajan niin, ettei kahta peräkkäistä ajopäivää tullut. Viime viikon ajoin kovemman intensiteetin ajoja ja nyt sykevälimittaus laski ennätyksellisen alas.

Itselläni on kyllä se etu, ettei töistä pääse stressiä tulemaan.

[puumangeri]

Jos kiinnostaa oppia erittäin helppo menetelmä minkä avulla saa merkittävästi lievennettyä stressiä (akuuttia ja myös vuosien varrella kertynyttä pitkäaikaista stressiä) ja myös purettua kehosta fyysisiä jännitystiloja (esim. treenin jälkeen) niin tutustukaa menetelmään nimeltä TRE ja katsokaa esim. toi: https://www.youtube.com/watch?v=hTPFbd-5xmE Pitkä, mutta perusteellinen video. Lopussa on myös demo.

Itse olen tehnyt tota nyt 3-4 kk keskimäärin 4-5 kertaa viikossa (n. 3-15 min / kerta) ja stressitasot on alempana kuin koskaan aikaisemmin aikuisiällä ja fyysiset muutokset on olleet merkittäviä. Olen tästä melko mielissäni, koska pari vuotta sitten stressitasoni olivat sillä tasolla, että sairastuin vakavaan ylirasitustilaan ja esim. viime vuosi meni täysin ilman liikuntaa. Teini-iästä lähtien kireänä ollut lantionseutu avautui myös viikon parin jälkeen, eli kireänä olleet lonkankankoukistajat (pyöräilystä tulleet) avautuivat "itsekseen" ja eivät ole enää kireytyneet.

[hannupulkkinen]

Minä kävin muutama vuosi sitten TRE kurssin, mutta jostain syystä se ei jäi jonkin ajan kuluttua pois ohjelmasta. Ostin kirjankin, mutta olin melkein unohtanut koko homman. Pitänee aloittaa uudestaan. Jonkin aikaa menee ennenkuin tärisyttäminen alkaa tuntua luonnolliselta. Vaatiin aluksi tietyn kynnyksen ylittämistä ja se kynnys tulee vastaan myös jos pitää taukoa. Parin viikon jälkeen minulla alkaa toimimaan ja siksi kai se jäi kun tuli pidempi tauko sairastumisen takia. Minulla täristely auttoi unen laatuun.

[mjjk]

Tämä TRE olikin uusi tuttavuus. Liian kireällä oleva lantionseutu on aiheuttanut paljon alaselkävaivoja ja elämisen kokonaiskuormmittavuus on saanut kropan sellaiseen stressitilaan ettei treenaaminen meinaa millään onnistua siten kuin haluaisi. Josko tästä löytäisi edes osittaista ratkaisua molepiin ongelmiin. Pakko pistää kokeiluun. Kiitos vinkistä.

[puumangeri]

Tämä TRE olikin uusi tuttavuus. Liian kireällä oleva lantionseutu on aiheuttanut paljon alaselkävaivoja ja elämisen kokonaiskuormmittavuus on saanut kropan sellaiseen stressitilaan ettei treenaaminen meinaa millään onnistua siten kuin haluaisi. Josko tästä löytäisi edes osittaista ratkaisua molepiin ongelmiin. Pakko pistää kokeiluun. Kiitos vinkistä.

Hienoa, että joku kiinnostui :) Itse opettelin tekniikan kirjastosta löytyneen Bercellin kirjan avulla.

Uusin asia mitä huomasin TRE tehneen kropalleni oli "jalan pidennys". Taisi mennä 15 vuotta oikea jalka 1 cm lyhyempänä kuin toinen. Tän vuoksi oli aikoinaan pakaran puutumista yms. Eilen huomasin että jalat ovat nykyään saman mittaiset! TRE on tainnut löysätä jotain lantion suunnalta ja vika on korjaantunut itsestään.

[Lakuduunaa]

Hienoa, että joku kiinnostui :)
Kyllä innostuin heti kun ensimmäisen kerran kirjoitit aiheesta. Sen jälkeen on mies ollut matolla säännöllisesti ja kyllä siinä jotain erikoista tapahtuu kun ei ole ollut aivan kuitti jatkuvasti. Jatkan siis harjoituksia !

[Juha Lehtinen]

Itselläni on ylikunnon oireita, toisaalta stressin oireet ovat ilmeisesti hyvin samanlaiset. Viime talvena tuli sisätreeniä tehtyä Bkoolilla vähän turhankin rajusti ilman riittävää palautumista. Kesällä isä nukkui yllättäen pois joka aiheutti sen että erinäiset asiat alkoivat koetella henkistä puolta. Nyt on leposyke normaalia korkeampi ja myös lenkille lähdettäessä syke on korkeampi, sydämmen muljahteluja, lihakset jumissa jne... Rauhallisesti tässä koitetaan ottaa vaikka jatkuva 3-vuorotyö tuo omat haasteensa levon suhteen.

[Fillari62]

Olen pian 57-vuotias ja harrastanut aina liikuntaa ihan lapsesta asti. Kilpatennis oli nuorempana päälajini, kesäisin olen vielä aktiiharrastaja, myös pyöräily on tullut mukaan kuvioihin. Talvet ovat menneet tällä vuosituhannella vahvasti hiihdon merkeissä, viimeisenä kolmena talvena pari tonnia on mennyt rikki. Nyt, vajaa kuukausi sitten, kun viimeiset loistokelit olivat meneillään (n.20.3.19), niin saatoin ahnehtia hieman liikaa. Hiihdin 50 km kolmeen tuntiin keskisykkeen ollessa 140. Tuntui ihan hyvältä ja olisin voinut vaikka jatkaakin. Seuraavana päivänä hiihdin rauhallisemmalla temmolla 45 km ja pidin sykkeen 120:ssa. Sitten pidin vapaapäivän ja tämän jälkeen pudottelin harjoitusten pituutta ja tehoa, koska aloin nukkua huonommin; heräsin yöllä ja tuntui että sydän löi kovempaa. Tein vielä muutaman 20..30 kilometrin lenkin. Huomasin, että syke nousi samantien 140...150:een, vaikka meno oli ihan rauhallista. Pudotin tehoa vieläkin, niin että sykkeet pysyi sadan tuntumassa. Maaliskuun lopussa pidin viikon täyslevon ja huhtikuun kuudes koitin, että jokohan sitä olisi palautunut, en ollut. Pientä mäennyppylää ylös luistellessa nousi syke heti 170:een, vaikka tuolla teholla normaalikunnossa olisi pyöritty noin 130:ssä. Fiilis oli kuitenkin sellainen, että olisin jaksanut painaa vaikka miten lujaa.

Taidan siis olla jonkinlaisessa ylirasitustilassa, koska leposyke on hieman koholla (55-60), kun normaalisti tuo pyörii 50:ssä. Ortostaattinen syke on ollut viime aikoina 25...35:n seudulla. Yöt olen saanut jo nukuttua melko normaalisti ja nyt on ollut viikko täyslepoa. Olo on muuten ihan normaali ja tarmokaskin, mutta edelleen tuo syke nousee ihan pienestä. Eilen tein leposyketestin (55) ja nousin seisomaan, niin syke oli 85 vielä kymmenenkin minuutin kuluttua. Syön monipuolisesti, ruokahalu on ennallaan, paino on pysynyt samana enkä ole stressaantunut. Onko jollain kokemusta vastaavasta; joitain ylikunnon oireita, mutta ei mitään vetämättömyyttä/väsymystä?

[hcf]

^Eikös ylikunnon oireita ole lähinnä että syke ei nouse. Vähän niinku ois kierroksen rajotin päällä. Tuntuu pahalta mennä vähänki kovempaa.
Ylirasitusta tuo varmasti on. Ite huomaan sen heti juuri siitä ku yöunet menee. Stressitila

[tempokisu]

^Eikös ylikunnon oireita ole lähinnä että syke ei nouse. Vähän niinku ois kierroksen rajotin päällä. Tuntuu pahalta mennä vähänki kovempaa.
Ylirasitusta tuo varmasti on. Ite huomaan sen heti juuri siitä ku yöunet menee. Stressitila

No sitten mullakin on ylikunto :D no vitsit ei ole, oon niin huonossa kunnossa ettei...no ehkä 1996 olin huonommassa kunnossa. Yöunia ei ole ollut herran aikoihin....
"leposyke koholla 60 " just joo, saisikin joskus sen sykkeen alle sataseen.....stressitila on pysyvä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä ns. liikunnan kanssa...

[Rappa]

Olen pian 57-vuotias ja harrastanut aina liikuntaa ihan lapsesta asti. Kilpatennis oli nuorempana päälajini, kesäisin olen vielä aktiiharrastaja, myös pyöräily on tullut mukaan kuvioihin. Talvet ovat menneet tällä vuosituhannella vahvasti hiihdon merkeissä, viimeisenä kolmena talvena pari tonnia on mennyt rikki. Nyt, vajaa kuukausi sitten, kun viimeiset loistokelit olivat meneillään (n.20.3.19), niin saatoin ahnehtia hieman liikaa. Hiihdin 50 km kolmeen tuntiin keskisykkeen ollessa 140. Tuntui ihan hyvältä ja olisin voinut vaikka jatkaakin. Seuraavana päivänä hiihdin rauhallisemmalla temmolla 45 km ja pidin sykkeen 120:ssa. Sitten pidin vapaapäivän ja tämän jälkeen pudottelin harjoitusten pituutta ja tehoa, koska aloin nukkua huonommin; heräsin yöllä ja tuntui että sydän löi kovempaa. Tein vielä muutaman 20..30 kilometrin lenkin. Huomasin, että syke nousi samantien 140...150:een, vaikka meno oli ihan rauhallista. Pudotin tehoa vieläkin, niin että sykkeet pysyi sadan tuntumassa. Maaliskuun lopussa pidin viikon täyslevon ja huhtikuun kuudes koitin, että jokohan sitä olisi palautunut, en ollut. Pientä mäennyppylää ylös luistellessa nousi syke heti 170:een, vaikka tuolla teholla normaalikunnossa olisi pyöritty noin 130:ssä. Fiilis oli kuitenkin sellainen, että olisin jaksanut painaa vaikka miten lujaa.

Taidan siis olla jonkinlaisessa ylirasitustilassa, koska leposyke on hieman koholla (55-60), kun normaalisti tuo pyörii 50:ssä. Ortostaattinen syke on ollut viime aikoina 25...35:n seudulla. Yöt olen saanut jo nukuttua melko normaalisti ja nyt on ollut viikko täyslepoa. Olo on muuten ihan normaali ja tarmokaskin, mutta edelleen tuo syke nousee ihan pienestä. Eilen tein leposyketestin (55) ja nousin seisomaan, niin syke oli 85 vielä kymmenenkin minuutin kuluttua. Syön monipuolisesti, ruokahalu on ennallaan, paino on pysynyt samana enkä ole stressaantunut. Onko jollain kokemusta vastaavasta; joitain ylikunnon oireita, mutta ei mitään vetämättömyyttä/väsymystä?
- Taidat hiihtää pelkästään vapaata (skate) kun sykkeet noin korkeat? Mikä ajatus harjoitella noin korkeilla sykkeillä? Kyllähän tuo täysin normaali olotila on, jos aina vetää noin kovvoo. Kattelin jälkeenpäin omia hiihtosykkeitä talvelta, 95-98 keskisykkeet, en hiihdä paljon koska olen polkupyöräilijä :)

[X-terra]

Kattelin jälkeenpäin omia hiihtosykkeitä talvelta, 95-98 keskisykkeet, en hiihdä paljon koska olen polkupyöräilijä :)

Noilla sykkeillä en hiihtäisi varmaan metriäkään. Toki hiihto on päälajini, mutta silti nuo alle 100 sykkeet ovat täysin tavoittamattomissa. Omat kynnyksen hiihtäen ovat noin 150 ja 168, mutta alle 100 ei pysty laittamaan edes suksia jalkaan, vaikka pumpun pitäisi olla kyllä ihan ok kokoinen....

[kuovipolku]

Se ovatko jotkut sykelukemat huomattavan korkeat riippuu tietenkin pitkälti siitä millaiset maksimi- ja leposykkeet kullakin on. (Jälkimmäiselläkin on vissi vaikutus.)

Ja se miten kovvoo veto on, riippuu myös siitä missä niin sanottu aerobinen kynnys suunnilleen on. (Huippu-urheilijoilla on tosin muutakin huomioitavaa tässä suhteessa.)


Muuten: en osaa arvatakaan mistä on kyse: huonounisuus tai nukahtamisvaikeudet ja ortostaattisessa testissä näkyvät muutokset voivat kertoa ylirasituksesta mutta yhtä hyvin stressistä. Yleensähän ylikuntoon kuuluu se ettei sykettä saa normaaliin tapaan ylös, että normaalit treenivauhdit tuntuvat tavallista raskaammilta tai vetoja ei jaksa tehdä loppuun, että sykkeen palautuminen kestää poikkeuksellisen kauan ja tietysti ne perinteiset ei-huvittamiset, treenien muuttuminen pakkopullaksi ja mielialojen vaihtelut yms.

Viikon tai parinkaan "älyttömällä rehkimisellä" ei mielestäni pitäisi päästä tai siis joutua minkäänlaiseen ylirasitus- saati sitten ylikuntotilaan. Jos kevyt palauttava viikko siihen perään jää tekemättä, niin kyllähän sen huomaa, mutta se on aivan eri asia. Ja joka tapauksessa asia jonka pitäisi korjautua sillä että pitää vaikka viikon ajan treenit todella kevyinä ja seuraavalla viikolla pudottaa vetojen nettomäärät tai -pituudet puoleen. Sitten rupeaa normaalisti jo maistumaan.


Kuudenkympin ikää lähestyttäessä on tietysti hyväksyttävä joitain tosiasioita, vaikka olisi kuinka nuori ja hyväkuntoinen ikäisekseen. Tehotreenien välipäiviä on lisättävä, viikkoa on pidennettävä yhdellä lepopäivällä eikä kannata elvistellä sillä että on esimerkiksi vetänyt kovaa/pitkää treeniä kolme päivää putkeen.

Mä olen Maffetone-uskovainen eli mulle sellainen ylä-PK:n yläraja on 180 - ikä + 5 (koska mulla on pitkäksi katsottava harjoitustausta enkä ole pitänyt taukoa enkä sairastele herkästi jne). Sillä vauhdilla mennään ja jos mennään korkeammalla sykkeellä merkittävästi pitempään kuin sellaisia lyhyitä, pyöreästi 10 s pätkiä kerrallaan, merkitään treeni tehotreeniksi ja säädetään seuraavien päivien treeni sen mukaan.

Toisaalta alle sadan sykettä varten en suostu minkäänlaisia lenkkivaatteita päälleni pukemaan:cool:


PS Aihe lienee yksi vaikeimmista asiantuntijoillekin ja ehkä erityisesti heille, koska he - toisin kuin me jokamieskuntoilijat ja foorumiviisaat - tietävät asiasta myös sen mitä eivät tiedä.

[Fillari62]

Kiitos vastauksista.

Minulla ei ole oikein ollut mitään kummempaa harjoitusohjelmaa. Sen kun painan vaan menemään melko tasaisessa maastossa ja tasaista vauhtia, useimmiten kovin paljon hengästymättä, vaikka syke olisi sielä 140 hujakoilla. Katselin treenipäiväkirjaa ja keskisykkeet tältä talvelta on usein olleet 120-140, ja keskipituus hiihtolenkillä jotain 23 km. En oikein maksimia ole edes viime talvena kokeillut, mutta tenniksessä se nousee vielä sinne 180 päälleja lepo parhaimmillaan 47. Nuo lopputalven kevennetyt lenkit oli mahdollista tehdä alhaisilla sykkeillä (alle 100, yli 100) lentokelin ansiosta. Tuolloin lykin tasatyöntöä, normaalisti luistelen pääsääntöisesti. Nyt tämän "ylirasitustilan" aikana ne heti tappiin nousevat sykkeet kyllä laskee alle sadan melko pian.

Mulla on ollut aikanaan 15 vuotta sitten samantapaista ongelmaa, mutta silloin oli aika stressaava vaihe meneillään. Nyt mitään stressin aihetta (murhetta tai henkistä kuormitusta) ei ole, mutta niin yhtäkkiä tuo tila vain jäi päälle 3-4 viikkoa sitten. Stressaan nyt kai hieman sitä, että syke nousee heti tappiin ;) .

[oppes]

Olen pian 57-vuotias ja harrastanut aina liikuntaa ihan lapsesta asti. Kilpatennis oli nuorempana päälajini, kesäisin olen vielä aktiiharrastaja, myös pyöräily on tullut mukaan kuvioihin. Talvet ovat menneet tällä vuosituhannella vahvasti hiihdon merkeissä, viimeisenä kolmena talvena pari tonnia on mennyt rikki. Nyt, vajaa kuukausi sitten, kun viimeiset loistokelit olivat meneillään (n.20.3.19), niin saatoin ahnehtia hieman liikaa. Hiihdin 50 km kolmeen tuntiin keskisykkeen ollessa 140. Tuntui ihan hyvältä ja olisin voinut vaikka jatkaakin. Seuraavana päivänä hiihdin rauhallisemmalla temmolla 45 km ja pidin sykkeen 120:ssa. Sitten pidin vapaapäivän ja tämän jälkeen pudottelin harjoitusten pituutta ja tehoa, koska aloin nukkua huonommin; heräsin yöllä ja tuntui että sydän löi kovempaa. Tein vielä muutaman 20..30 kilometrin lenkin. Huomasin, että syke nousi samantien 140...150:een, vaikka meno oli ihan rauhallista. Pudotin tehoa vieläkin, niin että sykkeet pysyi sadan tuntumassa. Maaliskuun lopussa pidin viikon täyslevon ja huhtikuun kuudes koitin, että jokohan sitä olisi palautunut, en ollut. Pientä mäennyppylää ylös luistellessa nousi syke heti 170:een, vaikka tuolla teholla normaalikunnossa olisi pyöritty noin 130:ssä. Fiilis oli kuitenkin sellainen, että olisin jaksanut painaa vaikka miten lujaa.

Taidan siis olla jonkinlaisessa ylirasitustilassa, koska leposyke on hieman koholla (55-60), kun normaalisti tuo pyörii 50:ssä. Ortostaattinen syke on ollut viime aikoina 25...35:n seudulla. Yöt olen saanut jo nukuttua melko normaalisti ja nyt on ollut viikko täyslepoa. Olo on muuten ihan normaali ja tarmokaskin, mutta edelleen tuo syke nousee ihan pienestä. Eilen tein leposyketestin (55) ja nousin seisomaan, niin syke oli 85 vielä kymmenenkin minuutin kuluttua. Syön monipuolisesti, ruokahalu on ennallaan, paino on pysynyt samana enkä ole stressaantunut. Onko jollain kokemusta vastaavasta; joitain ylikunnon oireita, mutta ei mitään vetämättömyyttä/väsymystä?

Ootko varma, ettei kyseessä ole flimmeri. Itsellä oirehti juuri samoin ennenkuin jäi pidemmäksi aikaa päälle ja huomattiin sydänfilmissä. Ikähän on suurin yksittäinen riskitekijä flimmerin kehittymiseen.

[viimeinenlenkki]

Ylikunnosta kyllä kokemusta(v 1991),hiotti myös yöllä niin kovin et kaikki petivaatteet märkänä ei kyllä jaksanut juurikaan mitään tehdä kunnolla.meni onneksi levolla ohi.(tuohon tarvittiin 27 viikko tuntia työn ohessa).nyt keväällä lapissa hiihtämässä 403km 8 hiihtopäivää hyvin meni kun ei ollut muuta kuin syöminen,lepo ja hiihto.syntymävuosi 1960.

[Moska]

- Mikä ajatus harjoitella noin korkeilla sykkeillä? Kyllähän tuo täysin normaali olotila on, jos aina vetää noin kovvoo. Kattelin jälkeenpäin omia hiihtosykkeitä talvelta, 95-98 keskisykkeet, en hiihdä paljon koska olen polkupyöräilijä :)

On melkoisen isoja eroja ihmisten välillä noissa sykeasioissa. Pitäisi aina muistaa sanoa ainakin maksimit niin pääsisi vähän kartalle.
Mulla on kanssa kevyehköillä lenkeillä 135-150 välillä, 160-175 pystyy pitämään tuntikausia ja kovissa vedoissa pääsee päälle 200 sykkeille. Pyöräergossa parivuotta sitten nousi 208 ja ikäänkuin pysähtyi siihen, leposykkeet yleensä reilu 50. 47 on ikää nyt.

[oppes]

On melkoisen isoja eroja ihmisten välillä noissa sykeasioissa. Pitäisi aina muistaa sanoa ainakin maksimit niin pääsisi vähän kartalle.
Mulla on kanssa kevyehköillä lenkeillä 135-150 välillä, 160-175 pystyy pitämään tuntikausia ja kovissa vedoissa pääsee päälle 200 sykkeille. Pyöräergossa parivuotta sitten nousi 208 ja ikäänkuin pysähtyi siihen, leposykkeet yleensä reilu 50. 47 on ikää nyt.

Ja noi maksimit laskee sinulla(kin) vuosi vuodelta. Laskentasääntä löytyy helposti interwebistä mutta yksilöllisiä eroja piisaa. Ja kun ikää siunaantuu, niin huomaat, jotta ei vaan pysty kykene siihe samaan kuin ennen :D

[Moska]

Ja noi maksimit laskee sinulla(kin) vuosi vuodelta. Laskentasääntä löytyy helposti interwebistä mutta yksilöllisiä eroja piisaa. Ja kun ikää siunaantuu, niin huomaat, jotta ei vaan pysty kykene siihe samaan kuin ennen :DNiinhän ne tekee, mutta kun alkuun koitin laskentasääntöjä käyttää niin sykkeet oli yli peekoon jo kun pyöränselkään pääsi [emoji3]
Vielä toistaiseksi on saanut pidettyä kunnon kehityksen nousujohteisena, mutta asia varmasti tulee aikanaan muuttumaan. Aika näyttää, kunhan vaan muuten pysyisi kunnossa.

[PatilZ]

Ja noi maksimit laskee sinulla(kin) vuosi vuodelta. Laskentasääntä löytyy helposti interwebistä mutta yksilöllisiä eroja piisaa. Ja kun ikää siunaantuu, niin huomaat, jotta ei vaan pysty kykene siihe samaan kuin ennen :D

Mulla on ikää 55 ja maksimisyke on 195. Vuonna 1987 oli sama. Koska se alkaa laskea?


Sent from my iPhone using Tapatalk

[IHD]

^ paha sanoa, mutta jossain vaiheessa se lähestyy asymptoottisesti nollaa joka tapauksessa :rolleyes:. Itsellä tuo on onneksi toistaiseksi pudonnut vauhtia 1 lyönti/vuosi.

[PatilZ]

^ paha sanoa, mutta jossain vaiheessa se lähestyy asymptoottisesti nollaa joka tapauksessa :rolleyes:. Itsellä tuo on onneksi toistaiseksi pudonnut vauhtia 1 lyönti/vuosi.

Voi olla, että mulla tämä sitten lähestyy nollaa hyvin nopeasti.

Mutta noin vakavasti ottaen, yleisesti käytetty 220-ikä on monessa tutkimuksessa osoittautunut äärettömän huonoksi. Useampi tutkimus on päätynyt esittämään kaavaa HRmax = 207 - 0.7 x age. Mutta eipä tämäkän näytä olevan toimiva, kun tarkastellaan yksilöitä. Herättää näin kysymyksen, onko maksimisyykkeen seuraamisella edes tässä yhteydessä mitään väliä.

Vaikka ylikunnosta fysiologisena ilmiönä on useita erilaisia näkemyksiä, niin sykevälivaihtelun muutokset näyttäytyvät lupaavina markkereina identifioida ylikunto jopa ajoissa ennen katastrofia.

Virikeaineistoa, jos haluaa perehtyä lisää aiheeseen: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4840584/

[kp63]

Kun suoritustaso tippuu ja maxsyke ei tipu normisti niin eikö sydämen iskutilavuus heikkene normaalia nopeammin?. Pitkää siivua vaan

[PatilZ]

Kun suoritustaso tippuu ja maxsyke ei tipu normisti niin eikö sydämen iskutilavuus heikkene normaalia nopeammin?. Pitkää siivua vaan

Ylikuntoon ei liity.

Pitkä siivu ok. Muuten jää päättelyketju vähän vieraaksi. Avaatko? Lisätietona, että mulla on samassa ajassa myös VO2max pysynyt litroina samassa (5,4 litraa minuutissa). Silloin paino oli 62-64 kiloa ja nyt 78 kiloa. Sillä tehtävä työ on nykyisin vähäisempi.

[oppes]

Nyt ikää hieman +60v. Pari vuotta sitten meni lähemmäksi 190 - 200 sykettä hetkittäin ilman ongelmia. Nyt +150-sykkeet laukaisee flimmerin saman tien. Salpaajat taas pitää sykkeen ~140-tasolla (=jarrun päällä). Ja pumppu on kardiologin tänä vuonna "täysin terveeksi ja hyvin toimivaksi toteama". Ikä vaan tekee tehtävänsä... Jollain ehkä eri tahtiin...

[Juha Lehtinen]

Omalla kohdalla olen huomannut että varsinkin väsyneenä pitäisi pysyä pois satulan päältä. Jos ajan rauhallista lenkkiä jollain 110 sykkeellä niin jossain kohtaa lenkkiä syke saattaa pompata hetkeksi yli 150 ilman sen suurempaa syytä ja tekee tuon muutaman kerran. Itselläni ikää 55 joten rauhallisesti otettava.

[Fillari62]

Ootko varma, ettei kyseessä ole flimmeri. Itsellä oirehti juuri samoin ennenkuin jäi pidemmäksi aikaa päälle ja huomattiin sydänfilmissä. Ikähän on suurin yksittäinen riskitekijä flimmerin kehittymiseen.

Enpä oikein tiedä. Muutaman kerran vuodessa huomaan, usein maatessa, että jonkinlaista rytmihäiriötä ilmenee, mutta se menee saman tien ohi.

Mitä tulee noihin kevättalvella/keväällä olleisiin korkeisiin sykkeisiini, niin nyt olo on palautunut ihan normaaliksi. Tuli vaan vedettyä hiihtoa hiukan liikaa ja on aika ottaa opiksi.

[scellus]

^ Tuollaiset rytmihäiriöt johtuvat kai yleensä ns. oikoradasta, WPW-oireyhtymästä. En tiedä niiden suhdetta flimmereihin noin yleensä, mutta minulla ovat muutaman kerran jääneet päälle ja flimmereinä niitä on hoidettu sairaalassa. Alkoholi, väsyminen ja stressi pahentavat. Pyöräilykin ehkä jos tosiaan menee ylikunnon puolelle.

[r.a.i]

^ Sydänoireiden kanssa kannattaa aina konsultoida lääkäriä, mutta hyvin useasti kyseessä on nk. sydämen lisälyönti joka on yleensä vaaraton:

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00082&p_hakusana=Sydän

[oppes]

Toi flimmerihän on siitä vittumainen otus, että saattaa olla päällä pitkäänkin käytännössä piilevänä (jos ei ole tottunut tarkkailemaan pulssiaan ja sen säännöllisyyttä) sen vaikuttamatta päivittäiseen elämään. Pahintahan ei ole tuo "toiseksi parhain rytmi" vaan nopeasti kasvava riski aivohalvaukseen.



.

[90kg]

Tullut toistakymmentä vuotta ajettua aina kun pystyy ja yleensä aina ollut mahtava fiilis kun pääsee tien päälle. Ei varmaan mikään ylikuntojuttu mutta tänä kesänä ollut vähän huolestuttavia merkkejä kun ajelu on tuntunut ensimmäistä kertaa vähän tylsältä. Ajoakaan ei ollut tullut niin paljon kuin suunnittelin pakkopulla -fiiliksen takia. Heinäkuussa tosin retkipyöräilyä ja odotusarvo että pakkopulla johtuu liian tutuista kotimaisemista (I hope). Mutta jos ei, niin onko hyviä vinkkejä vaikean kohdan ylittämiseen. Itsellä kävi allasuinnissa vähän samalla tavalla. Kaakelin tujoittaminen ei vaan maistu. Mutta järviuinti toimii edelleen. Keväällä sain kyllä hyvin poljettua kun oli menossa 12 viikon tarkkaan suunniteltu pk-jakso. Ehkäpä strukturoitu harjoittelu voisi olla hyväksi retkipyöräilyn ja pienen palautumisen jälkeen. Muita ideoita?

Edit: vähentynyt ajo on alkukesästä kyllä korvaantunut pitkillä kävelyillä että ihan lepoa ei ole ollut. Vähän mietinnässä että aloittaisin säännöllisen juoksemisen kunnes ajo taas maistuu.

[Firlefanz]

Ja minähän olen tommi2:lle jo kertonut että jos hauskuuden palauttaminen hauskuuden keinoilla ja hauskuus edellä menemällä ei tuota tulosta - enkä minä oikein usko sen tuottavankaan kun se jo sillä menetelmällä on kadonnut - kannattaa nostaa polttopisteeseen epämukavuus, hankaluus. kovuus, vaativuus, säännöllisyys. tavoitteellisuus, ohjelmallisuus ja unohtaa hauskuus joksikin aivan varmasti kohtalaisen eli sietämättömän pitkäksi ajaksi.

Sitten jossain vaiheessa joko huomaa että hauskuus on kuin ihmeen kaupalla ja ehkä odottamattomassakin muodossa palannut - tai sitten joutuu toteamaan ettei tämäkään auttanut. Silloin on ehkä syytä ostaa vaihtaa kokonaan lajia ja löytää jokin kokonaan uusi maailma (johon tosin siihenkin voi arvaamattoman nopeasti kyllästyä, mutta se on jo toinen juttu).


Muuten olen yleisesti sitä mieltä että tämäntyyppiset henkiset "ylikunto-" tai pikemminkin liikaväsymisongelmat johtuvat pitkälti siinä että pyörälenkit ja ajot ovat liiaksi samanlaisia, toistuvat toinen toisensa jälkeen käytännössä muuttumattomina. Skaalaa ja vaihtelua pitää olla, niin keston, intensiteetin kuin sisällönkin suhteen. Vain vähän liioitellen joka päivän pitää olla erilainen kuin edellisen tai seuraavan tai yhdenkään toisen pariin viikkoon.

(Vaikeaahan se käytännössä on jos esim ajaa kohtalaista työmatkaa edestakaisin ja/tai käytettävissä on vain määrätunnit tiettyyyn aikaan tiettyinä päivinä - mutta ideaalia kohti saa ja pitääkin pyrkiä.)

[PatilZ]

Toi flimmerihän on siitä vittumainen otus, että saattaa olla päällä pitkäänkin käytännössä piilevänä (jos ei ole tottunut tarkkailemaan pulssiaan ja sen säännöllisyyttä) sen vaikuttamatta päivittäiseen elämään. Pahintahan ei ole tuo "toiseksi parhain rytmi" vaan nopeasti kasvava riski aivohalvaukseen.



.


Ja koska flimmeri ja pulssin epätasaisuus ovat eri asioita, pieni tarkennus.

Säännöllinen pulssi on yksi ylikunnon merkki. Normaalissa tilanteessa syke vaihtelee: nopeutuu sisäänhengityksessä ja hidastuu uloshengityksessä.


Sent from my iPad using Tapatalk

[oppes]

Ja koska flimmeri ja pulssin epätasaisuus ovat eri asioita, pieni tarkennus.

Säännöllinen pulssi on yksi ylikunnon merkki. Normaalissa tilanteessa syke vaihtelee: nopeutuu sisäänhengityksessä ja hidastuu uloshengityksessä.


Sent from my iPad using Tapatalk

Juu. Ovat eri asia, mutta flimmeri ilmenee myös pulssin epätasaisuutena ja siksi kehoitetaankin varsinkin ikääntyviä tarkkailemaan pulssiaan. Viksummat verenpainemittaritkin huomaavat epäsäänöllisen rytmin (Arytmia), joka saattaa olla flimmeristä johtuva ja varoittavat siitä. Niin minäkin omani löysin ja lääkärille hakeuduin. Oli tosin muitakin flimmerin oireita, joiden vuoksi tuota verenpainetta ryhdyin mittaamaan.

[YocceT]

Se verenpainemittari (tai ainakin omani) huomauttelee epärytmistä myös silloin kun syynä ovat lisälyönnit.. jotka sinällään ovat vaarattomia. Itsellä noita tulee eniten silloin kun stressitasot ovat korkealla, jolloin myös verenpaine huitelee taivaissa.

[Juha Lehtinen]

Itselläni sellainen tilanne päällä että pitäisi ottaa aika rauhallisesti nyt, lähinnä tehdä kevyitä kävelylenkkejä. Itselläni on pitkittynyt rasitustila päällä joka ilmenee univaikeuksina, jalat on väsyneet jo siihen tilaan että rappusten kiipeäminen on jo ponnistus ja aamulla sänkystä noustessa melko hermostuneet ja vetelät., mieliala vaihtelut jne. Pitäisi kai tässä iässä (55v) ymmärtää pitää yhtä treenipäivää kohden kaksi lepopäivää...ainakin.


Sent from my iPad using Tapatalk

[Fraatti]

Jahas, liitytään listalle. En tiedä onko ylikuntoa vai huonoa palautumista vai mitä mutta ainakin osa ketjun alkupäässä kerrotuista oireista täsmää. Rytmihäiriöitä, ajoittain todella huonoa oloa, syke kuuluu vasemmassa korvassa, ehkä myös vatsan turvotusta. Syke ei kuitenkaan ole ollut mitenkään epäsäännöllinen. Viikonloppuna tuli käytyä päivystyksessä kun olo oli niin huono ja rinnassa vihlasi. Muutama päivänä aikaisemmin oli ollut samaa vaivaa ja oli päättänyt että jos oireet ei lopu niin menen käymään sitten lekurissa. EKG, tulehdusarvot, verensokeri, verenpaine ja joku markkeri joka kertoo sydänkohtauksesta katsottiin ja ne oli kaikki ok. Paineet tuolloin 140/76. Syke pyörii normaalisti tuossa hiukan päälle 60. Olen mittaillut tuota verenpainetta nyt useampana päivänä niin liekö 115/75 sellainen mitä tuosta on nyt tullut. Viime ja tätä kesää lukuunottamatta liikuttua on tullut liian vähän yleisesti ottaen. Painoa ei kuitenkaan ole liikaa. Ikää 39 v.

On tullut tuossa tehtyä s.avusteisella fillarilla lenkkejä ja saattaa olla että nuo ovat olleet liian rasittavia. Palautumiseen ei varmaan auta vuorotyö ja ainakin ajoittain lyhyet yöunet. Eikä välttämättä aina ole tullut syötyäkään parhaalla mahdollisella tavalla.

Tuossa viime lenkin jälkeen tuli mieleen että kuinkahan rasittavia nämä lenkit ylipäätään ovat kun kaverin garmin kertoi hänelle palautumisajaksi 4 päivää.... Lenkit ovat tainneet olla muidenkin mielestä varsin rankkoja henkilöstä riippumatta koska moni on todennut että paukut on totaalisen loppu. Saattaa olla että ilmojen viilennyttyä nämä ovat tuntuneet rankemmilta.

Itsellä ei ole ollut kelloa mutta muuta dataa on tarttunut muuten matkaan. Herättävätkö nämä mitään ajatuksia?

14.9 syyskuuta lenkki tuli vedettyä "täysillä" ja tuo oli varmaan virhe. Aikaisemmin maksimisyke oli ollut 182 ja tuossa se nousi 183. Lenkin jälkeen sellainen puolituntia oli selkeästi jotain sekavuutta ilmassa jonka huomasi puheesta/puheen ymmärtämisestä. Huomasin tämä vasta lenkin jälkeen. Kaikki lenkit ovat olleet maastossa rymyämistä ja broidi on todennut että yläselkä vetää lenkeillä juntturaan. Siitä syystä varasin täksi päiväksi itsekin hieronnan jos tuolla selässä olisi joku jumi.

Joskus lenkkien jälkeen illalla on tullut orastavaa päänsärkyä. En tiedä mistä tuo on sitten kertonut...



September 27, 2021
Total kilometers: 29,54 km
- Total time: 2:50:37
Movement time: 2:16:00
Heart rate zones:
- Zone 5: 30:11 - 22% - (> 138 bpm)
- Zone 4: 48:56 - 36% - (124-138 bpm)
- Zone 3: 48:16 - 35% - (108-123 bpm)
- Zone 2: 08:27 - 6% - (93-107 bpm)
- Zone 1: 00:05 - 0% - (< 93 bpm)
Average heart rate: 127 bpm
Maximum heart rate: 160 bpm

September 22, 2021
Total kilometers: 25,58 km
- Total time: 1:32:28
Movement time: 1:27:34
Heart rate zones:
- Zone 5: 29:14 - 33% - (> 138 bpm)
- Zone 4: 33:19 - 38% - (124-138 bpm)
- Zone 3: 21:49 - 24% - (108-123 bpm)
- Zone 2: 02:46 - 3% - (93-107 bpm)
- Zone 1: 00:23 - 0% - (< 93 bpm)
Average heart rate: 132 bpm
Maximum heart rate: 171 bpm

September 14, 2021
Total kilometers: 32,09 km
- Total time: 1:50:02
Movement time: 1:47:00
Heart rate zones:
- Zone 5: 1:19:45 - 74% - (> 138 bpm)
- Zone 4: 24:13 - 22% - (124-138 bpm)
- Zone 3: 02:31 - 2% - (108-123 bpm)
- Zone 2: 00:23 - 0% - (93-107 bpm)
- Zone 1: 00:05 - 0% - (< 93 bpm)
Average heart rate: 146 bpm
Maximum heart rate: 185 bpm

September 11, 2021
Total kilometers: 49,63 km
- Total time: 4:18:33
Movement time: 3:40:52
Heart rate zones:
- Zone 5: 57:20 - 25% - (> 138 bpm)
- Zone 4: 1:29:18 - 40% - (124-138 bpm)
- Zone 3: 59:51 - 27% - (108-123 bpm)
- Zone 2: 13:24 - 6% - (93-107 bpm)
- Zone 1: 00:56 - 0% - (< 93 bpm)
Average heart rate: 128 bpm
Maximum heart rate: 161 bpm

September 8, 2021
Total kilometers: 24,11 km
- Total time: 2:37:14
Movement time: 2:16:29
Heart rate zones:
- Zone 5: 09:18 - 6% - (> 138 bpm)
- Zone 4: 47:06 - 34% - (124-138 bpm)
- Zone 3: 1:04:52 - 47% - (108-123 bpm)
- Zone 2: 14:28 - 10% - (93-107 bpm)
- Zone 1: 00:42 - 0% - (< 93 bpm)
Average heart rate: 121 bpm
Maximum heart rate: 156 bpm

September 5, 2021
- Total time: 4:04:01
Movement time: 2:36:21
Total kilometers: 34.89 km
Heart rate zones:
- Zone 5: 1:32:07 - 58% - (> 138 bpm)
- Zone 4: 49:35 - 31% - (124-138 bpm)
- Zone 3: 13:02 - 8% - (108-123 bpm)
- Zone 2: 01:11 - 0% - (93-107 bpm)
- Zone 1: 00:17 - 0% - (< 93 bpm)
Average heart rate: 140 bpm
Maximum heart rate: 176 bpm

[EsaJ]

Onko tuossa kaikki viime ajan lenkit?

Valitettavati sun zonet ovat metsässä, että niistä näkisi lenkkien kuormittavuuden. Noi zonet ovat kaikki kevyen/keskikovan alarajan alueella ja jos maximit on yli 180 niin veikkaan että zone5 on lähempänä 160-170 alueella. Oireet viittaisivat omaan korvaani ylirasitukseen (been there). Mitä pidempään jatkat, sitä pitempään kestää toipua potenssiin 4. Itsellä se oli 2.5v.

Vuorotyö ja huonot unet on iso peikko palautumisessa ja sitä kautta, miten paljon kehoa voi rasittaa. Vähäisilläkin urheilumäärillä voi päätyä ylikuntoon, jos arki on kuluttavaa eikä palauta (lepo+ravinto). Sulla lenkkien kestot on olleet pitkiä + intensiteetti ollut muuta kuin peruskuntoa (peruskuntoa voi vetää aika vaaratta tunteja, hermosto ei rasitu siitä juurikaan zone 1-2).

Tuossa hieman copy pastea intervepistä missä % noi sykerajat suunnilleen liikkuu, eli kannattaa säätää mittariin tuohon suuntaan, mutta se milloin pääset noita koeponnistaa, niin en hätäilisi.... Nyt lepoa !

Zone Intensity Percentage of HRmax
Zone 1 Very light 50–60%
Zone 2 Light 60–70%
Zone 3 Moderate 70–80%
Zone 4 Hard 80–90%
Zone 5 Maximum 90–100%

[paaton]

Minusta taas lenkkejä on vähän ja suht iisisti sekulia ajettu. Eli kaikki riippuu aiemmasta tekemisestä. Jos ei ole kuntopohjaa takana, niin vuorotöiden kanssa noilla voi saada jo jotain epämiellyttävää aikaan.

[Oatmeal Stout]

Pitäisi kai tässä iässä (55v) ymmärtää pitää yhtä treenipäivää kohden kaksi lepopäivää...ainakin.
Tai noin nuoren miehen pitäisi opetella harjoittelemaan.

[Hower]

Fraatti:
siis tämmöistäkö yleensä ja sähköfillarilla vielä, ikää 39... ?

September 5, 2021
- Total time: 4:04:01
Movement time: 2:36:21
Total kilometers: 34.89 km
Heart rate zones:
- Zone 5: 1:32:07 - 58% - (> 138 bpm)
- Zone 4: 49:35 - 31% - (124-138 bpm)
- Zone 3: 13:02 - 8% - (108-123 bpm)
- Zone 2: 01:11 - 0% - (93-107 bpm)
- Zone 1: 00:17 - 0% - (< 93 bpm)
Average heart rate: 140 bpm
Maximum heart rate: 176 bpm


Ei millään pahalla, mutta onhan tuossa löysä tahti. 35km kahdessa ja puolessa tunnissa? Totaaliaika yli 4 tuntia, pysähtymisiä?
Sikäkäli nuo sykkeet on käsittämättömän korkeat. Keskisyke 140? Kuulostaa pahalta ylikunnolta ja miksei se vuorotyökin vielä...
Katoin just yhtä kruisailu-peruslenkkiäni 46km, aika (huono) =2h 10min. Keskisyke 130, 164 max . Tämä mäkisillä kaupunkikaduilla.
Ikää 62. Röökiä vedetty 35v.
Mutta joo, on välillä tullut ajettua liian usein ja liian kovaa, jonka seurauksena aikamoinen väsähdys.
Sykevyö vai rannemittari?

[Juha Lehtinen]

Tai noin nuoren miehen pitäisi opetella harjoittelemaan.
Osuit naulan kantaan. Nyt on harjoittelut menneet huomattavasti järkevämmin, jätetty kovat treenit omaan kuntooni nähden pois ja keskitytty peruskunnon kehittämiseen. Palautuminen treeneistä ollut nyt ihan eri luokkaa.

[tempokisu]

Itselläni sellainen tilanne päällä että pitäisi ottaa aika rauhallisesti nyt, lähinnä tehdä kevyitä kävelylenkkejä. Itselläni on pitkittynyt rasitustila päällä joka ilmenee univaikeuksina, jalat on väsyneet jo siihen tilaan että rappusten kiipeäminen on jo ponnistus ja aamulla sänkystä noustessa melko hermostuneet ja vetelät., mieliala vaihtelut jne. Pitäisi kai tässä iässä (55v) ymmärtää pitää yhtä treenipäivää kohden kaksi lepopäivää...ainakin.


Sent from my iPad using Tapatalk

Mulla on muuten samoja oireita. Tuntuu ettei jalat toimi ollenkaan, kipeet ja juurikin rappusia ylös noustessa miettii että miten tää näin vaikeeta on? Olen aatellu että se on kylmät ( lähteissä ei ole se +20 astetta) ilmat ja kova tuuli, ja kun on enempi vaatetta. En kuitenkaan odota seuraavaa ajopäivää mitenkään innokkaasti, lähinnä jännittää että mitenköhän sitä jaksaa. Lepopäiviä on 2-3 viikossa, lenkit on työpäivinä se noin satanen ja muuten lyhyempiä 30-80km. Talvea kohti lenkit kumminkin lyhenee ja ns. vauhti hidastuu merkittävästi.

Salaa olen toivonu että viikolla olisi sateista, ei "tarttisi" ajaa kun vaikka se työmatka tai ei mitään. Viikonlopulle toivonu poutaa, kun on talkoot.

[vihtis83]

syke kuuluu vasemmassa korvassa.

Kaikki lenkit ovat olleet maastossa rymyämistä ja broidi on todennut että yläselkä vetää lenkeillä juntturaan. Siitä syystä varasin täksi päiväksi itsekin hieronnan jos tuolla selässä olisi joku jumi.

Joskus lenkkien jälkeen illalla on tullut orastavaa päänsärkyä. En tiedä mistä tuo on sitten kertonut...

Tämä sykkeen kuuluminen korvassa johtuu todennäköisesti niska-hartiaseudun lihasjumista. Mulla on viime aikoina myös ollut tuollaista vasemmassa korvassa kuuluvaa jumputusta ja lihasjumeista se on johtunut. Aiheuttaa myös päänsärkyä ja pahoinvointia, oikein pahaksi kun pääsee niin mulla alkaa tulla ihan kunnon aurallisia migreenikohtauksiakin. Nyt kun ilmat viilenee niin niskakin tuntuu menevän herkemmin jumiin kuin lämpöisemmillä keleillä.

[Föhn]

Eikö Tempokisu entisenä urheiljana tunnista lihaksiston ylikuormitusta? Toki jos pakkomielle ohjaa niin eihän sitä silloin tunnusta vaan kätkee sen muihin syihin. Näin on joskus käynyt itsellekin. Kovin vaihe se on tunnustaa itselleen.

[Föhn]

Miten fraatti on sykkeensä saanut mitattua?

[stumpe]

Joskus lenkkien jälkeen illalla on tullut orastavaa päänsärkyä. En tiedä mistä tuo on sitten kertonut...

Nestehukka aiheuttaa ainakin ja on aika yleinen syy tälle.

[vahimaa]

Nestehukka aiheuttaa ainakin ja on aika yleinen syy tälle.Joo, itse samoin saan päänsärkyä nestehukasta. Etenkin esim koko päivän kestävällä kävelyllä vaellusreissulla on saattanut tulla vaikka on yrittänyt juoda tarpeeksi. Nykyään on jo oppinut, että iltaisin kannattaa juoda mukikaupalla esimerkiksi hyvin laimeaa, lämmintä teetä raskaamman reissun aikana, jotta palautuu eikä pääse päänsärky niin pahaksi.

Lähetetty ennen loppuun asti miettimistä.

[Fraatti]

Onko tuossa kaikki viime ajan lenkit?

Valitettavati sun zonet ovat metsässä, että niistä näkisi lenkkien kuormittavuuden. Noi zonet ovat kaikki kevyen/keskikovan alarajan alueella ja jos maximit on yli 180 niin veikkaan että zone5 on lähempänä 160-170 alueella. Oireet viittaisivat omaan korvaani ylirasitukseen (been there). Mitä pidempään jatkat, sitä pitempään kestää toipua potenssiin 4. Itsellä se oli 2.5v.

Vuorotyö ja huonot unet on iso peikko palautumisessa ja sitä kautta, miten paljon kehoa voi rasittaa. Vähäisilläkin urheilumäärillä voi päätyä ylikuntoon, jos arki on kuluttavaa eikä palauta (lepo+ravinto). Sulla lenkkien kestot on olleet pitkiä + intensiteetti ollut muuta kuin peruskuntoa (peruskuntoa voi vetää aika vaaratta tunteja, hermosto ei rasitu siitä juurikaan zone 1-2).

Tuossa hieman copy pastea intervepistä missä % noi sykerajat suunnilleen liikkuu, eli kannattaa säätää mittariin tuohon suuntaan, mutta se milloin pääset noita koeponnistaa, niin en hätäilisi.... Nyt lepoa !

Zone Intensity Percentage of HRmax
Zone 1 Very light 50–60%
Zone 2 Light 60–70%
Zone 3 Moderate 70–80%
Zone 4 Hard 80–90%
Zone 5 Maximum 90–100%

Kävelylenkkejä lukuunottamatta juu.

Zonet on jotkut mitkä tuossa softassa on ollut valmiina enkä ole säätänyt niitä suuntaan tai toiseen. Täytyy muutella noita alueita hiukan paremmin kuvaaviksi. Tällä iällä ja tässä kehossa pumpun kierrokset pysähtyvät tuohon hiukan yli 180.

Tosiaan mitään tavoitteellista kunnon kohotusta ei ole taustalla vaan se on sitten tuossa sivussa hiukan kehittynyt. Eikä taustalla ole vuosia liikuntaa.
Strava näyttää tälläisen kippuran myös.
https://i.imgur.com/uUZ3EN2.png

[Fraatti]

Minusta taas lenkkejä on vähän ja suht iisisti sekulia ajettu. Eli kaikki riippuu aiemmasta tekemisestä. Jos ei ole kuntopohjaa takana, niin vuorotöiden kanssa noilla voi saada jo jotain epämiellyttävää aikaan.

Joo, eihän noista vuorotöistä ainakaan apua ole missään suhteessa. Se on varmaa kun unirytmiä vaihtaa jatkuvasti. Ja itsellä on ollut sellainen vika että aamuvuoroon herätys on ennen viittä ja nukkumaan mennään vasta klo 12 jälkeen. Ei hyvä.
Osalle vuorotyöt ei sovi alkuunkaan jo pelkästään unirytmin takia.

Mutta on tässä toinenkin kysymysmerkki, toinen koronapiikki tärähti olkapäähän noin kaks viikkoa sitten. Tuon jälkeen pidin kyllä muutamia päiviä huilia etten touhunnut mitään rasittavaa.

[Fraatti]

Fraatti:
siis tämmöistäkö yleensä ja sähköfillarilla vielä, ikää 39... ?

September 5, 2021
- Total time: 4:04:01
Movement time: 2:36:21
Total kilometers: 34.89 km
Heart rate zones:
- Zone 5: 1:32:07 - 58% - (> 138 bpm)
- Zone 4: 49:35 - 31% - (124-138 bpm)
- Zone 3: 13:02 - 8% - (108-123 bpm)
- Zone 2: 01:11 - 0% - (93-107 bpm)
- Zone 1: 00:17 - 0% - (< 93 bpm)
Average heart rate: 140 bpm
Maximum heart rate: 176 bpm


Ei millään pahalla, mutta onhan tuossa löysä tahti. 35km kahdessa ja puolessa tunnissa? Totaaliaika yli 4 tuntia, pysähtymisiä?
Sikäkäli nuo sykkeet on käsittämättömän korkeat. Keskisyke 140? Kuulostaa pahalta ylikunnolta ja miksei se vuorotyökin vielä...
Katoin just yhtä kruisailu-peruslenkkiäni 46km, aika (huono) =2h 10min. Keskisyke 130, 164 max . Tämä mäkisillä kaupunkikaduilla.
Ikää 62. Röökiä vedetty 35v.
Mutta joo, on välillä tullut ajettua liian usein ja liian kovaa, jonka seurauksena aikamoinen väsähdys.
Sykevyö vai rannemittari?

Mittari on Polar OH1 joka on käsivarressa. Pitäisi testien mukaan olla luotettavin optinen.

Tuossa lenkissä mentiin hiukan suuremmalla porukalla ja pysähdyttiin maastossa paistelemaan laavulle makkaraa noin 25km ajamisen jälkeen. Lenkistä pääosa maastossa olevia polkuja. Yllättävää että syke on ollut noin korkea. Tuo tuli kyllä ajaeltua koko matka pienimmällä avustuksella. Neljä muuta lenkillä ollutta sanoi myös että ovat sippi eikä pidempi lenkki olisi enää maistunut mutta itse olisin voinut jatkaakin vielä ajamista.

Yleensä lenkki tulee tehtyä niin että valtaosa olisi polkuja. Vauhtia ei pysty ylläpitämään pahimmissa kivikoissa mutta sykkeet saa kyllä tappiin nopeutta kasvattamalla helpostikin.
Tuollainen pätkä.
https://share.trailmap.fi/1838633588790

Yhtään lenkkiä en ole saanut vielä ajettua jossa olisi keskinopeus yli 20 km/h vaikka kuinka verenmaku suussa menisi. Toki se johtuu varmaan maastosta joka ei koostu yleensä kevyenliikenteen väylistä tai metsäautoteistä, asvaltista vaan enemmänkin erilaisista poluista.

[Hower]

^No tuo polkuajaminen selittää kyllä vauhdin vähäisyyden. Paljon rasittavampaa, en voi verrata omiin asfalttiajoihini.
Jännä, että sulla kuitenkin verenpaineet on Ok. Itselläni yhden väsähtämisen seurauksena oli viikko yläpaineet 140-150 välillä. Muutoin yleensä alle 120.

[Fraatti]

Tämä sykkeen kuuluminen korvassa johtuu todennäköisesti niska-hartiaseudun lihasjumista. Mulla on viime aikoina myös ollut tuollaista vasemmassa korvassa kuuluvaa jumputusta ja lihasjumeista se on johtunut. Aiheuttaa myös päänsärkyä ja pahoinvointia, oikein pahaksi kun pääsee niin mulla alkaa tulla ihan kunnon aurallisia migreenikohtauksiakin. Nyt kun ilmat viilenee niin niskakin tuntuu menevän herkemmin jumiin kuin lämpöisemmillä keleillä.

Tätä olen miettinyt myös, äkkiäkös tuo viima puhaltaa niskat jumiin. Joskus auton ilmastoinnista niskat on mennyt jumiin mutta silloin pää ei ole kyllä kääntynyt mihinkään. Aikasemmin lenkkien jälkeen ei oikein ollut muuta kuin väsymystä ja ehkä seuraavana päivänä on tuntenut että jalka on vähän raskas portaita noustessa. Nyt uutena tuli tuo sykkeen ilmaantumien korvaan ja juimiva päänsärky joka tulee vasta useampi tunti lenkin jälkeen. Tämä päänsärky ilmaantui joskus myös lenkin jälkeisten "päikkäreiden" aikana joka tuntui kummalliselle.

No nyt on hieronnasta juuri kotiuduttu ja kädet on ristissä korvia myöden että tämä tästä alkaisi helpottamaan.

[paaton]

Fraatti:
siis tämmöistäkö yleensä ja sähköfillarilla vielä, ikää 39... ?

September 5, 2021
- Total time: 4:04:01
Movement time: 2:36:21
Total kilometers: 34.89 km
Heart rate zones:
- Zone 5: 1:32:07 - 58% - (> 138 bpm)
- Zone 4: 49:35 - 31% - (124-138 bpm)
- Zone 3: 13:02 - 8% - (108-123 bpm)
- Zone 2: 01:11 - 0% - (93-107 bpm)
- Zone 1: 00:17 - 0% - (< 93 bpm)
Average heart rate: 140 bpm
Maximum heart rate: 176 bpm


Ei millään pahalla, mutta onhan tuossa löysä tahti. 35km kahdessa ja puolessa tunnissa? Totaaliaika yli 4 tuntia, pysähtymisiä?
Sikäkäli nuo sykkeet on käsittämättömän korkeat. Keskisyke 140? Kuulostaa pahalta ylikunnolta ja miksei se vuorotyökin vielä...
Katoin just yhtä kruisailu-peruslenkkiäni 46km, aika (huono) =2h 10min. Keskisyke 130, 164 max . Tämä mäkisillä kaupunkikaduilla.
Ikää 62. Röökiä vedetty 35v.
Mutta joo, on välillä tullut ajettua liian usein ja liian kovaa, jonka seurauksena aikamoinen väsähdys.
Sykevyö vai rannemittari?

Siellä on taas analyysia. Maastoajoa voi olla aivan millaista vaan. Pelkästä nopeudesta ja sykkeestä et voi päätellä tasan mitään, et varsinkaan toisen ylikuntoa.

[Fraatti]

^No tuo polkuajaminen selittää kyllä vauhdin vähäisyyden. Paljon rasittavampaa, en voi verrata omiin asfalttiajoihini.
Jännä, että sulla kuitenkin verenpaineet on Ok. Itselläni yhden väsähtämisen seurauksena oli viikko yläpaineet 140-150 välillä. Muutoin yleensä alle 120.

Yläpaine oli noin 140 ja alapaine hiukan alle 80 kun verenpaine mitattiin EKG:n yhteydessä. Tällöin olo oli sellainen että taju lähtee aivan just siihen lavetille... Ei ollut kovin juhlava fiilis ajella ensiapuun. Toki iso osa olosta voi selittyä myös jännityksestä yms... minkä tilanne aiheutti.

[Hower]

Siellä on taas analyysia. Maastoajoa voi olla aivan millaista vaan. Pelkästä nopeudesta ja sykkeestä et voi päätellä tasan mitään, et varsinkaan toisen ylikuntoa.
Luin alkuperäisen viestin huolimattomasti, enkä huomannut, että kyse oli metsäpoluilla ja kivikoissa rymyäminen. Vikaan siis menin.

[Fraatti]

Nestehukka aiheuttaa ainakin ja on aika yleinen syy tälle.

Joo, kai se tarvisi ottaa tuo jo olemassa oleva juomareppu käyttöön. Nyt olen koittanut pärjätä tankkaamalla etukäteen ja joskus lisäksi on ollut 0,5l pottu vettä pyörän juomapullon lisäksi messissä.
Nyt tosin taitaa myös suolat olla aika vähissä kun jo viikon on nyppinyt elohiiret yläkroppaa vähän sieltä ja täältä vaikka magnesiumia on tullut syötyä ja juomapullossa on yleensä mukana myös jotka "urheilujuomaa" tms missä lienee jotain joka auttaa ko asiaan myös..... Tuollaisia 375mg magnesium sitraatteja on tullut popsittua. Tosin tuossa potun kyljessä näyttää lukevan että kaksi päivässä ja en ole syönyt kuin yhden noita.

[paaton]

Tosiaan mitään tavoitteellista kunnon kohotusta ei ole taustalla vaan se on sitten tuossa sivussa hiukan kehittynyt. Eikä taustalla ole vuosia liikuntaa.


Tämä on just se juttu. Jos ei ole liikuntataustaa takana, niin vuorotyössä ja sekulia kovaa ajamalla ei oikein voi tietää yhtään missä mennään. Sähköfillari vielä mukana sotkemassa. Kroppa saattaa sakata lopussa, eikä sitä välttämättä tajua ollenkaan.

pk2, wattimittari ja edes jotain järkeä tekemisessä, niin tyhempikin huomaisi milloin pitäisi himmata.

Mutta siis. Jos haluaa ajaa kovaa, niin pitäisi ajaa enemmän. Varsinkin alussa. Sitten kun ollaan ajettu tarpeeksi monta vuotta peekoota, niin noita kovia lenkkejä kärsii paukutella oikeasti paljon ja niistä vaan palautuu ja palautuu. Seurailee vain unen laatua. Se on itselläni edelleen nro1 kaikkien mittareidenkin kanssa.

[paaton]

Joo, kai se tarvisi ottaa tuo jo olemassa oleva juomareppu käyttöön. Nyt olen koittanut pärjätä tankkaamalla etukäteen ja joskus lisäksi on ollut 0,5l pottu vettä pyörän juomapullon lisäksi messissä.
Nyt tosin taitaa myös suolat olla aika vähissä kun jo viikon on nyppinyt elohiiret yläkroppaa vähän sieltä ja täältä vaikka magnesiumia on tullut syötyä ja juomapullossa on yleensä mukana myös jotka "urheilujuomaa" tms missä lienee jotain joka auttaa ko asiaan myös..... Tuollaisia 375mg magnesium sitraatteja on tullut popsittua. Tosin tuossa potun kyljessä näyttää lukevan että kaksi päivässä ja en ole syönyt kuin yhden noita.

Tietysti kannatta tutkia lääkärillä, ettei mitään vikaa pumpussa ole, mutta sen jälkeen kannattaa tosiaan laittaa ihan perusasiat kuntoon, eli nestettä ja energiaa pitää saada riittävästi. Pääkipu lenkin jälkeen on tosiaan merkki nestehukasta. Sellainen pieni päästä vippaaminen on ensimmäinen merkki energiahukasta, seuraavana alkaa mennä muisti ja jossain kohtaa tulee mukaan myös aistiharhat.

Mutta kun olo paranee niin lääkkeeksi tasaista pk-ajoa. Maastossa ajaminen on kivaa, mutta se on tosiaan aika kuluttavaa. Ei välttämättä ole vuorotyöläiselle se fiksuin valinta jokaiselle lenkille.

[tempokisu]

Tämä sykkeen kuuluminen korvassa johtuu todennäköisesti niska-hartiaseudun lihasjumista. Mulla on viime aikoina myös ollut tuollaista vasemmassa korvassa kuuluvaa jumputusta ja lihasjumeista se on johtunut. Aiheuttaa myös päänsärkyä ja pahoinvointia, oikein pahaksi kun pääsee niin mulla alkaa tulla ihan kunnon aurallisia migreenikohtauksiakin. Nyt kun ilmat viilenee niin niskakin tuntuu menevän herkemmin jumiin kuin lämpöisemmillä keleillä.

Minulla tämä sykkeen kuuluminen korvassa on ollu merkki että verenpaine on vähän enemmänkin koholla, about 250/120 ja suuri osa siitä on stressiä ja jännittämistä onko töitä ja toimeentuloa - tilanne on nyt helpottanut - samoin niskalihasjumi on tuttu tunne, tuntuu tosin vaan ajaessa ja talkooliikunta on auttanut tähän tosi paljon.


Eikö Tempokisu entisenä urheiljana tunnista lihaksiston ylikuormitusta? Toki jos pakkomielle ohjaa niin eihän sitä silloin tunnusta vaan kätkee sen muihin syihin. Näin on joskus käynyt itsellekin. Kovin vaihe se on tunnustaa itselleen.

En, ei ole aiemmin tämmöistä...että ihan yhtäkkiä ei vaan jaksa, ja huomannu että pimeellä en edes uskalla ajaa kovin reippaasti. Ja ikää tulee koko ajan lisää....olen kuitenkin ajanut enemmän kuin vuosina 2015-2020.
Mutta talkooliikunnassa on tapahtunut edistystä, jaksan paremmin eikä olkapää ole kipeytynyt :)
Haluaisi ajaa kun on suotuisaa säätä eikä muuta tekemistä.

[Fraatti]

Tämä on just se juttu. Jos ei ole liikuntataustaa takana, niin vuorotyössä ja sekulia kovaa ajamalla ei oikein voi tietää yhtään missä mennään. Sähköfillari vielä mukana sotkemassa. Kroppa saattaa sakata lopussa, eikä sitä välttämättä tajua ollenkaan.

pk2, wattimittari ja edes jotain järkeä tekemisessä, niin tyhempikin huomaisi milloin pitäisi himmata.

Mutta siis. Jos haluaa ajaa kovaa, niin pitäisi ajaa enemmän. Varsinkin alussa. Sitten kun ollaan ajettu tarpeeksi monta vuotta peekoota, niin noita kovia lenkkejä kärsii paukutella oikeasti paljon ja niistä vaan palautuu ja palautuu. Seurailee vain unen laatua. Se on itselläni edelleen nro1 kaikkien mittareidenkin kanssa.

Hiukan reilu 2500km on tullut noita polkuja koluttua ja kehitys on ollut melko suuri. Kun tuon laitteen osti niin ensimmäisellä tai toisella lenkillä taisi hyytyä. Silloin tuntui että akustakaan ei ole apua vaan zippi oli totaalinen. Jaloista vaan ei irronnut enää yhtään mitään.
Nyt hyytyminen kesken lenkin ei ole ollut ongelma. Lähinnä tuossa >30 - 50 km lenkeillä alkaa mielenkiinto hiipumaan usein ennen kuntoa. Toki 24km pelkkää teknistä rynkytystä saa kyllä myös mehut ulos vaikka sykkeet eikä rasitus varmaan fyysisti olisi niin kova. Kai se siitä tulee että joka metriä ajaessa pitää tuijottaa maastoa silmä kovana ja keskittyä siitä mistä ajaa. Ja toki kroppa ei pääse lepäämään oikein ollenkaan vaan jatkuvasti tarvii olla jossain jännityksessä.

Ja niin on tuossa pyörässä tehomittaus itsessään. Moottorin avustus toimii niin että mitä enemmän tahkoaa itse niin sen enemmän myös mosa avustaa. En tiedä kuinka totuuden mukainen tuon mittaus on mutta keskiteho on kovassa kivikkojumpassa yleensä pienempi kuin sellaisessa missä saa vauhtia alle reilummin. Mittari on näyttänyt polkiessa noin 50 - 550W lukemia sekä softa laskenut polkijan keskitehoksi yleensä 120 - 140W. En tiedä kuinka totuuden mukaisia nuo ovat muihin nähden mutta varmaan ainakin vertailukelpoisia lukemia itselle.

Vuosien tekemättömyydelle ei voi mitään mutta mitä tuolta stravasta katsellut muiden ajoja niin ei siellä muillakaan vauhtia sen kummemmin näytä olevan. Jos on ollut vauhtia tai matka pidempi niin sitten iso osa lenkistä kulkeen helpompia reittejä.

Toki huippukuntoisia on myös olemassa ja niille täytyy nostaa hattua. Itse en ole koskaan kokeillut hyvää täysjousto luomupyörää enkä tiedä miten se kulkee. Tuo oma s.avusteinen ainakin rullaa kun panssarivaunu.

[paaton]

Hyvältä kuulostaa. Kyllä se kondis sieltä paranee. Tasaista tekemistä vaan ja harkitse esimerkiksi gravellpyörän hankintaa toiseksi kulkineeksi.
Se tasainen pk-ajo olisi ykkösjuttu aerobisen kunnon kohottamiseen. Maastossa ajo menee ainakin itselläni aina hauskanpidon puolelle ja se pk-ajo unehtuu ensimmäisen polun kohdalla.

[Plaine]

Laita Fraatti pyörä talliin pariksi viikoksi ja tarkkaile mihin suuntaan olo muuttuu. Jonkun verran tuttuja piirteitä tuossa sinun kuvauksessa… On kokemusta ylirasitustilasta, josta toipuminen vei n. 2v. Alkoi yllättäen ja ensimmäiset oireet olivat huono olo, järjetön väsymys ja tärinä. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Ylirasitusta edelsi sellainen supermieskausi, että illalla töiden jälkeen 60km maastolenkki helteessä ja seuraavana aamuna 40km ennen töihin menoa ei tuntunut juurikaan rasittavalta, mutta sitä se varmasti oli. Sitten oltiin hetken päästä tilanteessa, jossa puolen tunnin rauhallisesta kävelystä tuli paska olo muutamaksi päiväksi. Itse ainakin koen, että tuolloin alkuun oikea toimintatapa olisi ollut parin viikon sairausloma ja vuodelepo, ei mitkään kevyemmät lenkit. En tietenkään halua pelotella ja kaikilla ylirasitustila ilmenee eri lailla ja eri asteisena, mutta siinä, että unohtaa liikkumisen viikoksi pariksi, rentoutuu ja syö hyvin, ei kovin paljon menetäkään. Lenkille ehtii kyllä myöhemminkin. Ja kuten oli jo mainittukin, unen laatu ja määrä ovat hyviä indikaattoreita.

[Jami2003]

Jeps unen laatu ja yleisväsymyksen tunne. Jos fiilis on että on sellainen totaalisen väsynyt olo sitä lenkkiä ei pidä lähteä suorittamaan.

En kyllä tajua miksi ihmiset jotka eivät edes treenaa tavoitteellisesti vetävät itsensä ylikuntoon/alipalautumisen tilaan. Ei mitään järkeä. Suuri syy on varmasti kaiken mittaamisessa ja vertailussa. Pitää saada niin ja näin paljon tunteja tai kilometrejä ja vertaillaan kuinka paljon ja nopeasti muut stravassa. Ei välitetä laadusta vaan pelkästään määrästä....

Joku tuossa toivoi sadetta ettei tarvitse mennä lenkille. Satkun lenkki oli tuntunut todella väsyttävältä. Ziisus. Saa sen pyöräilyn ja treenaamisen jättää väliin ilman sateitakin.

[paaton]

Joo. Mä ajan paljon, mutta kun muistaa kaksi asiaa, niin menee hyvin. Toinen on jo mainittu unenlaatu ja toinen se, ettei lenkille/treeniin lähtö saa olla pakkopullaa. Jos ei vaan nappaa, niin ainakin itselläni tuo on varma merkki väsymyksestä.

Mielestäni ylikuntoon liittyy aina todella vahvasti työ tai elämän muu stressi. Jos stressiä ei duunista tai muun elämän pyörittämisestä tule, niin minunkin on hyvin hankalaa käsittää, miten pelkällä urheilulla saisi itsensä ajettua ylikuntoon. Aivan alussa se on varmaankin mahdollista. Jos ei kuuntele yhtään kroppaa, jättää peekoot väliin ja vetää aina täysillä. Eli sinällään Fraatin huoli voi ollakkin aiheellista.

[TheMiklu]

Mielestäni ylikuntoon liittyy aina todella vahvasti työ tai elämän muu stressi. Jos stressiä ei duunista tai muun elämän pyörittämisestä tule, niin minunkin on hyvin hankalaa käsittää, miten pelkällä urheilulla saisi itsensä ajettua ylikuntoon.

Se on justiinsa näin. Ja monelle kun se lenkki on tapa purkaa stressiä plus kun lenkin aikana ja heti&jälkeen olo voi olla parempi niin syy-yhteys katoaa. Sen jälkeen vielä enemmän on paremmin ajattelua ja ihana syöksykierre on valmis.

[Plaine]

Minulla ainakaan ylikunnon saavuttaminen ei vaatinut mitään pakkopullalenkkejä. Ajaminen oli kivaa ja pyörä kulki, kunnes stoppi tuli. Ja mitä tulee tuohon kysymykseen, että miksi tällaista tapahtuu, niin ihminen vaan toimii toisinaan järjenvastaisesti ja ehkä oppii sitten jotain? Oma kokemus tukee tuota, minkä Paaton mainitsi, eli fyysinen ja psyykkinen rasitus kuormittavat kroppaa yhtälailla, eikä treenin lisääminen ole mikään vastapaino lisääntyneelle stressille. Lepo on se vastapaino. Ylikuntoon päätyminen on kyllä sen verran syvältä, ettei sitä toivo kenellekään!

[paaton]

Kannattaa kokeilla esim garminin rannelaitteita. Ne näyttää hyvin stressin, kertyy se sitten töistä tai treenistä.

Siis vaikka näiden päätelmiin ei kannata hirveästi luottaakkaan, niin aika äkkiä oppii milloin kannattaa treenata ja milloin ei. Kova treeni illalla, klo6 herätys oravanpyörään ja soppa on valmis muutamassa kuukaudessa.

[paaton]

Ja tosiaan senkin oppii garminista, että treenin lisääminen voi olla oikea vastapaino duunistressile. Stressin/treenin kesto paranee, kun olet paremmassa kunnossa.

Mutta peekoota.

[Juha Lehtinen]

Ainakin itselleni pyörällä ajo tuo täydellisen mielenrauhan jos on ollut stressiä tai joitain muita asioita mielessä. Loistava harrastus ainakin meikäläiselle. Ainakin nyt olen oman tuntemukseni ja Garmin Connectin mukaan aika kaukna ylikunto tilasta. Jos katson kuormituksen kohdistusta niin matalan aerobisen kuormitus on yli optimaalisen alueen, korkean aerobisen kuormitus yltää hädin tuskin optimaaliselle alueelle ja anerobisen kuormitus inan korkeamalle kuin korkean aerobisen kuormitus. Tilanne on siis sellainen jota olen tässä vaiheessa hakenutkin.


Sent from my iPad using Tapatalk

[Pulimonni]

En tiedä onko ylikuntoa, mutta kirjoitan silti. Keväällä kun sain cpap-laitteen käyttöön ja happi alkoi kulkemaan paremmin, niin pystyin parantamaan pk-watteja n. 220w. Hiihtokauden jälkeen kävin nenän välilevyn korjauksessa, jotta saisin henkeä molemmilla sieraimilla. Sen jälkeen kaikki on omalla kohdalla mennyt aikalailla päin vittua.

Parin viikon sairasloman jälkeen watit laski n. 50-60w aerobisella kynnyksellä. Noh, kevyttä harjoittelua huhtikuussa, kunnes tuli ensimmäinen koronarokote. Tästä kesti toipua kokonaisuudessaan 1,5kk, niin että välillä kokeilin kevyttä pyöräilyä, mutta kunto oli sama kuin rapajuopolla maratonilla.

Tällä välillä pari kertaa lääkärillä verikokeet yms, kaikki ok. Jälkitarkastuksessa oli nenässä joku paikallinen tulehdus, johon sain antibioottivoidetta. Se auttoi hieman ja esim orastavat pääkivut katosivat. Pikku hiljaa kesäkuussa yritin palata askiin palauttavilla harjoituksilla. No ei siitä tullut yhtään mitään. Sietokyky oli aivan nollissa ja kevyttäkään ei pystynyt vetämään. Elettiin kesäkuun puoltaväliä.

Päätin pitää tauon vähintään heinäkuun loppuun ja kävin heinäkuun alussa urheilulääkärillä, joka määräsi B12 vitamiinia pistoksina ja pillereinä. Sain myös toisen koronarokotteen heinäkuun alussa. Myöhemmin kävin vielä yleislääkärillä, joka määräsi uusia verikokeita. Kaikki rajojen sisällä, mutta ferritiini aika matala 37. Rajat 20-300. Aloitin rautakuurin, joka auttanut kyllä vähän.

Elokuussa olen aloitellut kevyttä treeniä ja sisäpyöräilyä pääasiassa, kun en osaa ulkona kovin hyvin hallita sykettä. Watit ovat luokka sysipaskat ja vähän hämmentää koko tilanne. Pitäisikö vetää kylmästi loppuvuosi lepoa/kevyttä kävelyä vai yrittää palata normaaliin rytmiin pikku hiljaa? Lääkärit eivät ole sanoneet juuta eikä jaata koko hommaan, noin 7 lääkärikäyntiä takana.

Kaikki neuvot otetaan vastaan. Kiitos.

[Juha Lehtinen]

En tiedä onko oikea tapa mutta jos minulla olisi Pulimonnin kaltainen tilanne niin tekisin kävelylenkkejä. Näin olen tehnytkin.

Edit. sisäpyöräilyyn ja Zwiftiin olen tehnyt sellaisen muutoksen että olen vähentänyt aikalailla järjestettyjä porukkalenkkejä ja alkanut tekemään treeniä pelkästään yksin omilla ehdoilla. En halua muita sekoittamaan treeniäni kun helposti tahtoo kilpailuvietti nousta liian isoksi ja treeni saattaa mennä överiksi. Mieluiten yksin ja tuo näyttää toimivan.


Sent from my iPad using Tapatalk

[Oatmeal Stout]

Kaikki neuvot otetaan vastaan. Kiitos.
Miten on AHI:n ja unen suhteen?
Pyöräilyn voi halutessaan tehdä kevyemmäksi kuin kävelyn, mutta ehkä ulkona tapahtuva suorittaminen on järkevämpää kuin sisäliikunta säiden niin suodessa.

[Pulimonni]

Miten on AHI:n ja unen suhteen?
Pyöräilyn voi halutessaan tehdä kevyemmäksi kuin kävelyn, mutta ehkä ulkona tapahtuva suorittaminen on järkevämpää kuin sisäliikunta säiden niin suodessa.Tapahtumia ei juurikaan ole, eli cpap-laite toimii niin kuin pitääkin. Nukun myös hyvin 7,5-9h per yö. Unirytmi on myös säännöllinen.

[Qilty]

Kannattaa kokeilla esim garminin rannelaitteita. Ne näyttää hyvin stressin, kertyy se sitten töistä tai treenistä.

Siis vaikka näiden päätelmiin ei kannata hirveästi luottaakkaan, niin aika äkkiä oppii milloin kannattaa treenata ja milloin ei. Kova treeni illalla, klo6 herätys oravanpyörään ja soppa on valmis muutamassa kuukaudessa.Garminia kun laittaa ranteeseen ja rekisteröityy intervals.icuun niin pysyy kärryillä missä mennään. Toki ne sykealueet pitää olla oikein.

[kp63]

Ylikunnosta toipumiseen ei alla oleva artikkeli anna neuvoja. Mutta ehkä antaa viitteitä siitä, miten liikutaan jottei ylikuntoon ajaudu. Eli artikkeli antaa yhden ja omasta mielestäni perustellun näkemyksen ns pitkän ja rauhallisen PK:n täydennettynä vähäisillä maxvedoilla soveltuvuudesta. Lyhyesti meidän kroppamme on historiastamme johtuen sellainen, että se sietää hyvin vaikka kokopäivän rauhallista liikuntaa ja joitain spurtteja sen päälle. Veikkaan, että moni ylikuntoon ajautunut on poikennut tästä ja tuupannut VK tehoilla kaikki treenit. . https://www.researchgate.net/publication/255986496_Do_Olympic_Athletes_Train_as_in_the_Pale olithic_Era/link/0c96052441b3a9a04b000000/download

[Pulimonni]

Oma treeni on käytännössä ollut pk-treeniä 85-90%. Kerran viikossa tehnyt vetoja. Testannut tunnin sykkeen, pyöräilyssä n. 168, hiihto vapaalla 175. Pääsääntönä avg syke ollut n. 140, joka ei tunnu itsellä pyöräilyssä yhtään miltään.

[TheMiklu]

Kaikki rajojen sisällä, mutta ferritiini aika matala 37. Rajat 20-300. Aloitin rautakuurin, joka auttanut kyllä vähän.


Eikö tuo ole valtavan matala miehelle? Oletko kasvissyöjä?
Tuo alhainen ferritiini vie kyllä mehut.

[Pulimonni]

Eikö tuo ole valtavan matala miehelle? Oletko kasvissyöjä?
Tuo alhainen ferritiini vie kyllä mehut.On se matala, mutta lääkärit ei siihen puutu, jos ei ole rajan alapuolella. En ole kasvissyöjä, syön punaista lihaa suosituksia enemmän. Aloitin rautakuurin, kun sain verikoetulokset itselleni. Ei selvitetä, mistä johtuu, koska ei ole lääkärin mukaan mitään ongelmaa.

Kerran aiemmin on ollut matala ferritiini, silloin lääkäri oli sitä mieltä, että närästyslääke pois. Sitä en ole sen jälkeen syönyt säännöllisesti. Nyt en osannut epäillä, kun oli ihan erilaisia oireita.

[Oatmeal Stout]

Oma treeni on käytännössä ollut pk-treeniä 85-90%. Kerran viikossa tehnyt vetoja. Testannut tunnin sykkeen, pyöräilyssä n. 168, hiihto vapaalla 175. Pääsääntönä avg syke ollut n. 140, joka ei tunnu itsellä pyöräilyssä yhtään miltään.
Treenien sykejakaumalla on merkitystä - joillakin pk-treeni on ollut Teideä ylös 198 sykkeellä ja alas vapaalla 60 sykkeellä ja keskisyke on juuri pk-alueella.

[paaton]

Siis tuohan on ihan totta. Itselläni tunnin syke on vähän yli 170 ja 140avg tarkoittaa jo suht reipasta lenkkiä, eli ei missään nimessä mitään kevyttä.
Siis vaikka sen ajaisi tasaisesti. Sitten jos nykii mäet kovaa ja himmaa muualla, niin kesiksyke laskee entisestään ja ollaan todella kaukan peekoosta.

140hr on hyvää pk2 vauhti, jota kyllä mielestäni tarvitaankin. Mutta kevyttä se ei ole.

[Pulimonni]

Treenien sykejakaumalla on merkitystä - joillakin pk-treeni on ollut Teideä ylös 198 sykkeellä ja alas vapaalla 60 sykkeellä ja keskisyke on juuri pk-alueella.Tiedän tämän. Täällä päin ei ole mäkiä, enkä spurttaile tai sprinttaile juuri koskaan, eli syke pysyy kyllä tasaisena.

Nyt olen ajellut 1-2krt viikossa sisällä n. 50min kerrallaan 115-120 sykkeellä.

[Pulimonni]

Siis tuohan on ihan totta. Itselläni tunnin syke on vähän yli 170 ja 140avg tarkoittaa jo suht reipasta lenkkiä, eli ei missään nimessä mitään kevyttä.
Siis vaikka sen ajaisi tasaisesti. Sitten jos nykii mäet kovaa ja himmaa muualla, niin kesiksyke laskee entisestään ja ollaan todella kaukan peekoosta.

140hr on hyvää pk2 vauhti, jota kyllä mielestäni tarvitaankin. Mutta kevyttä se ei ole.Pitkät lenkit tietty olen tehnyt 115-120 sykkeellä aiemmin siis. Nyt en ole pitkiä tehnyt. Kevyet tunnin lenkit samalla sykkeellä. Mutta pitää varmasti pk-lenkkien sykettä suitsia tulevaisuudessa ja panostaa enempi kestoon.

Katson, miten rautakuuri auttaa ja pitää muutenkin selvittää, miksi ferritiini on niin matala.

[paaton]

Pitkät lenkit tietty olen tehnyt 115-120 sykkeellä aiemmin siis. Nyt en ole pitkiä tehnyt. Kevyet tunnin lenkit samalla sykkeellä. Mutta pitää varmasti pk-lenkkien sykettä suitsia tulevaisuudessa ja panostaa enempi kestoon.

Katson, miten rautakuuri auttaa ja pitää muutenkin selvittää, miksi ferritiini on niin matala.

Hyvältä tuo kuulostaa. 1-3h lenkeille tuo 140hr on oivallinen, kun tosiaan tiedostaa sen, että pk2 on kehittävää eikä kevyttä.

Edit: Ja tietysti sen jälkeen kun kuntopohja on muuten kunnossa.

[PikkuPatleetti]

Omat ferrit oli viime vuonna näihin samoihin aikoihin 17. Marraskuussa aloitin pk:n tekemisen hitaasti, mutta varmasti. Tammikuussa arvo oli noussut 60:een. Pointti onkin se, että raudan imeytyminen on tuskaisen hidasta ellei saa suoraan suoneen.

Noista kestävyysurheilijoiden ferreistä on jonnin verran tehty tutkimuksia, mutta nykyihmiskakkana en muista mitä, missä ja milloin. Sen vaan muistan, että kyllä se ferri saisi kestävyysurheilijoilla olla satasen kieppeillä.

Joku yksittäinen markkeri kuten ferri ei varmasti useinkaan ole juurisyy tai rakenteelliselta toiminnaltaan täysin viallinen (ellei ole nainen ja synnytä joka vuosi) vaan syyt ovat todennäköisesti elämäntavoissa. Joku hikipäässä juurakkoa tuntikaupalla hinkkaava aikuisikänsä sohvalla viettänyt aloittelija saa koneistonsa varmasti nopeasti tyhjäksi kaikesta mahdollisesta (piikki myös itselle). Sen verran pitäisi olla ällitälliä että eihän salillakaan voi mennä heti mavettamaan satasella vaan voimaakin on kehitettävä progressiivisesti vuosissa. Yhtälailla keholle tulisi antaa mahdollisuus adaptoitua kestävyysliikuntaan.
(Ai niin tuo satasen mave oli näin naisena kiva erävoitto joskus, en tiä mitkä teillä miehillä luvut on..)

[Pulimonni]

Omat ferrit oli viime vuonna näihin samoihin aikoihin 17. Marraskuussa aloitin pk:n tekemisen hitaasti, mutta varmasti. Tammikuussa arvo oli noussut 60:een. Pointti onkin se, että raudan imeytyminen on tuskaisen hidasta ellei saa suoraan suoneen.

Noista kestävyysurheilijoiden ferreistä on jonnin verran tehty tutkimuksia, mutta nykyihmiskakkana en muista mitä, missä ja milloin. Sen vaan muistan, että kyllä se ferri saisi kestävyysurheilijoilla olla satasen kieppeillä.

Joku yksittäinen markkeri kuten ferri ei varmasti useinkaan ole juurisyy tai rakenteelliselta toiminnaltaan täysin viallinen (ellei ole nainen ja synnytä joka vuosi) vaan syyt ovat todennäköisesti elämäntavoissa. Joku hikipäässä juurakkoa tuntikaupalla hinkkaava aikuisikänsä sohvalla viettänyt aloittelija saa koneistonsa varmasti nopeasti tyhjäksi kaikesta mahdollisesta (piikki myös itselle). Sen verran pitäisi olla ällitälliä että eihän salillakaan voi mennä heti mavettamaan satasella vaan voimaakin on kehitettävä progressiivisesti vuosissa. Yhtälailla keholle tulisi antaa mahdollisuus adaptoitua kestävyysliikuntaan.
(Ai niin tuo satasen mave oli näin naisena kiva erävoitto joskus, en tiä mitkä teillä miehillä luvut on..)Omat elämäntavat kunnossa. Syön monipuolisesti, liikun, nukun, en kessuttele, en juo lainkaan alkoholia, en käytä huumeita. Eli ihan kohtuullisesti menee sillä saralla.

Tämän vuoden teen joko kevyttä pkta tai lepään. Katsotaan mihin olot kehittyy.

[paaton]

En tiedä onko ylikuntoa, mutta kirjoitan silti. Keväällä kun sain cpap-laitteen käyttöön ja happi alkoi kulkemaan paremmin, niin pystyin parantamaan pk-watteja n. 220w. Hiihtokauden jälkeen kävin nenän välilevyn korjauksessa, jotta saisin henkeä molemmilla sieraimilla. Sen jälkeen kaikki on omalla kohdalla mennyt aikalailla päin vittua.

Parin viikon sairasloman jälkeen watit laski n. 50-60w aerobisella kynnyksellä. Noh, kevyttä harjoittelua huhtikuussa, kunnes tuli ensimmäinen koronarokote. Tästä kesti toipua kokonaisuudessaan 1,5kk, niin että välillä kokeilin kevyttä pyöräilyä, mutta kunto oli sama kuin rapajuopolla maratonilla.

Tällä välillä pari kertaa lääkärillä verikokeet yms, kaikki ok. Jälkitarkastuksessa oli nenässä joku paikallinen tulehdus, johon sain antibioottivoidetta. Se auttoi hieman ja esim orastavat pääkivut katosivat. Pikku hiljaa kesäkuussa yritin palata askiin palauttavilla harjoituksilla. No ei siitä tullut yhtään mitään. Sietokyky oli aivan nollissa ja kevyttäkään ei pystynyt vetämään. Elettiin kesäkuun puoltaväliä.

Päätin pitää tauon vähintään heinäkuun loppuun ja kävin heinäkuun alussa urheilulääkärillä, joka määräsi B12 vitamiinia pistoksina ja pillereinä. Sain myös toisen koronarokotteen heinäkuun alussa. Myöhemmin kävin vielä yleislääkärillä, joka määräsi uusia verikokeita. Kaikki rajojen sisällä, mutta ferritiini aika matala 37. Rajat 20-300. Aloitin rautakuurin, joka auttanut kyllä vähän.

Elokuussa olen aloitellut kevyttä treeniä ja sisäpyöräilyä pääasiassa, kun en osaa ulkona kovin hyvin hallita sykettä. Watit ovat luokka sysipaskat ja vähän hämmentää koko tilanne. Pitäisikö vetää kylmästi loppuvuosi lepoa/kevyttä kävelyä vai yrittää palata normaaliin rytmiin pikku hiljaa? Lääkärit eivät ole sanoneet juuta eikä jaata koko hommaan, noin 7 lääkärikäyntiä takana.

Kaikki neuvot otetaan vastaan. Kiitos.

Onko tässä mitään yhteyttä ylikuntoon? Omaan korvaan kuulostaa niiltä paljon puhutuilta koronan jälkioireilta.
Eihän kaikilla ole käsittääkseni koskaan edes todettu koronaa.

[Pulimonni]

Onko tässä mitään yhteyttä ylikuntoon? Omaan korvaan kuulostaa niiltä paljon puhutuilta koronan jälkioireilta.
Eihän kaikilla ole käsittääkseni koskaan edes todettu koronaa.Tästä puhuin lääkärin kanssa. Aina olen käynyt koronatestissä, kun olen ollut kipeenä. Joka kerta negatiivinen tulos. Aina maskin kanssa asioille. Välttänyt kaikkea ylimääräistä. Asun alueella, jossa ei ole juurikaan ollut tartuntoja.

Silti on mahdollista että olen koronan sairastanut. Lääkäri puhui myös, että joillekin tullut pitkäaikaista uupumusta koronarokotteesta. Tämä oli yllätys, koska julkisuudessa ei ole puhutta asiasta mitään.

Tietty saisi selvyyden, jos menisi vasta-aine testiin, mutta en koe hyötyväni siitä mitään.

[paaton]

Niin, en tiedä. Ainakin itse haluaisin saada mahdollisimman paljon tietoa mitä kropassa tapahtuu ja miksi. Jos tuolla vasta-ainetestillä voisi sulkea koronan pois, niin varmaankin siinä kävisin.

[Pulimonni]

Saako pitkään koronaan hoitoa ilman positiivista testiä? Onko siihen edes mitään apukeinoja? Hesarissa tais olla juttu että HUS ei hoida, jos ei positiivista koronatestiä. Toki asun lännessä, niin ei koske minua.

[Fraatti]

Tästä puhuin lääkärin kanssa. Aina olen käynyt koronatestissä, kun olen ollut kipeenä. Joka kerta negatiivinen tulos. Aina maskin kanssa asioille. Välttänyt kaikkea ylimääräistä. Asun alueella, jossa ei ole juurikaan ollut tartuntoja.

Silti on mahdollista että olen koronan sairastanut. Lääkäri puhui myös, että joillekin tullut pitkäaikaista uupumusta koronarokotteesta. Tämä oli yllätys, koska julkisuudessa ei ole puhutta asiasta mitään.

Tietty saisi selvyyden, jos menisi vasta-aine testiin, mutta en koe hyötyväni siitä mitään.

Saattaa olla että itsekin haukuin väärää puuta, ajattelin ylirasitusta mutta ehkä kyse onkin jostain muusta. Luulin että vika johtuu pumpusta ja rytmihäiriöit yms on siitä syystä. Samoin kun tuo yksi lenkki meni hiukan överiksi ja siitä seurasi sekavuutta niin ajattelin että tässä on triggeri koko hommaan, vedetty itsensä liian piippuun.

Eilen illalla olo oli mitä parahin. Kehuin vaimollle että voi pojat kun tälläinen olo olisi jatkuvasti. Siitä sapuskat nassuun ja sohvalle. Vartti ja olo muuttui täysin. Alkuun kuin sähköiskusta lähti lämmön tunne kohti kämmeniä ja jalkoja. Siitä sitten aaltomaisesti huono ja ällöttävä olo. Samalla tuli oivallus että perhana, onkos kohtauksenomainen huono olo iskenyt aina ruuan jälkeen. No olihan se ainakin kolme kertaa. Toki olin manannut jo aikasemmin että tuntuu että ylävatsa on kuin potkupallo ja vatsaa turvottaa. Toki pakki on ollut vähän vekkulilla ja pulputellut muutenkin. En ole kiinnittänyt siihen niin huomiota kun muu huoli on ollut suurempi. Ensiapuun EKG:ta kun ei kuitenkaan kukaan lähde ottamaan huvikseen....

No tänään kävin sitten lekurilla ja mainitsi että eilen koin ahaa elämyksen että hyvä olo saattaa lähteä vatsasta ja samoin huonokin. Sain pantoprazolia jonka pitäisi toppuutella vatsahappoja. Noita ylävatsan vaivoja kutsutaan dyspepsiaksi ja saattaa olla että tässä on jostain sellaisesta kyse. Mutta mikä moisen laukaisi onkin sitten toinen juttu. Koskaan moista ei ole ollut vaikka toki joskus on vatsaa turvotellutkin. Kipu joka säteilee ympäri kehoa niin että tekisi mieli oksentaa ei ole mitään kovin hääviä. No, mitäs sitä koskaan tietää mutta toinen koronapiikki tuli noin 2 viikkoa sitten ja ruuansulatusvaivat, rytmihäiriötuntemus, vatsavaivat ja pahoinvointi näyttävät päätyneen tuonne fimean phizerin rokotteen listalle. Alemmilla esintyvyyksillä olevaa imusolmukkeiden turpoamistakin on ollut muutamalla tutulla. Taitaa iso osa vaikutuksista jäädä pois tuolta listalta.

No, toivottavasti nuo lääkkeet toisivat helpotuksen ja tämä tästä alkaisi pikkuhiljaa tasaantumaan.

[tempokisu]

Jeps unen laatu ja yleisväsymyksen tunne. Jos fiilis on että on sellainen totaalisen väsynyt olo sitä lenkkiä ei pidä lähteä suorittamaan.

En kyllä tajua miksi ihmiset jotka eivät edes treenaa tavoitteellisesti vetävät itsensä ylikuntoon/alipalautumisen tilaan. Ei mitään järkeä. Suuri syy on varmasti kaiken mittaamisessa ja vertailussa. Pitää saada niin ja näin paljon tunteja tai kilometrejä ja vertaillaan kuinka paljon ja nopeasti muut stravassa. Ei välitetä laadusta vaan pelkästään määrästä....

Joku tuossa toivoi sadetta ettei tarvitse mennä lenkille. Satkun lenkki oli tuntunut todella väsyttävältä. Ziisus. Saa sen pyöräilyn ja treenaamisen jättää väliin ilman sateitakin.

:D ei tässä enää mitään pakkoa ole eikä kilometrikeräilyä kun ei mitään mahkuja omiin aikaisempiin isoihin lukemiin ( ..muut stravassa ??? sori en ymmärrä...). Lenkin jälkeen on kiva tunne ja painonhallintaa. Joo on ihmisiä kun mittaa kaikkea - esimerkiksi pitää käydä verikokeissakin joka vuosi - no mä en mittaa muuta kun laitan ne ajamani kilometrit ylös, sekä säätiedot.
Tässä harrastuksen vaiheessa ei tarvi kun ajella vaan, mutta nyt kun mietin niin olenhan mä ajanut sitä VK:ta ( omaan tasooni suhteutettuna) aika paljon, työpäivinä erityisesti. Kesällä meni tosi kepeesti, sitä oikein innostui kun sujui hyvin.
Mutta mun ikäiselleni satasen lenkki on pitkä lenkki ja hyvä suoritus. Kyllä mä mieluummin vähän pakerran epämukavuusalueella ja palkaksi saa hyvän olon.

[Juha Lehtinen]

Itselleni kilometrejä tärkeämmäksi on muodostunut lenkkiin/harjoitteluun käytettävä aika. Kilometrejä tulee tuossa ajassa sitten mitä on tullakseen. Varmaan ilman tehomittariakin pärjäisi mutta itselläni se toimii hyvänä mentorina. Terveyskin on tällä hetkellä hyvä, työnantajan määräaikaistarkastus antoi arvot jotka ovat viite arvojen sisällä, verenpainekin oli äsken 106/69. Ainoa haaste on jatkuva 3-vuorotyö ja harjoittelun pitäminen sopusoinnussa. Varsinkin yövuoron jälkeen joko lepoa jos silltä tuntuu tai kevyttä ajoa. Kaikkea liikaa kuormittavaa pyrin väsyneenä välttämään, ihan hyvin onnistunut.

[paaton]

Saattaa olla että itsekin haukuin väärää puuta, ajattelin ylirasitusta mutta ehkä kyse onkin jostain muusta. Luulin että vika johtuu pumpusta ja rytmihäiriöit yms on siitä syystä. Samoin kun tuo yksi lenkki meni hiukan överiksi ja siitä seurasi sekavuutta niin ajattelin että tässä on triggeri koko hommaan, vedetty itsensä liian piippuun.

Eilen illalla olo oli mitä parahin. Kehuin vaimollle että voi pojat kun tälläinen olo olisi jatkuvasti. Siitä sapuskat nassuun ja sohvalle. Vartti ja olo muuttui täysin. Alkuun kuin sähköiskusta lähti lämmön tunne kohti kämmeniä ja jalkoja. Siitä sitten aaltomaisesti huono ja ällöttävä olo. Samalla tuli oivallus että perhana, onkos kohtauksenomainen huono olo iskenyt aina ruuan jälkeen. No olihan se ainakin kolme kertaa. Toki olin manannut jo aikasemmin että tuntuu että ylävatsa on kuin potkupallo ja vatsaa turvottaa. Toki pakki on ollut vähän vekkulilla ja pulputellut muutenkin. En ole kiinnittänyt siihen niin huomiota kun muu huoli on ollut suurempi. Ensiapuun EKG:ta kun ei kuitenkaan kukaan lähde ottamaan huvikseen....

No tänään kävin sitten lekurilla ja mainitsi että eilen koin ahaa elämyksen että hyvä olo saattaa lähteä vatsasta ja samoin huonokin. Sain pantoprazolia jonka pitäisi toppuutella vatsahappoja. Noita ylävatsan vaivoja kutsutaan dyspepsiaksi ja saattaa olla että tässä on jostain sellaisesta kyse. Mutta mikä moisen laukaisi onkin sitten toinen juttu. Koskaan moista ei ole ollut vaikka toki joskus on vatsaa turvotellutkin. Kipu joka säteilee ympäri kehoa niin että tekisi mieli oksentaa ei ole mitään kovin hääviä. No, mitäs sitä koskaan tietää mutta toinen koronapiikki tuli noin 2 viikkoa sitten ja ruuansulatusvaivat, rytmihäiriötuntemus, vatsavaivat ja pahoinvointi näyttävät päätyneen tuonne fimean phizerin rokotteen listalle. Alemmilla esintyvyyksillä olevaa imusolmukkeiden turpoamistakin on ollut muutamalla tutulla. Taitaa iso osa vaikutuksista jäädä pois tuolta listalta.

No, toivottavasti nuo lääkkeet toisivat helpotuksen ja tämä tästä alkaisi pikkuhiljaa tasaantumaan.

Aika rajua. Toivottavasti syyt löytyy.

Mutta joo, kyllä ihan liian herkästi porukka vetelee ylikuntoa syyksi oireisiin. Tai sitten jos pyörä ei kulje, niin ollaan montussa ja vedellään ranteita auki, vaikka todennäköisesti on kyse vain liian vähästä levosta tai liian vähästä treenistä. Kesällä monesti se tasainen tekeminen unehtuu ja ajetaan hauskaa sekulia. Myös ne kuntopiikit ovat ihan normaaleja. Välillä mennään alas ja välillä ylös. Ei tää niin vakavaa ole. Tämä ei siis sinun tapaukseen liity millään tavalla.

[paaton]

Tuli muuten mieleen, että jos fraatin ja pullimonin oireet johtuvat rokotteesta, niin mitenhän olisi käynyt oikean tartunnan kohdalla?

[hubba]

Itsellä ei ole onneksi ylikunnon puolelle mennyt kun älynnyt aloittaa lepoviikon etuajassa jos siltä on tuntunut.
Mikähän efekti siinä on kun kesken blokin tehot kasvaa joka tasolla ja pyörä tuntuu lentävän niin juuri silloin ollaan ylirasituksen kynnyksellä?

Tuossa vaiheessa kun vielä lisää vetoja niin ollaan pian tilassa missä pk-sykkeet on 10 lyöntiä koholla ja jalat voimattomat ja mieli hieman ärtynyt. Tuosta kuitenkin aina alle viikossa selvinnyt voiton puolelle.

[TheMiklu]

Mikähän efekti siinä on kun kesken blokin tehot kasvaa joka tasolla ja pyörä tuntuu lentävän niin juuri silloin ollaan ylirasituksen kynnyksellä?

Tuossa vaiheessa kun vielä lisää vetoja niin ollaan pian tilassa missä pk-sykkeet on 10 lyöntiä koholla ja jalat voimattomat ja mieli hieman ärtynyt. Tuosta kuitenkin aina alle viikossa selvinnyt voiton puolelle.

Jos kroppa on blokin alkupuolelta jo saanut riittävän ärsykkeen ja olet superkompensaatiovaiheen huipun tuntumassa. Kun lyöt lisää pökköä pesään se sattuukin seuraavalla kerralla kuopan pohjalle?

[Pulimonni]

Tuli muuten mieleen, että jos fraatin ja pullimonin oireet johtuvat rokotteesta, niin mitenhän olisi käynyt oikean tartunnan kohdalla?Ei varmasti kovin hyvin, kuulun muutenkin 2 riskiryhmään. Enkä halua koronaa kokea.

[ViP]

Mikähän efekti siinä on kun kesken blokin tehot kasvaa joka tasolla ja pyörä tuntuu lentävän niin juuri silloin ollaan ylirasituksen kynnyksellä?

Tuossa vaiheessa kun vielä lisää vetoja niin ollaan pian tilassa missä pk-sykkeet on 10 lyöntiä koholla ja jalat voimattomat ja mieli hieman ärtynyt. Tuosta kuitenkin aina alle viikossa selvinnyt voiton puolelle.

Tää on jännä, itsellä ihan sama juttu. Huipputreenin jälkeen ehkä vielä seuraava treeni menee ihan hyvin, mutta sitten alkaa alamäki ja pakko kevennellä tai tulee noutaja. Itsellä tähän liittyy vielä energisyys tai jopa pieni levottomuus, joka jatkuu pitkään treenin jälkeen. Nykyään näistä on onneksi helppo tunnistaa ylirasituspeikko, josta selviää pikku kevennyksellä, kun vaan malttaa mielensä.

[Slatan]

Onko kellään kokemusta että syke on tavallista matalampi, ei oikein tahdo nousta normaalisti. Minulla reilun viikon nyt treenatessa ollut fiilis että syke 10-20 pykälää matalampi kuin mitä olisin sen olettanut olevan. Leposyke normaaali 45, ja aamulla sängystä seisomaan noustessa nousee noin 15 pykälää. Garminin stressitasot normaalissa. Ehkä hieman väsyneempi olo, tuntuu että 8h uni ei riitä, vähän ärtyisä. Ei mitään erityistä stressiä töistä tai muista asioista. Treenit tuntunut nyt vähän pakkopullalta, puurtamiselta, johon varmasti syksyisellä märällä sekä kylmällä kelillä oma osuus.

Mielestäni en ole tehnyt ainakaan liikaa kovia treenejä, mutta määrällisesti on ollut ehkä normaalia enemmän, tosin sellaista ”tasapaksua” harjoittelua. En ole ehkä ihan malttanut mennä aerobisen kynnyksen alueella, mutta toisaalta kovat treenitkin puuttuvat. Punttia pari kertaa viikossa, pari juoksua ja pari maastopyöräilyä. Yksi lepopäivä yleensä. Kävin eilen metsässä kävelemässä reippaan kahden tunnin kävelylenkin ja keskisyke vain 84? Ylämäessä saattoi nousta sataseen mutta alamäessä oli 70-75. Normaalisti keskisyke olisi ollut 20 pykälää korkeampi. (Maksimisyke 179, en ole nyt kokeillut mitään sellaista, missä sykkeet nousisi kattoon. Toisaalta tekisi mieli kokeilla, että nouseeko ne, mutta toisaalta voi olla viisasta pitää hieman taukoa)

outoa siinä mielessä, että kesällä menin kovempaa ja määrällisesti enemmän ilman ongelmia. Voiko tämä kuitenkin olla joku merkki ylirasitustilasta?

[paaton]

Ainakin itselleni käy juuri noin, kun kisat loppuu ja alan ajamaan pk2. Kun haluan aloittaa kovemmat setit, niin väliin pieni avaava vo2 blokki.

[Benny]

Onko kellään kokemusta että syke on tavallista matalampi, ei oikein tahdo nousta normaalisti. Minulla reilun viikon nyt treenatessa ollut fiilis että syke 10-20 pykälää matalampi kuin mitä olisin sen olettanut olevan. Leposyke normaaali 45, ja aamulla sängystä seisomaan noustessa nousee noin 15 pykälää. Garminin stressitasot normaalissa. Ehkä hieman väsyneempi olo, tuntuu että 8h uni ei riitä, vähän ärtyisä. Ei mitään erityistä stressiä töistä tai muista asioista. Treenit tuntunut nyt vähän pakkopullalta, puurtamiselta, johon varmasti syksyisellä märällä sekä kylmällä kelillä oma osuus.

Mielestäni en ole tehnyt ainakaan liikaa kovia treenejä, mutta määrällisesti on ollut ehkä normaalia enemmän, tosin sellaista ”tasapaksua” harjoittelua. En ole ehkä ihan malttanut mennä aerobisen kynnyksen alueella, mutta toisaalta kovat treenitkin puuttuvat. Punttia pari kertaa viikossa, pari juoksua ja pari maastopyöräilyä. Yksi lepopäivä yleensä. Kävin eilen metsässä kävelemässä reippaan kahden tunnin kävelylenkin ja keskisyke vain 84? Ylämäessä saattoi nousta sataseen mutta alamäessä oli 70-75. Normaalisti keskisyke olisi ollut 20 pykälää korkeampi. (Maksimisyke 179, en ole nyt kokeillut mitään sellaista, missä sykkeet nousisi kattoon. Toisaalta tekisi mieli kokeilla, että nouseeko ne, mutta toisaalta voi olla viisasta pitää hieman taukoa)

outoa siinä mielessä, että kesällä menin kovempaa ja määrällisesti enemmän ilman ongelmia. Voiko tämä kuitenkin olla joku merkki ylirasitustilasta?

Mulla syke alkaa selkeästi laahaamaan, kun ei ole palautunut kunnolla, tai on tulossa kipeäksi. Ei nouse vaikka kuinka yrittäisi...

[Slatan]

Pikaisella googlauksella netistä löytyy tämän kaltaista infoa:
"Sykkeen ”jumittuminen” normaalia alemmaksi voi johtua useammasta syystä. Usein syynä on autonomisen hermoston väsymys liian korkean kokonaiskuormituksen seurauksena. Tällöin hermosto suojaa kehoamme laskemalla harjoituksen työtehoa, jotta rasitus ei pahentaisi heikentynyttä palautumistilaa. Myös lihaksistossa oleva väsymys edellisten kovien harjoitusten seurauksena näkyy siten, että sykettä ei jakseta nostaa ylös. Usein treenaajalla on tällöin tunne, että jo alhaisilla sykkeillä ”hapottaa” ja lihaksisto tuntuu ”tyhjältä”."

[paaton]

Justiinsa noinhan se menee. Mutta jos kulku on muuten hyvä esimerkki aerobisen kynnyksen tuntumassa, niin pelkän peekoo ajon jälkeen syke tulee kyllä alas, eikä kulkua ylärekisteristä välttämättä löydy.

Mutta itsehän tuon joutuu arvioimaan. Jos ei treenit ei nappaa, niin tuo on kyllä vähän huono merkki, tosin syksyllä se on aika normaaliakin, kuten itse sanoit. Hyvä aika tehdä ihan jotain muuta?

[Aakoo]

Heinäkuussa kun jahtasin omaa kuukausienkkaani, niin loppuvaiheessa oli aika lailla puhti pois ja pk-lenkkien sykkeet tippui sadan pintaan normaalista n. 130 -lukemasta. Selkeästi lievää ylirasitusta, johon auttoi sitten lepo ja muunlainen puuhastelu.

[Slatan]

Tässä kun pohtii paria viime kuukautta verrattuna kesään:
- Punttia 2x enemmän --> kuormittavaa lihaksistolle
- Juoksua enemmän --> tämä ollut aina minulle raskasta (ei samanlaisia pohjia juoksussa kuin pyöräilyssä).
- Pyöräilyä vähemmän

Lisäksi juoksu ja puntti ovat usein peräkkäisinä päivinä. Kyllähän tämän perusteella jonkinlainen ylirasitus on aivan mahdollista, joten täytyypä ottaa pari viikkoa hieman iisimmin.

[Aakoo]

Riittävästi ruokaa ja lepoa vaan, ja sellaista kevyttä tekemistä mistä tulee hyvä fiilis niin kyllä se siitä helpottaa.

[Pulimonni]

Päivitellään vähän tilannetta, marraskuun alun jälkeen olen käytännössä ollut koko ajan kipeä tai toipumassa flunssasta. Kolme kertaa 30min hiihtoa, kerran 30 min hölkkää ja kerran 35min luistelua. Siinä kolmen kuukauden liikunnat. Normi asiointi pyöräilyä on tullut samoin kevyttä kävelyä.

Pieni omaisuus mennyt lääkäreihin ja tutkimuksiin, eikä mitään ole löytynyt.
Rautakuuri on ollut päällä syyskuun alkupuolelta asti ja ens kuussa olen menossa verikokeeseen. Olo on parantunut aika paljon. Itse uskon että ongelmat johtuu anemiasta, joka tuli viime vuoden keväällä leikkauksen jälkeen ja saatiin kiinni vasta 4kk tämän jälkeen ja silloinkin veriarvot olivat todella matalalla.

Hiihtokausi taitaa mennä kokonaan ohi, jos sitä maaliskuussa pääsisi sisäpyöräilyn ja salin makuun.

Ei viime vuotta paskemmaksi voi nenää mennä :)

[wesa81]

Herättelen vanhaa ketjua henkiin, sillä oma tilanteeni mietityttää ja ylikunnon/ylirasituksen mahdollisuuttakin olen vakavampien sairausten ohella pallotellut, mutta se mikä ihmetyttää on, etten ole mikään tavoitteellinen urheilija vaan ihan arjen vastapainoksi liikuntaa n. tasolla 5h/vko (joista yleensä 2-3h viikonloppuisin) harrastamaan pyrkinyt aktiiviliikkuja.

Taustaa:

41v perusterve mies, aktiivisempaa liikuntataustaa 2017 lähtien, jolloin aloitin maastopyöräilyn. Kilometrejä n. 2000-2500/vuosi. Päälle 1-2 krt/vko pyöräilyn vastapainoksi lähinnä kevyttä punttia, kävelyä, uintia, milloin mitäkin fiiliksen mukaan. Ja tammikuussa aloitin itselleni uutena talvilajina luisteluhiihdon samalla vähentäen pyöräilyä.

Minulla on nyt n. 5 viikon ajan ollut ns. puhti pois. Lievää kuumeilua iltapäivisin tasolla 37-37,5, öiset leposykkeet nousseet entiseltä n. 55 bpm tasolta välille 60-65, arjessa istuessa esimerkiksi tietokoneella töissä sykkeet 70-85, ortostaattisessa testissä syke nousee päivästä riippuen 95-110 välille. Arjen asioita kotona hääriessä ja esim kaupassa käydessä yms sykkeet aina yli 100.

Lisäksi hikoilen yöllä entistä enemmän, pidemmät kävelylenkit tai rasitukset tuntuu jaloissa tavallista enemmän seuraavana päivänä, jopa heikkoutta jaloissa tuntuu aamuisin. Yleistä väsymystä ja heräilyä 2-3 kertaa yössä. Lievää korvien soimista välillä ja sydämen raskaita tykytyksiä - alkuun oli lisälyöntejäkin. Maaliskuusta lähtien painoni putosi ruokatottumuksia muuttamatta 77 -> 73 kg, joka tuntui lähtevän lähes yksinomaan rasvasta. Paino on nyt pysynyt tuolla tasolla kun olen keskittynyt syömään vähällä liikunnalla n. 2500 kcal päivässä sisältäen aamupalan, lounaan, päivällisen ja jonkun välipalan. Aikaisemmasta ruokavaliosta minulla ei ole lukuja, mutta en ole yleensä syönyt aamupalaa sekä raskas työpaikkalounasbuffet ja jonkinlainen kotona väsätty iltapala ovat olleet ehkä hieman epäterveellisten ruokailujeni kulmakiviä. Paino on ollut yleensä 77-80 välissä viime vuodet ja vartalotyyppinä ns. laihaläski ollut aina.

Tässä olen nyt viikon aikana ravannut työterveydessä erilaisissa kokeissa eikä mitään ole vielä löytynyt (laaja verenkuva, kilpirauhasarvot, keuhkokuvat, sydän-ekg, virtsan viljely kaikki ok). Ensi viikolla vielä tuon laihtumisen vuoksi muiden sairausten poissulkemisen vuoksi ainakin vatsan ultraääni ja mahdollisesti jotain muita testejä vielä. Lopullista arviota lääkäriltä ei vielä siis ole.

Omassa liikunnassani ei ole ollut muuta muutosta kuin luisteluhiihdon tuominen mukaan itselleni uutena lajina tammikuusta lähtien. Luisteluhiihto tuntui pyöräilyyn verrattuna todella rankalta ja sain sykkeeni nostettua helposti maksimeihini n. 195 tasolle ja tuntui ettei hiihto muutenkaan kulje ollenkan. Tästä huolestuneena aloin seuraamaan sykkeitä, rajoittamaan huiput 175 tasolle ja varomaan etten treenaa jatkuvasti liian korkealla. Kuitenkin rasitustaso on kovempi (keskisykkeet +150) kuin maastopyöräilyssä joten pyrin pitämään rasitustason tuntemuksien mukaan sopivana. Eikä palautumisen kanssa ollut mielestäni ongelmia koko tänä aikana kun kerkesin n. 200 km hiihtää kevään aikana. Ja samaan aikaan talvimaastopyöräilyssä tehot ja sykkeet normaalitasolla 130-150 BPM, jolla ne ovat olleet lähes kaikki nämä vuodet ongelmitta. Mulla on syke aina noussut todella helposti korkealle se myös laskee pysähtymisen jälkeen todella nopeasti alas.

Noh tähän vielä lisäksi pari muuttujaa liikunnan ulkopuolelta. Työelämässä aamusta iltapäivään täynnä oleva kalenteri pitää päivisin kiireisenä, mutta en mielestäni kuormitu. Olen n. 10v sitten käynyt burnoutin läpi ja uskoakseni osaan tunnistaa jaksamisen rajat ja osaan hidastaa töissä mikäli oireita alkaa tulla eikä niitä mielestäni minulla ollut. Lisäksi lähipiirissä parit vakavat sairastumiset ovat varmasti vaikuttaneet psyykkisesti. Kaiken lisäksi omalle kohdalleni sattui maaliskuussa laskettelutapaturma, jossa polvestani katkesi eturistiside. Tämä oli henkisesti todella raskas paikka itselleni, sillä hetkellinen liikuntakyvyttömyys ja epävarmuus tulevasta otti koville ja tämä aiheutti paljon stressiä heti tapaturman jälkeen. Kuitenkin esikuntoutusvaiheessa n. viikko onnettomuuden jälkeen pääsin taas fillarin päälle ajamaan ja kuntouttamaan polvea, joka oli henkisesti todella tärkeää leikkausta odotellessa. Tätä sitten teinkin punttisalin kanssa kevyempään tahtiin n. kuukauden kunnes huhtikuun puolivälissä nuo oireet eräänä viikonloppuna tulivat ja sen jälkeen olenkin lepäillyt todella paljon. Polvi on nyt leikattu ja pakostakin tulee enemmän jumppatyyppistä kevyempää liikuntaa kuntoutusvaiheen ekat kuukaudet.

Mutta. Voisiko tämä olla tällaisen harrastelijaliikkujan aloittaman luisteluhiihdon aiheuttaman rasituksen lisäyksen ja liikunnan ulkopuolisten asioiden (työstressi, oma tapaturma, lähipiiri) laukaisemaa ylikuntoa tai ylirasitusta? Omat subjektiiviset tuntemukset ei nimittäin vastaa sitä, että kokonaisrasitus olisi ollut liian kova ja yleensä olenkin lähtenyt liikkumaan aina vain jos tekee mieli - en pakosta.

Onko muilla ylikunnon kokijoilla antaa kommentteja oireiluista, joista lähinnä tuo painon putoaminen kuulostaa mielestäni erikoiselta, vaikkakin jollain käyttäjällä ketjun alkuvaiheessa ilmeisesti tätä myös ilmeni?

[Luumunen]

^Voisiko oireet johtua pitkittyneestä koronasta? Siinähän voi olla kaikenlaista tuon tyyppistä oiretta pitkäänkin eikä virus aina näy testeissä vaikka sen olisi sairaana testannutkin. Sinänsä treenimäärä vaikuttaa kohtuulliselta.

[wesa81]

Sekin kävi mielessä. Sairastin koronan marraskuun lopulla. Tauti meni ohi n. 4 päivässä mutta sen jälkeen ei ollut mitään oireita ennen kuin nuo ylläolevat tuli kuvioihin huhtikuun puolivälissä.

[killistis]

Vamma polvessa, leikkaus, sykkeiden kohoaminen, väsymystä, heräilyä hikisenä öisin, lisälyöntien tuntemus/voimakkaan tuntoinen syke ja heikkouden tuntemukset jaloissa. Oliko FIDD yhtään koholla ja vähitellen paheneva keuhkoveritulppa suljettu varmuudella pois?

[wesa81]

Ei pitäisi olla oireiden mukaan keuhkoveritulppa. Pohkeessa oli kyllä turvotusta ja kipua vamman jälkeen, sillä ns. bakerin kysta puhkesi polven takaa ja valutti nesteet kudoksiin, mutta tulpan mahdollisuus suljettiin pois. Lihasheikkous on enemmän rasituksen jälkeen havaittavaa.

[travelleroftime]

Nuo sinun oireet viittaa siihen minkä kiinalainen lääketiede tunnistaa yinin puutteeksi (yin deficiency).

Eli, nukkumaan viimeistään klo. 22-23 aikana, vältä piristeitä, tupakkaa, alkoholia. Vältä stressiä, eli rentoudu. Syö terveellisesti ja monipuolisesti. Lisäksi löytyy tietyntyyppisiä ruokia sekä yrttisekoituksia jotka tehoavat täsmälleen tuohon ja lisäksi tiettyjä akupisteitä joita voi painaa myös itsenäisesti.

Kuvailusi huomioonottaen apu voi löytyä yksinkertaisesti löysäämällä ruuvia liikunnasta ja muista stressoreista. Esimerkiksi vajoamalla rennosti nojatuoliin kirja kädessä, tai katselemaan elokuvaa. Hyvässä seurassa vielä parempi.

Vaikka et määrällisesti harjoittele paljoa niin se mitä teet yhdistettynä hektiseen työelämään ja muihin vastaaviin rasitteisiin nostaa rasitusta siinä määrin että ajaudut epätasapainoon. Liikunta itsessään on yang-tyyppistä aktiviteettia. Se yhdistettynä kiireisiin kumuloituu kehoon ja mieleen ja seurauksena on unenlaadun heikkenemistä, yöhikoiluja, ja esimerkiksi mainitsemasi korvien soiminen.

[wesa81]

Vamma polvessa, leikkaus, sykkeiden kohoaminen, väsymystä, heräilyä hikisenä öisin, lisälyöntien tuntemus/voimakkaan tuntoinen syke ja heikkouden tuntemukset jaloissa. Oliko FIDD yhtään koholla ja vähitellen paheneva keuhkoveritulppa suljettu varmuudella pois?

Itseasiassa tänään lääkäri soitti tilanteesta ja oma-aloitteisesti alkoi puhumaan FIDD-testistä. Se otettiin ja on yli viitearvojen! Tutkimukset jatkuvat.

[jahuc]

Itseasiassa tänään lääkäri soitti tilanteesta ja oma-aloitteisesti alkoi puhumaan FIDD-testistä. Se otettiin ja on yli viitearvojen! Tutkimukset jatkuvat.

Lääkärisi tietänee nämä asiat 10 kertaa paremmin kuin satunnainen foorumilainen, mutta silläkin riskillä että se oikeasti lukee foorumia ja koska internetti aina tietää paremmin kuin kukaan ammattilainen...

Jos lääkäri ei oma-alotteisesti suosittele niin kannattanee ottaa puheeksi sydämen rasitusta mittaavat testit. Eli labroissa ainakin proBNP ja ehkä sydänkäyräkin kannattaa katsoa vielä uudelleen. Kohonnut FIDD kertoo, että jossain kohdassa verenkiertoa on hyytymää, josta irtoaa palasia, mutta se ei varsinaisesti kerro muuta oireista. Muista testeistä näkee josko hyytymä tekee tukosta, jota vastaan sydän joutuu tekemään ylimääräistä työtä. Siitä johtuu kohonnut pulssi ja se, että puhti on poissa. Kokeneen kardiologin pitäisi kyllä silloin nähdä käyrässäkin muutoksia. Sydämestäkin voi lisäksi tehdä ultraäänen.

[Takapainoinen Taapertaja]

Mites ylikuntoilijat ovat selviytyneet takaisin harrastuksen pariin?

Itse kävin aikas syvässä kuopassa tuossa keväällä ja alkukesästä. Hiihtokausi ja toistuvat Zwift-kisat ikätasoisen palautumisen laiminlyömällä aiheuttivat 3-4 kk:n hiiviskelyvaiheen. HRV romahti ja olotila varsinkin urheillessa vastasi tuota HRV-arvoa (FTP putosi johonkin 225W tienoille 300W + tilanteesta). Syke nousi aerobisen kynnyksen yli heti, kun lähti liikkeelle. Lääkärissä ja labroissakin tuli hypättyä. No, 3 kk:n hiiviskely ja varsinaisen urheilemisen unohtaminen sai olon palautumaan ikätasoisesti (50v) normaaliksi.

Nyt seuraan aika tiukasti HRV-arvoja, enkä tee ns. kehittäviä harjoituksia kuin hyvin levänneenä. Palautumispäivät ovat nyt lepopäiviä - ei kevyitä lenkkejä. Kunto taas kohoamassa ja fillarointi on kivaa. Saa nähdä kuin talvella käy, kun ns. kevyiden hiihtolenkkien ( ei ole oikeasti mäkisessä maastossa kevyitä) ja zwiftaamisen yhdistelma taas palaa kuvioon. Täytyy ainakin karsia tuota virtuaalikisaamista merkittävästi.

[Juha Lehtinen]

Itselläni on nyt sellainen tilanne että olen menossa Syyskuussa cardiologin luokse. En tiedä onko ylikuntoa vai jotain muuta sydänjuttua mutta ennen kesälomaa kun lähdin esim. yövuorojen loputtua lenkille niin jossain vaiheessa syke nousi aika nopeasti 180-190 tasolle, oli siellä tovin sitten yhtä nopeasti laski normitasolle. Mahdollista on että työvuorojen jälkeen en ole antanut itselleni riittävästi aikaa palautua ja tuo saattanut altistaa ylikuntoon. Pari kertaa mitattiin ekg jonka vuoksi cardiologille seuraavaksi.

Nyt kun on kesälomaa ollut 6.8 alkaen niin onneksi ei rytmihäiriöitä ole lenkillä ollut. Lenkit olen yrittänyt tehdä maltillisella kuormituksella ja joskus satunnaisesti kuormitusta. Ikää on jo 60v joten 12-tuntiset vuorot ja sitä ennen jatkuva 3-vuorotyö on oman veronsa ottanut. Lepo tuntuisi olevan se ainoa lääke. Itse en ole uskaltanut mitään FTP:tä edes tehdä, korkeintaan seuraan sykkeen suhdetta lenkin keskitehoon. Nyt seurailen Garminista palautumisaikoja ja otan ne vakavemmin kuin ennen.

[taski63]

Täällä sama havainto, palautumisen pitää tosiaan olla palautumista tässä iässä (ensi viikolla 61v). HRV kävi Garminin mukaan toissa viikolla normaalin alapuolella (ei paljoa), ja heti se tuntui lenkillä jaksamisessa.

[kp63]

[QUOTE=Takapainoinen Taapertaja;3271665]Mites ylikuntoilijat ovat selviytyneet takaisin harrastuksen pariin?

Ikävää. Jos treenaajat edes joskus kuuntelis pappojen ohjeita, niin sinäkin olisit välttänyt tuon. Genetiikamme tulee xxxx vuoden takaa. Slow, slow and attack. Slow on pitkäkestoista PK treeniä ja attack on <10s iskuja. Kaikki tuolta väliltä on haasteellista ja monesti ylikuormittavaa. sitä pitää toki tehdä, mutta muuta pitää keventää

[Takapainoinen Taapertaja]

Täällä sama havainto, palautumisen pitää tosiaan olla palautumista tässä iässä (ensi viikolla 61v). HRV kävi Garminin mukaan toissa viikolla normaalin alapuolella (ei paljoa), ja heti se tuntui lenkillä jaksamisessa.

Joo, itselläni huomasin ison eron palautumiskyvyssä tuossa vähän ennen 50-ikävuotta. 4-kymppisenä vielä tuli AG SM-tasolla ihan menestykselläkin triathlonkisailtua, ja kahden harjoituksen päivät olivat tavallisia. Palatumispäivät tarkoittivat kevyttä uinti- tai pyöräilylenkkiä.

Nyt 15 kg isompana ja 10v vanhempana tekisi mieli mennä auringon paistaessa aina fillarilenkille, mutta olen huomannut, että parempi ratkaisu palautumisen kannalta on käydä pikku kävelyllä tai puuhailla vaikka puutarhahommia. Pyörälenkit nykyään käytännössä joka toinen päivä. Itseäni ei kuitenkaan oikein innosta oikeasti kevyet sellaiset PK1 -tyyppiset tyhjänpyörittelyt. Joskus ihan kivoja, mutta useimmin tehtynä tylsiä.

[Juha Lehtinen]

Itselläni elää joku kilpailuhenki kropassa joka haluaisi lisätä vauhtia lenkillä mutta ei tästä kropasta tehoja enää juurikaan irtoa. Maltillisia lenkkejä vaan ettei palautuminen veny useamman päivän mittaiseksi.

[paaton]

Niin sehän vähän vaatii sitä tyhjänpyörittelyä ja määrää paljon, jotta palautuu. Ja mun mielestä tämä korostuu kun ikää tulee. Palautuminen on nopeaa, kun määrä on korkealla.

Usein se vaan menee nurinpäin, että kuvitellaan niiden vanhojen pohjien riittävän, kun tässä ollaan jo treenattu kymmeniä vuosia. Ja sitten paukutetaan vaan kovaa.

Se paljon mollattu ctl käyrä pitää kyllä itselläni aika hyvin paikkaansa.

Ja toinen garminin bodybattery. Toimii hienosti. Jos ajaa kovaa, seuraavana päivänä ei ole freesi. Jos ajaa helkkarin pitkää peekoota, seuraavana päivänä on freesi.

[Takapainoinen Taapertaja]

Niin sehän vähän vaatii sitä tyhjänpyörittelyä ja määrää paljon, jotta palautuu. Ja mun mielestä tämä korostuu kun ikää tulee. Palautuminen on nopeaa, kun määrä on korkealla.

Usein se vaan menee nurinpäin, että kuvitellaan niiden vanhojen pohjien riittävän, kun tässä ollaan jo treenattu kymmeniä vuosia. Ja sitten paukutetaan vaan kovaa.

Se paljon mollattu ctl käyrä pitää kyllä itselläni aika hyvin paikkaansa.

Ja toinen garminin bodybattery. Toimii hienosti. Jos ajaa kovaa, seuraavana päivänä ei ole freesi. Jos ajaa helkkarin pitkää peekoota, seuraavana päivänä on freesi.

Selvyyden vuoksi totean, että en ole tästä eri mieltä. Itse viime talvena mokasin, kun innostuin liikaa kisailemaan Zwiftilllä ja hiihtelemään. Tuli sellainen hetkellinen nuoruuden humahdusfiilis, jonka oppirahat meni maksuun. :)

[Takapainoinen Taapertaja]

Maltillisia lenkkejä vaan ettei palautuminen veny useamman päivän mittaiseksi.

Joo, tämä on toimiva lääke.

[paaton]

Selvyyden vuoksi totean, että en ole tästä eri mieltä. Itse viime talvena mokasin, kun innostuin liikaa kisailemaan Zwiftilllä ja hiihtelemään. Tuli sellainen hetkellinen nuoruuden humahdusfiilis, jonka oppirahat meni maksuun. :)

Monessa paikkaa nuo hiihtoladut tehdään hullun raskaiksi. En tiedä mistä ajoista tuo oikein on lähtenyt.

Suurin osa taviksista on kuitenkin aika huonossa kunnossa. Kiva kun se kylän pururata/hiihtoreitti kiertää sitä ainoa nousua ympäri.

[wesa81]

Mites ylikuntoilijat ovat selviytyneet takaisin harrastuksen pariin?

Itse tuossa edellisellä sivulla kirjoittelin tilanteestani keväällä 2023 johon ei löydetty mitään täysin varmaa syytä erilaisten sydän- ja labrakokeiden tai kuvaustenkaan jälkeen, vaan mahdollisia syitä olivat juuri ylikunto/alipalautuminen kaikesta mitä elämässä ko. keväänä tapahtui, tai sitten pitkittynyt korona. Noh, toukokuussa tuolloin kävin polven eturistisideleikkauksessa, jonka kuntoutus veikin pari ensimmäistä kuukautta hyvin rauhallisen voimaharjoittelun pariin polven kuntoutusohjelman mukaisesti. Keskikesällä 2023 olin jo maastopyörän päällä helppoja lenkkejä aloittelemassa eikä jaksamisen suhteen oireita enää ollut. Polvikin kuntoutui hyvin.

Talvella tuli kuvioihin talvimaastopyöräilyn lisäksi maltillinen perinteinen hiihto ja satunnaiset uinnit.

Sittemmin olen ymmärtänyt, että olen harrastanut useat viime vuodet aivan liian rankkaa liikuntaa ja matalasykkeinen liikunta on ollut lähinnä satunnaisia kävelylenkkejä. Vuosia harrastamassani polkupainotteisessa maastopyöräilyssä sykkeet karkaavat helposti 155-170 -välille etenkin asuinpaikkani lähistöllä olevilla vaativilla poluilla, joten jotta saisin harrastuksiini vaihtelua ja pitkäkestoista zone 2 -harjoittelua, hankin keväällä maastopyörän seuraksi gravel-pyörän.

Gravel-pyöräily sekä maantiellä että sorateillä on tuonutkin mukavaa vastapainoa ja olen huomannut, että kuntoni kohoaa paremmin kun pystyn ajamaan pidempiä lenkkejä tasaisemmilla sykkeillä n. 130-145 tasolla lenkkisykkeiden koko ajan samalla kuukaudesta toiseen laskien, mutta nopeuden kasvaen. Myös maastopyöräilyyn olen huomannut tällä olevan positiivista vaikutusta. Eikä jaksamisessa ole ollut ongelmia.

Nyt alkukesästä huomasin taas hieman vastaavien alipalautumisoireiden ja helpon hapoille menon tulevan gravel-innostuksissani takaisin, joten jarruttelin treenejä useaksi viikoksi käytännössä nollaan. Tsekattiin vielä varmuuden vuoksi labrat eikä mitään löytynyt. Liekö sitten alkava ylikunto tai sitten edelleen mahdollinen long covid nosti päätään. Noin kuukauden himmailun jälkeen olen taas liikkunut alkukesästä nyt syksyyn normaalisti.

Jos jotain olen oppinut niin kannattaa kuunnella kehoa ja jaksamista todella tarkkaan. Lisätä tehoja pikkuhiljaa ja huolehtia riittävistä lepopäivistä. Vanhoja paikkaansapitäviä kliseitähän nämä ovat, mutta pakko se on näin parin romahduksen jälkeen itselleen myöntää, ettei tässä olla enää parikymppinen, jonka keho kestää mitä vaan. Iän myötä palautuminen hidastuu ja liikunnan tarkoitus ainakin itselleni on työkyvyn edistäminen ja vanhuusvuosien elinvoiman takaaminen, joten turha itseään on ylikuormittaa. Ja lisäksi kannattaa luottaa teknisiin välineisiin kuten Garminin älykellon tarjoamat HRV-tasomittarit (Body Battery ja Harjoittelukuorma) sekä esim Stravan Fitness & Freshness-työkalu.

Nyt kun katsoo tarkemmin oheista viimeisen kahden vuoden historiaa Stravasta, näkee selvästi alkuvuoden 2023 aivan liian kovatahtisen treenaamisen sekä orastavan liian kovan vauhdin keväällä 2024. Harmaalla viivalla esitetty fatigue-arvo on liian pitkään liian korkea sekä oranssi "fitness" arvo eli käytännössä treenikuorma nousee liian nopeasti.

https://imgur.com/a/ptRlAHD

Nykyään seuraan näitä työkaluja ja lähes aina tulokset vastaavat omia tuntemuksiani kyseisen päivän vireystasosta.

[Takapainoinen Taapertaja]

Monilta osin wesa81:llä ihan samanlaisia kokemuksia ja oireita kuin itselläkin. Johtopäätöksetkin yhtenevät.