Turvallinen ryhmäajo

[Jari Kulmala]

EDIT: alla mainittu artikkeli on luettavissa täältä: http://www.ik-32.org/ilmoitustaulu/2...ri_kulmala.pdf


Jo ennen Tour de Helsinki 2008 –tapahtumaa monet (minä mukaan lukien) olivat huolissaan miten kokemattomat pyöräilijät pärjäävät ryhmäajossa. TdH-viestiketjussa (http://www.fillarifoorumi.fi/forum/s...ad.php?t=29835) ehdoteltiin varovasti että ryhmäajoa kannattaa opetella porukkalenkeillä ennen tapahtumaan osallistumista.

Kolarointeja sitten tehtiinkin ehkä ennätysmäärä jopa osanottajiin suhteutettuna. Kauhistuin, että onko tosiaan niin, että kuntoajoon osallistui pyöräilijöitä, joilla ei ole lainkaan kokemusta kovavauhtisesta ryhmäajosta.

Kyllähän kokematonkin yleensä ihan maalaisjärjellä pärjää ilman kolareita. Mutta näytti vähän siltä että monet jättivät järkensä narikkaan kun olivat niin täpinöissään "kisaan" osallistumisesta.

Mutta minä ja monet muutkin ovat kaivanneet selkeitä yhdestä paikasta löytyviä ohjeita ja sääntöjä ryhmäajosta, jotta ei olisi epäselvää miten ryhmäajossa tulee käyttäytyä. Kun ajoporukassa on niitä, joille säännöt on selviä, niin sääntöjen osaaminen siirtyy muillekin ajajille. Itsekin olen ollut kovin varovainen kouluttamaan sanallisesti muita ajajia kesken ajon, koska en ole ollut selvillä virallisista säännöistä. Usein on ollut myös niin, että mielestäni huonosti käyttäytyvä ajaja on ollut minua kokeneempi kuski.

Olen tässä muutamana iltana yrittänyt googlailla mitä ohjeita ryhmäajosta löytyy netistä. Aika heikkoja ohjeita löytyy suomeksi tällä hetkellä. SPU:n sivulla (http://www.pyoraily.fi/) on viralliset säännöt, joissa niissäkin kyllä otetaan kantaa turvalliseen ryhmäajoon (esim. loppukiritilanteessa).

TdH:n sivuilla oli lyhyet ja ytimekkäät ohjeet (http://www.tourdehelsinki.fi/ohjeita.html). Näitä noudattamalla kolarointi olisi varmasti vältetty. Näiden lisäksi tarvittaisiin opastusta miten sääntöjen noudattaminen käytännössä onnistuu (eli miten opitaan ajamaan suoraan, miten ajetaan kurvissa ja mäissä, erityisesti silloin kun ryhmä on suurempi kuin 20 ajajaa tms).

Englannin kielellä löytyi parempaa ohjeistusta. Ehkä kehutuin teksti oli tuo: http://www.blueridgebicycleclub.org/bikingsafety.pdf. Sekin on puutteellinen, sillä siitä puuttuu esim. käytettävät käsimerkit (ne kyllä oppii nopeasti kun osallistuu ryhmäajoon ja tarvittaessa kysyy kokeneemmalta).

Yleisemmin turvallisen pyöräilyn hyviä ohjeita löytyy tuolta http://www.bikexprt.com/streetsmarts/usa/index.htm.

Yksi versio selvästi jostain yhteisestä lähteestä peräisin olevista ohjeista on tuolla: http://www.bamacyclist.com/articles/groupridetech.html (tai muut versiot löydät googlaamalla "GROUP RIDING RULES AND ETIQUETTE".

Mulla olisi tarkoitus koota artikkeli turvallisesta ryhmäajosta seuramme jäsenlehteen. Jos artikkelista tulee onnistunut, niin voin yrittää tarjota sitä vaikka SPU:n sivuillekin.

[jiivee]

Hyvä homma ja varmasti tulee tarpeeseen...

Linkkaathan sitten tänne palstallekin, kun saat artikkelisi valmiiksi?

[järppä]

Mulla olisi tarkoitus koota artikkeli turvallisesta ryhmäajosta seuramme jäsenlehteen. Jos artikkelista tulee onnistunut, niin voin yrittää tarjota sitä vaikka SPU:n sivuillekin.

Turvallista ryhmäajoa harjoitellaan joka kevät ja kesä, ja toisinaan vähän vielä syksyisinkin Tampereella. Empiiriset havainnot kertovat, että kokeneillakin kuskeilla tuo ryhmäajo saattaa olla aavistuksen talvihorroksessa vielä kevään ensimmäisillä lenkeillä. Viime kesänä meillä oli yksi maantieyhteislenkkipäivä viikosta pyhitetty rauhalliseen ulkoiluun ja suunnattu etupäässä aloitteleville kuskeille, joille lenkki kävi hyvästä treenistä mutta kokeneemmille toimi palauttavana harjoituksena.

Ensimmäinen ongelmahan tässä on semmoinen, että hommaa ei lukemalla opi. Perusteet ja periaatteet kyllä voi tavata manuaaleista, mutta käytännön harjoittelu pitää tehdä tiellä. Mielellään niin, että on niitä aktiivisia kokeneempia kavereita mukana *opastamassa*, ei uidduilemassa (niin kuin joskus huonona päivänä jossain päin saattaa päästä käymään ). Toki kovan äänen käyttö ryhmässä on suotavaa, jos se on porukan turvallisuuden kannalta tarpeen. Sitä ei todellakaan pidä ottaa henkilökohtaisena vaikka juuri siinä tilanteessa ohjaaminen kohdistuukin tietyn yksilön toimintaan.

Toinen ongelma on se, että ryhmäajoa ei opi kerrasta. Sitä pitää treenata yhä uudestaan. Mites se vanha sanonta nyt menikään... "treenaa, treenaa, niin pääset porukoihin". Tässä hommassa osutaan kirjaimellisesti asian ytimeen. Tuo taito myös tuppaa vähän ruostumaan, jos sitä ei käytä.

On myös aavistuksen eri asia ajaa ryhmässä sunnuntailenkkiä, kuin lähteä 100-lasissa kisaamaan. Maksimeilla kruisaillessa ei enää ole pahemmin aikaa miettiä, vaan toimien pitää tulla selkäytimestä.

[MakeK]

On myös aavistuksen eri asia ajaa ryhmässä sunnuntailenkkiä, kuin lähteä 100-lasissa kisaamaan. Maksimeilla kruisaillessa ei enää ole pahemmin aikaa miettiä, vaan toimien pitää tulla selkäytimestä.

Moro!

Mun mielestä Järppä viittaa tässä juuri tuohon ydinongelmaan. Ajetaanko oikeasti kuntoajoa, vai ajetaanko kilpaa? Kyllä oikeissakin kisoissa sattuu ja tapahtuu (eikä aina vaan kilpa-sarjassa ), mutta sit kun ns. "kuntokilpailuihin" starttaa myös paljon vähemmän ryhmäajokokemuksen omaavia pyöräilijöitä, niin lopputuloksena voi olla pahaa jälkeä.

Olisiko tällaisissa kuntokilpailuissa oikeasti hyvä ajaa kaksi lähtöä - kuntostartti (ilman podium-palkitsimisia ja ajanottoa) ja varsinainen kisa. Ajetaanhan Cup-kilpailuissakin useita eri startteja, siellä kuitenkin kaikkien pitäis tietää mitä ollaan tekemässä.

Toinen juttu on sitten ympäröivän liikenteen huomiointi. Kilpailuissa liikenteenohjauksen vaatimustaso on aivan eri tasolla, kuin kuntoajoissa. Kilpailuissa pyöräilijä keskittyy siihen ajamiseen ja ympärillä oleviin kanssapyöräilijöihin. Koko huomiokyky on kilpaa ajamisessa. Muun liikenteen huomiointi on vähän miten on - luotetaan että kilpailun järjestäjä hoitaa hommansa ja pitää radan auki. Kuntokilpauiluissa tilanne on hyvin pitkälti sama kilpaa ajavan näkökulmasta, mutta liikenteen ohjauksen osalta tilanne onkin jo aivan toinen. Silloin voi sattua ihan mitä vaan.
Mun mielestä on vähän ristiriitaista mainostaa tapahtuman sivuilla kuntokilpailua ja samaan hengenvetoon mainita, että liikennejärjestelyt eivät ole sitten kilpailunomaisella tasolla.

Kohti kesää 2009 mennään ja toivottavasti tulee taas hyviä lepoisia kuntopyöräilytapahtumia ja myös niitä kisoja, joissa saa mitata omaa iskuaan muita vastaan.

t:Make

[tuntematon]

Mun mielestä Järppä viittaa tässä juuri tuohon ydinongelmaan. Ajetaanko oikeasti kuntoajoa, vai ajetaanko kilpaa? Kyllä oikeissakin kisoissa sattuu ja tapahtuu (eikä aina vaan kilpa-sarjassa ), mutta sit kun ns. "kuntokilpailuihin" starttaa myös paljon vähemmän ryhmäajokokemuksen omaavia pyöräilijöitä, niin lopputuloksena voi olla pahaa jälkeä.

Höpö höpö. Sillä ajetaanko kilpaa vai kuntoillen, ei ole mitään merkitystä. Ainoa merkitys on sillä osaavatko osallistujat ajaa ryhmässä ja ajavatko kaikki samoilla säännöillä. TdH:ssa kasoja tapahtui myös niissä hitaammissa ryhmissä, joissa ei ajettu kilpaa (vai oliko puolimatkassa joku välikirimaali, josta minä en tiennyt mitään).

Kulmalan vika linkki oli pätevä. Siinä oli kutakuinkin kaikki ohjeet, jotka TdH-keskustelussa käytiin läpi. Viitsiikö joku kääntää tuon vaikka sinne fillariwikiin?

[Jani Mahonen]

Pitäisikö perussäännöt kerrata kuntoajoissa ja suuremmissa kisoissa, ennen lähtöä?

[järppä]

Sillä ajetaanko kilpaa vai kuntoillen, ei ole mitään merkitystä. Ainoa merkitys on sillä osaavatko osallistujat ajaa ryhmässä ja ajavatko kaikki samoilla säännöillä.

On ja ei, sanoisin kuitenkin.

Jotta homma toimii, niin pelkkä sääntöjen tunteminen ei riitä. Sen lisäksi pitää olla (vauhtiin nähden) sopivasti ryhmässäajorutiinia ja riittävästi oman osaamisen ymmärtämistä. Joskus tämä viimeinen on se kaikkein vaikein osuus, etenkin noissa kilpakuntoilijaluokissa

[Kärjistys]
Hitaissa ryhmissä ei tyypillisesti kukaan osaa yhtään mitään ja kyseisen kesän ryhmässäajokokemusta on kertynyt jo lähes tapahtuman startista lähtien. Mitäpä siitä muutakaan voi odottaa kuin vaikeuksia

Ne kaverit joilla on jonkin verran kokemusta "sunnuntailenkkeilystä" ryhmässä muttei riittävästi rutiinia, voivat hyvinkin ajaa vauhdikkaasti ja turvallisesti kunhan ymmärtävät oman osaamisensa. Jostain syystä itse suhtaudun eniten varauksella kovakuntoisiin kavereihin, joilla ei välttämättä ole liikaa ryhmässäajokokemusta vaan ovat pahimmillaan tottuneet kinnaamaan yksin. Heillä on kuntoa pysyä kovassakin vauhdissa mukana ja monasti numero rinnassa (tai jopossa) tarkoittaa, että kisataan verenmaku suussa. Aivojen kisa-algoritmi siis käynnistyy paukusta Tässä osallistujakunnassa sattuu paljon niitä pieniä virheitä ja ne kostautuu aivan liian helposti jos/kun ajetaan rajoittimella. Jos ajetaan rauhallisemmin, koetaan enemmänkin läheltä piti-tilanteita ja selvitään säikähdyksellä.

Ja kuten Make jo totesi, sattuuhan sitä toisinaan niissä paremmissakin piireissä ja osaavimmissakin luokissa. Eikä sitä syyllistä aina tarvitse metsästää ja lynkata; joskus kasa voi olla parin onnettoman yhteensattuman seuraus. Kasat kuuluu tavallaan lajiin, vaikkei niitä kisoja sen takia mennä katsomaan.

Arvet komistaa, vai miten se nyt meni
[/Kärjistys]

[tuntematon]

Pitäisikö perussäännöt kerrata kuntoajoissa ja suuremmissa kisoissa, ennen lähtöä?

Pitäisi. Sen lisäksi kuntoajojen keskariryhmissä pitäisi olla virallisia pelotonpoliiseja (liivit tms. selkeät tuntomerkit), jotka ojentavat vaarallisesti ajavia ja liian isoja rakoja jättäviä.

[MTB 50+]

Järppä kirjoittaa asiaa.

Ryhmäajon säännöt pitää tuntea ja lisäksi pitää olla kokemusta ryhmäajosta, että se sujuisi myös väsyneenä.

Kuntoajoissa ongelmaksi muodostuvat ne, jotka eivät tunne ryhmäajon sääntöjä sekä omilla rajoillaan mukana roikkujat ja vielä ne, jotka eivät vain huomio itsensä lisäksi muita.

Parhaiten ryhmäajoa oppii osallistumalla paikallisille porukkelenkeille. Niillä kyllä ryhmäajon sääntöjä opetetaan, kerrataan ja harjoitellaan. Näin ainakin täällä Turussa tehdään.

[Jari Kulmala]

onko kisakuskeja linjoilla?

... Viitsiikö joku kääntää tuon vaikka sinne fillariwikiin?

Ilmeisesti tarkoitat polkupyöräwikiä? Jep, sitä varmaan olisi hyvä suosia juuri tällaisen tiedon keräämiseen.

Nimimerkki Visa olikin juuri vastikään tehnyt artikkelin polkupyöräilywikiin ryhmäajosta: http://www.polkupyoraily.net/wiki/Py...%C3%A4ss%C3%A4.

Wikin periaatteiden mukaisesti sitä sitten vaan muokkaamaan, jotta kaikki tarvittava asia tulee esille. Ehkä minäkin voisin sinne jotain lisätä, mutta mun kirjoitusten tulos on yleensä kauheeta jaarittelua ja pitkää harmaata tekstiä, jota harvat jaksavat lukea läpi.

Muuten, onko ketään kisakuskeja linjoilla?

En ole vielä löytänyt mistään kirjallista materiaalia, jossa käsiteltäisiin ryhmässä ajoa kisoissa. Kaikissa vastaan tulleissa ohjeissa on sääntönä että ajetaan korkeintaan kaksi rinnan. Miten ihmeessä pelotonissa pysyy pystyssä kun ajetaa kymmenen rinnan ja kaksikymmentä peräkkäin, etenkin kun tie mutkittelee ja kaista välillä kapenee.

No joo, olenhan minäkin puolen tusinaa kertaa osallistunut Porvoon ajoihin kilpasarjassa, mutta siellähän perinteisesti porukka ei todellakaan ole pysynyt koko matkaa pystyssä.

Ei kai ole niin että kaikki kisakuskit vaan oppivat kantapään kautta ja ajoporukan ystävällisten neuvojen kautta isossa ryhmässä ajamisen? Eipä ole ihme sitten jos kasoja syntyy.

[Itsok]

Kuten Järppä jo sanoikin, niin ryhmäajon harjoittelu tulee tarpeeseen myös täällä Tampereella. Menneenä kesänä kävin pelkästään Pirkan pyöräilyä varten harjoittelemassa ryhmäajon alkeita sunnuntailenkillä. Itse kuntotapahtumassa sain hyvää palautetta muutamasta virheestäni, kun vielä olin pääjoukon vauhdissa. Loppumatkasta sitten jouduin isolta osalta pienemmän porukan vastuuvetäjäksi ja lopulta toin noin. 10-15 hengen porukan maaliin turvallisesti, vaikka itse ajoin yhä niin paljon kuin kuskista löytyi paukkuja. Ja kun parhaani tein niin edes cyclorossariani ei katsottu kieroon oikeiden maantiekuskien toimesta.

Aion myös tulevana keväänä käydä harjoittelemassa ryhmäajoa yhteislenkeillä ja ehkäpä jo uskaltaudun kovemmille lauantain lenkeillekin.

[wanderer]

Miten ihmeessä pelotonissa pysyy pystyssä kun ajetaa kymmenen rinnan ja kaksikymmentä peräkkäin, etenkin kun tie mutkittelee ja kaista välillä kapenee.

Ajamalla suoraan ja varomalla edessäajavan takakiekkoa.
Useimmiten onnistuu, aina ei.

[Tuomas]

Ehkä paras neuvo on se omiin aisteihin luottaminen.

[Jari Kulmala]

Jep, mutta joskus tuntuu että tarvittaisiin myös kuudetta aistia .

Oppia muuten ikä kaikki. Eilen opin miten jarrutetaan lepuuttajilta. Se ei tapahdu sormilla puristamalla, vaan rannetta kääntämällä. Tämän opin tuolta: http://www.bikenow.com.au/tips/road_tips.htm
Siellä muitakin ohjeita pelotonissa ajaville ja havainnollisia kuvia. Katso kuvat peilin kautta jos vasemmanpuoleinen liikenne hämää.

[trauma]

Jotenkin tuntuu että kokemattomammilla ajajilla kolareita syntyy tilanteessa jossa ajetaan kovaa, ollaan tiukilla siinä vauhdissa ja joudutaan ottamaan ihan kaikki mahdollinen peesihyöty, eli ajetaan aivan edellämenijän takapyörän tuntumassa täysillä silmät sumeina. Ei tarvita kuin lievä ylämäki ja joku pomppaa "yllättäen" putkelle, eikä tee sitä asiaankuuluvan jouheasti vaan siten että pyörän vauhti hetkellisesti katoaa. Siihen sitten joko törmätään tai ainakin tulee äkkinäisiä väistöliikkeitä ja sitten mennään nurin. Vähintään puolen metrin hajurako pitäisi säilyttää.

Yksi hassu ominaispiirre on myös se että kolareita tuppaa tulemaan silloin kun niitä ei osaa odottaa. Reittien hankalissa kohdissa koko porukka on tarkkana kuin porkkana ja kaikki menee hyvin. Mutta sitten rytisee kun päästään suoralle ja leveälle tielle.

trauma