Tweet
Käväisin vaimon kanssa lyhyellä alppimatkalla - ti-pe, josta 3 pv pyöräilyä. Lennot Lufthansalla hki-frankfurt-innsbruck. Pyöränvuokraus teetti jonkin verran töitä, koska etsin webissä aluksi vain Innsbruckista. Fillarit vuokrataan siellä missä turistitkin ovat eli mm. Zillerinlaaksossa. Otettiin kuitenkin Hullusta Pyörästä (crazybikez) sähköretkipyörät. Sähkö siksi, että vaimo ei ole erityisen innostunut 30 km ylittävistä päivämatkoista.
Alueella oli tavallista pitempi talvi ja perään tuli suoraan kesä sateineen. Innjoessa on aikalailla vetta ja virtausnopeus hurja. Alempana laaksossa mansikka- ym. pellot ovat saaneet pesun ja teitä ja siltoja on suljettu. Tulopäivänä 90 km Tuxiin (emäntä pyörän kanssa taksiin Mayrhofenissa - oli hieman vertikaalista ennen Tuxia). Ajeltiin aluksi siis maantietä Innjoenlaaksossa ja Zillerinlaaksossa. Seuraavana päivänä Geiseljochin yli Weeriin. Solan huipun molemmin puolin oli aika lailla lunta - olimme ainoat pyöräilijät ko. reitillä. Pohjoisrinteellä ei voinut pyöräillä tai edes taluttaa reittiä pitkin - liian vaarallista - joten rinteeseen vaan sandaaleilla jotain eläinten tarpomaa polkua lumirajan alapuolelle (vaimo kiitteli värikkäästi). Loppumatka meni kesäkelissä ja lämmössä mukavasti. 3.:nä päivänä oli katolisen kirkon juhlapäivä (Fest der Anbetung der Eucharistie). Se tiesi haasteita ruokailun osalta - vain jokunen huoltoasema oli auki, yksikään kauppa ei. Huomasin päivälehdessä kattavan artikkelin juhlasta ja yhden kulkueen peltotiellä. Ensimmäinen ukkoskuuro alkoi välittömästi, kun oltiin palautettu pyörät. Hieno ajoitus. Fillareiden palautuskellonlyömää odotellessa kävimme eläintarhassa (Alpenzoo) - se oli parempi kuin arvelin.
Kaiken optimointi vaatii vielä hieromista. Kotona hahmottelin, että mennään Mayrhofenissa hissillä Penkenille, josta olisi ollut 400m alamäkeä Tuxiin. Penkenbahn ei ota asiakkaita vuoren suuntaan enää klo 16 jälkeen. Näin sen toki etukäteen webissä, mutta oltiin kylässä vasta klo 17.30. Kämppiä ei ehkä olisi kannattanut varata etukäteen bookingissa, kun zimmerfrei-tarjontaa näytti riittävän. Olen itse erittäin tyytyväinen reissuun. Ainoa tapaturma sattui paluumatkalla Frankfurtin kentällä, kun löin säären odotushallin matalaan pöytään.
Alueella oli tavallista pitempi talvi ja perään tuli suoraan kesä sateineen. Innjoessa on aikalailla vetta ja virtausnopeus hurja. Alempana laaksossa mansikka- ym. pellot ovat saaneet pesun ja teitä ja siltoja on suljettu. Tulopäivänä 90 km Tuxiin (emäntä pyörän kanssa taksiin Mayrhofenissa - oli hieman vertikaalista ennen Tuxia). Ajeltiin aluksi siis maantietä Innjoenlaaksossa ja Zillerinlaaksossa. Seuraavana päivänä Geiseljochin yli Weeriin. Solan huipun molemmin puolin oli aika lailla lunta - olimme ainoat pyöräilijät ko. reitillä. Pohjoisrinteellä ei voinut pyöräillä tai edes taluttaa reittiä pitkin - liian vaarallista - joten rinteeseen vaan sandaaleilla jotain eläinten tarpomaa polkua lumirajan alapuolelle (vaimo kiitteli värikkäästi). Loppumatka meni kesäkelissä ja lämmössä mukavasti. 3.:nä päivänä oli katolisen kirkon juhlapäivä (Fest der Anbetung der Eucharistie). Se tiesi haasteita ruokailun osalta - vain jokunen huoltoasema oli auki, yksikään kauppa ei. Huomasin päivälehdessä kattavan artikkelin juhlasta ja yhden kulkueen peltotiellä. Ensimmäinen ukkoskuuro alkoi välittömästi, kun oltiin palautettu pyörät. Hieno ajoitus. Fillareiden palautuskellonlyömää odotellessa kävimme eläintarhassa (Alpenzoo) - se oli parempi kuin arvelin.
Kaiken optimointi vaatii vielä hieromista. Kotona hahmottelin, että mennään Mayrhofenissa hissillä Penkenille, josta olisi ollut 400m alamäkeä Tuxiin. Penkenbahn ei ota asiakkaita vuoren suuntaan enää klo 16 jälkeen. Näin sen toki etukäteen webissä, mutta oltiin kylässä vasta klo 17.30. Kämppiä ei ehkä olisi kannattanut varata etukäteen bookingissa, kun zimmerfrei-tarjontaa näytti riittävän. Olen itse erittäin tyytyväinen reissuun. Ainoa tapaturma sattui paluumatkalla Frankfurtin kentällä, kun löin säären odotushallin matalaan pöytään.
Comment