Talvipäivänseisaus 15.-16.12.2018

[anttipietila]

Satuin olemaan eilen iltapäivällä puoli neljän pintaan lasten kanssa Kaisaniemen puiston leikkipaikalla, kun huomasin Rautatientorin suunnasta saapuvan huomioväreihin pukeutuneen pyöräilijäryhmän. Sen verran hitaasti raksutti ajatus, että tajusin vähän turhan myöhään kyseessä olevan tähän tapahtumaan Helsingistä osallistuva porukka. Muuten olisin toivottanut hyvät matkat! (Olin siis joskus taannoin lukaissut tämän viestiketjun läpi). Toivottavasti matka sujui hyvin!

Lapset tietysti kysyivät minulta, että miksi minä en osallistunut. Saatoin vastata vain, että ehkä joku toinen kerta.

Kiitos; matka meni oikein hyvin, varmaan tapahtumahistorian paras ajokeli. Joku toinen kerta mukaan sitten!

Matkalla saatiin välillä ruotu kuntoon, Petrin videopätkä todisteena.

[Teemu H]

Iso kiitos järjestäjille ja Helsingistä Hyvinkään kautta tulleelle ajoporukalle! Siinä yritin roikkua mukana.

Opin, että pyöräily voi olla tällaistakin

^ja pääsinpä videollekin

[JPS]

Kiitos ja kumarrus Mikko taas kerran järjestelyistä! Kuusi vuotta sitten ajattelin että kokeillaan kun kerran järjestetään mutta siitä tulikin aivan mahtava vuosittainen traditio. Ensi vuonna taas. Hyvää Joulua kaikille!

[JTR]

Ensimmäinen kerta kyseisessä tapahtumassa ja positiivinen kokemus nyt takana. Kiitos järjestämisestä ja kiitos ajoseurasta Forssasta eteenpäin Hansille, Heikille ja Laurille. Hyvä rento meininki!

[Mattia]

Kaakon retkikunta liittyy kumartajien joukkoon. Suuret kiitokset Mikolle hulluimman hullutuksen puuhaamisesta.

Itse ajelu ryhmällämme sujui hyvän mielen tunnelmassa, ilman normaalia kummempia kommervenkkejä. Lappeenrannasta startannut reitti tarjosi Taavetin ja Kaipiaisten välillä oikeita talviolosuhteita luisteluratamaisine hiekkateineen ja jopa lumipeitteisiä metsäautoteitä. Parin kympin liukastelun ja kokovartalojumppaamisen jälkeen oli seurueemme valmis tinkimään alkuperäisestä "yli 3 markkaa pikkuteitä pitkin"-suunnitelmasta ja siirryimme plään C mukaisesti hiljentyvän VT6+ VT12 vaihtoehdon pariin.

Utista ajoimme pyöräteitä ja läpäisimme Kovvostoliiton ihaillen rakennustaiteellisia suurteoksia kaupungin ytimessä sekä Korialle saavuttaessa. Kyllä ihminen pystyy luomaan kauneutta, kun oikein yrittää...hmmm. Ennen Iittiä yritimme aistia tulevan moporadan rakennustöiden etenemistä, mutta vain yksinäinen grilli-kioski keskellä-ei-mitään loi valoa kulkijan nähtäväksi.

Nastolassa väistimme moottoriliikennetien ja ajoimme rinnakkaistien kautta Lahteen. Uinuvan omakotiasutuksen lisäksi väli tarjosi Kujalan virkistävän tuulahduksen neniemme iloksi ja nautinnoksi. Yöllähän aistit oikein terästäytyvät, joten kiitos panoksestanne Päijät-hämäläiset ystävämme .

Lahdessa törmäsimme auraamattomiin pyöräteihin ja Kärpäsenmäen kipuamisen jälkeen, olimme jälleen valmiit siirtymään lumipöpperöstä autojen rengasuralle, isolle tielle. Omituinen muutaman kilometrin lumikasautuma, sillä hyvissä ajoin ennen Hämeenkoskea maassa oli taas vain härmä valkoista. Lahden jälkeen kilometrit tuntuivat entistäkin pidemmiltä, eikä seuraava lämmin taukopaikka Pälkäneellä tuntunut lähestyvän riittävän nopeasti. Rapian 90 km pätkä tuntui aamuyön tunteina, kauniisti sanottuna, himskatin pitkältä.

Viimeinen etappi makseli sitten mukavasti takaisin pitkän yön sijoituksia ja Kangasalalla ryhmään liittynyt lisävetomies auttoi mie-kansaa suunnistamaan mystisessä Suomalaisen jääkiekon mustassa aukossa perille ilman sakkokierroksia. Saavutimme Rosendahlin hellän huoman suunnitellusti puoli tuntia ennen määräaikaa. Annettu tehtävä oli tarkoitus täyttää mahdollisimman tarkkaan ja siinä onnistuttiin. Matkamittari pysähtyi lukemaan 282 km, ihan jees sekin.

Meillä kaikilla oli allaan nastarenkaat. Vaikka ne alkoivat länttä lähestyessä tuntua melko turhilta kapistuksilta, mutta minkäs teet . Oikea valinta kuitenkin ensimmäiselle puolikkaalle. Selvittiin ehjin luin. Kiva retki. Kokemus, joka muuttuu varmasti muistoissa elämykseksi, kunhan ensin toipuu riittävästi.

Paikallinen aviisikin muuten kiinnostui tapahtumasta jutun verran, kun mediavastaavamme otti sinne yhteyttä tiedotteen muodossa. https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/2...7-33a3586a7929

[Esa S]

Kiitos ja kumarrus Mikko taas kerran järjestelyistä! Kuusi vuotta sitten ajattelin että kokeillaan kun kerran järjestetään mutta siitä tulikin aivan mahtava vuosittainen traditio. Ensi vuonna taas. Hyvää Joulua kaikille!

Piti oikein tarkistaa, kuudes kertahan tämä olikin, eka siis 2013, kun oltiin Varalassa rantasaunassa. No siitä on kylläkin vasta viisi vuotta

https://www.randonneurs.fi/tapahtuma/talvipaivanseisaus/

Minäkin joka kerta mukana, ei meitä 6 kertaa osallistuneita taida kovin montaa olla, Mikon lisäksi.

[mkpaa]

Minulla ei ole listaa vanhoista valitettavasti. Ylipäätään kerran mukaan lähteneet ovat kiitettävällä tavalla tulleet toista tai kuudetta kertaa.

[kuovipolku]

Paikallinen aviisikin muuten kiinnostui tapahtumasta jutun verran, kun mediavastaavamme otti sinne yhteyttä tiedotteen muodossa. https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/2...7-33a3586a7929

Raaportti kaakon retkikunnan ajelusta ei sekään ollut huono, mutta juttu on harvinaisen hyvä, jopa niin hyvä että arvelen että se on pitkälti valmiiksi jutuksi muotoillun tiedotteeń ansiota. Moni isompien ympyröidenkin mediavastaava voisi ehkä ottaa oppia

PS Hämmästyttävää myös ettei jutun alle ollut kertynyt sitä tavanomaista pyöräilijät sitä pyöräilijät tätä ja niin edelleen kuonaläjää,

[plr]

Minäkin joka kerta mukana, ei meitä 6 kertaa osallistuneita taida kovin montaa olla, Mikon lisäksi.

No perskule, olenhan minäkin ollut mukana jo 6 kertaa. Hyvä, että tuli tarkistettua. En ollut ladannut 2013 ajoa Stravaan, niin en huomannut sitä. Huomattavaa on, että olen yleensä ilmoittautunut "kelivarauksella", mutta tänä vuonna uskalsi laittaa ilman varausta, koska aina tänne on tullut kelistä huolimatta lähdettyä.

[missile]

Hieno kokemus taas kerran.

Edellisenä iltana oli firman pikkujoulut, eli esiväsytyksen määrä oli jotakuinkin riittävä. Ennakkovalmistelut alkoivat pari tuntia ennen lähtöä, reitiksi vimevuotinen pienillä korjauksilla, eväät kaupasta, kaasukeitin kellarista. Hirveällä tuurilla löytyi myös ei ihan tyhjä kaasusäiliö. Tarkoitus oli edellisvuoden tapaan vältellä sekä sisätaukoja, että muita ajajia. Epämääräisen haahuilun tuloksena kamat päätyy laukkuihin ja vieläpä laukut pyörään kiinni. Hyvä minä. Retkipyörän kiekkoihin vielä piikkikumit. Pulloihin vettä ja menoksi. Tai sitten ei.

Ensimmäinen lähtöyritys torppaantuu, koska etukiekko ei mahdu pyörimään. Krossarista lainattu Gravdal ottaa kulutuspinnasta lampun kiinnitysrautaan kiinni. Eiku askarelemaan. Kiinnitysrautaan ei saa piestyä tarpeeksi lisätilaa, eli otettava irti pyörästä. Harmi, että lamppu lähtee samalla, kukapa sitä valoja kaipaa keskellä yötä... Miljoonalaatikosta löytyy gopro-kiinnike, jolla valon saa kuitenkin tankoon kiinni, laukkuvirityksen yläpuolelle siis. No, rengas mahtuu nyt jo pyörimään, hinkkaa enää lokarin rautoihin. Eli lokarit irti, kuiva keli tiedossa kuitenkin. Rengas hinkkaa enää etulaukkuun. Venytän etulaukun hihnan tangon yli stemmiin, se vaikuttaisi pitävän laukun irti renkaasta. Mahtavaa. Hyvä minä.

Uusi lähtöyritys. Matkaan. Jokunen kilometri ajoa, jonka jälkee tajuan jättäneeni latauspiuhat kotiin. Ei kun hakemaan. Painenlen pyörätalliin ja löydän type C piuhan hyllystä. Ilahdun niin kovasti, että unohdan ottaa micro-liittimellä olevan matkaan. Hyvä minä, tuplapeukut. Uudestaan ihan oikeasti matkaan. Painelen reppu selässä ruusikseen, viimeiset vaatearpajaiset, ja matka jatkuu. Pulloihin muodustuneet jääpälat ptävät hassua helinää. Toinen pullo paidan alle, tuntuu raikkaalta. Tuttuun tapaan Pyynikin ja Pispalan yli reitille.

Seuraavat 50km ovat vähemmän dramaattisia. Pyörä kulkee ja jääpuikot kasvavat parrassa. Melkein on kivaa. Aamiais-pizzan jämät laukusta esille ja kitusiin. Jäävettä paidan alta janoa sammuttamaan. Taas mennään. Hyvä minä.

Jossain seuraavan viidenkympin aikana kesken kusitauon pyörä meinaa kaatua. Nappaan tangosta kiinni, tapahtuu vahinko. Ei, en virtsaa itseäni silmään, enkä kengille, vaan onnistun katkaisemaan dynamovalojen ja latausvärkin johdot. Pimeää, onnkesi on otsalamppu varalla. Hyvä minä, tuplapeukku. Ulkomuistista tiedän, että johtojen liittimiin pääsee kyllä käsiksi melko helpolla, kunhan on sopivat työkalut. Tiedän myös, että niitä ei ole mukana. Harkitsen taksia, päätän kuitenkin tutkia vahingot vielä tarkemmin. Irti revenneistä johdosta on jäänyt muutama kuparihapsu muistoksi. Mietittyäni hetken taksimatkan hintaa, päätän kuoria irti revenneitä johtoja hampaillani ja kieputan ne kuparinhaituviin kiinni. Varovainen etukiekon pyöräytys tuottaa toivotun valoilmiön. Hyvä minä. Päätän palkita itseni lämpimällä hörpyllä termosmukista. Ähäkutti, korkki onkin jäätynyt kiinni. Väkivalta ratkaiseen ongelman, ja palkitsen itseni kylmällä hörpyllä termosmukista. Taas mennään.

Taukopaikka lähestyy. Outo tienviitta yllättää kulkijan. Tsekkaan gepsin, karttapohja on kadonnut, ja reittiviivaa ei näy. Pohoisnuoli näytöllä kertoo laiteen olevan vielä päällä. Naputtelen nappeja ja laite käskee pakittamaan 37km. Paperikartta esiin. Sijainnin päättely on yllättävän haastavaa. Hetken päästä löydän muutaman muutaman mahdollisen sijainnin itselleni, ja lähden jatkamaan. Jokunen kilometriä omaa jälkeä takaisin, sitten pienempää uraa Hämeenkankaan poikki kohti varsinaista reittiviivaa. Ajouraa koristavat koko uran levyiset jätyneet vesilätäköt. Muutamassa on rikkinäistä jämurskaa päällä, vissiin joku autoillut heikoilla jäillä. Mikäs siinä pujotellessa, pitoa löytyy, ainakin edestä. Reittikin löytyy lopulta, jatkan vallan oikeaa tietä pitkin. Lampun johtoja saa hetkittäin asetella. Yllättävän pimeää aina kun valot sammuvat, varsinkin alamäessä.

Pääsen lopulta taukopaikalle, joka on Kuninkaanlähde Kankaanpään lähistöllä. Lähteen vesi tuntuu lämpimältä. Olikin jo jano. Tyhjillään (?) olevan hotellin ulkovalo helpottaa kokkaamista. Vedet kiehumaan, jäätyneet pullot lähteeseen sulamaan. Reilu kilo retkiruokaa naamariin. Iso kuppi inkivääriteetä. Termarin uudet vedet jäätymään. Alkaa palella vaikka on taukotakki päällä. Pakkaan kamat ja päätän ajaa pikkupätkän takki päällä. Tiedän tekeväni virheen, mutta en välitä. Jatkan matkaa kohti reitin kohokohtaa.

Pyöriskelen maalaistalojen pihateillä. Reitti vaikuttaa väärältä. Gepsi on mykistynyt, ei päde 30+h akunkesto pikkupakkasessa. Päätän lingota koko lezynen kaseikkoon. En pysty päättämään kummalle puolen tietä heittäisin. Gepsi menee laukkuun odottamaan päätöstä. Lähitalon koira pyytää kovaäänisesti poistumaan, jään silti odottelemaan, josko isäntäväki heräisi tarjoamaan suunnistusneuvoja. Ei herää. Kartta takaisin laukkuun ja tuurilla. Löydän taas pikitielle, seuraavat 30km onkin suoraa tietä, helppo navigoida. Nukuttaa kovasti, jalat pyörivät yllättävän hyvin, mutta aivot ja silmät ottavat lepohetkiä sen kummempia lupia kyselemättä. Harkitsen puskatorkkuja, päätän kuitenkin siirtyä ajamaan keskelle tietä. Toivon herääväni aina ennen ojaa. Jäinen hiekkatie rullaa mukavasti, liukkaita paikkoja on vähän.

Jossain vaiheessa alkaa taas kestopäällyste, mistä tiedän, että reitin kohokohta, Sävi, on ohitettu. Mikäpä muu piristäisi matkamiehen mieltä enemmän kuin Sävi. No, näkemättä ja kokematta jäi tällä kertaa, ehkä nukuin juuri sillä kohtaa, tai sitten oli pimeää. Havahdun Suodenniemeltä. Eväsleipä ja kylmää vettä naamariin. Kettu jolkottelee tien yli ja jää katselemaan. Mahtaa pitää tyhmänä, ei voi moittia. Enää Mouhijärven mäet ja Murhasaaren mäet ennen kuin pääsen kiipeämään Pyynikinharjulle. Ajelen Porintien laitaa. Edelleen nukuttaa. Heräilen metritolkulla sivussa ajolinjaltani, onneksi autoja on vain vähän liikkeellä. Pyörä kulkee, pieni vastatuuli on hyytävän tuntuinen. Taukotakki on hiestä märkä. Hyvä minä, enää ei siis taukoja pidetä. Kello on samaa mieltä.

Nukahtelu pahenee, kerran herään sladissa, kerran pientareen sepelitä, kerran keskellä ajorataa takana tulevan auton ääneen. Ei toudellakaan hyvä, minä. Muistan termosmukissa olevat vedet, päätän laittaa pikakahvit. Haalea kahvi maistuu kamalalta, ei haittaa. Taas kulkee. Hetkellinen piristyminen kahvinjuonnin placebo-efektin seuraksena. Sitten taas torkuttaa. Kaivan hätävarageelit esiin laukusta, kaikki kofeiinilliset naamariin, loput takaisin. Jossain Siuron kohdalla pystyn taas ajamaan suoraan. Nokian keskustan lähestyessä huomaan, että kiire on kovempi kuin luulin. Osa geeleistä on valunut jo reisiin, pyörä kulkee kun pakotan itseni ajamaan. Liikenne heräilee, pakko vaihtaa ajoradalta kelville. Pujottelen vähiten hiekoitettuja ajolinjoja toivoen olevani näin vähän nopeampi. Liiankin tuttuja teitä pitkin kohti maalia, viimeinen eksyminen, ihmettelen kuinka pystyn eksymään näinkin tutulta reitiltä.

Tahmelassa tsekkaan kellonajan, aikaa riittää vielä kunniakierrokseen. Ensin Pispalan yli, sitten Pyynikin näkötornille, sitten alamäkeä Ruusikselle. Alkaa naurattamaan. Parta pitää helinää kun hekottelen itsekseni. Pyörä parkkiluolaan, kamat säilöstä ja saunaan. Uimaan. Bisse. Saunaan. Uimaan. Bisse. Saunaan. Uimaan. Bisse. Aamiaista. Tuttuja kanssapölvästejä notkuu pöydissä. Nopeat kuulumiset, jaa suaki väsytti, älytöntä!

Märkä taukotakki päälle, kiitosheit, koti kotia ja ensi kertaan. Hyvä minä!

Sori typot sun muu sekoilu, väsyttää vieläkin.

[plr]

Tuolla ylempänä kun sanoin, että tämä tapahtuma on parhaimmillaan porukassa, niin voihan tästä näköjään aika paljon saada irti yksikseenkin.

[TrailRider]

Talvipäivänseisaus 15.-16.12.2018

Raaportti kaakon retkikunnan ajelusta ei sekään ollut huono, mutta juttu on harvinaisen hyvä, jopa niin hyvä että arvelen että se on pitkälti valmiiksi jutuksi muotoillun tiedotteeń ansiota. Moni isompien ympyröidenkin mediavastaava voisi ehkä ottaa oppia

PS Hämmästyttävää myös ettei jutun alle ollut kertynyt sitä tavanomaista pyöräilijät sitä pyöräilijät tätä ja niin edelleen kuonaläjää,

Kiitos! Aika pitkälle kirjoittamani tiedotteen pohjalta toimittaja jutun rustaili ja soitteli vielä perään kysyäkseen muutamia tarkennuksia. Yritin kerroilla asiaa parhaani mukaan niin, että ”ei pyöräilijäkin” pääsisi asiasta edes jotenkin kärryille. Muutamaan toimittajan kysymykseen en osannut vastata, joten päätin soittaa Mikolle ja selvittää vastaukset.

Osittain offtopic: Jossain vaiheessa aamuyön tunneilla retkikunnassamme pohdiskeltiin liekö Mikosta tahi näistä rando-touhuista koskaan kirjoitettu juttua suomeksi vaikkapa Fillarilehteen tai muualle? Olisi varsin mielenkiintoista lukea mistä touhu on saanut Suomessa alkunsa, kenen toimesta ja niin edelleen!

Asiaan: kiitos järjestelyistä Mikolle ja reissutarinoista kaikille niitä kirjoittaneille! Mukavahan näitä on lukea. Erityisesti missilen teksti jäi mieleen! [emoji28]

Edit. Lisätty kuva alkumatkasta, kun maassa oli lunta, jaloissa voimaa ja päässä tolkkua.

[mkpaa]

Missilen matka ollut selvästi vaiherikas. Pisteet aivan erityisesti vesipullojen sulattamisesta lähteessä.

[mkpaa]

Osittain offtopic: Jossain vaiheessa aamuyön tunneilla retkikunnassamme pohdiskeltiin liekö Mikosta tahi näistä rando-touhuista koskaan kirjoitettu juttua suomeksi vaikkapa Fillarilehteen tai muualle? Olisi varsin mielenkiintoista lukea mistä touhu on saanut Suomessa alkunsa, kenen toimesta ja niin edelleen!

Olen itse kirjoittanut muistaakseni (?) 4 juttua lehteen. PBP, Miglia Italia, brevet-pyörät ja Transcontinental race (2013). Muita varsinaisia lehtihaastatteluja taitaa olla HS:ssä ollut ennen&jälkeen juttu tuosta ekasta Transcontinentalista. Radiossa olen ollut kolmesti ja TV:ssä kerran.
Tähän mennessä Talvipäivänseisaus, Ruska tai brevetit eivät ole juuri missään nousseet uutiskynnyksen yli suorista uutisvinkeistä ja mediatiedotteista huolimatta. Poikkeuksena lähinnä HSH, joka on päässyt Satakunnan kansan ja Länsi-Suomen nettiversioon.

[missile]

Piti oikein tarkistaa, kuudes kertahan tämä olikin, eka siis 2013, kun oltiin Varalassa rantasaunassa. No siitä on kylläkin vasta viisi vuotta

https://www.randonneurs.fi/tapahtuma/talvipaivanseisaus/

Minäkin joka kerta mukana, ei meitä 6 kertaa osallistuneita taida kovin montaa olla, Mikon lisäksi.

Kuusi kertaa mukana, ekana vuonna DNF. Marawintterisä oli sepelinsiru nastanreiässä, sisäkumit ja paikat loppuivat ennen kuin pääsin Varalaan.

2013 ja 2014 tuloksiin löytyy google sheets linkki sähköpostista. Muilta vuosilta taitaa olla tulokset randonneurs.fi sivulla.