Vähenevätkö rengasrikot ajovuosien myötä?

[kuovipolku]

Toisaalla esitettiin pari kommenttia jotka saivat minut ihmettelemään asiaa tetysti omalta kohdaltani mutta myös yleisesti.


Ensimmäinen kirjoittaja kertoo muutaman vuoden maantiepyöräilyä harrastaneesta kaveristaan, jolle samoilla renkailla tuli lyhyessä ajassa useita rengasrikkoja niin että vaikutti ettei kaveri päässyt rengasrikotta 500 kilometriä enempää siinä missä hän itse selvisi yhdellä per kesä. Syiksi tähän huomattavaan eroon hän esittää:

"Kyse on osin paskasta tuurista, mutta uskon siinä olevan tekemistä myös tien lukemisen ja ajamisen flown kanssa."


Toinen kirjoittaja vahvistaa edellisen:

"Kyllähän ne rengasrikot vähenevät ajovuosien myötä aika dramaattisesti."



Rupesin miettimään asiaa jo senkin takia että en ihan ymmärtänyt miten ajamisen flow voisi tähän vaikuttaa, mutta lähinnä siksi etten ollut mitään dramaattista muutosta havainnut.

Sen muistan että ajoin 5000 km ennen kuin jouduin renkaanvaihtohommiin, mikä tosin lienee ollut senkin ansiota että Vittoria Zaffiro ei ainakaan silloin ollut maantierengas kevyimmästä päästä. Sen jälkeen rengasrikkoja tuli tiheämmin, osin siksi että siirryin rullaavampiin mutta ohuempiin (jotta en olisi muita hitaampi ainakaan rengasvalintani takia), mutta opittuani kantapään kautta muutaman perusasian (kuten rengasrikon aiheuttaneen kivensirun tms huolellisen etsimisen ja poistamisen tai renkaan ulkopinnan pyyhkimisen ja kivensirujen poistamisen tärkeyden) keskiarvo vakiintui nopeasti.


Kysymys kuuluukin kuten otsikossa seisoo. Ja jos väittämä pitää paikkansa, mitkä mahdollisesti ovat syynä (edellä mainitsemieni lisäksi)?


Vähemmän kokenut ajaa mahdollisesti enemmän pientareen puolella eli siellä minne kaikenlaista renkaita puhkovaa ainesta on kertynyt, mutta mitä muuta tien lukeminen tässä mielessä pitää sisällään? Kiveen tai kuoppaan ajamisen välttämistä?

Vähemmän kokenut ehkä (vieläkin?) ajaa turhan korkeilla paineilla?

Mitä rengasrikkoja vähentäviä niksejä, keinoja tai ajotapoja kokeneemmalla kuskilla on joita uusi maantiepyöräilijä ei verraten pian tai viimeistään toisella kaudellaan ole jo omaksunut tai ei osaa?


PS Tubelessrenkaisiin siirtyminen on varmasti vähentänyt rengashommiin joutumista ja niiden käyttäjät lienevät keskimäärin kokeneempia kuin maantiepyöräilijät yleensä, mutta jätetään sen vaikutus tässä yhteydessä huomioimatta.

[Marsusram]

Kyllähän terävän lasin, soran ja kanttien välttely kehittyy automaatioksi vähitellen.
Kokemuksella välttää paikkoja, joihin irtotavaraa kertyy ja väistöreaktiokin toimii sujuvasti lähes huomaamatta.
Toisaalta tulee ajettua renkaita loppuun, jolloin tietää rengasrikon olevan tulossa ennen pitkää..

[MacKonte]

Nuorena ajoin tuhansia kilometrejä ilman ainoatakaan rengasrikkoa. Kun sitten "aikuisena" ostin maantiepyörän, meni ensimmäisellä lenkillä kaksi rengasta. Sen jälkeen on rengas mennyt kerran maasturista ja viidesti sinkulasta.

Ruusupensaiden reunustamia teitä välttäisin. Samoin orapihlaja-aitoja. Nuo maantiepyörän kaksi rengasrikkoa osui kelville, missä asukas oli hiljattain leikannut orapihlaja-aidan. Cyclon rengasrikoista osa sattui tuulisen päivän jälkeen työmaan pihalla, missä on varsin kookkaita ruusupensaita pihan laidalla. Maasturin rengas meni hiekkatiellä, jonne oli kylvetty sapelihammassepeliä.

Useimmat rengasrikot on sattuneet kelvillä, joten välttäisin niitä

[N-Man]

Esittäisin pääasialliseksi syyksi sen että kokeneempana lenkit pitenevät ja suuntautuvat enemmän kaupunkialueiden ulkopuolelle. Kilometreistä isompi osa siis ajetaan maanteillä jossa on vähemmän terävää roskaa kuin kaupunkialueella joilla siis aloittelija viettää suhteessa isomman osan ajastaan.

[Jar56]

Viime syksynä alkoi tapahtuma sarja joka ihmetyttää vieläkin.Cyclosta meni takaa sisuri,vaihdettu meni uudelleen .Välillä pumpaten ajoin kotiin.Vaihto taas ilmat pihalle.Sitten tutkintaa ,reikä noin vastapäätä venttiiliä 10 cm erotuksella kaikissa kolmessa sisurissa ,ulkopinnassa.Sisurit loppu,joten paikkausta .Käänsin ja väänsin päälyrengasta ei löytynyt mitään.Paikattu sisuri paikoilleen .Reikä jälleen sama kohta paikan vieressä.Taas tutkintaa jälleen päälyrengasta nurin päin ei mitään.Taas uusi sisuri sama homma.Sitten hain tokmannilta sisureita ovat paksuja piti ilmat joten päästiin taas ajamaan.Ajattelin että päälyrengaassa on kuitenkin jotain ,joten hommasin uudet.Cyklo jäi talveksi seisoo. Kun lunta tuli kunnolla ja ajelin maasturilla.Nyt otin cyclon käyttöön ja vaihdoin uudet päälyrengaat.Taka sisurissa reikä ,sama kohta.Uusi sisuri,reikä.Vasta kolmas piti.Onkohan toi taka kiekko noiduttu.Edessä ei mitään ongelmia.Reikä aina samassa kohdassa venttiiliä vastapäätä. Ulkopinnassa eli päälyrengasta vasten.

[oppes]

Itse tunnistan noista vain oppimisen paikkaamaan. Eli siivotaan siitä päällirenkaasta se läpi tunkeutunut kiven (whatever) muru. Tuon oppiminen vaati kyllä ikävän monta paikkoa ja ihmettelyä ennen "lampun syttymistä". Tunsiko itsensä tyhmäksi.... juu....

[Jar56]

Joo renkaat on paikattu ja käyttöä tulee.Mutta miten se kivi tai muu siru olisi joutunut uusiin rengaisiin.

[nure]

Kannattaa koputtaa puuta mutta mielestäni vähentynyt, toisaaltaan käytön mukaan vanhemmiten panostanut laadukkaampiin ja työmatkapyörässä varsinkin, kestävempiin renkaisiin ja sisäkumeihin.

[SamiMerilohi]

Nyt täytyy koputtaa puuta molemmilla käsillä, mutta aktiivista pyöräilyharrastusta on takana reilu pari vuotta ja rengasrikkoja nolla. Tuskinpa ne tästä ainakaan vähentyvät.

[JohannesP]

Näin kun muistelee omaa alkutaivalta ja nyt kun seuraa melko uuden harrastajan ajoa niin olen huomannut tuon tien "lukemisen" taidon harjaantuvan. Vähän enemmän kokemuksella osaa katsoa tietä pidemmälle eteen ja välttää paljo suuremmalla todennäköisyydellä reiät. Sit vielä, kun löytää sopivat renkaat, sisäkumit ja rengaspaineet omiin ajoihin sopiviksi. Tosin tuurillakin hyvin paljon tekemistä ja missä sitä ajaa.

[Köfte]

^ Tuossa mainittiin kaksi asiaa; ennakointi ja kokemus.
Viimeinen lause viimeistelee kokonaisuuden.

[VesaL]

Nuorempana tuoreena harrastajana jaksoi ajaa enemmän ja tiukalla budjetilla renkaat ajettiin nahoille. Keski-ikäistyvänä elintasolenkkeilijänä vauhti ja km-määrät laskevat tavaran parantuessa - siispä rengasrikot vähenevät.

[PatilZ]

Mä en vissiin ole vielä tarpeeksi kokenut. Jos suljen pois renkaan iän, laadun ja tyypin ja ajettujen kilometrien määrän, niin en koe kokemuksen mitenkään vaikuttavan rengasrikkojen määrään. Ennenvanhaan oli venäläisten tuubien kanssa pelaaminen loton pelaamista ja sinänsä rengasrikkojen määrä on vähentynyt. Mutta mutta.

Esimerkkinnä tapaus muutaman vuoden takaa Pirkan Pyöräilystä, jossa pitempi lenkki sisälsi kaiken kaikkiaan kolme tai neljä rengasrikkoa, en muista tarkkaan. Ensimmäinen jo ennen starttia parkkipaikalla. Präniköitä Scwalben One tuubeja. Kokemusongelman sijaan selitän asian vi**n huonolla tuurilla. Kuten sen, että Styrkeprövenissä meni lähdössä uusi tuubi aivan totaalisen pas2 parikymmentä kilometriä ennen maalia, kun porukan noviisi ajoi reitin läpi murheitta kuluneilla nakeilla. Tai sitten olen kokemuksen osalta teflonia.

Toisaalta mulla tää tuuri on kroonisesti muutenkin vähän tuolta hanurin puolelta. Kuinka moni pääsee kehumaan hajoittaneensa joka kolmannessa ajamassaan Vätternrundanissa takavaihtajansa? Ja siis hajoinneita takavaihtajia on enemmän kuin yksi.

[teräsrunko]

Ei ehkä liity niin paljon maantieajoon, mutta noin yleisesti lasinsirujen määrä on huomattavasti vähentynyt siitä mitä se on ollut vaikka 10 - 15 vuotta sitten. Syy on tietenkin limujen, keskioluen ym. siirtyminen yhä laajemmassa määrin tölkkeihin ja muovipulloihin.

[Roiala]

Mitä lie tuhersin kun sain tänään kelkanjäljella läskin nastarenkaan puhkeamaan...

Mutta harvassa ovat kumin puhkeamiset onneksi nykyään, alle kerran vuoteen vaikkei tietty kilometrejä tule montaakaan tuhatta mutta pääosa (ainakin ajasta) metsässä.

[BB Holland]

Olosuhteet ja rengas noihin vaikuttavat. Olosuhteisiin ei paljon voi vaikuttaa, mutta oppii välttämään tiettyjä renkaita. Minulla aikoinaan murheenkryyninä olivat Maxxiksen xc-renkaat. Samaan aikaan maantiepyörän ensikummit olivat heikot niin ennätykseksi jäi joku 23 puhkeamista vuodessa. Joku aika sitten kaivoin Maxxixseja komerosta ja taas paukahteli joka päivä, ennen kuin tein oikean toimenpiteen. En puhu nyt Flyweighteista, ne dumppasin jo silloin ennemmin.

[oppes]

Ei ehkä liity niin paljon maantieajoon, mutta noin yleisesti lasinsirujen määrä on huomattavasti vähentynyt siitä mitä se on ollut vaikka 10 - 15 vuotta sitten. Syy on tietenkin limujen, keskioluen ym. siirtyminen yhä laajemmassa määrin tölkkeihin ja muovipulloihin.

Hyvä huomio. Ite olen opetellut vältämään erityisesti sellaisia "alikulkutunneleita", joissa tiedän nuorison notkuvan viikonloppuisin (sadetta paossa, keskaria kiskoen). Noissa meni aikanaan muutamakin sisuri.

[pulmark]

Oisko myös renkaiden laatu ja pistosuojausmateriaalit parantuneet. Kokemuksesta myös apua, kun ajelee eri valmistajien renkailla ensin ja sitten alkaa kokemuksesta huomaamaan mikä kestää ja mikä ei. Kestäminen on yleensä myös kompromissi ajomukavuuden/rullaavuuden/nopeuden ja pistosuojauksen välillä. Kisakäyttöön tarkoitetut renkaat ainakaan mulla eivät ole kestäneet tuhansia kilometrejä.