^ joskus 35-vuotta sitten alitinkin jonkun nuorten MM-rajan, mutta ei sinne jalkavammaisena menty. Enkä olisi varmaan menny muutenkaan.

Hivenen eroa oli noissa valmistautumisissakin; Alisa oli 4kk etelässä tai jossain Keniassa, ja on valmentaja joka huolehtii ( sanojensa mukaan) levosta ja ravinnosta.
Mulla mitään ollu, vähän hölkkäsin pururadalla maksimi oli 50km viikossa. Suurimman osan ajasta oli jalkavammalepoa. Kukaan mitään valmentanu, ja ravintopuoli oli maailman heikoimmissa kantimissa. Minä se kuihtunu kukkakeppi olin, jaloissa oli lihaksia mutta muuten aika luuranko.
Sanaakaan ei ollu Aamulehdessä kympin hölkästä nyt. 1983 kympin hölkästä oli kaikissa lehdissä aukeaman juttu.


Kas tuossa legendaarista kuvaa Suomen ensimmäisestä naisten 10 000m juoksusta, Valkeakoski 1983. Toisena hölkkää jo edesmennyt Sinikka Keskitalo, Sirkku Kumpulainen kolmantena ja Elli Hallikainen neljäntenä. Karmea hölkkä, joka askeleella sattui ja jokainen voi ite miettiä paljonko se syö sekunteja kierroksellakin, ja kierroksia oli 25.
Hölkästä ...siis yleisesti...jäi harmittaan että kukaan ei tukenu eikä välittäny, ja kun tuli jalkavammoja niin en tiennyt mitä olisin voinut tehdä? jätin sitten syömättä kun ei voinu hölkätä. Olisin kovasti halunnut edes yhden kerran pystyä juoksemaan kympin terveillä jaloilla, niin että olisi saanu mennä niin kovaa kun kuntonsa puolesta pystyy.