Kommenttini on mielipide mutta saattaa joskus sisältää myös pienen määrää faktaa.
Kyllä nuo jäljet on tulleet siitä, että on tultu alas. Varmaan yli kymmenen kertaa olen tullut nuo portaat pyörän kanssa ylös ja ei ole tarvinnut laahata jarru lukossa portaiden vieressä.
Voi olla niinkin. Olin sähkön kanssa tuolla ja alaspäin meno portaita ihan helppoa pyörää kantamalla mutta ylöspäin teki kyllä tiukkaa joten voisin kuvitella että luomullakin esim. naisilla ylöspäin portaita ei välttämättä onnistu.
Pipo muokkasi tätä : 11.08.2019 at 21.55
Kommenttini on mielipide mutta saattaa joskus sisältää myös pienen määrää faktaa.
Rokua: liityin uteliaisuuttani Rokuan kp:n faceen. Tuolla on käsittääkseni kyse aika lyhyestä pätkästä jolla on ajokielto. Kirjoituksista päätellen pari henkilöä oli etukäteen päättänyt että pyöräily on pahasta. Nyt he pääsevät purnaamaan metsähallitukselle ja näköjään saivat asian lehteen saakka.
Eniten näissä ajokielloissa ärsyttää se että niitä laativien tahojen ei tarvitse perustella kieltoa.
Lähetetty minun PLK-L01 laitteesta Tapatalkilla
Rokualla rajoitukset ovat täysin paikallaan ja perustelut selviävät äkkiä käymällä paikalla. Alue ei kestä kovin suuria määriä liikkujia maaston herkkyyden takia. Harjut ovat tuulen kasaamaa hiekkaa, kuntta on ohut ja kesäisin rutikuiva. Reitiltä poikkeava kävelijä ja pyöräilijä jättää välittömästi jälkensä maastoon. Tästä syystä mm. Pookivaaralle nousuun on rakennettu portaat kun ura leveni ja syveni vuosi vuodelta. Portaitten rakentaminen ei ole operaationa halvimmasta ja kertoo tarpeesta tehdä jotain maaston kulumisen ehkäisemiseksi. Itse kansallispuisto on pieni ja mielenkiintoista ajettavaa riittää paljon sen ulkopuolella, miksi siis tunkea tuolle pienelle alueelle jossa pyöräilyä on rajoitettu?
Kaikkihan voidaan sinänsä kyllä kieltää mutta millään kiellolla mitä ei voida valvoa ei oikeastaan ole merkitystä. Tämä olisi epäilemättä yksi niistä. Mitä olen Rokualla käynyt niin ei siellä kyllä ainakaan ruuhkaa ole.
Kommenttini on mielipide mutta saattaa joskus sisältää myös pienen määrää faktaa.
Eipä noita portaita varmastikaan ajamaan monikaan kykene, mutta sitten talutetaan tai kannetaan pyörää. Nuo jäljet on syntyneet tasan tarkkaan siitä, että on takajarru lukossa laskettu alas, kun ei ole kehdattu taluttaa eikä uskallettu ajaa portaita. Tuollaista jälkeä ei tule esim. pyörän työntämistä ylös itse portaita kävellen.
Ne on varmaan olleet niitä maantiepyöräilijöitä, joista tämä butleri niin kovin paasaa.
Minä ajan vain Ponssen renkaiden jäljissä, näin en tuhoa sitä koskematontaluontoa mikä jää siihen väliin.
^ Heh, itsekin pistin merkille niin Hossassa kuin Rokuallakin että meillä on kahdenlaista metsää jäljellä: taimikkoa ja esiharvennettua taimikkoa![]()
-Usot sie jot myö uitiin?
Mitä noihin Hossan portaisiin tulee, niiden yläpäähän pistetty "älä aja pyörällä portaiden vierestä, maasto kärsii" -kyltti voisi auttaa asiaa. Ei siellä sellaista ainakaan silloin ollut, kun itse tuosta viimeksi menin - siis talutin/kannoin pyörääni siivosti portaita pitkin molempiin suuntiin. Jos/kun 95 prosenttia pyöräilijöistä tajuaa olla ajamatta tuosta ilman kylttiäkin, opastaulu voisi pistää jäljelle jääneistä 80 prosenttia taluttamaan. Sitten rappusten vierustaa ei ajaisi enää juuri kukaan.
Kävin Syötteen poluilla kävelemässa. Paljon oli pyöräilijöitä ja vähemman jalan liikkuvia päiväretkeilijöitä. Näytti muodostuneen sellainen toimintamalli, että kävelijä väistää takaa tulevaa pyöräilijää ja pyöräletkaa. Esimerkiksi pitkospuilla (joista jotkut ovat tuolla aika pitkiä) kävelijä menee suohon seisomaan, että pyöräilijät pääsevät ohittamaan pitkospuita pitkin. Olin kumisaappaissa liikkeellä ja lähinnä havainnoin toimintaa, niin ei siinä mitään. Mutta jos olisin ollut lenkkikengillä tai painavan rinkan kanssa, niin pysähtyminen pitkosten viereen suohon ei olisi ollut kovin houkutteleva vaihtoehto. Pitäisikö säännöt (= yhteinen sanaton sopimus) olla sellainen, että halutessaan jalan liikkeellä olevan ei tarvitse väistää pitkospuilta ojaan ohittavaa tai vastaan tulevaa pyöräilijää. Ja pyöräilijöidenkin on tähän tyytyminen. Tapasin tuolla Syötteen kävelyllä muita retkeilijöitä, jotka olivat todella närkästyneitä nykytilanteesta: kertoivat, että esimerkiksi Saariselällä meno on mennyt sellaiseksi, että siellä ei ole enää mukava olla jalan liikkeellä, kun kovavauhtisia pyöräilijöitä on niin paljon.
Talvella on moottorikelkkareitit ja hiihtoladut erikseen; pitäisikö sama erottelu tehdä jalkareiteille ja pyöräreiteille?
p.s. Otsikössa mainitaan Kansallispuistot,mutta sama ongelma on muissakin puistoissa/metsissä, joissa poluilla liikutaan.
Tuo kävelijöiden ja pyöräilijöiden kohtaamisväistämissäääntö voisi tosiaan olla pyöräilijän väistämiseen "velvoittava" ihan yleisestikin.
Minusta on kiusallista, että kävelijä siirtyy sivuun jo kauan ennen kohtaamista. Pyörän kanssa taas ei viitsisi seisoskella minuuttitolkulla polun tai pitkospuiden sivussa odottelemassa kävelijän saapumista kohdalle. Olisi hyvä jos kävelijä voisi luottaa pyöräilijän väistävän sitten loppujen lopuksi, mutta sen voisi antaa polkea siihen lähelle.
Syötteellä on luontokeskukselta lähdettäessä kyltit, että pyöräilijä väistää ja niin se minusta pitää ollakin eikä todellakaan pidä odottaa, että kävelijät hyppii suohon pitkoksilla jne. Onneksi niillä pisimmillä esim. Riihisuolla on levennyskohtia, joissa ohittaminen onnistuu, jos nyt ei ajamalla niin lyhyesti jalkautumalla ilman, että kummankaan tarvitse käydä seisomassa suossa. Valitettavasti Syötteelläkin liikkuu liikaa niitä keskinopeutta tuijottavia kusipäitä, joilla on niin perhanan kiire, että odottavat kaikkien muiden väistävän. Tuota samaa olen nimittäin kuullut, että moni ei hidasta yhtään ja odottaa kävelijän hyppäävän sivuun ja joidenkin kävelijöiden käytöksestä olen havainnut, että tästä on tulossa toimintamalli, vaikka itse himmaakin reilusti ja valmistautuu antamaan tilaa.
Molemmilla lienee yhtäläinen oikeus liikkua luonnossa joten ei voi olettaa pyöräilijä olisi jotenkin enemmän väistämisvelvollinen. Näitä elämäntapanärkästyjiä riittää kyllä molemmilla puolilla.
Takaa tullessa pyöräilijä on nopeampi joten hitaammin etenevä kävelijä väistää...miten muutenkaan se voisi olla. Paitsi tietysti jos pyöräilijä poikkeaa polulta ohitukseen ja taas joku närkästyy.
Jotenkin on vaikea ymmärtää että miten sellaisestakin asiasta kuin kuka väistää pitkospuilla saadaan tehtyä ongelma. Kertoo kyllä aika paljon sellaisen tilanteen molemmista osapuolista..
Kommenttini on mielipide mutta saattaa joskus sisältää myös pienen määrää faktaa.
No kysehän oli siitä, että pyöräilijä ajaa ja olettaa kävelijän hyppäävän suohon. Ko. tilanteessa pitkoksilla on syytä jalkautua. Nostaa se pyörä sinne suohon niin sivuutus onnistuu siten, että kummankaan osapuolen ei tarvitse siellä suossa kenkiään kastella, mutta kun ei voi siitä pyörän päältä nousta, kun se on niin raskasta ja vaivaloista. Toinen vaihtoehto on ohitustilanteessa odottaa ja ajaa hitaasti kävelijän perässä, että he pääsevät pitkososuudelta pois ettei tarvitse kenkiä kastella. Ai niin mutta keskinopeus kärsii...
Mutta ylipäätään niin yleinen kohteliaisuus ja käytöstavat auttaa paljon. Tehdään ajoissa tiettäväksi, että ollaan lähestymässä eikä ajeta parin metrin päähän ja tehdä äkkijarrutusta tai aleta siitä huutelemaan, että tulossa ollaan vaan riittävän etäältä, otetaan ajoissa vauhtia pois ja otetaan sitä vauhtia pois sivuutuksen ajaksi, vaikka toinen osapuoli olisi huomannutkin ja lopuksi kiitetään tilaa antanutta.
Naulan kantaan. Jos normaaleilla kohteliaisuussäännöillä kykenee liikkumaan katuvilinässä niin kyllä sen pitäisi onnistua luonnossa ja jopa pitkospuillakin. Ja jos joku siihen kykenemätön Uuno tuleekin vastaan niin turhaa sen on antaa omaa reissuansa luonnossa pilata.
Kommenttini on mielipide mutta saattaa joskus sisältää myös pienen määrää faktaa.
Pyöräilijä on ollut metsässä vasta parin vuosikymmentä, jalan menty tuhansia,joten kohteliaasti väistämme ja osoitamme olevamme vielä taipaleen alussa metsän käytössä. Toisaalta en tiedä missä metsässä niitä ihmisiä kohtaa, en ainakaan itse usein....
Sama juttu Ylläksellä. Minusta täysin perusteltu juttu. Päinvastoin kuin Pipo toteaa, etuajo-oikeus ei määräydy vauhdin perusteella. Jos määräytyisi, olisi jalankulkijoilla tavallisen kurja luonnossa liikkua. Kuten laskettelurinteessä, hiihtoladuilla ja pyöräteillä, myös poluilla takaa tuleva väistää. Ei hitaampi:
Minusta ne pyöräreitit vois vetää erikseen ja päällystää metrin leveällä asfaltilla. Joka aamu harjakone vetää märät neulaset pois.
Useimmat ja/tai eniten pyöräilyyn käytettävät polut ovat sen verran leveitä, että tilaa on ilman, että tarvii varvikon kautta mennä. Toki tilanne vaatii, että molemmat ovat mukana, mutta tuollainen hitaampi väistää-ajattelu muodostaisi täysin kestämättömän kulttuurin metsiin.
Lähtökohtaisesti polut ovat kapeita singletrack tyyppisiä joissa ohittaminen on mahdotonta ilman hitaamman väistämistä tai pöpelikköön kiertämisenä, jos ne ovat jotain muuta niin silloin en kutsuisi niitä poluiksi vaan enemmänkin ajouriksi jolloin väistämistä ei edes tarvita koska tilaa on suorittaa ohitus muutenkin.
Kommenttini on mielipide mutta saattaa joskus sisältää myös pienen määrää faktaa.
Eikö noin yleisesti ottaen kaikkialla muualla ohittaja väistä ja on ohittajan vastuulla että ohittaminen sujuu turvallisesti?
Kaipa se muodostuu ongelmaksi siinä vaiheessa, kun toinen osapuoli kuvittelee hänellä olevan oikeuksia, mitkä eivät ole toisen "tiedossa".Jotenkin on vaikea ymmärtää että miten sellaisestakin asiasta kuin kuka väistää pitkospuilla saadaan tehtyä ongelma. Kertoo kyllä aika paljon sellaisen tilanteen molemmista osapuolista..
Sama juttuhan se on näiden autiotupien kanssa. Joku kuvittelee, että siellä voi viettää mukavasti kuuden viikon kesäloman koko perheen voimin, kun ne on tarkoitettu lyhyeen yöpymiseen. Tosin tästä asiasta valitettiin jo -70 -luvulla Karhunkierroksella.
Pitkospuilla ongelmana on se, että jos pitkokset ovat kovin kapeat, pyöräilijän voi olla vaikea jatkaa matkaa jalkautumisen jälkeen. Tämä toki riippuu pitkälti pyörilijän taidoista.
Tietysti ohittaja vastaa turvallisesta ohittamisesta mutta jos kerrotte mihin se ohittaja voisi ns. väistää kapealla polulla muualle kuin pöpelikköön..ellei ohitettava väistä / tee tilaa ohitukselle... niin olisin kovin tyytyväinen.
Olin juuri kansallispuistossa pyöräilemässä ja tasan kaksi kertaa tuli ohitustilanne. Saavutin nopeampana edellä kulkijan, pirautin vienosti kelloa jolloin ohitettava väisti hieman sivuun, moikkasimme ja kiitin ja jatkoimme molemmat matkaamme. Näin helppoa se on.
Kommenttini on mielipide mutta saattaa joskus sisältää myös pienen määrää faktaa.
Tuo ei kyllä Syötteellä pidä yhtään paikkaansa.
Se on sen pyöräilijän henkilökohtainen ongelma, jos ei osaa. Ei mikään yleinen ongelma, jonka takia käyttäytymismalleja tulisi muuttaa tai muiden kahlata suossa. Matka jatkuu helposti työntämällä ne pitkokset loppuun. Ei ne kuitenkaan kilometrien mittaisia ole.
Eiköhän tuossa ole minä minä asenteesta eniten kiinni. Paljon oon poluilla kävellyt, juossut ja pyöräillyt ja ikinä ei ole ollut ongelmia kun hidastaa vauhtia, väistää tarvittaessa ja vaihtaa muutaman sanan. Ei noita poluilla liikkujia sentään niin ruuhkaksi asti ole ehkä jotain Nuuksiota lukuunottamatta. Ja esim tonne naapuri kansallispuistoon missä on poluilla pyöräily sallittua en mene viikonloppuna keskellä kaunista päivää kun tiedän että siellä on paljon kävelijöitä. Suosikki reitiltä kun ottaa kilometrin sivuun tai menee sateisella kelillä niin ei näe ketään koko päivänä...
Onneksi ainoastaan naapuri näki ja hänkin vasta kotipihassa, kun 65-litran rinkka selässä tulin perheen avotulen äärestä 5 km päästä kotoa. Stetsonia en onneksi omista, eikä kuksa roiku henkseleissä. Tuossa vaan oli kyse varusteiden ja lasten jaksamisen kokeilusta. Sitä en tiedä, ymmärsiköhän Haltillekin vaeltanut naapuri tätä.
Samantekevää. Olennaista kuitenkin on, ettei synny mitään hitaamman pitää väistää-asetelmaa, jonka herkästi wannabe mtb-harrastajien kasvava joukko tulkitsee, kuten valitettavan moni tekee tieliikenteessäkin, etuajo-oikeudeksi.
Kirjanmerkit