Taustaa: Pyöräilyharrastukseni on viime vuosina ollut aivan liian epäsäännöllistä ja pahana tapanani on aloittaa aina "uudelleen alusta", kun vanha veri alkaa keväällä vetää maantielle. Ajotekniikkaa, tietotaitoa ja ilmeisesti sellainen fyysinen pohja, joka on suhteellisen helppo herättää henkiin aina uudelleen, tuli kuitenkin hankittua junnuna 1980-luvulla, neljän kilpailukauden aikana. Harrastus kuitenkin lopahti pitkäksi aikaa tuossa 18 vuoden korvilla; aikuisena en ole kuitenkaan saanut itseäni pidettyä paheiden parissa, vaan pyöräilykärpänen on alkanut herättää joka vuosi talviunesta, ennemmin tai myöhemmin (oli tuossa jonkin aikaa sellainenkin jakso, että lenkkiä tuli ajettua talvellakin, mutta aivan viime vuosina on ollut muka talvisin liikaa muuta tekemistä, eikä peruskuntoharjoittelua ole tullut hoidettua).
Tänä vuonna, vapusta lähtien ajokilometrejä on kertynyt noin 1100, mielestäni hyvin kohtuullisia pyörittelylenkkejä korkealla kadenssilla ja enimmäkseen pienillä tehoilla, mutta vähitellen myös vähän vauhdikkaampia vetoja. Tyypillinen lenkin pituus on ollut 50-60 km, lenkkejä kahdesta neljään viikossa. Pelkään kuitenkin, että entisenä kilpapyöräilijänä en oikein tahdo antaa itselleni lupaa ajaa niin hiljaa, kuin 45-vuotiaalle seniorille ja ikuiselle vasta-alkajalle sopisi. Lähtötilanne toukokuun vaihteessa oli täydellinen rapakunto, sillä viime vuoden syyskuun jälkeen en ollut liikkunut käytännöllisesti katsoen lainkaan.
Sain tässä taannoin vihdoinkin hankittua käyttööni sykemittarin ja se on ollut käytössäni tämän viikon lenkeillä, jotka ovat ikävä kyllä jääneet vain kahteen. Tiistaina testailin mittaria ja sykkeitäni, mittasin myös maksimisykkeeni vetämällä lenkin loppupuolella kolmisen kilometriä lähes maksimivauhtia ja vetämällä lopuksi Kuninkaanmäen "HC-nousun" (vitsi vitsi: vrt. Tour de Helsinki) ylös aivan täpöillä. Mäen päällä syke kävi arvossa 189, joka on todennäköisesti ainakin hyvin lähellä todellista maksimisykettäni, vaikka se saattaa olla ikääni nähden yllättävän korkea. Tämä tuntuisi selittävän myös lenkin alkupuolen korkeat lukemat: hämmästelin, kun mittari näytti Immersbyntien mäkiä "säästöliekillä" noustessakin yli 180 iskua minuutissa. Tuo maksimiarvo ja lenkin loppupuolen palautusvaiheiden kohtuulliset 130-140 iskua minuutissa huojensivat mieltäni.
Tänään kuitenkin tarkoitukseni oli ajaa rauhallinen peruskestävyyslenkki, jollaisen periaatteessa sitten ajoinkin, 86 km enimmäkseen pienillä välityksillä. Nyt olen kuitenkin hämmentynyt ja huolissani, tuijotettuani sykemittaria helteisen lenkin alusta loppuun asti. Vaikka vauhti oli mielestäni rauhallinen (ensimmäkseen välillä 27-31 km/h, keskinopeus 28 km/h), pulssi pysyi tavattoman korkeissa lukemissa, jatkuvasti alueella 160-170 eli noin 85-90% maksimisykkeestä. Eihän tuollaisella sykkeellä pitäisi tämmöisen turistin pystyä edes ajamaan kolmea tuntia...? Ja vauhti tuntui todellakin kohtuulliselta, noista sykelukemista huolimatta.
Nyt mietityttää, olenko onnistunut vahingossa rääkkäämään itseni ylikuntoon tämän kevään ja kesän aikana, edes tietoisesti rääkkäämättä. Voisiko tuollainen sykealue viitata ylikuntoon? Leposykettä en ole viime aikoina kunnolla mitannut, mutta aktiiviaikoinani (junnuna M18-luokassa) se oli luokkaa 48. Viime aikoina, silloin harvoin kun olen sen mitannut, se on ollut kuudenkymmenen hujakoilla.
P.S. Tiedän kyllä, etten ole toiminut viisaasti, sillä peruskuntoharjoittelua ja monipuolista liikuntaa ei saisi jättää väliin ja hypätä vain keväällä satulaan, mutta silti tilanne on nyt tämä...
Kirjanmerkit