Paljon tietysti riippuu siitä, että meinaako ajaa "kilpaa" vai kilpaa. Mä olen ajellut "kilpaa" sinkulalla jonkun marttacupin ja XC-kisan sekä Tahkon 60 km pariin otteeseen. Huvikseen kisailemiseen riittää erittäin hyvin se, että polkee maastossa sen mitä jaksaa ja ehtii. Sinkulointi itsessään kehittää kuntoa paljon monipuolisemmin kuin vaihdepyörä, joten ei siinä sen kummempia tarvita. Ja mulla ainakin sinkulan kanssa maastossa väsyy sekä selkä että polvet paljon vaihdepyörää vähemmän, kun tulee automaattisesti hypättyä putkelle paljon herkemmin ja turha satulasta runttaaminen vähenee. Keskivartalo ja kädet vahvistuu sinkulan kanssa jumpatessa ihan eri tavalla kuin vaihdefillarin kanssa.
Jos meinaat oikeasti ajaa kilpaa ja pärjätäkin, niin kyllä jo Suomenkin kisoissa mennään sen verran kovaa, että extreme-pitkiä matkoja lukuunottamatta sinkulalla kärjen vauhdissa pysyminen taitaa olla aika lailla mahdotonta. Ensimmäinen ongelma tulee eteen jo startissa, koska hyviin sijoituksiin pitäisi olla heti paukusta kamppailemassa kärkipään paikoista, varsinkin runsasväkisemmissä karkeloissa. Siksi on hyvin tyypillistä, että vauhdit heti startin jälkeen ovat niin kovia, että sinkulalla ei välitykset yksinkertaisesti riitä. Kun sitten tullaan ekoihin teknisempiin paikkoihin, pelotonin peräpäässä meno tyssää ja menee talutteluksi, kun jono kulkee sinkulalle liian hitaasti ja ohi ei pääse. Siinä jää helposti kärjestä jo monta minuuttia ennen kuin kisa on varsinaisesti päässyt edes vauhtiin.
Se olisi tietysti aivan loistavaa, jos kansallisiin mittelöihin rupeaisi tulemaan sen verran 1-vaihdekuskeja viivalle, että voisi rueta kisajärjestäjille esittämään toivomuksia epävirallisista sinkulaluokista.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Lainaa viestiä vastauksessa
Alkujaan tämän lähetti Manninen
Kirjanmerkit