Tullut toistakymmentä vuotta ajettua aina kun pystyy ja yleensä aina ollut mahtava fiilis kun pääsee tien päälle. Ei varmaan mikään ylikuntojuttu mutta tänä kesänä ollut vähän huolestuttavia merkkejä kun ajelu on tuntunut ensimmäistä kertaa vähän tylsältä. Ajoakaan ei ollut tullut niin paljon kuin suunnittelin pakkopulla -fiiliksen takia. Heinäkuussa tosin retkipyöräilyä ja odotusarvo että pakkopulla johtuu liian tutuista kotimaisemista (I hope). Mutta jos ei, niin onko hyviä vinkkejä vaikean kohdan ylittämiseen. Itsellä kävi allasuinnissa vähän samalla tavalla. Kaakelin tujoittaminen ei vaan maistu. Mutta järviuinti toimii edelleen. Keväällä sain kyllä hyvin poljettua kun oli menossa 12 viikon tarkkaan suunniteltu pk-jakso. Ehkäpä strukturoitu harjoittelu voisi olla hyväksi retkipyöräilyn ja pienen palautumisen jälkeen. Muita ideoita?
Edit: vähentynyt ajo on alkukesästä kyllä korvaantunut pitkillä kävelyillä että ihan lepoa ei ole ollut. Vähän mietinnässä että aloittaisin säännöllisen juoksemisen kunnes ajo taas maistuu.
Kirjanmerkit