PDA

Näytä tavallinen näkymä : Hapoilla, kannattiko?



sinse
13.05.2019, 13.00
Vanha kävi hakemassa kirjastosta vähän pyöräaiheista lukemista. Paluumatkalla ajattelin polkea ylös jyrkän hiekkapintaisen kevytväylän. Pienin keskiöratas käyttöön ja luja usko helpohkoon ylös nousuun.
Ei ollut helppo. Teki mieli antaa periksi, ja siirtyä talutushommiin. Väänsin kuitenkin ylös asti verenmaku suussa. Onneksi kotipiha oli heti mäen päällä.
Kannattiko? Vaikea sanoa nyt. Tyytyväinen olen siitä, että en antanut periksi, mutta ei tuo varmaan ihan terveellistäkään ollut.

tommi2
13.05.2019, 13.52
Hyvä kysymys onkin, mikä on terveellistä tavikselle? Monethan kuulema vaurioittavat terveyttään maratonharjoittelulla, olisiko sellainen 80% täysillä max treeni kuitenkin parasta?

Mohkku
13.05.2019, 14.07
En jaksa uskoa, että ajoittaiset rutistukset maksimilla olisivat jotenkin epäterveellisiä. Päinvastoin.

Musashi
13.05.2019, 14.09
Monethan kuulema vaurioittavat terveyttään maratonharjoittelulla, olisiko sellainen 80% täysillä max treeni kuitenkin parasta?

Maratonreenihän on pääasiassa ihan kaikkea muuta kuin sitä täysiä vetämistä, eikö?

taski63
13.05.2019, 14.10
HIIT-harjoittelun meininkiä, jos perusterveys on kunnossa niin hyväksi tuon pitäisi olla. Jopa säännöllisesti toistettuna.

tommi2
13.05.2019, 14.34
Maratonreenihän on pääasiassa ihan kaikkea muuta kuin sitä täysiä vetämistä, eikö?

Kyllä kai? Mutta siis pointtina että liikaa on liikaa, treeni on liian kovaa tässä tapauksessa kestonsa takia. Itse olen aina urheiluvammautumiset saanut juurikin näissä "täysillä" tai "lisään määrää nyt todella paljon" jutuissa. Ja niitä on ihan riittävästi, ehkä sitten "listaa urheiluvammasi"-topicissa ne listaan ;)

Se mikä on mielenkiintoista, että onko tosta hyötyä? Vähän olen ymmärtänyt että ei.

Marsusram
13.05.2019, 15.03
Onhan siitä yksittäisestäkin vedosta hyötyä, kun selvisi ettei siihen hapotukseen kuole.
Samalla olisi voinut mitata oman maksimisykkeensä referenssilukemaksi.

Mikkomoe
13.05.2019, 16.01
Kerran kauan sitten kokeilin ajaa maastopyörällä motocross radan läpi, oli upottavan hiekkaa monessa paikkaa. Kun tuli ylämäki upottavan hiekan kanssa, poljin täysillä siitä, no vauhti ei tietenkään kova ollu mutta lopussa sydän hakkasi lujaa ja puuskutin täysillä niin että meinasin oksentaa. Erikoinen tilanne, että kun tarpeeksi rasittaa niin oksennus tulee

Lukija5
13.05.2019, 16.23
Ajoin juuri vkoloppuna 100 minuuttia 190 keskisykkeellä, maksi oli 204. Kannattiko?

oppes
13.05.2019, 17.50
Riippuu myös iästä. Reilu vuosi sitten hakeuduin työterveyteen kun ajoittain oli lenkin jälkeen hieman pasha olo. EKG:ssä ei mitään - kaikki kunnossa. Antoi kuitenkin lähetteen kardiologille ultraan. Sinne siis. Lopputulos oli, että pumppu erinomaisessa fysiologisessa kunnossa ja muutkin "riskitekijät" todella matalalla. Kardiologin viesti oli että "anna palaa ja vedä niin kovaa kuin haluat muistaen, että ikääntyvällä (+50v) kova rasitus altistaa eteisvärinälle". Pari kuukautta myöhemmin talvella vedin läskillä hangessa tuollaisilla +170-sykkeillä kunnes alkoi oikeasti tuntua pahalta. Ja tuo tunne ei mennyt ohi. Verenpainemittarikin näytti varoituksia epäsäännöllisestä sykkeestä. Siispä takaisin "Amppariin". EKG:n saldo oli kysymys "onko sinulla tää rytmihäiriö ollut päällä jo pitkäänkin?". Meni sitten pumppu 4 viikon ohennuslääkkeiden jälkeen tankkauksen jälkeen tahdistukseen. Nyt on kaapissa salpaajat ja verenohennuslääkitys päällä. Olen jo oppinut, että jos ilman lääkitystä vedän pulssin +160-tasolle, niin flimmeri on varma seuraus. Lääkkeiden syönti taas rajaa sykkeen 130 - 140-tasolle, joka tietysti rajaa suorituskykyä vastaavasti. V*tuttaa tietty, mutta paljon parempi tilanne kuin rintalastasta ulos pyrkivä pumppu... Nauttikaa noitsta 190-sykkeistä niin kauan kuin pystytte :D

sinse
13.05.2019, 18.32
Voi hitto,
No, mulla ikää 63. Pitäis varmaan ottaa ainakin alkuun iisisti. En oo mitään kovin rasittavaa tehnyt pariin vuosikymmeneen. Vain kävelylenkkejä ja punttisalia. Salista aikaa jo kohta vuosi. Kävin kyllä äskettäin yli kuuskymppisten kuntotestissä. Hyväksi kehuivat kuntoa, mutta ei ollut vaikea testi.

tommi2
13.05.2019, 18.34
Mietin vieläkin (siis oikeasti en tiedä, enkä kysy mielipidettä, vaan josko joku muu tietäisi) että mikä on etu on rasittaa itseään maksimilla? Oletetaan nyt että et ammattisi tms. vuoksi tarvitse tätä taitoa, vaan hyvä kunto ja kenties suoritus on tavoitteenasi (mutta se ei ole tämä maksimirempaisu, vaan esim. pitempi kisa tms.). Punttihommia olen enempikin tutkinut ja esim. voiman kannalta ei ole tarpeellista nostaa koskaan maksimia. Kisaajat nostaa ne kisoissa, josset käy kisoissa, ei siitä ole hyötyä.

MRe
13.05.2019, 18.42
^Mulla on sellainen käsitys, että maksimin vetäminen järkevissä rajoissa vahvistaa sydänlihasta. Ihan niin kuin maksimin vetäminen vahvistaa muitakin lihaksia. Ei se sydän kai "tiedä" olevansa sydän, vaikka lihaskudos onkin erilaista kuin hauiksessa.

oppes:in kokemuksiin, niin itse kävin myös joskun 5 vuotta sitten rasitus-EKG:ssä eikä siitä löytynyt mitään. Kun kerroin että krapulassa tulee rytmihäiriöitä, niin ei jaksanut nauraa mun jutuille vaan pyysi varmistamaan, että läheisillä on tummat vaatteet valmiina päälle laitettavaksi.

Verenpaineeseen sitten määrättiin mm. beta-salpaajia, mutta vuoden jälkeen luovuin niistä kun en tykännyt siitä kun ne rajaa maksimipulssin ikävästi. Toki jos on vaaraa rytmihäiriöistä, niin se on sitten toinen juttu. Mulla ei ole rasituksessa tullut koskaan mitään häiriöitä, vaikka välillä tulee vedettyä niin, että on ihan oikeasti veren maku suussa ja silmissä kelluu mustia pallukoita. Homman järkevyydestä en tosin tiedä. Tuskin kovin järkevää.

Maksimit mulla on jotain siellä 167, ikää 58+. Silloin joskus kun harrastin uintia alle kaksikymppisenä, 220 sai helposti, kun oli joku 10 x 50m, lähdöt puolen minuutin välein.

tommi2
13.05.2019, 18.52
^Maksimi ei ole voimaharjoittelijoilla suosittu harjoittelumuoto. Siinä palaa hetkessä loppuun ja sitten on pitkä toipuminen. Sen sijaan kun nostelet vitosia painoilla joilla jaksaisit nostaa 7 toistoa, voimat kasvavat. Bodarit vetää failurea pitemmillä sarjoilla ja se kasvattaa lihasta, vähemmän voimaa (kyllä toki voimatkin kasvaa). Tässäkin on riskit.

Ikää itselläkin 50+ ja toki se on yksi syy, mutta olen kovasti hakenut tekosyytä olla vetämättä "räkä poskella". Väitteitä tähän suuntaan on kyllä olemassa, mutta onhan niitä vaikka mitä väitteitä tietty. Crossfit-tyyppien treenejä olen tutkinut, heillä kisoissa tälläinen maksimisuoritus on tarpeen, mutta ilmeisesti huiput treenaavat ekaksi ihan painonnostoa ja sitten ennen kisoja tuota voimakestävyyttä ja muuta kestävyyttä.

sianluca
14.05.2019, 05.47
Ideana treenissä kai on tehdä erilaisia harjoituksia. Itse talvikaudella hiihdän, silloin tehot ovat korkealla ja usein olen hapoilla pitempiäkin aikoja. Nyt hiihtokauden jälkeen siirtymäkaudella kesään treenaan pitempiä ja rauhallisia läskipyörälenkkejä mallia plus 2 tuntia. Kun lumet lopulta ovat maastosta poissa ja alkaa myös olla kuivempaa, siirryn jäykkäperäiseen maasturiin ja kipuan mäkiä ylös ja hapot jylläävät jaloissa. Välillä ajelen pitempiä lenkkejä tasaisella. Niin, ja ikää on 62v

taski63
14.05.2019, 07.02
tommi2: Hetkelliset maksimit liittyy usein lähinnä HIIT-harjoitteluun. Itse en mikään fysiologi ole, mutta esim. tuolla juttua: http://www.ukkinstituutti.fi/terveysliikuntauutiset/uutinen/343/hiit-harjoittelu_parantaa_tehokkaasti_maksimaalista_hap enkulutusta


Meta-analyysin mukaan HIIT-harjoittelu paransi sydän- ja aineenvaihduntasairaiden maksimaalista hapenkulutusta tehokkaammin kuin perinteinen kestävyysharjoittelu. Harjoittelu oli turvallista ja hyvin siedettyä.

tommi2
14.05.2019, 08.28
^No tossa todetaan ainakin että turvallista. Olen itse jo 90-luvulta asti aina silloin tällöin tehny HIIT -harjoittelua, vai pitäisikö sanoa HIIT-hajoittelua, siinä hommassa repesi vatsalihakset, tuli monta ponnistuspäänsärkyä... huomasin että minulle tuo alle 30s rutistus on liian kova. Enkä laihtunut rajusti, niinkun aikanaa luvattiin. Verensokeriakin olen mittaillut ilman ja HIIT-harjoittelulla 2h ateriasta, enkä saanut mitattavaa eroa. Ehkä tuo 80-95% maksimista voisi olla itselle se mihin pitäisi tähdätä, jos tähän hommana vielä innostuu.

marmar
14.05.2019, 08.56
Vanha kävi hakemassa kirjastosta vähän pyöräaiheista lukemista. Paluumatkalla ajattelin polkea ylös jyrkän hiekkapintaisen kevytväylän. Pienin keskiöratas käyttöön ja luja usko helpohkoon ylös nousuun.
Ei ollut helppo. Teki mieli antaa periksi, ja siirtyä talutushommiin. Väänsin kuitenkin ylös asti verenmaku suussa. Onneksi kotipiha oli heti mäen päällä.
Kannattiko? Vaikea sanoa nyt. Tyytyväinen olen siitä, että en antanut periksi, mutta ei tuo varmaan ihan terveellistäkään ollut.

Tuo riippuu peruskunnosta. Joskus yli 10v sitten kun itsellä oli peruskunto heikko, niin Hiihtoladulla meinasi tulla noutaja. Meinasin, että kyllä tuo mäki nousee luistellen. No nousihan se mäki, mutta mäen päällä meinasi silmissä pimentyä ja oli pakko pysähtyä ihmettelemään että mitä nyt, ei tässä näin pitänyt käydä? Siitä olen varma, että ei ollut terveellistä.

Nyt on pohjakuntoa sen verran, että uskallan vetää ns. täysiä siihen saakka, että silmissä alkaa näkymään mustia palleroita, enkä usko sen olevan vaarallista.

Oleellinen ero on, että ensimainitussa toipuminen kesti paljon pidempään ja suorituksen jälkeen ei tullut ns hyvä ja virkeä olo, vaan jonkin sortin väsymys jatkui nukkumaan menoon saakka.


Kannattaa kuunnella itseään. Oma mielipiteeni on, että jos olo ei normalisoidu lyhyessä ajassa, vaan tuntuu siltä, että lepoa tarvitaan epänormaalin paljon rasituksen jälkeen, niin sitten on menty liian kovaa.

Kaikesta huolimatta tuo liian kovaa vedettykin kannatti, siitä selvisi hengissä. Se opetti tuntemaan paremmin missä menee raja ja koska pitää ymmärtää löysätä.

Nuorilla hieman eri juttu, mutta vanhan kanttaa varoa ettei käy huonosti.

PatilZ
14.05.2019, 09.57
Sydänterveyden ja -kuntoutuksen näkökulmasta kannatti ja kannattaa edelleenkin. Tuon yllä linkatun Jaana Sunin lyhennelmän lisäksi täältä tietoa: https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1877065716300367?via%3Dihub#sec0015

Lyhyesti: ennen koronaaritautia sairastaville suositeltiin matalasykkeistä liikuntaa, mutta nyt uudet tutkimustulokset tukisivat puolestaan HIITtiä. Lyhyet on tehokkaampia huonokuntoisilla ja pidemmät parempikuntoisilla. Eikä pitkäkestoinen aerobinenkaan ole pahitteeksi. Suositellaan yksilöllistämistä tässäkin.

Minulle (nyt 55-vuotiaalle), terveelle ja ikänsä urheilua harrastaneelle miehelle tehtiin pallolaajennus kahteen suoneen syksyllä 2014. Kardiologin mukaan ei tarvitse ajaa rajoittimella, vaan päästellä vapaasti. Lääkitykseksi valitsi verenpainelääkkeen, joka ei vaikuta maksimisykeeseen rajoittavasti. 24-vuotiaana maksimisyke juoksussa oli 206 ja pyöräilyssä 197. Tämän vuoden maksimiluku on ollut toistaiseksi 191.

Ja kun aloittaa varttuneemmalla iällä kestävyysharjoittelun, kannattaa aloittaa se käymällä lääkärissä. Ei pahitteeksi ole pyytää rasitus-ekg, jos lompakko kestää. Ja jos tämän päälle on sukurasitusta, jo todettua korkeaa verenpainetta jne., muutan suosituksen kehoitukseksi.

Mustat pallerot kovassa vedossa ja heti kovan vedon jälkeen, eivät pääsääntöisesti ole vaarallisia. Jos vintti pimenee pienillä tehoilla, kannattaa asia tarkistaa.

MRe
14.05.2019, 10.44
Ja kun aloittaa varttuneemmalla iällä kestävyysharjoittelun, kannattaa aloittaa se käymällä lääkärissä. Ei pahitteeksi ole pyytää rasitus-ekg, jos lompakko kestää. Ja jos tämän päälle on sukurasitusta, jo todettua korkeaa verenpainetta jne., muutan suosituksen kehoitukseksi.
Rasitus-EKG:n voi yrittää saada myös työterveyshuollon kautta. Ainakin mulla se onnistui osana laajempaa verenpainelääkityksen määritystä.

tommi2
14.05.2019, 12.13
Mä en kyllä ite tee enää mitään 100% , hajoan siinä lähes aina.

Pistää miettimään kuintenkin että Steve Worland (Englannin yksi vanhimmista pyöräjournalisteista, What Mountain Biken päätoimittaja) kuoli sydänkohtaukseen, eikös meidän "oma" Janne Lehtikin saanut jonkun sydänkohtauksen, jossen väärin muista? Luulisi että ko. herrat ovat kovasti treenanneita, mutta näyttäisi maallikon silmään että melkein enemmän urheilijat saavat noita sydänkohtauksia.

sinse
14.05.2019, 18.37
Tuo riippuu peruskunnosta. Joskus yli 10v sitten kun itsellä oli peruskunto heikko, niin Hiihtoladulla meinasi tulla noutaja. Meinasin, että kyllä tuo mäki nousee luistellen. No nousihan se mäki, mutta mäen päällä meinasi silmissä pimentyä ja oli pakko pysähtyä ihmettelemään että mitä nyt, ei tässä näin pitänyt käydä? Siitä olen varma, että ei ollut terveellistä.

Nyt on pohjakuntoa sen verran, että uskallan vetää ns. täysiä siihen saakka, että silmissä alkaa näkymään mustia palleroita, enkä usko sen olevan vaarallista.

Oleellinen ero on, että ensimainitussa toipuminen kesti paljon pidempään ja suorituksen jälkeen ei tullut ns hyvä ja virkeä olo, vaan jonkin sortin väsymys jatkui nukkumaan menoon saakka.


Kannattaa kuunnella itseään. Oma mielipiteeni on, että jos olo ei normalisoidu lyhyessä ajassa, vaan tuntuu siltä, että lepoa tarvitaan epänormaalin paljon rasituksen jälkeen, niin sitten on menty liian kovaa.

Kaikesta huolimatta tuo liian kovaa vedettykin kannatti, siitä selvisi hengissä. Se opetti tuntemaan paremmin missä menee raja ja koska pitää ymmärtää löysätä.

Nuorilla hieman eri juttu, mutta vanhan kanttaa varoa ettei käy huonosti.

Meikäläisen kuntokin pääsi pahasti repsahtamaan muutaman vuosikymmenen aikana. Alkoi jo vähän loivemmatkin ylämäet kävellessä tuntua ahtaalta hengityksen suhteen.

Välillä ollut rytmihäiriöitä ja kävinkin pyörätestissä ja sydänfilmissä, mutta ei sieltä mitään erikoista löytynyt. Munuaisten lievän vajaatoiminnan ja lievästi kohonneen verenpaineen takia olen pienellä lääkityksellä.

Koiran kanssa lenkillä ollessa tulee joskus otettua lyhyitä juoksuspurtteja.
Ei tuosta eilisestä jäänyt pahaa oloa pitkäksi aikaa. Sitä ei vaan ole tottunut noin kovaan rasitukseen.

sianluca
15.05.2019, 05.56
Täysillä vetäminen pyörälenkillä on minulle ihan ok, sen jälkeen kuitenkin palauttelen hyvin ja pian taas vanha dieseli hyrrää mukavasti. Tuollaista treeniä varten vakiolenkkini varrella on laskettelurinne, jonka hissilinjaa pitkin menee mukava polku ylös. Tuo kehittää hyvin palautumista rasituksen aikana ja haponsietoa.:)

Malamuutti
17.05.2019, 08.17
Vanha kävi hakemassa kirjastosta vähän pyöräaiheista lukemista. Paluumatkalla ajattelin polkea ylös jyrkän hiekkapintaisen kevytväylän. Pienin keskiöratas käyttöön ja luja usko helpohkoon ylös nousuun.
Ei ollut helppo. Teki mieli antaa periksi, ja siirtyä talutushommiin. Väänsin kuitenkin ylös asti verenmaku suussa. Onneksi kotipiha oli heti mäen päällä.
Kannattiko? Vaikea sanoa nyt. Tyytyväinen olen siitä, että en antanut periksi, mutta ei tuo varmaan ihan terveellistäkään ollut.

Veikkaan, että kun tässä ajelet lisää niin ei tuo samainen mäki enää loppukesästä ole niin jyrkkä. Täällä ainakin ovat ylämäet loiventuneet tässä muutaman vuoden mittaan. Kun vaihdoin kolmen eturattaan hyrbiidistä 50/34-eturattailla varustettuun peliin, olin ensin kyllä läkähtyä hitaimmalla vaihteella (34-28) nousuissa ja ylämäet olivat tolkuttoman pitkiä. Nyttemmin samat mäet menevät nopeammin, pidemmillä välityksillä, vähemmällä hikoilulla eikä silmissä näy mustia pilkkuja muuten kuin erikseen yrittämällä.