PDA

Näytä tavallinen näkymä : Pyöräily vain kuntoiluna



-jamo-
11.05.2018, 08.52
Jos ajattelee pyöräilyä puhtaasti kuntoiluna eikä kehittyminen nimenomaisesti pyöräilijänä kiinnosta pätkääkään niin eroaako harjoittelu jollain tavalla esimerkiksi pyöräilytapahtumiin ja muihin kansankisoihin treenaamisesta? Tavallisesti kun parannetaan aerobista kuntoa vaikkapa juoksemalla, niin lenkkien ajallinen pituus on melko maltillinen. Vain fillaroinnissa pitää veivata monen tunnin lenkkejä, mikä vaatimus tuntuu melko epätehokkaalta vaikkapa perinteiseen juoksukuntoiluun nähden.

Omasta mielestä fillarointi on parasta liikuntaa ikinä, mutta silti vain liikuntaa jonka tehtävänä on kehittää fyysistä kuntoa.

CamoN
11.05.2018, 09.12
Jos haluaa mitata liikunnan kuormittavuutta vaikka energia-aineenvaihdunnallisesti, omalla kohdalla pyöräily on ainakin neljänneksen juoksua taloudellisempaa peruskuntoa kehittävällä intensiteetillä. Eli tunti pyöräilyä on vähemmän hyödyllistä kuin tunti juoksua, mutta pyöräilyssä säästyy niin monilta nivel- ja lihaskivuilta juoksuun verrattuna että pyöräilyä on itse asiassa mahdollista harrastaa enemmän. Lepopäiviä tulee vietettyä vähemmän jne.

Puhtaasti kuntoilun kannalta riippuu tietysti monesta asiasta, miten liikunta sopii omaan elämänrytmiin. Esimerkiksi juokseminen työmatkaliikuntana olisi minulle melko mahdotonta, mutta kesäaikana pyöräily sopii siihen tarkoitukseen mainiosti.

LJL
11.05.2018, 09.49
Kehittyminen pyöräilyssä ei kiinnosta, mutta tarkoituksena on kehittää "pelkkää" fyysistä kuntoa ja kisoja varten pitäisi jopa harjoitella? Eikös tuo nyt toteudu niin että ajaa vaan eikä mieti. Vaarana kuitenkin on, että silti kehittyy pyöräilijänä.

hcfreak
11.05.2018, 09.54
Juoksulenkki pukkaa mulla menemään hiukan kovemmalla sykkeelläkin. keskisyke yleensä siel 140. Pyöräilyssä se on 120 paikkeilla.
Ihan hyvä niin. Tulee erityyppistä rasitusta.
Tunti pyöräilyä ei kyllä tunnu missään. Täytyy varata pitempi aika. Työviikkona juoksu saattaa toimia paremmin ku itellä ei juurikaan sitä vapaa aikaa unen ja työn välissä sillon ole. Pyörällä ehkä käyn vain ulkoilemassa tuolloin

Jim717
11.05.2018, 11.25
Minä käyn kisoissa vain juoksussa ja pyöräily on usein sitä tukevaa. Minulla pk-treeniä pyörällä on tehtävä n. 30-40% kauemman kuin juosten. Koska tässä 56 vuoden iässä nivelet rasittuu helpommin, teen juosten vain avaintreenit (>20 km pitkis sekä VK). Pyörällä kaikki kevyemmät. Näin vaikka tällä iällä tavoite juoksussa puolikkaalla on hieman päälle 1.30 ei tarvitse juosta kuin n. 40 km/vko ja pyöräilyä tulee 100-150 km/vko

Tauno
15.05.2018, 13.50
Kovakuntoista porukkaa täällä, jos ei tunnin lenkki tunnu missään. Itsellä tunti on pitkä aika vähänkin vaikeammassa maastossa. Joskus tulee jopa mieleen, että juoksemalla pääsisi kevyemmin.

F. Kotlerburg
15.05.2018, 14.33
Juoksulenkki pukkaa mulla menemään hiukan kovemmalla sykkeelläkin. keskisyke yleensä siel 140. Pyöräilyssä se on 120 paikkeilla.
Ihan hyvä niin. Tulee erityyppistä rasitusta.
Tunti pyöräilyä ei kyllä tunnu missään. Täytyy varata pitempi aika. Työviikkona juoksu saattaa toimia paremmin ku itellä ei juurikaan sitä vapaa aikaa unen ja työn välissä sillon ole. Pyörällä ehkä käyn vain ulkoilemassa tuolloin
Kyllä kai sitä ainakin normaali-ihminen saa sitä sykettä pyöräilyssäkin ylemmäs, kun ajaa vaan lujempaa. Saattaa se tunnin lenkkikin alkaa tuntumaan jossain kun vetää tempona.

Marsusram
15.05.2018, 16.04
Fyysinenkin kunto on vain sitä mitä halutaan mitata. Yhdelle riittää kunnon mittariksi se, että pystyy tekemään haluamansa ulkoilulenkit, toisilla on Strava kisailu tai muut mittarit mielessä.
Juoksemalla ei saa yhtä helposti tehtyä pitkiä lenkkejä, koska jalat väsyvät paljon nopeammin hakkaavasta juoksupotkusta kuin fillarilla poljennasta.
Myös paino vaikuttaa juoksijaan paljon kuormittavammin kuin pyöräilijään.

ElBike
15.05.2018, 16.59
Ensin pitäisi miettiä minkälaista suoritustasoa haluaa parantaa. Pitäähän ihmisen tietää miksi kuntoilla? Jotain hyötyähän siitä haetaan?

Valitettavan usein ihmiset kuntoilee "kunnon kohottamisen vuoksi" mutta homma maistuu pakkopullalle ja jää kohta kesken. Pyöräily lajina saattaa olla kivaa ja kuntoilu tulee siinä osittain sivutuotteena. Muutenhan voisi polkea kuntopyörää kotona ja tuijottaa seinää, mutta tehokkaampi olisi crosstrainer tai esim. assaultbike, joissa kädetkin osallistuvat liikkumiseen. Mutta onko sellaisen vemputtaminen pitemmän päälle motivoivaa?
Jos pyörällä tykkää ajaa niin toki voi ajella ihan vain ajamisen ilosta. Esim. 150km lenkit kehittää - jotakin. Paljon näkee kavereita, jotka ajaa pääosin yksin ja tottuneet sitkuttamaan pitkää pätkää. Herroilta saattaa sujua 300-400km päivämatkatkin. He ovat kestäviä ajamaan - pitkää matkaa. Mutta jos eksyvät porukkaan, jäävät yleensä porukassa ensimmäiseen rytminvaihdokseen eli kun ryhmässä tapahtuu pieni nykäisy ja vauhti kiihtyy. Tai saattavat olla tavattoman huonoja kiipeämään mäkiä.

Kun itselleen on selvittänyt miksi haluaa kuntoilla, niin sen jälkeenhän selviää myös minkälaista lenkkiä fillarilla pitää ajaa - tai onko fillarointi oikea laji lainkaan. Esimerkiksi arkielämän haasteisiin voimaharjoittelu saattaa olla jopa tärkeämpää kuin aerobinen pitkäkestoinen treeni.

PatilZ
16.05.2018, 09.46
Jatkan edellisestä. Näyttäisi siltä, että ihmiset tavattoman huonosti motivoituvat kuntoiluun tai liikuntaan. Motivaatio tarvitsee, jonkin hyvin henkilökohtaisen ja itselle tärkeän jutun, jotta toiminnasta tulee pysyvää. Parhaimmillaan kunnon kohottaminen toimii motivaation lähteenä kunnes kunto on kohonnut.

Lainan nimimerkki Nikib:n blogista (https://nikibirling.com/2018/04/01/perusteiden-pohdintaa/) kohtaa, joka kuvaa aivan täydellisesti tätä hiuksen hienoa eroa: "Rakastan pyöräilyä, harjoittelua ja hyvässä kunnossa olemista. En voi sietää ajatusta, että annan kuntoni tipahtaa. Tiedostan kyllä, että offseasonilla tulee antaa kehon ja mielen palautua kauden rasitteista, mutta en juuri tunne tälle tarvetta. Suurin ongelmani on Suomen maantiekauden lyhyys ja vastavuoroisesti harjoittelukauden pituus."

Kiitos Nikib vielä kerran hyvästä kirjoituksesta.

MacKonte
16.05.2018, 12.08
Ajan pyörällä, koska haluan ylläpitää saavutettua kuntoa, varjella painoa nousemasta, nauttia raikkaasta ulkoilmasta, nähdä uusia ja muuttuvia reittejä ja ihan vaan nauttia polkemisesta. En harjoittele tavoitteellisesti kohti jotain kilpailua tai muuta päämäärää (no, WBD:hen pitää vähän treenata juoksua ja maastoajoa, kun naapurinpoika sai houkuteltua nimikkotapahtumaansa mukaan) enkä seuraile treeniohjelmaa.

Vuodessa kertyy 10.000km+ kilometriä luomupyöräilyä, koska sisällä tai trainerilla en aja lainkaan. Työmatkat ajan läpi vuoden, koska näin olen paremmassa tikissä sekä töissä että illalla kotona kuin autoillen tai julkisilla kulkien. Poljen pääasiassa yksin, koska haluan olla vapaa tekemään matkalla muutoksia reittiin ja harvemmin porukkalenkkejä lähtee liikkeelle aamukuudelta. Hyvien lenkkikavereiden kanssa poljen, kun aikataulut sattuu sopimaan. Lenkin pituudet vaihtelevat 25 - 160km käytettävän ajan mukaan. Mäkikestoisuutta voin testailla Salpauselän harjuilla tai Mallorcan nousuissa.

Itselle tärkeä juttu motivaatioon on vaikka se, että kun aloitin "uudelleen" aktiivipyöräilyn 2011, painoin 100kg ja pyörällä 5km lenkki oli saavutus. Tuohon tilaan en kaipaa takaisin.

Pyöräilen, koska nykyisin nautin siitä ja muu hyvä tulee siinä ohessa :)

Marsusram
16.05.2018, 16.17
Pyöräily on liikkumista, jossa liikunta tulee samalla.
Ainakin näin ikääntyvälle henkilölle pyöräily on hiihdon ohella sopivimpia liikuntamuotoja aerobisen kunnon kehittämiseen. Polvet kestävät paremmin kuin juostessa ja matalatehoisista liikuntajaksoista tulee pitempiä. Työmatkapyöräily on hyvä tapa saada yhdistettyä liikunta ajankäytöllisestikin liikkumiseen.
Maastopyöräily ylläpitää tasapainon hallintaa eikä lihasten surkastuminen ala viedä toimintakykyä kun voimaakin voi ylläpitää. Sinkulalla ajo välillä tekee hyvää kun ei ole kuin ruisvaihteita (lisää tehoa) käytössä.
Jonkin verran pyöräily kaipaa muuta monipuolistavaa harjoittelua oheensa, ainakin yläkropan osalta sekä kimmoisuus- ja liikkuvuustreeniä, jottei kehittäisi yksin pyöräilykuntoa, vaan kokonaiskuntoa.

ElBike
16.05.2018, 17.12
Itse olen ajellut 30 vuotta - siis harrastuksena. Mielestäni fillarointi on hienoin laji koska fillari on laite jolla ihminen pääsee omin voimin kovinta vauhtia. Eli se on parhaimmillaan taloudellisesti tehokkain ihmisvoimin ihmistä liikuttava vehje. Samalla se tarjoaa mahdollisuuksia siirtyä paikasta toiseen ja luonnollisesti samalla näkee erilaisia maisemia. Kuntoilulaitteena fillari on mahtava juuri siksi, että lenkillä pääsee eri paikkoihin ja siksi ajaminen on motivoivaa. Myös rasitustason säätö on helppoa kun joissain muissa lajeissa on pakko pitää tiettyä vauhtia/tehoa tai tekniikka hajoaa.
Fillarointi on mahtavaa myös siksi, että siitä löytyy niin monta alalajia. Ja niitä harrastamalla voi laajentaa pyöräilyharrastustaan aikamoisesti. Moni maastokuski on ostanut maantiefillarin ja moni maantiefillaristi esim. cyclocrossin, jotta pääsee maanteiden lisäksi ajamaan myös sorateitä. Joskus voi olla hauska ajaa ihan sisälläkin trainerilla ja katsella vaikka leffaa. Itse voi valita.

Lueskelin Nikib:n blogia ja löysin sieltä osittain itseni. Nuorempana vannoin että pysyn aina kunnossa, koska hyvässä kunnossa oli kiva olla. Mutta kun tuli perhettä ja talonrakennustakin, niin ei siinä raksapäivän jälkeen paljon mielessä pyörinyt fillarilenkki. Kun perheessä on pieniä lapsia, tuntui epäreilulta töistä tultua lähteä vielä parin tunnin lenkille, kun vaimo on hoitanut koko päivän lapsia kotona. Lasten kasvaessa ja kaivatessa huomiota, huomaa itsekin että töistä tultua ei jää kovin montaa tuntia ns. yhteistä aikaa kun on jo nukkumaanmenoaika. Kaikki puhuvat siitä, miten pienten lasten kanssa vietetty aika on kaikkein arvokkainta, mitä lapselle voi antaa. Eipä tuntunut reilulta lähteä silloin lenkille. Pyöräily vaatii kuitenkin aika paljon aikaa - verrattuna vaikka kuntosaliharjoitteluun.
Siinä sitä ns. ruuhkavuosina monilla kuntoilut vähenee, kunnes peilistä tuijottaa joku ihan outo möhkö. Jos vielä lapset alkavat viettää aikaansa enemmän kavereiden kanssa, niin tällöin on hyvä aloittaa pyöräilyharrastus uudelleen. Tai vaikka joku muu kuntoilulaji.

Motivaatio on tosiaan henkilökohtaista, mutta siinäkin on pienen pieni vaara että motivaatio on yhtä kuin pakkomielle. Siinä vaiheessa kun kuntoilu aiheuttaa liikaa stressiä menee homma ihan urheiluksi. Omasta mielestä pitäisi kaikessa elämässä kuitenkin pyrkiä nautintoon ja etsiä laji / tavat, joilla kuntoilukin tuntuu lähes aina kivalle ja motivaatio säilyy ilman pakonomaista itsensä ruoskimista.

Scade
17.05.2018, 16.19
Hyviä viestejä yllä. Tälleen ympäripyöreästi voisi vastata, että kuntoilun (jonka nyt käsitän terveyttä edistävänä/ylläpitävänä liikuntana) ja kilpailuun tähtäävän harjoittelun välillä sekä on että ei ole eroja. Merkittäviä eroja tulee siitä, että ainakin kun pyritään omaa suorituskykyä maksimoimaan niin harjoittelussa mennään aikalailla siinä siedettävän kuormituksen ylärajana, jolloin kehitys maksimoidaan, mutta myös terveydelle haitalliset vaikutukset (esim. ylirasitus, loukkaantumiset, yms.) lisätään. Terveyden kannalta huomattavasti pienempikin määrä riittää. Toinen ero muodostuu jo sitten tuosta täällä mainitusta spesifisyydestä. Kilpailuun tähtäävän on hyvä kehittää nimenomaan tiettyjä puolia fysiologiassa ja jotkut osa-alueet voivat jäädä vähemmälle huomiolle, vaikka terveyden kannalta niihin olisikin hyvä kiinnittää huomiota (pyöräilijän kannalta ehkä relevantein esimerkki on yläkropan lihasmassa).

Toisaalta, tietyin pienin varauksin, terveyden ja suorituskyvyn kannalta järkevällä harjoittelulla ei ole niin suurta eroa sen suhteen minkälaisia harjoituksia kannattaa tehdä. Molemmissa tapauksissa esimerkiksi kovatehoiset intervallit ja vastaavasti rauhallinen peruskestävyysharjoittelu edistävät suorituskykyä sekä terveyttä. Kokonaismäärässä ja harjoitusten kuormittavuudessa saattaa sitten tulla erot. Toki esim. joku ultrapitkille matkoille tähtäävä voi keskittyä lähes yksinomaan peruskestävyyden hinkkaamiseen ilman kovia tehoja (ks. spesifisyys).

Terveyden kannalta myös esimerkiksi voimaharjoittelun ja pyöräilyn suhde on optimaalisena vähän eri. Kestävyysurheilijalla (varsinkin rajallisilla harjoittelutunneilla) ei ole niin selvää kannattaako kestävyysharjoittelua korvata osittain voimaharjoittelulla kun taas kuntoilijalla voi suht huoletta karsia jonkin verran kestävyysharjoittelusta voimaharjoittelun kustannuksella. Ajattelen nyt sen tyyppistä tilannetta jossa harjoituskertoja on viikossa esim. 5, jolloin pyöräkilpailuihin tähtäävän voi olla järkevää käyttää kaikki kerrat pyöräilyyn kun taas kuntoilumielessä 3 pyörätreeniä ja 2 punttitreeniä voisi olla parempi ratkaisu.

Tuohon juoksuun muuten sen verran, että lenkit jäävät todennäköisesti usein lyhyemmiksi ihan jo senkin takia, että peruskuntoilijan on oikeasti aika hankala juosta peruskestävyyslenkkejä (juoksuvauhti on helposti jo vk-intensiteettiä). Tästä syystä pidänkin pyöräilyä monelle kuntoilijalle parempana ratkaisuna, koska se sallii kevyemmänkin harjoittelun, jolloin palautuminen on parempaa kiireisessä elämässä ja on mahdollista tehdä pidempiä harjoituksia (kulutus suurempi -> ainakin painonhallinnan kannalta paremmat terveysvaikutukset).

hannupulkkinen
20.05.2018, 19.04
Vaikka pidänkin pyöräilyäni ja muutakin kuntoiluani vain kuntoiluna, koska en osallistu mihinkään ainakaan pääsääntöisesti, jossa laitetaan numerolappu rintaan. Ensivuonna tulee 70 vuotta täyteen tätä elmää ja kuntoilua varmaan 50 vuotta. Tavoitteeni on nyt vähän muuttunut kun en enää voi juosta paljoakaan. Ennen se oli "hölkäten hautaan" ja nyt se on "pyöräillen Pietarin puheille". Haluan siis säilyttää fyysisen kuntoni mahdollisimman hyvänä. Näin eläkkeellä ei ole mikään homma ylittää 500 tuntia vuodessa. Jotta säilyisi hyvässä kunnossa pitää vuosi vuodelta vähän vähentää aerobista liikuntaa ja panostaa enemmän lihaksia säilyttävään painonnostoharjoitteluun ja liikkuvuutta parantavaan harjoitteluun. Nyt ajasta siihen menee 35 prosenttia, mutta kymmenen vuoden päästä voi mennä jo 70 prosenttia. Tavoitteellisesti siis liikun.

V-P.V
31.05.2018, 06.43
^ toi liikkuvuuden säilyttäminen on tärkeää. Moni 4-5kymppinenkin voi yllättyä miten hankalaa tai jopa mahdotonta on, jos yhtäkkiä pitäisi heittää vaikka perus- kuperkeikka. Ei se olekkaan enää niin helppoa kuin "muutama" vuosi sitten.

fiber
31.05.2018, 09.05
Minä puolestani laitan aika ajoin myös numerolapun paitaan. Teen sen erityisesti siksi, että se on erinomaista kuntoa kehittävää liikuntaa. Yleensä tuppaan putoamaan pääjoukosta ennen maaliviivaa. Silloin tiedän rutistaneeni sen mitä kropasta löytyy ja antaneeni mitokondrioille tekemistä.

Kun työmatka on kuitenkin vain 25-30 km suuntaansa ja sitä tulee poljettua melko tasateholla, ei kunto kovin monta vuotta kehity pelkästään sitä sahaamalla. Vuosien karttuessa kunto tuskin pysyisi edes samalla tasolla, jos vain sitä singertäisi.

Toisin sanoen mielestäni pyöräily vain kuntoiluna on harjoittelullisesti aika samanlaista riippumatta siitä haluaako kuntoilla vai kisata. Ehkäpä ne HIITit ja maksimi-intervallit jää kuntoilussa pois tai ainakin vähemmälle.

Suurin ero tulee kalustossa. Kisaajalla sen on oltava hyvä, mutta kuntoilijan ei tarvitse yrittää säästää joka hukkawattia.

Jomppanen
29.07.2018, 20.17
Nelikymppinen mies, 182cm ja 80kg.
Jaksan sotkee fillarilla 3-4h ja parhaimmillaan olen juossut (no hölkännyt kävelyvauhtia lujempaa) puolimaratonin 10kg lisäpainoilla. Kestävyysurheilu ei kuitenkaan oikein kiinnosta ja maastopyöräilyyn ei ole aikaa kun metsässä mennään muutenkin koiran kanssa. Punttisalia kolme kertaa viikkoon.
Jatkossa pyöräily tulee olemaan enimmäkseen vain työmatkaa, 18km suunta asfaltilla ja kolme kertaa viikkoon.
Osaako joku opastaa miten tuota työmatkaa kannattaisi sotkee että siitä kuntoilumielessä saisi eniten irti?
Varmaan enimmäkseen pk sykkeellä ja joku matka rivakammin sekä joskus kotiin päin ihan hullun näköisenä vai miten?

Pyöräilyn takia kyykkyä teen salilla vaan kerran viikkoon enkä ihan täysillä silloinkaan, muuten jalat ei palaudu.
100-110 sykkeellä kävelyä tulee töiden jälkeen tunnin verran päivittäin ja maksimisykkeet mulla on kait 180 luokkaa.

Propjock
28.08.2018, 22.20
Siirrä työmatka maastoon. Sielu lepää ja ruumis rasittuu ihan eri intensiteetillä kuin asfaltilla.

hphuhtin
29.08.2018, 09.34
Ehkä Ben Hewitt osaisi opastaa :)

https://www.amazon.com/Bicycling-Magazines-Training-Techniques-Cyclists/dp/1594860521

tommi2
29.08.2018, 15.50
Nelikymppinen mies, 182cm ja 80kg.
Jaksan sotkee fillarilla 3-4h ja parhaimmillaan olen juossut (no hölkännyt kävelyvauhtia lujempaa) puolimaratonin 10kg lisäpainoilla. Kestävyysurheilu ei kuitenkaan oikein kiinnosta ja maastopyöräilyyn ei ole aikaa kun metsässä mennään muutenkin koiran kanssa. Punttisalia kolme kertaa viikkoon.
Jatkossa pyöräily tulee olemaan enimmäkseen vain työmatkaa, 18km suunta asfaltilla ja kolme kertaa viikkoon.
Osaako joku opastaa miten tuota työmatkaa kannattaisi sotkee että siitä kuntoilumielessä saisi eniten irti?
Varmaan enimmäkseen pk sykkeellä ja joku matka rivakammin sekä joskus kotiin päin ihan hullun näköisenä vai miten?

Pyöräilyn takia kyykkyä teen salilla vaan kerran viikkoon enkä ihan täysillä silloinkaan, muuten jalat ei palaudu.
100-110 sykkeellä kävelyä tulee töiden jälkeen tunnin verran päivittäin ja maksimisykkeet mulla on kait 180 luokkaa.

Joo, kiinnostaa tuo miten työmatkaa pitäisi ajaa. Itse ajelen melko maltillisesti, kun varsinkaan mennessä en ole ottanut hikeä, suihkutilat olivat luokattomat vanhassa konttorissa, saa nähdä miten uudessa. Tuntuu että tällaisesta kruisailusta ei ole paljoakaan iloa? Vai onko? Minkälaista duunimatkaintensiteettiä muut pitävät? Tuleeko tuloksia (mitä ikinä ne sitten ovatkaan)?

Tollanen vinkkki off-topiccina saliharjoitteluun, että jos et ole bodari, eli et halua jättireisiä noilla kyykyillä, vaan voimaa, niin mikäli ei halua kipeitä jalkoja, kannattaa kyykätä useammin ja vähemmän, esim. 5 x viikossa 1-2 sarjaa ja ei lopppun asti. Itse kun siirryin bodausohjelmista voimaohjelmiin, moni juttu selkisi. Mikäli elämäntilanne vaatii 3 viikossa salille, niin siihenkin löytyy ihan päteviä voimaohjelmia. Toki saatoit nämä tietääkin jo tai haluta ihan jotain muuta saliharjoittelulla, ihan varmuuden vuoksi vinkkasin

Highlander
31.08.2018, 21.11
Mä ajan nykyään pyörällä lähes pelkkää intervallia ja lenkit on n. 30-50 km. Hyvin on pysynyt pyöräilykunto aika lailla samana kuin vuosia sitten kun tuli enemmän hinkattua. Salibandya tulee pelattua pari kertaa viikossa. Salilla en käy, mutta päivittäin tulee vedettyä punnerruksia ja vatsoja. Rasvat on melko alhaalla näin 45 v kun vatsapalatkin vielä näkyy, 180/71. En näe enää mitään syytä miksi hinkkaisin jotain monen tunnin pk lenkkejä tms.

tommi2
31.08.2018, 22.12
^Mimmosia intervalleja?

kauris
31.08.2018, 23.09
Ja miksei hinkkaisi, jos tykkää pyöräilystä.

Highlander
31.08.2018, 23.27
^Mimmosia intervalleja?
Käytännössä se on vain sitä, että ajan samaa normilenkkiä siten, että ylämäet yritän ajaa putkelta suht täysillä. Välillä viiden minuutin pätkiä tasaisemmalla omaa kovaa. Minuutin sprinttejä tauoilla. Ja sitä rataa. Ajelen paljolti vain yksivaihteisella. Kun ajaa samaa lenkkiä, niin on aika hyvin kartalla miten kulkee. Pääsääntöisesti se on aina yhtä raskasta[emoji28]


Sent from my iPad using Tapatalk

F. Kotlerburg
01.09.2018, 07.38
Ja miksei hinkkaisi, jos tykkää pyöräilystä.
Jos se on hinkkaamista niin ei varmaan sillain kannatakaan. Eikä se pitkä pk mikään avain ole kovaan kuntoon, kun katsoo vaikka noita keski-ikäisiä Bianchi-läskejä, joiden mahat ei pienene ollenkaan, vaikka hinkkaavat vain pitkää pk:ta. Liekkö ne sitten ne munkit.

kuovipolku
01.09.2018, 09.12
Eihän keski-ikäisiä Bianchi-läskejä enää ole, hehän ovat jo elämästä pitempään nauttineita eli setämiesikäisiä Bianchi-läskejä! Keski-ikäiset vain pitkää pk:ta hinkkaavat läskit ajavat nykyään aivan erimerkkisillä pyörillä.

Toisekseen en ainakaan minä pysty päättelemään yhtään mitään ohittamieni tai vastaantulleiden Bianchi-läskien tai ylipäätään keski-ikäisten mahakkaiden maantiepyöräilijöiden ajamisista tai harjoittelusta ohi sen mitä he sillä lenkillä tai sillä hetkellä sattuvat ajamaan. Mutta jos joku todella ajaa pelkkää pitkää pk:ta, kova kunto on tuskin se mitä hän pyöräilyltään hakee. Ja jos maha ei pienene, se ei myöskään ole painonpudotus.

Mutta jos sallitaan pieni arvaus siitä miten tyypillinen <joku fillarimerkki>-läski "treenaa", niin viikossa tulee 2-3 "normilenkkiä" tai "peruslenkkiä" eli kaikkea muuta kuin pitkää lenkkiä ja 1 pitkä pk viikonloppuna. "Pitkä" ei tässä tarkoita vähintään viittä tuntia vaan ainoastaan peruslenkkiä pitempää. Jos kesän tavoitteena on joku kuntoajo, voi sitä lähestyttäessä olla muutama pitempi ja/tai hieman vauhdikkaampi "kisavauhtinen" porukkalenkki, joka tapahtuman jälkeen jää pois. Eli sitä pitkän pk:n hinkkamistakaan ei kovin paljon eikä ainakaan määräänsä enempää ole. Painonhallinnassakin pitäisi sen vuoksi keskittyä muihin asioihin.

Kahvitauoilla nautittujen munkkien tai korvapuustien syömisellä tai syömättä jättämisellä ei muuten ole suurtakaan merkitystä mahan kokoon (vaikka tyhjällä vatsalla ja pelkällä vedellä ja/tai kahvilla ajetuilla pitkillä pk-lenkeillä voikin olla omat suotuisat vaikutuksensa) eli siinäkin on syytä kiinnittää suurempi huomio siihen mitä ja miten paljon syö silloin kun ei ole lenkillä.


PS "Hyvä pyöräilykunto" voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta kaikkiin pätee sama juttu: siinä mitä ei treenaa ei kehity. Eikä peruslenkkiä ajamalla tai samantehoisia ja samanpituisia vetoja tehden kehitys jatku kovin pitkään.

Fillaritimo
01.09.2018, 09.24
Kuovipolun vastaus varmisti epäilyni. Tämä ei ole tavallisen pyöräilijän foorumi. Hyvästi.

Syksyn jatkoa kuitenkin toivoo Läski.

Moska
01.09.2018, 09.48
Nyt pitäisi varmaankin määritellä tavallinen pyöräilijä.
Jos esim minä kirjoitan jotain, niin en silti ole kirjailija. En edes tavallinen kirjailija.

callahan
01.09.2018, 10.08
Nyt pitäisi varmaankin määritellä tavallinen pyöräilijä.


-"markettipyörä," hinta max 500€
-käyttö kauppareissut & muutaman kilometrin ajankulu
-napavaihde, vaihteeton mummonpyörä
-tuulipuku, verkkarit, lippis tai muu normi asusteena. Harvemmin kypärä.

​Jotain tuollaisia piirteitä luokittelisin tavispyöräilijälle.

hphuhtin
01.09.2018, 10.12
Kuovipolun vastaus varmisti epäilyni. Tämä ei ole tavallisen pyöräilijän foorumi. Hyvästi.

Syksyn jatkoa kuitenkin toivoo Läski.

Heh, hyvästi. Kannattaa sulkea itsensä myös internetistä jos jo tästä langasta jotenkin nokkaansa otti :)

tempokisu
01.09.2018, 10.48
Nyt pitäisi varmaankin määritellä tavallinen pyöräilijä.
Jos esim minä kirjoitan jotain, niin en silti ole kirjailija. En edes tavallinen kirjailija.

No voithan sä olla semmoinen "pöytälaatikkokirjailija" tai -runoilija. Mutta sanotaanko että kirjoittava, pyörällä ajava tavis voisi sitten olla pyöräilevä.

Moska
01.09.2018, 10.48
-"markettipyörä," hinta max 500€
-käyttö kauppareissut & muutaman kilometrin ajankulu
-napavaihde, vaihteeton mummonpyörä
-tuulipuku, verkkarit, lippis tai muu normi asusteena. Harvemmin kypärä.

​Jotain tuollaisia piirteitä luokittelisin tavispyöräilijälle.Nojoo, varmasti esim tällä foorumilla oleva tavallinen pyöräilijä eroaa paljon siitä tavallisesta pyöräilijästä joita liikkuu tuolla keskustojen laitamilla pyöräteillä.

kuovipolku
01.09.2018, 11.11
Kuovipolun vastaus varmisti epäilyni. Tämä ei ole tavallisen pyöräilijän foorumi. Hyvästi.

Syksyn jatkoa kuitenkin toivoo Läski.

Entä F. Kotlerburgin kommentti, johon kuovipolku vastasi?

Tämä on edelleenkin kaikkien pyöräilijöiden foorumi. Ja meitä tavallisia pyöräilijöitä on monenlaisia eikä kenelläkään ole aihetta tai oikeutta omia "tavallisuutta" tarkoittamaan itseään ja muita samanlaisia pyöräilijöitä.

Muuten olen sitä mieltä että hyvästijättöjen lisäksi sinun olisi ollut syytä hieman tarkemmin eritellä mikä minun vastauksessani F. Kotlerburgin kommenttiin vahvisti epäilysi ja mitkä kohdat erityisesti niin tekivät. Tai millä lailla loukkasin tai osoitin ymmärtämättömyyttä tai halveksuntaa "tavallisia pyöräilijöitä" tai "Bianchi-läskejä" kohtaan? Sillä oikeastaan minulla olisi aihetta olla melkoisen loukkaantunut siitä että annat ymmärtää minun jotain sellaista kirjoittaneen.

Mutta tee kuin tykkäät. Mukavaa syksyä ja "tavallista pyöräilyä" joka tapauksessa!

äss
01.09.2018, 12.03
Noh kai tuo, että lähdetään jaottelemaan pyöräilijöitä lihavuudenkin osalta eri kasteihin on hiukan "elitistä" eikä edes vähänkään. Sen lisäksi aika virheellistä jotenkin sekoittaa se mahan koko kuntoon liittyväksi.

Pyöräily on suht matalan kynnyksen kuntoilumuoto ja mahdollistaa kyllä monipuoliset treenit. Kyllä sillä pitkällä näivetyspk:lla saadaan varmasti sellainen pohja aikaiseksi, että sopivalla vauhdilla mennään vaikka loputtomiin. Esim maastopyöräilyyn on kyllä sitten hyvä saada vähän muutakin sekaan..

Omalta osin kunto ja vauhti tuntuu edelleen kasvavan, vaikkei ole tehnyt viimeiset pari vuotta muuta kuin ajanut vaan ilman enempiä miettimisiä. (alkukeväästä/kesästä oli hyvän maastoajotalven jäljiltä hiukan merkkejä siitä, että ne pitkät pk:t ja palauttavat oli jääny polkutykityksen jalkoihin..varsinkin kun työmatkoja ei ollut päässyt ajamaan normaaliin malliin.)

kuovipolku
01.09.2018, 12.56
Noh kai tuo, että lähdetään jaottelemaan pyöräilijöitä lihavuudenkin osalta eri kasteihin on hiukan "elitistä" eikä edes vähänkään. Sen lisäksi aika virheellistä jotenkin sekoittaa se mahan koko kuntoon liittyväksi.

Jos maltat ja jaksat lukea sen minkä kirjoitin edes pienellä keskittymisellä ja hetken ajatuksella, kykenet kyllä huomaamaan ja tajuamaan etten jaotellut pyöräiljöitä kasteihin edes lihavuuden osalta enkä sekoittanut mahan kokoa ja kuntoa millään lailla. '

Käyttämäni termit tai kuvaukset olivat suoraan F. Kotlerburgilta lainattuja enkä millään lailla osoittanut pitäväni niitä erityisen asiallisina tai edes osuvina ja käytin niitä yksinomaan vastatakseni F. Kotlerburgille (joka muuten käsittääkseni ei ole elitistinen vaan ainoastaan anti-harrastemaantiefillaristinen).

Toisaalta minusta olisi jonkin verran epärehellistä hurskastelua olla myöntämättä että maantiepyöräilijöiden joukossa on myös sellaisia joilla kieltämättä on mahaa - mutta kuinka paljon mahaa heillä olisikaan jos he eivät ajaisi (edes) sitä F. Kotlerburgin "pitkää pk:ta" tai mínun arvelujeni mukaisia lenkkejä (joissa siis ei mielestäni ole mitään halveksuttavaa tai vähäteltävää tai vikaa jos ne ovat mitä pyöräilyltä haluaa ja mistä tykkää)?

äss
01.09.2018, 13.13
En minä vastannutkaan sinulle vaan yleisesti, kotlerihan tuon ensimmäisenä heitti. Ja ihan sama kuka, mutta onhan se nyt aika perseestä varsinkin tällaisen otsikon alla jossa puhutaan "vain kuntoilusta" joka ei todellakaan kaikille tarkoita sitä, että pitäisi olla sixpäk tmv tuloksena.

Enempää en lähde viemään offtopikille vaikka esim tuo "epärehellinen hurskastelu" siihen olisi aihetta antanut..en tiedä olisiko tuon sanomatta jättäminen ollut sitä tämän otsikon alla.. :)

Ei muuta kuin pyörä alle ja lenkille, oli se sitten millainen tahansa.

kuovipolku
01.09.2018, 13.53
Enempää en lähde viemään offtopikille vaikka esim tuo "epärehellinen hurskastelu" siihen olisi aihetta antanut..en tiedä olisiko tuon sanomatta jättäminen ollut sitä tämän otsikon alla.. :)

Ei muuta kuin pyörä alle ja lenkille, oli se sitten millainen tahansa.

On varmaankin aihetta täsmentää että ajattelin "epärehellisestä hurskastelusta" puhuessani yksinomaan itseäni. Se olisi toivoakseni ollut selvää jos olisin kirjoittanut niin kuin ajattelin eli "olisi ollut".

Ja pyöräkin saa kernaasti olla Bianchi, vieläpä celesten värisenä:)

Highlander
01.09.2018, 16.22
Joo eipä se mahan koko välttämättä hirveästi korreloi kunnon kanssa. Säbän puolellakin tullut vastaan selvästi ylipainoisia ukkoja jotka jaksavat kuitenkin juosta kenttää päästä päähän ja ovat vielä yllättävän ketteriäkin.


Sent from my iPad using Tapatalk

tommi2
01.09.2018, 16.50
Joo ja riippuu vähän lajistakin ja tarkoitetaanko kestävyyskuntoa vai jotain muuta, esim. Usain Boltin BMI on 24.98 ja 25 on lievän lihavuuden raja...

callahan
01.09.2018, 16.52
^Edellisellä salillani oli aika mahakas spinningtunnin vetäjä, oli vieläpä keravan koffilla töissä. Maha korostui kun piti vielä tiukkoja pyöräilyvarusteita pitäessään tunteja mutta
kuntoa hällä piisasi.

F. Kotlerburg
03.09.2018, 09.07
No toki kommentissani viitattiin sen yllä olevaan "sixpack-näkyy" tyylin määritelmään kovasta kunnosta eli ns. fitnessjuttuja ja ko. kommentissa olleeseen vähään pk-treeniin. Ei mihinkään muuhun määritelmään kovasta kunnosta.

taski63
03.09.2018, 10.30
Ketjun avaus oli itse asiassa ihan mielenkiintoinen; pistää omalla kohdalla miettimään, mitä (toistaiseksi vähäiseltä) pyöräilyltä hakee. Aiemmin mainittiin "hinkkaaminen" ja "pakkopulla"; se on kyllä aika todennäköistä, että jos ei aseta tavoitteita, vaikka sitten kuinka vaatimattomia, ja seuraa niiden saavuttamista, motivaatio helposti katoaa ennemmin tai myöhemmin. Jos siis pyöräilee kunnon kohottamiseksi tms syistä. Eri asia tietysti on jos fillari on vain kulkuväline siirtymiseen A -> B, mutta siitähän tässä topicissa ei ollut kyse.

"Tavallisena pyöräilijänä" (182cm/90kg, luokaton kunto, halpa markettihybridi, kypärä sentään löytyy) en itse ole osannut vetää herneitä ketjun kommenteista, mutta se on arkipäivää nykyään että netissä joku aina löytää itseään loukkaavaa mistä tahansa, varsinkin hiukan kärjistetystä... Minusta tässä on ollut ihan asiallista keskustelua lähes kaikki.

PatilZ
03.09.2018, 10.37
Eihän keski-ikäisiä Bianchi-läskejä enää ole, hehän ovat jo elämästä pitempään nauttineita eli setämiesikäisiä Bianchi-läskejä! Keski-ikäiset vain pitkää pk:ta hinkkaavat läskit ajavat nykyään aivan erimerkkisillä pyörillä.

Toisekseen en ainakaan minä pysty päättelemään yhtään mitään ohittamieni tai vastaantulleiden Bianchi-läskien tai ylipäätään keski-ikäisten mahakkaiden maantiepyöräilijöiden ajamisista tai harjoittelusta ohi sen mitä he sillä lenkillä tai sillä hetkellä sattuvat ajamaan. Mutta jos joku todella ajaa pelkkää pitkää pk:ta, kova kunto on tuskin se mitä hän pyöräilyltään hakee. Ja jos maha ei pienene, se ei myöskään ole painonpudotus.

Mutta jos sallitaan pieni arvaus siitä miten tyypillinen <joku fillarimerkki>-läski "treenaa", niin viikossa tulee 2-3 "normilenkkiä" tai "peruslenkkiä" eli kaikkea muuta kuin pitkää lenkkiä ja 1 pitkä pk viikonloppuna. "Pitkä" ei tässä tarkoita vähintään viittä tuntia vaan ainoastaan peruslenkkiä pitempää. Jos kesän tavoitteena on joku kuntoajo, voi sitä lähestyttäessä olla muutama pitempi ja/tai hieman vauhdikkaampi "kisavauhtinen" porukkalenkki, joka tapahtuman jälkeen jää pois. Eli sitä pitkän pk:n hinkkamistakaan ei kovin paljon eikä ainakaan määräänsä enempää ole. Painonhallinnassakin pitäisi sen vuoksi keskittyä muihin asioihin.

Kahvitauoilla nautittujen munkkien tai korvapuustien syömisellä tai syömättä jättämisellä ei muuten ole suurtakaan merkitystä mahan kokoon (vaikka tyhjällä vatsalla ja pelkällä vedellä ja/tai kahvilla ajetuilla pitkillä pk-lenkeillä voikin olla omat suotuisat vaikutuksensa) eli siinäkin on syytä kiinnittää suurempi huomio siihen mitä ja miten paljon syö silloin kun ei ole lenkillä.


PS "Hyvä pyöräilykunto" voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta kaikkiin pätee sama juttu: siinä mitä ei treenaa ei kehity. Eikä peruslenkkiä ajamalla tai samantehoisia ja samanpituisia vetoja tehden kehitys jatku kovin pitkään.

Mikähän tässä nyt Fillaritimon suututti?

Setämiesikäisenä <Bianchi, Scott, Isaac> läskinä, jolla kesän tavoitteena on yleensä joku kuntoajo tai useampi (Pirkka, Vätternrunda, Styrkepröven, Turun 300 tms)treenaan kutakuinkin näin talvella:
- yksi pitempi trainerilla (pitempi tarkoittaa 2-5 tuntia)
- kaksi tai kolme intervallitreeniä (vaikka treenaisi blokkina ei setämies pysty enempään, enimmäkseen polarisoitua treeniä eli VO2max intervalleja, väliin kynnysblokki eli sweet spot / FTP intervalleja)
- loput pk1 tai pk2 lyhyempää
- yhdestä kolmeen kuntosalitreeniä / kahvakuulaa viikossa

Kun pääsee ulos, tulee perustyömatka-ajoa (TMT), jossa intervallit sijoitetaan yleensä iltapäivän kotimatkalle, joka kiertää jostain kauempaa. Pitkä lenkki voi olla 7 tuntia, jos vaimo antaa luvan. "Kisavauhtiset" porukkalenkit jää helposti pois, kun kesän tavoitteet on plakkarissa, esim. mun osalta taitaa olla näiltä osin kausi taputeltu.

Yö-TdH:ssa Myllykukon pysähdyksellä jäin ilman munkkia. Kotona lasagnea ja kaljaa. Saunassa lisää kaljaa. Saunan jälkeen vielä yksi kalja ... ja näkäräinen. Mahaa on eikä se pienene (80 kg / 174cm, normaali BMI:n yläraja taitaa olla 75kg). Aika-ajopyörällä ei tulee enää ajettua, liian irvokasta. Scott Foil aerotsygällä juuri ja juuri kehtaa ajaa. Mulla on just niin kuin Kuovipolku kirjoitti. Ihan sama mitä lenkillä syö (juo). Ratkaisevaa on se, mitä syö (juo) lenkkien välissä. Ei lenkillä pysty niin hyviä ruokia syömään.

Enkä läskinä ole kovassa kunnossa. FTP:ksi (CP) GC tarjoaa tällä hetkellä vain 270W. Vielä isompi ongelma on, että ei kestä rynkyttämistä / tehonvaihteluja esim. kumpuilevassa maastossa. Esim. siinä yö-TdH:ssa Myllykukko-Kuninkaanmäki keskari sopuisa 33,5 km/h, mutta tehovaihtelu otti voimille. Maksimi ei ollut ongelma (1050W) tai liian kova keskiteho vaan se, että kaikkiaan 42 minuuttia meni z6-z7 tehoilla sillä pätkällä. W'bal kävi muutaman kerran aika lähellä nollaa. Tikut tuli siis poltettua. Paska kunto läskillä. Tollasta tasatehosta (esim. Vätternrundan) jaksaa paremmin. Sielläkin taisi ajonaikainen keskari olla kutakuinkin tuota 33 km/h luokkaa. Tauot depoilla ja itsensä hinaaminen ylös asvaltista kolarin jälkeen vei sen verran aikaa, että loppuaika meni vain inasen alle 10 tuntia. Eli 54-vuotiaiden setämissarjan näkökulmasta perseestä.

Nyt syyskuun loppuun ihan vaan ajelua ja ensi kesän tapahtumatavoitteiden miettimistä. Muutama kalja saattaa tuumauksen lomassa mennä. Katotaan myös mitä ortopedi nyt sanoo polvesta (kierukoissa repeämää, ruston ohenemaa ja reunaterävöitymää eli kulumaa, rustoissa myös halkeamia, nestettä, tulehduksellisia muutoksia). Lokakuun alkupuolelta sitten uutta kautta kohti, jos edelleen mennään konservatiivisella hoidolla.

Mahakas olen (läski), multa löytyy myös Bianchi ja paska kunto. Mutta pyöräily ei ole "vain" kuntoilua.

paaton
03.09.2018, 10.47
Nyt syksyllä, ennen kovempaa trainerikautta, olisi hyvä aika lopettaa se kaljan kittaaminen ja munkin syönti. Kulkee taas fillari ensi kesänä vähän kovempaa.

PatilZ
03.09.2018, 10.59
Nyt syksyllä, ennen kovempaa trainerikautta, olisi hyvä aika lopettaa se kaljan kittaaminen ja munkin syönti. Kulkee taas fillari ensi kesänä vähän kovempaa.

Sit ajetaan vähän hiljempaa. :D

paaton
03.09.2018, 11.09
Sit ajetaan vähän hiljempaa. :D

Tuokin on hyvä vaihtoehto :)

Pekka Sirkiä
03.09.2018, 14.24
Ennen -- aivan liian kauan sitten -- kun aloitin pyöräilyn, niin ajoin kovakuntoisten kavereiden kanssa kilpailullisesti, joten porukan (pelkät) kuntoilijat tipahtivat matkan varrella pois.

Nyt tipahdan itse pääjoukosta välillä pois...

Tässä välissä on mennyt neljä vuosikymmentä, jona aikana olen ollut muutaman kerran ns. kunnossa, mutta -- myönnän toki -- jo vuosikymmeniä pelkkänä kuntoilijana.

Ero entisen ja nykyisen pyöräilyn välillä on se, että kun kilpaharjoittelussa ajettiin 6 kertaa viikossa, ja useimmiten porukan kanssa vk:ta, niin nykyisin pääsen/haluan päästä 3-4 kertaa viikossa ylös sohvalta asvaltti(myös: hiekka-)teitä ajelemaan, lähinnä pk:ta, joskus harvoin vk:ta.

Nyt on /joskus tulee lähes jokaiselle/ aika hyväksyä se, ettei enää halua/jaksa/viitsi treenata 900 tuntia vuodessa... Tällä kaudella tuli/tulee vielä maantieharjoittelukilometrejä n. 3000-4000, mikä lienee riittävästi kuntoilua nykyisellä motivaatiotasolla.

- - -

Mikä on pyöräilyssäni vuosikymmenten varrella muuttunut? No, vauhti lähinnä. Pyöräilyn muut fiilikset ovat entisellään: joskus on tylsää, joskus kivaa (kun on myötätuuli, alamäki ja kunto kohdallaan). Joskus tylsästi, jopa vastenmielisesti alkanut lenkki ns. käynnistyy jossain vaiheessa, ja pyörä alkaa kulkee. Ja tulee hyvä mieli :D Tämä on samaa kuin ennen; ja tätä tavoittelen edelleen :) :) :)

Veivaaja
03.09.2018, 15.42
Hmm! Siitä hauska ketju, että tulee ehkä mietittyä omaa ajamista - ja sen tarkoitusta. Jos siinä nyt mitään tarkoitusta on?

Pyörä oli pitkään vain liikkumisväline, mutta kun pitkien matkojen taivaltaminen tuntui raskaalta (vaikka olin hyväkuntoinen nuorukainen), ryhdyin ajelemaan leppoisia pitkiä matkoja hepolaisten kanssa. Hankin sitten lenkkikaverin, jonka kanssa päädyimme tandemilla myös kuntoajoihin. Sitten niihn piti mennä itsekin. Onneksi pari vuotta sitten luovuin Bianchista (Team Rynkebyn -keltainen). Olin hyvässä kunnossa, mutta ei tapahtumat enää samalla lailla iske.

Mutta tänään olen menossa (vuoden tauon jälkeen) maastoon läskillä - ja olen innoissani. Varmaan jatkossa on tarkoitus ajaa sen verran, että pitkä pyöräreissut ja satunnaiset maasto- ja maantielenkit sujuvat, lähes päivittäisten hyötyajojen lisäksi. Ehkä se riittää? (tai sitten ei - Styrkeproven kyllä houkuttelisi...). No, aion kuitenkin nauttia pyöräilystä jatkossakin.

Hyviä polkemisia kaikille!

kuovipolku
03.09.2018, 17.33
Mikähän tässä nyt Fillaritimon suututti?

Itse arvelin että Fillaritimo vain haki vahvistusta jo valmiille mielipiteelleen tai käsitykselleen että "tämä ei ole tavallisen pyöräilijän foorumi" eli oli viime kädessä aivan sama mitä kirjoitin koska hän olisi joka tapauksessa löytänyt siitä juuri sen mitä halusikin löytää. Ja jos minä en olisi kirjoittanut viestiäni, hän olisi hakenut ja löytänyt närkästymisen, suuttumisen tai mielensä pahoittamisen aihetta jonkun muun kirjoittamasta viestistä.

Toinen epäilemäni vaihtoehto oli että "Fillaritimo" oli vain jonkun foorumilaisen trollaamista varten luoma sivupersoona, En usko että tällöinkään olisin ollut nimenomaisena kohteena tai tarkoituksena olisi ollut tölväistä juuri minua. Trollihan yrittää painella mahdollisimman monen oikeita nappeja eli hänen tavoitteensa toteutuu sitä paremmin mitä useampi reagoi ja vastaa.

kuovipolku
03.09.2018, 17.40
Mikä on pyöräilyssäni vuosikymmenten varrella muuttunut? No, vauhti lähinnä. Pyöräilyn muut fiilikset ovat entisellään: joskus on tylsää, joskus kivaa (kun on myötätuuli, alamäki ja kunto kohdallaan). Joskus tylsästi, jopa vastenmielisesti alkanut lenkki ns. käynnistyy jossain vaiheessa, ja pyörä alkaa kulkee. Ja tulee hyvä mieli :D Tämä on samaa kuin ennen; ja tätä tavoittelen edelleen :) :) :)

Vaikka mulla ei ole taustalla nuoruudenaikaista kilpapyöräilyharrastusta ja vaikka mulla on vuosikymmenten pyöräilyn sijaan vuosikymmenten tauko pyöräilyssä ja vaikka mulla ei ole vauhtia ikinä ollutkaan, yllä oleva kuvaus sopii omaan pyöräilyyni kuin voisilmä kaurapuuroon - siis jos molemmista tykkää.

Ja koska omalla kohdalla pyöräily ja myös se pitkä pk yhä tuottaa niin paljon ja voittopuolisesti hyvää mieltä, minun on kovin vaikea ymmärtää puhetta pakkopullasta, suorittamisesta ja hinkkaamisesta tai mistä tahansa negatiivisella tunnelatauksella tapahtuvasta pyöräilystä.

Fat Boy
03.09.2018, 18.56
On meitä joka junaan. Itse taas koen maantien yleensäkin pakkopullana, oli lenkin tavoite mikä vain. Toki joskus tulee mukavia hetkiä milloin mistäkin syystä. Maastossa viihdyn, vaikka ajaisin hitaastikin, hauskanpito taas vaatii vauhtia ja/tai riittävän syheröisen polun. Harmi vain, ettei kunto ikinä riitä riittävän pitkään iloon.

Jim717
03.09.2018, 19.38
On tullut vedettyä elokuusta alkaen viikonloppuisin yksin maantiellä n. 100 km lenkki ja minulle tuo on melkein terapiaa. Maisemat vaihtuu ja tulee pohdittua siinä samalla niitä näitä. Pullatauko kruunaa kaiken, kun voi huoletta syödä mitä vain kun energiaa kuitenkin kuluu. Ryhmälenkilläkin toki tulee edelleen käytyä ja ne on toisella tavalla mukavia

paaton
03.09.2018, 19.56
On meitä joka junaan. Itse taas koen maantien yleensäkin pakkopullana, oli lenkin tavoite mikä vain. Toki joskus tulee mukavia hetkiä milloin mistäkin syystä. Maastossa viihdyn, vaikka ajaisin hitaastikin, hauskanpito taas vaatii vauhtia ja/tai riittävän syheröisen polun. Harmi vain, ettei kunto ikinä riitä riittävän pitkään iloon.

Tuo on varmasti ihan oikea mielikuva, jos ajaa vaikkapa vanhaa lahdentietä läskillä.

Fat Boy
03.09.2018, 20.16
No se on aika sama, kun läski ajaa vt6:n laitaa liian pienellä ja erittäin jäykkärunkoisella/huonolla maantiepyörällä.. [emoji3]

Jartsu01
03.09.2018, 23.14
Tämä on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aihe.

Itselle pyöräily on vuosien saatossa muuttunut sivulajista pikkuhiljaa päälajiksi. Suurimmat syyt tähän tulevat puhtaasti ajankäytöstä.

Kohta 48 vuotta täyttävänä hyvästä ruuasta ja juomasta pitävälle herralle pyöräily on erinomainen tapa polttaa ylimääräisiä kaloreita.

Toisekseen ulkona oleminen ja liikkuminen muodostavat yhdessä erinomaisen tavan ladata akkuja henkisellä puolella.

Yleensä ajan yksin ja oman päiväkohtaisen tuntemuksen mukaan. Koska kyseessä on harrastus, niin hauskuus ja hyvät tuntemukset menevät muiden tavoitteiden edelle.

Ja jos joku tämän ketjun kirjoituksista on saanut herneen pieneen nenäänsä niin sitten saa saadakin [emoji6]

Niin ja ketään ei ole vielä haitannut jos porukka lenkeillä ajan maantiepyörää maastopolkimilla tai tullut maastolenkille lycrabibsit jalassa tiukka ajopaita päällä.

Lähetetty minun SM-G950F laitteesta Tapatalkilla

Jumo
04.09.2018, 12.14
Tämä on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aihe.

Itselle pyöräily on vuosien saatossa muuttunut sivulajista pikkuhiljaa päälajiksi. Suurimmat syyt tähän tulevat puhtaasti ajankäytöstä.

Kohta 48 vuotta täyttävänä hyvästä ruuasta ja juomasta pitävälle herralle pyöräily on erinomainen tapa polttaa ylimääräisiä kaloreita.

Toisekseen ulkona oleminen ja liikkuminen muodostavat yhdessä erinomaisen tavan ladata akkuja henkisellä puolella.

Yleensä ajan yksin ja oman päiväkohtaisen tuntemuksen mukaan. Koska kyseessä on harrastus, niin hauskuus ja hyvät tuntemukset menevät muiden tavoitteiden edelle.

Ja jos joku tämän ketjun kirjoituksista on saanut herneen pieneen nenäänsä niin sitten saa saadakin [emoji6]

Niin ja ketään ei ole vielä haitannut jos porukka lenkeillä ajan maantiepyörää maastopolkimilla tai tullut maastolenkille lycrabibsit jalassa tiukka ajopaita päällä.

Lähetetty minun SM-G950F laitteesta Tapatalkilla

Piti ihan tarkistaa ettei ollut minun kirjoittama, ihan kaikki täsmää

Vuosi sitten yhdessä pyöräilytapahtumassa putosin alkukiihdytyksessä sakista ja kaverin vetämänä ajoimme vuorovedoin 120 km maaliin (josta puolet kovaan vastatuuleen). Kotona nostin maantiepyörän naulaan ja kyllästyin koko pyöräilyhommaan. Viime talvi ja kevät (kesä) meni lähinnä pyöriä tallissa siirrellessä ja niinhän siinä kävi että elokuun alussa Syötteellä piti leikki heittää kesken 50 km huoltoon.

Häntä koipien välissä kun poljeskelin takaisin autolle ja vielä viikko Syötteen jälkeen pohdin mitä meinaan tehdä, ilman liikuntaa paino karkaa, kunto karkaa ja se ei elämänlaatua paranna.
Tällä iällä ei ole mitään kilpailu / suorituspaineita , eikä oma ego ole moksiskaan siitä mitä muuta ajattelee isomahaisesta pyöräilijästä joka raahautuu kuntotapahtuman viimeisten joukossa maaliin. Laitan nuo tapahtumat kalenteriin koska sen pitäisi motivoida lenkeille silloin kun ei huvita ja niissä yleensä on kivaa ( poislukien silloin kun "valot sammuu") .

Jokunlainen kyllästys ja tauko koko hommaan piti näköjään tulla että osasi uudelleen ajatella koko homman miten ja miksi tätä muka tekisin. Nyt olen kk aikana pyöräillyt enemmän kuin koko kesänä yhteensä, maantielenkeille lähden innolla, en seuraa keskaria tai laita nopeushaaveita lenkille vaan ajelen fiiliksen mukaan, maastossa nautin ulkonaolosta ja pääkopan nollauksesta.

Eli pyöräilen vain kuntoillakseni jotta jaksaisin nauttia pyöräilystä