PDA

Näytä tavallinen näkymä : Kaksi kaatumista 2500km maantiepyöräilyuralla



python
30.06.2017, 10.53
Ennuste ei liene hyvä, jos jatkan harrastusta. Pitäisiköhän siirtyä kokonaan spinningiin? Tämän kauden päätteeksi Focus Cayo 4 vm. 2014 (XL) saattaa tulla myyntiin.

Ensimmäinen kaatuminen oli vuosi sitten loivassa ylämäessä edellisenä päivänä tehdyllä asfaltilla. Liikennettä ei ollut paljon. Ajoin ehkä liian reunassa ja vilkaisin jonnekin. Eturengas tippui silloin asfaltilta ja asfaltin reuna oli yli 5-10cm korkea. Vaistomaisesti yritin kääntää takaisin asfaltille, mikä ei tietysti onnistunut korkean reunan takia. Pyörä alkoi kallistua ja yritin irrottaa vasenta jalkaa lukkopolkimesta. Sainkin sen irti ehkä kaatumisen puolivälissä ja kaaduin polvi edellä rähmälleni aikakin ajokaistan puoliväliin. Onneksi ei tullut autoa takaa. Vasempaan polveen tuli iso haava mutta onneksi asfaltti oli erittäin tasaista uutta asfalttia. Myös jostaiin syystä oikea olkapää lähti paikoiltaan. Yritin pyöräyttää oikeaa kättä alhaalta eteenpäin, mutta stoppi tuli 45 asteen kulmassa ala-asentoon verrattuna. Pyöräytin sitten kättä taaksepäin ja silloin olkapää muljahti ja lähti pyörimään molemppin suuntiin. Huolimatta kolhuistani ajoin loput 45km lenkistäni kotiin. Olkapää on vieläkin hiukan kipeä.

Toinen kaatuminen sattui pari päivää sitten hiljaisella kapealla asfaltoidulla metsätiellä. Näin tien vieressä liikkumattoman käärmeen. Ajattelin käydä katsomassa, onko se kuollut vai vain kauhusta jäykkänä. Jarrutin ja irrotin vasemman jalan lukkopolkimesta. Kaarsin vasempaan ja ajoin keskellä tietä takaisin. Kaarsin sitten takaisin vasemmalle tien raeunaan mutta olikohan vauhtia liikaa ja ajauduin ihan tien reunaan ja aloin kallistua ojaan päin. Oja sattui olemaan syvä ja alkamaan aivan tien reunasta. En saanut oikealla jalalla tukea vaan menin kylki edellä ojan pohjalle. Onneksi ei ollut alla mitään kovaa vaan multaa ja kasvillisuutta. Selvisin parilla pienellä haavalla. Kuitenkin säikäytti. Miten tällaista voi sattua? Ehkä pyöräily ei ole minun lajini. Käärme oli muuten kuollut rantakäärme.

Mitä mieltä kaatumisista? Onko teillä vastaavaa kaatumisten aiheuttamaa kammoa?

OneTen
30.06.2017, 12.03
Puuta (päätä) koputtaa hän. Reilun kahden vuoden aikana yhdet pannut maantiellä, muutama verinaarmu ja hieman nitkahtanut kahva vain saldona. Olisi ollut harmillinen tilanne jos olisi matka katkennut, kun kyseessä oli 750 km viikonloppureissu josta ajettuna reilu satku. Finaaliin päästiin kuitenkin.

Maastossa tulee oltua kärsällään joka viikko, ei sitä oikein jaksa edes pelätä kun tietää että näillä taidoilla se on väistämätöntä.

Ainoa asia mikä oikeastaan hirvittää on muut tienkäyttäjät, etupäässä autoilijat. Aina ei ole itsestä kiinni pääseekö ehjänä perille, vaikka varovaisuutta ja liikennesääntöjä noudattaisikin.

Yksi pyörä v pyörä -kolarikin viime kesään mahtui. Itse noudatin varovaisuutta ja liikennesääntöjä silloinkin, huonoa tuuria oli mukana kosolti.

Smo
30.06.2017, 12.21
Ei noita kaatumisia kovin tosissaan tarvi ottaa tai tietty voi skarpata. Välillä niitä tulee jos on tullakseen, huonoa tai hyvää tuuria.

Grandi66
30.06.2017, 12.47
Kyllä noita kaatumisia on tullut se maantiellä että maastossa joka vuosi. Niitä tulee jos on tullakseen. Viimeisin 1.5. kuluvaa vuotta maantiellä, sairaalan kautta kotiin.

Lähetetty minun K6000 Pro laitteesta Tapatalkilla

JackOja
30.06.2017, 12.56
Kannattaa myös yrittää opetella ajattelemaan positiivisen kautta. Kaatumisia on ainoastaan kaksi vaikka niitä voisi olla viisikin. yms.

Kuronen
30.06.2017, 12.57
Muutama kaatuminen on aiheutunut unodettuani olevani lukoilla liikenteessä. Syynä tähän on varmasti yli 30 vuotta jatkunut työmatkapyöräily paljolti lukottomilla: toiminta pyörän satulassa on kauan aikaa sitten täysin automatisoitunutta ja nimenomaan siten, että jalat eivät ole kiinni polkimissa.

Mutta pelkoa ei ole tullut, koska omiin kaatumisiini on syy, jota vastaan voi rokottautua ajamalla enemmän (lukoilla).

kuovipolku
30.06.2017, 13.14
Pitäisiköhän ihmetellä että vain kaksi kaatumista? Mä olen muistelevinani että niitä sattui itselle huomattavasti useampia, kaikista niistä mahdollisista ja typeristä syistä minkä takia pitkän pyöräillemättömän ajan jälkeen fillaroinnin uudelleen aloittanut kömpelö keski-ikäinen mies voi pyörällään yksin ajaessaan kaatua.

Eipä niistä mistään pelkoa jäänyt, vaikken koskaan mikään rämäpää ole ollutkaan. Yleensä niihin pystyy itse itsellensä selittämään syyn eli tiedostaa sen että teki jotain väärin ja sen mitä pitää tehdä ettei seuraavalla kerralla tee väärin. Loppuihin auttoi sitten tieto siitä ettei niissä kummastikaan käynyt ja että tietty tapaturmariski ja loukkaantumisriski on joka tapauksessa aina olemassa, kiipeää sitten tikkaille tai käy viemässä roskapussia talvella.


Noissa kuvatuissa tilanteissa vaikuttaa olleen osuutta sillä että molempien jalkojen samanaikainen irrottaminen ja/tai jalkautuminen kummalle puolelle tahansa ei ole ollut hallussa eli harjoiteltu ja harrastettu juttu. On hyvä tapa opetella molemmat ja ylläpitää opittua ja ennen kaikkea pitää taito selkärangasta lähtevänä jotta se myös on käytössä silloin kun sitä tarvitaan asiaa ajattelematta.

Toinen juttu on se että tietty määrä "teknistä" ajoa tai jopa temppuilua on hyvä kuulua myös puhtaan maantiepyöräilijän arsenaaliin. Eli hitaassa vauhdissa kapealla linjalla ajoa, tiukkoja käännöksiä ja ahtaista väleistä pujottelemista, välitöntä pysähtymistä "kesken polkemisen" ja jalkautumista kummalle puolelle tahansa. Ei näille tarvitse erillista harjoitusta omistaa, mutta vaikkapa lämmittelynä tai jäähdyttelynä tai lenkkikaveria odotellessa tms.

maalinni
30.06.2017, 13.38
Jos ei kukaan näe, niin kaatumisia ei lasketa.

python
30.06.2017, 13.40
Toinen juttu on se että tietty määrä "teknistä" ajoa tai jopa temppuilua on hyvä kuulua myös puhtaan maantiepyöräilijän arsenaaliin. Eli hitaassa vauhdissa kapealla linjalla ajoa, tiukkoja käännöksiä ja ahtaista väleistä pujottelemista, välitöntä pysähtymistä "kesken polkemisen" ja jalkautumista kummalle puolelle tahansa. Ei näille tarvitse erillista harjoitusta omistaa, mutta vaikkapa lämmittelynä tai jäähdyttelynä tai lenkkikaveria odotellessa tms.

Hyvä idea! Noita en ole treenannut ollenkaan. Kannattaako molemmat jalat irrottaa hitaassa käännöksessä?

hcfreak
30.06.2017, 13.51
Maastossa tulee kyllä könäheltyä sillontällöin ku haastavassa paikassa ajaa. Ilman lukkoja ku menee niin sitä ei onneks mene fillarin mukana että hyppää vaan pois kyydistä. Vauhdit niissä trial maastoissa ei paljoa ole joten ei ole pikku naarmuja tullu. Siinä horjuessa se lukkojen aukominen ois hankalaa. Maantiefillarilla olen kyljelleen menny just sen takia.
Pahimmat naarmut olen kuiten hankkinu rullasuksilla. Siinä ku tasapaino lähtee niin polvilla ja kyynärpäällä otetaan asfaltista tukea. Piti hakea jäykkäkouristus piikkiki viimekesänä könyämisen jälkeen ku oli vanhentunu. Eniten vituttaa se ku vaatteet hajoaa samalla.

python
30.06.2017, 14.20
Muutama kaatuminen on aiheutunut unodettuani olevani lukoilla liikenteessä. Syynä tähän on varmasti yli 30 vuotta jatkunut työmatkapyöräily paljolti lukottomilla: toiminta pyörän satulassa on kauan aikaa sitten täysin automatisoitunutta ja nimenomaan siten, että jalat eivät ole kiinni polkimissa.

Mutta pelkoa ei ole tullut, koska omiin kaatumisiini on syy, jota vastaan voi rokottautua ajamalla enemmän (lukoilla).

Eikö pelota, että kaadut auton alle vasemmalle, kun et muista, että vasen jalka kiinni polkimessa?

Greycap
30.06.2017, 14.26
Itse olin niin monta kertaa liikaa turvallani lukkojen kanssa kun niihin yritin tottua että oli vaan pakko luovuttaa ennen kuin sattuu jotain vakavampaa. Ei jotenkin moniajo toiminut äkkitilanteissa, kengät ja polkimet on kyllä edelleen tallessa "ehkä vielä joskus" ajatuksella mutten ihan rehellisesti usko että sitä päivää tulee.

python
30.06.2017, 14.26
Jos ei kukaan näe, niin kaatumisia ei lasketa.

Kun kaaduin jorpakkoon pari päivää sitten, joku kävelijä ohitti paikan naureskellen, kun minä etsin juomapuolloa ja lompakkoani kasvillisuuden seasta ja pyörä oli kyljellään asfaltilla.

Viime vuonna asfaltille kaatuessani vastaantulevan auton kaunis nainen näki tapahtuman ja pysähtyi tarjoamaan kyytiä terveyskeskukseen. Erittäin fiksua käytöstä tai ehkä vain yritti iskeä minua. :)

kuovipolku
30.06.2017, 14.59
Hyvä idea! Noita en ole treenannut ollenkaan. Kannattaako molemmat jalat irrottaa hitaassa käännöksessä?

Periaatteessa ehkä ei, käytännössä ainakin se huonompi jalka tai siis se jota ei normaalisti tai vaistomaisesti irrota ensimäisenä.

Toinen juttu on että kun ottaa tavaksi irrottaa jalat polkimista ihan vain treenin vuoksi aina hidastaessaan esim. liikennevaloissa ja tekee sitä tarpeeksi usein, jalkojen irrotuksesta tulee vaistomainen toiminta eli sitä ei tarvitse erikseen "muistaa".


PS Nyt tähän väliin on tunnustettava että vaikka mä aloitin uudelleen tämän pyöräilyn vuonna 2008 suoraan klossipolkimilla, kaaduin viimeksi viime vuonna sen takia että *tilanteessa* en sitten irrottanutkaan jalkaa polkimesta vaan kaaduin hiljaa kyljelleni. Syynä ei kyllä ollut se etten olisi muistanut vaan se että olin jo ruvennut elvistelemään sen verran että katsoin sen jo hallitsevani selkäydintasollakin.

Eli kun jouduin melko hiljaisessa vauhdissa pysähtymään yhtäkkiä eteen kääntyneen dorkapyöräilijän takia, kuvittelin pysyväni pystyssä pelkästään tasapainoilemalla - ja varmasti olisinkin pysynyt, mutta kontaktia tuli juuri sen verran että heilahdin sivulle juuri sen verran ettei paluuta enää ollut ja vaikka ehdinkin irrottaa jalan polkimesta en ehtinyt saada sitä oikaan asentoon koska jalkakäytävän reuna oli niin lähellä ja ajorata jolla olin sen verran sitä matalammalla...

perttime
30.06.2017, 15.57
... Kannattaako molemmat jalat irrottaa hitaassa käännöksessä?Vähän kaksipiippuinen juttu. Kun jalat on irti, pyörän hallitseminen käy vaikeammaksi, kun jalat on sitten huterasti polkimilla (vai heilumassa ilmojen teillä?).

Alkuperäisestä viestistä luin kaksi virhearviota, joiden lopputulos oli tarpeettoman dramaattinen, kun et saanut jalkoja irti. Jalkojen irrottamista kannattaa myös harjoitella. Kymmenellä toistolla ei mikään mene selkäytimeen asti. Tuhannella ehkä.

kuovipolku
30.06.2017, 18.05
Vähän kaksipiippuinen juttu. Kun jalat on irti, pyörän hallitseminen käy vaikeammaksi, kun jalat on sitten huterasti polkimilla (vai heilumassa ilmojen teillä?).

Niin, puhutaanko tässä varta vasten harjoittelusta (sopivassa paikassa) vai ns. tilanteen mukaisesta ajosta? Silloin kun vasta treenaa eikä jalkautuminen ole kunnolla edes puoliautomaattista voi olla parempi irrottaa jalat - mutta silloin kun se on jo vähän luontevampaa, voi tosiaan olla parempi pitää jalat kiinni polkimissa ns. viimeiseen asti.

Yllättävän hyvin se pyörä pysyy pystyssä niin kauan kuin jalatkin pysyvät pyörimässä...

Köfte
30.06.2017, 18.16
Näistä nykylukoista sentään saa jalat irti. Muinaiset remmihäkit eivät juurikaan
antaneet mahdollisuutta klossien kera. Piti piiitkän tauon jälkeen säätää vähän
löysiksi, kun nuo kahvavaihtajatkin piti oppia hanskaamaan samalla. Jarrut toki
vaihdoin brittiläisittäin, kun näin vasenkätisenä olen aina noin tykännyt.

P.S. hitaasti kellahtaessa voi valita suunnan; ei vetopuolelle kiitos:cool:

J.Kottenberg
30.06.2017, 18.24
SPD-polkimiin saa Multi-release klossit ja ne on aika hyvät. Etenkin kun ei säädä polkimia kovin tiukalle. Niistä saa jalat helposti irti.

paaton
30.06.2017, 18.50
Jos noita kaatumisia oikeasti tulee hankalien polkimien vuoksi, niin mikään ei tosiaan estä vaihtamasta kaksipuolisiin spd polkimiin. Ne irtoavat ja kiinnittyvät niin helposti, ettei asiaa tarvitse edes ajatella. Kun se reflexi sitten toimii, niin voi halutessaan vaihtaa takaisin spd-sl polkimiin.

Ajan itsekkin vielä maastopolkimilla, vaikka kilometrejä tulee jo aika paljon.
Maantiellä spd polkimilla ajettaessa kenkien on vain oltava mahdollisimman laadukkaat ja jäykkäpohjaiset.

Köfte
30.06.2017, 19.07
^ Noin minäkin teen, edelleenkin. Muotipolizei ei ole vielä pamputtanut...

TERU
30.06.2017, 19.25
SPD-polkimiin saa Multi-release klossit ja ne on aika hyvät. Etenkin kun ei säädä polkimia kovin tiukalle. Niistä saa jalat helposti irti.

Kaatuu sitä noillakin, on omakohtaista kokemusta kymmenen vuoden takaa. Kun pudottaa nopeuden nollaan eikä muista irrottaa jalkoja, alkaa kallistua ja nurin mennään, koska löysätkään lukot ei tuossa enää irtoa! Vauriot enemmän henkistä laatua ja rupi polveen. Nuo jäi ensimmäiseen kesään, sitten on saanut olla mitä tahansa. Ei 2500 km/pari kaatumista ole paha.

mkp
30.06.2017, 21.35
Mulla on kaatuessa lähteny aina jalat lukoista irti ennen maakosketusta. Ja SPD-SL Ultegrat on alla. Ei oo kauhean tiukalla, mutta kuitenkin niin tukevasti, että on hyvä ajaa. En oo ainakaan tietoisesti tehny mitään aukaisu liikettä, mutta kun maakosketus on tullu, olen havainnut, että hups heijaa -jalathan on irti polkimista. Ehkä se irroitus tapahtuu sitten tiedostamatta. Tiedä häntä?

PorukkalenkkienMM-Mestari
30.06.2017, 21.42
Keskiviikkona cyclolla 140km ja torstaina 202km @ 9h ja tänään vaivaiset 24km pelkkä hyötyä tosin. Torstaina vasen polvi kipeytyi rasituksesta 160km kohdalla ja vauhti laski 19km/h. Vasen jalka oli pelistä pois ja oikealla jalalla painoin ja nostin kun oli onneksi lukot. Tuolla 202km lenkillä 100km/h maantien sivussa ajaessani mietin että eihän tässä ole mitään järkeä, kun autot ja rekat sujahtavat 50cm ohjaustangosta.

python
30.06.2017, 22.01
Tuolla 202km lenkillä 100km/h maantien sivussa ajaessani mietin että eihän tässä ole mitään järkeä, kun autot ja rekat sujahtavat 50cm ohjaustangosta.

Tuollasia ajatuksia tulee helposti varsinkin, jos kotona on pieniä lapsia kuten minulla. Hangon tietä olen oppinut välttämään rekkojen takia.

Halloo halloo
30.06.2017, 22.54
mietin että eihän tässä ole mitään järkeä, kun autot ja rekat sujahtavat 50cm ohjaustangosta.

1,5m ohitusetäisyys pitää saada lakiin.

Vecculiko
30.06.2017, 23.07
Muutaman kerran on pyörällä tullut kaaduttua, pahastikin. Kuuluu lajin luonteeseen. Näistä aikaisemmista kaatumista ei ole mitään pelkoa takaraivoon jäänyt. Tänä keväänä koin kuitenkin ns. speed wobble ilmiön alamäessä kovassa vauhdissa. Tein aloittelijan virheen ja painoin jarrukahvat pohjaan. Etuvanteen heiluriliike vain voimistui tästä. Onneksi pyörä ohjautui ojaan päin eikä keskelle vilkasta autotietä. Vauhti pysähtyi sitten kohdalle osuneeseen valotolppaan. Onneksi vauhtia ei enää tässä vaiheessa paljoa ollut ja selvisin pääosin henkisillä kolhuilla. Selvää yksittäistä varmaa syytä tapahtumaan ei ole mutta olin juuri vaihtanut pyörään uuden stemmin ja vanteet sekä sen lisäksi oli kova puuskittainen sivutuuli. Pyörästä löytyi jälkeenpäin myös pientä väljyyttä ohjauslaakerista.

Speed wobble ilmiönä oli kuitenkin sen verran hurja tapahtuma että en vieläkään ole henkisesti selvinnyt siitä. Aina tuulisella säällä ja alamäessä ajaminen on hyvin epävarmaa ja kädet hakeutuu väkisin jarrukahvoille vauhdin noustessa.

kuovipolku
30.06.2017, 23.14
Kaikella kunnioituksella ja tietyllä myötäelämisellä niitä kohtaan joiden asuinpaikka on sellainen että maantiepyöräilyä (tai pyöräilyä ylipäätään on vaikkapa vain siirtymän verran) harrastettava tiellä jonka nopeusrajoitus on 100 km/h: eihän siitä saa mitenkään miellyttävää eikä järkevääkään puuhaa millään lakimuutoksella!

Ja kaikki muut jotka löytävät itsensä siunailemasta sellaisen tien laitaa ajaessaan voivat pohtia reitinvalintaansa.

Köfte
30.06.2017, 23.30
Anoppilaan on otettu pyörä n. viikon session ajaksi mukaan. Vanha 3-tie Vaasa-Seinäjoki
karsi nopeasti halut lenkkeillä; muu tiestö olisi jopa GG-osastolle ikävää puuhaa.

paaton
30.06.2017, 23.36
Muutaman kerran on pyörällä tullut kaaduttua, pahastikin. Kuuluu lajin luonteeseen. Näistä aikaisemmista kaatumista ei ole mitään pelkoa takaraivoon jäänyt. Tänä keväänä koin kuitenkin ns. speed wobble ilmiön alamäessä kovassa vauhdissa. Tein aloittelijan virheen ja painoin jarrukahvat pohjaan. Etuvanteen heiluriliike vain voimistui tästä. Onneksi pyörä ohjautui ojaan päin eikä keskelle vilkasta autotietä. Vauhti pysähtyi sitten kohdalle osuneeseen valotolppaan. Onneksi vauhtia ei enää tässä vaiheessa paljoa ollut ja selvisin pääosin henkisillä kolhuilla. Selvää yksittäistä varmaa syytä tapahtumaan ei ole mutta olin juuri vaihtanut pyörään uuden stemmin ja vanteet sekä sen lisäksi oli kova puuskittainen sivutuuli. Pyörästä löytyi jälkeenpäin myös pientä väljyyttä ohjauslaakerista.

Speed wobble ilmiönä oli kuitenkin sen verran hurja tapahtuma että en vieläkään ole henkisesti selvinnyt siitä. Aina tuulisella säällä ja alamäessä ajaminen on hyvin epävarmaa ja kädet hakeutuu väkisin jarrukahvoille vauhdin noustessa.

Woblaus kuulostaa kyllä hurjalta maantiepyörällä. Millaisen stemmi muutoksen teit?

Oman vajavaisen päättelyni mukaan tuota voisi aiheuttaa liian löysä runko, keula tai kiekot. Jäykänkin rungon saa varmastikkin huteraksi, jos virittelee siihen lyhyen ja ylöspäin sojottavan stemmin, 5 senttiä korkean stemmipinon nokkaan.

Eli riittävän pitkä ja vääntöjäykkä runko, jossa on painoa keulalla, niin luulisi woblausten poistuvan. Itsekkään en uskaltaisi ajaa ulosajon jälkeen lainkaan pyörällä, joka olisi alkanut ravistelemaan kovassa vauhdissa.

Kuronen
01.07.2017, 00.21
Eikö pelota, että kaadut auton alle vasemmalle, kun et muista, että vasen jalka kiinni polkimessa?

Ei, vaikka tiedostan tilanteen riskit. Kaatunut en tästä syystä ole aivan hetkeen, että sikäli rokotus on tepsinyt. Pääosa tämänkin vuoden reilusta 5500 km:stä on tullut lukoilla.

Mitä tulee jalkojen pitämiseen polkimilla, niin itse pidän aina vähintään toisen jalan lukittuna pysähtymiseen asti. Tähänkin saattaa vaikuttaa se, että olen polkenut paljon aikoinaan jalkajarrullisella pyörällä, jossa jalkojen nosto pois polkimilta pyörän liikkuessa on suorastaan vaarallista. Myöskin ajatus, että pudottautuisin satulasta pyörän liikkuesssa on outo: pyörä pysähtyy toki jarruilla, mutta vähänkään liikkeessä oleva mies pyrkii jatkamaan matkaa tangon yli.

Maantielukoilla ajaessa käytän pientä harkintaa kumman jalan irrotan ensin, vähän tiestä ja tilanteesta riippuen. Vilkkaammin liikennöidyllä tiellä ensin maan kohtaa vasen jalka. Yleensä toinen jalka on lukittuna liikennevaloissa ja vastaavissa, mutta irrotan toisenkin jalan, mikäli kaivan jotakin taskusta, näpelöin puhelinta tai muuta vastaavaa.

Itse pidän myös SPD-lukkoja helpompina käyttää. Maantiepyörässäni on maantielukot, cyclossa maastolukot mustilla klosseilla ja työmatkahybridissä maastolukot ja kirkkaat klossit. Ja työmatkahybridistä irrottautuminen ja takaisin lukittuminen on myös sujuvinta.

kauris
01.07.2017, 07.58
Lukkojen automaattinen, täysin tiedostomaton avaaminen itselläni ainakin edellytti ainakin sitä, että ajoi sitkeästi ekat kuukaudet lukoilla maastossakin kaikki ne vaikeimmatkin paikat, joissa on siinä rajalla, että milloin vain joutuu laittaa jalan nopeasti maahan. Ne paikat olivat siis aluksi hankalampia aiemmin käytössä olleisiin avoihin verrattuna. Eli, että uskaltaa koittaa niitäkin teknisiä esim kivikkojuurakkonousuja, joissa tietää ehkä joutuvansa pikaisesti ottaa jalan maahan. Kun en luovuttanut, on tilanne ollut kymmenisen vuotta toisinpäin. Eli tuntuu, että jalat on oltava kiinni, jotta pystyy ajaa pahimmat paikat ja toisaalta en todellakaan yhtään huomaa tai ajattele asiaa, kun jalan irroitan. Tai sen enempää tajua tai ajattele kumpi jalka tuli irroitettua.
Siinä mielessä myös yllä kirjoitettu maantiepyörällä pysähtyessä sen miettiminen kumman jalan irroittaa kuulostaa kovin vieraalta :)
Nyt kun koitan oikein miettiä, niin luultavasti irroitan valoihin pysähtyessä vasemman jalan, jota roikottelen vikat metrit maan lähellä ja oikea poljin on kiinni ja alaspäin. Yleensä kuitenkin joko tasapainoillen pysähtyneenä jalat kiinni tai nojaan kädellä liikennevalotolppaan jalat kiinni.

Maantiellä kaatumisia on tullut 2. Kerran kisassa edellä olevaan osuessani vedin kyljelleen ja kerran puskapysähdystä tien laitaan tehdessäni käännyin sinänsä tasaisen näköiselle nurmikkoiselle pientareelle joka olikin yön sateen tai kosteuden jälkeen märkä ja vedin kyljelleni. Asfaltin reunalta on toki tullut pudottua usein mutta en ole onneksi kaatunut. Kyllä niinkin väistämättä joskus tulee käymään, kun huono piennar sattuu kohdalle. Tähän asti on saanut jotenkuten hallitusti jarruteltua siellä tai helpossa kohdassa ajettua takas asfaltin puolelle.

Maantiellä tien pientareilla mulla ei periaatteessa ole pelkoa ajella autojen takia mutta tiedostan kyllä sen ikävän seikan, että huonolla tuurilla sitä pääsee hengestään, kun takana tuleva autoilija näprää vaikka kännykkää tai muutoin vahingossa ajautuu tien reunaan päin siellä ajavaa fillaristia.

edit. Maastossa kaatuilen toki usein. Tosin sen takia viime vuosina vähemmän, että olen ajanut maastossa aiempaa vähemmän. Mutta mitenhän sen saisi selkärankaan, että maastossa kyljelleen kaatuessa pitäisi kädet kiinni ohjaustangossa? Niin kuulemma kannattaisi tehdä, koska tangon pää ottaa iskun eikä ranne tai peukalo. Tuli tuo hitaasta vauhdista peukalo edellä kaatumine testattua märän juuren avustamana pari vuotta sitten tuloksena katkennut jänne ja sen sitten korjailu leikkauksessa. Meni juuri alkaneen vuoden mittaisen vuorotteluvapaan ekat kuukaudet kuntouttaessa. Sen jälkeenkin on märässä kivikossa ja juurakossa maastopyöräily vähän aiempaa aristavammalta tuntunut.
Toisaalta, ajelin silloinkin toinen ranne paketissa maastopyörällä (lukoilla edelleen) tyttöä päiväkotiin saattamaan päivittäin ja harjoittelin aikani kuluksi yhdellä kädellä vain tangosta pitäen keulimista. Alkoi sujumaan hitaassa vauhdissa ylämäkeen yllättävän hyvin :)

Mohkku
01.07.2017, 08.35
Lukkojen automaattinen, täysin tiedostomaton avaaminen itselläni ainakin edellytti ainakin sitä, että ajoi sitkeästi ekat kuukaudet lukoilla maastossakin kaikki ne vaikeimmatkin paikat, joissa on siinä rajalla, että milloin vain joutuu laittaa jalan nopeasti maahan... Kun en luovuttanut, on tilanne ollut kymmenisen vuotta toisinpäin.

Itselläni ei ole mahdollisuutta ja halua käyttää tuollaista määrää maastossa ajamisesta tuollaiseen treenaamiseen, joten ajan maasturilla ilman lukkoja. Nimenomaan itselleni vaikeissa paikoissa lukkojen kanssa iso osa huvista jäisi pois ja siten varmaan myös ajaminen vähenisi.

Krossarilla puolestaan hiukankin vaikeammilla poluilla on huikea ero siinä, että ajan lukkojen kanssa (yhdistelmäpolkimet) tai ilman lukkoja. Valitettavasti lukkokengät ei toimi ilman lukkoja, vaikka niillä onkin suht hyvä kävellä. Polkimen tai oikeastaan kengän pohjan liukkaus on ongelma, mutta tavallisilla lenkkareilla tai vaelluskengillä on hyvä maastossa ajella yhdistelmäpolkimen (Shimano XT) lukottomalla puolella. Krossarin vaikeampi hallittavuus maastossa mielestäni korostaa lukkojen kanssa ajamisen vaikeutta.

Maantiellä tilanne on toinen. Siellä en tiedä tilannetta, jossa lukoista olisi haittaa. Toki kaatumisia tuli muutama totutteluvaiheessa ja myöhemminkin muutama läheltä piti-tilanne lähinnä ajoon lähdössä (esim. etupyörä vinossa ja kenkä renkaan väärällä puolella + lyhyt front/center-mitta eli varpaat osuu renkaaseen). Toki tiettyä keskittymistä ajaminen vaatii, mikä etenkin kaupungissa kaverin kanssa ajettaessa täytyy muistaa. Jutusteluun keskittyminen voi edelleen päättyä nolosti, vaikka pidänkin lukot mahdollisiman löysällä. Mitään todellista haittaa ei tuosta ole vielä ollut, kesken polkemisen en vahingossa taida olla jalkaa saanut irti kuin kerran.

Aloittajan tapauksessa ei kyse taida kuitenkaan olla lukoista, vaan ajamiseen keskittymisen herpaantymisesta (ajautuminen pientareelle tms. muu käpy). Siihen auttaa mielestäni vain ajamiseen keskittyminen. Kammoa ei omista kaatumisistani ole tullut, mutta kammon voittaminen on kiistämättä vaikeampi asia. Jos lukot ovat osa sitä ilmiötä, mikään ei estä lukoista luopumista. Ei lukkopolkimet ole mikään pakollinen juttu, jota ilman ei voi ajaa ja jos joku luokittelee ilman lukkoja ajavan jopoilevaksi teinitytöksi, sehän on vain luokittelijan ongelma.

maalinni
01.07.2017, 15.29
Minulla tuo death wobble ilmenee aina, kun ajan ilman käsiä. Vauhtia vain ehkä 15km/h. Epäilen sen johtuvan lokarin roiskeläpästä, joka toimii vähän huonona spoilerina. Toki perhostanko ja pitkän vaijeritkin voi olla syyllisiä. Vähänkään kovemmassa vaihdissa ei tulisi mieleenkään irroittaa käsiä tangosta.

edit: itse en uskaltaisi maastossa taas ajaa ilman lukkoja. Kiva tietää, että jalat pysyvät kiinni kovassakin rytkytyksessä.

oppes
01.07.2017, 15.59
Minulla tuo death wobble ilmenee aina, kun ajan ilman käsiä. Vauhtia vain ehkä 15km/h. Epäilen sen johtuvan lokarin roiskeläpästä, joka toimii vähän huonona spoilerina. Toki perhostanko ja pitkän vaijeritkin voi olla syyllisiä. Vähänkään kovemmassa vaihdissa ei tulisi mieleenkään irroittaa käsiä tangosta.

edit: itse en uskaltaisi maastossa taas ajaa ilman lukkoja. Kiva tietää, että jalat pysyvät kiinni kovassakin rytkytyksessä.

Moottoripyörällä tuota wobbelia kutsutaan "tank slapper"iksi. Kuvaa hyvin tilannetta jossa ihmisvoimin tuota itseään kiihdyttävää runkovärinää ei saa kuriin kuin hyvällä tuurilla. Jokaisella rungolla on oma harmoninen värinätaajuutensa (tjsp) jossa tuo wobbeli alkaa. Moottoripyörillä tyypillisesti liittyy jyrkkään ohjauskulmaan, renkaiden vikoihin, rungon/laakereiden vikoihin.

TERU
01.07.2017, 16.02
Minulla tuo death wobble ilmenee aina, kun ajan ilman käsiä. Vauhtia vain ehkä 15km/h. Epäilen sen johtuvan lokarin roiskeläpästä, joka
toimii vähän huonona spoilerina. Toki perhostanko ja pitkän vaijeritkin voi olla syyllisiä. Vähänkään kovemmassa vaihdissa ei tulisi mieleenkään irroittaa käsiä tangosta.

Tarkista kiekkojen suuntaus sekä onko pinnoista jotkut löysällä, samoin ohjauslaakerin mahdollinen klappi, jotain ei ole kunnossa.

maalinni
01.07.2017, 16.49
Pitäpää tsekkailla. Alla on 2,4 tuuman nakit alhaisilla paineilla, oiskohan sillä vaikutusta? Ohjainlaakeri on kunnossa, mutta pinnojen kireyksiä en ole pitkään aikaan tsekannut. Tarkoitatko kiekkojen suuntauksella sitä, että ne ovat samalla linjalla?

TERU
01.07.2017, 16.56
Juuri tuota kiekkojen tarkkaa perättäistä linjaa, omalla tukiasemalla on pitkä suora rima, jolla joskus tarkistan. Tuhdit renkaat tietenkin pehmentävät tuota menoa, mutta käsittä ajon pitäisi toimia parinkympin vauhdissa helposti. Onhan renkaat varmasti vanteilla ihan oikein?

maalinni
01.07.2017, 17.26
Pinnat tasaisen kireällä, paitsi takana jarrupuolen pinnat vähän löysemmällä, mutta eikös niin pidä ollakin? Renkaat pyörii ihan nätisti, eli lienevät ihan hyvin asennettu. Linjausta en varastossa jaksanut tsekata, mutta pitää se vielä ulkona tarkastaa.

Mielestäni ongelmaa ei esiintynyt talvella, jolloin minulla on leveä mtb-tanko. Nyt perhostangon kanssa vaijerin on aika erikoisesti, koska siinähän jarrut ja vaihtajat ovat hyvin lähellä stemmiä. Voisiko siis perhostangolle liian pitkän vaijerit aiheuttaa ilmiön?

edit: Pitää vielä kokeilla irroittaa se lokarin läppä ja pumpata kumit kovemmiksi, jos se auttaisi. Sinänsä tuo ei haittaa, mutta jos se on oire jostain viasta, niin olisihan se kiva saada korjattua.

Smo
01.07.2017, 17.37
Mökkikippura alkaa woblaamaan raskaasti kuormattuna kun vauhti alamäessä alkaa lähestyä viittäkymppiä

https://farm3.staticflickr.com/2898/13988347354_1d783fa4ba_z.jpg

TERU
01.07.2017, 17.41
Perhostanko on, sanoisko perhanan leveä, jopa se voi vaijerien asennon lisäksi olla syyllinen. Onhan tanko keskellä eikä mitään kummempaa painoeroa ihan reunoilla, entäs stemmi, onko se säätömallia? Muutoin käsittäajo ei ole kovin viisasta, mutta sillä voi tarkistaa ajokkiaan. Mitään jos ei löydy, niin ei tuosta ilmiöstä kantsi huolestua.😥

maalinni
02.07.2017, 15.31
Wobble hävisi kun laittoi puoli baria molempiin kumeihin. Alamäessä 35km/h ilman käsiä meinasi vähän wobblettaa, mutt kädet tangossa ei mitään. Wobble alkaa lokarin heilunnalla, mutta eihän se silti välttämättä siitä johdu.

Mukavempi vaan kaupungissa pyöritellä pienillä paineilla.

TERU
02.07.2017, 16.51
Onpa tuota ilmiötä hyvää aikaa vielä pohtia, kun on lääkärin antama "pilottikuuri" päällä.

Jostain se heiluminen alkaa ja sitten se vahvistuu herkästi kun pyörän vauhti lisääntyy, tuonne keulapäähän epäilykset kohdistuu, matalat paineet, etukiekon vähä löysät kaikki pinnat, etukiekko hitusen killissä...
Huolestuttavaa ei laisinkaan, voi olla ettei sitä saa pois, yksilön ominaisuus ei vika, pitäis kuitenkin sietää tuonne 50 - 60 tienoille nopeuden nousta jyrkässä mäessä ennen kuin ilmenee.

maalinni
02.07.2017, 17.05
Voi johtua myös kuskin vinosta asennosta. Hiljaisemmassa vauhdissa en polkenut, joten toinen jalka oli alhaalla ja toinen ylhäällä. Alamäkeen en uskaltanutkaan polkea.

Kädet tangossa ei ole ilmennyt ikinä, edes noissa harvinaisissa 50-60 nopeuksissa. Niissä pyörä on aina tuntunut vakaalta.

Mohkku
02.07.2017, 17.09
Voisiko olla renkaissa jotain vikaa, joka lievenee paineiden noustessa? Tai vaan ehjät, mutta yksinkertaisesti surkeat kumit?

oppes
02.07.2017, 18.27
Voi johtua myös kuskin vinosta asennosta. Hiljaisemmassa vauhdissa en polkenut, joten toinen jalka oli alhaalla ja toinen ylhäällä. Alamäkeen en uskaltanutkaan polkea.

Kädet tangossa ei ole ilmennyt ikinä, edes noissa harvinaisissa 50-60 nopeuksissa. Niissä pyörä on aina tuntunut vakaalta.

Oikeesti. Jos ei ilmene "kädet tangossa", niin kannattaako tuosta nyt huolestua???

Blackborow
02.07.2017, 18.45
Itse en maantiepyöräilyä juurikaan harrasta kun sen verran vaarallista hommaa, mutta maastossa pahimmat lipat tulee kyllä yleensä keskittymisen herpaantuessa väsyneenä jossain helpossa paikassa. Hankalissa kohdissa jaksaa enemmän keskittyä eikä vauhtiakaan ole niin paljoa. Kyllä se aina kaatumisen jälkeen on vähän ajomotivaatio hakusessa ja hyvä tehdä jotain muuta.

maalinni
02.07.2017, 19.02
Oikeesti. Jos ei ilmene "kädet tangossa", niin kannattaako tuosta nyt huolestua???

En ole missään vaiheessa huolestunutkaan, kunhan vain TERUn kanssa funtsittiin. Kumeina contin laadukkaat vauhti kunkut. No eiköhän tämä ole myth busted.

TERU
02.07.2017, 19.33
En ole missään vaiheessa huolestunutkaan, kunhan vain TERUn kanssa funtsittiin. Kumeina contin laadukkaat vauhti kunkut. No eiköhän tämä ole myth busted.

No ei olla revitty hiuksia, pyörä kuin pyörä kunnossa ollessaan, siis kun ihan kaikki on parhaiten, ei tutise kovassakaan laskussa, vaikka sataa päästäis alpeilta alas. Suomestakin löytyy kilometrien pituisia laskuja, jyrkkiäkin pätkiä seassa, mukavaa noihin päästä tutinoitta. Löytäjän ilo, jos selityksen korjauksineen löytää.(:

python
02.07.2017, 19.35
Itse en maantiepyöräilyä juurikaan harrasta kun sen verran vaarallista hommaa, mutta maastossa pahimmat lipat tulee kyllä yleensä keskittymisen herpaantuessa väsyneenä jossain helpossa paikassa. Hankalissa kohdissa jaksaa enemmän keskittyä eikä vauhtiakaan ole niin paljoa. Kyllä se aina kaatumisen jälkeen on vähän ajomotivaatio hakusessa ja hyvä tehdä jotain muuta.

Ajattelin taistella vaarallisuutta vastaan peileillä. Kaapista löytyi joskus Motonetistä ostettu Zefal Cyklop. Sen asennan kokeeksi kayräsarven päähän ja jos huono, kokeilen jotain tuon tapaista https://www.tredz.co.uk/.Cateye-BM45-Bar-End-Mirrors_84534.htm
takaa päin tulevan liikenteen ennakoimiseksi. Harkinnassa myös korviin suhinan vähentäjät esim. https://www.wind-blox.com/

maalinni
02.07.2017, 20.38
Suhinan vähentäjät 🤔 Tartteis varmaan ajaa kovempaa, että kokisin tuolleiset tarpeellisiksi. Silloin tällöin kun suhisee, niin on kärpänen korvassa.

TeKu
03.07.2017, 08.29
Lukkojen automaattinen, täysin tiedostomaton avaaminen itselläni ainakin edellytti ainakin sitä, että ajoi sitkeästi ekat kuukaudet lukoilla maastossakin kaikki ne vaikeimmatkin paikat, joissa on siinä rajalla, että milloin vain joutuu laittaa jalan nopeasti maahan. Ne paikat olivat siis aluksi hankalampia aiemmin käytössä olleisiin avoihin verrattuna. Eli, että uskaltaa koittaa niitäkin teknisiä esim kivikkojuurakkonousuja, joissa tietää ehkä joutuvansa pikaisesti ottaa jalan maahan. Kun en luovuttanut, on tilanne ollut kymmenisen vuotta toisinpäin. Eli tuntuu, että jalat on oltava kiinni, jotta pystyy ajaa pahimmat paikat ja toisaalta en todellakaan yhtään huomaa tai ajattele asiaa, kun jalan irroitan. Tai sen enempää tajua tai ajattele kumpi jalka tuli irroitettua.
Siinä mielessä myös yllä kirjoitettu maantiepyörällä pysähtyessä sen miettiminen kumman jalan irroittaa kuulostaa kovin vieraalta :)

Sama vika. Lukkojen kanssa oppii ajamaan vain kun ajaa niillä koko ajan. Itse olen nykyään siinä tilanteessa, että ei olisi yhtään turvallinen ja kotoisa olo, jos pitäisi lähteä fläteillä maastoon (tai maantielle).


Hyvä idea! Noita en ole treenannut ollenkaan. Kannattaako molemmat jalat irrottaa hitaassa käännöksessä?
Ei kannata irrottaa kumpaakaan, kuin vasta sitten kun on pakko. Tuossa saa samalla rahalla pyörän käsittelyharjoitusta sekä oppii toimimaan lukkojen kanssa. Säädät vaan lukot riittävän löysälle, jotta avaaminen on helppoa ja avaamistekniikkakin menee alitajunnan syövereihin.
Tuttu ajoi maastossa aikoinaan niin, että ennen jokaista vähänkin teknistä kohtaa irrotti jalan valmiiksi polkimesta, "jos kuitenkin pitää saada jalka äkkiä maahan". Tuo on varma tapa, että yksikään tekninen kohta ei tule menemään ajamalla, vaan jalkakosketuksia tulee joka paikassa.

oppes
03.07.2017, 10.24
No ei olla revitty hiuksia, pyörä kuin pyörä kunnossa ollessaan, siis kun ihan kaikki on parhaiten, ei tutise kovassakaan laskussa, vaikka sataa päästäis alpeilta alas. Suomestakin löytyy kilometrien pituisia laskuja, jyrkkiäkin pätkiä seassa, mukavaa noihin päästä tutinoitta. Löytäjän ilo, jos selityksen korjauksineen löytää.(:

Jos/kun aihe kiinnostaa ja kielitaitoa piisaa, niin kannattaa heittää hakukoneeseen "tank slapper theory". Tarinaa piisaa. Toki moottoripyörän kyseessä ollen kyse on paljon rajummasta ilmiöstä, suurempien massojen ja voimien vuoksi, mutta juurisyyt ovat varmaan ihan samoja. Yhtä yksittäistä syytä harvoin löytyy vaan eri asioiden kombinaatio. Erilaiset viat toki altistavat tuolle
.

maalinni
03.07.2017, 12.03
Stemmi oli 3,7 piirua vinossa 😁

Moska
03.07.2017, 12.12
Suhinan vähentäjät [emoji848] Tartteis varmaan ajaa kovempaa, että kokisin tuolleiset tarpeellisiksi. Silloin tällöin kun suhisee, niin on kärpänen korvassa.Ei tarvi, ota mun vanha kypärä lainaan, niin kokisit tarpeellisiksi. [emoji6]
Uusi on käytännössä äänetön ja vanha suhisi aina vastatuuleen ja vähän kovempaan vauhtiin.

paaton
03.07.2017, 12.36
Jos/kun aihe kiinnostaa ja kielitaitoa piisaa, niin kannattaa heittää hakukoneeseen "tank slapper theory". Tarinaa piisaa. Toki moottoripyörän kyseessä ollen kyse on paljon rajummasta ilmiöstä, suurempien massojen ja voimien vuoksi, mutta juurisyyt ovat varmaan ihan samoja. Yhtä yksittäistä syytä harvoin löytyy vaan eri asioiden kombinaatio. Erilaiset viat toki altistavat tuolle
.

Ei se prätkän tank slapper ole ollenkaan sama juttu. Se alkaa nykyaikasilla pyörillä todella harvoin rungon tutinasta. Tank slapper on nimensä mukaisesti tangon tankkiin osumista, jos prätkässä ei ole ohjausrajoittimia. Ohjaus lyö rajoittajaan yleensä keulan keventyessä ja tullessa vähän huonosti maahan. Yleistä rata-ajossa, jossa se ei jurikaan haittaa, koska rajoittajat estävät tangon liiallisen liikkeen. Eli se rungon woblaus ei ole sama asia, vaikka sekin voi saada aikaan tank slapperin.

ari_kroolaa
03.07.2017, 12.53
Muistelen, että laissa olisi Suomessa autoilijalla velvollisuus pitää vähintään 1,5 m sivuetäisyys pyörää ohittaessaan.
Tällainen tieto oli jossain artikkelissa, jossa vertailtiin eri maiden sivuetäisyyssääntöjä.

TERU
03.07.2017, 12.53
Jos/kun aihe kiinnostaa ja kielitaitoa piisaa, niin kannattaa heittää hakukoneeseen "tank slapper theory". Tarinaa piisaa. Toki moottoripyörän kyseessä ollen kyse on paljon rajummasta ilmiöstä, suurempien massojen ja
voimien vuoksi, mutta juurisyyt ovat varmaan ihan samoja. Yhtä yksittäistä syytä harvoin löytyy vaan eri asioiden kombinaatio. Erilaiset viat toki altistavat tuolle
.

Sivistyskielien taito melko reikäinen, näitä fillarijuttuja kylläkin, maalinnikin näyttää löytäneen ainakin yhden mahdollisen selityksen ilmiölle, muutoinkin kaikki mielenkiinto kohdistuu näihin biomekaanisiin välineisiin.
Vielä, jos sallitte jatkaa tämän kaatuilusäikeen alla, kerron lyhyesti ensi tapaamisen tämän wobble-ilmiön kanssa. Ajot olleet näitä Liminganlahden tasangoita, näillä ei tiedä mitään tuollaisesta. Kymmenkunta vuotta sitten olin Saimaan kierroksella pyrkien pysymään kolminumeroisilla maaston mukaan kulkevilla teillä viikon retkikamojen kanssa. Nopeuden noustessa alamäissä päälle neljänkympin tuli tutustuttua tuohon, ei mitään vauriota, mutta jarrun käyttöön alamäessä kismitti. Seuraavan kesänä samankaltainen retki toisella pyörällä, johon oli ammattilainen tehnyt muutaman satasen jälkeen kiekkojen tarkistuksen, oikonut vanteet ja kiristänyt pinnat. Nyt sai antaa mennä, ei vielä lähempänä kuuttakymppiäkään mitään, no sen nopeampaa ei nyt muutoinkaan. Jotain ei ole ihan kunnossa, jos tutinaa ilmenee olipa ajokki mikä tahansa.

kuovipolku
03.07.2017, 13.36
Itse en maantiepyöräilyä juurikaan harrasta kun sen verran vaarallista hommaa

Tämänkaltaiseen päätelmään voi tietenkin tulla etenkin lukemalla lehtien uutisjuttuja ja tämän foorumin kertomuksia - mutta mikä lie lopultakin totuus?

Jos jätetään luvuista pois muu kelveillä, kaduilla ja maanteillä tapahtuva pyöräily ja otetaan tarkastelun kohteeksi vain harrastepyöräily, kummassakohan mahtaa sattua enenmmän lieviä loukkaantumisia, vakavia loukkaantumisia tai kuolemantapauksia, maantiepyöräilyssä vai maastopyöräilyssä?

Ei aavistustakaan, paitsi kenties kuolemantapaukset ovat onneksi olleet maastopyöräilyssä vielä harvinaisempia kuin maantiepyöräilyssä.


Rohkenenkin arvella että tässä on enemmänkin kyse siitä *tunteesta* joka fillaristilla on tai jonka hän kokee saavansa. Maantiellä on periaatteessa avuton takaa päälle ajavan auton uhri, mutta maastossa oman onnensa herra?

Veivaaja
03.07.2017, 14.26
Lohdutukseksi: Kun minulta meni solisluu, arvelin jo ajaneeni vähintään 100 tkm. Ei-loukkaantumisia aiheuttaneita kaatumisia en ole laskenut, mutta kyllä niitäkin riittää. Sanotaan, että tekevälle sattuu.

oppes
03.07.2017, 14.37
Ei se prätkän tank slapper ole ollenkaan sama juttu. Se alkaa nykyaikasilla pyörillä todella harvoin rungon tutinasta. Tank slapper on nimensä mukaisesti tangon tankkiin osumista, jos prätkässä ei ole ohjausrajoittimia. Ohjaus lyö rajoittajaan yleensä keulan keventyessä ja tullessa vähän huonosti maahan. Yleistä rata-ajossa, jossa se ei jurikaan haittaa, koska rajoittajat estävät tangon liiallisen liikkeen. Eli se rungon woblaus ei ole sama asia, vaikka sekin voi saada aikaan tank slapperin.

No se on justiinsa sama juttu. Moottoripyörillä nopeudet, massat ja voimat vaan on ihan muuta kuin polkurattaalla. Siksi niistä tulee niin hallitsemattomia. Juurisyy(t) wobbeliin takana ovat ihan samoja. Syitä voi löytyä rungosta (tyypillisesti 70 - 80-luvun pyöristä = veltto runko) tai erilaisista laakereiden väljyyksistä, painopisteestä, renkaista etc..

Eli Tank Slapper ei missä nimessä liity pelkästään rata-ajoon tai muuhun "rajoilla menoon". Kyllä noita esiintyy ihan tavan moottoripyörillä kun niitä kuormitetaan väärin, katteet, laukut tmv. ovat epäsuhdassa ajettavaan vauhtiin.

Blackborow
03.07.2017, 14.42
Rohkenenkin arvella että tässä on enemmänkin kyse siitä *tunteesta* joka fillaristilla on tai jonka hän kokee saavansa. Maantiellä on periaatteessa avuton takaa päälle ajavan auton uhri, mutta maastossa oman onnensa herra?
Kyse on siitä, että maastossa voi päättää ihan itse riskitasonsa säätämällä vauhtia maaston mukaan ja/tai taluttamalla oikein pahoissa paikoissa. Maantiellä sen riskitason päättää joku muu.

Viimeisen kahden sulan aikana olen ajanut ehkä 10-15 maantielenkkiä ja lähes jokaisella niistä on tullut ohittavan ja/tai samaan aikaan vastaantulevan auton takia epämiellyttävän oloinen läheltä piti tilanne.

Jami2003
03.07.2017, 14.54
Maantiepyöräilyn riskitason voi valita pyöräilemällä ajankohtana ja reiteillä jossa ei ole paljon muuta liikennettä. Kaikki pahemmat loukkaamiseni ovat tapahtuneet maastopyöräilyssä. Vielä yleensä matalan riskin lenkeillä kun tutun polun ja nopeuden takia tarkkaavuus on herpaantunut, eturengas kantoon ja otb:t kiveä vasten yms (ps kypärä on kiva)

Voblaus johtuu pyörän rungon ja komponenttien ominaistaajuudesta. Vanteilla ja rungolla isoin vaikutus aiheeseen. Tästä johtuen voblausta esiintyy enemmän mm tunnelissa,kaiteiden vieressä yms missä kovaa materiaalia on pyörän lähellä kuten Tampereellakin on havaittu.

Mik@
03.07.2017, 15.17
No se on justiinsa sama juttu. Moottoripyörillä nopeudet, massat ja voimat vaan on ihan muuta kuin polkurattaalla. Siksi niistä tulee niin hallitsemattomia. Juurisyy(t) wobbeliin takana ovat ihan samoja. Syitä voi löytyä rungosta (tyypillisesti 70 - 80-luvun pyöristä = veltto runko) tai erilaisista laakereiden väljyyksistä, painopisteestä, renkaista etc..

Eli Tank Slapper ei missä nimessä liity pelkästään rata-ajoon tai muuhun "rajoilla menoon". Kyllä noita esiintyy ihan tavan moottoripyörillä kun niitä kuormitetaan väärin, katteet, laukut tmv. ovat epäsuhdassa ajettavaan vauhtiin.

Junnuna tuli harrastettua enduromoottoripyöräilyä. Etupään vatkauksia ilmeni pelkästään kovemmissa nopeuksissa epätasaisilla pinnoilla (polut ja metsäautotiet). Tasaisemmilla pinnoilla ei ikinä mitään. Se on jännä miten alle parikymppisenä ei kauaa murehtinut läheltäpititilanteita. Kun polvien tutina lakkasi niin taas mentiin[emoji3]


Sent from my iPhone using Tapatalk

Blackborow
03.07.2017, 15.19
Maantiepyöräilyn riskitason voi valita pyöräilemällä ajankohtana ja reiteillä jossa ei ole paljon muuta liikennettä.
Ei voi. Se riittää, että siellä on yksi tai kaksi piittaamatonta autoilijaa, jotka valitsevat riskitason puolestasi. Pahimmat tilanteet on tulleet juurikin pienillä ja vähän liikennöidyillä teillä. Kerrankin 20 kilometriin ei ollut kuin yksi ohittaja, mutta se veti sitten silleen, että asuntovaunu hipoi hihaa. Juuri ja juuri pysyin pystyssä.

Kuronen
03.07.2017, 15.26
Mökkikippura alkaa woblaamaan raskaasti kuormattuna kun vauhti alamäessä alkaa lähestyä viittäkymppiä

https://farm3.staticflickr.com/2898/13988347354_1d783fa4ba_z.jpg

Tästä kuvasta muistui mieleeni ehkä 80-luvun lopun Crescentin vastaava, jonka runko ei ollut erityisen kiertojäykkä. Sillä oli taipuvaisuutta vapista vauhdin kasvaessa.

Googol
03.07.2017, 15.33
Joko minulle ei ole niinä muutamana tuhantena kilometrinä, jotka olen maantien laidassa ajanut, sattunut kovin läheltä ohittavia, tai sitten en vaan osaa niitä pitää kovin suurena uhkana. Mielestäni nimittäin liikenteessä ajaessa risteykset (varsinkin kelvin ja ajoradan) ovat paljon vaarallisempia, kuin satunnainen läheltä ohittava, vaikka ärsyttävä onkin.

python
03.07.2017, 15.40
Ei tarvi, ota mun vanha kypärä lainaan, niin kokisit tarpeellisiksi. [emoji6]
Uusi on käytännössä äänetön ja vanha suhisi aina vastatuuleen ja vähän kovempaan vauhtiin.

Voiko jollain maatiepyöräilyyn tarkoitetulla kypärällä vähentää suhinaa korvissa? (en tarkoita kypärän ujellusta) Ymmärrän, että esim moottoripyöräkypärillä voi. :)

Jami2003
03.07.2017, 15.58
Ei voi. Se riittää, että siellä on yksi tai kaksi piittaamatonta autoilijaa, jotka valitsevat riskitason puolestasi. Pahimmat tilanteet on tulleet juurikin pienillä ja vähän liikennöidyillä teillä. Kerrankin 20 kilometriin ei ollut kuin yksi ohittaja, mutta se veti sitten silleen, että asuntovaunu hipoi hihaa. Juuri ja juuri pysyin pystyssä.
No tuolla asenteella et varmaan myöskään aja omalla autolla tai kävele tien varressa :)

Pks ulkopuolella mulkkuja autoilijoita (kuten muitakin mulkkuja) on noin promille verrattuna pks seutuun. Kaikki pyörälenkillä sattuneet ulkopuoliset avautumiset yms aggressio käyttäytyminen on tapahtunut siellä. Onneksi en itse asu siellä päin. Ymmärrän että siellä pitää pyöräillä paikoissa missä muita ei ole.

maalinni
03.07.2017, 16.18
Jos ei välillä kaadu, niin ei aja tosissaan. Kaatuileehan ne ammattilaisetkin.

maalinni
03.07.2017, 16.39
Voiko jollain maatiepyöräilyyn tarkoitetulla kypärällä vähentää suhinaa korvissa? (en tarkoita kypärän ujellusta) Ymmärrän, että esim moottoripyöräkypärillä voi. :)

Jos kypärä aiheuttaa suhinaa, niin varmaan sillä voi myös sitä ehkäistä. Saattaa olla myös korvakohtainen juttu, hörökorvat saattaisivat suhista herkemmin. Mutta riippuu siis siitä mihin kypärä ilmavirrat ohjaa, ja missä se korva sijaitsee (???)

E-Cruiser
03.07.2017, 16.57
Itsellä yksi uudehko Honda CB400N 80-luvulla sai aina tankslapperin noin 130 km/h vauhdissa. Ihan peruspyörä, ei mitään varusteita eikä lastia.
Jos piti stongasta kiinni täysillä voimilla, niin sen sai just pidettyä kurissa. Muistaakseni rengaspaineiden muuttaminen auttoi paljon.

oppes
03.07.2017, 17.02
Itsellä yksi uudehko Honda CB400N 80-luvulla sai aina tankslapperin noin 130 km/h vauhdissa. Ihan peruspyörä, ei mitään varusteita eikä lastia.
Jos piti stongasta kiinni täysillä voimilla, niin sen sai just pidettyä kurissa. Muistaakseni rengaspaineiden muuttaminen auttoi paljon.

Menee kategoriaan "veltot 80-luvun rungot". Itsellä vastaava kokemus 650cm Suizasta samalta ajalta. Iski vasta 160km/h vauhdissa. Pelästytti niin *keleesti.

TERU
03.07.2017, 17.26
Eikös noiden motskarien ohjaustangon päihin laiteta jotain painomokkuloita? Onko niiden tarkoitus vähentää tutinoita?

El-Carpaso
03.07.2017, 17.31
Voiko jollain maatiepyöräilyyn tarkoitetulla kypärällä vähentää suhinaa korvissa? (en tarkoita kypärän ujellusta) Ymmärrän, että esim moottoripyöräkypärillä voi. :)

Aika hiljaista voi olla pelkän kypärän kanssa suhinan hiljentäminen (ehhehe ku lohkasin...)

Ei mut mä käytän nykyisin suosiolla korvatulppia, koska mun paraskin tuulikypärä ujeltaa kuin vietävä pahemmalla tuulella. Pelkkä kypärättömyyskään ei aina tee autuaaksi, kuten ei myöskään buffilla korvien peittäminen. Talvikypärässä on kunnon korvaläpät, jotka poistavat tuulen äänet kokonaan, mutta on hieman lämmin kesäkeleille. Olen myös tesmannut itse tehtyjä cat eareja, joilla korvan eteen saadaan pörröinen tuulta pehmentävä kerros, joka lähinnä pahensi tilannetta.

Hyvälaatuiset korvatulpat, joissa on matalan äänevaimennustason filtteri, poistavat tuulen metelin lähes täysin (jopa niin hyvin, ettei vastatuuli enää haittaa ollenkaan) mutta eivät kuitenkaan vaimenna niin paljoa, että kuulokyky katoaisi. Itseasiassa monesti korvatulpilla kuulokyky on jopa parempi, koska tuuli ei enää peitä alleen kaikkea muuta ääntä.

Malamuutti
03.07.2017, 17.56
Eikös noiden motskarien ohjaustangon päihin laiteta jotain painomokkuloita? Onko niiden tarkoitus vähentää tutinoita?

Tutinoiden vähennys kyllä, mutta ei woblaamisen estomielessä. Vähentävät suurtaajuuksisten moottorin tärinöiden käsiin välittymistä. MP:n tyypillinen rivinelkkukone värisee aika reilusti.

Hilpeä tunne on se kyllä, kun täyteen lastattu MP lähtee woblaamaan autobaanalla 170+ nopeudessa.

oppes
03.07.2017, 20.04
Eikös noiden motskarien ohjaustangon päihin laiteta jotain painomokkuloita? Onko niiden tarkoitus vähentää tutinoita?
Laitetaan. Tarkoituksena vähentää ohjaustangon värinöitä. Woblauksen kanssa niillä ei ole tekoa.

fiber
03.07.2017, 21.14
Woblaus herätti kommenttikynäni:

Kyllä niitä kaatoja tulee, milloin kuntoajohärdelleissä, milloin pidon hävitessä jäisellä kelvillä, milloin mistäkin syystä. Pelottavin tilanne pitkään aikaan ei kuitenkaan johtanut kaatumiseen. Kuukausi sitten pitkässä 11% alamäessä etupää alkoi resonoida seitsemänkympin vauhdissa. Siinä ei jarruttaminen ja vauhdin väheneminen vähentänyt woblausta lainkaan. Sain kuin sainkin lopulta pysäytettyä - renkaat edelleen asfalttipintaa vasten.

Taisin jo aiemmin jossain päin foorumia kirjoittaa, että kun kasaatte fillarin, olkaa huolellisia. Reissukohteessa lentomatkan jälkeen laitoin etupään kiinni mutta en tarpeeksi huolellisesti. Testatessa neljääkymppiä kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta sepä ei kerrokaan vielä totuutta. Hiukan väljyyttä ja woblauswaara on suuri.

Maantiellä itsekseen kaatuminen ei yleensä tuota äkkipysäystä, vaan liike-energia hidastuu liukuessa. Vaarallisinta on törmätä kiinteään esteeseen tai toisiin tielläliikkujiin.


pythonille terveisiä, että harrastuksen jatkuessa alkaa omat liikeradat ja sijainti ajoradalla hahmottumaan yhä automaattisemmin, mikä helpottaa pystyssä pysymistä. Jos kuitenkin tulee kynnettyä peltoa edelleen, kokemus alkaa opettaa, että pidä kädet kiinni ohjaustangossa tai vartalossa laskeutumisvaiheessa.

El-Carpaso
03.07.2017, 21.25
Polkupyörän wobblauksen ollessa kyseessä, sen pitäisi loppua, kun painaa toisen reiden vaakaputkea vasten. Ainakin itsellä on toiminut pyörissä, joissa wobblausaltiutta on ollut jopa lastattuna.

fiber
03.07.2017, 21.28
^Kokeilin, mutta heikko pyöränhallinta tai tekniikkani ei siinä tilanteessa riittänyt pitämään jalkaa putkea vasten. Vähän kuin yrittäisi pitää jalkaa kiinni linkoavassa pesukoneessa.

MPS
03.07.2017, 22.23
Joskus vuosia sitten koin elämäni ensimmäisen ja ainoan wobblauksen. Tapahtui Pirkan pyöräilyssä aamuvarhaisella Murhasaaren mäessä, pelotti tosissaan. Pakko oli himmailla, vauhtia ei uskaltanut päästää lähellekään 50km/h. Olin aivan äimän käkenä, mitä tää on? Myöhemmin tajusin että lämpötila oli varmaan alle +5astetta ja mieshän se oli joka viimassa hytisi, lyhyet ajovehkeet päällä. Päivemmällä ei ollut enää mitään ongelmaa vaan yli 60km/h vauhdit meni oireitta.

Lukoista sen verran että kun on niillä oppinut ajamaan niin ilman ei uskalla. Lukoilla pyörästä tulee vartalon jatke jolloin pyörää pystyy heittäämään ikäänkuin osana itseään. Tämä varsinkin maastossa. Harjoittelu aluksi maantiellä ja toki parit lipat kuuluu asiaan mutta ei ole mitään siihen nähden mitä tapahtuu metsän siimeksessä, ei lenkkiä ilman kaatumista mutta onpahan nopea oppimiskäyrä :)

paaton
03.07.2017, 22.52
Ei voi. Se riittää, että siellä on yksi tai kaksi piittaamatonta autoilijaa, jotka valitsevat riskitason puolestasi. Pahimmat tilanteet on tulleet juurikin pienillä ja vähän liikennöidyillä teillä. Kerrankin 20 kilometriin ei ollut kuin yksi ohittaja, mutta se veti sitten silleen, että asuntovaunu hipoi hihaa. Juuri ja juuri pysyin pystyssä.

Suomessa tätä tosiaan sattuu useasti. Lähes joka lenkillä. Siihen turtuu, eikä 50cm ohituksista enää välitä.

Espanjassa tiedottaminen on kyllä purrut, ainakin täällä aurinkorannikolla. Ei taaskaan yhtään läheltäpiti ohitusta, mutta useita perässä pidempään ajaneita autoilijoita kohdissa, joissa olisin jo itsekkin ohittanut pyöräilijän.

python
03.07.2017, 23.21
Aika hiljaista voi olla pelkän kypärän kanssa suhinan hiljentäminen (ehhehe ku lohkasin...)

Ei mut mä käytän nykyisin suosiolla korvatulppia, koska mun paraskin tuulikypärä ujeltaa kuin vietävä pahemmalla tuulella. Pelkkä kypärättömyyskään ei aina tee autuaaksi, kuten ei myöskään buffilla korvien peittäminen. Talvikypärässä on kunnon korvaläpät, jotka poistavat tuulen äänet kokonaan, mutta on hieman lämmin kesäkeleille. Olen myös tesmannut itse tehtyjä cat eareja, joilla korvan eteen saadaan pörröinen tuulta pehmentävä kerros, joka lähinnä pahensi tilannetta.

Hyvälaatuiset korvatulpat, joissa on matalan äänevaimennustason filtteri, poistavat tuulen metelin lähes täysin (jopa niin hyvin, ettei vastatuuli enää haittaa ollenkaan) mutta eivät kuitenkaan vaimenna niin paljoa, että kuulokyky katoaisi. Itseasiassa monesti korvatulpilla kuulokyky on jopa parempi, koska tuuli ei enää peitä alleen kaikkea muuta ääntä.

Mielenkiintoista juttua. Kokeilen huvikseni korvatulppia. Kyllä on mietityttänyt mahdollisuus saada aikaan sopiva pyörre korvan kohdalle niin, että pyörteen aiheuttamisesta ei aiheudu kauheasti meteliä ja siten takaatulevan liikenteen havaitseminen kuulemalla helpottuisi.

Jami2003
03.07.2017, 23.35
Kaikkea uutta sitä oppii foorumilta. Ei ole koskaan tullut mieleenkään että tuulen suhina olisi ongelmallisen kova korville. Vois huvikseen kokeilla tulppia vaikkei mitään probleema olekaan.

TERU
04.07.2017, 07.06
^Kokeilin, mutta heikko pyöränhallinta tai tekniikkani ei siinä tilanteessa riittänyt pitämään jalkaa putkea vasten. Vähän kuin yrittäisi pitää jalkaa kiinni linkoavassa pesukoneessa.

Olipa paha, tuo olisi voinut johtaa tilanteeseen, jossa tuota ei olisi kerrottu täällä noin. Hyvä kun selvisit säikähdyksellä.
Ilmiö ei ole pelkkää kosmetiikkaa, jopa kotimaan mäet antavat kovan nopeuden hetkeksi. Ajan kesäisin tyttöni luona Vilppulassa Salussärkän n. 40 km lenkin, siihen sisältyy kympin matka Tammikosken tietä, jossa ei ole tasaista ollenkaan, ilmajarrua käyttäenkin vauhti jyrkissä alamäissä nousee, ei nyt kerrota miten koviksi ettei mene kehumisen puolelle.

kauris
04.07.2017, 08.36
Eilen tourin lähetyksessä Veikkanen ja Selin puhuivat siitä, että ovat molemmat kokeilleet kirkasta, päiväkäyttöönkin tarkoitettua takavaloa maantiepyörässään ja havainneet paitsi sen, että pyörä näkyy autoilijoille paljon kauempaa päivälläkin, niin sen, että autoilijat kuulemma suhtautuvat ohitukseen paljon paremmin eli tuntuvat ohittavan rauhallisemmin/kauempaa/paremmassa tienkohdassa. Eli se, että autoilija näkee pyöräilijän jo aiemmin ja kenties joku muukin psykologinen seikka ilmeisesti aiheuttaa tämän positiivisen lopputuloksen. Aloin miettimään ihan tosissani josko itsekin kokeilisi sitä. Tosin erityisesti Selin kehui myös sitä, että takavalokin vilkkuu ja että se auttaa havaitsemaan kyseessä olevan pyöräilijä / nopeuttaa huomaamista. Itse vierastan jostain syystä kovasti tätä vilkuntaa vaikka se nykyään ilmeisesti onkin jo lakimuutoksen jälkeen ihan sallittu valonkäyttömuoto. Ehkä se vilkkuva etuvalo on jotenkin kyllä se ärsyttävämpi. Luulisi sen haittaavan itse kuskiakin maiseman vilkkuessa pyörän edessä.

kuovipolku
04.07.2017, 09.03
Ilmiö eli subjektiivinen havainto siitä että ohittavat autoilijat ovat huomaavaisia on mullekin tuttu esimerkiksi syksyisiltä harmailta päiviltä jolloin ei oikeastaan tarvitsisi takavaloa mutta olen laittanut sen silti päälle (vaikken vilkkumaan kun sitä moodia ei saksalaisessa takavalossani nimenomaan ole).

Johtuuko se todella sitten siitä että autoilijat näkevät pyöräilijän paremmin vai sittenkin siitä että autoilija jollain tasolla arvostaa ja respekteeraa sitä että pyöräilijä osoittaa jotenkin haluaan noudattaa lakia ja liikennesääntöjä ja niin edelleen ja näin ollen autoilija vaistomaisen vastavuoroisuuden merkeissä väistäisi hiukan fiksummin? Mene ja tiedä, jälkimmäinen voi olla jonkinlaista toiveajattelua...

Muuten olen sitä mieltä että on perseestä jos homma menee siihen että tullakseen noteeratuksi pitää olla vilkkuva takavalo kirkkaassa päivänvalossa koska Selinillä, Veikkasella ja kaikilla muillakin on.

Ja se että autoilijat huomaavat paremmin ei tee niitä monsterivilkkutakavaloja yhtään fiksuimmiksi, koska on olemassa järkevän tehoisia ja silmää ja aivoja ärsyttämättömällä vilkkumoodilla toimivia valoja!

Blackborow
04.07.2017, 09.46
Suomessa tätä tosiaan sattuu useasti. Lähes joka lenkillä. Siihen turtuu, eikä 50cm ohituksista enää välitä.

Olisi edes sen 50cm.

PorukkalenkkienMM-Mestari
04.07.2017, 10.28
Samaa reittiä lähdin ajelemaan cyclolla ja alamäkeen rekka taas max 50cm vasemmasta hihasta alamäkeen ainakin 100km/h. Oli pikkuisen liian vaarallista ja palasin takaisin. Ajelin tuttua ja turvallista 35km reittiä 2x edestakaisin n. 150km. Mietin jos ottaisin .22 mukaan ja tyhjentäisin lippaan takaikkunaan ehkäpä nämä apinat miettisivät seuraavan kerran kun vetävät autolla 10cm hihasta just for shits and giggles.

perttime
04.07.2017, 17.02
... Mietin jos ...Joko näkyy panssariajoneuvoja pihassa?

McHaka
04.07.2017, 18.33
Kaatumista lukkopolkimilla kannattaa harjoitella pehmeässä maastossa, kuten hiekkarannalla. Puhdista enimmät hiekat pyörän voimansiirrosta treenin lopuksi.

Siperia opettaa. Varmasti jokainen on pudottanut eturenkaan tieltä ja pannuttanut. Itselläni tämä tapahtui n. 300km kohdalla ihaellessani metsää, ja sen jälkeen sairaalasta haettiin pari tikkiä leukaan. Seuraavat pannut tapahtuivat n. 700km kohdalla paikallaan liikennevaloissa. Ja minä olin treenannut jalan irroitusta etukäteen.

Viimeksi könysin pari vuotta sitten kaupungissa, kun jo irrotettu kenkä tarrasi polkimeen uudestaan, kun yritin laskea jalan kanttikiveykselle risteyksessä.

Ei pidä lähteä liian väsyneenäkään liikenteeseen, koska silloin keskittyminen herpaantuu helposti. Kerran pidemmällä tourneella olen jopa meinannut nukahtaa tankoon ja nähnyt näkyjä, kun yöunet jäivät parina yönä lyhyiksi.

Smo
04.07.2017, 20.20
Meinasin täällä mainostaa etten ole kuin ehkä kerran onnistunut "spedu"lipoissa, jos ei maastokaatumisia ylämäessä vauhdin pysähtyessä tms lasketa mutta tänään olin täysjäykällä teräsmaasturilla kallioilla ja pähkäilin viitsiikö laskea pikkujyrkännettä, käännyin vähän ja ajatuksissa eturengas taisi sentin juureen osua ja sit kyljelleen kalliolle :D olikohan toi sitten mun toinen /2500

http://www.sports-tracker.com/apiserver/v1/image/scale/595bcd0a205b9b07dd2565a1.jpg?width=800&height=800&fit=true

HarMi
05.07.2017, 10.29
Skeittipuistossa palautui kivuliaasti mieleen, ettei tiukassa mutkassa poljeta lisää vauhtia. Onneksi lonkka ei jysähtänyt tonttiin kovin korkealta ja sileällä betonilla liukuessa shortsitkaan ei mene rikki.

Gary oin'
11.07.2017, 00.41
Tänään kävi ensimmäistä kertaa juuri aloitusviestin malliin: Jämsässä todella kapea piennar tärinäuran jälkeen, hetken ajatus kävi pizzan täytteissä ja eturengas hörppäsi irtonaiseen kivitavaraan asfaltin vieressä. Heti tiesi että nyt mennään, hetki täristen jarrutellen ja kuperkeikka kun tangonpää iski reiteen. Onneksi lähin autoilija oli kaukana ja tilanteessa mukana, hiljensi katsoen "kävikö pahasti" ja viitoin peukuttaen jatkamaan matkaa.

Voimia niille joilla on näissä käynyt pahemmin! Tuossa kohtaa oli auttamatta pielessä sekä piennar että jatkeeksi kipattu kiviaines oman huomion lisäksi.

paaton
11.07.2017, 08.12
Jos muuten joutuu maantipyörällä, tai prätkällä, jarruttamaan upottavalla sepelillä, niin etujarruun ei saa koskea. Hipaisu etujarruun saa keulan woblaamaan. Takajarru on tuossa kohtaa yllättävän tehokas, koska rengas uppoaa hiekkaan ja vakauttaa samalla menoa.

Mutta harvoinpa tienlaidassa on moottoriratojen tapaisia turva-alueita :)

Antti Salonen
11.07.2017, 16.29
Ei kaatuilu sinällään oikein kuulu maantiepyöräilyyn, paitsi ehkä kilpapyöräily poislukien. Joku paha kämmihän siinä aina tapahtuu, jos turvallaan ollaan, eikä ainakaan samalla tavalla pitäisi kaatua uudestaan jos virheistään oppii. Jos mietin läpi niitä tapauksia, kun itse olen maantiepyörällä vetänyt turvat, niin:

1. Alkukeväästä kokeilin vetää jäisestä alikulkutunnelista läpi sellaisella tekniikalla, että kovalla vauhdilla menisi varmastikin paremmin. Ei mennyt paremmin, mutta eturengas lähti epätasaisella jäällä nopeammin alta.
2. Keskikesällä kaarsin alikulkutunneliin, jossa olikin vielä kevään sepelit jäljellä. Oli entuudestaan tuntematon paikka, enkä uskoakseni ajaisi tuollaiseen enää niin kovaa, jos en tiedä että pinta on puhdas.
3. Risteyksessä oli aivan tuore asfaltti ja vesisade oli nostanut asfaltista öljyt pintaan, ja yllättävän hitaasta vauhdista kyljelleen. Nykyään osaan varoa noita.
4. Yhteislenkillä ajelin porukan perällä ja keulilla väistettiin pahaa estettä liian myöhään. Tuo oli hankala tilanne ja voisi tapahtua uudestaankin, mutta oli tuossa myös liiallista luottoa kavereihin ja itse olisi voinut olla paremmin hereillä.

Mutta edellisestä kaatumisesta maantiepyörällä on selvästi yli kymmenen vuotta ja lähemmäs satatuhatta ajokilometriä. Tuossa on kisojakin aika monta mahtunut matkalle, yhteislenkkejä satoja, 5000-10000 kilometriä ulkomailla, ja varmasti myös hyvää tuuria. Mietin että uskaltaako tätä sanoakaan ilman, että heti seuraavalla lenkillä lähtee sitten samantien suoraan henki...