PDA

Näytä tavallinen näkymä : Aloitteijan mäkikysymyksiä



Kampinalle
12.01.2016, 23.54
Nyt tarttis kokeneemmilta kommentteja, kun olen menossa ensi kuussa Gran Canarialle lomalle ja ajatuksena myös pyöräillä. Kalustossa ei liene vikaa, vuokrafirmasta varattuna Cannondalen Synapse Ultegra. Ideana koittaa tämä reitti:

http://www.mapmyride.com/es/playa-del-ingles-canary-islands/climb-to-avagaures-route-260997925

Olen siis aika nollasta aloittanut keski-ikäinen ukko, jolla takana kaksi pyöräilykesää, yhteensä noin 5000 km. Lähinnä työmatkaa ja lenkkejä, muttei ollenkaan moisia nousuja. Eli onko tuo kiipeäminen 500 metriin aivan utopistinen ajatus? Kannattaako yrittää vai suosiolla ajella rannikkoa pitkin tasamaata?

PMoi
13.01.2016, 00.03
All in. (vastapäivään jotta saadaan 10 merkkiä täyteen)

Antti Salonen
13.01.2016, 03.11
Jaksat satavarmasti ajaa tuon, eikä tee tiukkaakaan. Tuo mainittu reitti nousee kartasta katsottuna joen viertä loivan lempeästi (2-3 %) ylös, ja vasta viimeisellä kilometrillä on jyrkkiä kohtia.

Pitkiä vuoristonousuja mytologisoidaan liikaa. Ne ovat kiduttavia, raatelevia ja armottomia vain, jos ajaja itse tekee niistä sellaisia. Yleisin virhe on kotimaan lyhyisiin mäkiin tottuneena lähteä ajamaan nousua aivan liian kovaa -- vain huomatakseen, että tämä ei ollutkaan ihan hetkessä ohi ja hapot ovat jo jaloissa. Jos ajaa omaa tasaista vauhtiaan ja välitykset riittävät, ei pitkienkään nousujen ajaminen eroa olennaisesti tasamaasta. Erittäin jyrkät kohdat (10 % tai yli) voivat olla haastavia, mutta niissäkin voi vain antaa kadenssin pudota ja ajaa putkelta.

Nousujen ajaminen on varsin yksinkertaista fysiikkaa, sillä niissä pyöräilijää vastassa on lähinnä painovoima. Tyypillinen pyöräilyä harrastava "keski-ikäinen ukko" nousee normaalilla lenkkivauhdillaan vuoristonousua luokkaa 400-500 nousumetriä tunnissa. Jos on tottunut ajamaan esim. kolmen tunnin lenkkejä, voi siis aivan hyvin ajaa myös yli 1000 metrin nousun, sillä alas pääsee ilmaiseksi. Tämä siis ym. ehdolla, että malttaa myös pitkässä ylämäessä ajaa omaa tahtiaan.

sledgehammer
13.01.2016, 08.12
Noin se munkin mielestä menee. Jännittelin itsekin joskus kovasti, miten se kunto kestää noita mäkiä. Hyvin kesti, vaikkei aikaisempaa kokemusta ollut isoista mäistä. Sykemittarista vilkuilin välillä, mitä se pumppu touhua ja sen rajoissa mentiin. Oikeastaan on hankala mennä liian kovaa, koska silloin tulee aika äkkiä seinä vastaan ja sen kyllä huomaa. Kivaa kuitenkin oli. Jopa niin kivaa, että nyt on arpalippu vetämässä Ötztaler radmarathoniin. Siellä saa kiivetä jo ihan tosissaan.

Kampinalle
13.01.2016, 12.31
Kiitoksia hyvistä kommenteista ja uskonvahvistuksesta!

Jusso
13.01.2016, 12.47
Kävin itsekin viime vuonna fillaroimassa ensimmäistä kertaa vähän etelämpänä (Teneriffalla ja Mallorcalla). Pitkätkin nousut jaksaa tosiaan kyllä, kunhan malttaa pitää nopeuden rauhallisena. Lisäksi kannattaa pitää mielessä että paluumatka on "ilmaista" alamäkeä. Ei siis tarvitse murehtia ajon aikana väsyessä sitä miten mahtaa jaksaa kotiin asti, vaan voi huoletta nousta just niin pitkään kuin jaksaa.

Parilla ensimmäisellä lenkillä pitkien laskujen ja neulansilmien ajaminen oli ihan uusien asioiden oppimista (osin kantapään kautta) sekin.

ketti
13.01.2016, 17.06
Tuota kiepautusta on joku toinen tainnut foorumilla kuvailla suunnilleen sanoilla "pieni iltalenkki."

Meidän >50 v rouva ajoi tuon vihellellen ensi kertaa tuolla käydessään. Ei tule ongelmaa.

Padon läheltä vasemmalle ylämäkeen lähdettäessä taitaa olla sen verran jyrkähköä nousun alkua, että ne kuuluisat "watit" on helppo pitää ensi kerralla maltillisina. Toisaalta tuo kukkula on niin lyhyt, että sen voi huoletta vetää myös vaikkapa ns. raivolla ja puhdin loppuessa pitää pieni maisemienkatselutauko. Tai pari. Tai kolme.

Toinen tutustumisreitti: ajat Soriaan kaffelle ja takaisin, jotakin 60 km muistaakseni. Alamäen jyrkät sisäkurvit aluksi varoen, voi olla (ainakin jossain päin saarta) bussin keulaa kahden kaistan leveydeltä kallioseinän takana piilossa,

Hokku
14.01.2016, 00.19
Tuo on kiva lenkki. Ajoin tuon ongelmitta vuosi sitten kun oli 2 vuotta ja noin 6500km pyöräily historiaa takana. Suosittelisin ajamaan GC 60:stä ylös ainakin ensimmäisen mäen päälle. Siinä on vähän enemmän tekemistä, mutta reitti ja maisemat ovat hienot. Sen voi ajaa myös lenkkinä siten, että tulee GC-65:tä takaisin. Tosin reitti on pidempi ja sisältää reilusti enemmän nousua. joten tuohon voi suunnitella jonkun breikin. https://connect.garmin.com/modern/activity/664693272

JaniM
14.01.2016, 08.05
Nyt tarttis kokeneemmilta kommentteja, kun olen menossa ensi kuussa Gran Canarialle lomalle ja ajatuksena myös pyöräillä. Kalustossa ei liene vikaa, vuokrafirmasta varattuna Cannondalen Synapse Ultegra. Ideana koittaa tämä reitti:

http://www.mapmyride.com/es/playa-del-ingles-canary-islands/climb-to-avagaures-route-260997925

Olen siis aika nollasta aloittanut keski-ikäinen ukko, jolla takana kaksi pyöräilykesää, yhteensä noin 5000 km. Lähinnä työmatkaa ja lenkkejä, muttei ollenkaan moisia nousuja. Eli onko tuo kiipeäminen 500 metriin aivan utopistinen ajatus? Kannattaako yrittää vai suosiolla ajella rannikkoa pitkin tasamaata?

Pyörässä on 32 pikkinen takaratas, jota kyllä tarvitset tuossakin nousussa. Rannikon "tasamaa" on hieman tulkintakysymys, sillä nousumetrejä kertyy lyhyemmälläkin lenkillä. Aamulla kannattaa ajaa rannikkoa koilliseen, koska tuuli alkaa puhaltamaan sieltä iltapäivällä.

Minun jouluaaton kärsimykseni oli tämä pätkä, jonka pirullisuus piilee osittain siinä että nousu tapahtuu kokoajan syvällä kanjonin pohjalla josta muodostuu optinen harha ettet edes tajua ajavasi nousua. Asfalttikin on aivan uutta. Oli reissun pahin nousu varsinkin ei tuoreilla jaloilla. Tie päättyy ravintolaan jossa voi palkita itsensä cokiksella. Ehdottomasti ajamisen arvoinen pätkä maisemien puolesta (meni sitten autolla tai pyörällä).
https://www.google.fi/maps/dir/27.9082846,-15.4479298/27.9373001,-15.513017/@27.9215064,-15.4957073,14z/data=!4m2!4m1!3e1

Juide
14.01.2016, 18.28
Minun jouluaaton kärsimykseni oli tämä pätkä, jonka pirullisuus piilee osittain siinä että nousu tapahtuu kokoajan syvällä kanjonin pohjalla josta muodostuu optinen harha ettet edes tajua ajavasi nousua. Asfalttikin on aivan uutta. Oli reissun pahin nousu varsinkin ei tuoreilla jaloilla. Tie päättyy ravintolaan jossa voi palkita itsensä cokiksella. Ehdottomasti ajamisen arvoinen pätkä maisemien puolesta (meni sitten autolla tai pyörällä).
https://www.google.fi/maps/dir/27.9082846,-15.4479298/27.9373001,-15.513017/@27.9215064,-15.4957073,14z/data=!4m2!4m1!3e1

Tää on kyllä saaren synkin nousu. Leveä ja suora tie, ikävän kova pyörivä tuuli, optinen harha tasamaasta ja koko ajan jyrkkenee, loppupuoli sellaista tasaista 12 % ja loppukinkama ravintolalle vähän lisää. Yläosan jyrkkyyttä kuvaa, että alaspäin tuli polkematta 85 km/h, mutta tuulenpuuskat meinasivat heittää mut tieltä pois niin piti rauhottaa tilanne.

Mutta nousuja ei kannata pelätä, vauhti on se joka ratkaisee! Rauhassa pyörittelee pikkutuumilla niin varmasti nousee isommatkin mäet! Ekana päivänä vaikka tuo Ayagauresin iltalenkki, toisena päivänä Fataga-Santa Lucia ja kolmantena täräytät huipulle!

Vilhelm V
14.01.2016, 19.39
Porukalta on tullut jo lähes kaikki oleelliset pointit ja hyvät kannustukset. Samoilla linjoilla, eli mäkeen vaan. Vielä semmoinen kokemukseen perustuva vinkki, että pitkässä nousussa jos sitten jostain syystä tulee tosissaan seinä vastaan, niin parin minuutin tuumaustauko tien poskessa saa ihmeitä aikaan. Jopa ns. totaalisia romahduksia voi ylittää tällä konstilla yllättävän monta.