PDA

Näytä tavallinen näkymä : Sippaus pidemmillä lenkeillä



Jousteri
07.05.2015, 23.33
Morotus. Nyt on sellaista vaivaa pukannut esiin, että piti ihan sitä varten tehdä tunnukset foorumille ja tulla kysäisemään josko jollain olisi antaa pelastavia neuvoja. Sen verran taustaa, että olen kohtuu tuore maantiepyöräilijä ja ajelen aktiivisesti vasta toista vuotta. Sama vaiva on ollut koko ajohistoriani ajan olemassa, mutta koska lenkit ovat nyt pidentyneet on vaiva nostanut päätään ongelmaksi asti vasta tänä keväänä.

Ongelmanani on, että tuppaan sippaamaan lenkillä kuin lenkillä aina tietyn ajan kuluttua. Tämä kokemani sippaus ei käsittääkseni ole tuo kovasti pelätty "bonkkaus", vaan vaikuttaisi johtuvan enemmänkin verensokerin painumisesta liian alhaiseksi. Oireina on; päässä humisee, voimat katoaa, kylmää hikeä pukkaa ja maailma tuntuu muutenkin varsin surrealistiselta. Olen joskus bonkannut lenkillä kun en huolehtinut energiansaannista ennen lenkkiä ja lenkin ajan ja fiilis oli aivan toinen - poljin ei vaan pyörinyt, mutta näin totaalista päänsekoitusta en silloin kokenut.

Lenkkiä edeltävä tankkaaminen ja lenkin aikana geeleillä/patukoilla/millälie plärääminen ei edistä asiaa mihinkään suuntaan. Sama sippaus on aina edessä samassa kohtaa lenkkiä. Lisäksi olen huomannut, ettei intensiteettikään siihen juurikaan vaikuta. Pystyn vetämään PK-sykkeillä likimain 3 tuntia ongelmitta, jonka jälkeen tämä sippaus tulee vaikka miten ahtaisin itseeni urkkajuomaa, geeliä ja patukkaa. Vastaavasti pystyn paukuttamaan 3 tunnin VK-lenkin täysin ongelmitta, mutta melko poikkeuksetta täysin saman ajan kuluttua täsmälleen samat sippausoireet nostavat päätään. Maaginen raja sippaukselle tuntuu olevan siis tuossa kolmen tunnin hujakoilla intensiteetistä, tankkauksesta ja suorituksen aikaisesta energiansaannista huolimatta. Kaikki aina kovasti puhuvat, että sata kilsaa kyllä polkee kuka vaan, mutta itse en siihen tällä hetkellä kykene tämän sippaus-ongelman vuoksi. Vaikka vetelisin PK1-sykkeillä pelkkää tasamaata, on kolmen tunnin jälkeen sippaus takuuvarma juttu.

Mutta, ahas! Olen löytänyt yhden keinon jolla ongelmaa pystyy hieman kiertämään, nimittäin apteekista saatavat siripiri-pastillit saavat hetken vaikutuksen jälkeen taas fiiliksen tasaantumaan. Apu tosin on hyvinkin väliaikainen ja sippaus vaanii auttamatta nurkan takana uudestaan. Näiden taikakarkkien avulla pääsen lähinnä kotiin jos lenkki venähti liian pitkäksi. Sippauksen jälkeen energiatasot eivät enää nouse millään samalle tasolle kuin mitä ne ennen sippausta olivat, joten lenkin jatkaminen sipin jälkeen on sinänsä turhaa. Jatkuva pastillien syöminen tuntuu äärimmäisen typerältä, sillä käsittääkseni tämä ei ole mikään normaali ongelma pidempiä lenkkejä vetelevillä pyöräilijöillä?

Osaisiko kukaan kertoa mistä ihmeestä tässä on kyse? En ole aiemmin tavannut ketään jolla olisi vastaavaa ongelmaa ja internetin ihmemaailmakin on kovin vaisu asian tiimoilta. En sairasta diabetesta tai mitään muutakaan mikä tämän verensokerin laskun jokaisella pitkällä lenkillä selittäisi. Onko muut kokenut vastaavaa? Ja jos, niin oletteko löytänyt syytä tälle ja miten olette ongelmasta päässeet yli? Ongelma on kerrassaan raivostuttava, sillä miehessä kyllä riittäisi potkua, mutta jostain syystä tämä "sippaus" aina pilaa pidemmäksi suunnitellut lenkit. Olenko ikuisesti tuomittu sahaamaan samoja 80 kilometrin lenkkejä, vai voisiko tästä nyt jotenkin saada meiningin kondikseen ja vihdoin ruveta paukuttelemaan niitä oikeasti pitkiä viikonloppulenkkejä?

Apua! Hjälp! Kiitos jo etukäteen!

kauris
08.05.2015, 06.40
Ei tämä ehkä oikea diagnoosi ole mutta tuli vain mieleen josko kylmä hiki ja huippaus tms. johtuukin jostain verenkierto/puutumis tms. ongelmasta. Jos niska ja hartiat yms. puutuu ja jumittaa pitkän pyöräilyasennon jälkeen ja tämä aiheuttaakin oireet? Nämä ei korjaannu sillä tankkauksella. Ruuan tankkauksessa nimittäin ei kuulostaisi olevan ongelmaa.

cobbo
08.05.2015, 06.55
Kuinka paljon tuo "vaikka miten ahtaisin" geelejä parhaimmillaan on? Mikään kestävyysurheilun ravitsemusspesialisti en ole enkä varsinkaan kovemman rasituksen alaisesta ravinnon imeytymisestä tiedä mitään kokemusperäistä, mutta olen katsellut geelien ja urheilujuomien kalorimääriä sen verran että todennut niitä tarvittavan isot läjät jos niistä saatavalla energialla pitää useamman tunnin lenkki vetää. 20-40 grammaa hiilaria sisältävässä geelissä parhaillaankin on alle 200 kcal, määrä joka palaa matalassakin rasituksessa aika hujauksessa. Paljon riippuu myös siitä kuinka herkästi kroppa yleensäkin reagoi sokeriin, ja osin siitä millaiseen ruokarytmiin on tottunut/totuttanut itsensä.

Omalla kohdalla ainakin tuntuu että jos avaa Pandoran lootan ja ottaa rasituksessa nopeaa hiilihydraattia, niin sitä on parasta olla saatavilla tiheästi siihen asti kunnes perille pääsee (vrt. Siripirinapit jotka imeytyvät käytännössä osin jo suun limakalvoilta), tai sitten ensiapugeeliä pitää seurata jokin hitaammin sulava runsasenergiainen pläjäys. Samoin jos rasitusta edeltävä ateria on pääosin nopeaa hiilaria (mehua, muroa, vaaleaa leipää jne) niin rasituksessa käy heikosti.

Oletko kokeillut eväänä jotain muuta kuin sokeripohjaisia ruokia? Jos puhutaan PK-tasosta eikä ennätysten repimisestä, ravinnon tuskin tarvitsee olla superhelposti imeytyvää ja sulavaa? Eli pähkinärusina, ruisleipä jne. oldskool -eväskin lisänä juomille/geeleille voisi toimia. (Lidlin manteli/pähkinä -hunajapatukat ovat muuten tällaisena eväänä ihan loistavia ja säilyvät satulalaukussa hyvin.)

(Mielenkiinnosta kannattaa joskus myös testata miten lenkki kulkisi ilman ruokaa. Eli vaikka aamulenkkiä ajatellen jättää myöhäisillan mässyiltapalan ja seuraavan aamupalan väliin, ja kokeilee millainen olo tulee rauhallisesta lenkkivauhdista. Tuntuu hullulta, eikä mitään räjähtäviä tehoja saa irti, mutta verensokerit saattavat pysyä hyvinkin stabiilina kun kuljetaan periaatteessa kehon rasvoilla. Oma täysin mutuun pohjaava mielipide on että tavan tallaajan ei kannattaisi opettaa kroppaansa kulkemaan pelkillä hiilareilla, vaan välillä myös rasvoilla. Pidempiä lenkkejä tai kovempia tehoja varten toki tarvitaan mukaan evästä.)

tapna
08.05.2015, 07.07
Ei tämä ehkä oikea diagnoosi ole mutta tuli vain mieleen josko kylmä hiki ja huippaus tms. johtuukin jostain verenkierto/puutumis tms. ongelmasta. Jos niska ja hartiat yms. puutuu ja jumittaa pitkän pyöräilyasennon jälkeen ja tämä aiheuttaakin oireet? Nämä ei korjaannu sillä tankkauksella. Ruuan tankkauksessa nimittäin ei kuulostaisi olevan ongelmaa.

Omakin arvaus on, että tuo on jotain verenkierto- tai hermostohäikkää. Syy tuolloin on mitä luultavimmin lihasheikkous, kudoskavlon kireys tai molemmat jossain päin kehoa. En tiedä, millaisia lihaskuntotreenejä teet, mutta maantiepyöräilijälle voisin vinkana ensisuositukseksi pakaroiden ja lonkankoukistajien vahvistamista. Syvien vatsalihastenkaan treenauksesta ei varmasti ole haittaa. Vahvan alatorson pitäisi ainakin vähentää myös mahdollisia niska- ja hartiavaivoja. Tämä kaikki on siis pelkkää arvailua.

cobbo
08.05.2015, 07.20
Spekulointiahan tää, mutta huippausta, huminaa ja voimattomuutta on joskus tullut kun hartiat ovat olleet esim. tapaturman jälkeen urakalla jumissa, mutta omalla kohdalla tuo on ihan eri tunne kuin sokereiden pudotessa. Varsinkin kylmä hiki on itsellä oire joka tulee verensokereista, samoin muutokset näkökentässä ja sekavuuden tunne. Se menee ohitse pelkästään syömällä jotain kuten AP:llakin eli mun veikkaus olisi edelleen verensokereissa.

Jpet
08.05.2015, 07.44
Minulla on ollut ennen vähän samankaltaisia tuntemuksia etenkin viikonloppputreeneissä.
Takana hyvin ja pidempään kuin viikolla nukuttu yö, tuhti aamupala ja sit liikkumaan. Noin kolmen tunnin jälkeen ko "oireet". Mulla oli aina kokispullo mukana ja sen kun veti, olo aina vähän helpotti.


Pääsin tuosta eroon jättämällä lisätyn sokerin pois ruokavaliosta, lopettamalla limskojen juonnin, pullat ja vaaleat leivät.

Eli yritän tasoittaa sokeritason nousuja ja laskuja. Hyvin toimii mulla eikä tommoisia sippaamisia ole enää ollut.

Just4fun
08.05.2015, 08.08
Yksi syy jonka takia aina välillä joku tippuu porukkalenkillä on ylipukeutuminen. Hiukan liian tiivis pusero ja elimistö keittää on todella vetopois myös lenkin jälkeen.

Harryupp
08.05.2015, 09.12
Joku ongelma hiilihydraattien käsittelyssä näyttäisi olevan taustalla. Joko aloitat tankkaamisen liian myöhään tai sitten sun kehosi tarvitsee jotakin muuta energiaa jota se pystyy hyödyntämään ajon aikana. Minulla on ollut samanllaisia ongelmia pitkillä lenkkeillä että eka kolme tuntia menee kivasti mutta sitten tulee kolme - viisi tuntia hidasta ja raskasta menoa, Sitten voimat palautuvat ja taas ajan hyvää vauhtia kolme tuntia kunnes taas väsyn. Ja suunnittellusta noin 12 tunnin ajosta tuli 15 - 16 tuntia. Minulla puhkesi sitten kakkostyyppinen diabetes tässä 4 vuotta sitten.
Jos tämän energiavajauksen yhdistää nestevajaukseen saattaa hyvinkin tulla noita sun kertomia oireita. Kun skarppaa ja on väsynyt on aika yleistä että olkapäät nousevat korville ja että ajaa niska jumissa ja silloin saattaa olla lähellä että verenkiertokin estyy ja saattaa olla vaara että taju menee kankaalle. Älä aja niska jumissa ja verryttele niskaa aika-ajoin.

kuovipolku
08.05.2015, 11.19
Joillakin voi olla ilmeisesti osin luontaisista ominaisuuksista ja osin harjoitustaustasta johtuen sellainen "sokeripolttoinen kone" että heti kun klossit napsahtavat kiinni polkimiin, alkaa lähes täysin vauhdista riittämättä elimistön glykogeenivarastojen käyttö pääasiallisena energiana, Viimeistään kolmen tunnin kuluttua tilanne on kuvatunlainen, koska "rasvapolttoinen apukone" ei käynnisty riittävän nopeasti eikä riittävällä teholla. Oireet voivat vaihdella perinteisestä bonkkaamisesta alhaisen verensokerin aiheuttamiin tuntemuksiin.


Elimistöään voi pyrkiä kouluttamaan (a) muodikkaasti siirtymällä pysyvästi erittäin matalahiilihydraattiseen ruokavalioon (jonka väitetään tekevän kenestä tahansa "rasvapolttoisen koneen"), (b) perinteisesti pitkillä tai ylipitkillä hyvin rauhallisilla lenkeillä, joiden aikana nautitaan vain vettä tai (c) vähän uudemman koulukunnan yhdistelmätreeneillä joissa edellisenä iltana tehdään tunnin-puolentoista lenkki, jonka jälkeen ei tankata hiilihydraatteja, ja seuraavana aamuna noin kolmen tunnin treeni, jolle lähdetään tankkaamatta ja jolla nautitaan vain vettä ja kenties kahvia.

Tauno
08.05.2015, 11.30
Entisaikaan rasvanpolttoa pyrittiin edistämään juomalla kupillinen mustaa kahvia ennen lenkkiä. Näyttää olevan edelleen suosituslistalla:

http://www.primifit.fi/artikkelit/rasvanpolttajat.html

kp63
08.05.2015, 12.04
Niin kyllähän bonkkauksella tarkoitetaan juuri tuota ilmiötä. Mulla alkaa nimenomaan pyörryttämällä ja jatkuu kylmällä hiellä. Hiilarit loppuu 3h PK2 hyvinkin monella ja erityisesti niillä, jolla ei ole kestävyystaustaa. Pitkää rauhallista siivua vaan niin saat rasva-aineenvaihdunnan paremmaksi.

kuovipolku
08.05.2015, 12.20
Nykytutkimuksen mukaan kofeiinilla on todella kestävyyssuorituskykyä parantava vaikutus (eli urheilija jaksaa hieman pitempään ja/tai kovempaa kuin ilman kofeiinia), mutta sen rasvanpolttoa tehostavaa vaikutusta sillä ei enää katsota olevan.

Hääppönen
08.05.2015, 12.26
Ylenpalttinen kahvin juonti aiheuttaa ketjun aloittajan kuvaamia tuntemuksia. Ja nyt en puhu parista kupillisesta. Itsellä kahvinjuonti karkaa helposti käsistä, mutta skarppaaminen määrästä on pitänyt maailmanlopun olot loitolla.

sledgehammer
08.05.2015, 12.37
Elimistöään voi pyrkiä kouluttamaan (a) muodikkaasti siirtymällä pysyvästi erittäin matalahiilihydraattiseen ruokavalioon (jonka väitetään tekevän kenestä tahansa "rasvapolttoisen koneen"), (b) perinteisesti pitkillä tai ylipitkillä hyvin rauhallisilla lenkeillä, joiden aikana nautitaan vain vettä tai (c) vähän uudemman koulukunnan yhdistelmätreeneillä joissa edellisenä iltana tehdään tunnin-puolentoista lenkki, jonka jälkeen ei tankata hiilihydraatteja, ja seuraavana aamuna noin kolmen tunnin treeni, jolle lähdetään tankkaamatta ja jolla nautitaan vain vettä ja kenties kahvia.

Tästäkin on aika vähän ihan kunnollisia tutkimuksia tehtynä. Rasvanpolton käynnistymiseenkin tarvitaan hiilareita. Esimerkiksi amulla tyhjällä vatsalla tehty lenkki ei polta rasvaa samalla tavalla, kuin siinä tapauksessa, että sinne olisi syöty ensi vähän starttiravintoa. Alla muutamat lyhyet jutut asiaan liittyen. Mulla nyt ei oo asian kanssa ollut mitään ongelmia, mutta ihan mielenkiinnosta asiaa tullut opiskeltua. Tosi harvoin bonkkaa, yleensä tulee vaan semmonen, miten sen nyt kuvailisi, "harmaa hetki", jolloin tuntuu, että vauhti tippuu (vaikkei se edes tipu) ja jalat painaa, mutta se menee ohi about 10 minuutissa sitten taas kulkee. Se tulee aina 2-3h haarukassa lähdöstä, mätti hiilareita tai ei. Oman koneen olen kyllä totuttanut ottamaan vastaan ihan kaikkea, mistä saa energiaa helposti sulavassa muodossa ja ainoastaan ylirasituksen iskiessä homma saattaa mennä poskelleen. Ne harvat vatsakrampit, jotka olen saanut,on johtunut siitä, että on menty reilusti yli järkevän rasitustason. Mun järkeen ei käy tyhjillä energiavarastoilla reenaaminen. Eihän sillä saa aikaiseksi kuin rasitustilan elimistöön, josta palautuminen kestää normaalia pidempään, mutta mä meen näissä asioissa ehkä silleen juntti/maalaisjärkipohjalla.

http://home.trainingpeaks.com/blog/article/why-athletes-need-carbohydrates
http://home.trainingpeaks.com/blog/article/food-fight-high-carb-or-high-fat-diet-for-endurance-athletes
http://home.trainingpeaks.com/blog/article/a-calorie-is-not-a-calorie

Jousteri
08.05.2015, 12.42
Suurkiitos vastauksista.

Ehkä se on uskottava vaan että kroppa ei missään vaihteessa vaihda rasvanpolttoon, vaan energia tulee sokereista. Käyn viikonloppuna testaamassa pitkän siivun ja kokeilen vetää vielä enemmän energiaa koneeseen, niin katsotaan josko sillä nuo fiilarit välttäisi.

Mitä tuohon rasva-aineenvaihdunnan parantamiseksi tulee, niin olen sitä kyllä tässä tietoisesti viime kesästä yrittänyt parantaa nimenomaan hitailla ja pitkillä lenkeillä (2h+), mutta olen kyllä aina jotain pientä energiaa napsinut reissussa. Onko niin, että tuo hiilarin vetäminen pitkällä ja rauhallisella lenkillä aiheuttaa sen, ettei elimistö siirry missään vaiheessa ottamaan energiaa rasvasta, vaan käyttää ensisijaisesti tankatut hiilarit pois? Jos, niin vituiksihan se homma on sitten meikäläisellä nähtävästi mennyt. Voi saatanan saatana.

No, jotain positiivista sentään tästäkin. Nyt vaan pitkää lenkkiä vedellä alle, niin katsotaan josko olot alkaisi sitä myöten oikenemaan.
Millaisella aikataululla voisi odottaa saavansa jotain konkreettista parannusta rasva-aineenvaihduntaan säännöllisellä treenaamisella? Ja voiko näitä pitkiä rauhallisia vesilenkkejä vetää mielin määrin, vai tuleeko maksimaalinen hyöty tyyliin lenkki per viikko-määrillä?

kuovipolku
08.05.2015, 12.50
Niin kyllähän bonkkauksella tarkoitetaan juuri tuota ilmiötä.

IMHO ainakin juoksupuolella lienee kuitenkin yleisempi sellainen versio jossa vauhti vain jyrkästi tippuu ikään kuin karhu roikkuisi selässä ilman noita dramaattisempia oireita.

Tosin voi olla että kilpaurheilijoilla ja edistyneemmillä harrastelijoilla on kyky painaa tuon vaiheen ohi suoraan pyörrytyksen ja kylmä hien tunteisiin (siinä missä heikommat antavat heti periksi ja jatkavat enää tasolla jolla enempiä oireita ei välttämättä tule tai ehdi tulemaan ennen kuin on maalissa/perillä).

YT
08.05.2015, 12.58
Semmoinen uuvahtamisen tunne tarkoittaa, että mennään vasta varatankille. Se on ihmisen sisäänrakennettu ominaisuus. Kun esi-isä juoksi savannilla antilooppia kiinni, niin uupumisen jälkeen oli vielä sen verran energiaa jäljellä, että pääsi leopardia karkuun.

sledgehammer
08.05.2015, 13.08
Mitä tuohon rasva-aineenvaihdunnan parantamiseksi tulee, niin olen sitä kyllä tässä tietoisesti viime kesästä yrittänyt parantaa nimenomaan hitailla ja pitkillä lenkeillä (2h+), mutta olen kyllä aina jotain pientä energiaa napsinut reissussa. Onko niin, että tuo hiilarin vetäminen pitkällä ja rauhallisella lenkillä aiheuttaa sen, ettei elimistö siirry missään vaiheessa ottamaan energiaa rasvasta, vaan käyttää ensisijaisesti tankatut hiilarit pois? Jos, niin vituiksihan se homma on sitten meikäläisellä nähtävästi mennyt. Voi saatanan saatana.

Jos kalorimittari näyttää lenkin jälkeen vaikka 2000 lukemaa, niin on aika selvää, että et pysty millään syömään niin paljon, etteikö se rasvanpoltto jossain kohtaa lähtisi päälle. Kyllä se pitäisi lähteä, mikäli "kone" toimii oikein.

cobbo
08.05.2015, 13.23
IMHO ainakin juoksupuolella lienee kuitenkin yleisempi sellainen versio jossa vauhti vain jyrkästi tippuu ikään kuin karhu roikkuisi selässä ilman noita dramaattisempia oireita.

Olen kestävyysurheilijan irvikuva, mutta tyhjällä tankilla eteneminen on just tämän tuntoista, jalka ei nouse, räjähtävyys ylämäessä tms. on hukassa. Mutta mitään matalien sokerien merkkejä en huomaa, toisin kuin silloin jos sokeria syömällä saan aikaan reaktiivisen hypoglykemian. Asiaan toki voi vaikuttaa sunnuntailenkkeilijä-meno, eli mitään hiilaritankkausta en tee enkä pyri siihen että lenkin aikana oltaisiin hiilarien varassa mahdollisimman pitkään.

Sledgehammerin havaintoon itsekin viittasin kun kyselin threadin alussa että paljonko lenkinaikaista tankkausta on paljon - sykemittariin jos uskoo niin poltin pitkästi yli 3000 kcal neljän tunnin lenkillä. Tuohon olisi pitänyt syödä geeliä paketti jos toinenkin tai urheilujuomaa jokunen litra (alle 40 kcal/desi). Eihän tuollaseen kulutukseen saa siripirinapeilla kuin pientä lovea. Tunnistan myös sledgehammerin kuvaaman fiiliksen jolloin virta loppuu; hetken aikaa jalka painaa todella raskaasti eikä esim. sykettä saa nousemaan kun ei jaksa. Tuo menee ohitse joskaan täyteen iskuun ei oikein enää pääse. Enemmän tuttua pitkiltä vaelluksilta joissa ruokailu on joskus jäänyt liian huonoksi.

Asiaa sivuten mielenkiintoista juttua metabolian mittaamisesta ja rasva-aineenvaihdunnasta: http://andrewskurka.com/2015/metabolic-efficiency-test-results-hiking-running/

O2isAlright
10.05.2015, 01.00
Tässä eräälle ystävälleni lähettämä vastaus tämän teeman ääreltä. Ehkä tästä on apua.

Noita kommentteja lukiessa ei ihan helposti käy selville, että mistä ongelma sitten loppujen lopuksi johtuu. Sellaisen tunnin verran kroppa selviää omilla glykogeeni varastoillaan ja sitten mennään ulkoisten ainesten turvin. Kestävyysurheilun yksi kulmakiviä on kuitenkin rasva-aineenvaihdunnan tehokkuus ja se että kroppa pystyy käyttäämääm yhtä aikaa hillihydraatteja ja rasvaa polttoaineena. Se määrä energiaa, jonka kroppa polttaa suorituksen aikana on käytännössä täysin mahdotonta tankata takaisin.
Jos tilanne on siis se että veren sokeritaso menee noin alas noin äkkiä, niin pitäisi käydä lääkärillä tarkistuttamassa ettei sitten kuitenkaan kyse ole jonkin asteen lievä diabetes. Tämä jos sulkeutuu pois, niin pitäisi alkaa kehittämään kehon rasvanpolttokykyä energialähteenä. Tämä tarkoittaa sellaista tunnin mittaista "aamupalaa", joka poljetaan rauhallisesti tyhjällä vatsalla ja muutaman pienen intervallin voi laittaa mukaan jos siltä tuntuu että jaksaa. Tämä edistää pitkällä tähtäimellä kehon kykyä käyttää rasvaa polttoaineena. Herätessään kun ihmisen sokeritaso on alhainen ja yön jäljiltä glykogeenivarastot tyhjät.
Sitten tullaan tuohon geelien, patukoiden ja urheilujuoman tankkaamiseen. Ihminen pystyy käsittelemään noin 60g hiilihydraattia per tunti. Liian vähän ei ole hyvästä, mutta liiallinen tankkauskaan ei kenestäkään teräsmiestä vaan päinvastoin. Tästä päästään nautittujen geelien ja muiden laatuun. Jos käyttää näitä normikaupoista saatavia pulvereita juomassa ja muuta, niin säästää rahaa mutta ikävä kyllä väärästä päästä. Näissä pääasiallinen energialähde on sokeri joka mukamas on nopeasti käytettävissä, mutta ei imeydy suoraan vatsasta verenkiertoon ja sieltä lihaksistoon, vaan menee maksan kautta joka edelleen rasittaa elimistöä sen ollessa jo muutenkin rasituksen alla.
Kun näitä äärimmäisen sokeripitoisia juomia käyttää tankkaamisen pari litraa, niin kropan sokerimäärä aivan katossa ja simppeli sokeri nostaa hetkessä arvot kattoon, mutta yhtä nopeasti se tulee alas. Sitten tulee se seinä vastaan.
Itse suosittelen laadukkaita juomia kuten Science in Sports-nimisen firman tuotepaletti. Hiilihydraatit ovat pääasiassa korkealaatuista maissista voitettua maltodextriiniä joka imeytyy suoraan vatsasta verenkiertoon rasittamatta maksaa sen enempää. Go Electrolyte pulverissa on 500ml juomaan kohden 36g hiilihydraattia josta 6 grammaa on sokeria. Go Enegy ei sisällä elektrolyyttejä, mutta per 500ml noin 50g hiilihydraatteja joista 3 grammaa on sokeria.
Ennen pitkää kieppiä aamupalan ohessa tempaisen annoksen Go Energy-juomaa ja ajon aikana per tunti 500ml Go Electroa ja siihen yksi samaisen firman geelejä päälle.
Sitten voisi vielä keskustella ajoasennosta ja siitä kuinka paljon sekin vaikuttaa suoritukseen ollessaan väärä. Itse en ole yhtäkään fillaria tuonut kaupasta kotiin ja se olisi sopinut saman tien. Nykyään teen ne itse, niin saa mitä haluaa. Myös lihaskunto voisi olla keskustelun arvoinen teema...

orc biker
10.05.2015, 02.39
Ehkä se on uskottava vaan että kroppa ei missään vaihteessa vaihda rasvanpolttoon, vaan energia tulee sokereista.

Kuulostaa hyvin kaukaa haetulta, koska tuo vain poikkeaa siitä, miten ihmisen kroppa toimii. Hakisin syytä jostain muualta.

cobbo
10.05.2015, 07.58
Jos käyttää näitä normikaupoista saatavia pulvereita juomassa ja muuta, niin säästää rahaa mutta ikävä kyllä väärästä päästä. Näissä pääasiallinen energialähde on sokeri joka mukamas on nopeasti käytettävissä, mutta ei imeydy suoraan vatsasta verenkiertoon ja sieltä lihaksistoon, vaan menee maksan kautta joka edelleen rasittaa elimistöä sen ollessa jo muutenkin rasituksen alla.

Niinno, Lidlistä ostetussa SportyFeel-urheilujuomassa on kahtena ekana ainesosana maltodekstriini ja Vitargo (pitkäketjuinen tärkkelys tämäkin), ja vasta sitten tulee fruktoosi ja dekstroosi; sokeria on noin neljännes kokonais-hh -pitoisuudesta. Sinällään hyvä pointti että pöytäsokeri ei ole hyvä pääasiallinen hiilari, mutta ihan markettijauheissakin on tuo jo hoksattu ja maltodekstriini ei ole mitenkään kallis ainesosa (toki kannattaa oman purkkinsa etiketti tsekata). Verensokeri sinällään paukahtaa maltodekstriinilläkin ylös, mutta sillä on muita imeytymiseen liittyviä etuja.

kuovipolku
10.05.2015, 09.38
Kuulostaa hyvin kaukaa haetulta, koska tuo vain poikkeaa siitä, miten ihmisen kroppa toimii. Hakisin syytä jostain muualta.

Syytä mihin? Säännönmukaiseen sippaamisen kolmen tunnin kohdalla käytännössä vauhdista riippumatta? Sippaamisen ilmenemismuotoihin nimenomaan kysyjän kohdalla?

On totta että "rasvanpoltto" ja "sokerinpoltto" ovat pelkkiä sanoja, yleistyksiä ja jossain määrin jopa harhaanjohtavavia yleistyksiä aivan samalla tavalla kuin esim. maitohappokynnys, mutta kyllähän niitä voi silti vallan mainiosti käyttää tällä tasolla kuvaamaan olemassa olevia fysiologisia ilmiöitä tai antamaan peukalosääntöjä treeniä varten.

Kroppa tietysti "polttaa rasvaa" koko ajan kestävyyssuorituksen alusta asti. Kysymys onkin siitä (a) missä suhteessa energiana käytetään "sokeria", mistä vaiheesta alkaen ja millä teholla "sokeri" on pääasiallisena energiana eli missä vaiheessa elimistö alkaa oireilemaan ja suoritusteho laskemaan sippauksen ja/tai bonkkauksen merkeissä ja siitä (b) että asiassa on huomattavan suurta vaihtelua johtuen yksilöllisistä ominaisuuksista ja harjoittelun laadusta ja määrästä.

PS Voi olla että mielessäsi on joku (muu) oleellinen pointti tai havainto, joka kuitenkin jäi minulle selventymättä,

trauma
10.05.2015, 10.27
Palaan ensimmäisen viestisi mainintaan että "olen kohtuu tuore pyöräilijä ja ajan aktiivisesti vasta toista vuotta". En tunne taustojasi, mutta minusta kirjoituksesi voi kertoa kyllä sen että kestävyyspohjasi ei välttämättä ole vielä sillä tasolla että pystyisit ajamaan sippaamatta tuntitolkulla. Tällä hetkellä sippauskohtasi vain on siellä kolmen tunnin tienoilla, ja luulen että pystyt kyllä ajamaan aina vain pidempään kun ajovuosia tulee lisää. Yksi kestävyysurheilijaystäväni totesi joskus että kunto voi kasvaa vain "tietyn verran" vuodessa, ja siihen ei mitään poppakonsteja ole. En ole kummoinen asiantuntija, mutta ehkäpä voisit ajella paljon lenkkejä sinne sippauskynnyksen tuntumaan mutta vältä kynnyksen ylittämistä koska palautuminen kestää sippaamisen jälkeen pidempään.

trauma

sledgehammer
10.05.2015, 11.03
Tuntemukset sippaamisesta ja raskaudesta ynnä muusta ovat tietysti kovin subjektiivisia, mutta lähtökohtaisesti aika pienilläkin pohjilla pitäisi pystyä ajamaan pyörää vaikka päivän verran, kun rasitustaso pidetään sopivana. Mikäli nyt ymmärsin oikein, ei ketjun aloittaja pysty tähän, mutta pystyy kuitenkin ajelemaan sen pari tuntia ihan reippaasti. Jos tosiaan tulee huimausta ja ties mitä muuta oiretta, niin kyllä ainakin kunnon verikokeet ja käynti lääkärillä olisi ehkä paikoillaan.

Omia juttuja on vähän hankala rinnastaa muiden suorituksiin, mutta alle vuoden ja alle 5tkm pohjilla tuli selvitettyä RR300 ja vätternikin meni aika pienillä pohjilla. Mitään kestävyysurheilupohjaa ei ollut alla. Siksi en usko tuohon teoriaan vähäisestä kokemuksesta. Vauhti tappaa, ei matka. Tietty aiheen aloittaja voisi ajaa 3h vaikka mittariajona niin, että seuraa orjallisesti sykettä ja pitää huolen, että se ei nouse. Vähäisellä kokemuksella syke voi kyllä huomaamattakin karkailla niin, että kevyestä fiiliksestä huolimatta keskisyke huitelee vaikka kuinka korkealla ja sitten tulee sippaaminen nurkan takaa.

hannupulkkinen
10.05.2015, 12.40
Pyörällä tuo kynnysrajojen alla ajaminen on vaikeaa jos on mäkinen maasto. Usein välitykset ovat niin suuria, että vaikka pulssi ei nousekkaan tappiin niin jalat hapottavat. Sama ilmiö tulee punttisalilla vaikkapa kyykyssä. Hengitystiheys nousee huohottamisen tasolle kun raskailla painoilla tekee vaikkapa kolme neljä toistoa. Pulssi ei ehdi mukaan. Pitkillä lenkeillä tuleekin näin kerättyä happivelkaa ja kokonaismaitohapokertymä voi olla sellainen, että pk-treenin sijasta ajetaankin vk-treeni.

Itsellä tuo näkyi viime talvena hiihtäessä niin, että jos en ollut täysin palautunut ennen lenkkiä niin noutaja tuli jo parinkymmenen kilsan jälkeen kun palautuneena hiihto kolme neljäkin kymppiä ilman sippausta. Hiilarijuoma ei auttanut eivätkä geelitkään. Palkkaritetra sensijaan auttoi kotiin. Kyse oli siis siitä, että treenasin liikaa kuntotasooni verrattuna Piti pitää parin kolmen päivän treenitauko ja tämän jälkeen taas kulki.
Luulisin että aloittajalla ratkaisu voisi olla kunnollinen harjoittelun jaksotus. Joka kolmas viikko vähintää lepoviikko.

Toisaalta voi kysyä miksi pitää ajaa väkisin yli kolmen tunnin lenkkejä. Tutkimuksissa ja oman triahtlontreenauksen aikaisista kokemuksista sain selville sen,että yli kolmituntiset lenkit ovat siinä mielessä turhia, että kolmen tunnin jälkeen harjoittelun vaikuttavuus laskee dramaattisesti. Lisäksi ylipitkät lenkit vaativat pitkää palautumista ja näin vähentävät vaikkuttavan harjoittelun kokonaismäärää. Itse olen tehnyt täyspitkän triahtlonin ilman yhtäkään yli kolmen tunnin lenkkiä. Sen sijaan tein usein kahden kolmen tunnin harjoituksia.

kp63
10.05.2015, 17.20
Hannu, ekaan kappaleeseen: mitä raskaampi välitys, sitä pienempi pulssi ja hapentarve. 3-4s kyykky on maxvoima ja anaerobinen suoritus. molemmissa väsymys tulee ihan muista syistä. ja loppupäätelmä samaan sarjaan.

orc biker
10.05.2015, 18.40
Syytä mihin? Säännönmukaiseen sippaamisen kolmen tunnin kohdalla käytännössä vauhdista riippumatta?

Siihen juuri. Ei siinä rasvan käyttämisessä energiaksi tule ainakaan terveellä ihmisellä tuollaista eroa. Se sippaaminen johtuu siten muusta.

OJ
10.05.2015, 23.03
Ehkä ne PK sykkeet eivät olekaan PK-sykkeitä ja ajat kaikki lenkkisi sokereilla? Oletko kokeillut ajaa selkeästi hiljempaa?

marmar
11.05.2015, 08.44
Pyörällä tuo kynnysrajojen alla ajaminen on vaikeaa jos on mäkinen maasto. Usein välitykset ovat niin suuria, että vaikka pulssi ei nousekkaan tappiin niin jalat hapottavat. Sama ilmiö tulee punttisalilla vaikkapa kyykyssä. Hengitystiheys nousee huohottamisen tasolle kun raskailla painoilla tekee vaikkapa kolme neljä toistoa. Pulssi ei ehdi mukaan. Pitkillä lenkeillä tuleekin näin kerättyä happivelkaa ja kokonaismaitohapokertymä voi olla sellainen, että pk-treenin sijasta ajetaankin vk-treeni.

Itsellä tuo näkyi viime talvena hiihtäessä niin, että jos en ollut täysin palautunut ennen lenkkiä niin noutaja tuli jo parinkymmenen kilsan jälkeen kun palautuneena hiihto kolme neljäkin kymppiä ilman sippausta. Hiilarijuoma ei auttanut eivätkä geelitkään. Palkkaritetra sensijaan auttoi kotiin. Kyse oli siis siitä, että treenasin liikaa kuntotasooni verrattuna Piti pitää parin kolmen päivän treenitauko ja tämän jälkeen taas kulki.
Luulisin että aloittajalla ratkaisu voisi olla kunnollinen harjoittelun jaksotus. Joka kolmas viikko vähintää lepoviikko.

Toisaalta voi kysyä miksi pitää ajaa väkisin yli kolmen tunnin lenkkejä. Tutkimuksissa ja oman triahtlontreenauksen aikaisista kokemuksista sain selville sen,että yli kolmituntiset lenkit ovat siinä mielessä turhia, että kolmen tunnin jälkeen harjoittelun vaikuttavuus laskee dramaattisesti. Lisäksi ylipitkät lenkit vaativat pitkää palautumista ja näin vähentävät vaikkuttavan harjoittelun kokonaismäärää. Itse olen tehnyt täyspitkän triahtlonin ilman yhtäkään yli kolmen tunnin lenkkiä. Sen sijaan tein usein kahden kolmen tunnin harjoituksia.


Hyviä kommentteja. Noiden pitkien lenkkien ajamiselle on monta syytä, jotka ei liity mitenkään treeniin tai harjotukseen. Itsekin pidän pitkiä (yli 3h) lenkkejä lähinnä niinä lenkkeinä, joita varten lyhyemmillä on treenattu, jotta elimistö kestää myös pidemmän rasituksen ja pystyy palautumaan siitä kohtuullisessa ajassa. Olen myös sitä mieltä, että jos haluaa kuntoa ja suorituskykyä kohottaa, niin alle 3 tunnin lenkit riittää. tärkeämpää on jaksotus ja riittävä lepo, sekä oikea treenitaso.


Hannu, ekaan kappaleeseen: mitä raskaampi välitys, sitä pienempi pulssi ja hapentarve. 3-4s kyykky on maxvoima ja anaerobinen suoritus. molemmissa väsymys tulee ihan muista syistä. ja loppupäätelmä samaan sarjaan.

Tietysti käy mielessä, että miten nuo rasitustasot on määritelty, onko ajettu kuitenkin kovempaa kuin luultu. Toinen on ravinnon laatu. Sen pitää olla sellaista, mihin elimistö on tottunut ja joka imeytyy myös. Itse kokeilisin ottaa kunnon eväät (vaikka voileipiä) ja syödä ne 1,5 tunnin kohdalla. Minusta oireet kuulosti sellaisilta, että jos ne tulee pk tasolla tai ei poistu muutaman minutin tauolla, niin lääkärissäkäynti voisi olla paikallaan. Ei noin pitäisi käydä pienillä rasitustasoilla. Silloin kun vetää itsensä ihan äärimmilleen, niin noin käy helposti, mutta siitä toipuu yleensä minuutissa.

jperala
11.05.2015, 08.56
Pyörällä tuo kynnysrajojen alla ajaminen on vaikeaa jos on mäkinen maasto. Usein välitykset ovat niin suuria, että vaikka pulssi ei nousekkaan tappiin niin jalat hapottavat.

Tässä muuten se ongelma mihin itse törmään, asuinympäristössä paljon mäkiä osa jopa jyrkkiä ja jos valitsee reitin väärin niin heti alussa pari mäkeä niin se alkaa olemaan siinä :) toki pystyy vielä ajamaan mutta jokainen ylämäki vie lähemmäksi pientä kuolemaa jos heti alussa vetänyt jalat hapoille. Oma pyöräilykunto kun on vielä niin säälittävällä tasolla että reitin valinta on tärkeää. Toki on nyt huomannut että mäkeen polkeminen helpottuu joka kerta kun käy ajamassa, joten tilanne paranee koko ajan.

Omalla kohdalla sellainen muutaman minuutin tauko aina kun alkaa paikat hyytymään auttaa, jos väkisin yrittää painaa niin loppuu polkeminen aika pian.

marmar
11.05.2015, 09.50
Omalla kohdalla sellainen muutaman minuutin tauko aina kun alkaa paikat hyytymään auttaa, jos väkisin yrittää painaa niin loppuu polkeminen aika pian.

On tärkeää pitää riittävästi taukoja ja ajoissa. Tosiaan muutama minuutti, tai jopa minuuttikin riittää pitkälle tauon pituutena. Maantieajossa mulla on tapana tauon aikan myös kävellä ja kevyesti venytellä paikkoja, että veri kiertää ja lihakset saa vähän vaihtelua.

ellmeri
11.05.2015, 10.05
Mä aloitan ensimmäisen tunnin rauhallisesti ja tankkailen hissukseen juomaa ja patukkaa tai vastaavaa.
Toisellatunnilla alkaa kulkemaan ja tankkailen lenkinaikana välillä pysähtyen ja taas jatkan tiellä ja maastossa ei kummempia hyytymisiä.

Hyvän rytmin kun saa päälle niin ei tule pelättyä BONKia eli hyytymistä.

J T K
11.05.2015, 10.43
T1:nä joutuu huomoimaan energiansaantia ja mitä pidempi reissu, sitä aiemmin täytyy ruveta ottamaan "paikkoa" koneeseen ja huolehtia nesteen saannista alusta lähtien. Eilen kävin maantiellä viihtymässä niin, että ajoaika oli 6,5h ja koko reissu kesti n7,5h. Tässä lenkki, tuohon jonkinverran siirtymää kotoa/kotiin vielä päälle https://goo.gl/maps/wWCi9 Ihan tasaistakaan reissu ei ollut ja vastatuulta/sivaria riitti ensimmäiset 100km, viimeinen n.70km sitten myötäiseen.

En kyllä suosittele näitä vesipullolenkkejä kuin korkeintaan 1-1,5h mittaan, ihan turhaa ajaa kroppaansa tilaan, josta kestää sitten tointua päiväkausia. Kannattaa muistaa, että sillä lenkin aikaisella ravinnolla on merkitystä myös palautumiseen ja sitä kautta taas seuraavaan suoritukseen. Eilisen kaltaisella, oman mittapuun mukaan todella pitkällä reissulla (näitä ei tule kuin muutama ajokauteen) suosin täysjyvävilja-leipää ruisleivän sijaan (sulaa helpommin), banaania, rusinaa, marjasoppaa jne. Juomapullossa laimea urheilujuomasekoitus. Ne munkkikahvitkin voi käydä nauttimassa, kuten eilen n.4h ajon jälkeen. Mieltä piristävä vaikutus tulee kaupan päälle. Geeliä oli lähinnä varalla, yleensä en niitä käytä tällaisilla reissuilla lainkaan.

Kannattaa pohtia, onko vauhti/mitta/rasitustaso kaikesta huolimatta ollut liiallista jos sippi tulee. Ajotekniikkaan huomio (mm. välillä putkelta ajoa ihan verenkiertoa elvyttääkseenkin), pyöritystä/junttausta? jne. Kyllä ne satasen siivut olivat itsellekin alkuvuosina haasteita, harjoitus/harrastusvuodet tuovat edistystä näissä karkeloissa. Eikä unohdeta sitä ajoasentoakaan, ei sen satulan tarvitse olla kuin hivenen pielessä niin vaikutukst ovat isot.

BONK
11.05.2015, 15.32
Hyvän rytmin kun saa päälle niin ei tule pelättyä BONKia eli hyytymistä.

Minähän en siis hyydy, tarkennettakoon. Hidastan vain tietoisesti liikkeeni sille tasolle, että asiasta tietämättömät luulevat sitä pysähtymiseksi.

Jumo
12.05.2015, 09.49
Alkuperäiselle kirjoittajalle, juotko energiajuomia ? ( redbullit, battteryt yms. sekoittaa mun veret täysin ja heikotuskohtaus hetken päästä on varma).

häggens
12.05.2015, 17.40
Viime viikolla kuulin seurakaverista, jolla ongelmat liittyivät hiilihydraattien imeytymisongelmaan. Siihen oli saatavilla lääkettä, joka ensi vaiheessa heitti tilanteen päinvastaiseen suuntaan, mutta nyt tilanne on tasaantunut. Sen tarkempaa tietoa minulla ei ole asiasta.

Ja sitten on vielä tämmöisiä henkilöitä, joskin varmaan epätodennäköisempi vaihtoehto.

Liikuntaan liittyvä hypoglykemia

Suomessa on löytynyt muutamia henkilöitä, joilla verensokeri laskee liikunnan seurauksena. Jo puolen tunnin liikunta johtaa alhaisen verensokerin oireisiin. Taipumus hypoglykemiaan johtuu geenimuutoksesta (mutaatiosta), jonka seurauksena haima tuottaa rasituksen aikana liikaa insuliinia.
Lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00886

Maallikosta tuntuu ihan loogiselta, että jos kone ei pysty ottamaan käyttöön hiilareita kuin vajavaisesti, niin ei auta vaikka miten paljon on tankissa tavaraa. Normaalitilanteessa ottoteho on riittävä, mutta kun tarve kasvaa, niin tulee noutaja.

Pyry
20.08.2015, 21.05
Mitenkäs aloittajalla menee?
Onko ongelma kurissa fillarifoorumin ohjeilla? Vai onko lääkäri jo todennut insulinooman tai muun sairaustilan?

Eloisa
03.09.2015, 11.24
Palaan ensimmäisen viestisi mainintaan että "olen kohtuu tuore pyöräilijä ja ajan aktiivisesti vasta toista vuotta". En tunne taustojasi, mutta minusta kirjoituksesi voi kertoa kyllä sen että kestävyyspohjasi ei välttämättä ole vielä sillä tasolla että pystyisit ajamaan sippaamatta tuntitolkulla. Tällä hetkellä sippauskohtasi vain on siellä kolmen tunnin tienoilla, ja luulen että pystyt kyllä ajamaan aina vain pidempään kun ajovuosia tulee lisää. Yksi kestävyysurheilijaystäväni totesi joskus että kunto voi kasvaa vain "tietyn verran" vuodessa, ja siihen ei mitään poppakonsteja ole. En ole kummoinen asiantuntija, mutta ehkäpä voisit ajella paljon lenkkejä sinne sippauskynnyksen tuntumaan mutta vältä kynnyksen ylittämistä koska palautuminen kestää sippaamisen jälkeen pidempään.

trauma

Mä oon juoksussa kohdannut samankaltaista, että aina tietyssä kohtaa hyydyn ja juoksutausta on täälläkin varsin lyhyt,
määrää on kuitenkin tullut kohtuullisen paljon nostettua. Teoriassa tämän tiesinkin, mutta aika ajoin saa itseään asiasta muistuttaa.
Hyvä, että se tuli tässä nyt.

Mietin, että kun itsellä aktiivisia vuosia on takana juoksussa vasta kaksi ja hyydyn suunnilleen 2-3h aikana, jonka jälkeen sitten kyllä loppua kohti taas helpottuu, niin ehkäpä voisi ajatella, että sellainen keskiverto luonnollinen vuositahti kunnon kohenemiseen olisi jokseenkin niin, että ekana vuonna jaksaa tunnin lenkin, toisena 2h, kolmantena 3h, neljäntenä 4h jne. Eli itse voin parin vuoden päästä odottaa jaksavani koko maratonin kohtuu kivuttomasti :) ja minä hullu jo ultrajuoksujakin "maistelen" :D

On tää kunnianhimo ja halu kehittyä kumma juttu..

sledgehammer
03.09.2015, 15.19
Kai se riippuu vähän pohjista ja kaikesta. Mä aloin juoksemaan 1,5v sitten ja nyt on takana jo useampi puolimatkan triathlon ja yks kokonainen. Puolikkaan juoksu 1.42 ja kokonaisen 3.57. Aikaisempaa juoksukokemusta ei oo ku armeijan cooperi. Metrien mukana se kunto kasvaa ja homma muttuu helpommaksi tiettyyn pisteeseen asti. Itse juoksin ensin kymppejä, sitten kasvatin lenkit 13km tuntumaan ja siitä 15 kilometriin. Yli 15km lenkkejä juoksen harvemmin. Vauhdin hakemiseksi olen nyt alkanut juosta myös vetoja ja 8km täysillä tyyppistä lenkkiä. Mulla toimi kilsojen mättäminen pk2-vk1 haarukassa. Kolme lenkkiä viikkoon meni viime talvella. 10km, 15km ja 20km.

EsaJ
04.09.2015, 07.43
http://sinialusniemi.blogspot.fi/2014/11/kestavyysharjoittelu-osa-17.html?m=1

Kandee lukee 1-7 .

Markku Silvenius
04.09.2015, 12.54
http://sinialusniemi.blogspot.fi/2014/11/kestavyysharjoittelu-osa-17.html?m=1

Kandee lukee 1-7 .

Ekaa lukua nopsaan vilaisten ja ajatuksia. Kun on ollut nyt jo aika pitkään tuon wattipohjaisen harjoittelun kanssa tekemisissä niin sykkeisiin liittyen ajattelisin, että sykereservimalli harjoitussykkeissä on parempi kuin %-maksimista malli. Ikäskaalautuvuus on maksimisykemallilla huono ja muitakin vaikuttimia on.

Jopoman
06.09.2015, 11.29
Oireina on; päässä humisee, voimat katoaa, kylmää hikeä pukkaa ja maailma tuntuu muutenkin varsin surrealistiselta.

Kuullostaa perussetiltä liian matalalla verenpaineella. Liikunnan aikana en ole moista kokenut, mutta pikaisen kuukkeloinnin perusteella voi esiintyä myös rasituksen aikana mutta on sitten jo ensioire sydämen vajaatoiminnasta tjsp. Toivon ettei alkup. kysyjällä tästä kyse, mutta kannattanee tämäkin vaihtoehto tutkia.

orc biker
08.09.2015, 08.41
Kuullostaa perussetiltä liian matalalla verenpaineella.
Tai verensokerilta.

El-Carpaso
08.09.2015, 09.56
Normaalilla aineenvaihdunnalla verensokerin ei pitäisi tippua sellaiselle tasolle, että se aiheuttaisi oireita.
Tosin ehkä olisi aiheellista hommata mittari ja mittailla seuraavalla kerralla kun oireet ilmenevät.

Herkko6
14.09.2015, 21.37
Voihan tuota kokeilla vaikka viikonloppuna niinkin, että ajaa kahden tunnin lenkin aamulla ja toisen samanlaisen illalla. Jos onnistuu hyvin, niin lyhentää lenkkien välistä aikaa, kunnes ongelma toistuu. Pidentää väliä ja kokeilee eri energiamääriä/-laatuja reissujen välillä, onko vaikutusta. Luulis jotain uutta valaistusta asiaan löytyvän?

Kaitsu
15.09.2015, 13.56
...
Ja sitten on vielä tämmöisiä henkilöitä, joskin varmaan epätodennäköisempi vaihtoehto.

Liikuntaan liittyvä hypoglykemia

Suomessa on löytynyt muutamia henkilöitä, joilla verensokeri laskee liikunnan seurauksena. Jo puolen tunnin liikunta johtaa alhaisen verensokerin oireisiin....

OT: Tätä olen joskus Googlettanut huonolla menestyksellä. Minulla on verensokerimittari silmissä. 20-25 minuuttia liikuntaa hiilihydraattipitoisen aamupalan jälkeen, ja silmiin tulee lähes aina 0.5 - 2 minuuttia kestävä näköhäiriö. Samanlainen lievä sokaistuminen kuin liian kirkkaaseen valoon katsomisesta, silloin ei näe tarkkaan keskelle. Samaan aikaan olo tuntuu hontelolta, ja tuntuu siltä että sokerit on loppu ja tarvitsisi lisää energiaa. Se menee kyllä ohi, mutta varsinaisesti kone lähtee kunnolla käyntiin vasta tunnin jälkeen. Vähähiilihydraattisen aamupalan jälkeen tuota ei tule. Voi se tulla joskus harvoin useamman tunnin lenkilläkin. Pitkällä lenkillä muutenkin voisin kertoa lähes metrilleen paikat, joissa verensokeri muuttui ja tuntui siltä, että piti ottaa hiilihydraattia lisää. Totaalisen bonkin olen kokenut joskus nuorempana kevään pitkällä ensi lenkillä, talven liikkumattomuuden jälkeen. Nykyään 10h pyörän päällä menee yllättävän vähillä hiilihydraateilla, kun ottaa nestettä ja suolapähkinöitä.

Olen perusterve 53v, ei diabetestä. Tuo näön omituisuus on ollut jo lapsena.