PDA

Näytä tavallinen näkymä : Kuinka yli kaatumisen jälkeisestä ajokammosta?



pturunen
24.10.2014, 20.49
Onko kenelläkään kokemusta asiasta? Emäntä onnistui työmatkalla kolhimaan itsensä ja nyt ajaminen pelottaa. Kuinka tätä kannattaa lähteä selvittelemään?

Istumatyöläinen
24.10.2014, 21.14
Keittiöpsykologi ryhtyisi erittelemään työmatkakolhiintumisen syitä ja sitä miten niiltä voi jatkossa välttyä. Jos tällainen järkiperäinen argumentointi ei auta, niin sit en tiedä mitä yrittäisin seuraavaksi.

pturunen
24.10.2014, 21.19
Ne oikeastaan käytiin jo läpi: Etujousto jäänyt metsälenkistä löysälle, tubeless eturengas "vaihteeksi" vuotanut ja löysä plus turhan kova jarrutus yllättävässä tilanteessa etujarrulla johtivat yhdessä kieppiin etutangon yli kadulle. Loppusaldo ruhjeita ja naarmuja eli selvittiin säikähdyksellä. Nyt vaan pelottaa ajaminen.

mutanaama
24.10.2014, 21.23
No, tuo nyt kuulostaa ajovirheeltä ja kaluston osalta huolimattomuudesta
Pidä kalusto siinä kunnossa, ettei noin toiste käy, ja opettele ajamaan. Ei autoakaan ajeta löysin renkain, tai opettelematta kuinka kovasta vauhdista pysähdytään.

Nufan
24.10.2014, 21.28
Mitä tarkoittaa "etujousto jäänyt metsälenkistä löysälle"?

Esuli
24.10.2014, 21.44
Kyseessä on miehisten velvollisuuksien laiminlyönti, kärsivänä osapuolena eukonpullukka. Nyt tiskaat siivoat ja pidät eukkoa ja hänen pyöräänsä hyvänä vähintään vuoden ajan.

Reflector
24.10.2014, 21.50
Olen itse kerran vastaavan laisen otb:n heittäny kun oli fixut koiran ulkoiluttajat kummallakin puolen kelviä koirat flexeineen ristikkäin kelvin yli, soittokello väärän käden puolella tuotti koordinaatiohäiriön niin tuli jarrutettua etujarrulla, mutta luonteeseen ei kuulu kammoilu vaan pässinpäisyys joka ajaa takas ratsaille perkeleiden kera samantien.
Eihän siinä muu auta, jos ei mitä pikimmin rohkaisu takaisin satulaan, niin mitä kauemmin antaa kammon pitää vallassa, sen vaikeammaks käy. Jarrutus harjoittelua vaikka takapihalla, ensin hitailla nopeuksilla ja siitä nopeampaa kunnes on selkäytimeen iskostettu miten päin jarrut toimii.

jmrr
24.10.2014, 21.51
Itsellä meni noin 10v päästä pyöräkammosta yli, yksi kaatuminen kännissä ja en sen uskaltanut nousta pyörän selkään. Tähän auttoi se että keräsin rohkeuden nousta uudestaan pyörän selkään ja sen jälkeen onkin tullut hommattua pari uutta pyörää (muutaman kuukauden sisään).
Eli ei muutakun uudestaan pyörän selkään, sieltä se rohkeus tulee hommaan uudestaan.

nure
24.10.2014, 22.10
Otb ja yö sairaalassa, kaksi päivää sen jälkeen sama vauhti. Lonkkamurtuma ja heti kun pyöräilyyn taipui... Aivan turhaa pelätä sillä siitä huolimatta tapahtuu jos on tapahtuakseen, ei elämää voi pelätä!

FillaRilla
24.10.2014, 22.12
On tullu kaatuiltua niin että kipeetäkin tehnyt. Jatko sujunut varovasti aloitellen vauhdilla joka tuntuu varman päälle turvalliselta. Toki takana motosporttaustaa, jossa sielläkin menty ajamaan kuun luut on parantuneet. Mutta kyllä siitä pelosta varmaan jokainen pääsee yli, kun ajaa aluksi niin, ettei itsensä ylittäminen ole lähelläkään. Aina alkanut jotenkin sujua muutaman pyörän päällä vietetyn tunnin jälkeen.
Tosiaan, muakin kiinnostaa, mikä on löysälle jäänyt etujousitus?

Хуй
24.10.2014, 22.23
Onko kenelläkään kokemusta asiasta? Emäntä onnistui työmatkalla kolhimaan itsensä ja nyt ajaminen pelottaa. Kuinka tätä kannattaa lähteä selvittelemään?

Minulta murtui kaulaputki vai mikä se nyt onkaan nimeltään. Keula siis tippui alta. Henki säilyi, ikävältä tuntui ja myös kropassa näytti.

Ei siitä sellaisia pelkoja jäänyt, ettei ajamaan pystyisi, mutta ainahan se mielessä kummittelee. Tulee jarruteltua jyrkissä alamäissä. Jatkuvasti on mielessä, että pyörä lysähtää alta.

Tavallisesti olen kaatunut monta kertaa. Niistä ei ole pelkoja jäänyt.

Suosittelen kokeilemaan, josko pelko hälvenisi ajamalla hitaasti. Alamäet saa vaikka taluttaa, jos siltä tuntuu. Pääasia että ajaa, mutta ei sillä tavalla, että pelottaa hillittömästi. Ulkopuolisten kannattaa rohkaista ajamaan, mutta ei kannustaa ajamaan rohkeammin. Pääasia, että pysyy pyörän selässä.

Ylenpalttinen rationalisointi tuskin auttaa. Luottamus on tunne, joka syntyy kokemuksesta, että asiat sujuvat hyvin.

kolistelija
24.10.2014, 22.29
Komppaan puoliksi mutista. Opeta nyt ens alkuun rouvalle mitä kaikkea oot säätäny väärin ja kerro seikkaperäisesti miten hän itse voi pitää huolen siitä että pyörä on ajokunnossa. Eiköhän se into siitä löydy.

Tarkoitus ei ole (ihan suoraan) vittuilla, mutta jotenkin vaan päättelin että rouva ei itse pidä huolta fillarista. Muutenhan olisi helppo todeta että hups, pieleen meni.

pöökke
24.10.2014, 22.51
Heti vaan takaisin pyörän selkään ja ajamaan. Sillä ne kammot lähtee.

Marsusram
24.10.2014, 23.03
Uusi pyörä, jossa on korkeampi etupää, 26" -> 29" vaihdos pienentää OTB riskiä jo huomattavasti, kun keula ei pääse samalla lailla sukeltamaan alle. Vaihtamalla jäykkään läskipyörään isot vierivät massat jo tekevät OTB:n vaikeaksi. Onnistuu silti kun rajoja koitellaan.
edit: ..Niin ja suojuksiakin kovat kuskit käyttää kaatuillessaan.

pturunen
24.10.2014, 23.03
Mitä tarkoittaa "etujousto jäänyt metsälenkistä löysälle"?


Siis joustokeulan eri säädöistä se eniten joustava asetus. Siihen kun yhdistää voimakkaan etujarrutuksen niin komiasti niiaa keula. Maastossa tietty osaa varautua painolla moiseen temppuun, mutta kadulla kun tulee yllättävä tilanne eteen (auto) niin ymmärrän hyvin. Tubeless vissiin ei tykkää pakkasesta kun just pari päivää sitten pumppasin ja normisti pysynyt noin viikon paineet sopivina. My bad.

ppikkupe
25.10.2014, 00.22
Siis joustokeulan eri säädöistä se eniten joustava asetus. Siihen kun yhdistää voimakkaan etujarrutuksen niin komiasti niiaa keula. Maastossa tietty osaa varautua painolla moiseen temppuun, mutta kadulla kun tulee yllättävä tilanne eteen (auto) niin ymmärrän hyvin. Tubeless vissiin ei tykkää pakkasesta kun just pari päivää sitten pumppasin ja normisti pysynyt noin viikon paineet sopivina. My bad.

Tapahtuma-analyysin perusteella veikkaisin oireiden taustalta joko tekniikan ylioppilasta tai valmista dippainssiä.

...

Sama kuin jos laps heittää lipat. Vähemmän hössötystä ja kauhistelua, ettei laps säikähä säikähtänyttä vanhempaa, ja takas pyörän päälle. Lohdutuksena voi sanoa, että tuo oli ensimmäinen OTB, mutta ei taatusti viimeinen. Muutenkaan ei kaatumisia opi muuten kuin kaatumalla.

Ulkorengas
25.10.2014, 07.08
Tuo kaatuminen tapahtui siis työmatkalla, joten opettelu tuskin kannattaa.

Itse olen kaatunut kunnolla vain kerran ja sekin n. 30 vuotta sitten. Tuloksena oli sijoiltaan mennyt sormi ja hyvät naarmut otsaan ja poskeen. Kammoa ei jäänyt, mutta kammoiselle veikkaisin sen mitä muutkin ovat sanoneet eli heti vaan pyörän selkään ja maltillisen siedätyshoidon kautta takaisin arkeen. Tavoitteet vaan riittävän alas, jottei tule pettymyksiä tai suorituspaineita. Ja jos joustokeulainen pyörä tuntuu ikävältä, voihan sen vaihtamista jäykkään harkita. Jos kyseessä ei ole ihan viimeiset rahat, kustannuksia ei kannata pelätä. Mielestäni paljon isompi tappio olisi luopua pyöräilystä.

Hippo04
25.10.2014, 09.20
Minä taas pidin ihan reilusti taukoa pahan kaatumisen jälkeen. Kahteen viikkoon en edes käynyt katsomassa pyörää ja sen vaurioita. Kuukausi meni ennenkuin pyöräilin uudestaan. Ei vaan voinut vähempää kiinnostaa. Kun tapahtumasta pääsi ajan myötä henkisesti yli niin pikkuhiljaa takaisin satulaan.

ilmora
25.10.2014, 09.38
Ehkä rauhallista ajelua jollain perinteisemmällä fillarilla, josta ei löydy joustokeulaa? Pelossa voi olla enemmänkin kyse itse pyörästä ja ympäristöstä kuin omista taidoista. Sitten kun ajaminen ei tunnukaan enää niin pahalta niin rauhassa takaisin vanhan pyörän selkään, mutta siten että ottaa tavaksi tarkistaa että kaikki on aina kunnossa ennen ajoa.

nure
25.10.2014, 10.42
Hippo, sama juttu aikoinaan, enemmän sattui pyörän vammat aikoinaan.

Kulkuri
25.10.2014, 12.21
kadulla kun tulee yllättävä tilanne eteen (auto)

Tätä voisi avata hieman lisää. Mistä auto tuli ja miksi se tuli yllätyksenä, voisiko jatkossa ennakoimalla välttää vastaavat tilanteet.

CTMP
25.10.2014, 12.41
Alkuun pelko varmasti kasvaa vauhdin kasvaessa. Eli rauhallista ajelua ja kun pää antaa myöden, lisätään vauhtia. Tossa voi mennä kauankin, ja se ei ainakaan auta, jos muut toistuvasti painostaa lisäämään vauhtia.

kaldera
25.10.2014, 13.27
No ainakin omalla kohdalla kannattanut lähteä mahdollisimman pian taas liikenteeseen ettei mikään mörkö tai kammo pääse kasvamaan mielissä. Kaksi kertaa on kolahtanut pahemmin, ensin auto kolasi pyörätien jatkeella ja toisessa evotin otb:n asfaltilla. Kummastakin selvisin asfaltti-ihottumalla ja phillaroin jo joko seuraavana tai sitä seuraavana päivänä.

Ohiampuja
25.10.2014, 15.11
Minä olen kaatunut kahdesti niin että luita on katkeillut selkärankaa myöten ja ainahan se jälkensä jättää myös korvien väliin. Mutta itse aloitin ajamisen yksikseen rauhassa latupolkuja pitkin. Keskityin hyvien kokemusten keräämiseen, ajelin vain aurinkoisina päivinä ja kauniissa maisemissa. Muistan vieläkin sen hetken kun ekalla lenkillä katselin syksyistä auringon laskua järvenrannassa ja söin siinä samalla Dexalin energiapatukkaa. Ja tuumailin että maastopyöräily on sittenkin aika mukavaa. Eli rauhassa positiivisten kokemuksien kautta.

SeKo
25.10.2014, 23.04
Mahdollisimman pian takaisin pyörän selkään ja tapahtumapaikan kautta ajaminen on varmaan aika hyvä. Yhdessä ja rauhalliseen tahtiin vaikka. Pitää siis huolehtia siitä, että a) pelko ei pääse kasvamaan pyöräilyä kohtaan b) tapahtuma oli tapaturma c) ei sen tarvitse tapahtua uudestaan. Pyörä "kuntoon", eli polkupyörän ajokunto varmistetaan ajoissa ennen liikkeellelähtöä. Tarkistetaan se keula, samoin renkaat, mahdollisesti jarrujen säätö siten, että ei vedä lukkoon.

Kerran oon kolaroinu, mutta ei siitä tullu pahoja vammoja eikä pelkojakaan. Muutin kulkemani reitin ajoradan oikealle puolelle (huomataan, että vasemman puoleisella kevytväylällä saa siis pyöräillä, mutta lienee turvallisempaa ns. oikealla puolella).

pturunen
25.10.2014, 23.37
Kiitoksia neuvoista, ja ihan oikealla linjalla ollaan selkeästi edetty eli pyörän selkään mahdollisimman pian. Yritin itse simuloida vastaavaa tilannetta laskemalla paineita renkaasta ja laittamalla jousituksen löysälle, mutten saanut vastaavaa efektiä tahdonalaisesti toistettua. Tilanneanalyysi oli vähintäänkin epätarkka ja yleensä tuollaiset tilanteet tulevat niin nopeasti, ettei oikeasti tiedä mitä tapahtui. Itsekin parit OTB:t kesällä tehneenä, en edelleenkään tarkkaan tiedä mitä niissä kävi. Pääasia, ettei sattunut.

Jutustelun perusteella kyseessä on ollut tilanne, jossa auto ja pyöräilijä ovat molemmat "antaneet tietä" ja on tullut jonkinasteinen väärinkäsitys auton lähdettyä liikkeelle. Ilmeisesti emäntä on viittonut oikealla kädellä ja sitten joutunut jarruttamaan vasemmalla äkisti. Luulen, että etupyörä on saattanut mennä "linkkuun", josta sitten seurasi em. tapahtumat. Vauhtia ei kuulemma ollut paljoa.

Positiivista on, että pyöräily ei kuulemma lopu tähän vaikka epävarmuustekijä onkin ilmestynyt horisonttiin.

Corrakekki
26.10.2014, 01.04
Itekkin tänä kesänä mursin käteni niin läheltä olkapäätä ja sen verran pahasti että piti leikata arvioitu toipumisaika oli 3kk mutta sain viisi viikkoa leikkauksen jälkeen olevalla tarkastus käynnillä luvan palata pyörän selkään nyt on huomannut että ajan yhtä kovaa kun ennenkin mutta tarkkailen mahdollisia vaaran paikkoja.

Harryupp
26.10.2014, 09.02
Opin jo nuorena hevosharrastuksen parissa että nopeasti vaan satulaan takaisin ja vasta sen jälkeen pientä miettelyä mistä syystä jonkun kuperkeikan oli tehnyt. Se ei kohenna vaimosi itsetuntoaa jos saarnaa jokaisen omavastuusta hänelle. Menkää yhdessä helpolle rauhalliselle lenkille ja tsekatkaa että pyörä on ajokunnossa. Jos onnettomuuspaikka on ajomatkalla töihin on ehkä syytä käydä rauhallisesti käydä tutkimassa onnettomuuspaikkaa ja jos paikkaa voi eliminoida reitistä koska se herättää ahdistusta voi ehkä väliaikaisesti valita toista reittiä.

pturunen
26.10.2014, 10.03
^selvennykseksi, etten todellakaan saarnaa. Emäntä hoitaa ihan itse sen puolen ja on todella vihainen itselleen ajovirheestään. Ei siihen tarvita lisää moitteita. Valan vaan positiivista henkeä, ettei sen pahemmin käynyt. Ja yritän toki houkutella taas lenkille mukaan :)

Sininen Aasi
26.10.2014, 11.19
Tämä on jotenkin jännä. Ei ole tullut mieleenkään että kaatumisesta voisi tulla kammoja. Lapsena kaaduttiin koko ajan, nuorena vähemmän ja aikuisena vielä vähemmän, mutta ei siinä sen kummempaa? Johtuuko sitten siitä että kaatuminen on ollut aina seurausta omien rajojen ylittämisestä, joko tietoisesti tai tiedostamatta eikä koskaan välineistä johtuvaa?

Lautaillessa on murtunut muutama kylkiluu, mutta en muista senkään vaikuttaneen yhtään mitenkään toipumisen jälkeisiin laskuihin. Luulen että taustalla on jollakin tavalla fatalistinen asenne joka kertoo että kaadut kuitenkin jossain vaiheessa. Ainoa mihin voit varovaisuudella vaikuttaa on frekvenssi. Jos et pyöräile on frekvenssi 0, mutta mikäli pyöräily on juttusi niin kaatumisia väistämättä tulee.

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

E-Cruiser
26.10.2014, 11.42
Kaatuminen ei niinkään pelota, vaan törmääminen. Että joku tulee esim alikulussa täysillä vastaan väärää puolta, jne. Törmääminen ei välttämättä johda kaatumiseen, mutta on erittäin epämiellyttävää.
Tuhansia kilsoja kun ajaa Stadin kelveillä niin kaikenlaista kurssia tulee vastaan. Kesällä Sörkässä edessä ajanut fiksikuski veti vastaan tullutta naista aika tomerasti vastapalloon.
Keskuspuistossa jouduin ajamaan jarrut lukossa ojaan, kun sellainen 10vee-ipana polki vastaan suoraan kohti isä perässä. Karjahdin. Isä ei kiinnittänyt tapahtumaan mitään huomiota. En kaatunut.