PDA

Näytä tavallinen näkymä : Miksi pyöräilet?



polkadot
06.10.2014, 15.21
Näinkään fundamentaalista kysymystä ei ole näemmä - ainakaan 200 viime topikkiin - kysytty. Eniten kiinnostavat ns. arkipyöräilijöiden (esim. työ-, koulu-, kauppamatkat) perustelut liikkumistavan valinnalleen. Vain liikunta-/urheilumielessä pyöräilevät voivat toki myös vastata, mielellään mainiten minkä tyyppistä oma pyöräily pääasiassa on, koska muuten vastauksia on vaikea tulkita.

Tarkemmin: Mikä on tärkein syy sille, että liikut työ- tms. matkasi pyörällä? Mitkä ovat seuraavaksi tärkeimmät syyt? Onko joitain muita asioita, jotka eivät vaikuta liikkumistavan valintaan, mutta tulevat ikään kuin siinä ohessa mukavana bonuksena? Tunnistatko myös joitakin ”piileviä” syitä tai tunnetekijöitä, jotka ajavat ajamaan?

Miksi kysyn: a) Asia kiinnostaa henkilökohtaisesti b) Kirjoitan aiheesta artikkelia ulkomaista seminaaria varten. Se puolestaan kytkeytyy laajempaan tutkimusprojektiin, jonka perimmäinen tarkoitus on saada ihmiset pyöräilemään enemmän - eli tehdä maailmasta meille kaikille ihanampi paikka olla ja elää.

Kiitos kaikille vastaajille!

LJL
06.10.2014, 15.59
Pyöräilen melko puhtaasti rakkaudesta lajiin. Työmatkat, treenit, oheisharjoitukset, kaikki menee sillä että yksinkertaisesti rakastan pyöräilyä. Se on henkireikä. Ei siihen oikein voi muuta sanoa.

Veivaaja
06.10.2014, 16.05
No, minä aloitan:

Koska se on hauskaa!

Pyöräily alkoi opiskelijan halvasta, ekologisesta liikkumisesta, ripaus teknista uteliaisuutta mukana. Sitten tuli mukaan pitempien matkojen (lainausmerkeissä, 20-30 kilsaa) kulkeminen pyörällä, pyörämatkailu ja pyöräilytapahtumat. Nykysin myös sosiaaliset syyt (retkipyöräilyseura ja -kaverit, puoliso, jonka kanssa välillä ajellaan kyläm tms. matkoja ja reissuja). Aluksi talvipyöräily oli itsensä voittamista, nyt se on osa pyöräilyä. Nykyisin myös terveydelliset seikat (painonhallinta, kunnon ylläpito ja kroonisten saurauksien hallinta (astman haittojen vähentäminen)) ovat tärkeitä syitä.

Varmaan edelleenkin nää kaikki syyt saa pyöräilemään. Mutta ilman sitä hauskuutta muut syyt tuskin riittäis.

EePee
06.10.2014, 18.51
Milloin mistäkin syystä, viimeaikoina siksi, että on kaupungissa kätevin tapa liikkua, ja hauskin..

StantheMan
06.10.2014, 18.59
Koska ei ole autoa käytössä, kuin harvoin. Ja jos on, niin ei ole parkkipaikkoja. Hyötypyöräilyä en aja, kuin pakosta. Vapaa-ajan pyöräilyä harrastan, koska ahdistaa ja koska juokseminen on vieläkin mälsempää.

Hardza
06.10.2014, 19.13
Oikeastaan monestakin syystä, ehkä tärkäin on että maastopyörälenkillä saan ajatukset pois töistä ja kaikesta muustakin. Pari kolme tuntia kivikon tuijottamista, niin se yleisvitutus on poissa useamman päivän. Laji on samalla myös erittäin hauskaa ja vauhdikasta ja kasvattaa vielä kuntoakin. Eli kuulostaa siis äkkiseltään aika täydelliseltä. Nuorempana harrastin myös kilpaurheilua, joten jonkunasteinen liikkumisen pakko on jäänyt päälle.

IncBuff
06.10.2014, 19.19
Koska on tullut ostettua niin kallis pyörä ettei sitä viitsi seisottaa tyhjänpanttina.

ilmora
06.10.2014, 20.01
Helsingissä asuessa meni monta vuotta etten pyöräillyt - työ- ja opiskelupaikka kun olivat kävelyetäisyyden päässä ja liikenne hirvitti.

Aloitin uudestaan kun vanhalle kotiseudulleni rakennettiin uusi pyöräreitti, jota halusin päästä lomilla ja viikonloppuina ajamaan. Meni pari vuotta ja kun vaihdoin sekä työ- että asuinpaikan lapsuuteni maisemiin niin päätin yhden kesän ajan ajaa kaikki työmatkani fillarilla. Se tarkoitti päivässä yhteensä 45 km viisi kertaa viikossa säässä kuin säässä ja heinäkuussa nyt taisikin sataa joka toinen päivä. Ajoin jo siksi etten omistanut autoa ja toisekseen autolla ajo olisi ollut tylsää niissä maisemissa kun puolet matkaa kulki mitä täydellisin pyörätie. Ajoin myös siksi että tiesin pystyväni siihen. Siinä oli myös ripaus vapautta ja riippumattomuutta sekä tärkeä henkireikä. Se hetki päivästä kun sait olla täysin irrallasi ja kaukana muista omissa oloissasi. Siihen jäi myös koukkuun. Mistään toisesta kesästä ei ole yhtä vahvoja muistoja kun huomasi seuraavansa luonnon muuttumista päivä päivältä ja lapsuudesta asti tutut maisemat alkoivat myös avautua aivan toisella tavalla.

Nyt ei ole työmatkaa jota ajaa, joten ajan huvikseni ja hyödykseni - autottomana fillari on hyvä vaihtoehto mikäli ei julkisia käytä ja tällä hetkellä olen kesäkuun alusta asti fillaroinut "mökkimatkani", jotka yleensä kuljen bussilla. Ajan jos sää vain sallii. Ajan tätä nykyä myös kehittyäkseni pyöräilijänä koska ja kun nykyinen fillarini sen mahdollistaa. Luulen myös, että on mahdotonta enää lopettaa ja vaikka autolla sama matka veisikin vähemmän aikaa niin en usko, että se aika olisi mitenkään paremmin käytettyä. Tunnen enemmän eläväni fillaroidessa - sitä on osa ympäröivää maisemaa eikä siitä erillään.

Yksi asia, joka fillaroinnissa jaksaa lumota kerta toisensa jälkeen ovat detaljit. Uudet jännittävät polut sekä näköalat, mutta myös vanhan ja tutun maiseman uudet sävyt. Metsän keskeltä löytyykin auringonkukkapelto tai sumu kehystää reitin varrelta tuhat ja sata kertaa ohitetun männyn esiin eri tavalla. On aikaa katsoa, reagoida ja tallentaa. Voi myös astua hetkeksi toisen kenkiin ja nähdä talot sekä kylämaisemat hitaasti kuin itsekin siellä asuen.

wekkuli
06.10.2014, 20.03
Alunpitäen tiedostettu tarve kohennella kuntoa. Sittemmin hyvään fiilikseen ja tekniikankin kanssa ihmettelyyn on jäänyt koukkuun. Aika vahvasti kuitenkin välineurheilun tuomaa hyvää fiilistä ja sitten on erittäin vahvana maastopyöräilyssä toi luonnossa liikkuminen. Ja itsensä näkeminen urheilullisena harrastajana tekee minäkuvalle ja itsetunnolle hyvää. Ja ympäri vuoden pyöräillessä on oppinut nauttimaan kaikista vuodenajoista, aiemmin maistui vain kevät ja kesä. Itsekseen oleminen on myös mulle juttu, tykkään olla omissa ajatuksissani ja rauhassa, porukkalenkit ei ihan kauheasti nappaa. Ja mukana on myös vahva ripaus sellaista ajatusta, että näin keski-ikäisenä se voi sopia liikuntamuotona aika pitkäikäiseksikin, pyöräily on nivel- ja rasitusvammaystävällistä vs moni muu laji.

Se tunne kun saa korkata oluen janoissaan "luvan kanssa" hikisen fillarilenkin jälkeen. Paremmalta se ei maistu koskaan. Jos menee liian monta päivää pyöräilemättä, huomaa semmoisen apaattisen plösön olon leviämisen kroppaan, päähän ja ajatuksiin. Ja vastineeksi hikisestä liikunnasta tulee pirun hyvä olo. Kun liikkuu säännöllisesti pysyy kroppa ja mieli virkeänä. Inhoan yli kaiken ajatusta, että vajoaisin passiivisuuteen ja huonokuntoisuuteen. Halu viettää fyysisesti ja henkisesti aktiivista elämää on todella voimakas. Näillä mennään ja toivottavasti koko loppuelämä.
:)
Jotenkin koen velvollisuudeksi kaikkea elämää kohtaan pysyä kondiksessa, suoriutuu paremmin niin perhe-elämän velvoitteista kuin työelämästäkin (joka mulla on pelkkää ajatustyötä), mutta ennen kaikkea se on velvollisuus itseäni kohtaan. On vain tämä yksi elämä, ajattelin tehdä siitä itselleni hyvän ja aktiivisen elämän. Passiivisuus on puoli kuolemaa.

CTMP
06.10.2014, 20.03
Liikunnan kannalta se on mukavin. Reitti alkaa kotiovelta ja päättyy siihen. Lenkki voi kulkea hyvinkin kaukana kotinurkilta eli maisemia pääsee katselemaan huomattavasti laajemmalta alueelta kuin esimerkiksi juostessa.

Työmatkalla se on helpoin ja nopein vaihtoehto.

wekkuli
06.10.2014, 20.08
^Joo tuo on kans tärkeä, se on ajankäytöllisesti tehokasta liikuntaa, kun erikseen ei tarvitse lähteä johonkin, vaan se alkaa ja päättyy kotiovelta.

perttime
06.10.2014, 20.21
Nimenomaan hyötypyöräilyyn:
- Harvoin keksin syytä mennä autolla Tampereen keskustaan - saati maksaa pysäköinnistä siellä. Ei se työmatkaliikenteessä autoilu mitään herkkua ole.
- Bussi menisi melkein ovelta ovelle, mutta pyörällä voin lähteä juuri sillä sekunnilla, kun hampaat on harjattu tai toisessa päässä työtehtävät on sopivassa vaiheessa (matkaa vajaa 10 km).
- En pidä kaupunkibussissa istumisesta tai seisomisesta.
- Aamulla kevyt liikunta yleensä herättää hyvin (bussissa istuminen nukuttaisi).
- Olen löytänyt hyvän työmatkapyöräilyreitin.
- Pyörä maksaa itseään ja osiaan takaisin jotain 3 euroa päivässä.
- Kaikki liikunta tekee hyvää ylipainoiselle viiskymppiselle äijälle.

Grandi66
06.10.2014, 20.36
Julkiset liikkuu huonisti, ajokorttia ei ole ja fillarilla pääsee kaikkialle. Välillä kyrsii, mut aina tulee mentyä fillarilla mökille, lenkille, kauppaan, asioille, yms. Välillä käydään reissussa ja silloin näkee enemmän ja lähemmin mitä ympärillä on. Rakkaus lajiin ja liikkumiseen.

Kiovan Dynamo
06.10.2014, 21.24
Olin aivan liian laiska treenaamaan, että minusta olisi tullut ikinä kelvollista hiihtäjää, liian hintelä jääkiekkoilijaksi, liian kömpelö pelaamaan futista tai salibandyä ja liian hidas juoksulajeihin. Niinpä minusta tuli tällainen ihan keskinkertaisen ok pyöräilijä.

Enkä edes hyötypyöräile, kuin ihan pakosta. Olen aivan liian laiska siihen varustevälppäämiseen, kun lämmin auto odottaa kuitenkin katoksessa.

Yazaku
06.10.2014, 21.40
Ei tulisi liikuttua juuri ollenkaan, jos ei kaksipyöräiset olisivat innostaneet...en sillä en hirveästi liiku nykysinkään, mutta on se parempi mitä ei mitään.

MiTö-76
06.10.2014, 21.48
2008 piti joku säännöllinen liikuntaharrastus saada ja päätin kokeilla työmatkapyöräilyä. Muutaman vuoden kesäpyöräilyn jälkeen siirryin myös polkemaan talvisin työmatkat. Nykyään tulee pyöräiltyä ihan vain huvikseenkin lenkkejä tmt:n lisäksi.
Aamuuniselle pyöräily on hyvä herätyskeino ja iltapäivisin saa mukavasti työasioista tyhjättyä pään.
Lisäys: pyörällä pääsee pääsääntöisesti nopeammin töihin kuin bussilla.

devon
07.10.2014, 07.55
Hyötypyöräilyä harrastan vähän ja maantiepyöräilyä opin nopeasti inhoamaan, mutta maastopyöräily vei mennessään. Olen aina tykännyt liikkua luonnossa, mutta jalan pääsee yleensä näkemään vain sitä samaa rajallista aluetta. Maastopyörä laajensi tätä reviiriä melko hulppeasti ja kunnon kehittyessä ala laajenee jatkuvasti. Talvelta muistan jotenkin ihmeenomaisena sen hetken, kun nousin mäen päälle nousevan auringon valoon ja pimeänä suuren osan päivästä pysyvä metsä olikin mielettömän upea kaiken sen lumen ja jään kimaltaessa. Silloin tuli varsin onnellinen ja itseensä tyytyväinen olo, useaan vuoteen kun en saanut ahteriani ulos raahattua, koska yksinkertaisesti taannuin niin laiskaksi. Eli kyllä ne on nuo luontokokemukset lenkillä, jotka pistää kerran toisensa jälkeen lähtemään metsään pyöräilemään. Toinen syy on itsensä ylittäminen, kun oppii ajamaan ne "mahdottomat" paikat ja kehittyy kuskina.

Rautaperse
07.10.2014, 08.23
Pyöräily on kuulunut elämään tavalla tai toisella, jo lapsuudesta lähtien. Vanhemmat ovat harrastaneet pyöräilyä jo vuosikymmeniä vaihtelevalla temmolla. Aiemmin pyöräilyni painottui pääasiassa harrastepyöräilyyn. Nyt muuton myötä työmatkapyöräilystä on tullut yleisin harrastemuoto. Toivottavasti tässä pikku hiljaa tulee taas innostuttua polkujen rymyämisestä, TMT rinnalla.

Harryupp
07.10.2014, 09.04
Aloitin pyöräilyn hyötypyöräilynä 1972 sitten se vaan on jatkunut. Välillä oli paljon harjoittelua ja harjoittelukilpailuja ja pitkiä kuntoajoja hyötyliikunnan ohella. Nyt valitettavasti terveyssyistä on pyöräily viime vuosina jäänyt vähiin. Yritän vetää sisäharjoituksia mutta eivät ne niitä ulkona tehtyjä lenkkejä oikein korvaa.

J T K
07.10.2014, 10.08
http://2.bp.blogspot.com/-hrxIi0F3Drc/VC-cw_u5EMI/AAAAAAAAiXI/41xoUsG1PYg/s1600/graafi.jpg

Mikha
07.10.2014, 10.14
Aloitin joskus vuoden 2008 tienoilla, kun liiallinen panostus kaiken maailman pallopeleihin oli saanut polvet sellaiseen kuntoon että oli pakko keksiä joku nivelille ystävällisempi laji tilalle. Ensiksi tuli työmatkapyöräily lähinnä kunnon ylläpidon ja painonhallinnan kannalta. Siitä sitten heräsi kiinnostus erilaisiin pyöriin ja niiden tekniikkaan, ja harrastus laajeni kattamaan työmatkapyöräilyn lisäksi maantie-, maasto- ja fiilistelypyöräilyn.

Miksi?

- Vapauden tunne. Jotkut ostaa moottoripyörän tähän tarpeeseen. Itse löydän sen fillarista. Silloin matkan suunta, nopeus ja pituus on täysin itsestäni kiinni. Voin ajaa sitä vauhtia kun haluan, pysähtyä ihmettelemään maisemia kun huvittaa. En ole riippuvainen muusta liikenteestä tai sen asettamista aikatauluista.
- Itsensä haastaminen ja voittaminen. Talvipyöräily voi joskus olla tällaista. Siinä on riemunsa kun pääsee ajamalla perille oli keli mikä tahansa. Maantielenkit ja kuntoajot samoin - kuinka pitkään ja millä vauhdilla pystyy ajamaan. Endorfiinikiksit kuuluu tähän myös ja hyvää vastapainoa toimistotyölle.
- Tekniikka. Säätäminen, fiksaaminen ja kasaaminen. Tavallaan terapeuttista touhua, kun voi tehdä käsillään jotain konkreettista ja lopputulos on helposti arvioitavissa ja koettavissa. Fillari on periaatteessa aika yksinkertainen kulkupeli, joten perustekniikan ymmärtäminen on suht' helppoa. Mutta silti ihmettelemistä ja oppimista riittää rajattomasti.
- "Vihreät" arvot ja rahan säästö. Jos en ajaisi fillarilla, niin todennäköisesti meidän taloudessa tarvittaisiin toinen auto. Tarkoittaa siis about 10keur vuosittaista säästöä. Siihen hintaan voi jo muutaman fillarointiin liittyvän ostoksen tehdäkin.

Huonojen puolien listaaminen onkin sitten vähän haastavampaa.

via
07.10.2014, 11.58
tulin juuri ruokakaupasta pyörällä Tampereen keskustassa, ja kohta lähden jatkamaan ostosten tekoa toisaalle tässä lähialueella, fillari kantaa ostokset kätevästi, ja sen saa pysäköityä vaivatta - pyöräilyni on hyötypyöräilyä ynnä runsaan 10 vuoden ajan pyörämatkailua - se on myös ikääntymisen haittavaikutusten vastustamista

SammyB
07.10.2014, 12.19
Rakastan pyöräilyä, se on kotikaupungissani paras mahdollinen liikkumisväline, saa olla ulkona, saa olla metsässä, kunto kohenee, pyrän kanssa kokee huikeita elämyksiä, oppii uusia asioita. Listaa voisi kai jatkaa melko pitkäänkin.

Pekka Sirkiä
08.10.2014, 11.44
Lyhyesti: Lapsena ja nuorena opitun taitaa wanhanakin :) Sama pidemmin: Olen pyöräillyt lapsuudesta saakka kouluun, kirjastoon, leikkeihin, kauppoihin, jääkiekkoa ja jalkapalloa pelaamaan, kavereita tapaapaan jne. Innostuin tietoisesti (= oma kiinnostus heräsi) pyöräilyharrastuksesta n. 12-13-vuotiaana; ehkä pyöräily tuntui jotenkin omalta "lajilta", ja harjoittelinkin sitten määrätietoisesti (paikkakunnalla olleessa pyöräilyn erikoisseurassa) harjoitusohjelmalla sekä kilpailinkin sitten armeijaan asti. -- En ole koskaan ollut kiinnostunut moottorien avulla tapahtuvasta liikunnasta (...olisi meillä, btw, mopokin ollut käytössämme, mutta emme veljeni kanssa tiettävästi sillä ajaneet kumpikaan kertaakaan; eihän sellaisella ikälopulla "pappiksella" olisi "erkkikään" viitsinytkään ajaa...!... ja olisi se ollut jotenkin "tyyliimme" sopimatonta; koulu-/kaveripiirissäkään kun ei ajettu... Jostain syystä, ehkä akuutti rahapula + motivaation puute, minulta jäi myöskin autokoulu käymättä. Mutta tästä ei (ole) ollut juurikaan haittaaa: julkisilla ja pyörällä pääsin kätevästi sinne minne halusinkin (ja lentokoneella ulkomaille) 20-30-vuotiaana. Sittemmin olen käyttänyt julkisia kulkuneuvoja ja oikeastaan aina asunut(kin) niin lähellä taajamien keskustoja (30-40-vuotiaana), että pyörä on ollut minulle (edelleen) se kaikkein luontevin liikkumismuoto. -- Tiivistäen voisi siis sanoisin, että (a) lapsuudessa opittu (b) arkinen pyöräily, joka (c) toistui hyvin usein (= varmaan lähes päivittäin) johti siihen, että (d) en vanhempanakaan (nyt 5-kymppisenä) ole tuntenut pakottavaa tarvetta autoiluun. Minulla ei ole myöskään ns. kuukausikorttia julkiseen liikenteeseen talvikuukausia lukuunottamatta - joten on siis vähän "pakko" lähteä fillarilla, jos haluaa jonnekin päästä, eikä matkastaan halua erikseen maksaa.

J.k. Varmaan on monia selityksiä autoilulle, keskeisin niistä yhtälailla nuoruudesta (18-19 v.) alkanut, sittemmin arjen osaksi opittu tapa, joka työuran (ja etenkin kodin/työpaikan sijainnin) myötä tullut jotenkin "välttämättömäksi". Autolla pääsee myös kätevästi kauppaan, kesämökille, sukulaisiin ja (omiin ja lasten) harrastuksiin; yleensä autoilun "sietämätön helppous" on selitys sille, miksi niin moni autoilee - eikä enää, etenkään vanhempana, pyöräile. -- Lyhyesti: Autoilu on siis yhtälailla (kuin pyöräily) elämän varrella automatisoitunut/ rutinoitunut käyttäytymismalli, jota monet arjen tilanteet ja käytännöt tukevat, esim. liike-/ostospaikkojen kaavoitus jne. -- Pyöräilylle, jotta se voisi kestää ja jatkua lapsuuden ja nuoruuden jälkeen, pitää olla sopivat olosuhteet ja motivaatiota, että se pysyy osana arkea elämän eri vaiheiden aikana; pyöräily myös vaatiin tietynlaisen elämäntavan, -asenteen ja -valintoja, jotka (elinikäistä) pyöräilyä tukevat.

polkadot
08.10.2014, 12.16
Aivan mahtavia ja hienosti kuvailtuja vastauksia! Osa jopa runollisen kauniita. Nämä vahvistavat aika paljon hypoteesiani siitä, että pyöräily valintana perustuu pitkälti "hyviin fiiliksiin." Kovin usein pyöräilynedistämiskampanjoissa käytetään vain järkeen ja/tai moraaliin vetoavia syitä (esim. terveys, ympäristöystävällisyys) - jotka ovat toki hyviä syitä nekin. Automainoksissa puolestaan ajellaan kauniissa ja autioissa maisemissa (yleensä yksin), nauttien vapaudesta, luonnosta ja liikkeellä olemisesta. Ehkä tätä näkökulmaa voisi tuoda lisää fillaripuolellekin.

Mielelläni lukisin vielä lisää pohdintoja, tästä tulee hienoa aineistoa. Pyöräilijät ovat puhuneet!

Mikha
08.10.2014, 13.57
Nämä vahvistavat aika paljon hypoteesiani siitä, että pyöräily valintana perustuu pitkälti "hyviin fiiliksiin."

Syitä on varmasti useita. On pyöräilijöitä, joille fillari on ainoastaan kulkuväline paikasta A ->B. Ja sitten meitä muita, joille se on jotain enemmän.

Tuohon ensimmäiseen ryhmään liittyen, olen aina ihmetellyt ja tavallaan ihaillutkin niitä tuulipukuisia, usein naispuolisia henkilöitä, jotka sotkevat sitä samaa työmatkaa päivästä toiseen kelistä riippumatta. Samalla 90-luvun vääränkokoisella hybridillä, kitisevillä ketjuilla, puolityhjillä kumeilla ja satula väärällä korkeudella. Vaikea uskoa että ko. henkilöt tekisivät sen fiiliksen takia. Voin toki olla väärässäkin.

Mutta uskoisin että tuo jälkimmäinen porukka, eli hyvän fiiliksen hakijat ovat kasvussa. Olen ymmärtänyt, että pyöräilijöiden määrä on maassamme selkeässä nousussa ja tuskin se johtuu siitä että jengillä ei olisi muuta vaihtoehtoa.

huotah
08.10.2014, 14.03
Polkupyörällä ajavat vain ne vähäosaiset joilla ei ole varaa mersuun. Vai miten se oli? ;D

Pyöräillessä tuntee itsensä taas 7-vuotiaaksi. Siinä oma syyni.

pohjola
08.10.2014, 14.10
kuolemaa pakoon

LJL
08.10.2014, 14.39
Poliisia pakoon (aina välillä kun on tehnyt rikoksen)

Juha Lehtinen
08.10.2014, 15.03
Pyöräily on hieno tapa liikkua ja nauttia luonnosta ja välillä hienoista maisemista ja itselleni liikunta kuuluu osana oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Kroppa ei oikein pidä juoksemisesta joten pyöräily on tuossakin asiassa mitä luonnollisin valinta meikäläiselle. Pyöräily myös antaa ja ottaa eli teettää myös sellaisen viha / rakkaus suhteen.

ilmora
08.10.2014, 15.04
Mutta uskoisin että tuo jälkimmäinen porukka, eli hyvän fiiliksen hakijat ovat kasvussa. Olen ymmärtänyt, että pyöräilijöiden määrä on maassamme selkeässä nousussa ja tuskin se johtuu siitä että jengillä ei olisi muuta vaihtoehtoa.

Luulen että pyöräilyinfraan satsaamisella on ollut myös suuri merkitys. Yhdysvalloissa on ollut myös joissain osavaltioissa kova pyöräilybuumi ja juurikin siksi, että kaupungeissa on alettu aktiivisesti sitä kehittää. Ja mitä enemmän tuolla tien päällä näkee ja tapaa harrastajia niin se lisää myös kiinnostusta. Aika usein sitä kahvitauolla on saanut uteliasta juttuseuraa ja muistan itsekin miten aikoinaan ensimmäisessä kesätyöpaikassa succistelijat klossikenkineen olivat aika eksoottinen ilmestys muiden kahvila-asiakkaiden joukossa. :-)

Isot kisasijoitukset lisäisivät myös kiinnostusta - Briteissä Bradley Wigginsin Tour-voitto oli aika isossa roolissa pyöräilyn renessanssissa.

Matijas
08.10.2014, 21.44
Pyöräily on mukavaa, kun maisemat vaihtuvat. Ja melko mukavaa, vaikkeivät vaihtuisikaan niin paljon (työmatkapyöräilyä, yleensä ei kovin suoraa reittiä). Kymppitonnin tavoittelu jatkuu.

Pekka Sirkiä
11.10.2014, 00.33
...jatkan vielä muutaman "pointin" verran...

Ekax vapaudesta liikkua: Pyöräilyssä on ihan sama vapaus kuin autoilussa/moottoripyöräilyssä ym. elikkä voit lähteä liikkeelle silloin kuin haluaa, aikatauluista riippumatta, vaikka keskellä yötä raikkaasta syysilmasta nauttimaan :)

Tokax: Olen siis tietoisesti valinnut pyöräilyn ykkösliikkumisvälineeksi vuodesta 1977. Kisaa on ajettu ja kuntoajoja; edetty hitaasti ja vauhdikkaasti erilaisissa kaveriporukoissa; fiilistelty jne. Uutuudenviehätys on matkan varrella lajista karissut ja - myönnän auliisti, että joskus pyöräily ihan oikeasti kyllästyttää (...hyvä vaan, että Suomessa on talvikuukaudet, joilloin voi pitää taukoa fillaroinnista + kerätä motivaatiota kevättä varten).

Kolmannex: Pyöräilyn "taika" ei mielestäni ole siinä, että on uusi, entistä hienompi/kalliimpi/kevyempi pyörä alla + erilaisia (tietoteknisiä) hilavitkuttimia, vaan lyhyesti siinä, että oma "moottori" saumattomasti yhdistyy pyörän voimansiirtoon, jolloin tuntee "elävänsä" eli tekevänsä jotain merkityksellistä (...vaikka ulkopuolisesta näyttää, että joku pyöräilijä siinä vain siirtyy paikasta A paikkaan B...), ts. mens agitat molem, kuten vieraalla kielellä hienosti sanotaan :cool:

Neljännex: Erilaisten "pintamuotien" sekä ihan oikeiden, pyöräilyä lajina eteenpäin vievien teknisten uudistusten (lukkopolkimet, kahvavaihteet, reikäsatulat), joita pyöräilyssä näiden vuosien aikana olen nähnyt vaikka kuinka paljon (alkaen "aerovillityksestä" 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa) ohella - kaiken alla on juuri tuo edellä kuvattu "liikkeelläolon tunne", joka loppujen lopuksi on se, mikä pyöräilyssä viehättää, Tätä simppeliä "perusliikettä" voi koristella kaikenlaisella retoriikalla ja kielellisellä "kukkaiskuvailulla", mutta itse pyöräily on lopulta hyvin yksinkertaista; yksinkertaisen nautinnollista, kuten muuan JFK aikoinaan tiivisti.

J.k. Lopux: Pyöräilyssä on mukana - ymmärrettävistä syistä - paljon kaupallista "hypeä". Selatkaa vaikka pyöräilylehtiä/-luetteloita jne., ja katsokaa niiden "tarpeita luovia" värikkäitä/tyylikkäitä kuvia (lue. mainoksia...) Tällä tarkoitan sitä, että pyöräilyn loppujen lopuksi yksinkertaisesta liikkumisesta yksinkertaisella teknisellä välineellä on - etenkin erilaisten kaupaillisten toimijoiden tietoisten markkinointiponnistusten tuloksena - pyritty tekemään "haluttavaa", ts. jotain enemmän kuin se oikeasti on. Tämä tapahtuu ns. kehystämällä pyöräily (ja erityisesti pyöräbrändit) erilaisilla fiilis-/tyylikkyys-/tekniikan "avantgarde" ym. erityisillä ajatuksellisilla (puolitiedostamattomilla) konstruktioilla, jotka voivat toki houkutella arvostelukyvyttömiä nuoria tuhlaamaan rahojaan hetken aikaa. -- Mutta: jonain päivänä heidän silmänsä avautuvat, ja kas, he näkevät "puhtaan pyöräilyn valon" (...toki tämäkin on konstruktio, mutta astetta todempi... imho...) jossa - todellakin!!! - uskokaa, kun wanha sen vielä lopuksi toistaa: yksinkertainen liike liikuttaa yksinkertaista teknistä välinettä - yksinkertaisen nautinnollisesti :)

paskalokki
11.10.2014, 01.48
Hyvä tapa kohottaa kuntoa ja pudottaa painoa, pääsee näkemään uusia maisemia läheltä ja kaukaa helposti, mukava tapa liikkua ja ehkä tätä kautta saa uusia ystäviäkin ja lenkkiseuraa, tosin vielä ei ole napsahtanut kohdalle.

Mitä näitä nyt on.

mjjk
11.10.2014, 08.52
Pyöräily on minulle henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitoa lievästi ylipainoiselle diabeetikolle. Pakoa kiireestä ja hälinästä. Mahdollisuutta olla yksin omien ajatusteni kanssa. Ja onhan se kaiken lisäksi pirun hauskaa.

janne kuivakangas
11.10.2014, 10.27
Pyöräily On mahtavaa Maastossa ja muuallakin 😀

JouniS
12.10.2014, 18.08
Ilokseni. Kaikki muu pyöräilystä seuraava hyvä on extraa.

peruspertti
12.10.2014, 19.29
Pyöräilen koska siitä tykkään. Nuorenpana oli lajit jääkiukut ja jenkkifudikset. Nyt tuntuu että nuo höntyilyt on nähty ja on kiva ajella omaan "rauhalliseen tahtiin" maastossa, maantiellä tai missä vaan

wekkuli
12.10.2014, 20.06
Eiks kukaan ole vielä maininnut, että tytöt tykkää lihaksikkaista reisistä ja lommoposkisista pyllyistä?

alli
12.10.2014, 21.17
^Harvan naisen olen kyllä kuullut lihaksikkaita reisiä nimenomaan tavoittelevan :seko: :) ;). Ja tytöillä pitäisi vielä olla sellainen "thigh gap" :rolleyes:.

Hauska, että muillakin on samoja ajatuksia kuin mulla, eli jonkinlainen nuorempana opittu tapa liikkua on kyseessä. Jostain syystä se on sitten mulle jäänyt päälle. Töihin kun pitää jotenkin mennä, niin se aika tulee hyvin käytettyä fillaroiden. Vaikka reitti on suht koht sama, niin säät ja vuodenajat sentään vaihtelee, ja luonnon ilmiöt tulee suorastaan iholle.

Nykyisessä asuinpaikassa palveluihin on joka suuntaan matkaa vähintään reilu kilometri, ja suorin reitti kulkee kevyen liikenteen väyliä pitkin. Tässä näkee monen naapurin kulkevan fillarillakin. Vastapäisessä talossa asuva nainen esimerkiksi kertoi alkaneensa tähän muutettuaan käyttää taas uudelleen pyörää.

The flying Chocobo
13.10.2014, 13.51
... tai sitten voisit kokeilla liikuntaa, lopetti lekurini pitkän esitelmänsä päätteeksi, jossa oli käsitelty mm. veriarvojani ja niihin mahdollisesti parantavaa vaikutusta antavaa lääkkeitä, mitenkään unohtamatta sukupuolta, ikää ja muita taustatekijöitä.
Alkoi siis pohdinta ja muistin että nuorena pyöräilin mielelläni. Niinpä hankin käytetyn vanhan maantiepyörän ja laitoin sohvalla marinoidun kehoni liikkumaan - ja muistin miksi olin aikoinaan pitänyt pyörällä liikkumisesta ja hämmästelin samalla sitä, miten nautinnollista itsensä kiusaaminen voikaan olla. se oli menoa.
Tuosta on reilu vuosi ja edelleen nautin yhtä lailla toisaalta ulkona olemisesta. maisemien vaihtumisesta ja siitä miten työperäinen stressi lievenee samalla. Kuntokin on noussut aivan huomattavasti. Se vanha maantiepyörä on ajettu mökille ja uudempi halpis on kulutuksen alla kotosalla. On tämä vain niin hauskaa hommaa...

fillari
15.10.2014, 15.05
Kun ei omista autokorttia eikä autoa niin fillari on ainoa sopiva kulkuneuvo. Mieli lepää aina pyöräillessä ja kunto kohoaa varkain. Ja kun on aina ollut riippuvainen pyöräilystä.

Tomos
17.04.2015, 14.39
Alun perin aloitin pyöräilyn koska piti aloittaa jotain liikuntaa ja pyörälläajon aloituskynnys on huonokuntoiselle ehkä kaikista matalin. Sittemmin huomasin että nautin maantiepyöräilyn meditatiivisesta luonteesta, pidän siitä että se on hyvä keino päästä ulos kesällä kun terassilla istuminen yms joutenolo ei viehätä, ja lisäksi pyörien mekaniikan kanssa värkkääminen tyydyttää miehistä rasva-apinapuoltani. Lisäksi tietenkin on jonkin asteinen pakko kun autoa en omista. Tosin tämä voi olla myös etuoikeus, riippuen vähän näkökulmasta.

Niin ja tietenkin pyörillä ja varusteilla hifistely on hieno vaihtoehto köyhille sillä sen henkisen pikkupojan, joka toivoi että ehkä jonain päivänä minullakin on se vihreä Lamborghini, saa tyydytettyä pyöräspeksailullakin :)

Harkinnan alla on myös yksi lisäsyy eli adrenaliinipumppufillari maastoon jolla saisi sitten vähän jännitystä elämään.

samooja
17.04.2015, 17.16
Kaikki fiksut kommentit on jo näemmä sanottu, joten avaan vähän kauempaa omaa pyöräilyä..Ensimmäisenä teitysti vanhempien tähden, jotta olisivat ylpeitä. Siihen aikaan kun minä olin pieni lapset saivat jopon jo hiekkalaatikko ikäisenä ja mopon ennen rippikoulua, koska nättiä poikaa aina jahtaa joku taho, jollei kylän ämmien tyttäret niin sitten poliisi, karkuun pitää päästä niin isä opetti, sanoi että minä kun synnyin niin kyllä sitä kadutti että liiterin takana ei ollu munamankelia jolla olisi voinut sotkea isolle kirkolle ja kadota muukalaisena maailmalle. Meitähän oli viisi mukulaa ja aina kun minä pääsin koulusta ja tulin kotiin, isä veti ison putelin kirjahyllystä... Äiti väitti että isä ei kestänyt katsoa selvinpäin aikaansaannosta.

Ensimmäisen vaihdefillarin sain enolta, pääsin nopeammin käymään kotona moikkaamassa viikonloppuisin vanhempia ja sisaruksia.. Myöhemmin tietysti tyttöjen takia, että kun hintelänpojan luiden ympärille tuli kauheat sitkeet muskelit kaikesta reenaamisesta, niin ei sitä nahkarotsissa ja farkuissa näyttänyt van dammelta. Niin tuli trikoot ja sehän positi ilmanvastusken ja sai pullistella kylillä ilman pullistelua. Myöhemmin muuten vaan sekosin voimaannuttavaan lajiin, mutta sitten hajos keuhkot ja fläbärin taajuudet meni vituralleen. Liikuntakyky tippui siis nollaan, että ei pysty enää kuntoilemaan polkemalla. Niin mummis saa kyytiä aina kun mahdollisuus. Nii eikä kukaan ole jahdannut vuosikymmeniin tai no epäonni ja rahapula tietysti. Eikä taida olla kunnosta kiinni että pääsee sellaisia karkuun, jos kohdalle osuun.

Pyöräily on hyvä laji!

janne kuivakangas
17.04.2015, 17.47
Pyöräilen kunto nousee niitä on kiva värkätä ja nopea liikumismuoto näkee maisemia. Ja toisia alan Harrastajia 🆒👍☺👌

Nana
22.04.2015, 19.06
Pyöräilen, koska se on kivaa. Pääasiassa pyöräilen liikkumisen ilosta ja tykkään tutustua uusiin paikkoihin pyörällä. Pyörällä voi mennä kovaa tai hiljempaa, rääkätä itsensä henkihieveriin tai hissutella rantakadulla auringonlaskua katsellen. Se on mahtavan monipuolinen harrastus/kulkuväline. Koiranikin rakastaa pyöräilyä. Sen kanssa ajelen maastiksella tai hybridillä hitaita, n. 11km/h lenkkejä, jotta pysyy ravissa ja yksikseni cyclocrossilla menen vauhdikkaammin. Ulkoilu on myös 1 iso syy miksi pidän pyöräilystä. Tykkään luonnosta, ulkoilusta ja liikkumisesta ja pyörällä voin tehdä sen vaihtelevissa maisemissa.

mikael88
16.08.2016, 16.32
On mukavaa kuluttaa ulkona aikaa ja pyöräily kiinostaa minua sekä se laihduttaa ja kasvattaa kuntoa. :)

Blackborow
16.08.2016, 20.54
Pääasiassa siksi, että voi avautua foorumille kun on vaikeaa milloin missäkin.

JackOja
16.08.2016, 22.06
Ei voi muistaa, olin ihan pikkukakara kun aloitin.

Joku hyvä syy siihen varmaankin oli?

p bonk
17.08.2016, 07.31
Miksi ihmeessä en pyöräilisi? Syyt on jo edeltävissä viesteissä lueteltu.

LJL
17.08.2016, 07.52
Pyöräilemättä paras. Aiheutuu rahanmenoa, mieskunnon menetystä sekä ylikuntoa. Ilmakaan ei ole raitista, ja hylkeet kuolee. Mutta silti pyöräilen.

brilleaux
17.08.2016, 08.27
Koska mä voin. Ja nautin.

kuovipolku
17.08.2016, 08.45
Koska en osaa istua kapakassa.
Koska en osaa käydä kalassa.
Koska en osaa puunata autoa.
Koska en osaa katsoa lätkää.

Koska olen jo mennyt laitttamaan niin paljon rahaa välineisiin ja varusteisiin enkä enää ilkiä myydä niitä sillä hinnalla mitä niistä saisi.

Koska pyöräilyn parissa tapaamani kaverit ovat sen sortin sakkia että he saavat minut tuntemaan itseni kuta kuinkin tervejärkiseksi.

Koska on niin helkutin hieno tunne kun palaa lenkiltä ja rapussa hissiä odottava (1) naapurin vanha rouva kysyy no montako sataa kilometriä ajoit tänään, (2) naapurin vanha rouva kakkonen kysyy eikös siellä tuulessa tullut kylmä tai eikö siellä sateessa kastunut, (3) naapurin vanha rouva kolmonen sanoo että onpas kiva kun nykyään urheilijoilla on niin värikkäät vaatteet tai (4) kolmanteen kerrokseen menossa oleva naapurin mies vitsailee nasevasti jotain EPOsta tai dopingtesteistä.

The flying Chocobo
17.08.2016, 11.58
1) Nykyään on vain pakko. Ei oikein osaa olla ilman pyöräilyä. Annos on saatava säännöllisesti. Talvella meinaan kyllä olla muutaman viikon ilman.
2) Tänä vuonna alkanut brevettitouhu (siinä hommassa tosin olen ihan noviisi) onkin sitten jo ihan vallatonta rypemistä. Yliannostukset pyöräilyä saa kehosta ja päästä aika mielenkiintoisia fiboja ulos. Matka tyhjentää pään ja sadevesi putsaa naaman. Tyhjällä akulla kirkas mieli.

tempokisu
17.08.2016, 15.22
^Harvan naisen olen kyllä kuullut lihaksikkaita reisiä nimenomaan tavoittelevan

^ kyllä kiitos! mutta se edellyttää sellaista harjoitettelua johon en enää ole kykeneväinen. Tai viitteliäs..mutta on ihan kohtuulliset reisilihakset vielä kuitenkin ( kädet on mallia "riuku")

Ihme etten ole tähän jo vastannut. Miksi pyöräilen? Koska se on ainut tapa harjoittaa ulkoliikkumista kun kävellä ei enää voi, hölkästä puhumattakaan. Ja olen liikkunu 6-vuotiaasta asti, tykänny nimenomaan liikkua luonnossa eikä missään radalla juosta tai kuntosalilla.
Pyöräilyä jalatkin kestää!

Toki kun on istuma - ja tietkonettakäyttää - työ, eihän tätä muuten jaksaisi jos ei liikkuisi! Mutta tärkein syy on että ulkoliikunta on mulle melkein elinehto, tai ainakin ulkona olo. Jos ei kuntoliikuntaa, niin ainakin valokuvausta sitten.
Oma hyvinvointi ja jaksaminen niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Painonhallinta. Aamu ( tai yö) lenkit on vaan niin hienoja kokemuksia antanu että siihen ei ole sanoja.

Parempi myöhään kun ei milloinkaan - olen niin tosi iloinen että löytyi mun jaloille sopiva laji, ja tästä lajista olen saanut vain hyviä kokemuksia ja muistoja , myös kisamuistot ovat kultautuneet mukaviksi. Toisin nimittäin on hölkän laita.

Gaastra
17.08.2016, 15.34
Pääsee pois kotoa, ettei tartte kuunnella akan nalkutusta.

:rolleyes:

Fat Boy
17.08.2016, 18.40
Pääsee pois kotoa, ettei tartte kuunnella akan nalkutusta.

:rolleyes:
Tämähän se on useimmilla taustalla se perimmäinen syy, muttei sitä uskalla kirjoittaa jos mamma lukee foorumia myös..

nih..

SotkuPekka
17.08.2016, 18.56
Tottahan tuo taitaa olla.

Jami2003
17.08.2016, 19.16
Hyvä tekosyy lähteä hyvällä tai huonolla kelillä ulos. Ja koska pyöräily näkee enemmän uusia paikkoja kuin juosten.

Pitemmät lenkit uusiin paikkoihin on pieniä arkipäivän seikkailuja.

Ja koska kuntoilu.

arctic biker
17.08.2016, 19.32
Toki ihan pakon kautta olen ajanut autolla pahimmillaan 50t per vuosi. En kokenut hauskaksi, nytte ei ole varaa moista eikä tarvista pitää ja pyörällä saan hoidettua nää pakolliset. Jollei pyöräkärri piisaa nin kerjään kyytiä, kummasti säälien paikalliset isot tilalliset avustaa. Saavat pätemisen aihetta ynnä jotain millä minua haukkua eli suomeksi halveksia... Silloin joskus kisuakin nuorempana juoksin jotain vammoja jalkoihini. Pystyn puolukkakauden hoitamaan mutta kiitos ,pidemmät juoksumatkat on sitten noway. Pyörällä pärjään , eikä tekniikkakaan ole aivan vastenmielistä.

Eli sekä hyötyä että hupia, joskus saatan asentaa uutta osaa ihan sillä logiikalla jotta aivan kiva!

tommi2
17.08.2016, 19.42
pyöräilen, koska en uskalla ajaa moottoripyörällä.

Jopo81
17.08.2016, 21.30
http://uploads.tapatalk-cdn.com/20160817/b3cc4276263555f428234b743e85dd4b.jpg