Vieläkö pyöräilijäksi?

[Timppavain]

Kysymys , Isona pyöräilijäksikö? Noh ikää on jo 22v ja pyörän satulaa olen aktiivisesti kuluttanut vain vajaan vuoden verran. Vaikka pyörä ei ole tutuksi tullutkaan niin juoksukengät sitäkin enemmän. Eli olen harrastanut kestävyysjuoksua , jo 12v asti ja harjoitellut ohjelman mukaan käytännöstä tuosta nappulaiästä asti. Muutama Sm - Starttikin löytyy vyöltä. Nyt kuitenkin pyöräilykärpänen on päässyt puraisemaan niin kovaa , että pitää aktiivisilta ketjunpolkijoilta kysyä mielipiteitä vieläkö tässä vaiheessa alanvaihto on järkevä teko?
Ikää siis tuo 22v , pituutta 178cm ja painoa 71-72kg , eli juoksuradoille semmoinen mailerityyppi.! Juoksu tuloksia en ala tähän erikseen erittelemään , mutta cooper tulos tällä hetkellä parinvuoden takaa 3380m Halu olisi tottakai kilpailla myös pyöräilyssä , jos alanvaihtoa pukkaa , mutta perus kysymys vieläkö tämän ikäisestä saisi pyöräilijän tehtyä???

Kiitän jo etukäteen vastauksista.!

[VesaP]

Tottakai voi aloittaa 22 vuotiaana. Tuolla kuntopohjalla suoraan voit painua jo kilpaluokan kisoihin. Tuon ikäisellä on vielä varmasti taivas rajana vain että minne asti rahkeet riittää. Ammattilaisissakin vanhimmat on >40 vuotiaita. Go for it!

[Mika K]

Juu ja ei sitä ole heti pakko päättää mihin saakka mennään :)

Ilmi ei käynyt onko kyseessä maasto- vai maantiefillarointi, mutta oikeastaan tilanne on sama molemmissa. Ainakin isommilla paikkakunnilla järjestetään erilaisia viikkokisoja maastossa ja pyöräilytapahtumia myös maantielle, sinne vaan porukkelenkkien kera kokeilemaan millaisia harrastesarjojen vauhdit ovat, ja jos homma nappaa seuraavaksi sitten vaan mukaan kilpasarjoihin tosissaan haastamaan itseään..

[Mattia]

Suomessa kilpapyöräilyn taso ja laajuus on niin onnetonta, että kansallisesti voit noista lähtökohdista asettaa tavoitteita hyvinkin korkealle. Kansainvälisesti sitten kannattaa pysytellä samoissa tavoitteissa, kuin tähänkin asti olet juoksurintamalla miettinyt :) Tervetuloa.

[EePee]

jos ei kokeile, ei voi tietää, eikä päätöstä kannata lykätäkään.. :)

[Mr_Garth]

Jos intoa on, totta kai!
Kestävyysharjoittelu siirtyy kyllä sydän- ja verisuoniston kunnon osalta lajista toiseen. Lajinominaiset ominaisuudet taatusti kehittyvät järkevällä treenillä.

Joskus vuonna miekka ja kypärä kun itse kiersin hiilimuskaa ja tartania numero rinnassa tuollaisia pyöreitä 3400 Cooperin tuloksia pidettiin jonkun 3,55 - 4.00 1500 a-poikien aikoina. Eli kun maileriksi itseäsi mainitsit, mihin on kello pysähtynyt?

-Garth


Sent from my NSA monitored iPhone using Tapatalk

[Wolffis]

Vetää vähän surulliseksi, kun 22v kyselee vieläkö tällä iällä pystyy enää tehdä mitään :S Itse 33v aloittanut pyöräilyn ilman aktiivikuntoilijataustaa. Toki ei ole tavoitteena SM-kisat, mutta kuitenkin ok pärjännyt lenkeillä. Tuolla taustalla ja oikealla harjoittelulla ei varmasti ole ongelma päästä niin pitkällä kuin itse haluaa.

[Pekka Sirkiä]

http://www.fitness.com/tools/12min_run/ --> viihteellisiä/viitteellisiä arvioita kisakunnosta ns. maksimaalisen hapenoton (VO2 max) kautta --> vertailun vuoksi: kuntoilija >50, kansallinen kilp. keskitaso >60, kansallinen parempi/kv-alempi taso >70, olympiataso >80, TdF:n voittajat >90 (...no, ei sentään kaikki... ja 'miinus douppaus'...)

J.k. Kilpailumenestys on laaja käsite, joka sisältää kunnollisen komponentin ohella taktisen eli taidollisen osaamisen (sis. nyk. myös tukijoukon eli tiimin/joukkueen/seuran kyvyt). Pyöräilykilpailuissa(kaan) kun ei läheskään aina 'paraskuntoisin' kuski voita...

J.j.k. Wanhan harjoituspäiväkirjan mukaan myähäisteininä kipaisin liiemmin juoksua harjoittelematta 3450 m Cooperissa (ja fillarilla 10 km tempo eli aika-ajo kelloa vastaan 15+ minuuttiin) - ja näillä "eväillä" ihan peruspääjoukkokuski olin.

[PatilZ]

^^^


Minä myös kiersin ratoja ympäri samana vuonna (miekka ja kypärä) ja 14 vuotta vielä sen jälkeen. 14-vuotiaana kiskoin Cooperin tuloksen tuohon 3400m matkaan, mutten päässyt 800m kuin 2.10 ja en usko, että 1500m olisi mennyt lähellekkään neljää minuuttia. Paras Cooper-tulos oli uralla tasan 4000m (sisähallissa juostu) ja sillon kulki kyllä 800m sub 2min ja 1500 tuohon maagiseen 4 min. Mutta ei siis 3.55 tai alle. 10000m meni 33 minuuttiin. Puolimara 1.15 ja jotain siihen päälle alimittaisella reitillä ja varmasti oikealla joku vuosi myöhemmin 1.19. Yhden kerran vedin 34km lenkin tasan kahteen tuntiin kevättalvella "testinä". Sitten se kehitys pysähtyi ja junnasin samoja tuloksia vuodesta toiseen pääsemättä eteenpäin. 29-vuotiaana syksyllä pistin lopulta piikkarit naulaan, koska en vain perheellisenä jaksanut satsata jalkavaivaisena enempää. B-luokan urheilija oli aina siihen asti. Sittemmin olen ollut kuntoilija tähän päivään asti ja ikää nyt 50v.

Silloin nuorena mun mitat oli 176/60-62kg. Lopettaessani uran olin 175/64. Nyt 174 ja plösö.

My point is: 3400 ei takaa tai edes indikoi sub 4min tulosta 1500 metrillä. Tai sitten menee, mutta anaerobinen kestävyys täytyy olla kova. Edes jonkinlaista kuvaa oikeista potentiaaleista voi saada vain, jos tietoa on enemmän.

Sitten tuohon juoksijasta kilpapyöräilijäksi siirtymiseen. Aina kannattaa kokeilla, jos mielenkiintoa on. Se, miten tämä tapahtuu, onkin sitten yksilökohtainen juttu. Urheilijan fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset lähtökohdat pitää ottaa huomioon ja sitä kautta alkaa rakentaa ominaisuuksia uuteen lajiin. Aivan varmaa on, että valitsee sitten radan, maaston tai maantien, on tekniikka ja taktiikka ("kilpailusilmä") rakennettava ihan uudestaan. Alusta. Kunto-ominaisuuksien kehittämisessä pitää ottaa etenkin huomioon nuo lähtökohdat. Eri urheilijat hyötyvät erilaisesta harjoittelusta. Jonkinlaista tuntumaa siitä, millaisiin harjoitusärsykkeisiin urheilijalta saa parhaat vasteet, tarvitaan myös. Valmentajaa tarvitaan!

Aivan villinä arvauksenani on, että jos Cooper jää tuohon 3 400m tuntumaan ja 1500m on A-raja puhkaistuna, on etenkin aerobisten ominaisuuksien kehittämisessä sarkaa. Mutta siis tämä aivan villinä arvauksena. Tarkoituksenani ei ole latistaa intoa vaan tuoda esille se, että vanhoilla juoksutuloksilla ketju ei liiku. Täytyy olla kanttia lähteä rakentamaan tuloskuntoa tyhjästä, kun vaihtaa lajia. Tässä tarvitaan kärsivällisyyttä ja nöyryyttä oman tekemisen ja suoriutumisen edessä. Onnea matkaan ja toivottavasti sinusta kuullaan vielä!

[Mr_Garth]

^
Hyvää pohdintaa PatilZ:ltä!

En tarkoittanut tuota hihavakiota taivaan totuudeksi, totesin vain, että noin noita joskus junnuina laskeskelimme

-Garth


Sent from my NSA monitored iPhone using Tapatalk

[Markku Silvenius]

>Timppavain

Laitoin priva viestin

[eeppi]

Itse lopettelin kilpamelontauran tuon ikäisenä ja sen jälkeen ihmettelin muutaman vuoden kaikkia lajeja sekalaisesti treenaillen. Peruskunto, voimatasot, hapenotto ja ennen kaikkea rakkaus treenaamiseen säilyi siis kohtuullisena koko ajan ilman sen kummempia tavoitteita. Toki numerolappu kävi rinnassa juoksu-, seikkailu-, melonta-, hiihto yms. pallopelien tiimoilta myös tuona aikana (22-28v.) Sitten erehdyin Tahkolle maastopyöräkisoihin 2006 ja se oli kerrasta selvä: tätä hommaa tullaan tekemään paljon lisää. Siitäpä sitten ensin opettelemaan maastopyörätekniikkaa ja treenaamista. Homma vaan syveni vuosien varrella ja nyt viimeiset 3 vuotta (33-36v.) on tullut ajettua ihan tosissaan, siis niin paljon ja suunnitellusti kuin työssäkäyvä pystyy. Ihan 600 tuntia ei tullut viime vuonna täyteen mutta ei kauaksi jäänyt. On jotenkin vaan niin mahtavaa kun pystyy kehittymään ja lisäämään suorituskykyä iän myötä. Nyt ajan paljon myös maantiellä ja triathlon on tullut kuvioihin myös. Olen aina juossut, hiihtänyt, pelannut, melonut yms. Lajikirjo pitää minulla mielenkiinnon yllä vuosien kuluessa. Mun pointti on tässä se, että varmista jollain tavalla itsellesi pitkäaikainen motivaatio urheiluun yleisellä tasolla. Älä tee liian lyhytaikaista suunnitelmaa, äläkä missään tapauksessa aseta itsellesi mitään ylärajaa, että 25 ikävuoden kohdalla alkaa väistämätön alamäki. EI ALA. Iske kunnolla kiinni lajiin ja panosta siihen tarpeeksi, koeta vaan keksiä joku keino mikä sitoo sinut tekemiseen riittävän pitkällä tähtäimellä. Kun muita kiireitä alkaa pukkaamaan, on hyvä, että on opetellut esteiden poistamisen jo etukäteen. Aikaa treenaamiselle kyllä löytyy vaikka ei ihan täysammattilaisena voisi seuraavia vuosikymmeniä ollakaan. Ikäsi ei taatusti ole este, ne esteet löytyy ihan muualta ja sinähän raivaat ne pois. Eiks je?

[DzeiDzei]

Tuon blogin kirjoittaja on tainnut joskus kirjoittaa, että omaa vähän samantyylisen taustan. http://web117.webhotelli.fi/~valtt742/

[LJL]

Pelasin kiekkoa maalissa 9-18v, siitä ei paljon mitään kostunut kestävyysurheilumielessä. Sitten käytännössä aivan ummikkona intin jälkeen 21v aloitin maastopyöräilyn ja 27v eli tähän hetkeen saakka oon sitä ympärivuotisesti harrastanut, aluksi ei-tavoitteellisesti ja omaksi iloksi ja oikeastaan vasta puolisen vuotta tavoitteellisemmin. Ei mitään saavutuksia tähän mennessä, mutta vakaa usko että tuossa viiden vuoden tähtäimellä voisi kulkeakin. Kyllä tää on maailman paras laji, olis pahus pitänyt aikaisemmin aloittaa ;)

[Grandi66]

Jos tällanen ikäloppu entinen tanssija kehittyy pienin askelin, nii tollanen nuori menee ohituskaistaa pitkin ohi. Joten tervetuloa joukkoon.