PDA

Näytä tavallinen näkymä : Opas: Näin pyöräilet kaupungissa oikein ja tyylikkäästi



DeCadence
28.03.2014, 13.29
Tästä voisi kuvitella keskustelua syntyvän.. ;)


Opas: Näin pyöräilet kaupungissa oikein ja tyylikkäästi (http://www.nyt.fi/a1305805937272)




Pyöräily (http://www.nyt.fi/aihe/pyoraily/)
28.3.2014 @ 6:45 Petteri Ala-Kivimäki Merituuli Saikkonen <URL> nyt.fi/a1305805937272 (http://www.nyt.fi/a1305805937272)
Kalle Kotila
http://hs13.snstatic.fi/webkuva/oletus/630/1305805920215?ts=406

Hyvätapainen kaupunkipyöräilijä ottaa muut huomioon eikä nipota. Hän näyttää kauniilla käytöksellään esimerkkiä muille ja tinkii tiukan paikan tullen oikeuksistaan. Opettelemalla seuraavat ohjeet sinustakin tulee lunki kuski.


SOPU SIJAA ANTAA
Lunki pyöräilijä ei järkyty, vaikka tietää, että hänen asemansa liikenteessä on lähtökohtaisesti ongelmallinen. Isommat (autoilijat) potkivat päähän ja pienemmät (jalankulkijat) eivät pelkää. Pyöräilijä kokee herkästi, että tulee kaltoin kohdelluksi.

Kohtelias ja lunki kaupunkipyöräilijä säilyttää malttinsa myös epämiellyttävissä kohtaamisissa. Hän ymmärtää, että pyöräilykulttuuri on Suomessa nuorempaa kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa.


PYÖRIÄ VOI OLLA MONTA – NIIN KUIN KENKIÄKIN
Tyylikkäällä kaupunkipyöräilijällä voi olla useita pyöriä eri tarkoituksiin. Onhan ihmisillä erilaisia kenkiäkin eri tilanteisiin. Ja jopa kelloja.

Pystypyörä, esimerkiksi Jopo, mummonpyörä tai perinteinen miestenpyörä, on kätevä, kun polkee siisteissä vaatteissa hissukseen. Asentokin säilyy ylväänä.

Fiksipyörät ja raketinnopeudella kulkevat maantiepyörät ovat elegantteja, mutta etenkin kaupungin ruuhka-alueilla hyvätapainen pyöräilijä sovittaa vauhtinsa liikenteen mukaan. Eihän urheiluautollakaan ole sopivaa kaahailla keskustassa.

Runsaaseen käyttöön, pidempään matkaan tai ympärivuotiseen ajoon kätevin vaihtoehto on etujousitettu maastopyörä. Se kulkee kuin juna talvellakin.


METRON JA JUNAN KÄYTTÄMINEN ON SALLITTUA
Jos polkee lähiöstä keskustaan yli kymmenen kilometriä, matkan alkuosa ei ole varsinaista kaupunkipyöräilyä. Juna ja metro ovat lähiössä asuville portti kaupunkipyöräilyyn.

Fillaria saa kuljettaa junassa ja metrossa, kunhan ei haittaa muita matkustajia.


AUTOJEN SEASSA NÖYRÄSTI JA PYSTYPÄIN
Moskovalainen pyöräilyasiantuntija neuvoi The New Yorkerin pyöräilevää toimittajaa (http://www.newyorker.com/online/blogs/culture/2013/06/moscow-bike-share-political-activism.html) ruuhkassa: ”Älä näytä pelkoasi. Autot ovat kuin koiria, ne haistavat pelon. Saat kunnioitusta, kun ajat pelottomasti.”

Lunki kuski toivoo, että liikenne olisi yhteispeliä, jossa kaikki osapuolet joustaisivat. Mutta hän on myös realisti ja ymmärtää, että toisilla autotiellä liikkujilla on teräskatteet ja toisilla ei. Jos tilanne käy vaaralliseksi, lunki kuski tinkii oikeuksistaan. Hän ottaa kuitenkin terveesti oman tilansa.

Mikäli pyörätie on, hän käyttää sitä. Hiljaisilla kaduilla hän siirtyy kunnioituksesta jalankulkijoita kohtaan autotielle.


RIMPUTTAMISEN KOLME TASOA
Yksi rimpautus = Anteeksi, olen tulossa.

Kaksi rimpautusta = Toinen varoitus.

Soittokellon tauoton peukutus kasvot punaisena = Painu. . .

Kolmas vaihe vastaa suoraa huutoa ja suoraan siihen siirtyminen on röyhkeää.


MUUT KOHDATAAN HYVÄLLÄ MIELELLÄ
Lunki kuski ei huuda tai heristä nyrkkiä, vaikka pyörätielle sattuisi este. Mikäli tilaa on, keskellä pyörätietä valokuvaa ottava turisti kierretään rauhallisesti. Mikäli tilaa ei ole, rento pyöräilijä hidastaa vauhtiaan ja soittaa ystävällisesti kelloa (kerran): anteeksi, voitteko väistyä, olette pyörätiellä.

Älykäs kaupunkipyöräilijä osaa ennakoida myös busseihin ja busseista pyörätielle pomppivat jalankulkijat. Hän ei myöskään sähise tuplarattaita työntävälle, vaan ymmärtää, että vaunukansan saattaa olla välillä pakko kiertää pyörätien kautta. Monissa kohdissa madalletut rotvallit ovat vain pyöräteillä.

Jos lunki kuski kohtaa säännöistä piittamattoman hulttiopyöräilijän, hän ei nillitä muiden pikkurikkeistä vaan näyttää esimerkkiä omalla käytöksellään.

Jos hulttio on selvästi vaaraksi itselleen tai muille, kuski voi sanoa rakentavasti: ”Olen huolissani sinusta, kannattaisiko sinun taluttaa tuota pyörää”.

Kalle Kotila

http://hs12.snstatic.fi/webkuva/oletus/630/1305805917472?ts=1048



RISTEYKSISSÄ RYHMITYTÄÄN OIKEALLE
Liikennevaloissa syntyy helposti lukuisten pyöräilijöiden parvia, jotka odottavat kohtaamista tien molemmilla puolilla. Parvet kohtaavat kaaosmaisesti, kun valot vaihtuvat vihreäksi.

Hyvän tavan mukaista on ryhmittyä jonoon oikealle. Myös parijono on sallittu, mikäli ajetaan yksisuuntaista pyörätietä. Lunki kuski on ei kiilaa jonon kärkeen. Hän päästää muut vapaasti ohi, vaikka kanssapyöräilijöiden rynniminen hieman harmittaisikin. He vasta opettelevat.


SUUNTA KERROTAAN KÄSILLÄ
Kaupunkipyöräilyn tärkeimpiin sääntöihin kuuluu käsimerkin näyttäminen. Hyvätapainen pyöräilijä ei sinkoile pitkin risteyksiä, vaan kertoo käsimerkillä aikeistaan.

Nyrkkisääntö: jos pyörää liikuttaa sivusuunnassa, siitä kerrotaan muille. Tämä on hyvä tehdä ennen kuin alkaa vähentää nopeuttaan. Niin kuin autoillessakin.

MALTILLISESTI OHI
Ohitus suoritetaan aina vasemmalta, ei koskaan oikealta. Mikäli ohitettava poukkoilee hajamielisen oloisesti, saattaa kohtelias rimpautus olla paikallaan. Etikettiin kuuluu myös, ettei ohituksia suoriteta risteyksessä tai liikennevalojen kohdalla.


EI HIKISENÄ HISSIIN
Jos hyvätapainen pyöräilijä polkee hikilenkin töihin, hän käyttää portaita. Ei hikisenä hissiin. On tyylikästä peseytyä ennen työpäivän alkua, mahdollisuuksien mukaan: kainalopesu tai kosteuspyyhkeet.

Lisäksi hikiset vaatteet säilytetään työpaikalla niin, ettei synny hajuhaittoja.

POLKEMINEN PUKU PÄÄLLÄ ON MAHDOLLISTA
Pyörällä voi polkea myös ilman hikoilua, puku päällä tai silkkipaidassa.
Tyylikäs kaupunkipyöräilijä säätele hikoilua vauhdilla. Paljon yli 15 kilometriä tunnissa ei kannata polkea. Samalla matka rajautuu 5–7 kilometriin, sillä sen pystyy vielä polkemaan hikoilematta, ilman, että aikaa kuluu kohtuuttomasti. Itse asiassa 7 kilometriä on tyylikkään työmatkan enimmäispituus.

Trikoissa paahtava pyöräilijä voi kokeilla käänteistä casual fridaytä ja polkea perjantaina töihin tavallista hienommissa vaatteissa.


KOHTELIAS PYSÄKÖINTI
Kohteliaan kaupunkipyöräilijän ei tarvitse pysäköidä pyöräänsä heti oven viereen. Hän noudattaa myös hyviä tapoja eikä jätä pyöräänsä kivijalkayrittäjien näyteikkunoiden eteen tai terassien kaiteisiin – etenkin, jos kaiteessa tai ikkunassa on lappu, jossa toivotaan pyörän jättämistä muualle. Lunki pyöräilijä voi jättää pyöränsä jopa kymmenien metrien päähän.

Pyörätelineisiin hän kiinnittää pyöränsä siten, että muutkin mahtuvat, eikä sumputa muiden pyöriä.


TERASSIOLUEN VOI OTTAA, KAKSIKIN
Tuhdissa humalassa pyöräilevä voi saada sakot liikenteen vaarantamisesta, mutta rento kaupunkipyöräilijä voi ottaa terassioluen. Toisen ja kolmannenkin, kunhan muistaa kohtuuden.

Kaupunkipyöräilyyn ei kuulu niuhottaminen ja nollatoleranssi, muttei myöskään jurrissa sekoilu.


VALOJEN KÄYTTÖ KUULUU HYVIIN TAPOIHIN
Laki edellyttää etuvaloa, mutta valojen käyttö on myös hyvän tavan mukaista. Punaisen takavalon käyttö auttaa muita näkemään pyöräilijän pimeässä.

Kohtelias kaupunkipyöräilijä ei käytä voimakasta valonheitintä, joka häikäisee vastaantulijan.


MUSIIKIN KUUNTELU SALLITTUA
Musiikin kuunteleminen pyöräillessä ei ole hyvien tapojen vastaista. Kuunnellaanhan 2 000 kiloa painavissa autoissakin stereoita. Edellytyksenä on kuitenkin, ettei pyöräilijä vaivu basson pyörteisiin, vaan seuraa ympäristöään tavallista valppaammin.

Musiikkia voi myös kuunnella vain toinen nappi korvassa, jolloin kuulee sekä liikenteen että musiikin.


JYRKKÄ EI PESAAMISELLE
Peesaminen eli edellä polkevan imussa lähes kiinni ajaminen ei ole sallittua. Sama koskee haastamista. Jos haastaa kaikkia kahdella pyörällä liikkuvia, näyttäytyy nopeasti vastenmielisenä vonkaajana, peräti häirikkönä.


TÄRKEÄT ERITYISTAIDOT
Hyvä kaupunkipyöräilijä kehittää erityistaitoja. Kaupunkiliikenteessä tärkein taito on etupyörän nostaminen. Sen avulla pystyy vaivattomasti ylittämään reunakiveyksen ja raitiovaunukiskot. Raitiovaunukiskot kannattaakin aina ylittää poikittain, ei ikinä loivasti.

Etevämpi kaupunkipyöräilijä opettelee myös pienten esteiden yli hyppäämisen. Se on vaativampi, mutta hyödyllinen taito.

Kolmas tärkeä taito on opetella ajamaan mahdollisimman hiljaa mutta suoraan. Tärkeä taito esimerkiksi liikennevaloissa.

KYYSÄÄMINEN KESÄYÖSSÄ
Toisen aikuisen kyyditseminen pyörällä on laitonta. Ruuhkaisella pyörätiellä se on myös karavaanari-meininkiä.

Hyvän tavan vastaista se ei kuitenkaan ole. Lunki kuski tietää, ettei lämpimässä kesäyössä mikään ole parempaa kuin ystävä tarakalla.
Juttua varten on haastateltu Helsingin Pyöräilijät ry:n puheenjohtajaa Janne Nurmista, Helsingin kaupungin pyöräilyyn erikoistunutta liikennesuunnittelijaa Niko Paloa sekä kaupunkipyöräilyn asiantuntijaa Teppo Moisiota, joka on myös Helsingin Sanomien toimittaja, Vuoden pyöräilijä 2013 ja Tavarafillari.fi (http://tavarafillari.fi/)-sivuston päätoimittaja.

Jopoman
29.03.2014, 03.17
Täähän on paria tyyliseikkaa lukuunottamatta oikein hyvä.
Vaikka siinä pyöräilläänkin autotiellä.

juminy
29.03.2014, 08.38
Joo ajoradalla ajellaan, joku fucking Itäväylä on ehkä sitte semmonen "autotie". Siitäkin toivottavasti vielä katu pyöräkaistoineen saadaan.

ketti
29.03.2014, 09.02
Hyvää: ajetaan autojen seassa.

Pashaa: hissiskeida. Kohtelias pyöräilijä pesee vaatteensa lenkin jälkeen, niin ei seuraavan lenkin jälkeen haise hississä. Lunki pyöräilijä pesee ja peseytyy, niin siellä olisi voinut lukea. En ikinä suostu kantamaan fillariani työpaikan viidenteen kerrokseen maantieklosseilla. Pukuväen sekaan hissiin pyörineni olen aina mahtunut, mutta en haisekaan hielle. Osaan peseytyä myös ennen lenkkiä. Yleisin keskustelu on "tuohan on hieno homma, paljonko ajoit" "no vähän vaan kiertelin xxx km suunnilleen" "huh huh, siellähän satoikin/hieno sää taisi olla, paljonko tuollainen pyörä maksaa?" jne.

maalinni
29.03.2014, 09.21
Mie sanon aina kiitos, jos joudun rimpauttamaan pirikelloa kävelijöille. Varsinkin iäkkäämmät tuntuvat arvostavan.

LJL
29.03.2014, 09.36
Ei tuossa nyt oikeastaan ollut mitään vikaa, bussista tulevat ja vauvanvaunuja lykkäävät on helppo kiertää nätisti. Ainut että on ihan järkyttävän vaikea ennakoida bussin tullessa jalankulkijoiden puolelta pyöräkaistalle sokkona hyppääviä. Se on sellainen mihin ei auta vaikka pyöräilijä soittaisi kellon sijasta tuubaa. Ihmeellinen, että siinä ikään kuin lakkaavat kaikki säännöt.

Southpaw
29.03.2014, 09.39
Suorastaan hyvä matsku. Täytyypi laittaa jakoon junnuille ja duunikavereille.

Aakoo
29.03.2014, 10.04
Ainoa mistä olen käytännön kokemuksen takia eri mieltä, on tuo musiikin kuuntelu. Ne korviin menevät johdot näemmä imevät vähäisetkin älyn rippeet käyttäjältään. Mitään ei kuulla eikä nähdä, mennään rennosti miten sattuu. Tosi lunkkia touhua. Miksi sitä musiikkia on ylipäätään pakko kuunnella joka paikassa ja koko ajan?

latuman
29.03.2014, 13.30
Mikä tämä "autotie" on? Erikoinen termi. "Ei hikisenä hissiin"? En käy suihkussa töissä, vaan haisen sen mitä haisen työpäivänä koska menen sinne nostamaan liksaa, en sosialisoimaan. Meillä on töissä ihminen joka ei harrasta liikuntaa mutta haisee oikeasti ihan hirveälle monen metrin päähän. Valittamisen sijaan tyydymme nauramaan asialle.

"Pyörällä voi polkea myös ilman hikoilua", ehkä jos on joku Armstrong. Muutoin hikoilu vältetään kävelemällä rauhallisesti tai menemällä mopolla, mutta pyörän selässä en ainakaan itse sitä voi välttää.


Ainoa mistä olen käytännön kokemuksen takia eri mieltä, on tuo musiikin kuuntelu. Ne korviin menevät johdot näemmä imevät vähäisetkin älyn rippeet käyttäjältään. Mitään ei kuulla eikä nähdä, mennään rennosti miten sattuu. Tosi lunkkia touhua. Miksi sitä musiikkia on ylipäätään pakko kuunnella joka paikassa ja koko ajan?

Vastaus; kyllä on, yhtälailla kun autossakin. Ehkäpä pientä yleistystä on nyt ilmassa. Minulla on aina napit korvilla, mutta kuulen kaiken mitä ääneen sanotaan.

Risto Koivunen
29.03.2014, 16.54
Tuo hikoilun määrä taitaa olla aika yksilöllistä, jotkut hikoavat todella herkästi. Itse en mielestäni ole kovin herkkä hikoamaan. Sää ja vaatetus teitysti vaikuttaa asiaan.

Southpaw
29.03.2014, 17.12
Taidanpa kokeilla tuota käänteistä casual Fridayta jossain vaiheessa. Duunimatka menee juuri speksien sisään, joten joku perjantai Stadissa etenee tosi hiljaa Cervelo jonka kuskilla on liituraitapuku päällä:cool: Saiskohan tuohon yhdistettyä vielä suositellun terassikäynnin kolmella stobella?

Marsusram
29.03.2014, 18.25
Artikkelista sai vaan sen kuvan että ollakseen katu-uskottava pitää olla tosi Cool (suomennettu: lunki):cool:.

CwA
29.03.2014, 21.01
Ajaa maasturilla, niin ei pukkaa hikeä, 22-36 välitykset käyttöön ja meno on kevyempää pienissä nousuissa kuin mitä kävellen :)

Maasturihan noin muutoinkin on se kaupungin ajokki, mukulakiveä ja kaikkea muuta epämääräistä löytyy, jatkuvasti on epämääräisiä esteitäkin tiellä ja joutuu koukkailemaan pomppien kanttikivien yli, nurmikoiden ja hietikoiden kautta, joskus leikkikentän poikki miljuunaa rääkyvien pilttien välistä jne.

26" maasturi kiihtyy aika iloiseen myös tempovassa ajossa, kuten ihmistulvassa kävelykaduilla, jolloin täytyy nopeasti kiihdyttää yli 30km/h nopeuteen, koska ihan kohta joutuu hidastamaan mateluun ja kello ei tykkää.

Jarruttamalla takafillari ilmassa myös autoilijat ymmärtävät varoa eivätkä tunge alle oikealta.

Kaupungissa on myös kaikenlaista tolppaa joiden väleistä joutuu välillä pujottelemaan noita jalankulkijoita kierrellessä, hidastaminen ei ole vaihtoehto, kun matkaa tehdään, joten kaikenlaisten mainoskylttien väleistä ajoradan ja jalkakäytävän välillä pyörää hypyttäen pääsee etenemään hyödyntäen autojen välissä olevaa tyhjää tilaa, ketteryys on tuossa hommassa tärkeää, kun vauhtia on se 30km/h niin maantiepyörän suunnanvaihto alkaa olemaan jo turhan hidasta pienipyöräiseen maasturiin verrattuna.

Vastahan se tuli tämä uusi normi, että herrasmies vaihtaa kalsarit kerran viikossa, olikos se 1800-luvun loppupuolta? No anyway, hintakilpailutusta kaupungissa ei kannata tehdä interwebin välityksellä, vaan syöksyilemällä liikkeestä toiseen juuri ennen sulkemisaikaa ja siihen toki pitää käyttää riittävää pyöräilynopeutta, vaatetus toki pitää olla tyyliin paksuin myytävä, kun keväällä varsinkin voi olla yllättävän kylmää, kyllähän se hiki kuivuu seuraavaksi päiväksi, jolloin voi jatkaa tuota eri liikkeiden välillä sahaamista.

Suotavaa on kirjoittaa lapulle vedenkestävällä tussilla asiansa, kun eihän sitä hengästymiseltä saa sanaa suustaan.

Keventelymielessä vesipullon voi jättää pois ja vaatia liikkeissä vettä, kun ei muka saa sanaa suustaan kurkun kuivuuden takia, vaikka tosiasiallisesti hengästyminen on syynä.

Kaupunkipyöräilijän on myös hyvä opetella ulkoa kaikenlaiset oikoreitit, kuten lastenvaunuja/pyörätuolia varten tehdyt luiskat portaikkoihin, joita pitkin pääsee alamäen suuntaan oikaisemaan kätevästi pihojen poikki, eikä tarvitse kiertää niitä rakennuksia, jotka on tavoitellun kulkusuunnan tiellä, jos joku meinaa pyrkiä ylöspäin moisia ramppeja, niin kannattaa ottaa tuima ilme ja karjua pois tieltääääää.

Sekin kannattaa muistaa, että aivan kaikki muut ovat vain statisteja ja tiellä, koska itse on aina nopein ja paras, joten muiden kuuluu aina väistää, tästä syystä itse väistetään vain viimetingassa ja noidutaan kuuluvasti.

Vai kuinkas se nyt oli ;)