Solisluu

[Arbena]

Tästä on varmaan ollut jorinoita ennenkin, mutta pistän hieman omaa stooria tästä näin. Olin siis siirtymässä vain paikasta toiseen pyörälläni arkena kunnes rysäytin erittäin terävään kivenkulmaan ja lensin tangon yli. Nyt on kaksi kuvausta takana ja kirurgin tutkimus jonka perusteella todettiin ettei tarvitse operoida. Luu on melko kappaleina mutta ei kuite kaan erillään toisistaan. Kestää siis parantua hetken jos toisen. Ihme etten ole itseäni telonut jo aiemmin esim maantielenkeilläni jossa vauhti on ihan toista. Onnea oli myös mukana koska löin myös hieman päätäni ja eikä kypärää. No tästä eteenpäin se on päässä matkalla kuin matkalla.. ja se kolmas kuvaus vielä ennen Joulua..

Sent from my GT-I9295 using Tapatalk

[Grandi66]

Hitaassa vauhdissa tapahtuu ne pahimmat loukkaantumiset, syy on se et kerkii tehdä mitään. Nopeassa vaudissa menet liikkeen mukana liikevoiman osoittamaan suuntaan. Miulla solisluu, olkapäät, yms pahimmat tapahtu alle 8 km/t vaudilla. Kyl se siitä, ku opettelee kaatumisen jalon taidon. Siis sen että ei pistä liikkeelle hanttii ja nykäsee ne kädet vartaloa vasten.

[Arbena]

En kerennyt kissaa sanomaan kun lähdettiin ja olkapää edellä tonttiin. Onneksi ei ollut asfalttia alla vaan pehmeetä maata. 94 kiloo alas vauhdilla tuli..

Sent from my GT-I9295 using Tapatalk

[J.S]

Hitaassa vauhdissa tapahtuu ne pahimmat loukkaantumiset, syy on se et kerkii tehdä mitään. Nopeassa vaudissa menet liikkeen mukana liikevoiman osoittamaan suuntaan. Miulla solisluu, olkapäät, yms pahimmat tapahtu alle 8 km/t vaudilla. Kyl se siitä, ku opettelee kaatumisen jalon taidon. Siis sen että ei pistä liikkeelle hanttii ja nykäsee ne kädet vartaloa vasten.

höpöhöpö. Tarpeeks nopeassa vahdissa kaadut niin siinä kerkee mitään tekemään.. katohan vähän mtb videoo juutuubista.

[Grandi66]

Ei se lento vaan se äkkipysähdys. Jos liukuu liike energian voimasta ni tuskin menee muuta ku kudosvaurioita.

[J.S]

Ei se lento vaan se äkkipysähdys. Jos liukuu liike energian voimasta ni tuskin menee muuta ku kudosvaurioita.

Teoriassa ehkä(jos kaatuu nurmi jalkapallokentällä tms. ), mutta se on fakta on, että jos luu saa tarpeeks kovan iskun se murtuu/menee poikki ja et sä pysty kovasta vauhdista kaatuessa ajattelemaan käsien/sormien asentoa.. tulee vääntymisiä, sijoiltaan menemisiä jne. On juuria, kiviä ja paljon muita muuttuvia tekijöitä..

[Grandi66]

Sitä juuri tarkoitin tolla kaatumisen opettelemisella, se pitää tulla selkärangasta automaagisesti ja ajattelematta refleksinä. Sen oppii jos sen haluaa oppia.

[J.S]

Sitä juuri tarkoitin tolla kaatumisen opettelemisella, se pitää tulla selkärangasta automaagisesti ja ajattelematta refleksinä. Sen oppii jos sen haluaa oppia.

Se on kyllä varmasti totta, että 15 vuotta maastopyöräilyä harrastunut osaa kaatua "oikealla" tavalla verrattuna juuri aloittaneeseen harrastastajaan.
Käsiä en kuitenkaan itse ole ikinä nykäissyt vartaloon kiinni - ehkä en osaa kaatua..

[tvhakala]

Se on hyvä jos luun päät ovat edes yhdessä. Vaik en nyt mikään lääkäri olekaan niin kuvittelisin, että silloin paranee itsestään hyvin, kunhan on alkuun varovainen sen kanssa. Sitten vasta kun luunkappaleet ovat aivan hujan hajan alkaa se röntgeneissä ravaaminen ja lääkärien tappelu keskenään siitä että mitäs tehdään, onko säästöt tärkeämmät kuin potilaan paraneminen. Minulla oli koko luu tuhannen p:na ja yksi pala törrötti melkein suoraan ylöspäin ihon alla, eivätkä silti meinanneet ekaksi leikata (enkä päässyt edes kunnolliseen ortopedin tutkimukseen, koska olin 5 päivää ”vankina” Kittilän terveyskeskuksessa).


Onhan aiheesta tosiaan jauhettu enemmänkin esim. tuolla jos kiinnostaa:

http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?36057-Solisluun-vammat-ja-niist%E4-toipuminen

[tvhakala]

Se on hyvä jos luun päät ovat edes yhdessä. Vaik en nyt mikään lääkäri olekaan niin kuvittelisin, että silloin paranee itsestään hyvin, kunhan on alkuun varovainen sen kanssa. Sitten vasta kun luunkappaleet ovat aivan hujan hajan alkaa se röntgeneissä ravaaminen ja lääkärien tappelu keskenään siitä että mitäs tehdään, onko säästöt tärkeämmät kuin potilaan paraneminen. Minulla oli koko luu tuhannen p:na ja yksi pala törrötti melkein suoraan ylöspäin ihon alla, eivätkä silti meinanneet ekaksi leikata (enkä päässyt edes kunnolliseen ortopedin tutkimukseen, koska olin 5 päivää ”vankina” Kittilän terveyskeskuksessa).


Onhan aiheesta tosiaan jauhettu enemmänkin esim. tuolla jos kiinnostaa:

http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?36057-Solisluun-vammat-ja-niist%E4-toipuminen

[tvhakala]

Sitä juuri tarkoitin tolla kaatumisen opettelemisella, se pitää tulla selkärangasta automaagisesti ja ajattelematta refleksinä. Sen oppii jos sen haluaa oppia.

No jaa, kyllä minä mielestäni pyörällä kaatumista ja tangon yli lentämistäkin olin harjoitellut jonkin verran ennen tuota solisluun ja kypärän murskannutta tapausta, eikä ikinä ennen ollut oikeasti edes sattunut mitään.
Mutta joo, toki vuosia maastossa ajaneella on varmaan vähän parempi tuntuma kaatuiluun.

Mitenkäs te sitä kaatuilua sitten muuten reenaatte? Menette metsään ja pistätte suoraan renkailta kyljellenne varvikkoon ihan tarkoituksella? Pitäisi kyllä reenata sitäkin ettei tule kivi alle kun käy pötkölleen…

[Tomsson]

Käsiä en kuitenkaan itse ole ikinä nykäissyt vartaloon kiinni - ehkä en osaa kaatua..

Melko paljon sais kaatuilla, että selkärankaan tulisi tuollainen iskostuma. Toki jos jotain liikennevalospedukaatumisia lasketaan, niin sellaiseen ehkä voi antaa mennä ilman käsiä naama ja olkapää edellä, mutta mistään liikkeestä en kyllä koe, että antaisin refleksien niin paljon löystyä mtb-touhuissa, ettenkö käsillä suojais niin paljon kuin sitä nyt sitten suojaakaan sillä sekunnin murto-osalla kun juurakko tai kivikko kutsuu. Tai että edes pystyisi mitenkään harjoittelemaan niin harvinaista ja usein kivuliasta lady luckin ohjaamaa tapahtumaa. Tai voi olla että lasken kaatumiseksi vain sen kun pyörä päätyy pidemmälle kuin kuski ja muut on vaan kolhuja

[vuohi]

Itse veikkaan, että noi kaatuilut olisi pitänyt oppia lapsuudessa kun luut oli vielä kimmoisia ja paranivat nopeasti Itse olen mielestäni hyvä kaatuja, on menty maastopyörällä, endurolla ja ratapyörällä paljon nutulleen eikä ole ikinä sattunut mitään vakavampaa, voi olla tosin ihan vaan tuuriakin. Tästä taidosta kiitän ehdottomasta laskettelurinteessä nuorena viettettyjä tunteja joita kertyi noin 8 talvea keskimäärin ehkä 3 tuntia päivässä, joka päivä. Ja siellä mentiin nurin usein ja lujaa.

maastopyöräilyssä kaatuminen on usein aika nopea tilanne jos verrataan vaikka moottoripyöriin missä yleensä liukumista ja erinäköistä pyörimistä tulee kymmeniä metrejä. Lisäksi pinnanmuodot voivat tehdä ikäviä kepposia esim. jos lennät olkapää edellä isoa kiveä päin ei siittä kukaan pyörähdä ketterästi jaloilleen. Itse en lähtisi opettelemaan mutta hyvä jos sattuu valmiiksi osaamaan.

[mxv]

Katkoin solisluuni joskus vuosia sitten useammasta kohtaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että paranee leikkaamatta. Muutamaa viikkoa myöhemmin tarkistuskäynnillä otetut röntgenkuvat olivat melkoinen järkytys. Luunsiruja törrötti sinne tänne ja lääkäriä odotellessa olin jo täysin varma leikkauksesta.

Aloin vahvasti epäillä tohtorin pätevyyttä siinä vaiheessa kun lääkäri katsoi röntgeniä ja kehui kuinka hyvin luu oli luutunut. Maalaisjärjellä pääteltynä solisluun tilanne oli järkyttävä. Se oli edelleen poikki useasta kohtaa ja pienempiä luunsiruja sojotti joka suuntaan. Lääkäri kuitenkin selitti, että solisluun seudulla on niin voimakas verenkierto sydämen läheisyyden johdosta, että se uusiutuu todella tehokkaasti ja nopeasti eikä luusta pysty muutaman vuoden päästä edes sanomaan onko se joskus ollut poikki vai ei. Ja oikeassahan se tohtori lopulta oli. Kyllä se kuntoon tuli ilman leikkausta.

[PMT]

En ole itse koskaan opetellut kaatumista vaikka satoja kuperkeikkoja on tullut tehtyä, kun nuorena ajoin enskaa niin kiinnitin sellaiseen asiaan huomiota
että, kun kaaduin tulin aina oikea lapaluu edellä maahan ja pahin kaatuminen on tullut polkupyörällä lievä aivotäräys ja huulta vähän liimailtiin ja nihautumisia jalkoihin. Kyllä kaatuilut moottoripyörällä ilmeisesti on iskostanut selkäytimeen mitenkä kaadutaan,sen vaan on oppinut ilman harjoittelua.