Näytä tavallinen näkymä : Ylämäen ajaminen
Terve!
Kiinnostaisi kuulla ajatuksia yläkien ajamisesta. Miten ylämäet tulisi ajaa, mitä seikkoja huomioida? Aiheesta on varmaan jossain valmistakin materiaalia.
Itse olen ajatellut, että pienet töytäisyt menevät parhaiten kovalla alkuvauhdilla ja putkelta muutamalla tehokkaalla runttasulla. Tämä toimii lyhyissä mäissä, jotka jaksaa runtata voimalla. Mäen pitää olla sen verran lyhyt, että sen jälkeen jää vielä paukkuja matkavauhdin palauttamiseen.
Mikäli ylämäki vaikuttaa niin pitkältä, ettei sitä jaksa runtata voimalla, otan pienen vaihteen ja ajan mäen istuen nopealla kadenssilla, ylämäen lopussa taas kovemmin matkavauhdin palauttamiseksi.
Ongelmallisin mäki on näiden yhdistelmä, alussa lyhyt jyrkkä osuus jonka jälkeen pitkä loiva. Mikäli runttaat lyhyen jyrkän voimalla, hapot lyö mäen päällä ja pitkä loiva mennäänkin sitten TODELLA hiljaa.
Mitä sanoo kokeneemmat. Miten ylämäet pitäisi ajaa...
Kare_Eskola
10.07.2013, 19.33
Suomalaisia mäkiä ei pidä ajaa. Ne pitää tappaa.
Ulkomailla laitetaan kadenssi ysikymppiin, perse penkkiin ja tehot tuntuman mukaan kynnyksen alle sen verran mitä ohjelmassa lukee. Sitten hengitellään ja nautitaan.
kolistelija
10.07.2013, 19.38
Kirimisen ja penkistä sitkuttelun välissä on aika paljon. Täysillä kirimällä on helposti kolminkertaiset tehot käytössä penkkisitkutteluun verrattuna, ei ihme että hapottaa. Tapa mäki, älä lihaksia.
Jos ajatellaan että ajat pidempää matkaa maastossa missä on paljon mäkeä/nyppylää ja lataat jokaiseen mäkeen täydet, niin huomaat melko pian että palautuminen mäkien jälkeen hidastuu, etkä pysty ylläpitämään haluamaasi nopeutta tasaisella.
Kun taas hidastat mäkiin ajamalla ne kuitenkin tehokkaasti suurella kadenssilla, niin huomaat että pystyt pitämään tasaisella ja alamäissä halutun nopeuden pidempään.
Energiatehokkainta on ajaa satulasta suurella kadenssilla, jos nouset ajamaan putkelta niin lykkäät pari pykälää suuremman vaihteen, jolloin et joudu sitkuttamaan, tämä kuitenkin syö energiaa enemmän.
Jos taas vedät mäkitreeniä niin kannattaa tehdä kaikki päinvastoin, eli mäkiin lataat kaiken ja tasaiset hissutellen.
En ole ammattilainen mutta lyhykäisyydessään itse olen tällaiset ohjeet kokeneemmilta saanut.
Viisaammat saa kertoa syvällisemmin.
Ensin pitäisi tietää mitä haluaa ylämäkiajamiselta: Mahdollisimman nopeasti juuri se mäki ylös, mahdollisimman nopeasti koko lenkki, tietyllä teholla kyseinen mäki, mahdollisimman tasaisella rasituksella koko lenkki, voima- vai pyöritystreeni, maisemankatselu, jne.? Eli mitä hakee siltä mäennousulta? Sen mukaan sitten mäkeen.
Eipä Suomessa vielä ongelmia ole tullut normaaliajamisella kun ei Tytyriinkään ole päässyt koittamaan.
kaikki mäet on satulasta noustu - paitsi muutama hiekkatiepätkä (jyrkkä ja lyhyt, nostaa etupäätä ylös) Bob Yakia vetäessä - puoliso on kyllä istuen nekin ylös päässyt
Keväällä Mallorcalla kiinnitin huomiota vähän tarkemmin siihen miten niitä mäkiä pitäisi ajaa. Itse tykkään ajaa putkelta pitkääkin nousua, mutta se nostaa sykkeitä n. 10 lyönnillä verrattuna penkiltä ajamiseen. Toisaalta penkistä runttaaminen tuntuu paljon puuduttavammalta ja saa lihakset jumiin. Jaloissa kun ei ole hirveäati voimaa niin kevyelläkin välityksellä kadenssi pääsee tippumaan kun menee vähänkin jyrkemmäksi ja polkeminen runttaamiseksi. Suomessa ajelen vähän perstuntumalta, lyhyet/jyrkät kinkamat vauhdilla putkelta ja pidemmät/loivemmat satulasta. Jos haen oikein taloudellista ajoa niin sitten kaikki penkistä.
Just aamulla mietin töihin ajaessani että maastopyörällä ei taida olla järkeä ajaa ollenkaan putkelta? Jousitus syö niin paljon energiaa että nopeammin ja kevyemmin pääsee satulasta. Mitä muut mieltä tästä?
Ainakin jäykkäperällä putkelta-ajo on tarpeen monessakin maastonkohdassa.
Maantiellä riippuu kyllä siitä mäen kulmasta. Jossain Konttaisen nousussa (ei niin pitkä, mutta kohtuullisen jyrkkä 11-13%) alkuosan jyrkkä kulma penkistä sillä pykälällä millä nyt pystyy ja sitten loppuosa edestä isolla rattaalla putkelta. Loivat pitkät voi mennä putkelta isommalla tuumalla, vähän jyrkemmät penkistä hyvällä pyörityksellä. Lyhyemmät kinkamat on tosiaan parempi ylittää reippaasti vaikka vähän kiihdyttäen. Vaihtelevassa maastossa edeltävä alamäki kannattaa ehdottomasti hyödyntää ja ottaa kunnolla vauhtia seuraavaan töppyrään. Joskus menee sillä samalla isolla tuumalla aika mukavasti seuraava kinkamakin yli.
Kiovan Dynamo
11.07.2013, 15.56
Harmi, että nämä maailman starat eivät osaa lukea kuumimpia vinkkejä voorumilta... ;)
http://cdn.media.cyclingnews.com/2011/04/20/2/110417_ger_muensingen_xc_men_gujan_fontana_fanger_ uphill_cityofmuensingen_by_kuestenbrueck_600.jpg
Kyllä siitä putkelta ajamisesta saattaa joskus maastossakin olla hyötyä. Taitaa takarenkaan pito ja mäen jyrkkyys olla ensimmäiset, mitkä rajoittavat mahdollisuuksia hyökätä putkelle.
tempokisu
11.07.2013, 20.16
Kisun ehdotus on että eri tavalla, kuten lenkkejäkin. Välillä voimalla ja välillä niinko "täysillä" ja joskus "muuten vaan"? Ihan jotain itua varmasti tässä mun menetelmässä, sillä kisa-aikoina ylämäet nimenomaan oli mun "vahva osa-alue".
Ekaa kertaa kun menin Lukonmäkeä ajeleen niin kysyin Päivisen Eskolta että miten tämä nyt pitäisi tämä harjoitus...mahdollisimman kovaa, vai isoilla tuumilla..Esko siihen että "aja nyt vaan". Huomasin kyllä aika nopeesti mitä tarkoitti :p kuulemma Sahan Annikki oli ajanu mäen 15 kertaa ( tai voi olla eri luku mutta kuitenkin..) niin mun oli pakko ajaa pari kertaa enempi.
Rickmaple
12.07.2013, 06.59
Suomalaisia mäkiä ei pidä ajaa. Ne pitää tappaa.
Ulkomailla laitetaan kadenssi ysikymppiin, perse penkkiin ja tehot tuntuman mukaan kynnyksen alle sen verran mitä ohjelmassa lukee. Sitten hengitellään ja nautitaan.
Hienosti sanottu! Ja täysin totta.
Perse penkissä niin ylös ku pääsee ja tarvittaessa putkelta. Paitsi jos ajetaan lujaa, silloin putkelta alusta asti. Ja ajatukset mäen päälle.
Suomalaisia mäkiä ei pidä ajaa. Ne pitää tappaa.
Ulkomailla laitetaan kadenssi ysikymppiin, perse penkkiin ja tehot tuntuman mukaan kynnyksen alle sen verran mitä ohjelmassa lukee. Sitten hengitellään ja nautitaan.
Samanlaiset ovat kokemukset. Esim. Ruotsissa ajaessani vaikka keskari on ollut 38-40 niin ylämäet on menty tosi hiljaa ideana että kaikki kundit tarvitaan työnteossa mäen jälkeen. Esim. on ollut mukana 100+ kiloisia joille ylämäet ovat hiukan tuskaisia mutta kunhan nämä kaverit pääsevät tasaiselle tai loivaan alamäkeen painamaan niin ovat kyllä paikkansa ryhmässä ansainneet. Kilpailut ovat tietenkin aivan oma lukunsa.
Mulla on tällaisia "rauhallisesti ylös ja kovampaa alas" kokemuksia Pirkasta eli Tampereella osataan. Ruotsissa ei aina näin. Esim. tämän suven Vätternissä telaketju pyöri kohti Jönköpinkiä kyllä, mutta vauhdinjako oli vetovuorossa olevilla "kovaa ylös ja rullaten alas". Asiasta käytiin kyllä keskustelua ja näytettiin esimerkkiä vaihtoehdosta.
Treeneissä ylämäen ajamisessa pitää kai miettiä, mihin tarkoitukseen sitä treenaa. On meinaan variaatiota. Toisaalta Suomen mäet asettavat omat reunaehtonsa tässä.
- lajinomaista kestovoimaa: kadenssi alas ja isolla välityksellä / tästä sitten ollaan montaa mieltä kehittääkö mitään, jyrkähkö mäki ja kohtalaisen pitkään (sopivat mäet kortilla tai sitten äkkiä alas ja uudestaan) satulasta
- voima/ hermojärjestelmä: lyhyet alle 30 sek kiihdytykset ei hirveän jyrkkään mäkeen/ lähinnä kirikykyä ja tässä mäki antaa lisäkuormittavuutta tai tehostaa, putkelta
- anaerobista kestävyyttä: alle 3 min rykäsyt ja kohtalaisen täydellinen palautus vetojen välillä, esim. 2 x(6x1 min), putkelta ja/ tai satulasta
- maksimaalinen hapenotto: väh 3 min veto (mistä mäki?) palautus suunnilleen sama kuin veto, putkelta ja tai satulasta, vetojen yhteisaika jotakuinkin 20-25 minuuttia, olo treenin jälkeen kuin kuivatulla rusinalla
- anarobisen kynnyksen nostaminen: veto vähintään 10 minuuttia eli ei Suomessa mahdollinen, vetojen ajallinen kesto yhteensä 40-90 minuuttia
Mun mielestä (eli erittäin subjektiivinen mielipide) on, ettei ylämäkien ajamista välttämättä tarvitse kehittyäkseen (fyysisesti) ylämäkien ajajana. Samat treenit voi vetää tasaisella, mutta joissain tapauksissa ylämäkeen vetämisellä saa treenirasituksen helpommin kohdistettua haluamalle tasolle. Lihas ei sitten tositoimessa tiedä, onko ominaisuus harjoiteltu mäessä vai tasaisella vai trainerilla. Psyykepuoli on sitten eri juttu. Ylämäkien ajaminen antaa itselle tuntumaa ja itsevarmuutta ajaa mäkiä. Lisäksi kehittyy tuo mutu-tuntuma, jonka on Borgin-asteikon muodossa operationalisoitu validiksi mittariksi.
ja viisaammat jatkaa.
El-Carpaso
12.07.2013, 09.42
Mäet on hauskoja, mutta ongelmallisia etenkin maantiepyöräilyssä. Maastopyöräilyssä ongelma ei ole niin suuri, koska ajot harvemmin vaatii tasaista korkeaa tehontuottoa yli kolmea tuntia (about se määrä mitä ihminen pystyy glykogenia itseensä tankkaamaan) ja monasti muutenkin pääasiallinen maastopyöräilijän energia on juurikin glykogenia eli hiilaria. Käytännössä näillä eväillä mäet voi runnoa ylös niin kovalla teholla kuin huvittaa, mutta kuten aiemmin mainittiin, liialla hapottamisella ja tehon käytöllä väsyttää lihakset jolloin palautuminen hidastuu ja meno tahmeutuu.
Sit jos puhutaan maantiepyöräilystä erityisesti pitkillä matkoilla jolloin kehon tulisi käyttää rasvaa polttoaineena olisi sykkeet hyvä pitää matalalla vaikka ylämäki tulisi vastaan. Ns. "rasvanpolttosykkeillä" keho käyttää energian tarpeestaan noin 40% rasvana ja 60% hiilarina. Ihmiskeho rasitustasosta riippuen kuluttaa tunnin tehokkaalla pyöräilyllä 600-800 kilokaloria tunnissa. Puhtaana hiilarina se on noin 200g. Tuota määrää ei saa täydennettyä syömällä/juomalla ajon aikana, koska kroppa ei absorboi ravintoa yhtä nopeasti kuin sitä parhaimmillaan kuluu. Parasta olisi siis saada mahdollisimman paljon energiantarvetta katettua rasvalla, jota ihminen pystyy varastoimaan 15 000 kilokaloria laihassakin kunnossa. sitä hiilaria on maksassa max 1500 kilokaloria eli täyspoltolla vajaa parin tunnin määrä ja lihaksissa vielä vajaa tunnin varasto. Tietenkin maksan täyttäminen huippuunsa vaatii useamman päivän erittäin korkeahiilihydraattisen ruokavalion.
Yhteenvetona, kun rasvan käyttö energiana maksimoidaan, päästään tilanteeseen jossa kroppa yhä kuluttaa hiilihydraattivarastojaan, mutta sellaiseen tahtiin, että aktiivisella tankkauksella hiilaritasot saadaan pysymään tasaisina tai ainakin hyvin hitaasti kuluvina.
Miten mäet tähän vaikuttavat?
No, rasvanpolttosyke pitää rasvan käytössä 40/60. Kun ko. sykerajasta noustaan yli alkaa hiilarin tehopoltto, eli kroppa alkaa käyttää ns. arvokkaampaa polttoainetta koska se on tehokkaampaa ja nopeampaa. Tällöin hiilarin ja rasvan suhde on 90/10. Vielä kun tehoja nostetaan kroppa siirtyy oikeastaan pelkälle hiilaripoltolle jolloin rasvaa ei kulu vasta kuin harjoituksen jälkeen. Voisi ajatella, että mäet voisi runtata kovalla sykkeellä ylös ja uhrata tietyn määrän hiilaria nopeampaan etenemiseen. Mutta syystä tai toisesta kun raja on ylitetty eli tietty sykeraja on tarpeeksi pitkäksi aikaa saavutettu, vartalon on vaikea palata rasvanpolttoon. Mä en tiedä tätä biokemiaa niin tarkasti, että osaisin selittää mistä tuo pelkkään hiilariin siirtyimen kovan rasituksen jälkeen johtuu, mutta oletettavasti kroppa tykkää sokerista. Se on hyvä ja helppo polttoaine ja rasva vaatii enemmän vaivaa
Eli riippuen minkälaista treeniä hakee voi mäet vetää joko hyvillä tehoilla sen enempää huolehtimatta tai sit jos ei ole kovin hyvä rasvan käyttäjä niin tavoitehakuisilla peruskestävyyslenkeillä mäet ehkä voi joutua taluttamaan ylös jos sykkeet meinaa karata.
Itse olen huomannut, että mäessä sykkeet nousee aina (duh...) mutta penkissä korkeammalla kadenssilla enemmän ja seisten runtatessa kaikkein eniten. Paras tapa itselle on yleensä istuen, ihan satulan takareunalla ja puskee kovalla väännöllä takareiden lihaksilla noin 70/80 kadenssia.
Tästä syystä pitkänmatkan huippu-urheilijat pääsääntöisesti treenaavat juurikin rasvanpolttosykkeillä, että ko. sykearvoa saisi hilattua ylöspäin ja että kroppa tehostuisi rasvan käytössä. Tietenkään PK-treenillä ei nopeutta välttämättä tule eli se on sit haettava vauhtikestävyys intervalleilla, maksimivoima salitreenillä ja maksimisykevedoilla.
Omat sykearvot saa testattua labrassa tai sit ihan ite kokeilemalla. Mä oon nuori kaveri ja mun sykearvot on masentavan alhaisia. PK-sykkeen on oltava alle 145 pyörällä ja sen yli ei saa mennä missään tilanteessa. Juostessa 155. Toisaalta vissiin geneettisesti iso sydän joten matalemmat sykkeet.
Harmi, että nämä maailman starat eivät osaa lukea kuumimpia vinkkejä voorumilta... ;)
Olin ehkä vähän epätarkka, tarkoitin maastopyörällä maastossa ajettaessa, noihan ajaa hiekkatiellä:)
Njoo, ehkä se putkelta ajaminen on joissain tilanteissa ainakin nopeampaa silloin kun koneesta löytyy potkua. Täysjoustolla ajavan tavisharrastajan tuntemuksin harvoin tulee tilanteita että kannattaa putkelta ajaa.
H. Moilanen
12.07.2013, 10.41
- maksimaalinen hapenotto: väh 3 min veto (mistä mäki?) palautus suunnilleen sama kuin veto, putkelta ja tai satulasta, vetojen yhteisaika jotakuinkin 20-25 minuuttia, olo treenin jälkeen kuin kuivatulla rusinalla
Moni asiantuntija on vedon pituudesta kanssasi eri mieltä. Nykyisen tietämyksen mukaan 30 sek. veto samanmittaisella palautuksella riittää. Toistoja 10-20.
Kumpi sitten on parempi, en osaa sanoa. Absoluuttinen totuus varmasti vaikea mitata. Googlesta "maximum vo2 training" hakusanalla lisätietoa.
Moni asiantuntija on vedon pituudesta kanssasi eri mieltä. Nykyisen tietämyksen mukaan 30 sek. veto samanmittaisella palautuksella riittää. Toistoja 10-20.
Kumpi sitten on parempi, en osaa sanoa. Absoluuttinen totuus varmasti vaikea mitata. Googlesta "maximum vo2 training" hakusanalla lisätietoa.
Joo, periaatteessa pk-lenkkikin kehittää maksimaalista hapenottoa. Mutta totta, muistan joskus lukeneeni jonkin tutkimuksen, jossa vedot oli niinkin lyhyitä kuin 15s. Juju on aika pitkälti siinä, että sitten palautuksen pitää olla lyhyt. Teknisesti 30/30 tai 60/60 voi olla aika hankala toteuttaa mäessä. Ja tasaisellakin käytännössä moni vetää noi on-osat selvästi liian kovaa. Kyllä pitemmillä vedoilla on myös vankka kanta asiantuntijoiden keskuudessa.
tempokisu
12.07.2013, 15.51
Ei ihme ettei suomalainen pyöräily mene kv-tasolle jos tästäkin yksinkertaisesta aiheesta saadaan tämmöistä polemiikkia.
Siis: "miten ylämäet pitää ajaa?" no miten alamäet pitää ajaa, tai ylipäänsä.
hoh hoh..
FillaRilla
13.07.2013, 18.45
Joo, periaatteessa pk-lenkkikin kehittää maksimaalista hapenottoa. Mutta totta, muistan joskus lukeneeni jonkin tutkimuksen, jossa vedot oli niinkin lyhyitä kuin 15s. Juju on aika pitkälti siinä, että sitten palautuksen pitää olla lyhyt. Teknisesti 30/30 tai 60/60 voi olla aika hankala toteuttaa mäessä. Ja tasaisellakin käytännössä moni vetää noi on-osat selvästi liian kovaa. Kyllä pitemmillä vedoilla on myös vankka kanta asiantuntijoiden keskuudessa.
Miksi se veto pitää olla mäessä? Eikö tasaisella tai loivassa nousussa pääse paremmin sinne hapenkulutukselle, menemättä kamalasti hapotuksen puolelle?
Mää mistään tiä, mutta omana tuntemuksena parhaat vedot saa aikaiseksi varsin kepeissä oloissa, pääsee maksimisykkeille ilman lihasuupumusta. Hapotus on vähän eri laji. Ja harjoite.
Puhutaanko samasta aiheesta?
Brunberg
13.07.2013, 18.59
Melkein pellit aukihan ne täytyy päästää, jos meinaa ajamalla ylös mennä. Sinkulointi on tietysti vähän eri asia kuin vaihdepyörällä ajaminen, nämä kanta-hämeen nyppylät ovat onneksi jotain ~60m korkeuserolla ja aika helppoja tällaiselle ylipainoisellekin.
Joo nyt puhuttiin ylämäkeen ajamisesta. Siis tässä säikeessä. Ei lihaksisto tai hapenkuljetusjärjestelmä tiedä onko sitä piinattu lenkillä mäessä tai tasaisella. Sen suhteen aivan sama. W/kg on se ainoa suurre, joka määrittää mäennousukyvyn sillä puolella.
Psyyke on sitten eri juttu. Miten sä käskytät itseäsi, näet omat mahdollisuudet sekä olet sinut feedbackistä jota kroppa laulaa (hoosiannaa?), kilpailutilanteessa klaaraat jännityksen yllätykset jne. ovat enemmän riippuvaisia tilannespesifeistä ärsykkeistä. Sitä varten kannattaa tutustua mäkiin, jos haluaa ajaa mäkiä.
Siis säije käsitteli mäkiä kaiketi ylös. Jos kyseessä olisi mäkiä alas, psyyken harjoittaminen olisi vieläkin tärkeämpää.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Ei ihme ettei suomalainen pyöräily mene kv-tasolle jos tästäkin yksinkertaisesta aiheesta saadaan tämmöistä polemiikkia.
Siis: "miten ylämäet pitää ajaa?" no miten alamäet pitää ajaa, tai ylipäänsä.
hoh hoh..
Ainakin tällaiselle rookielle erittäin mukavaa luettavaa. Harrastukseen päivä päivältä enemmän perehtyvälle tulee kaikenlaista vastaavaa pohdittavaa.
Tämä on kuitenkin keskustelupalsta, eikä tämän ketjun kirjoitukset tai kirjoittamatta jättämiset vaikuta paskaakaan suomalaisten kansainväliseen menestymiseen.
Lisää tällaista! :)
H. Moilanen
13.07.2013, 20.55
Ei ihme ettei suomalainen pyöräily mene kv-tasolle...
No pienestä on kiinni.
Moderaattorit varmaan sulkevat ja poistavat tämän ketjun niin ollaan kv-tasolla notta heilahtaa.
Kiesus -- matkalla mökille ylämäissä meinas kapulassa noutaja tulla kun oli reilut parikyt kiloo kuormaa "maantiepyörässä"
Jos ei voi ajaa pitää työntää.
Shimaani
13.07.2013, 21.54
Ylämäkeen läskiä joutuu käskemään ja alamäkeen pitää joskus jarrutella ennen mutkaa.
H. Moilanen
13.07.2013, 22.07
Jäinpäs tämän ketjun innoittamana pohtimaan, että mistä ihmeestä johtuu että sellaiset herrat joiden perässä en pysy lainkaan kylttikirissä tasamaalla, eivät pysy lainkaan meikäläisen perässä mäkikirissä? Tämän perusteella väittäisin, ettei ole lainkaan sama ajetaanko vedot tasaisella tai mäessä.
Jäinpäs tämän ketjun innoittamana pohtimaan, että mistä ihmeestä johtuu että sellaiset herrat joiden perässä en pysy lainkaan kylttikirissä tasamaalla, eivät pysy lainkaan meikäläisen perässä mäkikirissä? Tämän perusteella väittäisin, ettei ole lainkaan sama ajetaanko vedot tasaisella tai mäessä.
Tuohon voi olla monta syytä. Helpoin olisi, jos olet porukan pienikokoisin. Karkeasti voi sanoa, että tasamaalla ratkaisee "teho-per-ilmanvastus", mäissä "teho-per-paino".
H. Moilanen
14.07.2013, 07.46
Ainakin painoidenksi on porukan yläpäätä...
Jos ei voi ajaa pitää työntää.
Tuntuu että taluttamine olis raskaampaa?
malinuaa
14.07.2013, 21.35
[QUOTE=tempokisu;2060312]Ei ihme ettei suomalainen pyöräily mene kv-tasolle jos tästäkin yksinkertaisesta aiheesta saadaan tämmöistä polemiikkia.
Siis: "miten ylämäet pitää ajaa?" no miten alamäet pitää ajaa, tai ylipäänsä.
hoh hoh..[/QUOTE
Joo TÄYSIÄ vaan koko ajan, niin mitaleita ropisee! Syke ja Wattimittareillakaan mitään tee vetää vaan TÄYSIÄ ja, jos se ei riitä niin pitää vetää vaan KOVEMPAA!
H. Moilanen
14.07.2013, 22.16
...
https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTKWYFy0x8DMEfnuFyZbsXkj1f9_1bA6 Jxk7zIaGTmbSj33h4PQtw
Kuinkas hirmuisen lujaa te oikein ajatte noita esimerkiksi noin 2km pitkiä ja 80m nousua mäkiä ylös? Entäs sellaisia 4.5km ja 100m nousua pitkiä mäkiä?
Joku 500m pitkä ja 40m nousua ei kai ole kovin pahakaan, kun on niin lyhyt?
Mulla noi kaikki on sellaisia 7km/h puuskutuksia kaikki, niin pientä välitystä ei löydy, että voisi pitää kadenssin korkeana, kun syke nousee liian ylös ja mäkeä ei edes pääse ylös, jos yrittää lujempaa, mutta ilmeisesti kovempikuntoisilla vauhtia on sitten huimasti enemmän, kun 10min raskaita nousuja ei edes löydy maasta?
kolistelija
15.07.2013, 06.01
Kyllä kai tuollainen 500-800 metrinen mäki noin 40 metrin nousulla menee kovaa jos se ajetaan täysillä. Mäki on jo ohi kun puuskutus alkaa.
Kuinkas hirmuisen lujaa te oikein ajatte noita esimerkiksi noin 2km pitkiä ja 80m nousua mäkiä ylös? Entäs sellaisia 4.5km ja 100m nousua pitkiä mäkiä?
Joku 500m pitkä ja 40m nousua ei kai ole kovin pahakaan, kun on niin lyhyt?
Mulla noi kaikki on sellaisia 7km/h puuskutuksia kaikki, niin pientä välitystä ei löydy, että voisi pitää kadenssin korkeana, kun syke nousee liian ylös ja mäkeä ei edes pääse ylös, jos yrittää lujempaa, mutta ilmeisesti kovempikuntoisilla vauhtia on sitten huimasti enemmän, kun 10min raskaita nousuja ei edes löydy maasta?
Tampereen ympäristössä kuvatunlaisia lienee Sasin mäki (3,3 km, korkeuseroa 100 metriä) ja Lukonmäki (n. 400m, korkeuseroa reilu 40m). Molemmat on pahoja eri tavalla. Lukonmäessä loppuu jalat ja Sasin mäessä happi. Noista hapen loppumiseen auttaa hetkellinen himmaaminen, mutta kun jalat loppuu niin vauhdin pudottaminen vain pahentaa poltetta. Se on sitten semmosta rimpuilua edestakasin istuen/putkelta/istuen, kunnes on mäen päällä, jotta voi laskea alas uutta vetoa varten...
H. Moilanen
15.07.2013, 11.06
Tampereen maastosta, eli Pirunvuorelta, löytyy myös pari hyvää reenimäkeä. Mittaa noin 500m ja korkeuseroa hitusen päältä 50m.
Kyllä kai tuollainen 500-800 metrinen mäki noin 40 metrin nousulla menee kovaa jos se ajetaan täysillä. Mäki on jo ohi kun puuskutus alkaa.
Mulla tahtoo käydä niin tuollaisissa, että 3/4-osaa kun mäestä on noussut, niin alkaa se hapen repiminen jota ei saa, sisulla näkökentän hämärtyessä ja raudan maku suussa viimeinen neljännes ylös, sitten pyörän päältä pois ja kyykyssä röhistään pari minuuttia epätoivoisesti ilmaa repien, syke yli rajojen ja jalat keitettyä spagettia, siitä sitten yritetään keräillä itsensä ja taas liikkeelle 5min päästä on taas ihan ok, tosin jaloista paras terä poissa, 15min päästä jos kevyesti on malttanut ajaa alkaa jaloissakin taas olla paukkuja, juuri sopivasti seuraavaan pitkään nousuun.
Tämä siis välityksillä joilla ei juuri 15km/h kovempaa pääse vaikka kuinka vispaisi ja noin 7km/h nousunopeutena pyrkien minimoimaan energiankulutuksen eli rasituksen.
Taidan olla aika kaukana oikeista pyöräilijöistä vielä, tosin onhan tuossa 135kg kokonaispaino fillari + ukko hilattavana, mutta siltikin tuntuu epätoivoiselta touhulta, kun mielikuva on että toiset vetää julmilla väleillä paljon lujempaa ja tempaisevat mäen päällä kerran happea vähän syvempään, nopeus moninkertaisena. Siis lisää treeniä, ei siihen muu auttane. Aijjuu, itse ajan pehmeähköllä soralla ja reilulla sormenpään kokoa olevalla sepelimatolla, jos sillä nyt mitään merkitystä on?
Taidan olla aika kaukana oikeista pyöräilijöistä vielä, tosin onhan tuossa 135kg kokonaispaino fillari + ukko hilattavana, mutta siltikin tuntuu epätoivoiselta touhulta, kun mielikuva on että toiset vetää julmilla väleillä paljon lujempaa ja tempaisevat mäen päällä kerran happea vähän syvempään, nopeus moninkertaisena. Siis lisää treeniä, ei siihen muu auttane. Aijjuu, itse ajan pehmeähköllä soralla ja reilulla sormenpään kokoa olevalla sepelimatolla, jos sillä nyt mitään merkitystä on? Mäennousukyky on (lähes)puhdas w/kg suoritus, joten neuvolassa punnittavat menee väistämättä ohi.
Mäennousukyky on (lähes)puhdas w/kg suoritus, joten neuvolassa punnittavat menee väistämättä ohi.
Ei se niin haittaa jos menevät ohi, kunhan itse pääsee kulkemaan ettei tule stoppia.
Tänään testailin vähän nousuja, mielenkiintoista oli havaita, että +14C lämpötilassa shortsit ovat aivan riittävä varustus, kunhan pitää pikkaisen vauhtia päällä, eli nyt en ajellutkaan mäkeä ylös varoen polttamasta energiaa, vaan reilulla kadenssilla lujaa, toki pienimmällä vaihteella (28-32 ja 28" 50mm leveä rengas), 26km jalat jaksoivat, tällä kertaa ei keuhkot loppuneet ennen jalkoja, suurimmat mäet oli 2km pitkä ja 6km pitkiä, mutta vaikka jaloissa alkoi tuntumaan, että mehut alkaa olla karanneet, niin huomattavan vähäinen ero kuitenkin siihen säästelyyn nähden, lisäksi ajonopeudet oli aivan jotain muuta kuin säästellen jos ajaa, mäet nousin noin 10km/h nopeudella 7km/h sijaan, kadenssi siellä 85 tuntumassa 65 sijaan.
Hapen loppumiseen voisiko liittyä myös liian lämmin vaatetus? ei nimittäin kylmä tullut vaikka noinkin kylmää oli ja tuulta se 6-15m/s isoimpien nousujen aikana vastatuulena.
Reilun 4km keskinopeudeksi sain yli 40km/h, paras oli kuitenkin 2km keskinopeus yli 47km/h vastatuuleen, jalat oli jo aika kuitti tuossa kohtaa, no tasamaalla 26-28km/h keskinopeuksia vastatuuleen, se on vaan pidettävä huoli siitä, että ei mene sinne läähätystasolle, sitten tahtoo loppua kulku pian.
Niin, tämä toki asfaltilla, laitoin pyörään asfalttisäädöt (suomeksi meinaa toinen satula ja satulatolppa, että voi ajaa aerodynaamisessa asennossa pisempään) ja testasin vähän tuotakin alustaa, onhan se vaan helppo alustana, jos vertaa kivikkoiseen mäkeen joka pehmeää hiesua kivien välistä, sellaista yli 10% nousua kun nousee, niin on vaikea mun pitää rasitus riittävän pienenä, eli mäki on mun kunnolle liian vaativa.
Mäkitreenien kannalta hyvässä paikassa tulee asuttua, kun pihasta lähtee niin voi valita jalantappomäkiä tai keuhkojentappomäkiä, ei tarvitse erikseen lähteä mäkiä hakemaan, mutta nuo pitkät nousut oli myös ennen keuhkontappomäkiä, nyt vaikuttaa sen verran kroppa kehittyneen, että niissä loppuu vain jalat.
Vähän vielä harjoittelua ja voi nostaa vaikeustasoa, eli ylös isommalla vaihteella, jos ei muuten löydy mäestä haastetta, niin sillähän saa sitten raskaammaksi mäen, mulla se on vielä kaukana edessäpäin, mutta ne jotka tuskailee ettei ole mäkiä, niin isompaa vaihdetta kehiin vaan ja enemmän vauhtia, en usko että sellaista ukkoa on, joka isoimmalla vaihteella reilulla kadenssilla ajaa näitä isoimpia mäkiä ylös. Tai säätää jarrun vähän jumittamaan, saa siihen nousuun raskautta ja kestoa :D
Tampereen ympäristössä kuvatunlaisia lienee Sasin mäki (3,3 km, korkeuseroa 100 metriä) ja Lukonmäki (n. 400m, korkeuseroa reilu 40m). Molemmat on pahoja eri tavalla. Lukonmäessä loppuu jalat ja Sasin mäessä happi. Noista hapen loppumiseen auttaa hetkellinen himmaaminen, mutta kun jalat loppuu niin vauhdin pudottaminen vain pahentaa poltetta. Se on sitten semmosta rimpuilua edestakasin istuen/putkelta/istuen, kunnes on mäen päällä, jotta voi laskea alas uutta vetoa varten...
Ei kukaan viittisi laittaa karttalinkkiä tohon Sasin mäkeen? Olen kyllä pyöräillyt siellä suunnalla, mutta ihan varma en ole, mistä mäestä puhutaan. Onhan siinä kokolailla nousua kun tullaan Miharista Sasiin ja siitä Pinsiöön päin, mutta puhutaanko kuitenkin kolmostien mäestä?
Tuntuu että taluttamine olis raskaampaa?
Pirkan Pyöräilyssä kaksi vanhempaa mestaripyöräilijää talutti pyöriään ylämäessä ja hieman tuskailivat kuumuutta, kun ylämäkeen oikein porotti aurinko kunnolla. Mies sanoi sitten vaimolleen, että "Kyllä meitä nyt koetellaan". Pisti kyllä hymyilyttämään kun itse hikoilin mäkeä ylös - osuvasti sanottu.
[QUOTE=miia;2063398]Ei kukaan viittisi laittaa karttalinkkiä tohon Sasin mäkeen? Olen kyllä pyöräillyt siellä suunnalla, mutta ihan varma en ole, mistä mäestä puhutaan. Onhan siinä kokolailla nousua kun tullaan Miharista Sasiin ja siitä Pinsiöön päin, mutta puhutaanko kuitenkin kolmostien mäestä?/QUOTE]
Itse olen ymmärtänyt sasin mäeksi nimenomaan tuo yllä kuvailemasi ja siellähän on mäkitempoakin käsittääkseni ajettu ja se on tietääkseni alkanut jo ennen risteystä. Itse olen kuitenkin ottanut vetoja risteyksestä urkin piilopirtille.
Kolmostien mäkeä en ole käyny polkemassa mutta kun tuon edellämainitun mäen vetää reippaasti ylös niin saa kyllä pumpun käymään melkosilla kierroksilla.😄
Syystuulia
18.07.2013, 11.13
Mielenkiintoista keskustelua myös aloittelevan maastopyöräilijän/hiekkatiepyöräilijän näkökulmasta!
On tullut kantapään kautta havaittua, että voimalla voi runtata pieniä mäkiä, mutta isoissa on pakko ajatella kestävyyttä. Meille kotiin saavutaan siten, että noustaan 65metriä 790metrin matkalla. Pohjana on hiekkatie ja pahin (tosin lyhyt) kohta mäen alussa sellainen, että seisaaltaan ajaessa takarenkaasta loppuu pito. Haastava tuo mäki on ainakin aloittelijalle koska vaan, mutta kevyillä välityksillä istualleen sen ajaa (hitaasti) ylös.
Tässä El-Carpason kirjoituksessa taisin saada vastauksen siihen, miksi mäki meinaa tappaa erityisesti silloin, jos takana on pitkä useiden tuntien lenkki ja syömisestä on jo aikaa.:)
Mäet on hauskoja, mutta ongelmallisia etenkin maantiepyöräilyssä. Maastopyöräilyssä ongelma ei ole niin suuri, koska ajot harvemmin vaatii tasaista korkeaa tehontuottoa yli kolmea tuntia (about se määrä mitä ihminen pystyy glykogenia itseensä tankkaamaan) ja monasti muutenkin pääasiallinen maastopyöräilijän energia on juurikin glykogenia eli hiilaria. Käytännössä näillä eväillä mäet voi runnoa ylös niin kovalla teholla kuin huvittaa, mutta kuten aiemmin mainittiin, liialla hapottamisella ja tehon käytöllä väsyttää lihakset jolloin palautuminen hidastuu ja meno tahmeutuu.
Sit jos puhutaan maantiepyöräilystä erityisesti pitkillä matkoilla jolloin kehon tulisi käyttää rasvaa polttoaineena olisi sykkeet hyvä pitää matalalla vaikka ylämäki tulisi vastaan. Ns. "rasvanpolttosykkeillä" keho käyttää energian tarpeestaan noin 40% rasvana ja 60% hiilarina. Ihmiskeho rasitustasosta riippuen kuluttaa tunnin tehokkaalla pyöräilyllä 600-800 kilokaloria tunnissa. Puhtaana hiilarina se on noin 200g. Tuota määrää ei saa täydennettyä syömällä/juomalla ajon aikana, koska kroppa ei absorboi ravintoa yhtä nopeasti kuin sitä parhaimmillaan kuluu. Parasta olisi siis saada mahdollisimman paljon energiantarvetta katettua rasvalla, jota ihminen pystyy varastoimaan 15 000 kilokaloria laihassakin kunnossa. sitä hiilaria on maksassa max 1500 kilokaloria eli täyspoltolla vajaa parin tunnin määrä ja lihaksissa vielä vajaa tunnin varasto. Tietenkin maksan täyttäminen huippuunsa vaatii useamman päivän erittäin korkeahiilihydraattisen ruokavalion.
Yhteenvetona, kun rasvan käyttö energiana maksimoidaan, päästään tilanteeseen jossa kroppa yhä kuluttaa hiilihydraattivarastojaan, mutta sellaiseen tahtiin, että aktiivisella tankkauksella hiilaritasot saadaan pysymään tasaisina tai ainakin hyvin hitaasti kuluvina.
Miten mäet tähän vaikuttavat?
No, rasvanpolttosyke pitää rasvan käytössä 40/60. Kun ko. sykerajasta noustaan yli alkaa hiilarin tehopoltto, eli kroppa alkaa käyttää ns. arvokkaampaa polttoainetta koska se on tehokkaampaa ja nopeampaa. Tällöin hiilarin ja rasvan suhde on 90/10. Vielä kun tehoja nostetaan kroppa siirtyy oikeastaan pelkälle hiilaripoltolle jolloin rasvaa ei kulu vasta kuin harjoituksen jälkeen. Voisi ajatella, että mäet voisi runtata kovalla sykkeellä ylös ja uhrata tietyn määrän hiilaria nopeampaan etenemiseen. Mutta syystä tai toisesta kun raja on ylitetty eli tietty sykeraja on tarpeeksi pitkäksi aikaa saavutettu, vartalon on vaikea palata rasvanpolttoon. Mä en tiedä tätä biokemiaa niin tarkasti, että osaisin selittää mistä tuo pelkkään hiilariin siirtyimen kovan rasituksen jälkeen johtuu, mutta oletettavasti kroppa tykkää sokerista. Se on hyvä ja helppo polttoaine ja rasva vaatii enemmän vaivaa.
Minulle on kehittynyt sen verran vahva yleiskunto etten saa "happea loppumaan" oikein millään, ennemmin on aina niin vahvat maitohapot reisissä ettei niistä enää vaan saa tehoa ulos.
Siispä treenatessa ajan ylämäet niin kovaa että taju meinaa lähteä. Ainoa tapa kehittyä.
malinuaa
21.07.2013, 17.34
Minulle on kehittynyt sen verran vahva yleiskunto etten saa "happea loppumaan" oikein millään, ennemmin on aina niin vahvat maitohapot reisissä ettei niistä enää vaan saa tehoa ulos.
Siispä treenatessa ajan ylämäet niin kovaa että taju meinaa lähteä. Ainoa tapa kehittyä.
Koita nostaa kadenssia. Korkeammalla kadenssilla rasitus ehkä menee enemmän keuhkojen suuntaan.
Ajoin vähän testiä, 6% mäki 236 metriä pitkä suht vakiona pysyvä nousu, 13.9km/h keskinopeudella se ylös, eli aikaa meni 1.02 minuuttia, mun ja fillarin painoilla laskien 409W tehoa.
http://bikecalculator.com/
Lähtösyke oli 115 ja mäenpäällä 163, hengitys lyhyttä rajua ja nopeaa, tuntui ettei saa happea, kuin kala kuivalla maalla, tosi pitkään kesti että edes jotenkin alkoi laskemaan syke, minuutin päästä vielä yli 140, vaikka kevyesti rullailin ja pysähdyin.
Mun pitäisi päästä yli 180 sykkeen ja olen joskus ennen vuosia sitten päässyt helposti korkeammalle kuin omat sykerajani, vaikka happi onkin loppunut, nyt happi loppuu tosiaan siinä 150 kohdilla ja 150 tulee kyllä tosi helposti vaatimattomassakin nousussa tuolla 3 vaihteisella pyörällä vastaan, on ne vaan hurjan pitkät välitykset siinä, ykkösvaihdetta vain tarvitsin.
Toinen paikka, jossa testailin aiemmin, kartasta katsoin jälleen, että noin 4.6km pitkä mäki noin 2% keskimääräisellä nousulla (5-6% tiukimmat paikat), sen kiipeän noin 13km/h keskinopeudella ja 21 minuutissa, jolloin 176W olisi se jatkuva teho mihin pystyy. Tässäkin kunhan varoo ettei syke nouse kovin paljoa yli 140, niin menee varmasti 30 minuuttiakin tuota tahtia.
Kolmivaihteisella tulee ajeltua, kun sillä happi meinaa loppua tasamaallakin jos vaan vastatuuli iskee (kelvollinen kadenssi ykkösvaihteella tarkoittaa kumminkin liki 20km/h nopeutta), jolloin kuvittelen, että keuhkot kehittyisi, mutta ei nuo paljoa ole kehittyneet, melkein vikaa alkaa epäilemään.
10km ja 17km/h 3-vaihteisella pisti yhtä puhki kuin 26km 20km/h 21-vaihteisella, kun happi loppuu, niin se leikkaa tehot aika nopeasti, makaronijaloilla sitten eteenpäin ja väsyy hyvin nopeasti, mutta onko se 150 luokkaa oleva syke vai hapenpuute mikä sitten vie ne tehot loppulenkiltä?
Tässähän tulee se ilmiö vastaan, että yksi mäki vie mehut muiden mäkien kiipeämisestä.
Tuolla on jonkinlainen wattitaulukko, kovin kauas jään moisista ainakin.
http://www.saris.com/aboutus/PTS/HowDoYouStackUpWithWorkout.pdf (http://www.saris.com/aboutus/PTS/HowDoYouStackUpWithWorkout.pdf)
Lähtötilannetta kun miettii, niin sitä ihmettelee, että kuinka sitä ylipäätään on päässyt pyörällä mihinkään, osa mäistä menee nyt heittämällä minkä kanssa alussa sai painia ja jopa taluttaa.
Tämä on mun pahin ongelma nyt, 550 metriä pitkä mäki (keskinousu 9%, loivin 4.3% noin 100m matkan), jossa 130m on 15.4% nousua lopussa (jonka jälkeen vielä 50m 10.9% nousua), ei tahdo puoliväliin päästä, kun alkaa jo meno puutumaan, vaikka olen huilinut mäen allakin. 392W pitäisi löytyä puolentoistaminuutin ajan. Alkupää jo vie mehut 9.6% reilulla 100 metrisellä. Voimaa on sen hetken, mutta kun syke nousee yli 150 ja happea ei saa kiskottua, niin homma pysähtyy.
Kaikki on noin lukuja, yritin kartasta katsoa tarkasti, mutta ei siitä ihan tarkasti saa katsottua koskaan, yksi pikseli jo tekee heittoa, mutta noin suurinpiirtein. No nyt tietty nauratte, kun näin vähäiseen kykenee :P
edit: kiipeilynopeus noin 6-7km/h, hitaammin menee älyttömäksi runttaamiseksi enkä tiedä kuinka hitaasti sitä edes kestäisi pystyssä, tuossakin on jo kadenssi tosi vähän, noin 40% hitaampi kuin normaali.
Kuten on jo todettu, vähänkään pidempien ja jyrkempien mäkien ajamisvauhti on kiinni teho-painosuhteesta. Tehot saa ylös ajamalla ja painon kohdalleen järkevällä syömisellä.
Itsekin katselen mäkikuskien perävaloja ylämäissä kunnes häipyvät horisonttiin. Ylämäkiajaminen on silti hauskaa ja niitä voi ajella myös kevyesti. Pikkuvälitykset pyörään ja maisemia katselemaan.
kolistelija
21.07.2013, 20.12
Kokeileppa CwA ajaa mäet vähän kevyemmällä tahdilla ja jatka vetoa vielä vähän matkaa mäen jälkeen. Maksimisykkeille on aika paha päästä noin lyhyellä suorituksella. Täysillä ajamalla saat vain äkkiä puntit tyhjäksi eikä puhtia riitä pitämään riittävän pitkää vetoa jotta pääsisi korkeammille sykkeille. En ole kokeillut, mutta veikkaisin että tuollaisella "kylmiltään täysillä" vedolla minulla jäisi varmaan sykkeet todella kauas maksimista. Ison miehen hinaaminen täysillä syö paljon energiaa ja sitä on lihaksissa odottamassa vain tietyn verran.
Siinä pidemmässä mäessä voisi olla vähän parempi kokeilla. Lähde ihan rauhallisesti ja nosta todella hitaasti tahtia. Kyllä 20 minuuttisessa ylämäessä ehtii rauhassa kokeilla ajamatta huohotustasolla.
Kokeileppa CwA ajaa mäet vähän kevyemmällä tahdilla ja jatka vetoa vielä vähän matkaa mäen jälkeen. Maksimisykkeille on aika paha päästä noin lyhyellä suorituksella. Täysillä ajamalla saat vain äkkiä puntit tyhjäksi eikä puhtia riitä pitämään riittävän pitkää vetoa jotta pääsisi korkeammille sykkeille. En ole kokeillut, mutta veikkaisin että tuollaisella "kylmiltään täysillä" vedolla minulla jäisi varmaan sykkeet todella kauas maksimista. Ison miehen hinaaminen täysillä syö paljon energiaa ja sitä on lihaksissa odottamassa vain tietyn verran.
Siinä pidemmässä mäessä voisi olla vähän parempi kokeilla. Lähde ihan rauhallisesti ja nosta todella hitaasti tahtia. Kyllä 20 minuuttisessa ylämäessä ehtii rauhassa kokeilla ajamatta huohotustasolla.
Ei suinkaan täysiä, silloinhan meno tyssäisi parissakymmenessä metrissä, kun happi loppuu. Yritän siis ajaa mahdollisimman hitaasti noissa mäissä, mun välityksillä ei oikein alle 6km/h voi ajaa, menee sellaiseksi vääntämiseksi, alle 50 kadensilla.
edit: Niin, luulen, että nykyisellä tasolla toi isoin mäki vaan on aivan liian iso mulle, olenkin kiertänyt sen kaukaa nykyään, läheltä kun ei mene hyvää reittiä :) Voisin selvästi kovempaakin ajaa sitä mäkeä, mutta tosiaan meno loppuisi vain aiemmin, yritän mennä vähimmällä mahdollisella voimankäytöllä sitä ylös, mutta nykyiset välitykset ja kunto ei taida vaan riittää mäkeen, jalat veisi kyllä, mutta kun loppuu happi, ei saa ilmaa, sitten meinaakin mennä taju, jos yhä painaa makaronijaloilla väkisin, efekti siis on sama kuin jos nasse nokalla yrittää juosta.
Toi 20 minuuttinen mäki menee aika helposti ylös, tasan niin kauan kunhan syke alle 150, siinäkään ei voi mennä sitä minkä jalat antaisi myöten, mutta siinä kyllä muutoin voi hyvin harjoitella pisempää rasitusta, on kuin ajaisi vastatuuleen koko ajan.
Pyrin ajamaan siten, että pidän rasitustason suht vakiona, vauhti vaan sitten vaihtelee. Pakko se on vaan ottaa ja ajaa enemmän, mäkiä, ehkä aika korjaa tilannetta, tuntuu vaan niin hullulta, kun muuten voi reippaastikkin päästellä, mutta tietyn rajan yli kun syke menee ja happea tarvitsee enemmän, niin sitten tulee tuo ilman haukkominen ja homma menee pipariksi.
Sitä jyrkintä mäkeä ennen on yli 5km lenkkivauhdilla ajoa takana ja jo siirtymiäkin kilometrikaupalla, pari herättelymäkeäkin matkalla, joissa saa repiä ihan huolella lämpimäksi itseään.
Tämän päivän ajojen paluumatkalla oli kyllä sellainen vastatuuli, että vähäisinkin nousu nosti sykkeen sinne 150 tuntumaan ja huohotusta piisasi, aivan siinä rajoilla alkoiko hapenpuute vaivaamaan vai ei, ihan murto-osalla siitä mitä jaloista löytyisi silti, en oikeastaan missään nykyään kaikin voimin polje, kun sillä meno loppuu niin äkkiä, sellaista pientä säännösteltyä pyörittelyä vain. Tuntuu tosiaan samalta kuin jos olisi nasse naamalla, toisaalta jos ei revittele niin voi polkea liki määrättömästi.
Ehkä sitä on vaan kärsimätön, tämän vuoden aikana se minuutin wattiteho on kuitenkin sadasta tai jopa alle, noussut tuohon noin 400 tuntumaan. Sitä 6% mäkeä en päässyt ylös viimevuonna kun ei voima riittänyt.
Millaisillahan välityksillä sitä alle 200W teholla pääsisi 15% mäkeä ylös, 135kg fillari+kuski esimerkiksi? Jos 28 piikkisen vaihtaisi 22 piikkiseen, riittäisiköhän se vai pitäisikö taakse vielä etsiä 32 tilalle 34, isompia ei taida ollakkaan, sitten pitäisi vaihtaa 26" fillariin, jos tahtoisi vielä vähän keventää. Tosin jos kärsivällisyys riittäisi, niin ehkä seuraavana kesänä sitä jo selättäisi isoimmankin mäen.
Hyvä puoli on, että enää ei tarvitse yskiä verta, ja alle 10% mäet ei tuota ongelmia vaikka olisivat vähän pisempiäkin. Nyt ole huonokuntoisten kategoriassa vielä, mutta ehkä vuoden päästä jo hyväkuntoinen, tai edes normaalikuntoinen, pohjalta on pitkä tie pinnalle, huipulle en edes haaveile :D
Alijohtaja
26.07.2013, 21.34
Kannattaa opetella ajamaan putkelta jos haluaa edetä nopeasti. Jopa ammattilaiset tekee niin.
kolistelija
26.07.2013, 21.44
Millaisillahan välityksillä sitä alle 200W teholla pääsisi 15% mäkeä ylös, 135kg fillari+kuski esimerkiksi? Jos 28 piikkisen vaihtaisi 22 piikkiseen, riittäisiköhän se vai pitäisikö taakse vielä etsiä 32 tilalle 34, isompia ei taida ollakkaan, sitten pitäisi vaihtaa 26" fillariin, jos tahtoisi vielä vähän keventää. Tosin jos kärsivällisyys riittäisi, niin ehkä seuraavana kesänä sitä jo selättäisi isoimmankin mäen.
Hyvä puoli on, että enää ei tarvitse yskiä verta, ja alle 10% mäet ei tuota ongelmia vaikka olisivat vähän pisempiäkin. Nyt ole huonokuntoisten kategoriassa vielä, mutta ehkä vuoden päästä jo hyväkuntoinen, tai edes normaalikuntoinen, pohjalta on pitkä tie pinnalle, huipulle en edes haaveile :D
Uskoisin että 200W teholla ei hilata >145kg yhdistelmää edes 7% mäkeä taluttamatta todella hitaasti. Esimerkkinä vaikkapa 75kg kokonaispaino, 14% pätkä, 12km/h ja 330-370W. Saattoi olla kevyt vastatuuli.
Kannattaa opetella ajamaan putkelta jos haluaa edetä nopeasti. Jopa ammattilaiset tekee niin.
En tiedä miten tehokasta se on yli 120kg ajajalla, mutta saa sitä toki harjoitella.
Marsusram
26.07.2013, 23.27
On putkelta ajamisessa etunsakin, lyhyessä mäessä voi vetäistä mäen ylös nopeasti paljonkaan vauhtia menettämättä ja palautella sitten laskussa.
Myöskin saa vaihdeltua käytettäviä lihasryhmiä, jotta maitohapot jakaantuisivat tasaisemmin.
Sitten on myös pyörän keikuttelulla saatava efekti, kun polkaisun pituudesta voi "leikata" osan tangosta jumppaamalla, ei tarvitse pyörittää puhdasta tasaisen kehänopeuden ympyrää.
- Yleensä kuitenkin pistän pientä silmään ja pyöritän vinhasti penkistä, jotta ei tarvitse käyttää suuria voimia
Alijohtaja
27.07.2013, 00.05
Suuressa voimassa on viehätystä.
Uskoisin että 200W teholla ei hilata >145kg yhdistelmää edes 7% mäkeä taluttamatta todella hitaasti.
Tottahan toki 200W vie 135 kg mäen päälle ajamalla. Pienet välitykset vain pyörään. www.analyticcyling.com kertoo, että vauhtia on noin 7 km/h. Itse ajoin noin 100 kg:n massalla (pyörä + kuski) ylös 20% nousua 4 km/h. Tehot olivat todennäköisesti hieman yli 200W ja kadenssi vähän yli 20.
kun 10min raskaita nousuja ei edes löydy maasta?
Ylläsjärvestä maisematien nousu 3.5 km / ~175 m , eli liikenneympyrästä 3.5 km nousee yhtäjaksoisesti. En tiedä onko tuo raskas, mutta läskille huonokuntoiselle tuo oli murhaa.
Kyllä mulla meni tuossa yli kymmenen minuuttia (13.52)...
95 kg kuski ja maantiefilo, 34 / 23 välityksillä alkoi kadenssi käydä hitaaksi. Jalat ois jaksanu vaikka putkeltakin, mutta vissiin mulla on liian pieni suu ko ei happea saanu tarpeeksi...
Tottahan toki 200W vie 135 kg mäen päälle ajamalla. Pienet välitykset vain pyörään. www.analyticcyling.com kertoo, että vauhtia on noin 7 km/h. Itse ajoin noin 100 kg:n massalla (pyörä + kuski) ylös 20% nousua 4 km/h. Tehot olivat todennäköisesti hieman yli 200W ja kadenssi vähän yli 20.
Ei tarvinnut ottaa kuin 6kg pois painosta ja jo pääsi sen viheliäisen mäen ylös, mutta olihan se todella hidasta runttaamista, hyvä jos pystyssä pysyi, mutta nousipa kumminkin, pienestä se osaa olla toisinaan kiinni.
Wattimääristä en tiedä mitä oli, kevennyksistä johtuen ei käsitystä edes nopeuksista mitä tuli käytettyä, mutta en minä oikein niin hitaasti osaa kampia pyöritellä, 60 alle on sellainen mikä tuottaa jo vaikeuksia, niin sitten sellainen selvästi siitäkin hitaampi, jalat tahtoi mennä jatkuvasti kovempaa ja vaikea oli olla käyttämättä sitä voimaa, kun hitaassa veivaamisessa sitä väkisin meinaa käyttää voimaa, että pääsee 'käyntiin'. Seuraavaksi tulee 28:n tilalle 22 eturatas ja eiköhän sitten nouse kierroksillakin, pito saattaa olla seuraava ongelma.
Innostuin itsekin laskemaan tehopainosuhdetta, kun odottelen uutta fillaria ja kuskikin on keventynyt.
Jos ajoin heinäkuun alussa ylämäen 500 W keskiteholla Colnagolla, ja jos haluan pysyä "entisen minäni" kanssa samassa tahdissa syyskuussa kotiutuvalla Bianchi Oltrella, riittää samaan vauhtiin 461 W (kun pyörästä lähtee 3 kg ja kuskista 5 kg). Laskelmasta tarkemmin pitkähkössä blogitekstissä Painonhallintaa rahalla ja ilmaiseksi (http://fillari.blogspot.fi/2013/07/painonhallintaa-rahalla-ja-ilmaiseksi.html).
Marsusram
29.07.2013, 13.27
Vuosaaren täyttömäkeä eilen kiivetessä oli niin kuivaa ja irtonaista pintaa, että putkelle nousu olisi aiheuttanut välittömästi sutimista ja vauhdin tyssäämisen. Tasaisesti vääntäen penkistä kiipesi parhaiten. Maastopyörällä alusta ratkaisee aika usein soveltuvan polkemistekniikan. Juurakko- ja kivikkonousuissa tarvitsen voimareserviä ja rytmitystä, jotta keula nousee yli kynnysten.
kolistelija
29.07.2013, 13.34
Innostuin itsekin laskemaan tehopainosuhdetta, kun odottelen uutta fillaria ja kuskikin on keventynyt.
Jos ajoin heinäkuun alussa ylämäen 500 W keskiteholla Colnagolla, ja jos haluan pysyä "entisen minäni" kanssa samassa tahdissa syyskuussa kotiutuvalla Bianchi Oltrella, riittää samaan vauhtiin 461 W (kun pyörästä lähtee 3 kg ja kuskista 5 kg). Laskelmasta tarkemmin pitkähkössä blogitekstissä Painonhallintaa rahalla ja ilmaiseksi (http://fillari.blogspot.fi/2013/07/painonhallintaa-rahalla-ja-ilmaiseksi.html).
Tähän voisi lisätä sen että tuollainen 40W ero vaikkapa minuutin-kahden suorituksessa voi olla se ero jota sanoin kuvaillaan "järjetön tuska" ja "suht helppo, vaikka tuntuu" sanoin.
Tähän voisi lisätä sen että tuollainen 40W ero vaikkapa minuutin-kahden suorituksessa voi olla se ero jota sanoin kuvaillaan "järjetön tuska" ja "suht helppo, vaikka tuntuu" sanoin.
Pohdiskelin tätä ja tosiaan mitä tiukempi nousu, niin sitä suuremman vaikutuksen sillä painonkevennyksellä sitten myös saa. Tosin pohdiskelin myös sitä, että kun mulla on ukosta lähtenyt niin paljon painoa pois, että sittenhän mun kunto ei juuri ole kehittynyt ja mäet nousee ylös kepeämpien välityksien sekä kevyemmän ukon takia, niin että nyt myös kepeämmän fillarin takia.
Toki on se kuntokin varmasti noussut, mutta 29kg+6kg + talvikamppeet ja nastarenkaat, kun ajatellaan kevennystä tapahtuneen, eli siis vähintäänkin 35kg, todennäköisesti lähempänä neljääkymmentä, niin kai sen fillarin pitäisi jo lentää, mitä se ei kyllä tee, mäet on yhä pahoja, mutta ei sentään ihan katki ole niin monessa mäessä.
Tämä projekti ei ehkä ole ohi vielä ensi kesänäkään, mutta touhu on mielekkäämpää ja mäet ei enää sellaisia painajaisia vaan mukavia haasteita, eli ehkä se on kehitystä :P
Noilla mun käyttämillä teillä, jotka enemmän maastoajoa on kuin mitään muuta alalajia, on tuo pito tosiaan juurikin tuollaista, että putkelta jos tiukemmissa nousuissa alkaa potkimaan vauhtia, niin meinaa meno tyssätä sutimiseen, istualtaan sopivassa etukenossa menee paremmin.
Sitten se voimanhallinta, sillä on kyllä iso merkitys, vaikka kuinka tuntuu, että voimaa olisi, niin sitä pitäisi osata säännöstellä tarkemmin, niin että vain juuri tarvittavan käyttää, ei rengas luista niin helposti ja jää paukkuja pisempään vääntää sitä mäkeä ylös.
Etupyörän nostoahan voi tehdä myös ihan painopistemuutoksilla, mutta se on aika haastavaa alussa, meinaa mennä nurin niin helposti tai sitten tulee liikaa käytettyä voimaa ja liian vähän muutettua painopistettä, sellainen jouheva mahdollisimman pieni kuormitus samaan aikaan kun muuttaa painopistettä vähän taaemma ja sitten taas painopiste eteen ja suht tasaisena pyöritys, joskus osasin vähän, mutta nykyään tuskin, sillä kuitenkin juurakossa tuntui pääsevän paljon pisempään joskus muinoin, mutta se vaati paljon harjoittelua, että sai onnistumaan ilman oho hups rämps efektiä.
Samaan aikaan kun yläkroppaa ja jalkoja pitää kontrolloida suht keskittyneesti, se kai siinä suurin haaste, mutta toisaalta se on aika kiinnostavaakin.
Keskiviikkona olisi sadekelin ajelut ja nyt ei ole edes lokareita, kun piti keventää, no menee mäet paremmin ja kuraa varmaan suussakin...
gnothi seauton
30.07.2013, 22.44
Ylläsjärvestä maisematien nousu 3.5 km / ~175 m , eli liikenneympyrästä 3.5 km nousee yhtäjaksoisesti.
Kuulostaa hapokkaalta. Rukan maisemissa nämä on myös kipakoita asvalttipätkiä:
2km/123m, http://app.strava.com/segments/4294623
4km/155m, http://app.strava.com/segments/4304921
Polvet vasta toipuu mökille tulosta .. mitäs piti olla 20+ kg kuormaa ..
Kuulostaa hapokkaalta. Rukan maisemissa nämä on myös kipakoita asvalttipätkiä:
2km/123m, http://app.strava.com/segments/4294623
4km/155m, http://app.strava.com/segments/4304921
On noissakin kiipeämistä, se 3.5km / 175m on 5% keskinousulla, äkkisestään ei hirmuinen nousu, mutta tuo pituus kyllä tekee siitä sellaisen, että kyllä töitä saa tehdä hetken aikaa.
Täällä on noin 2km 4% nousulla, mutta se menee mulla nykyään aika helposti ylös, toki aika hitaasti ja aikaa menee, mutta nätisti se nousee, juurikaan ei noita 10% ja yli mäkiä muutamaa sataa metriä pisempään kykene ajamaan.
Varmaankin jollain tapaa voisi laskea sen, kuinka paljon pitää lisätä painoja, että voisi simuloida jyrkempää nousua?
20kg rojua matkassa varmaankin tuo jonkinlaisen lisäyksen, ilman rojuja mäet menee sitten kuin tasamaakin, harjoitteleehan astronautitkin painojen kanssa vesialtaassa avaruuspuku päällään, olisihan siinä lisää haastetta jos kunto on niin kova, että nykyiset kotimaan mäet eivät tyydytä :D
Mutta kyllä minä ihmettelen kuinka hirmuinen kunto joillain on, vuosikausien harjoittelua se varmastikkin vaatii.
Pyörittelin vähän karttaa tässä, löysin yhden mielenkiintoisen pätkän jonka ajattelin käydä tarkastamassa kunhan saa tankattua.
1.5km 5.3% keskinousulla, tuossa on kaksi noin 400m pätkää joissa 6.8% nousua ja yksi mäki, joka on noin 30%, mutta kun tie menee viistosti mäkeä ylös, niin prosentit jää sinne vajaaseen 7% käytännössä. Kartassa ei näy mitään polkuja olevan siitä suoraan ylös, enkä tiedä onko maasto sellaista, että voisi kokeilla maastoajoa ylös tuota noin 70m matkaa, tosin voihan se olla, että 30% ei nouse enää polkemalla vaikka olisi polkukin.
Tuolla reitillä korkein kohta olisi yli 260 metriä merenpinnasta, alin kohta noin 153m merenpinnasta, ehkä noin 30km pituutta ja joitain satoja hirvikärpäsiä, saas nähdä kuinka käy, kun pitäisi pysyä alle 130 sykkeissä.
Edit: Tulihan käytyä, ei kovin pahoja nousuja, mutta niitä oli niin paljon, nousua nousun perään, sitten laskettiin alas ja taas uudestaan noustiin, varsin mukava rääkki, etenkin kun yhden tiukan mäen lopulta päätin kiertää ja läksin kärrypolkua menemään, lopulta fillaria suometsässä kanneltiin ja hirvikärpästä aivan tajuttomasti.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2019, Jelsoft Enterprises Ltd.