Näytä tavallinen näkymä : Miten saada lapsi oppimaan pyöräilemään?
touko pouko
04.07.2013, 09.56
Hei, eli tämmöisen pulman kanssa ollaan painittu. Kyseessä 7v tyttö joka on aika arka ja pelkää kaatumista ja epäonnistumista. Pari viikkoa ollaan treenattu pikku pätkissä mutta ei tunnu tapahtuvan mitään kehitystä. Pyörä on oikean kokoinen ja työntötanko on käytössä. Kovasti ollaan koitettu kannustaa ja rohkaista. Polkimet oli irti jonkin aikaa että olisi potkimalla rullaillut mutta kun rohkeus ei riitä. 10-20min kerralla ollaan koitettu treenata mutta sitten loppuu into tytöstä. Kaikki ideat ja vinkit otetaan vastaan!
Iglumies
04.07.2013, 10.48
Pyöräilevä kaveri mukaan opetukseen ja näyttämään mallia, ne vanhempien neuvot ei välttämättä ole oikeita lapsen mielestä.
touko pouko
04.07.2013, 11.21
Apupyöriäkin on koitettu ja isoveli on ollut apuopena mukana. Tyttö ei suostu ajamaan kun nurmikolla, muuten tulee itkuhuutoa. Potkulautaa yritettiin tarjota että sais vähän tasapainotreeniä mutta ei uskalla mennä silläkään.
Vaikuttaapa kinkkiseltä tapaukselta tyttösesi. Onko hän kaatunut pahasti jossain vaiheessa opetteluaan? Mitäs jos opettelisi niin pienellä pyörällä ajamaan, että tuntuisi turvalliselta istua pyörän selässä? Ei ainakaan pääsisi kaatumaan niin herkästi.
Malttia vaan vanhemmille. Toiset ovat joissain asioissa vain arempia kuin toiset. Välillä kokeilemaan lyhyeksi ajaksi, jos neiti itse siihen suostuu. Uskon, että kavereiden esimerkki rohkaisee tytön jossain vaiheessa opettelemaan ajamisen ihan vapaaehtoisesti.
platipus
04.07.2013, 11.49
Meillä oli ihan sama ongelma. Oppiminen tapahtui kavereitten kanssa pyöriessä, iskän ja äiskän opettamisyritykset oli ihan toivottomia. Eli leikin kautta ainakin meillä lähti, nyt kun oppi ajamaan, niin suostuu jopa kuuntelemaan ohjeita.
maalinni
04.07.2013, 11.51
Kiristys, uhkailu, vittuilu...
Pyöräilystä pitäisi tehdä iloinen ja hauska juttu. Miten tämä sitten onnistuu on mahdoton sanoa tuntematta tyttöä. Meillä toinen tyttö oppi talvella 100 kaatumisen jälkeen (4 vuotias). Talvella hyvä opetella kun kaatuminen ei satu. Toinen oppi kerrasta kun oli pari kertaa kokeillut potkupyörää (3 vuotias). Molemmilla oli kova tahto ja innostus. Siskon poika oppi vasta 7 vuotiaana, kun ei aiemmin vaan huvittanut. Näemmä nolotti mennä kouluun kun ei osannut ja opetteli sitten hampaat irvessä. Mopolla oli tosin ajanut jo aiemmin.
Tyttö ei suostu ajamaan kun nurmikolla, muuten tulee itkuhuutoa.
No anna ajaa siellä nurmikolla jos ei muualla käy. Aika hoitaa asian ja kun ajaminen alkaa sujua voi helposti jatkaa muulla alustalla. Kärsivällisyyttä vaaditaan ja paljon.
Laita työntötanko metallinkeräykseen. Mitään iloa siitä ei ole tytön oppimiselle. Tasapaino pitää olla itsellä hallussa ja sen oppii varmasti jos kerran kävellessä pysyy pystyssä. Jos vauhtia pitää antaa voi työntää kuskia selästä. Se tuntuu turvallisemmaltakin kuin työntötanko.
Apupyöriäkin on koitettu ja isoveli on ollut apuopena mukana.
Isoveli != kaveri
Pitää olla joku koulu/päiväkotikaveri joka osaa ajaa. Meillä tytär kuuntelee isoveljiä vielä vähemmän kuin vanhempia. Paitsi silloin kun tehdään jotakin kiellettyä, niin voi sanoa että veljet käski...
BianchiMan
04.07.2013, 12.09
Tuo potkupyörä on ihan yliveto tuohon hommaan. Antaa vaan sillä vapaasti mennä ja pyytää jalat ilmassa liuttamaan loivia alamäkiä. Sitten jonkin ajan päästä samaa loivaa alamäkeä oikealla pyörällä ja pyytää samalla tavalla liuttamaan. Siitä se sit lähtee.
Anna mennä nurmikolla, loivaa alamäkeä tasapainoa harjoitellen. Isä työntää pyörän ylös ja sitten tyttö taas laskettelee itsekseen alas. Niin onta kertaa kuin on kivaa. Tasapaino löytyy vähitellen, ja sitten voi itse kiinnostua polkemisestakn. Kunnon lenkkarit jalkaan, satula alas, niin ei satu kun kuitenkin panee säikäyksissään jalkansa maahan. Työntötanko pois, tai käytä sitä enintään siihen että käsi on löysästi tangon ympärillä urvaamassa, älä ainakaan missään nimessä työnnä pyörää siitä.
Samaa mieltä kuin monet edelliset: oppii kun kaveritkin ajavat. Itse olen oppinut kahdeksanvuotiaana esikaupunkilaiskaverien luona. Siihen aikaan ei ihan pieniä lastenpyöriä tosin ollutkaan.
Suosittelen, että otatte nykyisestä pyörästä polkimet pois ja laskette satulan normaalia alemmas. Tyttö harjoittelee tasapainon ylläpitoa muutaman viikon potkuttelemalla fillarilla. Uusia hankintoja ei tarvitse tehdä ja harjoittelu tapahtuu samalla tutulla vekottimella jolla tyttö tulee tulevaisuudessakin ajamaan. Muutaman viikon intensiivisen potkuttelun jälkeen polkimet laitetaan takaisin ja jos hyvin käy niin ajamisessa ei ole enää muuta ongelmaa kuin, että millä sen tytön saisi houkuteltua illalla sisälle nukkumaan :).
edit: itsellä tästä metodista kokemusta kahden lapsen osalta ja hyvin meni. Poika karkasi heti kun laitoin polkimet takaisin paikoilleen.
No anna ajaa siellä nurmikolla jos ei muualla käy.
+1. Ja kärsivällisyyttä, menkää lapsen ehdoilla. Lyhytpinnaisena isänä tiedän että se on vaikeaa, mutta kyllä se siitä.
Jake_Kona
04.07.2013, 13.00
"Itkun kautta elämässä oppii kaikki vaikeat asiat".
Pienellä lapsella itkun määrä on vakio ihan sama miten kasvattaa. Ei ole tietystikkään itkuttamisesta kyse vaan se joskus sieltä tulee vaikkei mihinkään pakotettaisikaan. Pieni kannustava rohkaisu auttaa jos pyöräilemään liikkeelle lähtö jännittää. Itse olen yrittänyt vähentää liiallista puuttumista ja varoittelua, koska silloin ei itse opi. Kaatumisiahan tulee, mutta luottaisin lapsen omaan suojeluvaistoon. Kunhan ympäristö on "autoton"
...ja lisää neuvoja satelee:) ...mieti, millainen oppija lapsesi on ollut muissa asioissa ja mikä on hänen tapansa toimia...meneekö esim. piirtäessä ensin puoli tuntia suunnitteluun ja sitten työstää viimeisen päälle huolellisesti....
Mutta kannustus ja kehuminen on yleensäkin lapsen kanssa eläessä tuloksekkaampaa kuin mikään muu...tsemppiä kovasti:)
touko pouko
04.07.2013, 14.14
Kiitokset kommenteista. Koitetaan tuota polkimien irrotusta ja annetaan tytölle aikaa oppia.
TetedeCourse
04.07.2013, 14.17
Suosittelen, että otatte nykyisestä pyörästä polkimet pois ja laskette satulan normaalia alemmas. Tyttö harjoittelee tasapainon ylläpitoa muutaman viikon potkuttelemalla fillarilla. Uusia hankintoja ei tarvitse tehdä ja harjoittelu tapahtuu samalla tutulla vekottimella jolla tyttö tulee tulevaisuudessakin ajamaan. Muutaman viikon intensiivisen potkuttelun jälkeen polkimet laitetaan takaisin ja jos hyvin käy niin ajamisessa ei ole enää muuta ongelmaa kuin, että millä sen tytön saisi houkuteltua illalla sisälle nukkumaan :).
edit: itsellä tästä metodista kokemusta kahden lapsen osalta ja hyvin meni. Poika karkasi heti kun laitoin polkimet takaisin paikoilleen.
+ 1 Kummatkin lapseni oppi ajamaan tällä tekniikalla muutamassa päivässä.
No ei kaikista tule pyöräilijöitä, miksi lapsi täytyy pakottaa jos tuntuu tuskaiselta?
perttime
04.07.2013, 16.58
7 vuotiasta ei kumminkaan vielä pistetä itsekseen pyörällä liikenteeseen, joten mikäs kiirus tässä on.
Samaa mieltä siitä, että ison veljen apu ei useinkaan toimi (nimim. itsekin isoveli...)
Ilman polkimia satula alhaalla on monella toiminut.
... omakaan tytär ei aluksi oikein innostunut. Vähän sama meininki kuin Lassilla ja Leevillä.... Oppi kumminkin. Appiukon (RIP) tekemä isopyöräinen potkulauta eli "jepa" taisi auttaa asiaa.
+1. Ja kärsivällisyyttä, menkää lapsen ehdoilla. Lyhytpinnaisena isänä tiedän että se on vaikeaa, mutta kyllä se siitä.
Just näin! Lapset on niin erilaisia, ettei kannata vertailla naapurin kakaroihin mitä ne osaa ja mitä ei, omaa tahtia vaan eteenpäin ja nurmikkoa rullalle.
touko pouko
04.07.2013, 17.20
Joo, ei tässä pakolla yritetä. Hyvänä motivaationa tuntuu toimivan että saa yhtä paljon ipad aikaa kun pyöräilyaikaa
Vielä yksi tekninen vinkki on huppari. Matalasta tarakasta tai pyörästä on vaikea pitää kiinni ja liikkua riittävän ripeästi pyörän vieressä mutta hupparin hupusta kiinni pitäen pystyy kulkemaan sopivaa vauhtia pyörän vieressä samalla kun lapsi tajuaa osaavansa ajaa. Ei tule sitten sitä perinteistä rönäämistä siinä vaiheessa kun isin ääni kuuluu kauukaaa takaa: "sehän menee hyvin!"
Meillä tämä on toiminut kolmen lapsen kanssa mutta sitä ennen on kyllä jo menty apparit yläasennossa silläviisiin että tasapainoa on selvästi jo vähän löytynyt. Eli ehkä tämä kikka ei aloittajaa ekana auta mutta myöhemmin siitä voi olla hyötyä.
Ööö...väkisin?
pitää kokeilla tota polkimien pois ottamista. Meillä nuorempi tyttö oppii varmaan ajamaan pyörällä ennen tota vanhempaa, jolla on aina joku syy valmiina kun yrittää tarjota ilman apupyöriä ajoa.
Meidän kahdella isommalla lapsella oli molemmilla ensin apparit, joista molemmat oppi pois 6-vuotiaana. Kakkoselle oli potkupyörääkin tarjolla, mutta ei kiinnostanut. Appareiden haittavaikutuksia ei huomaa enää muutaman kuukauden jälkeen, joten nekin on minusta OK vaihtoehto. Varsinkin todella hentorakenteiselle kakkoselle pyörän (spessun hotrock 16, ei sekään mikään ankkuri) pystyssä pitely paikallaankin oli aluksi sen verran vaikeaa että apparit oli varmaan ihan hyvä ratkaisu.
Ykköstä ei oikein ajaminen kiinnostanut vaikka vanhemmat tuputti vähän turhankin usein... Luultiin että tyttö lopettaa jo ne vähäisetkin kavereiden perässä ajelut. Oppi kuitenkin yllättäen varmaan jollain kolmannella kokeilulla ajamaan ilman appareita, kun pidettiin toisella kädellä vaatteista kiinni vyötäröltä ja toisella ranteesta / ohjaustangosta ja näytettiin että käännetään aina sinne minne meinaa kaatua. Myöskin vähemmän innostuneen ja lisäksi kontrollifriikimmän pojan kanssa appareista pois oppiminen tapahtui ainakin 10 kerran kautta samoin metodein ja sitten meni vielä jonkun aikaa että uskalsi ja oppi ajamaan mutkat kallistamalla. Liikkeelle lähtemisen oppiminenkin meni samassa suhteessa - toinen vain rupesi lähtemään liikkeelle, kun taas toisen piti saada lähes täysi hallinta vanhemman avustuksella. Kahden varsin erilaisen lapsen perusteella arvelisin että rohkeammalle lapselle sopii ilman appareita potkuttelemalla opettelu, mutta aralle "täyttä kontrollia vaativalle" saattaisi sileällä asfaltilla ajelu appareilla ja niiden vähittäinen itseluottamuksen tahdissa ylöspäin hivuttaminen ja ajoittaiset apparien poistoharjoitukset tai ilman polkimia potkuttelut sopia paremmin.
Työntökahvaa käytettiin meillä ihan työntelyyn, sillä tasapainon opetteluun siitä ei ollut mitään apua.
Lahjontakin auttaa, sillä kakkosen pyöräilemään oppiminen oli isosiskon ja nuoremman naapurin pojan luoman paineen lisäksi kyllä ihan Angry Birdsien ansiota... (3 kiekkaa pihan ympäri = 1 kierros Angry Birdsiä) :D
Neiti kesäheinä
05.07.2013, 16.05
Pystyyhän tyttö varmasti polkemaan riittävän lujaa? Kuten me kaikki tiedämme, liikkumatonta pyörää ei pysty pitämään tasapainossa ja mateluvauhdillakin se on aika hankalaa. Aloittelevalle lapselle se on mahdotonta.
Hyvä juttu, että lahjonta ipädillä auttaa, jatkakaa sillä linjalla! Vaikka motivaatiota asiaa kohtaan ei alussa olisi, se yleensä syntyy tekemisen ja jäljen syntymisen myötä (esim. siivous!). Motivaattori voi olla myös täysin ulkoinen asia, kuten tuo Angry Birds -esimerkki osoitti. Korottaisin siksi vähän panoksia, löytyisikö joku loppupalkinto minkä lapselle voi saavutetusta taidosta antaa? Esim. uimareissu jonnekin sellaiselle rannalle/halliin missä ette yleensä käy.
Juttelisin myös koulun alkamisen. Jos ekaluokkalainen erehtyy paljastamaan käyttävänsä vielä appareita, voi keskustelun toinen osapuoli tahallisesti tahi tahattomasti loukata aika pahasti.
Meillä oli sama ongelma keskimmäisen pojan kanssa, syyksi paljastui lopulta neurologiset ongelmat, nyt pari vuotta myöhemmin menee niin että hyvä jos perässä pysyy. Maltti on valttia, eli lapsen ehdoilla, "hieman" johdatellen :-)
Meillä alkuvuodesta 4 vuotta täyttänyt poika oppi ajamaan ilman apurattaita tänä kesänä tyyliin kerrasta (oikeasti varmaan vasta kolmannella, kunhan saatiin se varmuus). Aikaisemmin oli "harjoiteltu" polkemista pienellä 3-pyöräisellä Nopsa Trikellä. Sillä oli hyvä harjoitella polkemista, aluksi sisällä, koska polkimet pyörivät kokoajan. Myöhemmin ostettiin Helkama Nappula (16") käytettynä ja siihen hieman myöhemmin apurattaat. Apurattaiden avulla pyöräiltiin jonkin verran (hyvin vähän) edellisenä kesänä. Samoihin aikoihin taisi alkaa potkupyöräily, edelleen pienessä mittakaavassa. Tänä kesänä, alkaen heti toukokuusta tai huhtikuun lopulta, mentiin jo melkoista vauhtia ja pitempiäkin matkoja. Nyt pitäis saada varmuus jarruttamiseen ja muuhun normaaliin liikennekäyttäytymiseen.
Nuorempi poika, täytti juuri 2 vuotta, painelee jo aika hyvin potkupyörällään. Polkeminen ei ole vielä hanskassa, mutta eiköhän sen hoksaaminen tapahdu tänä kesänä. Jos olis "lukkopolkimet" em. Nopsassa, niin ehkä hahmottuis nopeemmin ;) En tiedä uskaltaisko asettaa ens kesän tavoitteeksi pyöräilyn ilman apurattaita, mutta nyt kun on suunilleen hallussa tämä kuvio, niin voi onnistuakin.
Molemmissa pojissa on ja on ollut jo aika paljon potentiaalia ja taitoa, sekä halua erinäisiä asioita kohtaan, osin "valitettavasti". Siinä mielessä en pidä tuota pyöräilyn oppimista mitenkään mahdottomana jo noin nuorena tai ylipäätänsä. Toisaalta taas toiset oppii muita asioita helpommin, paremmin ja nopeammin.
Luin tosiaan internetistä, tuosta ehdottoman totuuden lähteestä, että apurattaat ovat ihan turhat pyöräilyn oppimisen kannalta. Kantavana ajatuksena jutussa taisi olla, että tasapaino haetaan potkupyörällä tai polkimettomalla polkupyörällä. Sinänsä sama asia, mutta jälkimmäiseen voi laittaa ne polkimet takaisin ;) Tietysti silloin kun pyöräily on olennainen liikkumismuoto, niin apurattaat voivat olla tarpeen. Meillä on tosin kärrykin, joten kuljetusteknisistä syistä apurattaita ei tarvitsisi ollenkaan. Aluksi potkupyörävaiheessa saa varmasti tasapainon kehittymisen paremmin alkuun asettamalla istuimen "liian alas", samoin meillä oli aluksi Nappulassa istuin liian alhaalla, mutta sitä nostettiin äkkiä useita senttejä.
Kun ei kesän aikana (7v?) tuntunut oppivan niin yksi karjaisu: NYT AJAT! auttoi. Oppi ajamaan hetkessä...
Tuo hetkessä ajamaan oppiminen oli tn pitkän prosessin lopputulema. Lasten kehitysaikataulut on hyvin erilaisia eri asioissa, ja lasten tempperamentit ja luonteet erilaisia. Kukin tyylillään. Joku saattaa oppia yllättävän paljon vain katsomalla kun muut = kaverit tai sisarukset tekee jotakin. Eli suosittelen vaikka ilman pyörää hiippailemaan jossain leikkipuistossa missä samanikäiset kaverit vaikka pyöräilee? Voikin haluta koittaa kaverin pyörää kun aikuisten silmä välttää? Jos asia tuntuu kovin vaikealta voi sen varmaan jättää tauolle viikoksi...kyllä elämässä ehtii vielä. Vain hetkonen ja siirrytäänkin vaiheesta "jospa lapsi jo tekisi sitä ja tätä" --> "kunpa ei vielä tekisi sitä ja tätä" vaiheeseen :) En viitsi kertoa minkä ikäinen olin kun eka kertaa...ajoin pyörällä.
Riittävän iso alamäki ja reilu alkuvauhti. Jaa, hirveää ja kamalaa ja ties mitä, lastensuojelukin paikalle?
No, toi oli millä itse opin kakarana pois apupyörien pauloista, kun rohkeus ei piisannut niistä luopumiseen, vaikka jotenkin sujui ilmankin, niin reilussa vauhdissa sitä hoksasi, että eihän tässä mitään apupyöriä tarvitse.
Seuraavaksi sitten opittiinkin, että isojen poikien joukkion lähelle ei silti kannata pyöräillä, kun se pyörä lähtee alta ja rikotaan, sitten pillitys saattaakin taas alkaa, mutta se on oppimisprosessissa myöhäisempi vaihe.
Vaikka nykyään eletään pumpulissa, niin ehkä nykyäänkin on välillä näitä kovia kouluja käytävä?
touko pouko
06.07.2013, 10.54
Sehän tässä onkin, kun tyttö menee jo tokalle.. Nuorempanahan kaikki on helpompi oppia, mutta tässä tapauksessa se ei ole ollut mahdollista..
No entä jos lähestyisi ongelmaa erilaisesta suunnasta, eli jos arastaa sitä ajamista, niin siihenhän on syy, todennäköisesti kaatumista pelätään tai jotain sellaista?
Siinähän voisi jättää koko pyörän pois ja alkaakin harjoittelemaan kaatumista, ehkä sitä huomaisi, että ei se olekkaan niin pahajuttu se kaatuminen, kun sen osaa tehdä oikein, johonkin pehmeään ensin, sitten vähän suojien kanssa kaatuilua jne.
Nykyään on varmasti kaatumistakin opettavia youtube-videoita vaikka kuinka joista saisi ideoita.
Tosi harvathan oikeasti harjoittelee sitä kaatumista ja tosi monilla kaatuessa menee luuta poikki, ehkä menisi vähemmän jos harjoiteltaisiin moisia taitoja enemmän?
No, siinä yksi erilainen lähestymistapa ongelmaan.
Kaatuminen pelottaa. Meilläkin. Ostin tytölle (6v) ajohanskat (spessulla ainakin lastenkokoja) ja sanoin, että ne kun on kädessä ei satu jos kaatuu... Nyt ajetaan, ja kaatuillaan, jo ihan mallikkaasti, hanskat kädessä.
Ja kun kaadutaan, nauretaan. Kaatuilee ne EuroSportillakin.
Meillä homma alkoi onnistumaan kun saatiin lainaksi kevyt ja "liian" pieni pyörä, jonka satulasta ylsi hyvin maahan. Taulukkokokoisella hommasta tullut mitään.
Nythän muuten muistin, että meillä oli tytöllä skeittailusuojat kun aloitti pyöräilemään. Ranne-, kyynär- ja polvisuojat. Oiskohan siinä se ratkaiseva itseluottamusbuusti? Ja onhan niistä oikeastikin iso apu, ei pahasti satu kun sitten mukkailee.
Täälläpä oli hyviä vinkkejä, kiitos niistä! Meidän 3-vuotias poika oppi ajamaan ilman apupyöriä, kun siirryttiin loivaan nurmikkorinteeseen. Lasketeltiin ensiksi sitä apupyörillä muutamaan kertaan. Sen jälkeen satula alas ja apupyörät pois, pidin selästä kiinni pari ensimmäistä laskua. Viidennen laskun jälkeen lähtikin jo polkemaan itsekseen mäen alla ja siinä se oli. Nyt ei muuta tekisikään kuin aja pyörällä. Meillä oli turvana Bauhausista ostetut lasten työmiehen rukkaset.
Tuolla ne on aiempana moneen kertaan:
- rauhallista opettelua, ei pakottamista, ellei harjoittelu huvita lasta, siitä ei tule mitään ja pakottamalla ei ainakaan tule mieleistä harrastusta
- polkimet pois, satula tarpeeksi alas ja potkutellen loivaa nurmikkoalamäkeä tasapainoa hakemaan (pehmeällä kaatuminen ei satu niin paljoa ja vauhtia ei tule liikaa)
- sitten aikanaan polkimet, kun tasapaino on ensin saatu
- vertailuryhmänä menee niin, että oma ja naapurin lapsia oppi pyöräilyn noin helposti (potkupyörä kolmivuotiaasta, islabikesit tms. kevyet laatupyörät)) ja jotkut naapuruston lapsista eivät oiken hallitse hommaa vieläkään (apupyörät ja työntötangot ja helvetin painavat ja raskaasti ajettavat markettilastenpyörät)
Mä halusin apupyörät pois ja väkisin opin kuulemma .. kaatuu .. kaatuu .. kaatuu.. ei enää kaadu .. ikää oli jo varmaan monta vuotta .. neljä-viis? , alla joku venäläinen "lasten" pyörä .. tolla sit piti heti päästä mettään jäälle kallioille ja ajella isojen kivien yli ..
Kaverin skidillä näytti FB päivityksen mukaan olevan aika hyvä suojaus, rullaluistelusyndid ja olisko ollu peräti FF ..
touko pouko
10.09.2013, 21.54
Tänään se tapahtui, ensimmäiset metrit ominavuin ja ilman apupyöriä... Voi sitä riemua. Jee!
Sopivan kokonen mäki ja muksulle kypärä päähän sitten pyörän selkään ja mäkeä alas. Kyllä se siitä lähtee sujumaan. Tuli sellanenkin tässä mieleen tätä lukiessa että miten sitä on opittu ennen vanhaan ajamaan kun ei ollut SOME:a ja foorumeita auttamassa. Toisaalta sekin ihmetyttää että onko se oma opettelu jo unohtunut jos ei osaa omaa kersaa opettaa ajamaan. Toivottavasti nyt kuitenkin kaikki lapset oppii ajamaan ennemmin tai myöhemmin.
Sopivan kokonen mäki ja muksulle kypärä päähän sitten pyörän selkään ja mäkeä alas. Kyllä se siitä lähtee sujumaan. Tuli sellanenkin tässä mieleen tätä lukiessa että miten sitä on opittu ennen vanhaan ajamaan kun ei ollut SOME:a ja foorumeita auttamassa. Toisaalta sekin ihmetyttää että onko se oma opettelu jo unohtunut jos ei osaa omaa kersaa opettaa ajamaan. Toivottavasti nyt kuitenkin kaikki lapset oppii ajamaan ennemmin tai myöhemmin.
Toisaalta olisihan se hyvä, että maailman paras koulujärjestelmämme opettaisi kaikki edes lukemaan.
Onnittelut Touko Poukolle, kyllä se siitä lähtee :)
Tänään se tapahtui, ensimmäiset metrit ominavuin ja ilman apupyöriä... Voi sitä riemua. Jee!
Mahtavaa! Omilla penskoilla toi on vielä edessä, vanhemmalla varmaan enskesänä.
Fillarilla tuli käytyy koulussa melkei heti ku oppi polkee .. tai no melkein
Tänään se tapahtui, ensimmäiset metrit ominavuin ja ilman apupyöriä... Voi sitä riemua. Jee!
Nyt tarvitaan vielä lisää kärsivällisyyttä ja harjoittelua. Onnea molemmille!
tempokisu
12.09.2013, 09.57
Varmaan on eri tapoja. Mulle sopii "pakon edessä on pakko".
Koulut alkoi enkä osannu ajaa pyörällä! Apupyörillä en ajanu kun en kehdannut, olin 6-vuotias mutta lokakuussa täytin 7.
Mentiin mummolan pihatielle harjoitteleen, isä sanoi pitävänsä satulan takaa kiinni ja antoi vauhtia. Siinä mä sitten ajelin, mutta kun huomasin että maassa oli sellaisia pieniä PELOTTAVIA SIENIÄ niin menin paniikkiin ja kaaduin.
Isä ei ollutkaan pitänyt kiinni, olin ajanut sen koko tienpätkän itekseni.
Itkin kamalasti kun makasin tappajasienten keskellä, mutta itku vaihtui iloksi kun osasin ajaa pyörällä.
Samoin kävi luistelun kanssa, mentiin potkukelkan kanssa jäällee, mutta sehän lähti sitten siittä ilman potkuria.
Uimisen kanssa oli hankalampaa, ei millään. Kunnes yhtenä kauniina kesäpäivänä hoksasin että mähän pysyn pinnalla.
Itekseni opettelin nuotit ja pianonsoiton perusteetkin.
Eli ei auta jos joku käskee tai maanittelee. Sen pitää tulla itestä.
Potkupyörä on minun mielestä kyllä huippupeli opetteluun. Poika alotti vuoden ikäisenä sisällä (koska oli talvi). Vauhti vaan alkoi nopeasti kasvaa ja kevään tullessa harjoittelu jatkui ulkona. Toisena kesänä eli reilu kaksvuotiaana alettiin totutella polkupyörään apupyörien kanssa. Apupyörillä oppi aika hyvin, mutta itse pidän apupyörillä ajamista vähän hölmönä, kun on vaikea välttää sitä, että nojataan toiseen pyörään kokoajan ja käännöksetkin usein menee niin, että pyörä kallistuu ulkokaarteeseen. Potkupyöräily oli vaan niin kivaa ja helppoa, että ilman apupyöriä uuden opettelu ei hirveästi kiinnostanut. Välillä otettiin apupyöriä pois ja kokeiltiin, mutta tahmeata oli. Sellanen "tukitanko" oli myös käytössä, mutta senkin kanssa syylistyi helposti pyörän "taluttamiseen" eli liikaan tukemiseen, niinkuin tässäkin ketjussa taidettiin aiemmin mainita.
Tänä kesänä alkukesästä (3 vuotta ja risat) saatiin sitten apupyörät pois. Silloin aika oli kypsä ja homma naksahti kohdalleen ihan parissa päivässä. Itsenäinen liikkeellelähtökin onnistui jo seuraavana päivänä. Pihan loiva alamäki oli hyvä apu.
Nyt ajetaan jo kauppareissuja sujuvasti. Parhaillaan 5 kilsaa kauppaan ja sama takas. Uskon, että potkupyörän tuoma tasapainonhallinta oli erittäin ratkaisevaa. Poika temppuilee pysähtymistäkin niin, että pyörän ollessa jo pysähdyksissä tasapaino riittää pitämään pyörän hetken pystyssä.
Ostettiin samantien 12-tuumaisen tilalle 16-tuumainen Cube (http://www.cube.eu/bikes/kids/kid-160/kid-160-team/). Mielestäni asiallinen peli. Vaikka pituutta ei 3,5 vuotiaalla ole valtavasti, niin ei tarvii pitää satulaa ihan pohjassa.
Toisaalta on jännä huomata miten suuria lasten luonne-erot on. Tytär on nyt puolitoistavuotias, eikä häntä juurikaan kiinnosta potkupyörä, vaikka isoveli ja naapurinpoika näyttää mallia.
Meidän taloyhtiön pihassa lapset oppineet potkupyörällä kaikkein nopeiten ajamisen,pihassa pikkuinen mäki meidän kohdalla ja siinä kun oikeelle kääntää niin lapset työntää oikean jalkansa eteen kurvassa ja kallistavat kuin speedwei miehet.
Eli kallistuksen hallinta niillä heti hallussa.
Komppaan potkupyörän parhautta. 4 v tyttären pyörästä otin jonkun aikaa sitten polkimet pois. Apupyörien kanssa polkeminen oli ollut aikamoista nojaamista. Nyt alkoi näyttää että tasapaino on löytynyt ja ruuvasin polkimet takas; tyttö lähti ajamaan! Useita monen metrin pätkiä ihan itsekseen ja ihan innoissaan. Harvoin olen ollut näin ylpeä.
Tänään se tapahtui, ensimmäiset metrit ominavuin ja ilman apupyöriä... Voi sitä riemua. Jee!
Lapsen riemu oppimisesta on ihanaa ja tarttuvaa!
Meidän 4-v tyttö oppi tossa kuukausi takaperin ajamaan ilman apupyöriä. Ensin nostettiin apupyöriä, mutta siitä ei tullut oikein mitään, niin apparit pois vaan. Parissa päivässä oppi sujuvat pysähtymiset ja liikkeellelähdöt. Nyt menoa ei sitten pysäytä mikään, pisin lenkki on ollut 10 km ja ensimmäiseen kisaan piti päästä viime viikonloppuna. Ihan selkeästi hommassa mukana itse tekemisen iloa ja vapauden tunnetta, ja isä tietenkin on pakahtua ylpeydestä. Kun se lapsen halu oppia tuli pintaan, niin sitten ei tarvinnut muuta kuin vanhempien hölkätä jalkakäytävää edestakaisin parina iltana.
tunkkari
16.09.2013, 21.22
Niin yksilöllistä. Vanhempaa tyttöä 4v. työnsin ekana iltana 30min vakuutteluilla, että joo joo pidän kiinni. Ja seuraavana päivänä saman verran. Mentiin isäukon kanssa käymään varastossa ja kun ihmettelin, että mihin tyttö katos. Mentiin ulos ja siellä likka paino menemään pyörällä tuhatta sataa. Nuorempi taas apurattailla tukevasti ja kun nosti appareita sentinkään, että pyörä rupes keikkumaan, niin ajot loppu siihen. Naru tarakassa kiinni hinattiin lukemattomia reissuja ja aina kun vähänkään keikku niin eikun takasin kotiin, " mä en haluu". Kovaa hommaa hermojen kannalta :) ... Lähdimmä pidennetylle vkl reissulle ja pappa jäi pyöräilyn opettajaksi ja palkkio tiedossa. Olihan sitä tuupattu melkoset matkat pyörää kolmeen päivää, mutta kun tulimme takaisin niin tyttö ajeli ilman apurattaita :) JESS. Kunnia papalle ja palkkio tytölle. Kyllähän se tuon verran isompana ottaa jo varmaan kunniankin päälle, kun kaverit ajaa. Tsemppiä reeniin ja kyllä se sieltä lähtee..
Ny se meiän alkukesästä (edellisellä sivulla) ilman apurattaita pyöräilemään oppinut poika ajaa jo 20" Nopsalla :O Jätkä on ikäistään pitempi, pitkälle toista metriä jo, joten ylettyy kyllä ihan riittävän hyvin. Pysähtyminen vaatii harjoittelua, kun nyt pysähtyessään irrottaa otteensa ja antaa pyörän kaatua. Varmuus puuttuu kun ei sillä 16" Nappulallakaan paljoa ole ajettu. Nuorempi ei ole vielä keksiny varsinaista polkemisliikettä vaikka sillä Nopsan Trikellä onkin hieman yritetty. Yritettäneen vielä lisää tässä syksyllä kun hyviä kelejä tuntuu olevan.
vBulletin® v4.2.5, Copyright ©2000-2019, Jelsoft Enterprises Ltd.