Miten saada lapsi oppimaan pyöräilemään?

[touko pouko]

Hei, eli tämmöisen pulman kanssa ollaan painittu. Kyseessä 7v tyttö joka on aika arka ja pelkää kaatumista ja epäonnistumista. Pari viikkoa ollaan treenattu pikku pätkissä mutta ei tunnu tapahtuvan mitään kehitystä. Pyörä on oikean kokoinen ja työntötanko on käytössä. Kovasti ollaan koitettu kannustaa ja rohkaista. Polkimet oli irti jonkin aikaa että olisi potkimalla rullaillut mutta kun rohkeus ei riitä. 10-20min kerralla ollaan koitettu treenata mutta sitten loppuu into tytöstä. Kaikki ideat ja vinkit otetaan vastaan!

[SyL4R]

Mitenkäs apupyörät?

[Iglumies]

Pyöräilevä kaveri mukaan opetukseen ja näyttämään mallia, ne vanhempien neuvot ei välttämättä ole oikeita lapsen mielestä.

[touko pouko]

Apupyöriäkin on koitettu ja isoveli on ollut apuopena mukana. Tyttö ei suostu ajamaan kun nurmikolla, muuten tulee itkuhuutoa. Potkulautaa yritettiin tarjota että sais vähän tasapainotreeniä mutta ei uskalla mennä silläkään.

[Virpi]

Vaikuttaapa kinkkiseltä tapaukselta tyttösesi. Onko hän kaatunut pahasti jossain vaiheessa opetteluaan? Mitäs jos opettelisi niin pienellä pyörällä ajamaan, että tuntuisi turvalliselta istua pyörän selässä? Ei ainakaan pääsisi kaatumaan niin herkästi.

[Juuno]

Malttia vaan vanhemmille. Toiset ovat joissain asioissa vain arempia kuin toiset. Välillä kokeilemaan lyhyeksi ajaksi, jos neiti itse siihen suostuu. Uskon, että kavereiden esimerkki rohkaisee tytön jossain vaiheessa opettelemaan ajamisen ihan vapaaehtoisesti.

[platipus]

Meillä oli ihan sama ongelma. Oppiminen tapahtui kavereitten kanssa pyöriessä, iskän ja äiskän opettamisyritykset oli ihan toivottomia. Eli leikin kautta ainakin meillä lähti, nyt kun oppi ajamaan, niin suostuu jopa kuuntelemaan ohjeita.

[maalinni]

Kiristys, uhkailu, vittuilu...

Pyöräilystä pitäisi tehdä iloinen ja hauska juttu. Miten tämä sitten onnistuu on mahdoton sanoa tuntematta tyttöä. Meillä toinen tyttö oppi talvella 100 kaatumisen jälkeen (4 vuotias). Talvella hyvä opetella kun kaatuminen ei satu. Toinen oppi kerrasta kun oli pari kertaa kokeillut potkupyörää (3 vuotias). Molemmilla oli kova tahto ja innostus. Siskon poika oppi vasta 7 vuotiaana, kun ei aiemmin vaan huvittanut. Näemmä nolotti mennä kouluun kun ei osannut ja opetteli sitten hampaat irvessä. Mopolla oli tosin ajanut jo aiemmin.

[lansive]

Tyttö ei suostu ajamaan kun nurmikolla, muuten tulee itkuhuutoa.

No anna ajaa siellä nurmikolla jos ei muualla käy. Aika hoitaa asian ja kun ajaminen alkaa sujua voi helposti jatkaa muulla alustalla. Kärsivällisyyttä vaaditaan ja paljon.

Laita työntötanko metallinkeräykseen. Mitään iloa siitä ei ole tytön oppimiselle. Tasapaino pitää olla itsellä hallussa ja sen oppii varmasti jos kerran kävellessä pysyy pystyssä. Jos vauhtia pitää antaa voi työntää kuskia selästä. Se tuntuu turvallisemmaltakin kuin työntötanko.

Apupyöriäkin on koitettu ja isoveli on ollut apuopena mukana.

Isoveli != kaveri

Pitää olla joku koulu/päiväkotikaveri joka osaa ajaa. Meillä tytär kuuntelee isoveljiä vielä vähemmän kuin vanhempia. Paitsi silloin kun tehdään jotakin kiellettyä, niin voi sanoa että veljet käski...

[BianchiMan]

Tuo potkupyörä on ihan yliveto tuohon hommaan. Antaa vaan sillä vapaasti mennä ja pyytää jalat ilmassa liuttamaan loivia alamäkiä. Sitten jonkin ajan päästä samaa loivaa alamäkeä oikealla pyörällä ja pyytää samalla tavalla liuttamaan. Siitä se sit lähtee.

[Mummo]

Anna mennä nurmikolla, loivaa alamäkeä tasapainoa harjoitellen. Isä työntää pyörän ylös ja sitten tyttö taas laskettelee itsekseen alas. Niin onta kertaa kuin on kivaa. Tasapaino löytyy vähitellen, ja sitten voi itse kiinnostua polkemisestakn. Kunnon lenkkarit jalkaan, satula alas, niin ei satu kun kuitenkin panee säikäyksissään jalkansa maahan. Työntötanko pois, tai käytä sitä enintään siihen että käsi on löysästi tangon ympärillä urvaamassa, älä ainakaan missään nimessä työnnä pyörää siitä.
Samaa mieltä kuin monet edelliset: oppii kun kaveritkin ajavat. Itse olen oppinut kahdeksanvuotiaana esikaupunkilaiskaverien luona. Siihen aikaan ei ihan pieniä lastenpyöriä tosin ollutkaan.

[cuppis]

Suosittelen, että otatte nykyisestä pyörästä polkimet pois ja laskette satulan normaalia alemmas. Tyttö harjoittelee tasapainon ylläpitoa muutaman viikon potkuttelemalla fillarilla. Uusia hankintoja ei tarvitse tehdä ja harjoittelu tapahtuu samalla tutulla vekottimella jolla tyttö tulee tulevaisuudessakin ajamaan. Muutaman viikon intensiivisen potkuttelun jälkeen polkimet laitetaan takaisin ja jos hyvin käy niin ajamisessa ei ole enää muuta ongelmaa kuin, että millä sen tytön saisi houkuteltua illalla sisälle nukkumaan .

edit: itsellä tästä metodista kokemusta kahden lapsen osalta ja hyvin meni. Poika karkasi heti kun laitoin polkimet takaisin paikoilleen.

[wekkuli]

No anna ajaa siellä nurmikolla jos ei muualla käy.

+1. Ja kärsivällisyyttä, menkää lapsen ehdoilla. Lyhytpinnaisena isänä tiedän että se on vaikeaa, mutta kyllä se siitä.

[Jake_Kona]

Miten saada lapsi oppimaan pyöräilemään?

"Itkun kautta elämässä oppii kaikki vaikeat asiat".

Pienellä lapsella itkun määrä on vakio ihan sama miten kasvattaa. Ei ole tietystikkään itkuttamisesta kyse vaan se joskus sieltä tulee vaikkei mihinkään pakotettaisikaan. Pieni kannustava rohkaisu auttaa jos pyöräilemään liikkeelle lähtö jännittää. Itse olen yrittänyt vähentää liiallista puuttumista ja varoittelua, koska silloin ei itse opi. Kaatumisiahan tulee, mutta luottaisin lapsen omaan suojeluvaistoon. Kunhan ympäristö on "autoton"

[Ines]

...ja lisää neuvoja satelee ...mieti, millainen oppija lapsesi on ollut muissa asioissa ja mikä on hänen tapansa toimia...meneekö esim. piirtäessä ensin puoli tuntia suunnitteluun ja sitten työstää viimeisen päälle huolellisesti....
Mutta kannustus ja kehuminen on yleensäkin lapsen kanssa eläessä tuloksekkaampaa kuin mikään muu...tsemppiä kovasti