PDA

Näytä tavallinen näkymä : Ajoasennon sekä laskeutumisen uudelleen opettelu



Mesostigmata
06.03.2012, 21.41
Ensimäinen viesti palstalle, joten pahoitteluni jos oon ihan hukassa alueen/whatevö kanssa. Yritin ainaski.

Haaveissa olisi cycloross, joka saattaisi olla juurikin se mun käyttöön sopiva. Ja näihin vuodenaikoihin.. Se on vaan sit eri asia, oonko mä sille pyörälle sopiva kaveri.

Pelottaa pyörän ostamisessa se, että mä olen tottunut ajamaan ihan väärin vuosien aikana ja nyt sit pitäisi opetella suunnilleen alusta lähtein. Tuntuu, että se on vielä vaikeempaa kuin lapsena apupyöristä luopuminen :D

Mulla on nyt kaupunkiajossa joku mummomallinen Nopsa, jonka isä osti mulle *köhköh* asiantuntijan *köhköh* avustuksella joskus vuonna kivi ja nakki. Sillä on kynnetty niin peltoja, metsiä, rakennusten seiniä kuin kaupungin keskustaakin, joten on sekä pyörä että ajaja joutunu aika koville.

Rakas pyörä, mutta:

Ensinnäkin se on liian iso mulle, en tiiä sitten oliko äijillä ostaessa suunnitelmissa että mä kasvan ja siksi "vähän" isompi pyörä alle. Pieleen meni, on jopa reilut kymmenen senttiä pidemmälle poikakaverille isohko.
Toisenakin mä olen oppinut siinä laskeutumaan pyörältä ihan väärin. Sanotaanko näin, että mä en pääse miesten pyörän satulasta alas kuin naama edellä kun en vaan osaa heittää sitä koipeani yli takakautta.
Kolmantena, mä ajan sillä selkä suorassa. Oon tässä pari vuotta sitten joutunut ajamaan about 2 viikkoa lainamaastopyörällä joka päivä aamun illoin n.5km, mutta ilomielin vaihdoin jossain välissä junaan senkin matkan. Nimenomaan sen takia, että sillä ei voinut ajaa selkä suorassa ja tuntui kovin pieneltä ja naurettavalta (oli samanpituiselta likalta lainassa..)

Eikä tolla Nopsalla varmaan enää tämän kesän jälkeen ajeta, koska yks takana oleva putkimikälie on aikalailla puhkiruostunu ja sanoo varmaan kohta naks. Eikä toi enää muutenkaan ehkä palvele mua kun oon haksahtanu enemmänki nyt pyöräilyyn. Kaikenlisäks toi on aivan saakelin painava tapaus.

Tuolla ulkona on myös elämäni eka maastopyörä, jonka ostin viime kesänä. Siinä tulee toki erilainen ajoasento, ja oon selvinny sillä hengissä viime kesän 20km lenkit, mutta on se ajaminen silti outoa ja maastoon en sillä oo uskaltautunut vaikka haluaisin. Eikä vähiten siksi, että siinä ei yllättäen ole jalkajarruja jotka on ollu mulle se henki ja elämä koska isä opetti että käsijarruja käyttämällä mä vaan lennän nurin. Todistettu vääräksi, mutta pelottaa silti jalkajarruton pyörä.
Maastoonkin kuitenkin tahtosin, ja ennenkaikkea tehdä pitkiä pyörämatkoja joissa olisi ajettavana sekä asfaltti- että hiekkateitä.

Onkohan mulla mitään toivoa oppia ajamaan matalempana ja laskeutumaan pyörästä kuin pyörästä? Nimittäin jos on vaakaputki(ko se on?) korkeammalla kuin perusnaistenpyörissä, mä sotkeudun jalkoihini ja naama on eka joka koskettaa maata.

Onko mitään vinkkejä, miten vanha koira oppisi uusia temppuja? Tai harjotteluhan se vaan auttaa, mutta kun on niiiin helppoa tehdä kaikki väärin kun niin oon tehny ainaki 10 vuotta. Kohtalotovereita edes?

Kiroan sen päivän, millon poikakaveri onnistu saamaan miutki haksahtamaan muuhunki ku hyötyajeluun paikasta A paikkaan B. Vannoin, että jos tänä kesänä vielä tekee mieli satulaan, ostan uuden pyörän ja tässä sitä ollaan. Olin varma, että tää hullutus jää edelliskesään mutta koko talven oon ottanu lumien lähtöä että pääsisi harjoittelemaan erästä n.90km lenkkiä varten ja maastossa ajelua kokeilemaan.. :P

kenaattori
06.03.2012, 22.26
Toki vanhakin koira saattaa oppia uusia asioita, mutta ei kannata kuitenkaan hätiköidä ja pilata hyvää harrastusta valinnoillla/hankinnoilla joita harmittelee myöhemmin.

Vaikuttaa siltä että hyppäys mummopyörästä cyclocrossariin on sinulle aika iso. Jos pihalla seisoo maastopyörä käyttöä vaille, niin ehdotan että jatkat sillä harjoittelua, riittävästi kilometrejä alle, että tottuu vähemmän pystympään asentoon ja käsittelemään jarruja yms. sitten kun sillä alkaa homma luistamaan, niin sitten pohtimaan cyclocrosseja yms. muita fillareita.

di luca
06.03.2012, 22.38
Olen aiemman kirjoittajan kans samaa mieltä, että aloita totuttelu maasturillasi. Ei kannata vielä ottaa mukaan sinulle outoa mutkatankoa, joka sinänsä on kyllä hyvä. Sinun pitää vaan opettelemalla opetella satulaan nousua ja poistumista. Itsekin opettelin nousemaan ja positumaan niin, että osaan sen tehdä kummaltakin puolelta sujuvasti. Ajoasennon madaltamisessa mene vähitellen alemmas, älä kerrällä laske tankoa itsellesi liian alas. Jarruissa opettele pitämään sormet kahvoilla koko ajan ja reagoimaan niillä. Stemppiä!

jartsuli
07.03.2012, 00.06
Jos mieli halajaa maantielle ja haaveissa kuumottaa 90km lenkki niin ei muuta kuin krossaria etsimään, maasturi vain on väärä väline tohon hommaan (vaikkakin kyllä sillä ajamiseen tuntumaa saa, mutta vaarana on että väärä väline ei tuota täyttä fiilistä ja kipinä hiipuu).. Ei se matalampi asento niin kauhea ole, muutama totutteluajo ja se tuntuu jo luontevalta. Kannattaa etsiä pyörä joka on ns mukavalla mitoituisella, eli ei se äärimmäinen kisavehje. Asennossa saa myös armoa kääntämällä stemmi jolloin asennosta tulee hiukan pystympi.

Itsekin ajelin aiemmin kaikki ajot maasturilla kunnes kokeiluna hankin krossarin. Muistan ensimmäisen testiajon hyvin, 10km melkein tajun vievää kipua takaliston suunnalta. Tuo helvetillinen kipu loppui vasta seuraavana päivänä :) .. Siinä korkattiin mun kropalle tuo asento ja sen jälkeen on tuntunut hyvältä.

Risto Koivunen
08.03.2012, 15.55
Eikä tolla Nopsalla varmaan enää tämän kesän jälkeen ajeta, koska yks takana oleva putkimikälie on aikalailla puhkiruostunu ja sanoo varmaan kohta naks.

Jos pyörä on tosiaan tuossa kunnossa, niin en kyllä välttämättä suosittelisi ajamaan sillä edes tänä kesänä. Ei nimittäin välttämättä ole kivaa saatikka turvallista, jos se (takahaarukan?) putki rutsahtaa ajon aikana.

Heli
08.03.2012, 16.28
Onko mitään vinkkejä, miten vanha koira oppisi uusia temppuja? Tai harjotteluhan se vaan auttaa, mutta kun on niiiin helppoa tehdä kaikki väärin kun niin oon tehny ainaki 10 vuotta. Kohtalotovereita edes?

Harjoittelemalla niitä uusia temppuja oppii, valitettavasti ei oikein muuta keinoa ole. Yksi mikä tulee mieleen on, että otat pyörän ja kuivaharjoittelet pyörän päälle nousemista vuoron perään kummaltakin puolelta (eli jalka ensin pyörän yli ja toista kautta pois, sama toiseen suuntaan). Tätä voi toistaa sitten keskellä lenkkiäkin, niin se pikkuhiljaa imeytyy sinne selkäytimeen.

Toinen asia on, että aja uudella pyörälläsi usein. Minnekään et kävele tai mene junalla, jos matka on pyöräiltävissä. Ja sitten lähdet ajoissa liikenteeseen, että voit vähän tunnustella ajamista matkalla (ja kurvata jonkin puiston läpi, missä pääsee vähän jo maastofiiliksiin vaikka alusta olisikin ulkoiluväylää). Lyhyilläkin lenkeillä sun kroppa tottuu tuohon ajoasentoon ja kädet oppii käyttämään jarruja.

Kolmas tietty on, että hankkiudu itseäsi parempaan ajoseuraan kesällä, esimerkiksi paikkakuntasi pyöräilyseurojen yhteislenkeille. Mikäli edessäsi ajava ajaa ns. paremmalla tekniikalla, niin huomaat aika nopeasti seuraavasi hänen ajolinjojaan ja ajotyyliään. Samalla voit uskaltautua maastonkin puolelle, kun tiedät että sinua autetaan tarvittaessa.

kivimaa
20.03.2012, 13.00
Katso tästä videosta mallia miten jalkaa heilautetaan pyörän yli, ja katso miten paljon paino on käsien päällä (muut jutut esim. ton hypyn fillaria kantaen voit jättää opiskelematta).

http://www.youtube.com/watch?v=ZTTOBnu7w-k&feature=related

Sun jalat ei nouse ylös ja sivulle ennenkuin yläkroppaa painuu alas käsien varaan. Kyynärpäissä pitää olla jousto ja ne ikäänkuin "irvistää" sivulle ne sun kyynärpäät kun haluut matalan ajoasennon maastopyörälläsi. Voit ajatella, ja teekin punnerruksia siellä pyörän selässä käsien varassa pehva satulassa, ihan vaan silloin kun pyörä rullaa eteenpäin. Maastopyörässä käytetään varmaan yhtä paljon käsiä kuin jalkoja tilanteesta riippuen.

Toi video on siis kun haluut kokonaan pois pyörän päältä vauhdissa (esim. rullaat liikennevaloja kohden). Mut kun haluut pysäyttää sen maastopyörän kokokaan niin jarrutetaan molemmilla käsijarruilla, nitkautetaan takapuoli alas satulasta siihen satulan eteen, ja samaan aikaan toinen jalka läntätää maahan ja toinen jalka pysyy polkimella ja samaan aikaan fillaria kallistetaan vähäsen sinne suuntaan mihin se jalka on läntätty. Mun mielestä tää on ihan sama tapa mitä naistenpyörälläkin. Sen pyörän vaakaputken (se ylin putki joka yhdistää penkin ja tagon) pitäs olla sen verta matalalla että sun jalat ylettää maahan hyvin kun seisot molemmat jalat maassa. Jos näin ei oo, niin sulle on ostettu taas jälleen kerran liian iso eli liian korkea fillari.

Eli kun haluu pyörän kyydistä veke sit kokonaan, niin pyörän voi ihan hyvin siis pysäyttää, läntätä toisen jalan maahan, kallistaa pyörää vähän siihen läntätyn jalan suuntaan ja sit vasta nostaa se toinen kinttu sieltä pyörän yli. Silloin ei voi millään kaatua naamalleen, jos kun vaan osaa seisoa yhdellä jalalla.

Tota vauhdissa tapahtuvaa jalan nostelua voit treenaa niin, et meet vaikka rauhalliselle parkkikselle, pidät molemmin käsin tangosta kiinni, laita vaika vasen jalka polkimelle, potkaise oikealla jalalla vauhtia pyörälle niin et se rullaa eteenpäin ja sitten kallistut yläkropan kanssa eteen et käsille menee painoa ja sit nostat oikean jalan ylös niinku vaakaan niinku taitoluistelijat. Mut älä nosta jalkaa aluks fillarin yli vaan jarruta käsijarruilla et fillarin vauhti hidastuu ja sit lasket jalan taas alas ja annat vaik lisää vauhtii.

Voit myös treenaa ihan ilman et nostatkaan sitä oikeaa jalkaa ylös vaan annat sillä pyörälle vauhtia ja site jarrutat niillä käsijarruilla pyörän pysähdyksiin, seisot siis vasemmalla jalalla polkimella, vähän niinku se fillari olis potkulauta jos on käsijarrut siis nääs. Sillai pääset treenaa tuntumaa niihin jarruihin ja hienosäätää sun käsien ja jalkojen yhteistoimntaa ku pitää jarruttaa niillä käsillä. Tee sit samat jutut toiselta puolelta, oikee jalka polkimella.

Jos hankit sen cyclocrossarin niin sillä voit treenaa sit ihan samalla tavalla, siinä on varmaan vielä vähän matalampi ajoasento ja tanko on kapeampi ni voi tuntua vähän hankalammalta taas.

Yks kikka opiskella matalaa ajoasentoa sit ajaessa on yrittää ajaa kovaa vastatuuleen -> mitä kovempi tuuli nääs sitä raskaampi ajaa mitä pystympi ajoasento, ja heti ku antaa kyynärpäidne irvistää sivulle, ja yläkropan painua alemmas niin tuulen vastus helpottuu.

Toivottavasti sun pyörän säädöt on kans sit kohillaan, ja pyörä on valkattu sun mittojen mukaan...

Joo ja mee treenaaman aluks ihan yksin ni ei tuu mitään nolous ja suorituspaineita vaan voit keskittyä treeniin ihan 100% ite. Kokeilemalla se löytyy se homma.

Tässä siis vähän mummo-ohjetta, sori, mut yleensä vaikeilta tuntuvat asiat pitää aloittaa babystepseillä.

Mesostigmata
16.04.2012, 23.49
Ajatuksella en jaksanu iha kaikkea lukea, mutta palaan astialle kunhan vatsakipu hellittää sen verran että aivot sisäistää tekstiä sen verran että muistan huomennakin. Babystepit ei todellakaan haittaa, tiiän itekki että tässä on oikeasti opeteltava kaikki alusta.

Vanha pyörä on eläkkeellä, jätin ihan suosiolla parin ekan ajon jälkeen avaimen pois avainnipusta koska koulumatkalta palatessa on yks jyrkähkö, hiekkatiemäki missä oikeasti sai pelätä että millon rasahtaa pyörän takapää alta.

Maastopyörä kävi viime viikolla huollossa, "isoin" homma oli täydellinen jarruhuolto. Seuraavaks pitää ostaa siihen uusi takarengas, totesin että on aika siliänä.

Perjantaina sitten hypäsin jo pyörän selkään. Lähtö viivästyi, koska sain ajettua ehkä 20m ennenkuin aloin valittamaan että korkeakamalahirveä. Siinä sit piti säätää sekä tankoa että satulaa, minkä jälkeen alkoi taas tuntumaan että poikaystävä k*settaa, tahtoo nähä miten kauan menee ennenku tajuan ajavani pikkupoikien pyörällä.

Alle kilsan päässä tuli sohjoa vastaan, jossa tuntui että lähtee pyörä alta ja loppui rohkeuskin paahtaa vain läpi, hiljensin sit vauhtiani. Näinollen tuli sitten tutustua, miten pyörä pysäytetään laskemalla jalka maahan ja oliki yllättävän helppoa. Ei tarvinnu kuin pieni hätä ja pakko oppimiseen. Ja kastunu kenkä.

28km tuli poljettua perjantai-iltana, siinä opin kyllä tiedostamaan sen että a) tuo pyörä seisoo käytännössä iteksiään b) mun jalat on niin lähellä maata että jalalla pysäyttäminen onnistuu ihan hyvin (tuo kivimaan kertoma länttäystapa siis. Suunnilleen ainakin, ei ihan tyylipuhdasta.) Vanhassa vähä eri meininki, koska siinä tuntuu jopa poikakaverilla että pitää suunnilleen roikkua tangossa, joten ei ihme jos en sillä oo oppinu ku väärän tavan pysähtyä.. Mä en tainnu selittää sitä edes, kokeillaas. Vaatii kyllä melkein videon:
Hiljensin pyörän vauhdin (yleensä jalkajarrulla), ja vasen poljin jäi aina alas. Oikean jalan heilautin yläputken (naistenmalli, putki alhaalla) yli ja hyppäsin vauhdista maahan pyörän vasemmalle puolen.

Toinen, vähemmän käytössä oleva tapa oli hiljentää vauhti, ja hypätä satulan eteen. Tadaa, joko maha (tai ehkä enemmin rinta) lyö tankoon tai sitten satula iskee selkään. Totaalisen huono tapa, mutta joskus pentuna seki tullu opittua luultavasti jonku hätäpysähdyksen takia.

Muistan kerran vanhalla pyörällä kokeilleeni sitä, että pysähdyn vasemman jalkani varaan ja oikea jäisi polkimelle. Tää päätyi siihen, että läksin kaatumaan taas jälleen naama edellä asfalttia kohden koska syystä tai toisesta pyörä lähtikin kallistumaan oikealle. En ihan kaatunu, mutta muistan miten raskasta oli saada pyörä takas pystyyn vaikka se ei edes kaatunu maahan asti.

Jalkajarruttomuuteen pitää vielä maastopyörän kans tottua, kerran vedin perjantaina hyvää vauhtia kohti ojaa ja toisella kertaa meinasin keskustan laitamilla pamauttaa pyörätieltä autotielle (jossa onneksi ei kulkenu ketään, ei suotta huviksemme valittu yöaikaa). Onneks vauhtia ei ollu liikaa, joten joko selvis jarruilla tai kääntämällä.
Puhumattakaan niistä kerroista kun meinasin törmätä tohon miehentekeleeseen vaikka mukamas pidin tarpeeks väliä. Onneks tajusin kysyä aika pian lähdön jälkeen, että kuolenko mä jos lyön molemmat käsijarrut paniikissa pohjaan samaan aikaan. Jos paniikki pysyy pois, en kuulemma kuole :D

Lauantai-iltana 16km ja sunnuntai-iltana about sama vaikka hieman eri reittiä. Nämä reissut osittain sillä yöaikaankin suhkot vilkasliikenteisellä maantiellä, eikä enää pelottanu ajaa. Perjantai-iltana vielä kitisin siitä, että oikeasti vähä pelottaa lähteä vaikka tiet oli syrjäsiä paitsi loppupäässä sit keskustan reunamia.

Ajoasento on vielä jäykkä, ranteet pidän oikein mutta yläkroppaa ehkä liian ylhäällä ja näinollen kyynärpäät on vähän turhan jäykkinä. Yritän tähän kyllä kiinnittää huomiota koko ajan pitääkseni asennon kohdillaan. Kyllähän toi selkään vähän käy, mutta sunnuntain reissu oli jo helpompi.

On tässä joku toivo, että oppisin, paljon varmempi olo mulla nyt on tuon maastopyörän suhteen mitä viime kesänä tai viime kuussa. Tälle kesälle en luultavasti saa millään ostettua uutta pyörää, mutta ei sillä nyt niin kiire olekkaan. Saatan ihan hyvin tykästyä tarpeeks tuohon selvitäkseni pyöräkuumeesta sinne asti kunnes hallitsen tuon.

Sitä vaan ihmettelen, miten en oo tässä vuosien aikana onnistunu rikkomaan akilesjänteitäni vanhalla pyörällä. Koska siinä oikeasti joudun ajamaan silleen, että akiles on kovilla.. Polkimien tuntuma on ihan erilainen maastopyörässä, paljo tukevampi. Yllättäen..