PDA

Näytä tavallinen näkymä : Harjoittelu elämää varten



hannupulkkinen
28.03.2011, 10.30
Kun tuota ikääkin alkaa olla jo kohtalaisesti olen ajatellut, että miten ihmeessä saisin aikaiseksi hyvin monipuolista kuntoharjoittelua niin, että eläkkeelläkin olisin vielä hyvässä kondiksessa.

Nykyisin tahtoo olla niin, että talvella hiihto on päälaji ja siinä alkaa kerätä kilometrejä. Nyt 2 viikon sairastelemisen jälkeen pitäisi vielä saada 150 kilsaa, jotta pääsisin tavoitteeseeni.
Tämä on tyhmää. Mitään kilometritavoitteita ei pitäsisi asettaa.

Kesällä tulee melkein pelkästään pyöräiltyä. Olen kokeillut skikeillä ja rullahiihtää, mutta kun pyöräilyä on tonni takana niin millän ei viitsisi tehdä enää muuta kuin ajaa.

Tiedän, että minun tulisi hankkia voimaa tai ainakin ylläpitää sitä. Hiihdon tai ajokauden aikana ei salille saa itseää raahattua. Keväällä tulee temppuiltua kahvakuulan kanssa, mutta sitten sekin jää kun ajokausi alkaa todella.

Liikkuvuuden kannalta olisi venyttely ja jooga hyvin tärkeää. Talvella tulee vedettyä asahiryhmiä, mutta sitten kun ne loppuvat niin sekin tahtoo jäädä.

Miten te oikeat kuntoilijat olette onnistuneet liikuntanne monipuolistamisessa? Miten motivoidutte tekemään muutakin kuin pyöräilyä? Miten ihmeessä saatte painonne hallintaan?

Kilpaurheilijoita tämä topikki ei taida koskea. Vain meitä parempaa elämää varten harjoittelijoita.

Ines
28.03.2011, 10.36
minulla liikunta/liikkuminen monipuolistuu ihan simppelisti sillä, että moni asia, moni laji on niin kivaa...ja uusia asioita on kiva kokeilla...ja toisaalta ei viitsi päivästä toiseen tehdä kaikkea samalla tavalla....seuraavaksi taloon ilmestyy HYVÄ soutulaite...jooga ja meditaatio on tärkeä osa elämää...kuminauha (mikäliejumppanauha) kannattaa jättää näkyville niin sitä tulee käytettyä....ja ainahan voi tunkeutua mukaan kokeilemaan jos tutun harrastuksissa on laji joka on itselle vieras...

Speedgoat
28.03.2011, 11.01
Tavoitteellisuus ei mielestäni ole millään tavalla pahasta, tavoitteista jääräpäisesti kiinnipitäminen saattaa olla sitäkin (esimerkiksi kun sairastelee normaalia enemmän). Jos liikunta jää viiteen tuntiin kuukaudessa, niin hitaampikin ymmärtää ettei se mitään kehitä. Tavoitteellisuus pitää liikkeellä. Tuleva massahiihtotapahtuma on hyvä peloite, kun marraskussa lenkille lähtö laiskottaa.

Tärkeitä kuitenkin on liike. Ainahan sitä voisi olla laihempi, nopeampi, vahvempi, notkeampi jne, mutta jos liikkuu säännöllisesti ja nauttii täysin siemauksin joka hetkestä, niin se kantaa jo pitkälle. Silloin tulee lähdettyä liikkeelle ja kun katsoo ympärilleen, niin kaikki tuntemani virkeät eläkeläiset liikkuvat käytännössä päivittäin. Joka ikinen päivä. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Lisäharjoitteita tulee tehtyä kolmesta eri syystä: liikkumisen mahdollistamiseksi (esim. selän vahvistaminen, notkeuden lisääminen), liikkumisen tehostamiseksi (voimaharjoittelu, erityisesti ikääntyvillä) ja ihan vain koska uusien juttujen kokeileminen on hauskaa!

Mahdollistavia itselleni on keskikropan treeni ja venyttely. Jos näistä laistaa on odotettavissa ongelmia suhteellisen pian. Ei välttämättä huvittaisi, mutta ilmankaan ei tule toimeen.

Salilla tulee käytyä tuon ykköskohdan vuoksi, joten samalla menee pieni kuntopiirikin ja tulokset palkitsevat mukavasti ladulla/ajaessa, sillä jaksaa motivoitua salillekin.

Uusia juttuja tulee taas kokeiltua ihan vain uteliaisuuttaan ja vaihtelun hakemiseksi. Osa niistä muuttuu osaksi vakituista repertuaaria ja osa jää sitten vain kokeiluiksi, mutta yhtä kaikki ne tuovat mukavaa vaihtelua.

J T K
28.03.2011, 11.12
Miten te oikeat kuntoilijat olette onnistuneet liikuntanne monipuolistamisessa? Miten motivoidutte tekemään muutakin kuin pyöräilyä? Miten ihmeessä saatte painonne hallintaan?

Itsellä on toiminut se, että on osannut mieltää arki/hyötyliikunnankin osaksi "harjoittelua". Lumitöiden teko lapiolla, halkojen hakkaaminen yms. käyvät treenistä siinä missä salilla käynti tms. Toisaalta taannoin aloin ajatella asioita tasapainon kautta; jos liikut suorituskykysi ylärajoilla, tarvitset myös todellista "alarajan" liikkumista. Eli kävelyä, hissun kissun hiihtelyä, pyöräilyä jne. Kun antoi itsellensä luvan ottaa iisimmin, varsinainen määrän tai tehojen hakuisuus väheni. Tilalle tuli enempi kokonaisuus, josta nauttii enempi.

Painon hallinta on vaatinut itseltä aika systemaattista meininkiä; suurena herkkuperseenä kaikenlaisen makean välttely on tehonnut. Vaalea höttö pääasiassa pois, mutta esim. vaaleaa paahtoleipää nyt on vaan pakko joskus saada :) Sinä varmaan tiedät ruokavalioistakin ihan nokko, itsellä sen tasapainon hakeminen tässäkin on tärkeää. Ja sitoutuminen omiin päätöksiinsä.

Tuli itseasiassa kirjoitettua eilen aiheeseen liittyen, mainostankin nyt tekstiä härskisti:

Saanko luvan? (http://sokerimarinaadi.blogspot.com/2011/03/saanko-luvan.html)


Niin, lisätään sekin, että tuo otsikkosihan on vallan mainio motivaattori. Harjoittelu elämää varten!

Leopejo
28.03.2011, 11.58
Kilpapyöräily sinänsä - vaikka kyseessä olisi yksi kuntoajo kauden aikana, jossa pitäisi parantaa viime vuoden aikaa; tai treenikaverin voittaminen sunnuntaiajon mäkinousussa - on suurin motivaattori itselleni.

Joukkuelajit - vaikkapa tunti (sisä-)futista viikossa - motivoivat, ovat hauskoja ja tuottavat täydellisen treenin kropalle, PK-sta spurtteihin, käyttäen myös lihaksia joita ei muuten tule käytettyä, esim. liikkeitä sivusuunnassa eikä vain eteenpäin. Pienten ja suurten vaivojen todennäköisyys on jokaisen arveltava, ja kuitenkin, etenkin jos ei ole tottunut, seuraavana päivänä saa unohtaa kunnon treenit.

Juoksu/lenkkeily olisi hyvä ihan vain luuston vuoksi. Jos ei muuta, pomppuja ja hyppyjä silloin tällöin - vaikka totta on, että punttisalikin tähän tehoaa.

Mitä urheilulääkärit ovat itseäni peloitelleet, ikääntyessä olisi välttämätöntä käydä salilla, mutta varmaan muutama kuukausi talvisin riittäisi.

Paras neuvo mihin olen tähän saakka törmännyt on uhrata muutama minuutti joka päivä säännölliseen aikaan, joko varhain aamulla tai illalla, muutamaan venyttely-/"voimistelu-" ja joustavuusliikkeeseen.

Grr
28.03.2011, 12.01
Teuvo (http://www.youtube.com/watch?v=QeBmXuOkBro) on asian ytimessä elämänohjeineen. Tee sitä mistä tykkäät kunhan teet, kohtuuden rajoissa tottakai.

Toinenkin: Kun keho on väsynyt, rasita mieltä. Kun mieli on väsynyt, rasita kehoa.

Hääppönen
28.03.2011, 12.15
JTK:lle isoa peukkua ajatuksistasi! Samoilla linjoilla menen. Itseäni vastaan ainoastaan ajan/treenaan. Kuluneena talvena olen saanut lisättyä harjoittelua huomattavasti vuoden takaisesta. Olen tyytyväinen ja ylpeä tekemisistäni. Vaikka tiedänkin, että oikeat fillaristit harjoittelevat ajallisesti viikossa kaksi-kolme kertaa enemmän. Monipuolisuutta haen talvella uinnista ja hiihdosta, kesällä sauvakävelystä ja jos jotain pelikuvioita mistä tahansa palloilusta siunaantuu, niin sekaan vaan...

Johan Moraal
28.03.2011, 12.35
Hyvä topiikki tämä. Mielenkiinnolla näitä lukee. Itselläni ei ole kyllä mitään lisättävää, eli vastauksena kysymykseen, en ole mitenkään onnistunut monipuolistamaan liikuntaani. Polvet ei kestä muuta kuin pyöräilyä ja pää ei kestä salissa pelleilyä. Tavoitteet minun on turha asettaa, kun käypi ajamaan minkä ehtii ja jaksaa niin homma kehittyy, välillä pikkihiljaa, välillä nopeammin. Kilometrien tavoittelu saattaa johtaa ahdistukseen. Oikeasti koko sana harjoittelu on minusta jo vähän ahdisteleva. Tulee käytettyä sitä sana "pitäisi" vähän liian usein silloin. Ajaminen on hauskaa ja hyväkuntoisena se on vielä paljon hauskempaa. Pääsee kovemmin ja pitemmin. Kun läpi vuoden ajaa, kontakti ympäristöön ja luontoon paranee. Eikä tarvii periodisoida tahi priorisoida. Menoks vaan :)

Vaikka kyllä pitäisi monipuolisemmin liikkua...

Joe Friel - Pyöräiliöitten Heikot Luut (http://www.joefrielsblog.com/2011/03/more-on-bone-health.html)

Mikael52
28.03.2011, 13.44
Painonhallinta on matematiikkaa. Terveys ei ole itsestään selvyys. Ihmisessä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihminen on itsenäisesti ajatteleva yksilö. Tässä muutamia teesejä, jotka ovat tuttuja valmentajakoulutuksen saaneille. Valmentajana tiedät liikuntalajeja, jotka soveltuvat sinulle. Valitset sopivia ja muistat alussa lueteltuja teesejä, siitä se sitten lähtee - se motivaatio.

mehukatti
28.03.2011, 13.57
Itelle on tullut sellanen käsitys, että monella tökkii salilla käyminen, koska yritetään käydä jossain hikisessä ikkunattomassa kellarisalissa yksin tekemässä. Itse ainakin liputan monien dissaamien isojen kuntosaliketjujen puolesta, koska niistä löytyy ryhmäliikuntatunteja joka lähtöön. Itse käyn esim. kahvakuulassa viikottain - ryhmäliikuntatunnilla. En usko, että huvittaisi sitä kuulaa heilutella yksin. Spinningin kanssa sama juttu.

di luca
28.03.2011, 14.21
18 vko lähes mitään tekemättä. Ei oo hapettanu kunnolla, nyt himppa parempi. Tutkimukset vielä kesken mikä maksaa.
Minulle jokainen lenkki, jonka voin ajaa tai tehdä mitä vain on voitto. Liikun Pk1 ja jopa Pk2 alueella ja kaikki yli 30 min on huippua. Eilen 60 min vapailla rullilla keskisykkeellä 117 oli aivan uppeeta.
Ei tarvii erityisemmin tavotteita asettaa tämän lisäksi...:rolleyes:

hannupulkkinen
28.03.2011, 15.44
Voimia diLucalle!

Talisker
28.03.2011, 16.00
Huippukeskustelua!

Olen pohtinut näitä asioita osaltani myös ja alkanut puhua
aiempaa enemmän kuntoilusta terveyskunnon luojana ja ylläpitäjänä.

Minulla oli haaveena päästä terveenä eläkkeelle. Tavoitteen asetin n 20v sitten,
nelivitosena ja aloin säästää vapaaehtoiseen varhaiseläkkeeseen.

Nyt on jo kahdeksan vuotta eläkkeelläolosta nauttimista takana.
Ja terveenä. Ja suhteellisen hyväkuntoisena. Ilman kilpailullisia tavoitteita.

Ja lajit ovat: pyöräily, astangajooga, spinningin veto, hiihto. Noin 500h/a.
Seuratyö, matkustelu ja matkojen järjestäminen antavat lisäväriä päiviin.

Marsusram
28.03.2011, 16.36
Eikös se ole niin että eläkkeelle ei kohta enää päästetä jos on vielä työkuntoinen.:D

Jokainen joutuu määrittelemään "kunto"-termin itse.
Mitä se kunto sitten on muuta kuin että jaksaa tehdä sitä mikä on kivaa.
Minusta luonnossa liikkuminen on kivaa, siispä liikun luonnossa jotta jaksan liikkua luonnossa.


Miten te oikeat kuntoilijat olette onnistuneet liikuntanne monipuolistamisessa? Miten motivoidutte tekemään muutakin kuin pyöräilyä? Miten ihmeessä saatte painonne hallintaan?Sisäliikuntaan ei motivaatio riitä, ennemmin koitan keksiä miten saman voi tehdä ulkona.

Motivaatio on asenne:
:mad:"Joutuu liikkumaan" vai :seko: "Pääsee liikkumaan":D

Pitää ottaa tilaisuudesta vaarin ja liikkua kun mahdollista. Silloin kun on hyvät jäät, voi lähteä potkukelkkailemaan tai retkiluistelemaan. Hankia voi hyödyntää suksin tai lumikengillä. Pyöräily, sauvakävely ja juoksu käyvät ympäri vuoden. Uusia polkuja löytyy jatkuvasti ja ympäristö muuttuu.
Painon hallinta hoituu kun ei syö enemmän kuin kuluttaa.

Vaikka kroppa kestäisikin, niin päästäkin täytyy pitää huoli. Ulkoilu on sille parasta hoitoa.

Heikki Vierelä
28.03.2011, 17.10
Kaipa se on se ajattelutavan muutos, mikä auttaa motivoitumaan oheistreeniin.

Mä satun rakastamaan spektrin ääripäitä eli voimatreeniä ja kestävyystreeniä ihan yhtälailla. Siinä on sitten eri ongelma pian edessä, huomaa ettei missään kehity niin hyväksi kuin olisi potentiaalia.

Silloin se rima on vaan asetettava yksittäisten ominaisuuksien kohdalta tietoisesti alemmas kuin missä se on "joskus" ollut ja hyväksyttävä, että monipuolisuudella se on kuitattu.

Monet asiantuntijat sanovat harjoittelusta, että "Don't major in minor things", mutta mulla pyöräilyn oheisharjoittelusta on tullut pääasia ja ennen pääroolissa ollut pyöräily (ja muukin kestävyysharjoittelu) on vain yksi työkalu pakissa muiden ohella.

skott
28.03.2011, 17.15
Tässä pitkähkössä jutussa paljon meikäläiseen kolahtaneita ajatuksia treenaamisen sisällöstä ja ideoista: http://www.harjoittelu.net/compact_harjoittelu.html
Kannatta lukasta.

BONK
28.03.2011, 18.03
Eiköhän se harjoittelu muutu useimmilla iän mukana aika luonnollisesti. Aiemmin kilpailullisista ja tuloksellisista tavoitteista olen ainakin itse siirtynyt pikkuhiljaa kohti "mukavia" ja "stressittömiä" tavoitteita. Tärkeintä on nykyisin, että harrastaminen on kivaa ja jos siinä samassa palaa kaloreita niin aina parempi. Jos ei pala, niin ei siitäkään kannata ottaa stressiä. Intensiteetti on laskenut hurjasti ja treenimäärät vähentyneet, mutta enpä siitäkään huoli kuten en siitäkään, ettei kroppa ole pelkkää lihasta. Kukin tavallaan, itse etenen näin ja ainoana tavoitteena hyvä olo.

Yksi tapa ylläpitää harrastuksia, on ostaa uusia härveleitä. Vaimo toi minulle jokin aika takaperin, kun pyöränhankintakuume oli kovimmillaan, kansalaisopiston esitteen ja oli siitä ympäröinyt jonkun kansantanssiryhmän tmv. kohdan. Hämmästelin aikani ja menin kysymään, jotta halusiko hän lähteä tuohon mukaan? Vaimo totesi vaan, että kun kerrankin olisi sellainen harrastus ettei tarvitse hankkia tuhansien eurojen varusteita ja kun isännällä nuo jenkkakahvatkin ovat kerran jo hyvällä alulla :D

Naurettiin aikamme ja painelin sitten kauppaan ostamaan taas yhden polkupyörän :eek:

Pekka L
28.03.2011, 18.16
Nykyisin tahtoo olla niin, että talvella hiihto on päälaji ja siinä alkaa kerätä kilometrejä. Nyt 2 viikon sairastelemisen jälkeen pitäisi vielä saada 150 kilsaa, jotta pääsisin tavoitteeseeni.
Tämä on tyhmää. Mitään kilometritavoitteita ei pitäsisi asettaa.

Oli harjoittelu sitten kuntoilua tai kilpailuun tähtäävää tai mitä vaan, niin oikeastaan vain harjoitusaika ja -teho (+ aika eri tehoilla) ratkaisee. Kilsoilla ei tee yhtään mitään. Kilometritavoitteista pääsee helpoiten eroon kun lakkaa miettimästä hiihdettyä matkaa ja merkkaamasta niitä ylös.
Itse lopetin tänä talvena, eikä minkäänlaisia vieroitusoireita ole ollut. Tunnit tiedän ja Polarin sykekäyristä näkee tehot, jos joskus kiinnostaa.

Oon ollut huomaavinani, että hiihtämisestä nauttii enemmän kun keskittyy nauttimaan siitä hiihdosta, eikä todellakaan mieti että vielä viisi kilometriä.

X-terra
30.03.2011, 16.14
Oma harjoitteluni on pelkkää kuntoilua, vaikka joihinkin kuntotapahtumiin tai pieniin kilpailuihin saatan osallistuakin. Talvisin reenini on lähes pelkästään hiihtoa, joka on kyllä melko monipuolista koko kehon kuntoa ylläpitävää. Sulanmaan aikana melon, suunnistan ja pyöräilen. Olen tiedostanut että salilla pitäisi alkaa käymään, mutta jostain syystä sisälajit eivät ole koskaan kiinnostaneet.

Tavoitteenani on olla parinkymmenen vuoden päästä samassa kunnossa kuin nyt ja siihen salilla saatava muutaman kilon lihasmassan lisäys voisi olla pitkällä tähtäimellä paikallaan.

SammyB
31.03.2011, 12.44
Triathlon?

IoD
31.03.2011, 22.31
Mä olen lopettanut harjoituspäiväkirjan pitämisen, enkä laske kilometrejä. Se on suunnannut harrastusta vähemmän stressiä lisäävään suuntaan. Sama hyöty tulee siitäkin, kun sykemittarin panta ei toimi. Uutena liikuntaharrastuksessa on tänä keväänä ollut Pilates. Siitä on ollut kovasti hyötyä, varsinkin luisteluhiihdon tekniikkaa on sen pohjilta tullut mietittyä uusiksi. Pyöräilyyn ei ehkä niinkään paljon iloa, en osaa sanoa vielä.

kp63
01.04.2011, 06.23
lyhyesti Hannulle. Oikein ohjelmoituna 1h voimaharjoittelua 6 päivän kierrolla on varsin riittävä moniliikkujalle pitämään koko ropan lihasvoiman kunnossa ja jopa kehittämään sitä. Loput sitten itselle kivempiä lajeja

Ohiampuja
01.04.2011, 22.39
Ihan hyviä ja mielenkiintoisia pohdintoja. Ja tunnistan myös tuon hiihto-kilsojen keräämisen. Nytkin pohdiskelen hiihtämistä, koska koskaan ennen ei ole 1 000 km raja ollut näin lähellä. Pyöräilystä en ole merkannut muuta kuin tunnit ylös, vaikka eipä silläkään juuri merkitystä ole. :rolleyes:

Välillä tulee tympäännyttyä koko pyöräilyyn ja tehtyä ihan muita juttuja. Lähinnä koiran kanssa retkeilyä ja sen ohessa valokuvausta. Muitakin lajeja olisi kiva harrastaa monipuolisesti, mutta sieltä täältä kulahtanut kroppa ei oikein salli enää kaikkia lajeja. Esim sulkapallo, juoksu ja kaikki jalkoihin iskuja tuottavat lajit on pitänyt jättää pois.

Ps. En ole koskaan pitänyt itseäni pyöräilijänä, vaan kuntoilijana joka harrastaa pyöräilyä. :)

Keitele211
02.04.2011, 07.20
Muutama vuosi sitten oli kovat kilometritavoitteet ja tuntimäärät, mutta nyt on vuosi keskitytty hyvään mieleen ja kehon kuunteluun. Lisäksi olen vähentänyt pyöräilyä talvella ja lisännyt hiihtoa, sulista ja uintia. Uutena lajina on tullut mukaan kahvakuula, jolla saa koko kehoon kivasti kuormitusta. Jännä nähdä Pirkan pyöräilyssä, kulkeeko pyörä yhtä hyvin kuin ennen.

kolistelija
02.04.2011, 09.32
Minä myös ajan lenkit tuijottamatta mittaria. Huomasin nopeasti että kilometrien ja keskarien tuijottelu aiheutti vain stressiä kun olosuhteet vaihtelevat niin paljon. Mittari tosin piippaa jos syke menee aivan väärään suuntaan, toimien ikään kuin flunssa-/ylirasitusvaroittimena. Sykkeet pysyy oikealla alueella fiilispohjallakin jolloin voi keskittyä siihen olennaiseen eli itse lajista nauttimiseen.

H.Å
03.04.2011, 17.28
Miten olisi Kalevan Kierros? Itse aloitin tänä vuonna puolimatkoilla ja ensi vuonna olisi tarkoitus mennä täysille matkoille. Motivaatio on ollut koholla koko ajan kun päätin aloittaa, vaihtelevia treenejä oltava koko ajan. Luistelu kyllä loppui kisaan, hiihtämässäkään en käynyt montaa kertaa Pirkan jälkeen. Nyt on juoksutreeniä, sisäsoutua ja pyöräilyä tietty. Kaikkea tasapuolisesti noin suurinpiirtein. Parin viikon päästä pääsee jo rasteillekin.
Kierroksellahan tarvitaan "raakaa sitkeyttä". Suurin osahan Kiertäjistä taitaa olla 40-60 vuotiaita. Ja lähes kaikki on mua parempia.:o Mun huippuvuodet tule olemaan monen vuoden päästä vasta.
Painon kanssa ei ole koskaan ollut ongelmaa, päinvastoin oikeastaan. Massaa ei tule vaikka mitä yrittää. Lihasmassaa puntilta yritän saada tähän haravanvarteen :D Sillä tulee painoa edes jonkin verran.

hannupulkkinen
03.04.2011, 17.40
Olen kiertänyt 11 vuotta putkeen Kalevaa. Kivaa, mutta rasittavaa siinä oli se, että kun pääsi yhdessä lajissa vähän kunnonsyrjään kiinni niin sitten olikin jo uuden lajin vuoro. Kahta lajia siinä oli aina harrastettava rinnakkain.
Kiertäminen ei enää kyllä nappaa. Sehän on kilpalemista ja en ole enää tippaakaan kilpailuhenkinen vaan haluan harrastaa kuntoilua elämänlaadun parantamista varten. Kierroksessa on mukana tietty pakonomaisuus. Jos olet vaikkapa kaksi viikkoa kipeänä niin koko ajan mietit, että nyt menee kierros pieleen.
Pitäisi päästä siihen, että kuntoilee elämän ehdoilla.

H.Å
03.04.2011, 17.45
Ahaa, ok.
Itselläkin luistelu alkoi vasta sujumaan juuri ennen kisaa. Tuo pakonomaisuus on kyllä totta ja lajin heivaaminen syrjään tuntuu vähän hölmöltä. No tässä oli mun eväät.. Lykkyä tykö etsintään.

rhubarb
03.04.2011, 18.41
Sehän on kilpalemista ja en ole enää tippaakaan kilpailuhenkinen vaan haluan harrastaa kuntoilua elämänlaadun parantamista varten.

Mutta mitäs jos oletkin kilpailuhenkinen ja vietin tukahduttaminen aiheuttaa hirveitä psyykkisiä ongelmia? Jotenkin tuntuu siltä että kilpahenkisillä siirtymä “elämää varten harjoitteluun” on vielä vaikeampaa.

järppä
03.04.2011, 19.05
Olen kiertänyt 11 vuotta putkeen Kalevaa. Kivaa, mutta rasittavaa siinä oli se, että kun pääsi yhdessä lajissa vähän kunnonsyrjään kiinni niin sitten olikin jo uuden lajin vuoro. Kahta lajia siinä oli aina harrastettava rinnakkain.
Kiertäminen ei enää kyllä nappaa. Sehän on kilpalemista ja en ole enää tippaakaan kilpailuhenkinen vaan haluan harrastaa kuntoilua elämänlaadun parantamista varten. Kierroksessa on mukana tietty pakonomaisuus. Jos olet vaikkapa kaksi viikkoa kipeänä niin koko ajan mietit, että nyt menee kierros pieleen.
Pitäisi päästä siihen, että kuntoilee elämän ehdoilla.

Minun(kin) korvissa tämä kuulostaa siltä, että pohjimmiltasi olet kilpailuhenkinen. Ehkä et vain halua sitä itsellesi myöntää...

Oma kuntoilufilosofiani tälle vuodelle on yksinkertaisesti, että "pitää olla kivaa". Tekee sitten mitä tahansa, niin siitä tulee nauttia. Viime vuosina tuli ehkä aavistuksen kyllästyttyä pelkkään pyöräilyyn, kun hetkittäin ei juuri muuta tehnyt. Uusia juttuja on sittemmin löytynyt rinnalle: rullaluistelu, melonta, uinti, juoksu, hiihto, ... Hommasin jopa kuntosalijäsenyyden jotta voin käydä salilla jos tuntuu siltä. (Onhan siellä kai jo kolme kertaa tullut käytyä kuukauden aikana, joten johan vuosijäsenyydelle kohta alkaa saamaan vastinetta :D) Lisäksi ohjelmaan on ilmestynyt viikottainen ohjattu jumppa ja lihashuolto - kävin kokeilemassa sitä ja se tuntui heti hyvältä. Mulla monipuolisuus antaa tällä hetkellä sisältöä kuntoiluun; jos joku juttu alkaa tökkimään, siirrrän painopistettä toisiin.

Tässäkin keskustelussa on jo liputettu kuntoliikunnan puolesta hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitäjänä. Sitähän sen pitäisi nimenomaan olla, mutta yhtälö ei toimi jos liikunta on pakonomaista suorittamista. Pitäisi pystyä nauttimaan elämästä tässä hetkessä sillä tavalla, että huomennakin on hyvä olla. Jätä ylimääräiset mittarit kotiin ja lopeta tuntien/kilometrien orjallinen seuraaminen. Kuuntele kroppaasi, se kyllä kertoo mistä se pitää.

hannupulkkinen
03.04.2011, 19.29
Mutta mitäs jos oletkin kilpailuhenkinen ja vietin tukahduttaminen aiheuttaa hirveitä psyykkisiä ongelmia? Jotenkin tuntuu siltä että kilpahenkisillä siirtymä “elämää varten harjoitteluun” on vielä vaikeampaa.
Tämä on kyllä totta. En muuten käsitä mistä löysin ajan siihen, että voin harjoitella viikossa toistakymmentä tuntia.
Kai sitä olisi vieläkin aikaa, mutta kun vanha ei palaudu ja ehkä työtkin vievät nykyisin enemmän energiaa kun vielä 10 vuotta sitten.
Yksi juttu on selvä. Kun paino on noussut niin juokseminen ei tunnu mukavalta. Juoksulenkillelähtö on aina niin yksinkertaista ja helppoa.

Siis kaksi missiota:
Juoksentelemaan ja puntille niin elämä pelastuu:)

Smo
04.04.2011, 08.21
Tämä on kyllä totta. En muuten käsitä mistä löysin ajan siihen, että voin harjoitella viikossa toistakymmentä tuntia.
Kai sitä olisi vieläkin aikaa, mutta kun vanha ei palaudu ja ehkä työtkin vievät nykyisin enemmän energiaa kun vielä 10 vuotta sitten.
Yksi juttu on selvä. Kun paino on noussut niin juokseminen ei tunnu mukavalta. Juoksulenkillelähtö on aina niin yksinkertaista ja helppoa.

Siis kaksi missiota:
Juoksentelemaan ja puntille niin elämä pelastuu:)

Juoksu ja puntti. Huh. Kuullostaa sadistiselta kidutukselta. Merellä oli kiva luistella, kohta se sulaa niin sinne pääsee melomaan. Ja jos rosvo ei olis pyörää vieny niin nyt varmaan jossain keskuspuiston poluilla olis aika hauskaa.

BONK
04.04.2011, 08.27
Kilpailuhenkisyyden ja pakonomaisen kilpailun tai suorittamisen tarpeen välillä on merkittävä ero. Tiedän ja tunnen henkilöitä, joiden kohdalla puhutaan jälkimmäisestä eli ylikorostunut kilpailuvietti on kaikkialla. Oli sitten kyse auton renkaiden vaihtamisesta, saunomisesta tai kuntosalilla käynnistä - tai ihan mistä tahansa. Aina pitää suoriutua "parhaiten". Lenkillekään ei voi lähteä ilman, että aina yritetään tiputtaa joku kyydistä. Rasittavia tyyppejä kaiken kaikkiaan ja kas kummaa, heistä kukaan ei ole omalla urheilu-urallaan saavuttanut mitään merkittävää. Jotain tämä käytös yleensä kompensoi...

Oma mielipiteeni on, että terve kilpailuhenkisyys on ensisijaisesti halua omien suoritusten parantamiseen ja toissijaisesti toisten voittamiseen.

hannupulkkinen
04.04.2011, 09.10
Oma mielipiteeni on, että terve kilpailuhenkisyys on ensisijaisesti halua omien suoritusten parantamiseen ja toissijaisesti toisten voittamiseen.
Samaa mieltä. Itseni kanssa olen kilpaillut kun en ole koskaan muille pärjännyt, mitä nyt lapsena pikajuoksussa ja korkeushypyssä.

tempokisu
04.04.2011, 10.10
Hyvä topiikki tämä. Mielenkiinnolla näitä lukee. Itselläni ei ole kyllä mitään lisättävää, eli vastauksena kysymykseen, en ole mitenkään onnistunut monipuolistamaan liikuntaani. Polvet ei kestä muuta kuin pyöräilyä ja pää ei kestä salissa pelleilyä. Tavoitteet minun on turha asettaa, kun käypi ajamaan minkä ehtii ja jaksaa niin homma kehittyy, välillä pikkihiljaa, välillä nopeammin. Kilometrien tavoittelu saattaa johtaa ahdistukseen. Oikeasti koko sana harjoittelu on minusta jo vähän ahdisteleva. Tulee käytettyä sitä sana "pitäisi" vähän liian usein silloin. Ajaminen on hauskaa ja hyväkuntoisena se on vielä paljon hauskempaa. Pääsee kovemmin ja pitemmin. Kun läpi vuoden ajaa, kontakti ympäristöön ja luontoon paranee. Eikä tarvii periodisoida tahi priorisoida. Menoks vaan :)

Vaikka kyllä pitäisi monipuolisemmin liikkua...



:o samat sanat. Pyöräily on ainut laji jota jalat kestää, ja lajin pitää olla sellainen että pääsee suhteellisen vapaasti kotiovelta, ulkona pitää liikunnan tapahtuman. Uinti on kivaa, jos on lämmintä vettä mutta en jaksa sitä niin paljo että siittä olisi hyötyä kunnon ylläpidon tai painonhallinnan suhteen.
Enkä kehtaa mennä minnekään, salille tai muuta. Ei inspiroi enää, kun se jäi niin se jäi.
Kilometrien tavoittelustakin pitää löysätä, kun kelit vaan ei anna myöten. Vauhtitavoitteesta on ajat sitten luovuttu. Eikä ole edes tavoitetta että kunto "kohenisi", kunhan jaksaa ajella sen mitä mielessä on, ei sitä voi etukäteen tietää mitä puolen vuoden päästä jaksaa. Tai ei jaksa.
Laihdutustavoitteestakin pitää luopua, kun ei ole mahollista ajaa niin paljon ja toisaalta en kärsi nähdä nälkää. Pitää ostaa isommat farkut vaan, ei auta muu.

Oon kyllä tosi iloinen että kisavuoden on ohi! Jos nyt olisi kisoja tulossa niin olisi ihan paniikissa kun kunnollisia vetoja ei ole voinut tehdä, eikä muuten tempohaalari enää mahdu. Ainakaan sillee että kehtaisi käyttää..

Tuosta kilpailuhenkisyydestä.
Oikeasti inhoan kaikkia kisoja, mitä tahansa. Kisat alkoivat jo koululiikuntatunnilla, ja yleensä oli viimeinen, paitsi juoksussa ja hiihdossa. Toisaalta, inhoan häviämistä, varsinkin jos on kyseessä joku "oma" laji. Voittamisesta ei silti iloitse, jos oma suoritus meni perssiilleen, eli toki siinä kisailee myös oman tulostavoitteen kanssa.
Omasta mielestäni olen ei-taistelijatyyppi, paitsi itseni kanssa. Jos on joku tiukka kisa ja huudetaan jotta oon 2s jäljessä, niin kohta oon jo puoli minuuttia jäljessä. Luovutan, kun " ei tästä mitään tule", ja mun on vaikea antaa ns. kaikkeani. Joskus se on tosin ihan onnistunutkin.
Kisat ahdistivat ja pelottivat niin paljon, että olen ihan onnellinen kun ei tarvii enää.

pötkö
04.04.2011, 10.18
kun se kuitenkin on edessä, niin ergonomia rollaattorin kanssa kannattaa vetää lihasmuistiin.

joku kivanvärinen esla, pitkiä kävelylenkkejä töpötellen. laakerit kannattaa "jäykistää" niin pysyy kunto kovana eikä rollaattori karkaa alta. ostoksilla käydään monta kertaa päivässä, siis treeniä jopa siihen kun kuitenkin unohti että kaupassa käytiin jo. naapurin kanssa kannattaa tehdä diili että tarkistavat jääkaapin ettei täyty kokonaan maidosta ja

Tuun päästäisenä Siiliin, voidaan siinä fontanellan aulassa treenata vähän. Otan oman rollaattorin mukaan kun ei siellä kuitenkaan enää mitään lunta ole silloin ja hiihtämään on mutenkin hankala mennä kun solisluu on ikävästi poikki jo nyt....

Pää se oikeasti on jota pitää aikuisen rasittaa, mitään hyötyä kunnosta jos pää ei jaksa käskyttää. paljon uusia harrastuksia, koko aika paljon uusia asioita, tekee asiat aina vähän eri tavalla. kaksikin yli +100v mammaa suositteli tälläistä.

hannupulkkinen
04.04.2011, 10.24
Täytynee sitten rollaattori hankkia. Kiva, että saan opastusta.

BONK
04.04.2011, 10.27
kun se kuitenkin on edessä, niin ergonomia rollaattorin kanssa kannattaa vetää lihasmuistiin.

joku kivanvärinen esla, pitkiä kävelylenkkejä töpötellen. laakerit kannattaa "jäykistää" niin pysyy kunto kovana eikä rollaattori karkaa alta. ostoksilla käydään monta kertaa päivässä, siis treeniä jopa siihen kun kuitenkin unohti että kaupassa käytiin jo. naapurin kanssa kannattaa tehdä diili että tarkistavat jääkaapin ettei täyty kokonaan maidosta ja

Tuun päästäisenä Siiliin, voidaan siinä fontanellan aulassa treenata vähän. Otan oman rollaattorin mukaan kun ei siellä kuitenkaan enää mitään lunta ole silloin ja hiihtämään on mutenkin hankala mennä kun solisluu on ikävästi poikki jo nyt....

Pää se oikeasti on jota pitää aikuisen rasittaa, mitään hyötyä kunnosta jos pää ei jaksa käskyttää. paljon uusia harrastuksia, koko aika paljon uusia asioita, tekee asiat aina vähän eri tavalla. kaksikin yli +100v mammaa suositteli tälläistä.

Hedelmäpeliä kannattaa myös treenata, jotta euro sujahtaa näppärästi automaattiin myös vanhalla iällä. Siinä voittamisen todennäköisyys oli muistaakseni 89 %. Kaikilla ja tasapuolisesti, joten kilpailu on turhaa :)

di luca
04.04.2011, 13.41
Miten ois rolaattoriyhteislenkit?

E.T.
04.04.2011, 14.01
Miten ois rolaattoriyhteislenkit?
Kuituinen rollari campan navoilla ja tuubeilla vois kulkee kovaa...:)

Mankka
19.04.2011, 09.26
Kilpailuhenkisyyden ja pakonomaisen kilpailun tai suorittamisen tarpeen välillä on merkittävä ero. Tiedän ja tunnen henkilöitä, joiden kohdalla puhutaan jälkimmäisestä eli ylikorostunut kilpailuvietti on kaikkialla. Oli sitten kyse auton renkaiden vaihtamisesta, saunomisesta tai kuntosalilla käynnistä - tai ihan mistä tahansa. Aina pitää suoriutua "parhaiten". Lenkillekään ei voi lähteä ilman, että aina yritetään tiputtaa joku kyydistä. Rasittavia tyyppejä kaiken kaikkiaan ja kas kummaa, heistä kukaan ei ole omalla urheilu-urallaan saavuttanut mitään merkittävää. Jotain tämä käytös yleensä kompensoi...

Oma mielipiteeni on, että terve kilpailuhenkisyys on ensisijaisesti halua omien suoritusten parantamiseen ja toissijaisesti toisten voittamiseen.

Tuo omien suoritusten parantaminen varmaan on se suurin motivaatio munkin treenaamisessa. Tosin siinäkin alkaa ahdistamaa, kun iän myötä edes samalla tasolla pysymisen eteen pitää tehdä kokoajan enemmän duunia;-) Niin kivoja vehkeitä kun Garminit yms. ovatkin, niin mulla ne kyllä ajaa siihen, että joka kertaa suoritusta peilaa edellisiin ja ainakaan huonommin ei koskaan saisi mennä.

Mitä tuohon alkuperäiseen pohdintaan treenaamisen monipuolistamisesta ja sen mielekkyydestä tulee, niin mulla se jakautuu futiksen, pyöräilyn, kuntopiirin ja kävelyn kesken käytännössä niin että puolet vuodesta (huhti-syskuu) tulee pyöräiltyä ja toimen puoli tehtyä kuntopiiriä ja käveltyä ja futista sitten ympäri vuoden, tosin senkin painottuessa selkeästi kesään.

Fillarilla ajan kun lenkinjuokseminen satuu jalkoihin ...vaiva jota ei koskaan pallon perässä juostessa ole!?. Siinä motivaattorina on juuri noihin härveleihin perustuva statistiikkojen seuranta ja tavoite parantaa niitä. Ikämies futiksessa liikunta tulee 'sivussa' siinä motivaatio on kavereiden tapaaminen ja kropan hallinta siinämielessä, että hallitsee sillä myös palloa (pyörälenkin jälkeen ei koskaan tunnu niin hyvältä tai v...uta niin paljon kun hyvin tai huononosti meneen pelin jälkeen).

Salilla en ole pariinkymmeneen vuoteen käynyt, mutta nuorempana siellä tuli kyllä viettyä paljon aikaa. Sen takia joka syksy kun ulkonaliikkuminen alkaa vähenemään alan tehdä yksinkertaista kuntopiiriä himassa (punnerrus, leanveto, vatsat yms.). Se on aina puolen vuoden tauon jälkeen uskomattoman tuskaista, mutta siinä narsistisena motivaattorina on se, ettei halua antaa aikanaan hankittua hyvää pohjaa kokonaan rapistua.

Vasta viime vuosina olen tajunnut kuinka hyvää liikuntaa tavallinen kävelylenkkeily on vastapainona kaikille muille treeneille, joissa menään kokoajan kovilla sykkeillä ....taidan mäkin alkaa tulemaan vanhaksi;-)

hannupulkkinen
19.04.2011, 12.39
Minä olen jo tullut vanhaksi. Aina vain vakuuttuneempi olen, että yli 60-vuotiaiden tärkein alue on lihaskuntoharjoittelu nimenomaa lihasmassaa lisäävällä tavalla, jotta saa aina vain nopeutuvan lihaskadon loppumaan.

Pyöräily pitää jalat kunnossa, vaikka kyllä niisätäkin pyöritysvoima vähenee niin, että joka kevät aloittaessa on vaikeampaa kuin edellisenä keväänä.

Kohta saan varmaan voimia aloittaa saliharjoittelun. Kuutosia kiskomallako lihasmassa kasvaa?

Jonkun väittärin luin, jossa oli tutkittu ikääntyvien harjoittelua loppuelämää varten ja sen mukaan yhdistetty voima- ja kestävyysharjoittelu oli tehokkainta.

Speedgoat
19.04.2011, 13.27
Joe Friel antaa selkeän suosituksen yli 50-vuotiaille tehdä vuoden ympäri voimaharjoittelua. Omalla kohdalla asia on suhteellisen suoraviivainen kun on aikaisempaa taustaa voimaharjoittelusta ja keskikroppa kaipaa kuitenkin huomiota, niin maanatai on pyhitetty salikäynnille. Samalla lämmittelen ja venyttelen koko kropan perusteellisesti viikonlopun pitkän lenkin jälkeen, joka palvelee erinomaisesti tuota elämänmittaisen harjoittelun päätavoitetta: jäädä terveenä ja hyväkuntoisena eläkkeelle. Kun joskus joutuu jättämään tuon väliin, niin sen kyllä huomaa.

Leopejo
19.04.2011, 13.32
Joe Friel antaa selkeän suosituksen yli 50-vuotiaille tehdä vuoden ympäri voimaharjoittelua.
Varmaan hyvä valmentaja, mutta hänen tietämys asioista, kuten perusfysiologiasta tai valmennusopista, on aika huono jollei kammottava (ainakin Cycling Bible:n kolmannessa painoksessa, 2003).

jaska
19.04.2011, 21.05
Voitko hieman täsmentää, että miltä osin. Olen lukenut vain uusimmat painokset mtb ja maantiepyöräilyraamatuista ja pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta opus on selkeä ja käytännönläheinen treeniopus.

Leopejo
19.04.2011, 23.42
Pitäisi tuo löytää ja lukea uudestaan. Friel:n treenin suunnittelu ja harjoittelun jakaminen eri alueisiin ja päiviin on loistava, niin myös hänen motivointikyky. Mutta esim. noiden nopeus - voima - kestävyyskolmioiden väärinkäyttö ja suunnilleen kaikki mikä liittyy fysiologiaan on 2003 maantie-painoksessa päin honkia.

Speedgoat
20.04.2011, 08.02
Pitäisi tuo löytää ja lukea uudestaan. Friel:n treenin suunnittelu ja harjoittelun jakaminen eri alueisiin ja päiviin on loistava, niin myös hänen motivointikyky. Mutta esim. noiden nopeus - voima - kestävyyskolmioiden väärinkäyttö ja suunnilleen kaikki mikä liittyy fysiologiaan on 2003 maantie-painoksessa päin honkia.

Juuri noista osa-alueista olen pitänyt Frielin raamatuissa ja erityisesti siitä miksi tiettyä harjoitetta tehdään niin kuin tehdään. Olen lukenut jonkinlaisen otoksen treenikirjallisuutta, jossa takana olevat opit saattavat olla modernimmat, mutta liian moni kirjoittaja on liian ylimielinen selittääkseen miksi jotain tiettyä harjoitetta tehdään tietyllä talvalla, tietyyn aikaan kaudesta ja mikä on se mekanismi, jolla kehittymisen otaksutaan tapahtuvan.

Annatko pointtereita kirjallisuuteen, joissa selitetään/perustellaan noita mainitsemiasi asioita. Olen keräämässä/lukemassa perussettiä hyvää aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Olen pitänyt Frieliä erinomaisena settinä, mutta tiedostaen että jokaisella kirjoittajalla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, olen yhä edelleen hakemassa lisää hyviä kirjoja.

Leopejo
20.04.2011, 12.01
Annatko pointtereita kirjallisuuteen, joissa selitetään/perustellaan noita mainitsemiasi asioita. Olen keräämässä/lukemassa perussettiä hyvää aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.
Valitettavasti lähes kaikki pyöräilykirjallisuuteni on italiaksi, vaikka tekisi mieli kääntää Aldo Sassin haastattelusta muodostuva kirja.

Suomeksi en tunne Pasi Ahlroosin kirjaa - mutta monen monta vuotta sitten lainasin hänelle italiankielisen kirjan, josta hän kopioi muutaman treeniohjelman. En silloin tiennyt, että hän olisi myöhemmin kirjoittanut kirjan. Suomeksi on myös tuo sininen Valmennusoppi-sarja, joka löytyy joka kirjastosta, ja jossa luultavasti on yleisesti aika paljon faktaa, mutta myös vuosia.

Englanniksi tein virheen ostaa Tudor Bompa:n Periodization: Theory and Methodology of Training, joka ei oikein sovellu pyöräilyyn ja on enemmänkin yleistietoa ilman paljon asiaa. Bompa:lta Friel haki esim. tuon kolmion, joka kuitenkin mielestäni soveltuu paremmin muihin lajeihin kuin maantie- tai maastopyöräilyyn. Paljon tyytyväisempi olen seuraavaan: McArdle, Katch, Katch: Exercise physiology:Energy, Nutrition and Human Performance. Kirja ei ole sinänsä vaikea, mutta hyvin pitkä ja enemmänkin yleistutustuminen ihmiskehoon kuin treenin suunnittelua varten. Training and racing with a powermeter on pieni kirjanen, jossa on nämä uudemmat Andrew Cogganin ideat. Jos löydät jonkun kilpailijan harjoitusohjelmasta 2 x 20 minuutin harjoituksia, niin hän luultavasti seuraa Coggania. Netistäkin löytyy ilmaiseksi aika paljon siitä, mitä kirjassa.

En tiedä löytyisikö Suomesta jotakin vanhaa Itä-blokin kirjallisuutta valmennusopista (Harre, Verhoshanskij), tai vieläkin paremmin, jotain uudempaa ja enemmän kestävyysurheiluun kohdistuvaa. Perusteet ovat kuitenkin samat: jaksotus, kuormituksen ja levon suhde, määrä ja intensiteetti, spesifisyys ja monipuolisuus, yms.

Tämä kaikki sanottua, valmennusoppi, teoriat ja kirjat ovat varmasti kiinnostavia, mutta tärkeintä on treenata. Ei keskivertoammattilainen ymmärrä näistä asioista paljoa enempää, ja he usein treenaavat intuitiivisesti hetkellisen päähänpiston mukaan, tai "treenaavat" kilpailuissa tallin laatiman ohjelman mukaan. Valmentajan tai itse laatiman treeniohjelman suurin etu on motivointi plus se, että on helpompi pysyä likimääräisessä viikottaisessa harjoitusmäärässä ja -laadussa.

Hääppönen
20.04.2011, 12.29
Nyt tuoretta tutkimustulosta; helppo kompata :).
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135265546281?cmp=nl-200411

Grandi66
20.04.2011, 13.06
Hieno keskustelu. Itse olen aina liikkunut ja tanssinut. Tanssia on tullut harrastettua yli 30 vuotta ja nimenomaan kanssantanssia. Meillä on sanonta: viis minuuttia polkkaa vastaa 400 metrin aitoja ja tehkääpä sitä 15 minsaa ni on hapot jaloissa ja 1 minuutti aikaa vaihtaa puku ja takas lavalle. Nuorempana oli kestävä ja kipee (rasitusvammoja) mut mieli virkee.

Nykyään tulee liikuttua jalan koiran kanssa, pyörällä, suksilla, pilkottua puita ja muuta hyötyliikuntaa. Ei vaan osaa olla liikkumatta. Kisaviettiä ei ole vaan mennään miltä tuntuu. Aina onnellinen kun jonkun tavoitteen tai haavee saanut tehtyä. Käytännön syyt estäneet joukkuelajien harrastamisen "prkl missä se pallo on?" Pitää vain etsiä itseä kiinnostavat kohteet. Päätä vaivaan karttojen piirtämisellä ja erilaisilla muisti tehtävillä ja lukemalla ja ratkomalla ongelmatehtäviä. Puntisali ei iske kokeiltu on, uimassa kävisin jos silmät eivät olisi niin hetkät (uimalasit ei auta, pisara kloorivettä ja silmät punaset) kesällä käyn uimassa. Kaikkee on kokeiltu ja tullaan kokeilemaan paitsi laskuvarjohyppyä.:D

Ens vuonna sitten vanhimman muksun kanssa ulkomaille tandemilla. Sen suunnittelu pitää mielen virkeänä, kun pitää ottaa toinen huomioon suunnittelussa.

Joko aloitetaan rollaattoreiden modaus, mie virittelen opaskoiraa.

Kal Pedal
20.04.2011, 14.09
Kesät pääasiassa pyöräillään, talvisin treenit tehdään salilla spinnaten ja punttia nostellen. Selkä ei ikävä kyllä kestä hiihtoa ja tämä oli ensimmäinen talvi vuosiin jolloin en iljennyt itseäni rääkätä pyöräilemällä.

OJ
20.04.2011, 14.33
Kropan toiminnan ylläpidolla ja pyöräilyyn tähtäävällä harjoittelulla ei ole välttämättä kovin paljon yhteistä. Voisin kuvitella, että tukielinten treenaaminen on vanhemmalla iällä entistä tärkeämpää.

Jasi
20.04.2011, 14.58
Mun kroppa ainakin kertoo pitävänsä salitreenistä kovasti. Lähes kaikki pikku vaivat (polvet, selkä) tuntuvat häviävän kunhan vain viitsii tehdä 5 liikettä salilla keksi kertaa viikossa. Kyykky 4x10, Penkki 4x10, Leuanveto 3x10 + vatsa ja selkäliikeet. Noihin menee aikaan noin 45min kerta (Sali töissä) ja olo on paljon vahvempi ja voimakaampi jonka huomaa esim rappuja noustessa tai pyörän polkimilla tanssiessa. Suosittelen vaikka se tuntuis kuinka tylsältä.

Speedgoat
20.04.2011, 15.50
Saliharjoittelua auttaa paljon, jos on kaveri jonka kanssa sopii etukäteen treenipäivät. On seuraa ja ei tule jäätyä kotiin.