PDA

Näytä tavallinen näkymä : Solisluun vammat ja niistä toipuminen



wanderer
12.08.2009, 20.07
Tähän säikeeseen voisi keräillä tietoa ja kokemuksia solisluun seudun vammoista ja niistä toipumisesta.

Oma tapaus sattui tuossa 1½ viikkoa sitten, kun kolaroituani lensin tangon yli katuun olkapää edellä. Pää otti myös iskua, mutta sen huomasi vain sivusta haljenneesta kypärästä. Tälli ei kuitenkaan estänyt kisaamista, kun kerran reissuun oltiin sitä varten lähdetty ja käsi toimi vaikka kipeä olikin. Penkistä pystyi ajamaan yllättävänkin hyvin. No eipä siinä mitään voittoa voinut enää lähteä hakemaan mutta yli kisan puolenvälin pysyi kuitenkin porukassa.

Heivattuani suuntasin kisajärjestäjän ea-paikalle, jossa lääkäri totesi ettei ole murtumaa. Olkapää turposi reippaasti ja siihen muodostui kämmenen kokoinen mustelma. Menin sitten seuraavana arkipäivänä (yleis)lääkärille ja vieläpä yksityiselle. Tämä tutkaili, käänteli ja väänteli. Kättä pystyi liikuttamaan kaikkiin suuntiin vaikka kipua olikin. Oli sitten sitä mieltä että on vaan runsaasti ruhjetta deltoideuksessa ja kirjoitti kipulääkettä sekä ultraäänilähetteen (joka olisi pitänyt käyttää jos olkapää on vielä viikon päästä kipeä). Määräsi muutaman päivän taukoa pyöräilyyn ja muuhun rasitukseen. Tämä siis ilman röntgenkuvien näkemistä. Kantosidettäkään ei määrännyt.

Turvotus lähti laskeutumaan ja kättä pystyi liikuttamaan paremmin. Kuitenkin esim. pyörän tangosta vetäminen aiheutti oikein kunnon kivun. Epäilys heräsi ettei pelkästä ruhjeesta ole kysymys. Yhtenä mahdollisuutena oli AC-nivelen (akkromiaaliklavikulaari) sijoiltaanmeno jonka halusin sulkea pois. Harkitsin ultraäänitutkimuksessa käyntiä ja ortopedin konsultointia. Kuitenkin hetken mielijohteesta viikon kuluttua ensimmäisestä lääkärikäynnistä päätin mennä terveyskeskuksen päivystykseen, jotta pääsisin röntgenkuviin (koska AC-luksaatio näkyy kuvassa). Esitin asian (yleis)lääkärille, joka olikin samaa mieltä AC-luksaatiosta ja määräsi kuvattavaksi. Molemmat solisluut kuvattiin siten, että käsissä riiputettiin painoja kuvien selkeyttämiseksi (sattui muuten ihan jonkun verran). Kuvien kanssa takaisin lääkärille, joka sitten kertoi yllättyneenä solisluun murtumasta. Luun olkalisäkkeen (acromion) puoleisessa päässä oli kolme murtumalinjaa. Luu oli muuten paikoillaan ja ehjä joten lääkäri oli paikalleen luuduttamisen kannalla. Ultraäänikuvaus on lääkärin mielestä turha. Eli määräyksenä 2vk kantosidettä ja 2kk kovan rasituksen välttämistä ja uudet kuvat 2vk päästä. Tuomio oli tyly, sillä se tarkoittaa koko loppukauden kisojen jäämistä väliin.

Nyt ensimmäisestä viikosta on lusittu puolet ja olo on turhautunut, koska kättä pystyy käyttämään suht normaalisti. Kuormittamista olen välttänyt. Kuinkahan nopeasti maastopyöräilykuntoon paraneminen on mahdollista? Ajattelin passailla uusien kuvien ottamiseen saakka ja kuunnella (yleis)lääkärin mielipiteen tilanteesta, jonka jälkeen aion kysyä toisen mielipiteen ortopediltä röntgenkuvien ja manuaalisen tutkimuksen perusteella. Onkin toinen juttu, että kuinka kiire paranemisella sitten on jos kausi on joka tapauksessa ohi. Vaikka ajamaan vielä syksyllä pääsisikin, on kolmen viikon lepäily kuitenkin pilannut jo sen olemattomankin kunnon...

En suosittele kenellekään. Suhteellisen rassaavaa harmitella vuoden treenien ja valmistautumisen valuvan hukkaan toipuessa.
Toki ainahan olisi voinut käydä pahemmin, kypärä oli taas tarpeen.
Pääsipähän kuitenkin solisluunsa murtaneiden pyöräilijöiden runsaslukuiseen kerhoon ;)

phebis
12.08.2009, 21.46
Otan osaa. Soita Lehikoiselle, ku eikös sillä solisluu murtunut muutama viikko sitten.

Ei vaiskaa..

Itselläni meni joskus 10v sitten solisluu täysin poikki kesken hiihtokauden. Murtsikkasukset eivät olleet riittävän vakaat mäkihyppelyyn ja olkapää edellä tonttiin tulemisen seurauksena lähdettiin tsirralla sairaalaan. Röntgenin kautta saikulle.

Solisluutani ei koskaan leikattu, sillä katkeamispinnat olivat siistit ja kuulemma ne luutuvat nopeasti (ja näin myös tekivät). Hoitona oli "buranaa" ja ihmeellinen olkapäiden yli tuleva kiristysside, jolla ryhti pidettiin luutumista varten riittävän "rinta rottingilla". Muutamia kuukausia tälläistä ja mies pääsi taas hiihtämään. Kausihan tässäkin meni, mutta voin sanoa, että ei ole sen jälkeen vaivannut. Nykyään tuon katkeamispisteen huomaa paksumpana kohtana solisluussa.

Juttelin tuossa yhdellä pyörälenkillä kahden kaverini kanssa, jotka ovat pikapuoleen lääkäreita ja Lehikoisen solisluusta meinasivat, että ei sitäkään leikata. Kuulemma solisluu leikataan ainoastaan siinä tapauksessa, että a) luu mennyt poikki ja sen päät uhkaavat "repiä" ihoa tai hermoja tai b) luu on katkennut (muistaakseni) hyvin läheltä olkapäätä.

Ilmeisesti solisluu on sen verran kevyellä rasituksella, että sitä ei mielellään lähdetä puukottamaan, ellei pelätä muita vaurioita. Leikkauksessahan on kuitenkin aina komplikaatioriski.

Paranemisia!

zykkeli
13.08.2009, 07.30
juu, harvemmin solisluuta leikellään jos ei ole uhka muuten.

Ikävintä näissä solisluuvammoissa on se, että osaavat olla varsin kipeitä ja usein esim. nukkuminen on vaikeaa kun ei meinaa saada hyvää asentoa ja koska ei voi oikein lastoittaa tms. niin joutuu olemaan aika varovaisesti käden kanssa.

Itselläni mennyt solisluu kerran ei tosin poikki vaan onnistui jotenkin repeämään irti tuolta rintalastan päästä. Ei leikattu ja aika pitkään paranneltiin. Vähän oudosti se tuossa vielä 15 vuoden jälkeenkin töröttää, mutta ei juuri menoa haittaa vaikka tosi pientä eroa on olkapäiden asennossa ja liikeradoissa.

Kugelschreiber
13.08.2009, 07.53
Itselläni meni vasen solisluu irtipoikki juurikin läheltä olkapäätä vuonna 2000 kun vedin nupit kännipäissäni. Seuraavana päivänä paarustan lääkäriin, ja hoidoksi saan kantoliinan, puudutuksen hanuriin, särkylääkettä ja evästyksen että kyllä se solisluu siitä luutuu, pidät vain kantoliinaa. No, muutama viikko kuluu, olkapää on kipeä. Käyn valittamassa tilannetta ja samat ohjeet, kyllä se itsestään paranee.

Puoli vuotta vierähtää. Uudestaan lääkäriin. Tällä kertaa todetaan että jaahas, ei se voikaan luutua, on muodostunut valenivel l. pseudoartroosi. Ei kun leikkausjonoon.

...pitkään sellaiseen, meitsi on vammaisena toiset puoli vuotta. Leikkauksessa otetaan luusiirre lantiosta ja solisluu pistetään kasaan em. luusiirteellä, teräslevyllä ja muutamalla ruuvilla. Paraneminen voi siis alkaa...

...kunnes poikani oppii kääntymään ja näin tehdessään on pudota sängystä. Hairasen refleksinomaisesti silmäteräni sängyn reunalta turvaan vasemmalla kädellä ja ...rrruts... ihon alta törröttää ruuveja ja puoliks irronnut teräslevy. Ei kun sairaalaan. Mutta tällä kertaa solisluu oli jo ehtinyt luutua sen verran että selviän säikähdyksellä ja tuet voidaan poistaa.

Vuonna 2009 onnettomuudesta muistuttaa muhkea arpi, lievästi heikentyneet liikeradat kädessä, ja kämmenen kokoinen tunnoton kohta vasemmassa yläreidessä (luusiirrettä otettaessa muutama hermorata pääs vaurioitumaan).

Opetus: ilmeinen?

znood
13.08.2009, 07.59
Mulla meni 2004 solisluu kun laskin hiihtosuunnistuskisoissa metsikköön ja suoraan koivua päin. Leikkausta ei tarvittu, ja siihen jäikin "mukava" muhkura. Noin 2½ viikkoa ja pystyi jo käymään juoksulenkillä. 2kk niin pyörällä pystyi ajamaan jonkinverran pidempiä siivuja. Jos pyörällä mielii ajella niin ajoasento kannattaa muuttaa paljon pystymmäksi, jotta käsille kohdistuva paino olisi mahdollisimman pieni.

Kale
13.08.2009, 08.11
Mulla on tuo vasen solisluu ottanut osumaa useampaan otteeseen. Lapsena tankojuoppo ajoi kävelytiellä mun yli jolloin solisluu murtui. 20-vuotiaana putosin kivikkoon vasen olkapää edellä jolloin sitä ei pahemmin tutkittu vaan laitettiin kotihoitoon paranemaan. Koko kesä meni ennenkuin pystyi pesistä pelaamaan. Yli 10v myöhemmin eli viime talvena laskeuduin todella rajusti hiihtoladulle vasen olkapää edellä jolloin solisluu irtosi ulommasta päästä. Ei kuitenkaan niin pahasti, että olisi tarvinut leikata. Ortopedi näki röntgenkuvista vanhoja murtumia. Meni noin 4kk ennenkuin vasemmalla kädellä pystyi tekemään kaikkia liikkeitä ilman suurempaa kipua. Kantositeen sain mukaan mutta pidin sitä vain päivän koska en löytänyt kivutonta tilaa sen kanssa. Nukkuminen oli yhtä helvettiä kun ainoastaan selällään pystyi nukkumaan. Ja ainoa kivuton asento kädelle oli mahan päällä jolloin koko vasen käsi puutui.

Ulommasta päästä tuo solisluu törröttää jonkin verran ja sisempi pääkin on erinäköinen kuin oikea puolella.

20-vuotis tapahtuman jälkeen vasen olkapää (tai solisluu) naksui tietyissä liikkeissä mutta hiihto-onnettomuuden jälkeen naksuminen loppui.

anakonda
13.08.2009, 08.37
Viime vuosituhannen puolenvälin aikoihin lätkässä sattui jonkin verran, kun kaaduin metrin päästä laidasta ja tietty olkapää edellä laitaan. Solisluuhan siinä napsahti poikki ja olkapään nivelsiteistä ei ollut enää kuin roippeet jäljellä. Ei muuten löytynyt sitä kivutonta asentoa, kun käsi roikkui rennosti joka asennossa. Leikkaushan siitä sitten tuli ja puolisen vuotta olin urheilematta suuremmmin. Onneksi en mennyt kunnalliseen terveiydenhuoltoon, vaan yksityiselle ja nykyisin käsi on kuin uusi. Kiitos Sakari Oravan!

Tauno
13.08.2009, 11.09
Kuulemma solisluu leikataan ainoastaan siinä tapauksessa, että a) luu mennyt poikki ja sen päät uhkaavat "repiä" ihoa tai hermoja tai b) luu on katkennut (muistaakseni) hyvin läheltä olkapäätä.
Paranemisia!
Näin se oli jo vuonna 71, kun itselläni meni moottoripyöräkolarissa solisluu kolmeen osaan. Osat olivat vähän hujan hajan ja siitä vaan luutumaan kantositeessä. Leikkaus tarvittiin, koska terävä luunsärmä oli pystyssä ihoa vasten. Paikallispuudutuksella taltoilla ja raspeilla vaan jyrsittiin luuta ja hyvä tuli. Silloin totesin, että tuo ortopedin hommahan on hyvin lähellä puusepän hommaa, ainakin välineiden puolesta.

Kare_Eskola
13.08.2009, 17.02
Ketjun aloittajalle sanoisin, että kannattaa ottaa erittäin rauhassa sen kantositeen kanssa, etteivät luun päät ala elää.

Itse TdH:ssa viime vuonna kasaan, piti olla siisti murtuma ja parantua kantositeellä mutta isoimpien pirstaleiden päät alkoivat liikkua, kun vähän liikuttelin... Oli erittäin kipeää leikkaukseen (syyskuu) asti. Leikattiin kehnosti, jäi yksi ruuvi ruuvaamatta ja aika lyhyt oli kisko. Sain luvan liikutella varovasti, mutta parempi olisi ollut pysyä ihan paikallaan, kisko petti. Taas erittäin kipeää.

Toisen leikkauksen (lokakuu) ja pidemmän kiskon jälkeen ei enää sattunut yhtään, mutta alkoi kuplia (marraskuu) > isoa antibioottia. Tulehdusjälkiä siistittiin paikallispuudutuksessa (joulukuu), mutta ei auttanut, rauta pilkisti. Taas pöydälle (tammikuu), haava auki ja siististi umpeen.

Kupliminen jatkui hiljaksiin, mutta käsi oli hyvä. Puoli vuotta söin antibiootteja. Kävin Huippuvuorilla kiskomassa ahkiota (huhtikuu), ei ongelmia. Sitten kun piti ottaa levy pois, että tulehduksesta päästäisiin lopullisesti eroon, kuvissa näkyi että ei ollut luutunut (huhtikuu), vaan juuri tuollainen valenivel. Otettiin kuitenkin levy pois (toukokuu) kun ei antibiootti enää maistunut.

Ihme kyllä hyvin on pelittänyt käsi marraskuun lopusta asti. Mitään eroa en huomaa liikeradoissa. Neljä viimeistä leikkausta sujuivat rutiinilla. Illaksi kotiin, yksi burana ja sillä hyvä.

Mutta siis varovasti. Ettei tarvitse leikata. Tulehdusriski.

Trike-Man
13.08.2009, 17.54
No-niin...
3 viikkoa sitten pyörälenkillä oli iso asunto-auto pysäköity kevyen-liikenteen-väylälle / mäen alle / mutkaan. Päätin kokeilla siinä vauhdissa, kumpi on kovempi-luu (en ehtinyt muuta) : Se auto voitti tällä kertaa.

Pyörä ja o. solisluu pas...x! Jatkoin lenkkiä auton kyydissä lääkärin luo: Se puhu, että Tour-de-Helsinki saattaa kuitenkin onnistua, jos maltan pitää taukoa kaikesta soliksia tarvitsevista lajeista. Tuo käsi äityy vieläkin niin kipeäksi, että kantoside kerää sääli-pisteitä päivittäin.

Eli ilmeisesti en ole ainoa ihminen maailmassa, jolta on mennyt solisluu pyöräilyssä poikki.

PMoi
13.08.2009, 20.30
OTB malliksella huhtikuun lopulla, saldona 7 ylintä kylkiluuta remontiin + solisluu poikki. Kylkiluista 5 meni poikki kahdesta kohtaa, eli 12 murtumaa/poikki olevaa kohtaa.
Saldo:
Oikea solisluu on nyt sitten 2,6cm lyhyempi. 150g ibubrofeenia on tullut syötyä + 100 tabua panacodia. Buranaa vielä kuluu jatkossakin mutta nyt luut alkavat olla luutuneet, niin alkaa määrät jo vähenemään. Sairaslomaa kertyi 3kk. Ja treffit fysioterapeutin kanssa jatkuvat...
Nyt:
Aiemmin olen rullaluistellut ja ajanut vähän treinerillä, niissä kun ei tarvise käsiä, mutta tänään kävin sitten ensimmäisellä maantielenkillä. Se on sitten kuoharin paikka:p "Back in the saddle again"

Etelän leiri - ketjussa läpivalaisukuvaa ja muutakin tarinaa:
http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=33710&page=2

E.T.
13.08.2009, 20.56
Vappuaattona 2006 (selvinpäin) pahemmat lipat yhteislenkillä maantiellä ja solisluu siruiksi + lapaluu kolmeen osaan ja vielä vasen polvi paskaksi. Eipä lähtenyt luutumaan neljässä kuukaudessa niin leikkausta tarvittiin. Tämä olisi pitänyt tehdä heti. Neljän kuukauden kidutuksen jälkeen sain tarpeekseni ja kysäsin Tayssin puoskarilta miks vi....a tätä ei leikata. Neropatti vastasi ettei ne voi kaikkia ittensä vappuna kännissä telonutta leikata.

Tästä lausunnosta nousikin aikamoinen soppa mikä onkin oma värikäs vähemmän hauska lukunsa. Mutta viikko tän idiootin vastaanoton jälkeen mut soitettiin leikkaukseen. Lonkasta siirrettiin luuta ja solisluu tuettiin kymmenen sentin pituisella titaanilevyllä.

Nyt kolme vuotta myöhemmin ei onnistu hiihto eikä juoksu tuolla leikatulla polvella. Mutta eipä ole väliäkään. Kovin pitkät pyörälenkitkään ei oikein luonnistu. Tommonen 600 km putkeen vielä menee... Penkistä nousee enää 50 kiloa.

Pari vuotta leikkauksesta työkyky palasi sen verran että rukouksista huolimatta jouduin takaisin aamuöiseen orjanhommaani....

Wandererille voimia ja jaksamista;)..hyvää se pikku tauko vaan tekee...

znood
13.08.2009, 20.59
mitäsviddua E.T : hönössäki sielä kirjotellaan ;) ?

E.T.
13.08.2009, 21.03
mitäsviddua E.T : hönössäki sielä kirjotellaan ;) ?
Valitettavasti nytkin selvinpäin, mutta jääkaapissa ois yks sidu, taidan hakee..;):)
(recorderling jordgubb-lime)

Taneli Vartio
15.08.2009, 18.13
Wanderer kirjoittaa 12.8, että solisluu murtui 1,5 vko sitten. Lääkäri määräsi 2 vko kantosidettä.

Kuitenkin tulosten mukaan tänään ollut ajamassa paritempoa???
Vai onko kyseessä Paavo Hiltunen?

Jos oli ajamassa tänään, niin ei taida Wandererin solisluu kovin kipeänä ollut kuvauksissa, eikä muutenkaan.

Itselläni on sama solisluu murtunut kaksi kertaa. Muistaakseni vuonna 1990 ja uudestaan 2007.
2007 murtuman jälkeen en pystynyt käytännössä kainaloa pesemään kahteen viikkoon.
6 vko päästä ajoin ensimmäisen kevyen pyörälenkin.
Ei olis tullut aika-ajoasento kuuloonkaan, saatikka joku kisa.

TunkkiPuolikas
15.08.2009, 20.28
Wanderer kirjoittaa 12.8, että solisluu murtui 1,5 vko sitten. Lääkäri määräsi 2 vko kantosidettä.

Kuitenkin tulosten mukaan tänään ollut ajamassa paritempoa???
Vai onko kyseessä Paavo Hiltunen?

Jos oli ajamassa tänään, niin ei taida Wandererin solisluu kovin kipeänä ollut kuvauksissa, eikä muutenkaan.

Itselläni on sama solisluu murtunut kaksi kertaa. Muistaakseni vuonna 1990 ja uudestaan 2007.
2007 murtuman jälkeen en pystynyt käytännössä kainaloa pesemään kahteen viikkoon.
6 vko päästä ajoin ensimmäisen kevyen pyörälenkin.
Ei olis tullut aika-ajoasento kuuloonkaan, saatikka joku kisa.


Minulla eka pyörälenkki 3 pv solisluumurtuman jälkeen. Laitoin ns amerikkalaisen siteen jonka voi löytää valmennuskolmion kirjasta urheiluvammat ja ennaltaehkäisy. Kädet jää vapaaksi.Olen muutamalle kaverille sen tehnyt, mutta yksi meni ortopedin tarkastukseen ja sai sapiskaa. Riskinä on pleksuksen ärrtyminen ja hermo-oireet jopa vamma. Eli jos teette kirjan mukaan, tarkkailkaa, puutuuko sormet . Jos niin käy ,ottakaa pois. muuten erittäin hyvä ja mulla sekä kaikilla mun kavereilla on toiminut. Jos on kovin pirstaleinen murtuma niin ehkä silloin em. ongelmia tulee. MUTTA VASTUUTA EN OTA.

wanderer
15.08.2009, 20.50
Juu kävin vetäisemässä lähes kylmiltään kisan, vaikka tuloksien puolesta olis voinu jäädä ajamatta. Kuten avausviestissä kirjoitin, ei kipu ole ollut tolkutonta edes heti tällin jälkeen. Kyseessä on siis hiusmurtuma luun päässä eli mitään ei törrötä tai paloja ole irti tms. Tempopyörän ajoasento on tasaisella tiellä kivuton. Putkelta ei tee mieli ajaa. Kötöstelin olkapäähän teippauksen, joka tuntuu toimivan oikein hyvin pitäessään luun päätä paikallaan AC-nivelen kohdalla. Ajattelinpa pitää olkapäätä teipattuna pitemmänkin aikaa tässä toipumisen edetessä.
Eikä ole ollut sormissa puutumista, onneksi.

Mutta enpä suosittele lääkärin ohjeiden noudattamatta jättämistä. Reilun viikon päästä perästä kuuluu.

Taneli Vartio
16.08.2009, 07.15
Luin tämän topicin avausviestin ja pikaisesti selasin viestit läpi kirjoittaessani edellistä viestiä.
Nyt luin tarkemmin ja esim nimimerkki "kare_Eskolan" esimerkin luulisi pistävän miettimään.
Kipu on tietenkin jokaisen henkilkohtainen tuntemus. Pyydän anteeksi, että vähättelin Wandererin tuntemuksia.
On kokonaiskivun kannalta eri asia murtuuko solisluu "helposti" vaikka pyörällä kaatuessa tai vaikka 100 km/h vauhdissa auton nokkakolarissa.

Noista röntgenkuvista en hirveästi ymmärrä, mutta itsellä oli luun päät selkeästi erillään.
hiusmurtuma lienee vain "halkeama" luussa.

Tunkkipuolikaskin hyvin tietää, että tuossa 3 pv murtuman jälkeen tehdyssä pyörälenkissä ( lue: harjoittelun jatkamisessa) ei ole mitään järkeä. Fanaattisena pyöräilyihmisena ei vain malta pysyä pois pyörän päältä.

Siinä vaan saattaa pahimmassa tapauksessa käydä niin, että ei ole vain kauden pyöräilyt pilalla, vaan menee vaikka kyky harjoittaa ammattiaan.

Mulla meni 5 vko ennenkuin luun päät olivat kiinnittyneet. 3 vko tarkastuksessa lääkäri oli hyvin huolissaan luutumisesta.
Jokainen nyt tajuaa mitä tapahtuu jos siinä vielä kaatuisi olkapää edelä asfalttiin.

Wandererin tulos/sijoitus paritempossa oli aika lähellä sitä, mitä kauden tuloslistojen perusteella olisi etukäteenkin aavistellut. Todella kovaa ajoitte.

TunkkiPuolikas
16.08.2009, 07.44
Luin tämän topicin avausviestin ja pikaisesti selasin viestit läpi kirjoittaessani edellistä viestiä.
Nyt luin tarkemmin ja esim nimimerkki "kare_Eskolan" esimerkin luulisi pistävän miettimään.
Kipu on tietenkin jokaisen henkilkohtainen tuntemus. Pyydän anteeksi, että vähättelin Wandererin tuntemuksia.
On kokonaiskivun kannalta eri asia murtuuko solisluu "helposti" vaikka pyörällä kaatuessa tai vaikka 100 km/h vauhdissa auton nokkakolarissa.

Noista röntgenkuvista en hirveästi ymmärrä, mutta itsellä oli luun päät selkeästi erillään.
hiusmurtuma lienee vain "halkeama" luussa.

Tunkkipuolikaskin hyvin tietää, että tuossa 3 pv murtuman jälkeen tehdyssä pyörälenkissä ( lue: harjoittelun jatkamisessa) ei ole mitään järkeä. Fanaattisena pyöräilyihmisena ei vain malta pysyä pois pyörän päältä.

Siinä vaan saattaa pahimmassa tapauksessa käydä niin, että ei ole vain kauden pyöräilyt pilalla, vaan menee vaikka kyky harjoittaa ammattiaan.

Mulla meni 5 vko ennenkuin luun päät olivat kiinnittyneet. 3 vko tarkastuksessa lääkäri oli hyvin huolissaan luutumisesta.
Jokainen nyt tajuaa mitä tapahtuu jos siinä vielä kaatuisi olkapää edelä asfalttiin.

Wandererin tulos/sijoitus paritempossa oli aika lähellä sitä, mitä kauden tuloslistojen perusteella olisi etukäteenkin aavistellut. Todella kovaa ajoitte.

Ei siinä kolmen päivän kuluttua ajetussa lenkissä mitään järkeä ollutkaan. Jos solisluu menee poikki keskeltä, on tulos usein hyvä. Sen sijaan päistä katkennut ja selvästi irrallaan olevat luun päät ovat ongelmallisempia. Joskus vaativat leikkauksen riippumatta siitä, kuinka on levännyt tms.

Mutta tuo sidos helpottaa elämistä muutenkin. Vävypoikaehdokkaalle tein torstaina, kun jalkapallopelissä paukahti. Pukeutuminen ja muut joka päivän hommat helpottuvat kun on molemmat kädet käytössä. Sanotaan vaikka vetoketjun avaus.
Ja pyöräilijä voi ajaa rullilla.

Lotta muuten ajoi eka kisan kaksi viikkoa kolarin jälkeen ja hänen solisluunsa leikattiin. Se oli kyllä riskinotto ja jos olisin rtg kuvat nähnyt, ei olisi ajanut.

Wanderedin vamma taas kuulosta samanlaiselta kuin minulla tuossa toisessa olkapäässä. AC nivel ja luun pään ovat saaneet tällin. Mulla se hiusmurtuma johti luun pään kuolioon. Syynä verenkierron loppuminen, koska sitä hismurtumaa oli paljon. Päästä katosi n. 5 mm. Vaivaa oli noin vuosi, mutta lihasten vahvistamisen jälkeen pelaa hyvin, eikä vaivaa ainakaan toistaiseksi vaikka AC nivel on löysä. Tapahtui-93
Kirurgille joskus sitä näytin , mutta hän erittäin monta olkapäätä operoineena sanoi, että voi tulla huonompi.

Hans Opinion
16.08.2009, 10.01
oli niin paha että tarvittiin "kiini naulaamista", n.10cm teräspiikillä olkapään puolelta vaan läpi ja solisluu kiini. Sitten odoteltiin luutumista muutama kk ja piikki tai siis piikit (2kpl) leikattiin pois. Piikkien aikana kädellä oli paljon liikerajoituksia, kuntoutus sujui kuitenkin hyvin ja aikatarkkaan puolen vuoden kuluttua vedin taas leukoja.

Henkiset vauriot olivat pahoja samaan tyliin kun mitä täälläkin on todettu eli harmitti aivan perleleesti hukkaan heitetty treenimäärä ja se kun ei voi treenata lisää... nyt homma oikeastaan hymyilyttää kun polvi on niin paskana että pyöräily (ja muukin liikunta) saattaa loppua kokonaan tai ainakin pitkäksi aikaa... huhtikuusta saakka tässä Hans taas harrastanut pelkkää "palauttelua"...

Tältä kokemuspohjalta on erittäin vaikea ymmärtää riskinottoa lievissäkään loukkaantumisissa, rauhoittukaa nyt hyvät ihmiset ja lopettakaa turha hössötys. Laittakaa addikti aisoihin ja urheilkaa vain terveenä, väitän että monen "paljon ajavan" kunto vaan nousee kun huilaatte kunnolla.

Sellaista vielä näistä lievemmistä solisluuvaurioista että niitä ei helposti tahdo saada leikkuuseen julkisen terveydenhuollon kautta ja usein ne jäävät kivuliaiksi ja liikerajoitteisiksi. Hansin oikea olkapää toimii leikkauksen jäkeen normaalisti, ei kipuja ainoastaan hiukan jäykempi se on venytellessä.

Tietysti toivotan kaikille kipeille toipumista ja pikaista paluuta pyörän satulaan.

Gran Turismo
16.08.2009, 11.09
Joskus 90-luvun alussa kisoissa katolleen, sillä seuraksella, että solisluu irtosi ulommasta päästä. Itse luu pysyi ehjänä, mutta kiinni pitävä jänne repeytyi. Ajoin kisan loput 100km vielä maaliin. Kipu ei silloin vielä ollut paha, mutta kyllä sen selvästi tunsi, että olkapää klenkusui jotenkin pahasti.
Illalla kipu yltyi ja menin seuraavana aamuna Töölön tapaturma-asemalle. Röntgenin kautta leikkaukseen. Jänne laitettiin teräspiikeillä kiinni luuhun. Kahdeksan viikon päästä pikku viilto olkapäähän ja piikit pois.
Kuntopyörällä aloin treenaamaan heti, ja muutaman viikon jälkeen maantiellä lenkkiä maastopyörällä. Sillä ajaessa toista kättä pysytyi lepuuttamaan tangon päällä. Saman kesän loppupuolella taisin olla vielä mitaleilla maasto-SM:ssä. Niin kuin Hans jo sanokin, jos pohjakunto on hyvä, niin tuollainen muutaman viikon treenitauko ei pidemmällä aikavälillä kuntoa paljon heiluttele. Ja kuntopyörällä pystyy tekemään lyhyitä ja tehokkaita harjoituksia.
Mitään vaivoja onnettomuus ei jättänyt jälkeensä.

TeemuK
16.08.2009, 11.49
2005 murtu solisluu ja lapaluu selkälihas repes samoin jänteitä(ei poikki) leikkausta ei tarvinnut. reilu kuukausi kantositeessä ja sen jälkeen varovasti kuntoutusta pikku hiljaa. olkapää lonksuu vieläkin ja rutisee mutta muuten pelaa ihan hyvin. Tänä vuonna heti alkukeväästä toinen ranne ja reisi poikki ja toinen ranne murtu, nyt 3kk jälkeen päässy ajamaan noin kuukauden taas pyörällä(ulkona) ja pikku hiljaa rupee pääsemään kuntoon ja rupee paikat kestämään rasitusta, tietysti kovaa kuntoutusta vaatinut heti kun pysty ja sai lekurilta siihen siunauksen.
Pikaista paranemista kohtalotovereille.

duuso
16.08.2009, 14.02
Viime kesänä meni vasen solisluu. Käytin kaksi viikkoa kantosidettä, ensimmäisen viikon jälkeen ei ollut enää kipuja ja toisen viikon jälkeen lähdin koeajamaan uutta pyörää, käsi kun tuntui kestävän taas varsin hyvin. Taisin polkea kaupungille jo ensimmäisen viikon aikana oikealla ohjaten, vasen sai levätä vielä silloin siteessä.

TunkkiPuolikas
16.08.2009, 19.33
Jos on jännevaurio, niin sen rasittaminen on sitten aivan eri asia kuin luumurtuman. Esim. joku hauislihaksen operointi tai kiertäjäkalvosimen. Sen alueen rasittaminen aiheuttaa koko homman uusiksi menemisen, jos siis liian aikaisin on liikkeellä.
Samoin jos murtumaan liittyy avohaava ja esimerkiksi tikkejä on tarvittu. Ei ole järkevää hikoilla ja ottaa bakteeritulehduksen riskiä.

Sen sijaan joku solisluun murtuman kanssa reenaaminen on kivun sallimissa rajoissa jopa järkevää. Veri kiertää ja paranemista tapahtuu.

Ja molemmat kädet voi olla poikki ,sekä toinen jalka niin vielä rullilla menee:D

http://www.fillarifoorumi.fi/forum/picture.php?albumid=440&pictureid=2139

TunkkiPuolikas
16.08.2009, 22.57
Ja vielä Wanderedille. Jos minä nyt olisin sinun tilanteessasi, ajaisin kyllä lenkkiä ja jopa tempoa. Mutta XC ja korttelit sekä muutkin yhteislähdöt jättäisin väliin. Siis näin minä tekisin. Mutta en ole lääkäri, vain tyhmä fysioterapeutti, jolla kuitenkin on monta kokemusta asiasta sekä omien, että läheisten vastaavien vammojen kanssa.

Mutta kaatua et saa sen päälle!!

Hans Opinion
17.08.2009, 08.54
TunkinPuolikkaan näkökulmaan vammautumisesta toipumisen edistämiseen on hyvin PRO, ajaa pitää, jopa riskillä.

Hansin näkökulma lähtee harrastamisesta ja siitä että turhat riskit pois, ajaa ehtii myöhemminkin ja kuntoutusta edistävää verenkiertoa voi aktivoida pienemmälläkin riskillä.

Molemmat näkökulmat varmaan aivan päteviä... ei tarvitse kuin päättää että kuinka PRO omasta mielestään on.

TunkkiPuolikas
17.08.2009, 09.05
TunkinPuolikkaan näkökulmaan vammautumisesta toipumisen edistämiseen on hyvin PRO, ajaa pitää, jopa riskillä.

Hansin näkökulma lähtee harrastamisesta ja siitä että turhat riskit pois, ajaa ehtii myöhemminkin ja kuntoutusta edistävää verenkiertoa voi aktivoida pienemmälläkin riskillä.

Molemmat näkökulmat varmaan aivan päteviä... ei tarvitse kuin päättää että kuinka PRO omasta mielestään on.

Wanderer on lähes PROO:D, minä vain fanaatikko. Silloin kun mulla meni se solisluu niin kolme päivää makasin selälläni ja syljeskelin kattoon. Sitten oli vain pakko päästä ulos pyörän päälle. No ehkä se on joku sairaus sekin (ADHD tms?).

Mutta monta monituista solisluun katkojaa olen vuosien mittaan nähnyt. Joskus homma toimii aivan hyvin, mutta myös leikkaukseen joutuneita olen nähnyt. Ne leikkaukseen joutuneet ovat kantaneet kättään aivan kuten on määrätty. Ei vaan ole luut löytäneet toisiaan. Jos olisi ajettu, tuskin olisivat löytäneet silloinkaan.

Riskinä on se kaatuminen, mutta niinhän se on aina fillarilla, eikö?

wanderer
17.08.2009, 11.07
Jos minä nyt olisin sinun tilanteessasi, ajaisin kyllä lenkkiä ja jopa tempoa. Mutta XC ja korttelit sekä muutkin yhteislähdöt jättäisin väliin. Juu, yhteislähdöt ja maastokisat olen laskenut pois kunnes parempaa tietoa on. Ja nyt saa pyörälenkkeilykin jäädä viikoksi. Ilman teippausta luun pään/ac-nivelen seutu on sen verran kenkkuilevan oloinen..
Kaatua voi ilman pyörääkin, viimeksi eilen mettäkävelyllä. Onneksi ei olkapään päälle :eek:

Hans Opinion
17.08.2009, 11.24
Kaatua voi ilman pyörääkin, viimeksi eilen mettäkävelyllä. Onneksi ei olkapään päälle :eek:

Sängystäkin voi pudota ja loukata itsensä.

TunkkiPuolikas
18.08.2009, 07.53
Sängystäkin voi pudota ja loukata itsensä.

Ehdotan kaikille solisluun katkojille lattialla makaamista ilman mattoa, sillä matoltakin voi pudota. Yhdessä Mika Kaurismäen elokuvassa muistaaksen legendaarinen Peltsi Pellonpää sanoi pikku kännissä kaverilleen "Muistatko, kun oltiin niin pieniä, että istuttiin maton reunalla ja heiluteltiin jalkoja":D

Valmennuskolmion Urheilluvammakirjasta vapaasti lainattua.
_Solisluuvammassa voi laitta ns. kahdeksikkositeen.
_Juoksemsta on vältettävä kunnes vamma on konaan parantunut 4-8 viikkoa.(Ei tykkää tärinästä)
_Kuntoa voi ylläpitää esimerkiksi pyöräilemällä

Että sitä ollaan noudatettu

TunkkiPuolikas
18.08.2009, 11.57
Ehdotan kaikille solisluun katkojille lattialla makaamista ilman mattoa, sillä matoltakin voi pudota. Yhdessä Mika Kaurismäen elokuvassa muistaaksen legendaarinen Peltsi Pellonpää sanoi pikku kännissä kaverilleen "Muistatko, kun oltiin niin pieniä, että istuttiin maton reunalla ja heiluteltiin jalkoja":D

Valmennuskolmion Urheilluvammakirjasta vapaasti lainattua.
_Solisluuvammassa voi laitta ns. kahdeksikkositeen.
_Juoksemsta on vältettävä kunnes vamma on konaan parantunut 4-8 viikkoa.(Ei tykkää tärinästä)
_Kuntoa voi ylläpitää esimerkiksi pyöräilemällä

Että sitä ollaan noudatettu

Vaikka liekö siitä hyötyä sitten. Olin aikoinaan yhden hiihtovalmentajan luennolla. Hän sanoi " Jos ei jaksa harjoitella, aina voi pyöräillä.":D On muuten tosi juttu tämä mielipide joillain..
Liekö se sitten muuttunut, kun ajatin sen kolmella valmennettavalla 150 km ja yhden jouduin taluttamaan sisälle kotiin. Oli poika niin puhki.

mutta menee offariksi nyt.

PMoi
18.08.2009, 21.04
Ehdotan kaikille solisluun katkojille lattialla makaamista ilman mattoa

Tämä asento vaan tuntui kyllä vievän tajun vielä 2kk sattumuksen jälkeen, liekö johtunut lapaluun alla olevista kylkiluun pätkistä...

TunkkiPuolikas
29.09.2009, 15.52
Ei siinä kolmen päivän kuluttua ajetussa lenkissä mitään järkeä ollutkaan. Jos solisluu menee poikki keskeltä, on tulos usein hyvä. Sen sijaan päistä katkennut ja selvästi irrallaan olevat luun päät ovat ongelmallisempia. Joskus vaativat leikkauksen riippumatta siitä, kuinka on levännyt tms.

Mutta tuo sidos helpottaa elämistä muutenkin. Vävypoikaehdokkaalle tein torstaina, kun jalkapallopelissä paukahti. Pukeutuminen ja muut joka päivän hommat helpottuvat kun on molemmat kädet käytössä. Sanotaan vaikka vetoketjun avaus.
Ja pyöräilijä voi ajaa rullilla.

Lotta muuten ajoi eka kisan kaksi viikkoa kolarin jälkeen ja hänen solisluunsa leikattiin. Se oli kyllä riskinotto ja jos olisin rtg kuvat nähnyt, ei olisi ajanut.

Wanderedin vamma taas kuulosta samanlaiselta kuin minulla tuossa toisessa olkapäässä. AC nivel ja luun pään ovat saaneet tällin. Mulla se hiusmurtuma johti luun pään kuolioon. Syynä verenkierron loppuminen, koska sitä hismurtumaa oli paljon. Päästä katosi n. 5 mm. Vaivaa oli noin vuosi, mutta lihasten vahvistamisen jälkeen pelaa hyvin, eikä vaivaa ainakaan toistaiseksi vaikka AC nivel on löysä. Tapahtui-93
Kirurgille joskus sitä näytin , mutta hän erittäin monta olkapäätä operoineena sanoi, että voi tulla huonompi.

No niin. Hieman yli viisi viikkoa on vävypojan solisluuvammasta. Ja niin kuin yleensä on, ei kolmen viikon kuluttua RTG-kuvissa näkynyt luutumista. Poika meni käymään joukkueen lääkärillä, joka on fysiatri. Viesti oli, ettei huolta vielä.
Soitin vielä itse perään ja kysyin, mitä mieltä tuosta kahdeksikkositeestä. Otanko pois vai mitä. Fysiatri käski pitämään vaan.

Nyt maanantaina poika meni töihin, eikä mitään ongelmia ole. Eli siis viidessä viikossa hyvä tulos.
MUTTA: Kyseessä siis yksinkertainen keskikohdan murtuma, jossa ei pirstaleita.

Urheiluvammat hoito ja ennaltaehkäisy, on kirja josta kuva em. sidokseen löytyy.

Googlettamalla pääsin vain pornosivuille:D:D(en kattonu):D

wanderer
29.09.2009, 18.18
Oma tapaus parani hyvin. 3½ viikkoa tällin jälkeen kuvien ja ulkoisen tutkimuksen perusteella ortopedi antoi luvan käyttää kättä kivun rajoissa. Solisluun pää oli edelleen oikeassa asennossa ja murtumalinjat olivat häipymässä.
Samalla viikolla ajoin ekat maastolenkit ja vielä tuli sitten ajeltua parit kisat 1kk2vk ja 1kk3vk tällin jälkeen. Olkapää ei vaivaa mitenkään enää. Joku aika sitten oli vielä lihasjumia paikoitellen, mutta nyt nekin ovat hävinneet.
Pyöräilykunto tosin lässähti kolmen viikon hissuttelulla ja kisat menivät sitten miten menivät.

TunkkiPuolikas
29.09.2009, 20.10
Oma tapaus parani hyvin. 3½ viikkoa tällin jälkeen kuvien ja ulkoisen tutkimuksen perusteella ortopedi antoi luvan käyttää kättä kivun rajoissa. Solisluun pää oli edelleen oikeassa asennossa ja murtumalinjat olivat häipymässä.
Samalla viikolla ajoin ekat maastolenkit ja vielä tuli sitten ajeltua parit kisat 1kk2vk ja 1kk3vk tällin jälkeen. Olkapää ei vaivaa mitenkään enää. Joku aika sitten oli vielä lihasjumia paikoitellen, mutta nyt nekin ovat hävinneet.
Pyöräilykunto tosin lässähti kolmen viikon hissuttelulla ja kisat menivät sitten miten menivät.

Se on muuten kumma juttu.Mulla on kunnon kanssa käynyt myös samoin parikin kertaa loppukauden loukkaantumisissa.
Onko se sitten sitä kropan väsymistä ,kun pitää korjailla vauriot?
Vai onko se nyt vaan kun ei ole päässyt ajamaan ja kroppa on ihmeissään.
Vai onko se sittenkin vain se loppukausi ja kunto muutenkin hiipuisi? Mene ja tiedä.

mantis
29.09.2009, 22.33
Itsellä on lievemmästä olkapäävammasta nyt kokemusta. Mursin alkukesästä vasemman kyynärpään, joka ei oikein ole vieläkään parantunut kipujen ja kuvien perusteella. Mutta olkapää meni kun kaaduin vasemalle enkä uskaltanut ottaa vasemmalla (puolikuntoisella) kädellä vastaan vaan pidin kiltisti dropista kiinni ja tulin olkapää edellä maahan.

Pirun kipeeksi tuli ja kävin työterveyslääkärillä, joka tutki liikeradat yms. ja totesi että on side/pehmytkudos vamma ja paranee ottamalla rauhallisemmin. Tyypillinen kuulemma jääkiekkoilijoille taklaustilanteessa. Mutta muuten oireet on aika samanlaiset mitä täällä aiemmin on esitetty. Pirun vaikea löytää kivutonta nukkuma-asentoa ja vetoliike sattuu aivan pirusti.

Arja
30.09.2009, 10.18
reilu kymmenen vuotta sitten tuli heitettyä volttia pyörän kanssa ja vasen solisuu meni päreiksi. leikkauksessa luu tuettiin metallilevyllä ja ruuveilla. kantositeessä 5 viikkoa. 2 kk leikkauksen jälkeen käsi kesti jo pyöräilyä. parin vuoden päästä levy poistettiin esteettisistä syistä. olkapää kipeytyy edelleen lähinnä kävelylenkeillä. pitäis kai heilutella käsiään enemmän eikä kävellä tumput suorina..:rolleyes:

Keba69
30.07.2011, 08.55
Väistin viikko sitten triathlonfillarilla 35 km/h vauhdista autoilijaa sen verran tehokkaasti, että menin pientareen puolelle. No sepäs oli upottavaa hiekkaa ja kun yritin refleksinomaisesti vääntää itseni takaisin tielle, etupyörä upposi hiekkaan, tanko meni poikittain ja minä lensin epäilemättä näyttävästi yli.

Kypärä halkesi kun tulin olkapään takaosa/pää edellä asfalttiin, solisluu katki, näyttävät asfaltti-ihottumat ja mustelmat polveen, lonkkaan, kyynärpäähän, olkavarteen ja yläselkään. Muutama minuutti meni twilight zonen puolella kolahduksen takia.

Solisluu näyttää tältä:

http://farm7.static.flickr.com/6030/5989961074_48cdd3ce0a_z.jpg

Terveyskeskuslääkäri oli sitä mieltä että mitellan kanssa paranee itsestään. Lastenkirurgikaverini piti kahdeksikkosidettä parempana, joten sellaista olen nyt pitänyt viikon verran. Ortopedikaverini oli kuvan nähtyään sitä mieltä, että on rajatapaus pitäisikö kuitenkin leikata.

No, menen sitten maanantaina virallisesti ortopedin vastaanotolle keskustelemaan vaihtoehdoista. Leikkauksella tietysti tulisi varmmin kuntoon, mutta toipumisloma taitaisi venyä.

Ihan pikkuisen tekisi mieli uimaan, pyöräilemään ja juoksemaan. Toistaiseksi olen vältellyt rasitusta, mutta eihän tätä kauaa jaksa :mad:

Ehkä tämä olisi hyvä (teko)syy ostaa autotallin täytteeksi traineri.

FillaRilla
30.07.2011, 09.11
Ortopedikaverini oli kuvan nähtyään sitä mieltä, että on rajatapaus pitäisikö kuitenkin leikata.

No, menen sitten maanantaina virallisesti ortopedin vastaanotolle keskustelemaan vaihtoehdoista. Leikkauksella tietysti tulisi varmmin kuntoon, mutta toipumisloma taitaisi venyä.
Kaverisi on varmaan oikeassa. Leikkaus lie tarpeen. Mene vaan ortopedille ja vaadi, että leikataan ja ruuvataan kasaan. Noin pahasti päät irrallaan luun päissä, niin leikkaus vain nopeuttaa paranemista. Toivottavasti on vakuutukset kunnossa, että pääset odottelematta yksityiselle puolelle hoitoon. Kerrot olevasi aktiiviurheilija, niin se varmasti rajatapauksessa vaikuttaa leikkauspäätökseen.
On entisenä moottoripyöräurheilun kanssa tekemisissä olleena tullut noita solisluutapauksia nähtyä (ja koettua) ja useimmiten käynyt niin, että leikkaamattomuus on johtanut jopa elinikäisiin vaivoihin hartioissa.
P.s. Viikko on jo mennyt sulla hukkaan odotellessasi.

nuubiainen
30.07.2011, 11.30
Solisluu näyttää tältä

Multa katkesi aikoinaan solisluu hyvin samaan tapaan. Kirurgi piti rajatapauksena. Loppujen lopuksi leikattiin, mutta valitettavasti siitä tuli ongelmia. Iho solisluun päällä on ohutta, eikä parantunut kunnolla. Jouduin uusintaleikkaukseen, jossa korjailtiin ihoa, ja kesä meni aika lailla siinä toipuessa.

Itse luustakaan ei tullut loppujen lopuksi kovin siisti, vaan siihen jäi sellainen pahkura, ja olkapää on edelleen vähän liikuntarajoitteinen. Olen välillä miettinyt, että olisiko sujunut paremmin ilman leikkausta. Mutta eihän sitä tiedä.

trauma
02.08.2011, 13.28
Kaaduin ihan omatoimisen toheloinnin seurauksena pyörälläni kesäkuun 13. päivä, eli jotain 7-8 viikkoa sitten olkapää edellä nurmikolle. Kävi hiton kipeää ja painuin sitten päivystykseen, jossa otettiin yötä myöten röntgenkuviakin ja todettiin lopulta että solisluun pää on noussut kupistaan hieman ylöspäin (juu.. se ac-niveljuttu) mutta buranaa ja mitellaa kummempaa tälle asialle ei tehdä. Pidin viikon ajotaukoakin kun odottelin kivun loppumista. Mitellasta se lääkäri sanoi että sen saa heti jättää pois kun vain pystyy ilman olemaan.

Vaan olkapää on kipeä vieläkin, tosin kipu ei ole estänyt ajamista eikä kilpailemistakaan. Mutta ikävää se on. Vasemmalla kyljellä ei voi vieläkään nukkua. Buranaa en enää viitsi säännöllisesti syödä, mutta silloin tällöin joutuu nappailemaan jos on tullut jotain olkapäätä rasittavaa ja kipua lisäävää askaretta tehtyä. Solisluun pää edelleen koholla ja varmaan jääkin siihen.

Mutta tietääkö joku kommentoida seuraavia:
- Yleisesti ottaen liikerajoituksia ei ole ja pystyn kontrolloimaan lihaksia niin että pystyn tekemään lähestulkoon kaikkea normaalin omakotitaloasujan askareita. Tosin olkapään lihakset tuntuvat rasittuvan helposti, luullakseni kannattelen nyt lihaksilla sairaana olevaa nivelistöä.
- Hillitön kipupiikki iskee kun yritän tehdä rintauinnin mukaisia käsiliikkeitä. Tämä todettu uidessa ja kuntosalilla. Kertooko tämä jostain täsmähämmingistä?
- Solisluuta myöten kulkee ajoittain sähköiskun kaltaisia "iskuja".
- Joskus tuntuu kuin solisluun pää liikkuisi/muljahtelisi.
- Onkohan jotain erityisiä liikkeitä, joita pitäisi tehdä olkapäätä kuntouttaakseen?
- Paraneeko tällainen ikänä? (ikää nyt 43, toinen mokoma olisi vielä tarkoitus elellä)

Kävin kolmen viikon kohdalla uudelleen lääkärissä vähän kyselemässä asiasta lisää ja se heitti minut käytännössä ovesta ulos ja mm. nauroi muljahtelutuntemuksille. Kirjoitti lisää buranaa. Tuli mieleen että en viitsi enempää moisia puoskareita vähäisillä vaivoillani vaivata.

apuva, trauma

LJL
02.08.2011, 16.04
Meikäläisellä tuli reilu viikko sitten oikean puolen akromioklavikulaarinivelen nyrjähdys tai venähdys (ICD-10-koodi S43.5) ajettuani työmatkalla rajun kolarin mopon kanssa. Murtumia ei tullut. Haartmanin traumapäivystyksestä annettiin ymmärtää, että mikäli liikeradat eivät ole viikossa palautuneet, pitäisi ehkä leikata.

Kivut ovat jatkuneet tähän saakka melkein samanlaisina, olen ollut viime viikon sairauslomalla töistä ja tänään tuli lisää saikkua tämän viikon loppuun. Sain reseptillä buranaa ja panacodia, molempia olen popsinut, mutta nukkuminen ei onnistu kuin selällään ja vasemmalla kyljellä. Pahuksen ankeaa valveilla ollessakin, mutta onneksi viikon aikana olkapää on ehkä hieman tullut paremmaksi.

Kävin tänään ympyrätalon Mehiläisessä ortopedillä, jonka mukaan leikkaustarvetta ei ole, koska luksaatiota eli sijoiltaanmenoa ei ole tapahtunut. Hyvä näin! Määräsi vain kättä rasittavasta urheilusta muutaman viikon taukoa. Kerroin että uusi pyörä kolarissa hajonneen tilalle tulee Canyonilta vasta syyskuun alussa, joten sitä ennen ei muutenkaan pääsisi maastopyöräilemään.

Toivottavasti ei jää ajan myötä mitään kipuja jäljelle.

-Lauri

LJL
02.08.2011, 16.08
todettiin lopulta että solisluun pää on noussut kupistaan hieman ylöspäin (juu.. se ac-niveljuttu) mutta buranaa ja mitellaa kummempaa tälle asialle ei tehdä.

Tänään sain juuri kuulla omassa tapauksessani ortopediltä/käsikirurgilta, että mikäli luksaatio eli sijoiltaanmeno on tapahtunut, voidaan joissakin tapauksissa joutua leikkaamaan. Meikäläisellä solisluun pää ei ollut noussut kuopastaan, ja näissä tapauksissa ei kuulemma koskaan leikata.

Kannattee varmaan yrittää löytää yksityiseltä puolelta mahdollisimman hyvä kirurgi joka on perehtynyt asiaan!

-Lauri

Keba69
02.08.2011, 17.40
No, menen sitten maanantaina virallisesti ortopedin vastaanotolle keskustelemaan vaihtoehdoista.

Ortopedi katseli kuvat. Kanta oli, että ei leikata. Sanoi, että tällaisista 90 % paranee muutenkin.

trauma
03.08.2011, 09.46
Tänään sain juuri kuulla omassa tapauksessani ortopediltä/käsikirurgilta, että mikäli luksaatio eli sijoiltaanmeno on tapahtunut, voidaan joissakin tapauksissa joutua leikkaamaan. Meikäläisellä solisluun pää ei ollut noussut kuopastaan, ja näissä tapauksissa ei kuulemma koskaan leikata.

Kannattee varmaan yrittää löytää yksityiseltä puolelta mahdollisimman hyvä kirurgi joka on perehtynyt asiaan!

-Lauri

Ymmärtääkseni leikataan, jos sijoiltaanmeno on huomattavan suuri. Minulla se ei ollut niin suuri että sitä olisi pitänyt aukomaan ruveta. Olen vain nyt hiukan ymmälläni että onkohan siltä seudulta mennyt jotain nivelsiteitä tai jänteitä enemmänkin rikki kun paraneminen ei oikein etene.

Yksi asiallinen lääkäri sanoi että jos leikataan niin pitää leikata aika pian onnettomuuden jälkeen. Myöhemmin ei enää auta sorkkia.

trauma

LJL
03.08.2011, 10.12
Ymmärtääkseni leikataan, jos sijoiltaanmeno on huomattavan suuri. Minulla se ei ollut niin suuri että sitä olisi pitänyt aukomaan ruveta. Olen vain nyt hiukan ymmälläni että onkohan siltä seudulta mennyt jotain nivelsiteitä tai jänteitä enemmänkin rikki kun paraneminen ei oikein etene.

Yksi asiallinen lääkäri sanoi että jos leikataan niin pitää leikata aika pian onnettomuuden jälkeen. Myöhemmin ei enää auta sorkkia.

trauma

Ok! Toivotaan parasta että tulisit 100% kuntoon!

Onnettomuuden tapahduttua traumapäivystyksen lääkäri sanoi minulle, että heti ei voi sanoa mitään leikkaamisesta, mutta n. viikon kuluttua loukkaantumisesta tulisi tarkistaa liikeradat ja arvioida leikkaustarvetta. Eli kaiketi jossakin parin viikon kuluessa leikataan, jos leikataan.

Juoksin muuten äsken ensimmäiset askeleet onnettomuuden jälkeen, ja vitsit että otti henkeen ja olkapäähän. Kuukausi takaperin ajoin Tahkolla 60km aikaan 3:41 ja nyt ei meinaa jaksaa juosta sataa metriä bussiin. Ihme homma… Ei näköjään auta ruveta repimään tässä vaiheessa toipumista.

-Lauri

orcatri
12.08.2011, 11.38
Oma tarina lyhyesti:
17.5. kolari, jonka seurauksen solisluun päästä pala irti
8.6. korjausleikkaus, koska ei parantunut kolmessa viikossa ollenkaan
noin kuusi viikkoa leikkauksesta käsi taas käyttökelpoinen - fysioterapiaa ja kuntoutusta saan vieläkin
Jälkiviisaasti olii pitänyt vaatia leikkaus heti, sillä leikkauksen jälkeenhän paraneminen alkaa alusta.

Vähän pidenmpi tarina toisessa langassa (http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=42390).

Kortsu
18.10.2011, 21.56
Iltaa,

4 viikkoa sitten räjähdin Levillä yhden laituridropin alastuloon ja kaikenlaisten vammojen joukossa oli mm. pirstaloitunut solisluu. Rovaniemellä olivat sitä mieltä, ettei leikata, vaikka leikkauskriteerit olisivat täyttyneet. Kotiuduttuani kävin ensimmäisillä kontrollikäynneillä yksityisellä, jossa todettiin röntgenkuvista leikkaustarve. Leikkaus ei olisi ollut välttämätön, mutta roisi röntgenkuva, ihon alla törröttävä luunpää sekä oikean käden rajoittuneet liikeradat tekivät leikkaamisesta ainoa järkevän vaihtoehdon (itse ainakin koin asian näin).

Viime viikolla oli operointi ja kehoani ehostettiin metallilevyllä sekä -ruuveilla. Vekki on aika hurjan kokoinen ja käden lïikeradat taas varsin jumissa, vaikka parissa viikossa ne ehti saamaan jo suht hyvään jamaan. Karuinta tässä on se, että menee aika pitkälle fysioterapian ja parantelun kanssa ennen kuin voin taas aloittaa esim. kuntosalilla käymisen. Innokkaana laskijana olen tietysti harmissani, koska lankut pysyvät pölyttymässä talven loppupuolelle saakka.

Tämä oli toinen kauteni painovoimailua normaalin maastohiostelun ohessa ja kehitystä tapahtui paljon, vaikkei ajopäivä paljoa ehtinyt kertymäänkään. Nyt toinen raju onnettomuus tälle ajokaudelle vetää hiljaiseksi ja pistää väkisinkin miettimään, että haluanko tai onko edes järkevää jatkaa alamäkipyöräilyn parissa vai kannattaisiko keskittyä pelkkään maastohiosteluun. Tähän vastauksen tarjoaa todennäköisesti vain aika, jota tulevan loppusyksyn ja talven aikana on liiankin paljon käytettävissä kaikenlaiseen pohdiskeluun.

Semmosta...

Soolo
02.02.2012, 11.14
Kaaduin marraskuussa, solisluu meni poikki ihan olkapään läheltä. Pari viikkoa sitten otetuissa kuvissa luutumista ei ollut tapahtunut lainkaan, tän kuun lopussa otetaan uudet kuvat, toivottavasti lähtee luutumaan. Olkapää on kipeä ja naksuu.

Jneed
02.02.2012, 13.32
Tuo uusien kuvien ottaminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on ettei luutuminen tapahtuisi väärään asentoon ja aiheuttaisi liikeratojen vääristymää. En tiedä kuinka yleistä se on, mutta 2 viikon kuluessahan on toivottavaa että luunpäät on yhdessä.
Joskushan nämä on helppoja kun luutumiskohta on symmetrinen, toisinaan on taas säröä ja luunpäät ei meinaan millään kohdata. Joskus taas näyttää siltä, että päät on yhdessä ja luutuminen on alkanut...kuitenkin tämä on lumetta ja liitoskohta on ihan höttöä. Eli mitään yleispätevää etenemistä ei liene.
Mulla meni solisluu irtipoikki reilu vuosi sitten ja tehtiin ratkaisu ettei leikata. Vähän arvelutti ja pelkona oli että toinen luunpää tulee ihosta läpi. Kylkiluutkin sai samalla runtua ja olkapään lihakset. Luutui kuitenkin onneksi hyvin. Komia vaatekoukku luun päästä lopulta tuli. Siihen voi kesällä asettaa vaikka lippiksen :)

Soolo
02.02.2012, 13.48
Noi kuvat (siis viimeisimmät) otettiin 2 viikkoa sitten, lääkäri harkitsi pitkään leikatako vai ei, päädyttiin odottamaan josko se lähtis luutumaan. Todella veemäistä tää odottelu.

kuovipolku
02.02.2012, 13.59
Komia vaatekoukku luun päästä lopulta tuli. Siihen voi kesällä asettaa vaikka lippiksen :)

Jotkut hankkii lävistyksiä, mutta toiset asettelee luitaan itseään koristellakseen!

Tosin ortopedi mainitsi ettei koko komeus välttämättä säily vaan luupatti sulaa aikanaan. No, puolessatoista vuodessa ei ole tapahtunut mitään pelkällä silmällä havaittavaa...

Karelin
05.03.2012, 23.14
Lisätäänpä uusi tarina tähän ketjuun:

16.2. törmäilin pyörän kanssa niin että vasen olkapää sai mojovan iskun. Muutamien lääkärikäyntien jälkeen diagnoosiksi varmistui ac-nivelen luksaatio, joka luokaltaan pahinta laatua. 29.2. olkapää leikattiin jollain uudella tightrope-tekniikalla ja nyt kohta viikon elellyt yksikätisenä, kun käsi on koko ajan kantositeessä. Kättä saa liikuttaa vain sen mitä pukeutuminen ja peseytyminen vaatii. Kyynärnivelelle ja ranteelle on myös muutamia jumppaliikkeitä etteivät vallan jäykisty.

Käsi on lähes kivuton, kun olen seisaallaan eikä ole pahastunut kävelystäkään, joten olen kävellyt jo leikkausta seuraavasta päivästä lähtien yli 10km päiväkävelyitä. Makuulla käsi on kaikkein kipein ja yöt ovatkin hankalia. Yli kaksi viikkoa käsi on vielä kantositeessä ja senkin jälkeen viikkoja liikkeet hyvin rajoitettuja. Tiedustellessani lääkäri meinasi, että maantiepyörän satulassa voisin olla 2-3 kk:n päästä. Kyllä syö miestä, kun viime päivinä on ollut selviä merkkejä kevään tulosta ilmassa.

Jotain kunnon hikoilua ja hengästymistä aiheuttavaa liikuntaa olisi kuitenkin pakko saada, joten ajattelin, että mahtaisko trainerillä millai saada poljettua vain yksi käsi stongassa. Ja varmaan trainerissä uskaltaisi kipeänkin käden ottaa aiemmin mukaan, kun ei siihen kohdistuu tärinää ja iskuja niin kuin tiellä ajettaessa. En ole koskaan trainerilla ajanut, joten pystyykö joku sanomaan, että onko ajatuksessa mitään järkeä? Esim. heiluuko pyörä trainerissa niin, että yhdellä kädellä on epämiellyttävä olla? Työpaikan kuntosalilla on kylläkin kuntopyörä, jota aion mennä pian yksikätisenä sotkemaan, mutta se on niin huonolaatuinen laite, että sillä harjoittelu on joka tapauksessa epämiellyttävää.

Summa summarum, tässä asiat mitä olen oman olkapäävammani yhteydessä oppinut:

1. Mene erikoislääkärille. Heti tapaturman jälkeen menin terveyskeskuspäivystykseen, jossa kokematon tk-lääkäri otatti kyllä rtg-kuvan, mutta etsi siitä vain murtumaa. Koska olkapää ei määrätyllä levolla asettunut, menin yks. lääkärikeskukseen, jossa kokeneempi yleislääkäri katsoi, että solisluu ei hänen mielestään ole niin kuin pitäisi. Otatti lisää rtg-kuvia ja pyysi rtg-lääkärin lausunnon. Tämä totesi solisluun pään olevan luun paksuuden verran kohollaan ja sen viittaavaan ac-nivelen luksaatioon. Kehotti menemään ortopedille. Näin tein ja ortopedi totesi pikimmiten vamman laadun ja että ikäni, ammattini ja harrastuksieni vuoksi leikkaus on tarpeen.
2. Pidä hyvää tapaturmavakuutusta.
3. Ennaltaestävyyden kannalta muista turvallinen tilannenopeus:)

Markku Liitiä
06.03.2012, 15.42
joten ajattelin, että mahtaisko trainerillä millai saada poljettua vain yksi käsi stongassa. Ja varmaan trainerissä uskaltaisi kipeänkin käden ottaa aiemmin mukaan, kun ei siihen kohdistuu tärinää ja iskuja niin kuin tiellä ajettaessa. En ole koskaan trainerilla ajanut, joten pystyykö joku sanomaan, että onko ajatuksessa mitään järkeä? Esim. heiluuko pyörä trainerissa niin, että yhdellä kädellä on epämiellyttävä olla? Työpaikan kuntosalilla on kylläkin kuntopyörä, jota aion mennä pian yksikätisenä sotkemaan, mutta se on niin huonolaatuinen laite, että sillä harjoittelu on joka tapauksessa epämiellyttävää.

On järkeä. Jos traineri on normaalia tyyppiä, missä fillari on kiinni takanavastaan, niin siitä vaan. Mitä korkeammalle tangon saa, sitä parempi varmaan. Tai polkee vaikka "ilman käsiä".

Halvempi vaihtoehto voisi olla hankkiutua jollekin kuntosalille, missä on parempia pyöriä.

Autolla ajokin onnistuu käsi kantositeessä ihan hyvin, kokemusta on. Joskus muinoin, kun jalka oli kokokipsissä, joutui hieman jippoilemaan että sai koiven risteyksissä ajoissa kytkimelle...

kolistelija
06.03.2012, 17.08
Miten teillä on solisluut tuntunut kun aikaa on kulunut reippaammin?

Minulla katkesi oikea solislui melkein parikymmentä vuotta sitten. Kyseessä oli sellainen "rispaantumismurtuma" vai miksi sitä sanotaan kun luu hajoaa säikeiksi?
Tuossa murtumakohdassa on pieni patti ja välillä tuo alkaa särkemään pitkässä ja kovassa rasituksessa. Särky on niin kovaa että joutuu taukoa ottamaan, mutta se se häivää aika nopeasti kun lepää hetken.

Pitäisi varmaan kokeilla muuttaa putkelta ajamisen tekniikkaa tai sitten vaan pyrkiä välttämään pitkiä aikoja pystyssä.

Grandi66
06.03.2012, 18.21
Itsellä kans sellanen parikymmentä vuotta ku solisluu meni poikki, päät limittäin. Seurauksena patti luutumis kohdassa ja pikkasen alaviistoon vino, eikä kestä olkalaukun kantoa ku rupee särkee, ilmojen vaihtelun ilmoittaa kyllä, eikä haittaa pyörällä ajoa, ainoastaan tuo ja saman käden kämmensyrjän puutuminen silloin tällöin (hermo puristuksissa luutumiskohdassa).

Jana
22.05.2012, 09.00
Mulla ei nyt ole varsinaisesti murtumaa, mutta pitkä toipumisprosessi ainakin ja sekin jatkuu vielä vaikka tapaturmasta kulunut kahdeksan kuukautta.

Kaaduin viime syksynä trailsseilla bmx:llä, minkä seurauksena olkapäähän tuli gradus III AC-luksaatio. Ei kun päivystykseen ja sieltä liinan kanssa kotia potemaan. Liinaa käskettiin pitää kolme viikkoa ja kahden viikon kohdalla menin näyttämään solisluuta lääkärille joka tuumas, että ihan hyvinhän se on paratunut. Olkapää ei vaivannut kuukauden jälkeen normaalissa elämässä juurikaan, paitsi kyljellään nukkuessa, mutta mitään liikuntaa en uskaltanut harrastaa.

Kolmen kuukauden kuluttua uskalsin mennä uudestaan ajamaan bmx:llä mistä seurasi sietämätöntä pistävää kipua olkapään seudulle. Kuukausi taukoa ja kokeilin uudestaan ja lopputulos oli sama. Vähänhän se harmitti, kun kaikenlainen fillarointi on ollut osa elämää kohta kymmenen vuoden ajan. Olkapää kesti onneksi hiihtoa ihan hyvin, mistä johtuen siitä tulikin sitten innostuttua oikein kunnolla ekaa kertaa viiteen vuoteen.

Olkapään kohtalo epäilytti niin paljon, että hakeuduin ortopedin puheille maaliskuussa. Tulos oli ilmeisesti aika selvä, kun yhden käyntikerran jälkeen päätös oli, että kyllä se olkapää joudutaan leikkaamaan. Solisluu oli erittäin epästabiili ja tässä vaiheessa tapaturmasta oli kulunut kuusi kuukautta. Huhtikuun alussa minulle suoritettiin sitten ac-nivelen rekonstruktioleikkaus. Siinä otettiin polven vierestä jännettä, josta tehtiin uusi ac-nivel kieputtamalla se korppilisäkkeen ympäri. Solisluun päästä jouduttiin sitten sahaamaan pieni pala pois ja tekemään tunneli, johon jännesiirre kiinnitettiin sulavalla ruuvilla. Hyvä puoli tässä tekniikassa oli se, että olkapäähän ei tarvinnut lisätä yhtään metallia. Ajan kanssa jännesiirre stabiloituu vielä entisestään koko ajan.

Ensimmäinen kuukausi meni käsi liinassa ja nyt tällä viikolla sain vihdoin luvan ajaa fillarilla kauppaan. Hitto mikä fiilis!! Ortopedi sanoi kuitenkin, että jäitä hattuun. Jännesiirre on heikoimmillaan vielä tuossa 4-8 viikon aikana, tämän jälkeen se alkaa stabiloitumaan. Varovainen voimaharjoittelu olisi sallittua neljän kuukauden kuluttua leikkauksesta, ja pyörällä pääsisi kunnolla ajamaan sitten kuuden, mieluiten yhdeksän, kuukauden jälkeen. Täydellinen parantuminen voi kuitenkin kestää jopa puoltoista vuotta... Vähän harmittaa, mutta pitää ottaa nuo ohjeet tosissaan. Jos se jännesiirre pysyy sinne asti ehjänä, niin se kestää suurella todennäköisyydellä todella pitkään. Joutuu kuitenkin ehkä tulevaisuudessa miettimään, että mitä tulee harrastamaan. Tyydyn tulevaisuudessa varmasti siihen, että saan fillaroimisesti tai mistä tahansa muusta liikkumisesta vain hyviä fiiliksiä. En niin niinkään koita tavoitella niitä rajoja.

Jälkiviisaana voisin sanoa, että ois oikeesti kannattanu mennä heti sinne ortopedille, eikä vasta puolen vuoden päästä. Hoituuhan tämä näinkin, mutta toipuminen kestääkin sitten parin ajokauden verran. No, pääasia että kroppa tulee vielä joskus kuntoon. Tsemppiä ja paranemisia kaikille joilla on paikat hajalla!

Turnipsi
18.07.2012, 15.33
Itsellä katkesi solisluu viisi viikkoa sitten, kun pyöräilin itseni vaakatasoon. Onneksi oli vakuutukset kunnossa enkä jäänyt tuumailemaan, josko kannattaisi leikkauttaa. Viikko tapaturmasta olin jo leikkauspöydällä, missä kolmeen osaan mennyt luu levytettiin kasaan ja kädet toimivat heti sen jälkeen. Nyt olen siinä pisteessä, että saan jo kohottaa kättä yli olkapään. Toipuminen on ollut nopeaa ja uskaltauduin jo kerran kevyelle ja varovaiselle maantielenkille. Mummopyöräilyä olen harrastanut jo muutaman päivän kuluttua leikkauksesta. Voin sanoa, että vakuutusmaksun maksaminen tapahtui kerrankin hymy huulilla. Jos vakuutusmaksu antaa myöten, niin suosittelen kyllä leikkausta. Elämänlaatu paranee eikä näytä muotopuolelta, kun toinen hartia on useamman sentin lyhyempi. Talvella pitää alkaa kuntouttamaan olkapään ja käsivarren lihaksia, kun ovat päässeet kuihtumaan. Tänään toiselle kevyelle lenkille, jos vain sää antaa periksi. Sen verran kaatuminen kuitenkin pelästytti, että ihan kauheilla keskinopeuksilla ei uskalla ajaa.

HeliT
18.07.2012, 15.50
Talvella pitää alkaa kuntouttamaan olkapään ja käsivarren lihaksia, kun ovat päässeet kuihtumaan.
Onneksi ei ole itsellä kokemusta solisluuvammoista. Tuo kommentti kadotettujen lihasten palauttamisesta ihmetyttää. Eikö voimanhankintaa ja muuta kuntoutusta (lähinnä liikkuvuutta) pitäisi alkaa tehdä heti kun lääkäri ja terapeutti antavat luvan. Polvenkorjauksissa, joista minulla ikäväkyllä on kokemusta, liikkuvuus- ja koordinaatio harjoitteet aloitetaan heti ja voimanpalautus joko hyvin pian tai noin kuukauden kuluttua, riippuen vammasta.

Niin, vakuutuksista olen samaa mieltä. Kun ne ovat kunnossa, niin voi onnettomuuden sattuessa korjauttaa itsensä heti ja vielä usein valita korjaajankin. Tietysti mieluummin toivoisi, että niitä maksuja maksaa turhaan...

Vecculiko
18.07.2012, 20.36
Tällainen tapaus minulla. Solisluu murtui Hepon yhteislenkillä 4 viikkoa sitten. Peijakseen päivystykseen piti mennä kun kun oli ilta ja yksityiset paikat jo kiinni. Nuori lääkäri teki jotain liikkuvuuskokeita ja totesi, että ei siellä varmaan ole kuin lihakset saaneet vähän iskua. Annetaan nyt saikkua viikonlopun yli. Onneksi valittelin sen verran kovaan ääneen, että jotain lonksumista tuossa luussa on kun olkapäätä hampaat irvessä koitin vähän enemmän liikutella. Mutisi jotain, että otetaan nyt sitten varmuuden vuoksi röntgenkuvat jos vakuutusyhtiö niitä tarvitsee. Solisluun murtuman siellä kuvassa sitten näkyi, solisluun keskeltä oli päät nousseet ylös, mutta luu ei ollut onneksi poikki.

Mitellaa ja särkylääkkeitä määrättiin, eihän noita murtumia yleensä taideta leikata jos ei ole luut poikki tai päistä irti. Pirun kipeä oli ensimmäiset päivät, kättä ei tosiaankaan tullut mieleen liikutella ja nukkumaan pystyi vain toisella kyljellä. Viikon päästä kipsipolille ja otettiin kontrollikuva, joka oli kyllä perseestä, koska se oli otettu ihan väärästä kuvakulmasta. Murtumakohtaa siitä kuvasta ei edes nähnyt ts. turha kuva. Kolmen viikon päästä kaatumisesta seuraava kontrollikäynti. Tehtiin liikkuvuuskokeet, jonka jälkeen sain heittää mitellan pois ja aloittaa kuntoutuksen. Edellisen kontrollikäynnin röntgenkuvasta ei vieläkään ollut lääkärin lausuntoa. Kipsipolin hemmo oli kyllä osaavan oloinen, mutta olisi ne röngenkuvatkin voinut ottaa kunnolla ja joku yrittää tutkiakin niitä. Nyt on sitten viikko liikuteltu kättä. Koko käsi tietenkin kipeytyi kun sitä alettiin liikutella kolmen viikon paikallaan pidon jälkeen. Ei tuolla uskalla/saa vielä mitään pitkään aikaan nostella, eli kuntoutus on lähinnä käden liikuttelua ja normaalien liikeratojen hakemista.

Kun ensihoito annettiin Peijaksessa, niin en sitten saanut aikaiseksi käydä yksityisellä ortopedilla, vaikka vakuutuksetkin on kunnossa. Olisi varmempi olo, että käsi on hoidettu alusta asti oikein. Tuosta kunnallisen puolen hoidosta jäi vähän sellainen olo, että paremminkin homman olisi voinut hoitaa.

Positiivista on se, että pystyin jo kolmen viikon päästä tekemään ensimmäiset pyörälenkit. Perseen vaan joutuu pitäämään penkissä ylämäissäkin, joka kyllä vähän rassaa. Ei uskalla vielä nousta putkelta ajamaan. Selkä tuppaa jumittamaan kun joutuu ajamaan samassa asennossa.

Turnipsi
18.07.2012, 22.01
Onneksi ei ole itsellä kokemusta solisluuvammoista. Tuo kommentti kadotettujen lihasten palauttamisesta ihmetyttää. Eikö voimanhankintaa ja muuta kuntoutusta (lähinnä liikkuvuutta) pitäisi alkaa tehdä heti kun lääkäri ja terapeutti antavat luvan. Polvenkorjauksissa, joista minulla ikäväkyllä on kokemusta, liikkuvuus- ja koordinaatio harjoitteet aloitetaan heti ja voimanpalautus joko hyvin pian tai noin kuukauden kuluttua, riippuen vammasta.

Niin, vakuutuksista olen samaa mieltä. Kun ne ovat kunnossa, niin voi onnettomuuden sattuessa korjauttaa itsensä heti ja vielä usein valita korjaajankin. Tietysti mieluummin toivoisi, että niitä maksuja maksaa turhaan...

Kun ei viikkoon voinut kättä juuri millään tavalla käyttää ja leikkauksen jälkeenkin piti välttää käden rasittamista, niin kyllä siinä alkoivat lihakset kadota. Onneksi ne saa takaisin mutta mietityttää millainen tikku käsi olisi, jos lastassa olisi joutunut pitämään viikkokausia. Mutta toisaalta, eipä niitä niin hirveästi ollut alun perinkään, joten suuri ei ole ollut menetys...

Ja totta tosiaan, mieluiten ne maksut maksaisi ilman että tarvitsee hyödyntää. Kunnallisen varaan en halua kyllä jättäytyä kun homma hoitui tätä kautta näin nopeasti ja hyvin.

kuovipolku
19.07.2012, 09.20
FWIW kyllä julkisellakin puolella voi päästä leikkaukseen viikossa eikä tarvitse jäädä elämään muotopuolena ellei vasiten halua. Diagnoosia ei välttämättä tehdä ilman röntgenkuvia ja olkapääspesialistiakin konsultoidaan tarvittaessa. Samoin fysioterapeutin ohjaukseen pääsee jos potilaalla vain on siihen halua.

En kiellä etteikö vakuutuksesta voisi olla hyötyä tai etteikö yksityisellä puolella voisi olla tarjolla jotain muutakin kuin mahdollisuus välttyä kaiken maailman roskasakilta, mutta jos puhutaan hoidon tasosta niin julkisen ja yksityisen ero ei ole yhtä kuin huonon ja hyvän ero.


Leikkauksellahan ei ole erityistä kiirettä (ellei esim. ole ammattipyöräilijä) eikä paranemisennuste heikkene vaikka asiasta päättäisi vasta viikon kuluttua vammasta. Kannattaa funtsia rauhassa etenkin silloin kun ortopedi ei erityisesti suosittele sen paremmin konservatiivista hoitoa kuin leikkaustakaan.


Tärkeintähän on säilyttää olkapään liikkuvuus ja siinä riittää aluksi käsivarren riiputtaminen. Ja jos fysioterapeutti neuvoo tekemään jonkin liikkeen esim. puolen kilon painolla, tulos ei ole yhtään parempi jos sen tekee kilon painoilla vaan itse asiassa voi käydä niin että liikettä ei teekään niillä (pienillä) lihaksilla joita on tarkoitus harjoittaa. On vain hyväksyttävä että voimaa ja lihasmassaa katoaa, mutte ne saa kyllä suhteellisen nopeasti takaisin sitten kun semmoiseen treeniin on saanut luvan.


PS luin joskus tutkimuksesta jonka mukaan voimaharjoittelu (vain) toisella kädellä nosti myös toisen käden voimatasoa. Saattaa olla että tutkimusasetelmassa oli mätää tai että tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta kokeilla aina saa...

Juha_H
19.07.2012, 11.45
Laitetaan oma tarina jatkoksi

Onnettomuus:

Kaaduin hevosella asfaltille, solisluu poikki ja jalka otti myös kohtuu paljon vauriota jäätyään hevosen alle. Tuloksena 6 viikkoa pyörätuolia ja sohvallamakaamista ja asfaltti-ihottuman vaatimien siteiden vaihtoa.

Solisluun paraneminen:

Luu muljui pari viikkoa ihan holtittoman oloisesti, mutta parin viikon jälkeen luutumisen huomasi. Luut olivat luutuneet toisiinsa kyljistä niin että ihon alla näkyi terävä patti ja solisluu lyheni noin pari senttiä. Ei leikattu kun lääkäri sanoi leikkauksesta olevan hyötyä vain jos luu on vähintään kolmessa osassa tai murtuma on ihan luun päässä. Kun kättä pääsi käyttämään, niin luun lyhenemisen kyllä selkeästi tunsi ja vuoden verran olkapää tuntui hyvin "ahtaalta"

4-vuoden jälkeen:

Olkapää tuntuu pääsääntöisesti hyvin normaalilta. Nyt pystyy jo punnertamaankin täysin ongelmitta (liike joka alkuun tuntui täysin mahdottomalta) Harrastan mm. kiipeilyä ja en ole huomannut olkapään haittaavan sitäkään lainkaan. Ainoa ongelma joka on ilmestynyt on nukkuessa, eli kyljellään katkenneen solisluun puolella nukkuessa olkapää tuntuu välillä lukittuvan hyvin kivuliaasti (vihlaisu herättää) mutta asentoa vaihtaessa kipu häviää. Hieman kuitenkin jännittää kuinka paljon enemmän tuo alkaa myöhemmin vaikuttamaan.

------------------

PS:...ja hieman offtopickia, niin itse olen ollut jorvissa osastopäiviä/nukutuksen vaatineissa onnetomuuksissa paikattavana nyt neljä kertaa (pienempiä polikäyntejä en ole edes jaksanut laskea), ja ainakin itse pidän julkista terveydenhuoltoa hyvin toimivana. Ainoa ongelma on välillä vähän kohtuuttomiksi venyvät odotteluajat, mutta nekin välttää mukavasti kun saapuu paikalle ambulanssilla :p Etenkin noista osastopäivistä voi antaa todella ison kiitoksen hoitajille ystävällisestä ja ammattitaitoisesta hoidosta.

Yksityisellä puolella ongelmat tahtoo olla vähän toisenlaisia - ainakin jos vakuutukset on kunnossa. Viimeksi kävin hakemassa sairaslomaan jatkoa hieman pitkittyneen kuumeen takia, ja kun muita potilaita ei ollu niin pian huomasin olevani keuhkoröntgenissä ja sitä ennen oli oteltu nielunäytteet ja kattavat verikokeet (työnantajalla kattava diili työterveydenhoidosta). En epäile hetkeäkään etteivätkö antaisi puukkoa joka ikiseen pikkuasiaan jos keksivät leikkauksen tarpeelle minkä tahansa (teko)syyn - leikkauksilla kun he sitä bisnestä pyörittävät.

Turnipsi
19.07.2012, 11.54
FWIW kyllä julkisellakin puolella voi päästä leikkaukseen viikossa eikä tarvitse jäädä elämään muotopuolena ellei vasiten halua. Diagnoosia ei välttämättä tehdä ilman röntgenkuvia ja olkapääspesialistiakin konsultoidaan tarvittaessa. Samoin fysioterapeutin ohjaukseen pääsee jos potilaalla vain on siihen halua.

En kiellä etteikö vakuutuksesta voisi olla hyötyä tai etteikö yksityisellä puolella voisi olla tarjolla jotain muutakin kuin mahdollisuus välttyä kaiken maailman roskasakilta, mutta jos puhutaan hoidon tasosta niin julkisen ja yksityisen ero ei ole yhtä kuin huonon ja hyvän ero.


En missään nimessä halua väittää, että julkisella puolella hoito olisi mitenkään erityisesti huonompaa tai että se olisi vain köyhimyksiä varten, mutta itselle oli helpotus se, miten helposti ja vaivattomasti pääsin leikkaukseen. Julkisella puolella huolehditaan lääkäreiden koulutuksesta hyvin ja heillä on uusinta tietoa. Silti polilla ei lääkäri tuntunut paljoa ehdottelevan leikkausta mutta onneksi lääkintävahtimestari kannusti kyselemään vakuutusyhtiöltä (siksihän minä niitä maksuja olen maksanutkin). En tiedä kuinka kauan olisin joutunut odottamaan sitä, jos julkiselta olisin lähtenyt hakemaan. Käsillä työtä tekevälle yrittäjälle nopea parantuminen oli kyllä ensiarvoisen tärkeää. Eikä haittaa, jos saa vielä kesällä jonkun hassun kilometrin pyöräiltyä.

Oma moka mutta onneksi pääsin näin helpolla. Kypäräkin meni vaihtoon ja vakuutus korvasi sen.

xc-pyöräilijä
19.07.2012, 13.27
Oma tarinani: Neljä vuotta sitten olin polkemassa asfaltti tietä, tuli risteys jossa suojatie. Autoja ei näkynyt joten jatkoin yli. Ehdin ylittää toisen kaistan ja niiden välissä olevan pysähdys kohdan kun jysähti. Oikealta tuli auto joka oli ajanut lievää ylinopeutta ja oli ollut kääntymässä toiseen suuntaan mutta tulikin suoraan. Auto ajoi 40-50km/h. Osuin tuulilasiin olkapää/pääedellä ja lensin useamman metrin verran, naama edellä asfalttiin. Siitä ambulanssilla sairaalaan. Solisluu murtui, naama auki, kädet auki ja myöhemmin todettiin olkapäässä jokin repeämä. En saa heittä keihästä :D toipuminen vei vajaa pari kuukauttaja tämän jälkeen alotin maastopyöräilyn.

Pekka L
26.10.2012, 09.49
Jaaha, pääsee tämmöstäkin seuraamaan vierestä.
Poika 3,5v putosi viime yönä sängystä ja solisluu meni poikki.:(
Ei se näköjään paljon vaadi kun sopivasti osuu.

kolistelija
26.10.2012, 09.59
Jaaha, pääsee tämmöstäkin seuraamaan vierestä.
Poika 3,5v putosi viime yönä sängystä ja solisluu meni poikki.:(
Ei se näköjään paljon vaadi kun sopivasti osuu.
Hui! Varmasti kova paikka tuon ikäiselle. Toivottavasti paranee niin kuin pitääkin. Tsemppiä pojalle!

heskeli
15.08.2013, 21.20
omat kuvat:
http://www.gratisimage.dk/image-E2CF_51E6D118.jpg
http://www.gratisimage.dk/image-1F38_51E6D118.jpg
hinta n. 4000e yksityisellä sisältäen fysiot ja muut.

tvhakala
27.08.2013, 21.08
no nyt pääsin minäkin tähän Särkyneiden Solisluiden Kerhoon :(.

laskin levillä alamäkeä, helppo kohta, josta ajoin ekaksi pari kertaa ilman mitään ongelmaa ja sitten kolmannella kerralla jotenkin kämmäsin onnettomin seurauksin. monta päivää viruin kittilässä vuodeosastolla dementikkojen kanssa seurustellen ja sitten pääsin 10 tunnin taksirytkytyksellä koti-jkl:ään.

oikean puolen solisluu on kahdesta kohdasta poikki ja paljon pirstaleita sekä törröttävä luun pää joka liikkuu joka hengenvedolla. ei meinata leikata vaan määrättiin 5 vkoa mitellaa sekä helvetisti buranaa ja tajun vievää panacodia.

ajattelin konsultoida myös yksityistä ortopedia asian suhteen. saa nähdä miten käy. nyt ainakin vähän itkettää.

Ukkis
28.08.2013, 07.58
Jaetaan nyt omatkin kokemukset, jos vaikka joku miettii haluaako leikkaukseen vai ei.
Kaaduin kevättalvella 2008 lumilaudalla. Typerästi temppuilin lähes paikallani seisten ja kantti nappasi kiinni. Olkapää edellä lumeen ja rusahdus kuului.
Solisluu meni poikki noin 7cm olkapään päästä siten, että luun päät olivat parin sentin etäisyydellä toisistaan.
Helsingissä julkisella kävin hoidattamassa. Lääkäri oli sitä mieltä, että ei välttämättä kannata/tarvitse leikata. Ehdotti myös osallistumista tutkimukseen jossa arvotaan tuo ratkaisu, mutta jälkitarkkailu ja kuntoutus olisi ollut sitten käsittääkseni ilmaista ja "tarkempaa" kuin normaalisti.
Päädyin kuitenkin siihen, että haluan olkapään leikattavaksi. En muista ihan tarkkaan miten protokolla meni, mutta väittäisin, että mututuntumalla päätin ja toive toteutettiin.

Leikkaus meni ihan putkeen ja olkapää oli vähän aikaa terästä. Toipuminen oli mielestäni kohtuullisen nopeaa, vaikka ehkä hieman ylivarovaisesti lähdinkin kuntouttamaan. Toisessa leikkauksessa sitten raudat pois.

Olin tuolloin lekureiden toimintaan erittäin tyytyväinen ja olen edelleen. Hommat toimivat nopeasti ja vaivatta. Jäi tunne, että minua kuunneltiin.

Olen tyytyväinen myös päätökseen leikkauksesta. Olkapää on toiminut ongelmitta 5 vuotta. Ei ole ollut vihlomisia, ei kipuja, ahtauden tunnetta, ei edes vaikutusta ryhtiin tai hartioiden toispuoleisuuteen. Oman kokemuksen jälkeen on helppo suositella leikkausta. En voi uskoa, että tulokset olisivat olleet yhtä hyviä ilman. Jäi vielä miehekäs arpikin!

tvhakala
28.08.2013, 18.39
kittilässä olivat sitä mieltä että ei mitään leikata. myös tämän päivän kontrolliröntgenin jälkeen lääkäri oli ekaksi sitä mieltä, että kyllä siitä hyvä tulee ilman leikkaamattakin, mutta kun esitin vienon toiveen, että olisi kiva vielä jonakin päivänä pystyä kantamaan rinkkaakin, niin mielipide muuttui enempi leikkauksen kannalle, sillä muuten törröttävä luun pää voi jäädä painamaan. en kyllä tajua, että mikä hyvä se semmoinen solisluu on, jolla ei voi rinkkaa kantaa...

eli minäkin saisin nyt sitten ihka itse päättää että leikataanko vai ei. kyllä toki vähän arveluttaa nuo leikkauksen riskit, mutta toisaalta ei myöskään oikein mene jakeluun että miten tässä nyt voi yhtään mikään luutua mihinkään kun luiden päät osoittavat ihan eri suuntiin ja liikkuvat toistensa suhteen hengityksen tahdissa.

no, huomenna käyn vielä kysymässä yksityisen ortopedin mielipidettä asiasta.

Kortsu
31.08.2013, 10.24
Onko täällä muita, joilla on aikanaan levytetty murtunut solisluu ja jälkikäteen poistettu hardware?

Mulla poistettiin huhtikuun alussa 1,5 vuotta mukana hengannut levy ruuveineen ja alle kuukaudessa uskalsi lähteä maastoon ajamaan. Luuhan on aikamoinen reikäjuusto noiden ruuvien poistamisen jälkeen ja heikompi noin >6kk leikkauksesta. Itse olen päässyt kivuitta ensimmäisen parin viikon jälkeen ja nyt pystyn kantamaan esim. painavaa laukkua oikealla olalla ilman, että ruuvit hiertävät nahkan alta. Epämääräisiä rutinoita tai kipuja ei onneksi ole ollut.

Yleisenä vinkkinä: levytysleikkauksen yhteydessä saadut fysio-ohjeet ja vastusnauhat olivat painonsa arvoisia kullassa, kun aloitin olkapään vetreyttämisen poistoleikkauksen jälkeen.

tvhakala
03.09.2013, 11.28
no se yksityinenhänhän passitti minut pikimmiten leikkaukseen keskussairaalaan. mutta sitten kun menin sinne lähetteen kanssa, niin eräs toinen lääkäri sanoikin että ettei sittenkään leikata. no siinä sitten lääkärit kinasivat keskenään ja meitsi lojui sairaalassa pari yötä pelleilemässä moottoroidun sängyn kanssa ja viemässä tilaa tärkeämmiltä potilailta, kunnes lopulta leikkauksen kannattajat voittivat.

lauantaina leikattiin ja pitää kyllä sanoa että jo su aamuna oli sängystä ylös pääseminen selvästi helpompaa kuin ennen leikkausta sen inhottavasti muljuavan luun pään kanssa. tietty tässä voi vielä jotain komplikaatioita tulla, mutta ainakin nyt 3. pvnä leikkauksesta on huomattavasti kivuttomampi ja ehjempi olo kuin silloin reilu viikko rysäyksen jälkeen, ennen leikkausta. samoin kävely on helpompaa ja vaatteiden vaihtokin onnistuu jo ihan itse.

selkeätä vastausta en asiaan saanut, mutta ymmärtääkseni useamman sentin sisään mennyt olkapää ei siitä mitenkään itsestään ilman leikkausta palaudu paikalleen, vaan luutuu siihen asentoon mihin on jäänyt, mikä ainakin minun tapauksessani olisi ollut aika rujon näköistä. ainakin yhdelle samassa sairaalahuoneessa olleelle naiselle oli konservatiivisella hoidolla käynyt juuri näin.

ukkis ja kortsu: tuliko teillä jotain ongelmaa sen levyn kanssa, vai poistettiinko se ihan muuten vain? minulle sanottiin, että levy saa jäädä paikalleen ellei aiheuta ongelmia. tosin voisi kuvitella, että solidi luu olisi kuitenkin loppupeleissä vahvempi kuin rei'itetty metallilla tuettu.

Jukepa
06.10.2014, 17.38
Mulla meni solisluu poikki viime vuonna TdH:ssa Malmin liikenneympyrässä, kun ajoin edellä kaatuneen päälle. Kipuja ei juuri ole ollut ja olen pystynyt toimimaan melko normaalisti. Ongelmana on se, että solisluu ei luutunut vuoden aikana ja siihen on muodostunut valenivel. Tämä voidaan korjata leikkauksella, josta lantiosta otetaan hohkaluuta ja ruuvataan se kiinni solisluuhun. Lääkäri suhtautuu jotenkin epäilevästi siihen kannattaako leikkausta tehdä, kun vamma ei haitta arjessa toimimista (eikä pyöräilemistä). Itse olen sitä mieltä, että pitäisi saada kuntoon. Onko kellään kokemusta vastaavasta? ja ketä ortopedia suosittelisitte?

Jukepa
03.01.2015, 17.11
Kävin korjauttamassa valenivelen 15.12. Lonkasta kaivettiin hohkaluuta ja laitetiin solisluuhun täytteetksi. Lopuksi luu ruuvattiin kiinnin 6 ruuvilla. Nyt on leikkauksesta kulunut aikaa siis vajaat kolme viikkoa. Ensimmäiset kaksi viikkoa piti käsi olla kantositeessä, mutta sen jälkeen olen saanut käyttää sitä normaalisti. Mitään raskasta en saa kantaa ensimmäiseen kahdeksaan viikkoon. Periaatteessa saan lähteä ajamaankin ainakin maastofilarilla, kunhan muistan vain olla kaatumatta.

Operaation teki Vesa Savolainen Omasairaalassa. Suosittelen.

sledgehammer
03.01.2015, 17.33
Kyllä ne vakuutukset kannattaa pitää voimassa ja käyttää, kun on tarvetta. Sitten kannattaa vielä varmistaa, että niillä vakuutuksilla saa palvelun sieltä, mistä itse haluaa. Tässä on vierestä päässyt Turussa seuraamaan tuota julkisen puolen touhua ja eipä se kovin vakuuttavaa ole ollut. Aikoja peruutellaan jatkuvasti niin, että raahaat perseesi pelipaikalle ja sitten ei joku tulekaan tekemään hommiaan. Mutsin koipi leikattiin joku aika sitten ja kipsin vaihdon yhteydessä unohdettiin poistaa niitit jalkapohjasta. Äippä ihmetteli, kun varaaminen sattui kovasti. Lopulta meni lääkäriin ja siellä todettiin, että niitit olis pitänyt poistaa neljä viikkoa sitten. Emäntä käväisi niin ikään operaatiossa, vähän isommassa sellaisessa, josta kotiutettiin puolikuntoisena, sen seurauksena sai keuhkokuumeen, josta hänelle ei kerrottu kuin jälkeenpäin postitse toimitetussa epikriisissä. Epikriisin mukaan kaikki meni tosi hienosti. Olishan se potilaanakin ihan kiva tietää miksi on kovassa kuumeessa. Leikkauskin piti uusia, kun ei oltu kunnolla poltettu suonia kiinni. Vuotoa 500ml ja erikseen sai ruinata, että voisko joku mittailla paineita kun hoitaja ei oikein jaksanut. Sitten kyllä alkoi tapahtua, kun ei lukemat lähteneet oikein nousuun. Kelloa soittamalla sai satunnaisesti henkilökuntaa paikalle. Täytyy sanoa, että ihan jäätävän paskaa palvelua ja asennepuolella tosi paljon korjattavaa. Ei tommosella meniningillä tarttis tehdä töitä yhdelläkään yksityisellä. Emäntä on itse sairanhoitaja/kätilö ja ihmetteli, että miten hemmetissä hommia voidaan hoitaa näin. Potilaita ei tosiaankaan ollut ruuhkaksi asti.

Itse taas käynyt parissa operaatiossa Terveystalossa (olkapää ja polvi), eikä kertakaikkiaan voi moittia palvelua. Fyssari (Henna Mäki) oli todella hyvä ja ortopedi (Ari Hiltunen) hoiteli vauriot hienosti kuntoon. Paranemisprosessi oli vielä odotettua nopeampaa molemmissa tapauksissa ja kaikki pelas kuin junan vessa. Käynti->kuvat->aika operaatioon->leikkaus->fyssarit ja homma kunnossa. On vähän erilaista heräillä laitoksessa, jossa pöydällä odottelee konut, sämpylät, jugurtit kaffet ja vierellä pyörii henkilökuntaa, jotka oikeasti tuntuivat olevan kiinnostuneita potilaan voinnista. Lääkkeitä sai mukaan sellaisen arsenaalin, ettei varmasti tarvitse kipujen kanssa kärvistellä. No mulla ne jäi käyttämättä, mutta olis kyllä ollut kunnon käsikassa, jos olis tuskat äityneet pahaksi.

Suvanto
07.01.2015, 13.05
Oma tarina, joka sai alkunsa vuoden 2012 elokuussa:

Endurokilpailussa torppasin tangon yli nurin ja tulin oikea olkapää edellä maahan. En ensin oikein edes tajunnut mitä tapahtui, mutta siinä kohtaa, kun olin eturenkaan edessä ja yritin vääntää tankoa suoraksi, tunsin miten käsi muljahti. Pyörän taluttelu EA-pisteelle, josta sain kylmäpusseja ja siteen. Kisoissa oli mukana ortopedi, joka testasi käteni ja antoi oman näkemyksenä, että olisi "sulake" palanut. Kisapaikalla katselin päivän loppuun muiden ajoa ja kotiin päästyä menin suoraan Salon terveyskeskuksen päivystykseen. Päivystyksessä meinattiin ensin, että olisi ainoastaan käsi sijoiltaan, mikä tuntui hieman oudolta. Röntgenissä vahvistui, että oli solisluu katkennut. Jäin odottelemaan lääkärin soittoa, joka tuli seuraavalla viikolla. Ortopedi oli sitä mieltä, että koska kyseessä oli nätti viistokatkeaminen, niin katsellaan ensin ilman leikkausta. Tästä olisiko ollut 2 vai 3 viikon päästä oli uusi röntgenkäynti ja jatkettiin edelleen luutumisyrittämisellä.

Loppujen lopuksi oli kulunut reilu 7 viikkoa katkeamisesta, mutta luu ei ollut lähtenyt luutuman ja itse asiassa luiden päät olivat luisuneet 5 cm lähemmäksi toisiaan. Ortopedi olisi halunnut edelleen jatkaa "katsellaan"-linjalla, joten päätin tässä kohtaa ottaa yhteyttä yksityiselle puolelle. Ortopedi sanoi, että näissä tapauksissa on vähän 50/50, mitä kannattaa tehdä, mutta jos haluaa olkapään nopeasti kuntoon, niin leikkaus on vaihtoehto. Päädyimme siis tähän ja leikkaus oli tästä viikon kuluttua. Leikkaus meni mallikkaasti ja tästä kuukauden kuluttua olin takaisin pyörän päällä.

Vuoden päästä varsinaisesta leikkauksesta oli toinen leikkaus, jossa otettiin levy irti. Tämän jälkeen tuli viikon liikuntakielto.

Tässä kohtaa todettakoon, että on hyvä, että vakuutukset on maksettuna. Kaikkineen vakuutusyhtiölle meni reilun 6000 euron edestä maksettavaa.

Kantapään kautta opittuna jatkossa kävelen suoraan yksityiselle, jos on tarvetta Buranaa isommalle operaatiolle.

marmar
09.01.2015, 08.25
En missään nimessä halua väittää, että julkisella puolella hoito olisi mitenkään erityisesti huonompaa tai että se olisi vain köyhimyksiä varten, mutta itselle oli helpotus se, miten helposti ja vaivattomasti pääsin leikkaukseen. Julkisella puolella huolehditaan lääkäreiden koulutuksesta hyvin ja heillä on uusinta tietoa. Silti polilla ei lääkäri tuntunut paljoa ehdottelevan leikkausta mutta onneksi lääkintävahtimestari kannusti kyselemään vakuutusyhtiöltä (siksihän minä niitä maksuja olen maksanutkin). En tiedä kuinka kauan olisin joutunut odottamaan sitä, jos julkiselta olisin lähtenyt hakemaan.

Mut taas ohjattiin käsivamman takia yksityiseltä julkiselle puolelle (TYKS). Yksityisen kirurgi meinas, että kyllä hänkin tuon vois leikata, mutta siellä on parempi osaaminen juuri tämäntyyppiseen vammaan ja suurempi varmuus onnistuneesta lopputuloksesta. Kiireellisenä meni ja ajoissa päsin leikkaukseen. Leikkausta odotellessa kuuli kyllä tarinoita, josta kävi aika selvästi ilmi, että priorisoimaan joudutaan. Jos on jo reilusti eläkeiän ohittanut, niin joutuu odottelemaan pidempään, kuin parhaassa työiässä oleva. Toisaalta ko henkilöllä taisi oli myös sydämen kanssa ongelmia ja leikkausta pidettiin aika riskialtiina, jonka takia vaati isomman armeijan ympärille, kun muuten perusterveen leikkaus.

Lopputuloksen suhteen ei valittamista.

sledgehammer
09.01.2015, 18.18
Samat ukot ne leikkaa monesti julkisella ja yksityisellä. Moni kokeneemmista on tainnut ansaita kannuksensa julkisella ja sieltä sitten ajautuneet yksityiselle puolelle. Kun mun koivesta piti saada tomografiakuvaa kirjoitteli lääkäri lähetteen omaan yksikköönsä julkiselle puolelle :D Sain vaan ajan nopeammin yksityisen kautta.

marmar
09.01.2015, 18.26
Samat ukot ne leikkaa monesti julkisella ja yksityisellä. Moni kokeneemmista on tainnut ansaita kannuksensa julkisella ja sieltä sitten ajautuneet yksityiselle puolelle. Kun mun koivesta piti saada tomografiakuvaa kirjoitteli lääkäri lähetteen omaan yksikköönsä julkiselle puolelle :D Sain vaan ajan nopeammin yksityisen kautta.
No kyllä toi munkin lähetteen julkiselle kirjoittanut oli ko käsikirurgian yksikön johdossa tyksissä. Tiedä sitten kumpi oli pää ja kumpi sivutoimi.

Dude
17.02.2015, 17.04
Tässä kohtaa todettakoon, että on hyvä, että vakuutukset on maksettuna. Kaikkineen vakuutusyhtiölle meni reilun 6000 euron edestä maksettavaa.

Kantapään kautta opittuna jatkossa kävelen suoraan yksityiselle, jos on tarvetta Buranaa isommalle operaatiolle.

Ei millään pahalla, mutta jos kerran on vakuutus, niin miksi edes miettisi kunnalliselle menoa?
Ykistyiselle aina, jos vain vakuutus löytyy (ja muutenkin. Vaan kalliiksi tulee...).

Kunnallisella varmaan voi saada ihan hyvää hoitoa, ei siinä mitään. Yksityisellä kuitenkin homma hoituu yleensä päivissä -max. viikossa, kunnallisella jonot on tolkuttomat (pl. akuutit tapaukset. On mullakin leikattu kolmeen osaan mennyt reisiluu Kemijärven kunnansairaalassa päivystyksenä -98 :) )

Muuten on mennyt polvi muutamaan otteeseen (ristiside, lumpio haljennut ja viimeisenä samasta polvesta nivelpinnat vääntymisen seurauksena vähän murjoutuivat...). Yksityispuolella lekuriin n. 1 päivä odottelua, magneettikuvaan seuraavana päivänä ja leikkaus tarvittaessa alle viikon päästä tapahtuneesta.

Ja otsikon aiheeseen. Viime elokuussa viikon ajoreissun ekana päivänä Ranskan merialpeilla tokassa laskussa ukemilla maahan semikovasta vauhdista. Olkapää edellä tonttiin ja sattui niin perkeleesti. Sen verran tajusin jo siinä maatessa, että solisluu tuntuu ehjältä. No taluttelin pyörän varjoon ja muutama särkylääkenappi huuleen. Olkapäässä liikerataa ehkä 10-20 astetta alaspäin roikutuksesta. Kiva homma aattelin. Tais olla viikko tässä :(

No taistelin jotenkin alas vuorelta, puoliksi taluttaen ja suorat pätkät hitaasti rullaten, onneksi oltiin melko alhaalla. Alhaalla olikin lounastauko ja sain kuppilasta jäitä pussillisen. No eipä musta ollut seuraavaan laskuun ajajaksi, mutta käsi tuntui kuitenkin jotenkin toimivan, joten ajoin autotietä pitkin meidän shuttlen edellä ja sitten loppumatkasta perässä alas kylille (18 kilsaa pelkkää alamäkeä :) )

Sitten hotlalle ja siellä ei ollut toivoakaan paidan riisumisesta ilman apua. Käsi liikkui hyvin, kun joku muu sitä liikutti, mutta omilla lihasvoimilla sellainen max. 10-20 astetta.

Seuraavana aamuna varattiin lekuri, jonne rullailin hotlalta alakylään taas n. 15km alamäkeä. Paikallinen lekuri tuumasi vaan, että paras mennä röntgeniin 20km päähän, jossa lähin röntgen. No siinä vaiheessa loppuporukka oli tullut samaan kylään lounastauolle ja tuumin, että paskat mä mihinkään röntgeniin meen, lisää nappia ja hammasta purren ajamaan...

Ihmeen hyvin tolla ajeli seuraavat 4,5 päivää alamäkeä. Ekat päivät tosin aika varovasti ja tangosta ei kärsinyt vetää yhtään. Lähinna ajoin oikea olkapää liki lukossa, lihakset krampin rajamailla :)

Kotiin päästyä varasin heti ajan Mehiläiseen, jossa olkapää kuvattiin samantien ja AC-nivelen sijoiltaanmenohan siellä oli. Asteikolla oli 2. Lekuri sanoi, että kaikenlainen rynkyttävä liike on pahasta :) En kehdannut mainita, että olin ajanut sillä tapaturman jälkeen...

No seuraavan kuukausi vielä oli paidan pukeminen ja riisuminen tuskallista, liikerata oli reilu 3kk rajoittunut, esim uinti ei vielä marraskuun alussa (3kk vammasta) onnistunut kivutta. Nyt 6kk myöhemmin muistona on kyhmy olkapäässä ja pieniä kivuntuntemuksia joissain kiertoliikkeissä esiintyy edelleen. Mutta mitään haitta harrastuksille (Hiihto, pyöräily, skimbaus, juoksu) ei ole jäänyt.

Suvanto
17.02.2015, 21.10
Ei millään pahalla, mutta jos kerran on vakuutus, niin miksi edes miettisi kunnalliselle menoa?
Ykistyiselle aina, jos vain vakuutus löytyy (ja muutenkin. Vaan kalliiksi tulee...).
Kantapään kautta oppien. Ei ole omalle kohdalle osunut aiemmin haavereita ja ajattelin, että asia saadaan hoidettua kunnallisellakin. Jatkossa käyn maks. röntgenissä kunnallisella ja jos löytyy jotain remontoitavaa, niin suuntaan yksityiselle.

Wilgios
23.10.2017, 05.41
Onko kukaan, kenellä luu levytetty kasaan, kaatunut uudelleen levytetylle puolelle olkapää edellä?

Mietin tilannetta, koska ennemmin tai myöhemmin muksahdus tulee vaikka tarpeetonta riskinottoa välttäisi.

Tässä toipumassa leikkauksesta. Lääkäri sanoi, että levyä ei oteta pois jos ongelmia ei tule.

Lähetetty minun SM-G950F laitteesta Tapatalkilla

tual
23.10.2017, 08.09
Onko kukaan, kenellä luu levytetty kasaan, kaatunut uudelleen levytetylle puolelle olkapää edellä?

Mietin tilannetta, koska ennemmin tai myöhemmin muksahdus tulee vaikka tarpeetonta riskinottoa välttäisi.

Tässä toipumassa leikkauksesta. Lääkäri sanoi, että levyä ei oteta pois jos ongelmia ei tule.

Lähetetty minun SM-G950F laitteesta Tapatalkilla

Minulla on ollut solisluu levytettynä 15 vuotta ja on tullut monenlaista iskua sinä aikana. Tuntuma on että se olisi se kestävämpi luu terveeseen nähden. Ruuvit toki hankaa edelleen reppua kantaessa ja sen takia joutuu välillä harkitsemaan levyn poistoa.

Hans Opinion
24.10.2017, 11.18
oli niin paha että tarvittiin "kiini naulaamista", n.10cm teräspiikillä olkapään puolelta vaan läpi ja solisluu kiini. Sitten odoteltiin luutumista muutama kk ja piikki tai siis piikit (2kpl) leikattiin pois. Piikkien aikana kädellä oli paljon liikerajoituksia, kuntoutus sujui kuitenkin hyvin ja aikatarkkaan puolen vuoden kuluttua vedin taas leukoja.

Henkiset vauriot olivat pahoja samaan tyliin kun mitä täälläkin on todettu eli harmitti aivan perleleesti hukkaan heitetty treenimäärä ja se kun ei voi treenata lisää... nyt homma oikeastaan hymyilyttää kun polvi on niin paskana että pyöräily (ja muukin liikunta) saattaa loppua kokonaan tai ainakin pitkäksi aikaa... huhtikuusta saakka tässä Hans taas harrastanut pelkkää "palauttelua"...

Tältä kokemuspohjalta on erittäin vaikea ymmärtää riskinottoa lievissäkään loukkaantumisissa, rauhoittukaa nyt hyvät ihmiset ja lopettakaa turha hössötys. Laittakaa addikti aisoihin ja urheilkaa vain terveenä, väitän että monen "paljon ajavan" kunto vaan nousee kun huilaatte kunnolla.

Sellaista vielä näistä lievemmistä solisluuvaurioista että niitä ei helposti tahdo saada leikkuuseen julkisen terveydenhuollon kautta ja usein ne jäävät kivuliaiksi ja liikerajoitteisiksi. Hansin oikea olkapää toimii leikkauksen jäkeen normaalisti, ei kipuja ainoastaan hiukan jäykempi se on venytellessä.

Tietysti toivotan kaikille kipeille toipumista ja pikaista paluuta pyörän satulaan.

Ilmoitan että 2009 tehty solisluun korjaus pelittää edelleen hyvin... vaikka useita kunnon hittejä on tullut korjatun käden puolelle... mainittu polvi on päivittyi pari vuotta myöhemmin keinoniveleksi, ajaminen sujuu mutta kisaaminen kyllä loppui... parin operaation jälkeen ei millään viitsinyt ottaa riskiä joutua uusiin operaatioihin...

jarit
24.10.2017, 12.24
Syksyllä 2010 lipat ja solisluu palasiksi huolella. Korjataan kahdeksalla ruuvilla ja titaanilla. Jotain damagea tuli myös kylkiluihin, mutta rtg:ssä ei näkynyt murtumia. Titaanin kanssa juokseminen oli täysin mahdotonta, kipu alkoi tulla 100m jälkeen ikäväksi.
Vuoden kuluttua leikkautin titaanit ja ruuvit pois ja pystyin aloittamaan hitaan kuntoutuksen. Ensin juoksua ja ajamista melkein pari vuotta. Pituus / paino oli siinä vaiheessa 180/72. Sen jälkeen varovaista punttia hitaasti edeten ja lihasmassan hankkiminen yläkroppaan tukemaan olkapäätä. Tänään pituus/paino on 180/82 ja rauta liikkuu ihan hyvin. Parit pienet lipat on tullut otettua ja hyvin on kestänyt.
Olkapää tarvitsee jatkuvaa liikettä ja kunnolla punttisalia. Ongelmaksi tulee asento/ryhti virhe koska solisluu on hieman lyhyempi ja se on pidettävä vaan venyttelyllä & salilla kunnossa.
Viime viikonloppuna tuli aloitettua traineri kausi ja ajettua useita löysiä 2-2,5h vetoja => Staattinen asento kipeyttää rintakehää ja olkapäätä. Tätä ei tule ulkona ajettaessa samanlaisena, koska käsillä joutuu tekemään enemmän työtä ja liikettä.
Viime yö oli varmaan ensimmäinen yli kolmeen vuoteen kun on tullut valvottua noiden kipujen vuoksi.
Kokonaisuutena: luut tuntuvat kestävän kolhuja, mutta tukevat lihakset on pakko pitää kunnossa ja liikkeessä.

pyorailija12
24.10.2017, 13.19
Voimia vaan. Jos yhtään pystyy tekemään punnerruksia niin sillä saa yläkroppaan voimia. Lihas luun ympärillä antaa jonkin verran suojaa sekä tukee niveliä. Powergrippiä puristelemalla saa käsiin otelujuutta. Tuon eilisen tällin jälkeen jälkeen aloin kanssa ajatella koko pyöräilyä. Kaikki ainekset olivat todella pahaan loukkaantumiseen. Pelkäsin ensimmäisenä solisluuta, mutta ei onneksi ollut mennyt. Olkapäissä näkyy punoitusta joten iskua sain.

Kare_Eskola
24.10.2017, 13.50
Kerrataanpas tänne oma episodi vuodelta 2008.



Itse TdH:ssa viime vuonna kasaan, piti olla siisti murtuma ja parantua kantositeellä mutta isoimpien pirstaleiden päät alkoivat liikkua, kun vähän liikuttelin... Oli erittäin kipeää leikkaukseen (syyskuu) asti. Leikattiin kehnosti, jäi yksi ruuvi ruuvaamatta ja aika lyhyt oli kisko. Sain luvan liikutella varovasti, mutta parempi olisi ollut pysyä ihan paikallaan, kisko petti. Taas erittäin kipeää.

Toisen leikkauksen (lokakuu) ja pidemmän kiskon jälkeen ei enää sattunut yhtään, mutta alkoi kuplia (marraskuu) > isoa antibioottia. Tulehdusjälkiä siistittiin paikallispuudutuksessa (joulukuu), mutta ei auttanut, rauta pilkisti. Taas pöydälle (tammikuu), haava auki ja siististi umpeen.

Kupliminen jatkui hiljaksiin, mutta käsi oli hyvä. Puoli vuotta söin antibiootteja. Kävin Huippuvuorilla kiskomassa ahkiota (huhtikuu), ei ongelmia. Sitten kun piti ottaa levy pois, että tulehduksesta päästäisiin lopullisesti eroon, kuvissa näkyi että ei ollut luutunut (huhtikuu), vaan juuri tuollainen valenivel. Otettiin kuitenkin levy pois (toukokuu) kun ei antibiootti enää maistunut.

Ihme kyllä hyvin on pelittänyt käsi marraskuun lopusta asti. Mitään eroa en huomaa liikeradoissa. Neljä viimeistä leikkausta sujuivat rutiinilla. Illaksi kotiin, yksi burana ja sillä hyvä.

Mutta siis varovasti. Ettei tarvitse leikata. Tulehdusriski.

Kädestä tuli hyvä, parempi kuin ennen, koska solari oli aiemminkin murtunut pari kertaa ja hartia oli vähän vinksallaan. Ei ole enää.

Liikeradat ja voimatasot symmetriset, vain leikkausalueen tuntohäiriöalueet iholla kertovat leikkelystä. Yläraajaspesialisti muuten jälkitarkastuksessa sanoi, että jos käsi olisi immobilisoitu koko ajaksi, se olisi nyt huono käsi.

oppes
24.10.2017, 16.43
En halua vaihtaa aihetta, mutta sen verran kokemusta metallista, jotta kolme neljästä raajasta on kasattu/vahvistettu jollain jaloteräksellä. Tässä keskustelussa relevantein lienee vasen takajalka, joka on kasattu ydin-naulaamalla. Eli polvesta sääriluun sisään painettu tanko, joka on sitten ruuvattu alapäästään nilkan yläpuolelle pitämään sääriluuta läjässä. Paraneminen otti rapsakat puoli vuotta ja kyselin tuolloin, että mitäs jos tuon koiven kanssa joutuu uuteen onnettomuuteen. Vastaus oli, että "jos tuon saa poikki tai taipumaan" et halua kuulla lopputulosta. Todennäköisyys tuon jalan rikkomiseen on paljon pienempi kuin ennen metallivahvistusta. Oikeaan polveen sitten taas laitettiin tekonivel. Fysioterapeutti vakavalla naamalla kertoi, että "toki saat ajella pyörällä aivan kuten ennenkin, mutta et saa enää ikinä kaatua..." No joo (tyhmä kun olen?) jätin tuon ohjeen omaan arvoonsa ja muutama päivä leikkauksesta oltiin ensimmäisen kerran pyörän päällä... :D Kyynärpää, joka aikanaan kasattiin ruuveilla ja levyllä puolestaan on ihan päreinä. Naulat irti (tuntuvat hauskasti ihon alla) ja vahvasti liikerajoitteinen. Tuo on läpikäynyt muutamankin kunnon kaatumisen muuttumatta tuosta pahemmaksi...