above_forum

Collapse

Polven eturistiside

Collapse
X
 
  • Aika
  • Show
Clear All
new posts
  • kaierkki
    • 07/2026

    #1

    Polven eturistiside

    Bonjour!

    On tällä saitilla kellään kokemusta eturistisiteen katkeamisesta, korjaamista siirränäisen kera ja toipuminen takaisin normaalin elämään.

    Omani katkesi rappusia alas astuessa 4 viikoa sitten. Jalka operoitiin 1,5 viikoa sitten ja toipuminen on hidasta.

    Jalkaa särkee tosi paljon koko ajan, en ole nukkunut juuri ollenkaan leikkauksen jälkeen ja muutenkin on tosi rankkaa kun koko kesä meni pilalle totaalisesti ihna joka kantilta.

    Tämä on vain tällainen "vuodatus" koska vaimoni on jo saanut kärsiä mun valituksista aika paljon ja mulla on sentään tosi korkea kipukynnys.

    Toivoisin jos jollain on käynyt yhtä huono tuuri, niin vähän kertoisi että on hyvin kuntoutunut ja pyörä kulkee taas ja muukin elämä.

    -k

    ps. ainoa hyvä puoli tässä on että, nyt on ollut aikaa katsoa Eurosportilta touria kaikki lähetykset uusintoineen.
  • Norso

    #2
    Terve!
    Vastaan, vaikka ei itselleni ole ikävästi käynyt. Kavereilleni on muutamalle omaan polveen napsahtanut. Alppihiihdossa täyteen treeni ja kilpailukuntoon on mennyt aikaa puolisen vuotta aktiivisella kuntoutuksella. Pyöräily on kuntoutusmielessä kyetty kuitenkin aloittamaan heti kivun salliessa, ja monet ovatkin sen hyvin nopeasti aloittaneet. Kaikissa tapauksissa on siirränäinen tehty polven ja takareiden jänteestä, ja kenenkään vauhti ei ole toipumisen jälkeen ollut hidasta. Eräälläkin kaverilla on paukkunut jo kolmesti.
    Uskoisin, että aktiivisella kuntouksella on mahdollista päästä mukavaan treenikuntoon 3-4 kuukaudessa, mutta täysi kisaisku ainakin alppihiihdossa (suuret väännöt) vie 6kk. Pyöräilyssä ei välttämättä niin kauan.

    Tsemppiä!

    Comment

    • kaierkki

      #3
      Kiitos

      Vastauksesta. Alppihiihto onkin totaalinen toinen harrastukseni ja talvella vietän joka talvi vähintään 2 vko lajin parissa.

      Kyllä kirurgini määräsi jo tulevana tiistaina kuntoutuksen aloituksen fysion kanssa. heti kun saadaan liikerataa polveen lisää, niin eikun kuntopyörän selkään ja heti kun homma edistyy niin kelluntaliivit päällä ja altaaseen polkemaan "tyhjää".

      Ja nyt Eurosportin ääreen, alkaa mieltetön vuorietappi.

      Kiitos Norsolle vastauksesta


      Alkujaan tämän lähetti Norso Katso viesti
      Terve!
      Vastaan, vaikka ei itselleni ole ikävästi käynyt. Kavereilleni on muutamalle omaan polveen napsahtanut. Alppihiihdossa täyteen treeni ja kilpailukuntoon on mennyt aikaa puolisen vuotta aktiivisella kuntoutuksella. Pyöräily on kuntoutusmielessä kyetty kuitenkin aloittamaan heti kivun salliessa, ja monet ovatkin sen hyvin nopeasti aloittaneet. Kaikissa tapauksissa on siirränäinen tehty polven ja takareiden jänteestä, ja kenenkään vauhti ei ole toipumisen jälkeen ollut hidasta. Eräälläkin kaverilla on paukkunut jo kolmesti.
      Uskoisin, että aktiivisella kuntouksella on mahdollista päästä mukavaan treenikuntoon 3-4 kuukaudessa, mutta täysi kisaisku ainakin alppihiihdossa (suuret väännöt) vie 6kk. Pyöräilyssä ei välttämättä niin kauan.

      Tsemppiä!

      Comment

      • Fat Boy

        #4
        Mun polveen tuli liikerataa jonkin verran heti kun turvotus salli. Nimenomaan eturistiside ja reidestä siirrännäinen.

        Fillarilla liikerata kasvoi nopsaan, joskin kävely turvotti jalkaa vielä pitkään niin että se haittasi. Joka tapauksessa, hyvä siitä tulee, etenkin pyöräilyyn.

        Comment

        • Reimari

          #5
          No, tuota kokemusta korjaamisesta siirrännäisen kera ei ole, mutta eturistisiteen katkeamisesta on. Mulla katkes eturistiside (ja samalla polvikierukka repeytyi) futiksessa keväällä 1997. Tähystysoperaatiossa irralliset kierukanpalaset poistettiin, mutta itse eturistiside jätettiin kuitenkin fiksaamatta. Lääkäri (ihan tunnettu urheilijoiden operoija) sanoi että ristiside voidaan fiksata, mutta että pärjäilen varmaan hyvin ilmankin, koska jalkalihakseni olivat tuolloin hyvässä kunnossa. Lääkäri suositteli kuntoutuksena pyöräilyä, jonka sitten noihin aikoihin aloitinkin.

          Hyvin olen tullut toimeen ilman tuota vasemman polven eturistisidettä, pelasin myöhemmin 4 vuotta salibandyäkin harrasteporukassa ja kaukalopalloa olen pelannut näihin päiviin saakka. Ainoa palloilulaji mikä selkeästi ei sopinut koivelleni, oli koripallo (jota sitäkin pelailin vammautumisen aikoihin kerran viikossa kaveriporukalla). Pari ekaa vuotta siteen katkeamisen jälkeen käytin kaikessa harrastamisessa polvitukea, mutta sitten luovuin siitäkin. Hyvin menee edelleen..

          Comment

          • --heikki--
            Aktiivijäsen
            • 04/2001
            • 1116

            #6
            Alkujaan tämän lähetti kaierkki Katso viesti
            Bonjour!

            On tällä saitilla kellään kokemusta eturistisiteen katkeamisesta, korjaamista siirränäisen kera ja toipuminen takaisin normaalin elämään.

            Omani katkesi rappusia alas astuessa 4 viikoa sitten. Jalka operoitiin 1,5 viikoa sitten ja toipuminen on hidasta.

            Jalkaa särkee tosi paljon koko ajan, en ole nukkunut juuri ollenkaan leikkauksen jälkeen ja muutenkin on tosi rankkaa kun koko kesä meni pilalle totaalisesti ihna joka kantilta.

            Tämä on vain tällainen "vuodatus" koska vaimoni on jo saanut kärsiä mun valituksista aika paljon ja mulla on sentään tosi korkea kipukynnys.

            Toivoisin jos jollain on käynyt yhtä huono tuuri, niin vähän kertoisi että on hyvin kuntoutunut ja pyörä kulkee taas ja muukin elämä.

            -k

            ps. ainoa hyvä puoli tässä on että, nyt on ollut aikaa katsoa Eurosportilta touria kaikki lähetykset uusintoineen.

            Terve! Mulla on juuri tuo puolen vuoden aika tulossa täyteen leikkauksesta. Katkaisin eturistisiteen salibandytreeneissä marraskuussa 2007 ja helmikuun alussa oli leikkaus (takareidestä siirre). Täytyy todeta, että noiden särkyjen suhteen homma taitaa olla hyvinkin yksilöllistä. Sulle on näemmä sattunut huonompi tuuri niiden suhteen. Mun nimittäin ei tarvinnut napata kuin ekana yönä pari Panacodia ja seuraavana iltana yksi ja säryt olivat muutenkin aika vähäiset. Uskoisin kuitenkin, että ne sinullakin helpottavat kunhan turvotus laskee! Koita jaksaa alkuhetket.

            En nyt enää muista ihan tarkkoja aikoja, mutta melko pian pääsin kuntopyörän selkään. Kuntoutusliikkeet sinällään aloitin jo seuraavana päivänä leikkauksesta. Jalan nostoja, koukistuksia tuolilla istuen, lähentäjiä ja loitontajia... Niitä kannattaa vääntää vaikka pahalta tuntuiskin (no okei, järki mukana toki, ettei tule takapakkia). Olisinkohan kolmen/viiden viikon kohdalla saanut hiljalleen aloitella kuntofillaria.

            Kuntoutuksen edetessä jalan toiminta on kyllä kehittynyt ihan sairaan nopeasti. Olisi pitänyt pitää treenipäiväkirjaa kylläkin, koska nyt en enää muista kehitystä riittävän tarkkaan. Kävely (ja monet arkiaskareet) oli pitkään toispuoleista, mutta onneksi tyttöystävä kiinnitti niihin huomiota ja sain niitä toispuoleisuuksia tiedostetusti karsittua. Varmaan kolmen kuukauden kohdalla aloin pyöräillä maantietä hissuksiin, mutta maastoajelut ovat olleet fysioterapeutin kehotuksesta pannassa. Tällä viikolla ajattelin lähteä kokeilemaan sitäkin. Maantiellä voi jo ajaa niin kovaa kuin lystää, enkä ole siinä juuri enää varonut polvea ainakaan kuukauteen. Muutaman kerran putkelta ajaessa polvi on ollut vähän hassussa asennossa ja lupaillut kipua, mutta muuten ei ole ollut mitään tuntemuksia pitkilläkään lenkeillä. Ja se maantieajo on kyllä ollut todella siistiä sen jälkeen, kun talvella vielä tuntui ettei polvella tee yhtään mitään! Maastoajo on ollut kiellossa kaatumisriskin takia, mutta nyt siirre alkaa olla jo yhtä kestävä kuin alkuperäinenkin, joten metsään saa taas mennä.

            Juoksulenkkejä olen tehnyt parisen kuukautta. Ekat lenkit olivat mallia "yritän juosta 100 askelta". Nyt pystyy jo vetämään puoli tuntia helposti, joskin ekat 5 minuuttia polvi oireilee. Vauhtiakin on mukavasti pystynyt lisäämään. Vähän vielä arveluttaa, uskallanko tehdä paluun salibandykentille. Nyt oli jo toinen ko. lajista johtuva polvileikkaus, eikä enää kiinnosta kolmanteen joutua.

            Oma kuntoutukseni eteni suunnilleen näin:

            1. lihasten toiminnan palauttaminen, liikeradat (ilman painoja, ei vääntäviä liikkeitä)
            2. lihasvoiman asteittainen kehitys (aluksi nilkkapainoilla ym., sitten punttiksella 2-3krt/vko)
            3. koordinaatioharjoitteet (hyppelyt, tasapainolauta)
            4. pyöräily
            5. polven iskunvastaanottokyvyn parantaminen (juoksulenkit)
            6. paluu salibandykentille - aluksi ilman kontaktia itsekseen pallotellen.

            Fysioterapiasta on ollut korvaamaton apu prosessissa, TEE MITÄ KÄSKETÄÄN!


            Tsemppiä sinulle kuntoutukseen! Kyllä siitä vielä toimiva koipi tulee, vaikka nyt tuntuisikin mahdottomalta ajatukselta.
            https://raeven.fi

            Comment

            • Jussi T.
              Vakiovieras
              • 09/2005
              • 276

              #7
              Mullakin meni vuosia hyvin ilman eturistisidettä -tietämättäni. Päästin kondiksen laskemaan ja jossain firman sählyissä menetetyn nuoruuden innolla päästin polvea uudelleen pyörimään. Avain pärjäilyyn siis tuntui olevan hyvä lihaskondis. No sittemmin polvea on pariin kertaan fiksailtu (ensin kierukkaa ja sitten ristisidettä) ja hyvä siitä pidemmän päälle tuli. Vajaat viisi vuotta sitten tehty remppa ei muistuta enää itsestään liikkuessa. Lähinnä muistuttaminen kai olikin alitajuista polven ylenpalttista varomista. Mitä paremmin alkuajan kuntoutuksen hoitaa ja mitä paremmassa kunnossa jalan lihaksia myöhemmin pitää, sitä paremmin jalka pysyy kuosissa. Tsemppiä jalan paranteluun -eikä niitä kipulääkkeitä kande vältellä jos särkee. Heti vaan trainerilla/ kuntopyörällä liikettä kun hoitsut sallii niin aivan kaikki lihakset eivät pääse jalasta katoamaan.

              Comment

              • TJ

                #8
                Täällä on puolestaan eturistiside revennyt luunkappaleen kera irti junnuna ja kierukka revennyt ja korjailtu muutama vuosi takaperin. Eturistiside luutunut pikkunystyn päähän uudestaan, polvi entistä löysempänä kierukan pienennyttyä ja avain liikkumakykyyn on nimenomaan lihaskunnon ylläpito. Heti kun vähän on lihaskunto huonompana niin polvi alkaa särkemään.

                Comment

                • trooper

                  #9
                  Itseltä korjattiin eturistiside vuosi sitten reidestä otetulla jänteellä. Toipuminen oli ensimmäisinä kuukausina normaalia hitaampaa, jalan liike ei tahtonut tulla takaisin kunnolla. Puolen vuoden kohdalla kaikki oli kuitenkin kuten pitääkin, vähän kipuja välillä mutta se on kuulemma normaalia vielä vuodenkin päästä leikkauksesta. Rinteessä laudalla lekuri antoi luvan vain peruslaskuun, siirrännäinen on kuulemma täydessä vahvuudessaan vasta vuoden kuluttua leikkauksesta. Kaiken kaikkiaan jalka on nyt hyvän tuntuinen, tennistä kestää pelailla, maastossa voi ajaa varomatta ym. Tasapainolauta on kaiken muun kuntoutuksen lisänä hyvä kapine jalan parantelussa, itsellä ollut käytössä näihin päiviin asti. Kunhan leikkauksen jälkeen jaksaa vain ottaa rauhallisesti ja kuntoutella kunnolla niin jalasta tulee hyvä vielä.

                  Comment

                  • kaierkki

                    #10
                    Update 27.7. 2008

                    Iso kiitos kaikille vastaajille kannustuksesta ja tsemppauksesta. Polvea särkee edelleen niin **tusti ja lääkkeet ei auta. Ihme juttu, mulla viimesen kymmen vuoden aikana polvikierukoita, putsattu/pätkitty/imuroitu irtopalasia 3 kertaa ja kertaakaan en ole leikkauksen jälkeen tarvinnut kipulääkettä, enkä hammaslääkärissäkään ota koskaan puudutuspiikkiä.

                    Olen ollut siinä uskossa että, minulla on korkea kipukynnys, ehkä onkin mutta, nyt tämä pitkäaikainen särky leikkauksen jälkeen tuli samaan hintaan .

                    Lopetin siis lääkeiden syönnin kun ne ei auta mitään ja nyt vastaan huomaan kun pää toimii normaalisti, miten "lääkepöllyissä" tuli vietettyä pari viikkoa leikkauksen jälkeen.

                    Olin mökillä viikon "kiukuttelemassa" keppien kanssa ja sivusta seurailin kun vaimo joutui hoitamaan kaikki asiat mökillä, ai että kyllä sapetti. Mega-suur-kiitos vaimolleni, 6 ja 7 vuotiaille pojille kun olette auttaneet ja tukeneet minua . (6-vuotiaan kommentti - iskällä on vähän polvi kipee, mut ei se pelimiestä haittaa, tuu nyt pelaa mun kanssa futista, jep -syksymmällä).

                    No hyvä puoli oli että kun oli neljä päivää helle ilmoja niin haava parani hyvää vauhtia ilmakylpyjen ansiosta ja särkyä auttoi edes vähän kun seisoin +20 astesessa järvivedessä mahdollisimman kauan kerrallaan.
                    Jumppalin jalkaan myös samalla vedessä sillä seurauksella että se kipeytyi lisää....... Nooh, ainakin kokeilin.

                    Huomenna alkaa Ma. 28.7. alkaa ensimmäinen ohjattu fysio ja siitä sitten kova kuntoutus.

                    Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja alan taistelun jalan kuntoon laittamiseksi mahdollisimman pian ja sitä kautta normaaliin elämän rytmiin.

                    Comment

                    • HC-Kaivoksela

                      #11
                      Mulla meni eturistiside 4 vuotta sitten. Muistaakseni pari viikkoa särki aika kohtuullisesti ja napsin paljon panacodeja ja burana kasisatasia.
                      Jälkikäteen katsottuna leikattu polvi on jämäkämpi kuin ei leikattu.

                      Comment

                      • Smu
                        Vakiovieras
                        • 07/2005
                        • 191

                        #12
                        Meikäläisellä vähän huonompaa tuuria tuon eturistisiteen kanssa. Katkaisin omani taannoin, melkein 20 vuotta sitten. Silloin tapahtuman ja leikkauksen välillä 8 kk. Leikkaus tähystyksellä, siirrännäinen otettiin patellajänteestä. Leikkauksen jälkeen ei oikein mikään sujunut, kuntoutuminen oli hidasta ja kaikenlaista vaivaa oli. Noin vuoden päästä leikkauksesta side katkesi uudelleen. Edellisestä leikkauksesta oli niin huonot kokemukset että pyysin vaan poistamaan polvesta ylimääräiset tavarat ja niin tulikin eleltyä ihan sujuvasti ilman ristisidettä melkein kymmenen vuotta. Polvi oli hyvässä kunnossa kun lihaksia muisti treenata, toki nivelessä oli pientä löysyyttä.

                        Vuosituhannen vaihteessa polvi meni huonommaksi ja menin uuteen korjausoperaatioon. Nyt otettiin siirrännäinen takareidestä. Leikkaus meni hyvin ja kuntoutuminen onnistui yhtä takareiden revähtymää lukuunottamatta hyvin. Kuntoutusmenetelmät oli kehittyneet aika tavalla ekaan operaatioon verrattuna. Koipi oli hyvässä kunnossa pari vuotta kunnes taas alkoi kävellessä mennä pois paikoiltaan. Niveltä putsattiin ja kierukasta otettiin pala pois, ja tilanne oli taas hiukka parempi hetken.

                        Nykyisin nivelessä on edelleen löysyyttä, ja polvi pettää silloin tällöin ja turpoaa. Pyöräillessä ei juurikaan haittaa, päin vastoin ajaminen pitää lihakset paremmassa kunnossa, ja lukkopolkimiin vaihtaminen on vahvistanut myös takareittä paremmin. Kova runttaamminen aiheuttaa kuitenkin turvotusta, joten ajoni on rauhallista ilman kovia vetoja. Uinti ja pyöräily ovat ne lajit joilla menen, mitään äkkinäisiä liikkeitä vaativia lajeja en voi harrastaa. Toimeen tullaan, mutta koko ajan tuntee, että toinen polvi on erilainen kuin toinen. Mitään jatkuvaa tai satunnaistakaan kipua/särkyä polvessa ei ole, joten siltä osin saa olla tyytyväinen.

                        Kirurgi kertoi, että kolmaskin rekonstruktio voidaan vielä tehdä, mutta en tällä hetkellä ainakaan ole kovin innokas asiaan. Koetan pitää lihaksia jonkinlaisessa kunnossa ja pärjätä sillä. Ulospäin tuo vaiva ei näy esim. kävellessä paitsi silloin kun turvotusta on.

                        Oma neuvoni on sama kuin tuolla aiemminkin joku heitti: tee mitä lääkäri/fysioterapeutti käskee, kuntota aktiivisesti mutta jätä liika riuhtominen pois. Toipumisia!
                        "I had pains in places where I didn't know I had places"
                        - Sledge Hammer -

                        Comment

                        • HeliT

                          #13
                          Olenkin itkenyt omasta polvestani pariin otteeseen muissa ketjuissa. ACL rakennettiin uudestaan torstaina. Terapiablogi löytyy täältä...

                          Comment

                          • KLA

                            #14
                            Oho... onpas täällä ollut huonotuurisia eturistisiteen omistajia useita... tai sitten minulla vain oli poikkeuksellisen hyvä tuuri (ja hyvä lääkäri).

                            Eturistiside napsahti irti-poikki vuonna 1996 keväällä hiihtorinteessä. Leikkaus hoidettiin pari kuukautta tapahtuneen jälkeen Tilkassa. Leikkaava lääkäri sattui olemaan joku aivan erinomainen urheilulääkäri. Ristisiteeseen otettiin siirrännäiseksi suikale patellan jänteestä. Päivän tai kaksi otin särkylääkkeitä - 2-3 viikkoa menin kepeillä ja sitten ihan omin voimin. Ensimmäisen kuukauden puolentoista jälkeen polvi ei koskaan varsinaisesti mitenkään vaivannut ja oli täysin kunnossa muistaakseni noin 2 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Siitä lähtien ei ole ikinä vaivannut ja on aina tuntunut paremmalta kuin koskaan ennen. Mitään varsinaista kuntoutusohjelmaa ei ollut, mutta urheilin tuohon aikaan muuten aika paljon ja monipuolisesti.

                            En ollut tuolloin mikään keijukainen (paino 80-85kg) enkä varsinkaan nykyään (paino 100+). Aina olen kuitenkin pelannut leikkauksen jälkeenkin lentopalloa ja laskenut agressiivisesti alppia kisasuksilla (jotka tunnetusti aiheuttaa välillä polviin melko järkyttäviä vääntöjä ja kuormia). Polvi ei ole ikinä vaivannut leikkauksen jälkeen.

                            Comment

                            • Plus
                              Aktiivijäsen
                              • 05/2004
                              • 1957

                              #15
                              Eihän se ACL mitään PCL katkeamiseen verrattuna... Kaiken lisäksi pelkään että mulle 7v sitten tehty rekonstrukio petti juuri äskettäin. Lisäksi posterolateraalinen kulma on ihan tohjona. On nimittäin alkanut polvi/lonkka vähän oireilla entiseen malliin. Voitte siis lohduttautua että onneksi vain eturistiside.

                              Comment

                              Working...